ULKOMAALAISTEN LÄÄKÄREIDEN SOPEUTUMINEN HARJAVALLAN SAIRAALAAN Opinpolut maasta maahan -hanke
Sisällys 1.1 Johdanto ....................................................................................................... 3 1.2 Harjavallan sairaala ..................................................................................... 5 1.3 Haastateltavat .............................................................................................. 7 2
SELVITYKSEN TULOKSET ................................................................................ 9 2.1 Rekrytoitujen lääkäreiden hakeutuminen Harjavallan sairaalaan ........ 9 2.1.1 Ulkomaalaisten lääkäreiden tiedot Suomesta ............................ 9 2.1.2 Suomen kielen taito tulovaiheessa ............................................. 10 2.1.3 Harjavallan sairaalaan hakeutumisen syyt ................................ 11 2.2 Toimenpiteet ulkomaalaisten lääkäreiden sopeuttamiseksi ............... 12 2.3 Ulkomaalaisten lääkäreiden sopeutumiseen vaikuttavat tekijät ......... 17 2.3.1 Henkilökunnan vastaanottavaisuuden merkitys ....................... 18 2.3.2 Asunto oli järjestetty ...................................................................... 21 2.3.3 Kliinisen opettajan pitämät tietoiskut .......................................... 21 2.3.4 Suomen kielen koulutus ............................................................... 24 2.3.5 Hyvä palkka .................................................................................... 25 2.3.6 Työssä kehittyminen ..................................................................... 25 2.4 Osaston vaikutus sopeutumiseen ja suomen kielen oppimiseen ...... 26 2.5 Vastaajien kokemia kulttuurieroja ........................................................... 30 2.6 Vastaajien kokemus omasta osaamisestaan ja kehittymisestään ..... 33
3
LOPPUPOHDINTA ............................................................................................. 36
LÄHTEET ....................................................................................................................... 38
1.1
Johdanto
Harjavallan sairaalaan on tullut vuoden 2013 aikana seitsemän ulkomaalaistaustaista lääkäriä tai amanuenssia töihin. Tämän raportin tarkoituksena on ollut selvittää, mitkä tekijät ovat auttaneet ulkomaalaisia lääkäreitä sopeutumaan Harjavallan sairaalaan psykiatrian alalle. Raporttia varten on haastateltu Harjavallan sairaalan työntekijöitä, joiden työnkuvaan kuuluu perehdyttäminen sekä ulkomaalaisia lääkäreitä, joilta kysyttiin sopeutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Ulkomaalaisista lääkäreistä haastatteluun suostui kuusi. Stakesin selvityksen mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden ammateissa ulkomaalaistaustaisten osuus on kasvanut 2000-luvulla. Syntyperältään ulkomaalaisten määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 2000 vuoteen 2007. Vuoden 2008 alussa heitä oli hieman alle 10 000. Tämä on vain noin kolme prosenttia alan koko työvoimasta. Ulkomaan kansalaisia heistä oli 4 400 henkilöä eli 1,3 %. Vuonna 2007 ulkomaalaisista lääkäreistä oli työllisiä yli 71 prosenttia ja työttömiä vain kuusi prosenttia. Lääkäreiden, jotka ovat jonkun toisen maan kansalaisia, määrä on noussut 2000-luvulla lähes puolitoistakertaiseksi ja työllisten määrä on lähes kaksinkertaistunut. (Ailasmaa, 2010, 1 – 5.) Suomi tarvitsee maahamme pysyvästi jääviä, työmarkkinoiden käytettävissä olevia maahanmuuttajia. Ulkomaalaisia työntekijöitä tarvitaan täydentämään suomalaista työvoimaa varsinkin sosiaali- ja terveysalalle, jossa työvoiman vajauksen arvioidaan olevan vuoteen 2025 mennessä vähintään 20 000 henkilöä. (Valtioneuvoston periaatepäätös maahanmuuton tulevaisuus 2020 –strategia 2013, 13.) Siksten Korkman (2007,14) kumppaneineen arvioi teoksessaan ”Hyvinvointivaltionrahoitus - Riittävätkö rahat, kuka maksaa?”, että jos maahanmuuttajien työllisyysaste ja tuottavuus ovat vähintään yhtä korkeita kuin kantaväestön, siitä voi olla paljon apua alueellisten ja ammatillisten työvoimakapeikkojen poistamisessa, mutta merkittävää vaikutusta sillä ei ole julkisen talouden tasapainottamiseen. Kuitenkin Harjavallan sairaalassa työperusteisen maahanmuuton edistäminen vähentää juurikin alueellista ja ammatillista pulaa psykiatrian osaajista.
