ruokalajin ohmimakkara. Sen valmistuksessahan nimenomaan käytettiin tieteen viimeisimpiä saavutuksia hyväksi. Valmistusohje oli seuraava: Otetaan tietynmittainen lenkkimakkaran pätkä. Sen kumpaankin päähän työnnetään haarukat piikkien koko pituudelta. Haarukoihin kytketään sähköjohtimet, jotka edelleen huoneen seinärasiaan. Tulos: Makkara keittyy iloisesti poristen muutamassa hetkessä - tai sulake palaa. Jos sulake palaa, on makkara ollut liian lyhyt. Otetaan uusi, entistä pitempi pätkä ja koe uusitaan. Näin jatketaan kunnes kokeellisesti on löydetty makkaralle sopiva pituus. Makkarasta lähtevä otsonituoksu voidaan kompensoida valkopippurilla ja sinapilla.
67. Tekninen koe sadevesitorvessa Teekkarit A ja B olivat laskeneet valmiiksi tuloksen seuraavaan kokeeseen: A meni TKY 5:n katolle ja alkoi valuttaa bensaa erästä galv. pellistä tehtyä sadevesitorvea pitkin alas. Torven alapäässä odotti B. Kun bensaa alkoi valua alapäästä maahan - hän raapaisi tulitikun. Kuului ujellus, suhaus, pamaus ja rämähdys, ja peltitorvi repesi liitoksistaan toisen ja kolmannen kerroksen väliltä lähes 3 metrin matkalta. "Hämmästyttävää tarkkuutta" huusi B A:lle. "Täsmälleen näinhän me laskettiin tapahtuvan." Vaelsivat A ja B kokeen jälkeen kylän toimistoon maksaen Irma Henrikssonille 3 metriä saderänniä ynnä asennuskulut. Oli jälleen kerran tullut todistetuksi erään teorian paikkansapitävyys myös käytännössä. Ja kaiken lisäksi varsin kohtuullisin kustannuksin. Mitäpä tuo nyt jonkun peltitorven hinta merkitsee sen todistusarvon rinnalla, minkä koe osoitti.
68. Täytän 50 vuotta Se, mitä nyt yritän kertoa, on tähänastisen elämäni ehdoton kohokohta. Ja taitaapa siksi jäädäkin riippumatta jäljellä olevan vaellukseni pituudesta. Jos nimittäin mittapuuna käytetään todellista teekkarihenkeä. Ja tämä kohokohta oli 2.4.1965. Päivä, jona täytin puoli vuosisataa. Päivä oli heti aamuvarhaisesta alkaen yhtä ruljanssia. Koko ajan saapui tervehdyksiä, sähkeitä, kukkalähetyksiä ja puhelin pirisi taukoamatta. Henkilökohtaisesti minua kävivät onnittelemassa mm. TKK:n rehtori, VTT:n ylijohtaja, Poliisiopiston suuri lähetystö sekä Geol. laitoksen ja Otaniemen Urheilusäätiön edustajat. "Muualta Suomesta" saapuneita vieraita ja ystäviä en tässä yhteydessä rupea luettelemaan. Kaikki he olivat minulle kuitenkin yhtä mieluisia ja lämmittivät sydäntäni. Puolen päivän nurkilla saapui Teekkarikylän linnanisännistö tuoden kyläläisten arvokkaana lahjana upean Norris -kaitafilmiprojektorin täydentämään kaitafilmausharrastukseni laitteistoja. Saapui TKY:n henkilökunnan suuri lähetystö lahjanaan hopeisella muistolaatalla täydennetty Adler -kirjoituskone. Ja saapui myös TKY:n hallitus in corpore ojentaen minulle markkinoiden ylivoimaisesti parhaan Tandberg -stereomagnetofonin, joka sittemmin teki mahdolliseksi synkronisoida myös ääni filmeihini. Myös saapuivat "Luolamiehet" tuoden minulle noin 40 kiloa painavan kiviankkurin. Olin sanan täydessä merkityksessä "onnen uuvuttama" näiden kunnianosoitusten ja lahjojen johdosta. En todellakaan osannut aavistaa joutuvani näin valtavan huomion kohteeksi. Ja kun illan viimein himmetessä myös