jotakin ovea liikautettiin, virtapiiri katkesi, kontaktori putosi ja minä sekä neljä huoltomiestä saimme samanaikaisen hälytyksen asuntoihimme. Olimme muutamassa minuutissa paikalla, yksi huoltomies mökin jokaisella puolella ja sen jälkeen astuin minä Smith Wesson kädessä avaimellani ovesta sisään. Yllätys oli aina täydellinen. Joskus nappasimme nuoria aloittelijoita, joskus rutineerattuja ammattikonnia. Jokaisella oli sama kysymys. Mistä hata to tiesitte tulla tonne. Emme kertoneet. Viisitoista (sanoo 15) kertaa torjuimme Servin Mökin historian aikana rosmojen hyökkäykset näiden teknillisten ihmelaitteittemme avulla. Espoon poliisin tehtaväksi jäi vain tulla korjaamaan pois meidän "saaliimme". Eräänä yönä jopa kaksi kertaa. Tuona yönä hälytti ensin siinä kahden maissa. Nappasimme miehen ja peitimme tilapaisesti hänen särkemänsä ikkunan naulaamalla siihen vaneerilevyn. Tunnin kuluttua hälytti jälleen. Minä ja neljä huoltomiestä pidimme kokouksen huoltotalon portaassa, jossa kaikki asuimme. Olimme sitä mieltä, että nyt varmaan tuli vain jonkunlainen teknillinen vika, joka hälytti. Mutta koska yö jo muutenkin oli pilalla, niin päätimme periaatteen vuoksi mennä katsomaan. Naulaamamme vaneeri oli paikoillaan ja kaikki muukin tuntui ok:lta. Haravoimme kuitenkin vielä kerran mökin sisätilat nurkasta nurkkaan mitään löytämättä. Juuri kun olimme poistumassa keittiöstä potkaisi huoltomies Martti Turunen kumoon kaksi toisiaan vastaan nojannutta lattiarallia hihkaisten puolileikillään: "Ei kai nyt S:na tuolla ketään makaa." - Ja siellä hän se makasikin. Toinen konna. Hän selvisi tuossa piilopaikassa ensimmäisestä hälytyksesta. Lähti uudelleen liikkeelle ja aiheutti uuden hälytyksen. Mies todella pihisi pettymyksestä. Lähti kuitenkin kiltisti mukaamme. Eräs ensimmäisistä kiinnijoutuneista kirjoitti minulle Kakolasta oikei kirjeen tiedustellen hälytyslaitteiden sijaintia. En tullut kertoneeksi. Kirjeen valokopio on poliisiopiston arkistossa kuriositeettina. Vielä muistuu mieleeni eräs kesäinen tilanne kun vain minä ja huoltomies Esko Mantylä olimme paikalla. Muut olivat vuosilomillaan. Kun havaitsimme erään mökin takana olevan pienen ikkunan olevan nurkasta rikki ja koko ikkunan säpeistään sisäpuolelta irti, tiesimme sisällä olevan jonkun tai joitakin. Varmuuden vuoksi käskin Mäntulän hiipiä pois ja hälyttää Otaniemen poliisi. Itse maastouduin kyseisen ikkunan läheisyyteen. Varsin nopeasti saapuivatkin poliisit paikalle auton sireenit ulvoen. Ja nyt tapahtui kuin villissä lännessä ikään. Sireenien ulvonnan kuultuaan varkaat, joita oli kaksi, ryntäsivät ulospäin samaa tietä kuin olivat tulleetkin. Ei siinä ollut enään aika yläsaranoistaan roikkuvan ruudun avaamiseen vaan sankari syöksyi läpi ruudun ja rähmälleen nurmikkoon. Kului pari sekunttia ja toinen lensi samaa tietä hänen selkäänsä. Kun poliisit sitten vuorostaan syöksyivat nurkan takaa esille sanoivat he myöhemmin, että näky oli jossakin määrin kammoittava. Teekkarikylän arvokas johtaja seisoo pistooli kädessään ja hänen edessään kieriskelee nurmikolla kaksi miestä otsat verissä. Tullessaan läpi ruutujen sai kumpikin urhoista lieviä verinaarmuja kasvoihin ja käsiin.
54 TKYH kokeilee Servin hälytyslaitteita Eräänä kesäisenä iltana istui TKY:n silloista johtoa Otaniemen rantasaunalla. Ylioppilaskunnan puheenjohtajana toimi silloin DI Kalevi (Korkki) Korhonen, muista paikalla olleista muistan arkkit. Esko Mäke1än ja DI Jukka Lehtisen. Tulin jossakin