Selvitys on tehty Sataedun Opinpolut maasta maahan – hankkeessa, joka on kehittänyt jo usean vuoden ajan erilaisia malleja työperusteisten maahanmuuttajien suomen kielen koulutukseen. Varsinkin ulkomailta palkattujen lääkäreiden ja sairaanhoitajien tulisi oppia suomen kieli mahdollisimman nopeasti, jotta he pystyisivät harjoittamaan ammattiaan Suomessa. Projektissa on kuitenkin huomattu työpaikan suuri rooli sekä Suomeen sopeutumisessa että suomen kielen oppimisessa. Tässä selvityksessä tarkastellaan Harjavallan sairaalan kanssa yhteistyössä niitä toimenpiteitä, jotka edesauttavat ulkomaalaisten lääkäreiden suomen kielen oppimista sekä sopeutumista Suomeen, Harjavaltaan ja Harjavallan sairaalaan. Psykiatrian erikoislääkäreistä on pulaa koko Suomessa, ja Harjavallan sairaala on yksi siitä kärsivistä terveydenhuoltoyksiköistä. Psykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä ei ole saatu tarpeeksi normaalin rekrytointimenettelyn kautta. Satakunnan sairaanhoitopiirissä kokeiltiin viime kesänä psykiatriaan erikoistuville lääkäreille kesäkoulua, jotta kiinnostus psykiatriaa kohtaan heräisi lääketieteen opiskelijoiden keskuudessa. Vaikka kesäkoulu oi menestys niin osallistujamäärän kuin palautteenkin perusteella, siitä ei ole saatu vielä ratkaisua pysyvään lääkäripulaan. Kesäkoulusta saatu hyöty näkyy vasta, kun kesäkoulun lääkärit ovat opinnoissaan erikoistumisvaiheessa. (Harjavallan sairaalan tiedote 6.6.2013.) Monissa työyhteisöissä palkataan ulkomaista työvoimaa vasta silloin, kun suomalaista työvoimaa ei ole saatavissa. (Sorainen, 2007, 179.) Koska suomalaisista lääkäreistä ja amanuensseista ei saatu helpotusta lääkäripulaan, Harjavallan sairaalaan päätettiin etsiä ulkomaalaisia lääkäreitä tai lääkäreiksi valmistuvia. Yksi tärkeimmistä kriteereistä oli heidän kiinnostuksensa pitkäaikaiseen sitoutumiseen (Työntekijä A:n haastattelu). Ulkomaalaisten lääkäreiden osaamisen johtaminen sekä mielenterveysalan oppimisessa että suomen kielen hallinnassa on tehtävä systemaattisesti. Osaamisen taso näkyy hyvin nopeasti mm. asiakkaiden ja sidosryhmien palautteissa sekä henkilöstön työhyvinvointia mittaavissa kyselyissä. Yksilön osaamattomuus johtaa monissa tapauksissa liialliseen kuormittavuuteen ja työuupumiseen. (Virtanen & Stenvall, 2010, 168.) Siksi onkin todella tärkeää, että ulkomaalaiset lääkärit oppivat työtehtävänsä ja suomen kielen mahdollisimman nopeasti. On tärkeää myös, että he näkevät itse oman kehittymisensä ja sen avulla pystyvät sietämään epävarmuutta perehdyttämisen ajan.
