lausui suunnilleen seuraavat tyylikkäät ruotsinkieliset sanat: "Eder kungelige höghet. Har Du kanske en grammofon i hemma? Kun Kustaa ilmoitti sellaisen vehkeen omistavansa Tukholman linnassa, jatkoi Roope: "Här skall Du få en ny skiva." Ja niin rikastui Ruotsin tuleva kuningas yhdellä tositaiteellisella äänilevyllä. Hän kävi muuten prinssinä ollessaan parikin kertaa Otaniemessä, ja oli kerran SIMILISTIEN vieraanakin heidän kellaripoksissaan TKY 2:ssa.
95. Tanskan prinsessa Otaniemessä Kun sen sijaan eräs Tanskan prinsessoista käväisi Helsingissä ja suoritti kaikessa kiireessään vain kiertoajelun Otaniemessä, olivat teekkarit haalarit päällä ja vesisangot ja pesusudit käsissään tiellä Dipolin kohdalla aikomuksenaan "PESTÄ NOPEASTI PRINSESSAN AUTON IKKUNAT", jotta hänen kuninkaallinen korkeutensa olisi paremmin nähnyt Otaonnelan kauneuden. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä kun autokaravaanin edessä ajavat poliisit huomasivat tiellä seisovat haalarimiehet, luulivat he näitä vähintään murhaa suunnitteleviksi terroristeiksi, syöksyivät autoistaan ulos, työnsivät haalarihirmut pois tieltä ja kaasua rajusti lisäten vetivät koko autoletkan kiihtyvällä nopeudella perässään pois Otaniemestä.
96. Heikki Sirenin ja Leino Hassisen kaksintaistelut Kun Otaniemen "ensimmäinen" kappeli aikanaan oli valmis, saatiin siihen lahjoituksena Kangasalan Urkutehtaan valmistamat urut, jotka muodostivat, kuten kaikki muistanevat tuollaisen 2 x 2 x 1 m suuruisen lattialla seisovan instrumentin. Kun tämä möhkäle sitten oli raahattu kappelisaliin, syntyikin sen sijaintipaikasta arkkitehdin ja silloisen "teekkaripapin" Leino Hassisen välille todellinen titaanien taistelu. Huoltomiesporukan avulla lykättiin urkuja salissa paikasta toiseen. Jos arkkitehti oli paikkaan tyytyväinen niin pastori ei ollut, ja taas lykittiin urkuja pitkin lattiaa. Luulenpa, että kaikki mahdolliset paikat tulivat tämän "taistelun" aikana käytännössä kokeilluiksi. Kun ei kompromissia alkanut syntyä, taisivat molemmat herrat siinä vähän tulistua, koska pastori lopuksi tokaisi: "Minusta alkaa tuntua, että arkkitehti haluaisi sijoittaa nämä urut rakennuksen ulkopuolelle". - "Ei urkuja, vaan pastorin" oli tulistuneen arkkitehdin vastakommentti. No, syntyihän se ratkaisu lopulta ja urut arkkitehdin vaatimuksesta maalattiin vielä mustiksi. Toisen kerran ottivat samat herrat yhteen, kun pastori Hassinen oli omatoimisesti hankkinut kappeliin n. puoli metriä korkean pronssisen ristiinnaulitun kuvan ja asettanut sen alttarille. Tuli arkkit. Siren taas jonkun ulkolaisen kolleegaryhmän kanssa kappeliin, totesi patsaan alttarilla, otti sen pois ja pani kerhohuoneen kaappiin. Vaihe 2. Tuli Hassinen kappeliinsa, totesi patsaan hävinneen, etsi ja löysi ja pani takaisin alttarille. Vaihe 3. Tuli Siren käymään, otti pois, pani kaappiin ja syöksyi toimistooni vaatien asiaan selvitystä. Selvitystilaisuus saatiin aikaan ja molemmat herrat sulkeutuivat