tehtaansa menettäneen Tempauksemme ansiosta puolentoista työpäivän tuoton. Puoli päivää meni pipariksi sen ensimmäisen konserttipäivän turhassa odotuksessa ja se tehtaalla kiertävä konsertti sekoitti koko työpäivän, kun kuulemma osa koneistakin piti pysäyttää, jotta RWBK:n sulosoinnut pääsivät valtoimenaan leijumaan tehdassalissa.
150. Uuden rantasaunan vihkiäiset 29.3.1985. PUHEENI Alussa Otaniemi oli autio ja tyhjä. Hirvet, ketut, jänikset ja muut metsänötökät hallitsivat täällä suvereenisti. Ihmiselosta ei näkynyt muuta merkkiä kuin tuo TKY III:n edustalla kohoava kivikauden aikainen alkuteekkarin hautakumpu, joka sekin oli 5.000 -vuotisen sammaleen peitossa. Sitten aika siirtyi vuoteen 1950. Tuli kevät, tuli toukokuu ja sen 13. päivä. Tuona ikimuistoisena päivänä Jämeräpartaiselta Insinööriltä uloslähti käsky .-NYT. Taivas välähti ja tanner tärähti, kun Teekkarikylän rakentamisen valtaisa alkupaukku kiiri pitkin Otaniemen silloin niin neitseellisiä kukkuloita, laaksoja ja rantoja. Alkoi päivälleen kaksi vuotta kestänyt ensimmäinen rakennusvaihe, jona valmistuivat TKY III, IV ja V, Servin Mökki ja kylän ensimmäinen rantasauna. Se nousi tuonne viimeisen HOAS -rakennuksen kohdalle ylhäiseen yksinäisyyteensä. Ja sitä ensimmäistä rantasaunaa oli rakentamassa myös joukko kanadalaisia teekkareita Toronton Yliopistosta excursiojohtajanaan prof. Nicolas Ingnatjeff. 13.5.1952 oli tupsukansa ensimmäistä kertaa in corpore Otaniemessä, kun kylä vihittiin Tasavallan Presidentti Juho Kustaa Paasikiven toimesta. Sitten tuli kesä ja Olympian kisat ja Teekkarikylä sai ensimmäiseksi vieraikseen 1500 ulkomaista urheilijaa. Kisojen aikana koitti puolestaan rantasaunamme kunnian hetki, kun Edinburgin ja Kentin herttuat vierailivat siellä vihkien sen juhlallisesti käyttöön suomalais- kanadalaisen teekkariystävyyden muistomerkiksi. Ja niin alkoi ensimmäisen rantasaunamme vain pari vuosikymmentä kestänyt mutta sitä aktiivisempi toimikausi. Lukemattomia olivat ne kadun teekkareiden, TKY:n hallitusten, edustajiston, kiltojen ja vapaiden yhdistysten saunaillat, jolloin iloinen teekkarilaulu raikui saunaniemeltä pitkin Laajalahtea usein aina satamakaupunkiimme Helsinkiin saakka. Jos teekkari sai tentit läpi, tai lopullisesti valmistui tai aikoi ahkerasti avioliittoon, niin rantasauna oli itsestään selvä tällaisen ilojuhlan viettoon. Ja toisaalta, jos TKY:n taivaalle alkoi kasaantua taloudellisia tai organisatorisia vaikeuksia ennakoivia pilviä, niin neuvonantajat, ystävät ja tukijat kutsuttiin rakkaaseen rantasaunaamme. Siellä olivat teekkareiden vieraina milloin kunniavaltuuskunnan jäsenet, milloin korkeakoulumme rehtori ja muuta professorikuntaa, milloin Espoon kunnan johtoelimiä, kansanedustajia tai istuvia ministereitä. Ja siellä saunan kehoa ja mieltä pehmentävissä makoisissa löylyissä saatiin usein visaisiltakin vaikuttavat ongelmat ratkotuiksi. Ja nimenomaan aina, kun Jämeräpartainen Insinööri totesi hetken koittaneen tempaukseen, nimesi hän Esikuntansa, kutsui sen rantasaunaan ja pian kajahti sieltä teekkareille Jämerän ehdoton käsky ryhtyä tositoimiin jonkun asian hyväksi.