Osaamisen johtaminen on merkittävä osa-alue julkishallinnon johtajien työssä. Osaamisen strategian osa-alueet ovat organisaation osaamisvaatimukset, osaamisen arviointi, osaamista koskevat kehittämistavoitteet ja konkreettiset osaamisen vahvistamiseen tähtäävät keinot. (Virtanen & Stenvall, 2010, 169.) Tärkein strateginen painopiste Harjavallan sairaalassa on lääkärien saatavuus, sillä ilman lääkäreitä sairaalan toiminta on vaarassa. Yksi strategisista valinnoista on ollut kääntää katseet ulkomaille, koska suomalaisia erikoistuvia lääkäreitä amanuensseja ei ole saatu riittävästi. Virtasen ja Stenvallin (2010,169, 171) mukaan yksi tehokkaimmista oppimisen keinoista on yhdessä oppiminen ja tiedon siirtäminen toiselle puhumalla ja keskustelemalla. Organisatorisessa oppimisessa tulee ottaa huomioon myös ns. poisoppimisen vaatimus, jolloin työntekijän tulisi pystyä luopumaan joistakin aiemmin opituista asioista, unohtamaan tai vähintään suhteuttamaan uusi aiemmin oppimaansa. Ulkomaalaisten lääkäreiden kohdalla tämä tarkoittaa myös kulttuurisia seikkoja. Kulttuurisia eroja on esimerkiksi lääkehoidossa sekä tilanteissa, joissa käytetään pakkositomista, sillä Suomessa pyritään enemmänkin kuntouttavaan otteeseen. Kielen oppiminen tuo oman haasteensa, sillä kaikkien sairaalan työntekijöiden tulee oppia harjoittamaan ammattiaan suomen kielellä. Varsinkin psykiatriassa suomen kielen nyanssien ymmärtäminen on tärkeää, jotta lääkäri saa potilaan tilasta tarvittavat tiedot oikeaa hoitoa. Myös Sosiaali- ja terveysalan ammattiliiton Tehyn näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveysalojen työyhteisöjen monikulttuurisia valmiuksia on vahvistettava. Työnantajat ovat viime vuosina osoittaneet kiinnostusta henkilöstön rekrytointiin ulkomailta, mutta käytännön toimet maahanmuuttajien asettumiseksi osaksi työyhteisöä ja vastuu perehdyttämisestä ja kielikoulutuksesta ovat jääneet puutteellisiksi. (Koivuniemi, 2012, 44.)
1.2
Harjavallan sairaala
Harjavallan 110-vuotias sairaala kuuluu Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymään (SATSHP), joka vastaa erikoissairaanhoidon järjestämisestä Satakunnassa. SATSHP:ssa toiminta jakautuu eri toimialueisiin, joista psykiatria on yksi. SATSHP:n psykiatrian
toimialueella on alueellinen palvelujärjestelmä, mikä tarkoittaa, että poliklinikat sijaitsevat erillään suurimmilla paikkakunnilla. Vuodeosastohoito on keskitetty Harjavaltaan ja Poriin. Poliklinikoita on Porissa, Raumalla, Kankaanpäässä, Harjavallassa ja Huittisissa. Satakunnan sairaanhoitopiirin psykiatrian toimialalla on noin 600 henkilöä työssä. Lääkäreitä heistä on noin 30 – 40 saatavuudesta riippuen. (Työntekijä A:n sähköposti.) Suomessa on neljä psykiatrian erikoisalaa: lastenpsykiatria, nuorisopsykiatria, (aikuis)psykiatria ja oikeuspsykiatria. SATSHP:ssä on psykiatriset palvelut kaikille erikoisaloille, mutta varsinaista oikeuspsykiatrista toimintaa ei ole. Psykiatrian toimialue jakautuu kolmen erikoisalan mukaiseen vastuualueeseen eli lasten-, nuoriso- ja aikuispsykiatrian vastuualueeseen. (Työntekijä A:n sähköposti.) Harjavallan sairaalassa on seuraavat yksiköt: - Tehostetun avohoidon yksikkö (TAY), joka vastaa vapaaehtoisella lähetteellä saapuvien potilaiden päivystyksellisestä arviosta. Potilas on yöt kotonaan. -
Osasto 22 toimii vapaaehtoisessa hoidossa olevien potilaiden akuuttiosastona. Osastolla on 15 potilaspaikkaa.
