Kerronpa nyt eräästä teekkarijäynästä, jota ei kylläkään saatu toteutetuksi, mutta jonka toteuttamisen estäminen sai hyvät ystävämme, Helsingin poliisipäälliköt, jonkun aikaa tuskailemaan. Oli aika, jolloin puhuttiin usein hallituksen ja kansanedustajien tekemistä "lehmänkaupoista". Teekkarit olivat tulleet siihen tulokseen, että silloiselle pääministerille piti lähetettämän lehmänkauppojen suurta merkitystä korostava tervehdys. Hankittiin jostain Espoon perukoilta lainaksi elävä, riippumahainen lehmänkanttura, jonka kaulaan kiinnitettävään puiseen osoitelappuun oli suunniteltu teksti: "sille ja sille lehmänkauppojen suurelle esitaistelijalle. Mitä suurimmalla kunnioituksella. Teekkarit". Lehmä osoitteineen oli tarkoitus sitten hitsata vahvoilla ketjuilla kiinni yön hiljaisina hetkinä valtioneuvoston jykevään rautaporttiin. Homma olisi hoidettu eläintä millään tavoin vaurioittamatta, mutta niin jytkysti, että siinä olisi ollut kova ja aikaa vievä aherrus julkisen sanan edustajien ja muun paikalle vihjeen perusteella saapuneen yleisön silmien iloksi. Kun tapamme mukaan kerroimme poliisijohdolle ennakkoon suunnitelmasta, kertoivat he myöhemmin painineensa todellista Jaakopin painia löytääkseen perustellun syyn aikeen torjumiseksi. Lopuksi eräs heistä muisti suureksi helpotuksekseen pykälän Helsingin kaupungin järjestyssäännöistä. Siina kielletään teuraseläinten kuljettaminen kaupungissa muuten kuin umpiautoissa. Kielto oli selvä. Lehmä palautettiin omistajalle ja hitsaussuuttimet jäivät kylmiksi. Oli ainakin yritetty.
29. Kylän vuohet Maija ja Teemu Se oli kai keväällä 1955, kun teekkarit taas häipyivät harjoittelemaan mikä minnekin, raahasi linnanisäntä Osmo Norvasto jostakin Tampereen suunnalta Servin Maijalle lohdutukseksi ihka elävän vuohen. Vuohen nimeksi tuli välittömästi Maija Siwiä. Kun se kuitenkin näytti alakuloiselta ja yksinäiseltä, hankittiin sille oitis Tapanilasta päin aviopuolisoksi nuori valkoturkkinen pukki, jonka nimeksi tuli ilman muuta Teemu. Iltasanomat julkaisivat tämän romanssin oikein valokuvan kera tekstillä: "Teekkareiden poistuttua kesäksi Otaniemestä, on sinne nyt hankittu nelijalkaisia pukkeja". Teemu ja Maija Siwiä elelivät sitten Otaniemessä pari kolme kesää turistien ja kongressiväen sekä ilona että harminakin. Talvet ne olivat Orionin tilalla täysihoidossa. Erikoisesti Maija Siwiällä oli sammumaton into osallistua Servin Mökissa tapahtuvaan ravintolatoimintaan astelemalla arvokkaasti muun juhlakansan mukana sisälle. Arkkitehti Kalle Vartola varmaan muistaa elämänsä loppuun asti sen, kun hänet oli kutsuttu esiintymään erääseen arvotilaisuuteen. Kallen parhaillaan esittäessä loistavaa soolonumeroaan (im tiefen Keller) salin keskellä olevalla korokkeella, astui Maija Siwiä sisään viehättävästi keinuvin lantein, nosti sirot etusorkkansa korokkeen reunalle, irvisti ja sanoi "Bää". Olipa Kallella sanojensa mukaan suuria vaikeuksia jatkaa arvokasta sooloaan siellä "syvässä kellarissa" tämän Maija Siwiän arvostelun jälkeen.
30. Kylän 5-vuotispaukku progressiivisin mallein