vastavierailulle. Sen he varsin pian sitten tekivätkin ja siitä vierailusta olikin sitten "leikki kaukana".
126. Poliisien järjestämä oikeudenkäynti opistolla Eräänä tavallisena arki-iltana, kun istuin kotona perheeni keskuudessa radiota kuunnellen, soi ovikello rajusti. Vaimoni meni avaamaan ja ovesta työntyi sisälle kolmen virkapukuisen poliisin partio kysyen tiukasti olenko minä Ossi Törrönen. Kun myönsin näin olevan, he määräsivät palttoon niskaan ja hatun päähän ja lähtivät raahaamaan minua C-porrasta alaspäin. Tiedusteluihini mistä oikein on kysymys, he tiuskivat vain, että kyllä minä itse tiedän mistä on kysymys ja että nyt se on loppu ja tuomiopäivä koittanut. Päästyämme ulos kylän raitille totesin siellä odottavan poliisien mustan maijan, jonka sisällä jo istuivat kaikki linnanisännät tarkasti vartioituina ja täysin ymmällään. Sireenit ulvoen kiiti maija poliisiopiston takaovelle ja meidät kuljetettiin sivuportaita pitkin toiseen kerrokseen ja sen erääseen suurehkoon huoneeseen, jossa istui pöytien ääressä ja sivupenkeillä suuri joukko virkapukuisia poliiseja. Yksi sivuseinä oli kankainen verho, ja kun se meidän sisään tultuamme hitaasti liukui syrjään, totesimme seisovamme poliisiopiston juhlasalin näyttämöllä ja itse salin olevan täpötäynnä ihmisiä. Etupenkillä näin maamme korkeimman poliisijohtajan, ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarvan seurueineen, opiston rehtorin, lähes koko opettajakunnan ja lopun salista täyttivät oppilaat. Ja nyt alkoi näyttämöllä oikeuden istunto, joka pikkupiirteitä myöten noudatti todellisia käräjiä ja jossa ei suvaittu minkäänlaista leikinlaskua meidän puoleltamme. Oikeuden puheenjohtajana istui Knut Aas, yleisenä syyttäjänä Kauko Katila ja lautamiehinä vanhemman kurssin poliisioppilaat, mm. ne kaksi naispoliisia. Tavattoman pitkässä ja yksityiskohtaisessa syytekirjelmässä meitä syytettiin mitä moninaisimmista rikoksista. Koska lukuisista vaatimuksistani huolimatta en koskaan saanut haltuuni kyseisen oikeudenkäynnin pöytäkirjoja, luettelen seuraavassa ne syytökset, jotka jäivät mieleeni. Tosiasiassa niitä oli kymmeniä muitakin. 1. Vapaudenriisto. (Riehasorsan kiinniotto Töölönlahdella). 2. Päällekarkaus. (Poliisineuvos Elorannan kaappaaminen opiston edessä). 3. Työsuojelulain törkeä rikkominen. (Teekkarit kiipeilivät opiston katolla ilman turvaköyttä). 4. Hyppylaudan luvaton talteenotto (opiston voimistelusalista). 5. Virkapuvun laiton käyttö (Kun ne lakit pihistettiin sieltä eteisestä). 6. Salainen radiolähetys (Atomiluolassa sen robotin esityksessä). 7. Salapoltto ja väkijuomalain rikkomus (Dipolin puunkaatotalkoissa Servin Mökissä tarjotussa sahdissa oli muka enemmän kuin 4 % alkoholia). 8. Lukuisia yleisen järjestyksen rikkomisia (mm. putkihuutoja Otaniemessä). Aluksi linnanisännät yrittivät lyödä koko touhun leikiksi, mutta kun puheenjohtaja muutamia kertoja löi nuijalla pöytään varoittaen oikeudenistunnon häiritsemisestä ja syytettyjä vartioivat poliisit astuivat pamput kädessä lähemmäksi, hiljenivät pojat