-
Osasto 23 toimii tarkkailulähetteellä (M1) saapuvien potilaiden vastaanotto-osastona ja lisäksi osastolla on tahdonvastaisessa hoidossa olevia aikuispotilaita. Osastolla on 15 potilaspaikkaa.
-
Osasto 21 on nuorisopsykiatrian osasto 13−17-vuotiaille. Se ottaa vastaan sekä vapaaehtoisella (B1) että tarkkailulähetteellä (M1) tulevat nuoret. Osastolla on sekä vapaaehtoisessa että tahdonvastaisessa hoidossa olevia nuoria. Osastolla on 8 potilaspaikkaa.
-
Osastot 24, 25 ja 43 ovat kuntoutusosastoja. Osastot 24 ja 25 ovat suljettuja osastoja ja osasto 43 avo-osasto. Osastot eivät ota vastaan päivystyspotilaita. Osastot hoitavat potilaita, joiden vointi edellyttää pidempiaikaista hoitoa ja kuntoutusta. Osastoilla 24 ja 25 on 17 potilaspaikkaa ja osastolla 43 on 15 potilaspaikkaa.
-
Osasto 61 on vanhuspsykiatrian osasto 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Osasto ottaa päivystyksellisesti vastaan sekä vapaaehtoisella (B1) että tarkkailulähetteellä (M1) tulevia potilaita. Osastolla on sekä vapaaehtoisessa että tahdonvastaisessa hoidossa olevia potilaita. Osastolla on 20 potilaspaikkaa.
-
Osasto M0 on yleissairaalapsykiatrian osasto ja sijaitsee Satakunnan keskussairaalan (Satks) yhteydessä. Osastolla hoidetaan kokonaisvaltaisesti sellaisia potilaita, joilla on psyykkisten oireiden ohella merkittäviä somaattisia oireita. Esimerkiksi osastohoitoa tarvitsevat syömishäiriöpotilaat ovat tällainen ryhmä. Osaston sijainti mahdollistaa tiiviin yhteistyön somaattisten erikoisalojen kanssa. Osastolla on 15 potilaspaikkaa.
-
Lastenpsykiatrian osasto P0B sijaitsee Satakunnan keskussairaalassa (Satks). Osastolla hoidetaan 12-vuotiaita ja sitä nuorempia lapsia. Osastolla on 6 potilaspaikkaa. (Työntekijä A:n sähköposti.)
1.3
Haastateltavat
Haastateltaviksi valikoitui Harjavallan sairaalasta kolme työntekijää. Yksi heistä oli rekrytoimassa ulkomaalaisia lääkäreitä ja ollut heidän apunaan työsuhteeseen ja asettautumiseen liittyvissä kysymyksissä. Toinen Harjavallan työntekijä oli kliininen opettaja,
joka
on
ollut
vastuussa
ulkomaalaisten
lääkäreiden
ammatillisesta
osaamisesta. Hän on myös toiminut ulkomaalaisten lääkäreiden tukena ammatillisissa kysymyksissä.
Kolmas työntekijä on ollut osastonhoitaja, jonka osastolla on ollut
ainakin viisi ulkomaalaista lääkäriä. Heistä kahta haastateltiin tähän raporttiin. Yksi haastatelluista on edelleen hänen osastollaan.
Osastonhoitaja valikoitui haastateltavaksi juuri sen takia, että hänen osastollaan on ollut useita ulkomaalaisia lääkäreitä, joita on palautteiden perusteella autettu hyvin. Osastonhoitaja itse on asunut ulkomailla aiemmin, joten hänellä on ymmärrys siitä, miltä tuntuu olla vieraassa kieli- ja kulttuuriympäristössä (Työntekijä C:n haastattelu).
Rekrytoiduista ulkomaalaisista lääkäreistä kolme on EU:n ulkopuolelta ja joutuvat käymään Valviran laillistamisprosessin kuulusteluinen läpi saadakseen oikeuden harjoittaa lääkärin ammattia Suomessa. Yhdellä eurooppalaisella lääkärillä on laillistamisprosessi jo käynnissä.
