huomasimme, että oksat olivat koivusta kadonneet. Kun punainen lamppu kamerasta sammui, syöksyimme paikalle ja katsoimme pahvilieriöön sisälle. - Siellä istui arvon teekkarimme lattialla onnellinen hymy huulillaan ja Koskis-pullo sylissään. Halusi kuulemma olla ensimmäinen, joka juo TV-esityksessä sitä oikeaa. Se ensimmäinen studio siellä sähkölafkan vintillä oli niin pieni, että ennen lähetystä Heljo usein veti liidulla lattiaan viivat osoittamaan sektoria, jonka kameran optiikka nappasi mukaan. Ne, joilla ei ollut onnea esiintyä, seisoivat vuoroaan odottaen selkä seinää vasten niiden kalkkiviivojen ulkopuolella. Varsinainen ohjaus tapahtui käytävän toisella puolella olevasta pienestä huoneesta. On sanomattakin selvää, että mitään kuvanauhureita ei ollut olemassa. Ei oltu vielä keksitty. Kaikki mitä esitettiin, tapahtui tosiajassa. Korjauksiin ja parannuksiin ei ollut keinoja. Se oli aina kerrasta poikki. Mutta eipä se yleisön kritiikkikään ollut niin kovaa ja armotonta kuin nykyään. Heikkouksille ja kömmähdyksille enimmäkseen hymyiltiin. Koko touhu oli niin uutta ja ihmeellistä. Ajatelkaapa nyt hyvät ihmiset: katsoja istuu tohvelit jalassa kotonaan ja näkee mitä samalla hetkellä tehdään Albertinkatu 42:n eräässä vinttihuoneessa.
106. Teekkari ammuttiin kylän savupiipusta avaruuteen Muistuupa nyt mieleeni erään Vappuaaton jäynä, jota Teekkarikylän isännistö suunnitteli viikkokausia, touhusi, rakenteli ja kokeili suuren innostuksen vallassa sekä päivisin että öin saadakseen sitten ilahduttaa asukkaita noin 3 sekuntia kestävällä "ulkoilmaesityksellä". Päätettiin nimittäin ampua teekkari Maata kiertävälle radalle ja melkein siinä onnistuttiin. Tässä touhussa tarvittiin lähtötelineeksi TKY 3 A:ssa käytöstä vapautunut suuri savupiippu. Sinkoamisenergiaksi valittiin jälleen kerran tuo Jämijärven Purjelentokoululta lainaamani 800-säikeinen pitkä kumiköysi. Niillähän viskottiin aikoinaan purjelentokoneita ilmaan sieltä Jämin korkeilta harjuilta. Teimme ihmisen kokoisen nuken, jonka runkona oli 2" x 4" lankku, yläpäässä vahva rautakoukku ja alapäässä rautarengas. Muuten oli nukke kovasti teekkarin näköinen haalareineen ja tupsulakkeineen. Tämä avaruusmatkailija raahattiin sitten sinne kattilahuoneeseen ja sijoitettiin savupiipun alla olevaan nokitilaan. Katolta laskettiin ne V-muotoiset kumiköydet piippuun, ja nukke jäi yläpäässään olevasta koukusta roikkumaan niihin köysiin. Sitten pujotettiin paksu köysi sen nuken alapäässä olevasta renkaasta, tuotiin nokiluukusta lattiaa pitkin kattilahuoneen puolelle ja kiinnitettiin lujasti peräseinään. Vielä kuului välttämättömiin tarvikkeisiin koivuhalko, jonka ylitse se köysi kulki, Servin Maijalta lainattu terävä lihakirves, armeijalta "vuokrattu" savupommi ja yksi radiopuhelimella varustettu fuxi. Ja sitten alkoi viritys. Kylän Ferguson -traktorilla vedettiin maasta käsin niitä kumiköysiä vuorotellen ja välillä sidottiin kiinni kasvaviin puihin. On syytä vielä mainita, että siellä savupiipun yläpäässä oli kummallakin reunalla suuret lokipyörät, joita pitkin köydet kulkivat. Vähä vähältä lisättiin vuoroin kummankin köyden pingotusta, ja lopulta niin paljon kuin "hermot kestivät". Joitakin öitä ennen Vappua suoritimme keskellä yötä puolitehoisen koelaukaisun todetaksemme, että kaikki on OK.