leikkimielisyyden ja höpöhöpön "sivutuotteena" on kahden aivan erilaisiin elämäntehtäviin valmistuvan opiskelijajoukon tutustuminen toisiinsa. On varmaa, että tällainen vuorovaikutus on samalla myös yhtenä seerumina sellaiseenkin "tautiin", johon ainakin teknikoiden väitetään helposti sairastuvan - fakki-idiotismiin. Ja onhan niin, että järjestyksestä vastaavat tarvitsevat avukseen teknologiaa ja teknokraatit järjestystä ympyröihinsä.
129. Eversti Lyytisen valtakausi Teekkarikylässä Muistuupa nyt mieleeni aika, jolloin preussilainen kuri oli kuukauden päivät vallalla Teekkarikylässä. Oli kesäkuu -52 ja olympialaiset tekivät tuloaan. Istuimme silloisen päälinnanisännän, teekkari Olli Mykkäsen kanssa toimistossamme TKY III:n ala-aulassa, kun ovi aukesi ja sisään astui vanhahko, täysin kaljupäinen mutta muuten ryhdikäs ja ripeäliikkeinen herra, jonka suusta singahti seuraavanlainen repliikki jo ennen kuin takanaan oleva ovi ennätti edes sulkeutua: "Nimeni on Lyytinen, olen eversti evp, Olympiakomitea on kutsunut minut tämän kisakylän komendantiksi, hyvää päivää." Kavahdimme Ollin kanssa pystyyn ja kättelimme vierasta. Seuraava komendantti Lyytisen repliikki kuului välittömästi: "Esittäkää minulle kylän majoitussuunnitelma." Jutun tässä vaiheessa on ehdottomasti kerrottava, että Mykkäsen Olli oli aktiivinen PK:lainen ja hänellä oli tapana hiljaa hyräillä, mitä tahansa hän sitten puuhailikaan. No niin. Pyysin Herra Everstiä istumaan toimistopöydän ääreen, riuhtaisin kylän majoituskartat esille ja yritin parhaan kykyni mukaan selostaa tilannetta. - Olli-isäntä seisoi toisella puolen pöytää ja hyräili jotain. Ansiokkaan änkytykseni katkaisi kuitenkin äkisti ja ilman varoitusta Lyytisen tiukka repliikki: "Hetkinen, kuulenko oikein. Hyräileekö joku? " Sitten kääntää komendantti tiukan katseen Olliin päin ja jatkaa: "Tekö hyräilette? Kuulkaapas teekkari Mykkänen. Kun minä olen huoneessa, niin siellä ei silloin hyräillä. Onko selvä? Johtaja Törrönen. Jatkakaa selostusta." Minä jatkoin entistä sekavammin työtäni - ja Olli ei enää hyräillyt. Muuten meistä kolmesta tuli mitä parhaat ystävät em. alkuselvitysten jälkeen, joka ystävyys jatkui vielä pitkään kisojen jälkeenkin. Pääsyynä Lyytisen valitsemiseksi Otaniemen kisakylään oli, että tämä kolme sotaa käynyt jv-eversti hallitsi täydellisesti venäjän kielen. Toinen hauska muisto Lyytisestä on jäänyt mieleeni kylän virallisista avajaisseremonioista. Aina kun uusi joukkue saapui, keräännyttiin TKY III:n eteen juhlalliseen tervetuliaistilaisuuteen. Kun sitten Neuvostoliiton 660 miehinen joukkue oli vitivalkoisissa paraatipuvuissaan vuorollaan tällä juhlakentällä rintamassa, piti sosiaalineuvos Akseli Kaskela O-komitean puolesta tervehdyspuheen, kansallislaulut soitettiin ja Neuvostoliiton lippu kohosi muitten lippujen rinnalle omaan salkoonsa. Tilaisuus päättyi siihen, että komendantti Lyytinen komensi venäjän kielellä joukkueelle käännöksen vasempaan ja tahdissa mars, jolloin joukkue suoritti sotilassoittokunnan