Olympiakisojen jälkeen asustivatkin sitten lähes kaikki ulkolaiset urheilujoukkueet Helsingissä kesäisin vieraillessaan Otaniemessä. Niinpä muistuu mieleeni eräs tapaus kylän rantasaunalta. Oli elokuun loppu ja USA:n jalkapallojoukkue oli matkallaan Neuvostoliittoon asuen vuorokauden Teekkarikylässä. Palloliiton silloinen valmentaja Aatos Lehtonen oli tilannut joukkueelle rantasaunan illaksi ja pyysi minut mukaan "saunottajaksi". Tämä syyskesän ilta sattui olemaan erittäin kolea ja sateinen. Kun me sitten istuimme koko porukka lauteilla yli 100 asteen jenkkeja jo sinänsä pelottavassa kuumuudessa, sanoin sitten "sujuvalla ameriikan kielelläni", että "ikivanhan suomalaisen saunatradition mukaisesti lähdemme nyt kaikki uimaan". Lähdimme Lehtosen kanssa juosten laiturille ja saimme tässä ensimmäisessä erässä vain pari jenkkiä peräämme mereen. Takaisin saunaan ja siellä nama kaksi urhoollista sitten suu vaahdossa selostivat muille kuinka piristävää ja miellyttävää tuo uiminen oli. Nämä palopuheet vaikuttivat ja seuraavien löylyjen jälkeen juoksikin sitten koko USA:n joukkue peräkanaa laiturille veteen kukin omalla tyylillään. Pika pikaa sieltä toinen toisensa jalkeen sitten nousi takaisin laiturille lukuunottamatta yhtä, jolla ei näyttänyt olevan lainkaan kiire. Sieltä sameasta, kylmästä Laajalahden vedestä hän aika-ajoittain tuli näkyviin, oikea käsi pystyssä kuin muinoin eräällä Saksan johtajalla, suusta kuului sana "Help" ja hän vajosi takaisin veden alle. Aluksi luulivat kaikki, että kyseessä oli vain jonkunlainen pilaesitys, mutta kun siitä ei alkanut tulla loppua hyppäsi pari kolme hänen kaveriaan veteen ja raahasi "Helphuutajan" laiturille. Ja nyt vasta selvisi koko story. Hänen oikea kätensä oli edelleenkin pystyssä ja kaveri ähisi tuskissaan. Kannoimme hänet kiireesti saunaan, jossa joukkueen lääkäri runnoi käden lattialla takaisin paikoilleen. Pojalta oli joskus potkaistu lapaluu jotenkin vinoon asentoon. Ja kun hän nyt kylmään veteen jouduttuaan teki liian äkäisen uintiliikkeen meni käsi todella sijoiltaan ja jäi pystyy. Oli kuulemma jäänyt joskus ennenkin. No niin. Lääkäri hierontaa, suomalaisen saunan ihmeitä tekevää löylyä ja niin oli poika pian entisessä kunnossaan tosin yhtä suomalaista saunarituaalia rikkaampana.
34. RWBK:n palokello ja muita kuumia tapahtumia Joku on joskus tokaissut, että "Teekkaritouhu ilman Retuperän torveilevaa soittuetta olisi kuin tuli ilman savua tai savu ilman tulta". Ja kyllä kai tähän aforismiin on yhdyttävä. Ei liene montakaan todellista teekkaritilaisuutta ole ilman RWBK:a onnistunut. Kun maailman ensimmäinen ja ainoa Servin Mökki aikoinaan avasi uksensa, juhlisti Retuperä varsin usein mökin tilaisuuksia sulosoinnuillaan. Erään vierailunsa yhteydessä he sitten lahjoittivat Servin Mökkiin todella käyttövarman ja tehokkaan palohälytyslaitteen. Sisäseinälle he naulasivat tavallisen pahvisen kenkälaatikon, johon oli pakettinyörillä kiinnitetty jalallinen viinilasi ja suuri palttoon nappi. Kolmantena asiana oli siinä kaiken ylimmäisenä Helsingin palolaitoksen palokelloissa käytetty emalinen käyttöohje: "TULIPALON SATTUESSA LÄHEISYYDESSÄ 1. SÄRJE LASI, 2 PAINA NAPPIA ja odota sen jälkeen palokunnan saapumista. VID ELDSVÅDA I NÄRHETEN 1. SÖNDRA GLASET 2. TRYCK PÅ KNAPPEN och invänta brandkårens ankomst." Oli