panssarintorjunta-aseet istuivat nuo juhlaan osallistuneet teekkarit Arabian fajanssien päällä odottaen aikaa parempaa. Kipusiskojen varsinaisiin otteluihin pyrimme kehittelemään uusia, ennennäkemättömiä urheilumuotoja, joista erään nimi oli saksaksi "Hinterhalbsturzkampf ". Tässä lajissa tarvittiin vain jäämäki ja tuon saksalaisen sanan kaksi ensimmäistä osaa yhdessä. Kerran teimme moottoroidun napakelkan raahaamalla jäälle valtavan pitkän kuusenrungon ja akseloimalla se jään läpi liejuun työnnettyyn pystyakseliin. Akseli ei suinkaan ollut tämän vaakasuoran puun keskellä vaan pitempi osa lienee ollut toistakymmentä metriä ja lyhempi vain pari. Kun kytkimme lyhempään päähän kylän Ferguson -traktorin ja pitempään tavallisen lasten kelkan, niin voitte vain arvailla millä nopeudella kelkka kiersi rataansa Fergusonin painellessa omaansa kaasu pohjassa. Jännitys olikin vain siinä kuinka kauan kukin osanottaja pysyi mukana kelkassa. Jokainen siitä lensi, mikä miten ja kuka kuhun. Kerran suoritimme takuulla ensimmäiset Tandem-hiihtokilpailut maailmassa naulaamalla vanhoja suksia aina viisi kappaletta peräkkäin. Näillä suoritettiin sitten kilpailu 5miehisin ja -naisisin joukkuein. Toteamus: On tuiki mahdotonta saada viittä ihmistä hiihtämään samassa tahdissa. Kerran suoritettiin teekkareiden ja kipusiskojen välillä vedenheittokilpa, jonka senkin teekkarit hävisivat luontaisten kilpailuvälineiden paremmuudesta huolimatta. Ottelutekniikka oli se, että siskot viskelivät vedellä täytettyjä ilmapalloja TKY 3:n yläparvekkeelta alhaalla kädet sojossa odottavien teekkareiden kopattavaksi. Yhtään koppia ei syntynyt, vaikka pojat kuinka yrittivät. Ottelupöytäkirjaan tuli merkintä, että ottelusta poistuivat vain teekkarit läpimärkinä.
24. Pentti Kerola ja kumiköysilinko Vielä on syytä mainita eräs kipusiskokisojen "urheilumuoto", josta oli koitua erittäinkin ikävät seuraukset, mutta onneksi ei kuitenkaan koitunut. Työnimenä oli "katapulttikelkka". Lainasimme Jämijärven Ilmailukoululta 800-säikeiset kumiköydet, joilla aikoinaan singottiin liito- ja purjekoneita ilmaan harjun laelta. Teimme vanerista niin suuren matalan kelkan, että kelkkailija pystyi istumaan sen päällä pitäen kiinni kahdesta kelkan etupäähän kiinnitetystä köysisilmukasta. Etupäässä oli vielä tukeva vetokoukku, johon kumiköysi voitiin kiinnittää siten, että se nykäyksen jälkeen irtosi kelkasta "idioottivarmasti". Homma raahattiin Laajalahden keväiselle, lumettomalle ja rosoiselle jäälle. Aluksi kaikki sujui hyvin. V-kulmaisen kumiköyden kummastakin haarasta veti kolme teekkaria, singottava istui kelkassa odotuksesta ja varmaan muustakin vapisten ja pari kolme teekkaria istui kelkan takana jäällä jalat jaahan hakatuissa koloissa estämässä kelkan ennenaikaisen lähdön. Kun sitten kumiköyden haarat oli juosten pingotettu äärimmilleen ja kelkan takana jarruttavat teekkarit laskivat kelkan irti, syöksyi se vinhalla kiihtyväisyydellä vetäjien muodostamasta V-kulmasta pitkin jäätä. Sinkoilimme vuorotellen kipusiskoja, merikadetteja ja teekkareita yleiseksi riemuksi kunnes -