101. Antero Salmenkiveltä kädet ylös Ei liene ylen jokapäiväista sekään, että kun alainen osoittaa esimiestään pistoolilla, niin esimies myöhemmässä tilaisuudessa vuodattaa kiitoksen hyminää moisen käytöksen johdosta. Näin kuitenkin kävi kerran Teekkarikylässä. Elettiin aikaa "ennen Dipolia" ja rantasaunalla oli joku edustustilaisuus, jossa hallitustahon lisäksi oli paikalla myös silloinen toiminnanjohtaja, DI Antero Sa1menkivi ynnä allekirjoittanut. Tilaisuuden sitten siirryttyä seuraavalle vuorokaudelle (kuten aina) soitti vaimoni saunalle ja ilmoitti, että Servin Mökin varashälyyttimet pirisivat taas asunnossani. Autoni sattui olemaan saunarannassa, syöksyin siihen, mukaan änkesi myös saunaemäntä, rouva Määttänen ja niin mentiin kaasu pohjassa Serville päin. Siinä ylämäessä joka johti kääntöpaikalta kohti Servin Mökin keittiö-ovea tuli vastaamme suurehko miehen retale, laatikko kummassakin kainalossaan. Veivasin auton ikkunan auki ja kysyin syytä miehen öiseen vaellukseen. Luetellen kaikki sarvipää S:nan arvonimet aakkosjärjestyksessä syöksyi kelmi ohitsemme ja katosi TKY 5:n taakse rantametsikköön. Ennenkuin sain kärryni moottorin sammutettua ja pujoteltua ulos ei äijästä näkynyt jälkeäkään. Takaisin autoon ja sillä huoltorakennuksen luo, jossa saman hälytyksen saaneet neljä talonmiestä, Arvo Kohtala, Esko Mänty1ä, Vaino Tienvieri ja Teuvo Turunen olivat juuri lähdössä "jahtiin" -kuten niin monta kertaa aikaisemminkin. Kun kerroin roiston juosseen rantametsikköön lähti Kohta1an Arvo kiertämään TKY 3:n kautta vastaan. Eikä hänen tarvinnut pitkään kävelläkään, kun vastaan tuli siellä pimeässä metsikössä mies kantaen jotain. "Käpälät pystyhyt ja justihin tai rojahtaa" karjaisi Arvo pohojalaiseen tyylihinsä tähdäten hämärässä ja havaitsi, että kädet pystyssä seisova olento oli hänen korkein esimiehensä toiminnanjohtaja Antero Sa1menkivi. Antero oli lähtenyt rantasaunalta suoraan kylän takaiseen metsikköön, kohdannut siellä todellisen roiston, joka hädissään pudotti laatikon (whisky pulloja) maahan ja pakeni urheiluhallin suuntaan. Otti toiminnanjohtaja pudonneen laatikon kainaloonsa ja jatkoi kulkuaan kunnes kohtasi pyssyä uhkaavasti heiluttavan ja pohojalaisittain karjuvan alaisensa. No, selvisihän se tilanne ilman ruudinhajua ja Kohtala sai Salmenkivelta kiitokset "hyvästä työsuorituksesta". Ajojahdin sitten jatkuessa sai todellinen roisto huitaistua väijyksistä Mänty1än Eskon jollakin rautatangolla niin pahasti selkään, että Esko oli monta päivää VUP:ssa. Mutta kiinni se roistokin lopulta saatiin. Oli mennyt piiloon Dipolin rakennustyömaan tilapaiseen muuntajakoppiin. Ei sentään onnekseen saanut 5.000 volttia hyvää vaihtovirtaa kehoonsa vaan tuomittiin myöhemmin Espoon käräjillä.
102. DIPOLIINAN synty Näin syntyi Dipoliina... Se oli joskus 50-luvun loppupuolella, kun olimme kutsuneet rantasaunalle joukon matkatoimistotirehtöörejä pohtimaan Otaniemen markkinointia kesähotellina ja kongressikeskuksena. Mietimme ankarasti jotain jäynää, jolla saisimme kyseiset herrat suhtautumaan "asiaamme myötämielisesti". Jotain saunaan ja saunomiseen liittyvää sen olisi pitänyt olla. Silloin toi Teekkarikylän toimistossa uutterasti ahertava rouva Eva Lange jonkun ruotsinmaalaisen naistenlehden, jossa neuvottiin tekemään froteesta