Harjavallan sairaalaan rekrytoiduista lääkäreistä kaksi on saanut omassa maassaan psykiatrian erikoislääkärikoulutuksen ja työskennellyt psykiatrialla. Yksi on iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri, yksi on ollut vuosia työssä veripalvelussa, yksi ollut ambulanssilääkärinä, yksi on vastavalmistunut yleislääkäri ja yksi on ollut aiemmin työssä suomalaisessa terveyskeskuksessa.
2
SELVITYKSEN TULOKSET
Selvityksen tavoitteena oli tarkastella Harjavallan sairaalassa tehtyjä toimenpiteitä ulkomaalaisten lääkäreiden perehdyttämisessä ja työpaikkaan sopeutumisen edistämisessä. Tiedonkeruu toteutettiin haastattelujen avulla.
2.1
Rekrytoitujen lääkäreiden hakeutuminen Harjavallan sairaalaan
Ulkomaalaisten lääkäreiden rekrytoinnissa tavoitteena oli saada lääkäreitä, jotka osasivat suomea edes jonkun verran, koska integroituminen alkaa nopeammin, jos osaa kieltä jo tullessaan. Markkinointia oli kohdistettu varsinkin Viroon, josta tulikin alkuvuoden aikana hakemuksia. Syksyllä 2013 kiinnostus Harjavallan sairaalaa kohtaan on kuitenkin ollut heikompaa. Työntekijä A kertoo, Venäjältä tulee silloin tällöin ns. puskaradion kautta muutamia hakemuksia sellaisilta lääkäreiltä, jotka ovat opiskelleet suomea muutaman vuoden ajan. Toinen asia, jota rekrytoinnissa painotettiin, oli kiinnostus psykiatrian alaan. (Työntekijä A:n haastattelu.)
2.1.1 Ulkomaalaisten lääkäreiden tiedot Suomesta
Ulkomaalaisten lääkäreiden syyt hakeutua Suomeen olivat keskenään hyvin erilaiset. Samoin ennakkotiedot Suomesta vaihtelivat tulijoittain. Kahdella haastatelluista lääkäreistä on ollut ystäviä tai sukulaisia töissä Suomessa, yksi on ollut kiinnostunut Suomesta ja Suomen historiasta mordvalaisen taustansa takia, yksi on tullut rauhan ja työmahdollisuuksien takia ja yhdellä on herännyt kiinnostus Suomea kohtaan kielikurssilla tehtyjen tehtävien kautta. Yhden aviomies halusi tulla Suomeen, mutta ei saanut viisumia. Avioeron jälkeen lääkärivaimo päätti kuitenkin lähteä Suomeen, koska mies oli kertonut Suomen olevan hyvä maa.
”Me ajateltiin että minkälainen tämä vois olla ja koko ajan vain pimeää ja kuusi kuukautta on yö. Kuusi kuukausi on yö ja sitten kuusi kuukausi on päivä. Semmoisia asioita sanottu siellä [koulussa], mutta se oli meille aika yllätys että minkälainen maa tämä vois olla. Mutta ajateltiin että Euroopan maissa on eli kaikki maat on ihan ok. Koska siellä on rauha ja ihmiset vain tekee työtä ei muuta asiaa. Eli työn kannalta ja jos joku haluaa saada hyviä tuloksia ja tehdä työtä, täällä on paras mahdollinen suunta, voi tehdä ja yrittää ja älä anna periksi kun tämä on meidän ammatti.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.) ”Olen ollut kiinnostunut Suomen historiasta jo lapsuudesta lähtien. Oli mielenkiintoista, miksi Neuvostoliitto ei voinut voittaa talvisodassa esimerkiksi. Ja ottaen huomioon: olisi ollut yleensä suurena yllätyksenä, jos joku olisi sanonut 5 vuotta sitten, että minä muutan Suomeen... Vielä 5 vuotta sitten en suunnitellut muuttavani mihinkään. Mutta jo pitkään olen ollut kiinnostunut Suomen historiasta, koska toisaalta olen ugrilais-suomalainen ja toisaalta tämä on mielenkiintoinen maa ja viisas maa. Suomi on esimerkki, miten kansa voisi tehdä melko nopeasti hyvän maan, jos he tietävät mitä varten heidän maansa on. Ja, kun minä pääsin Pietariin, minä aloin matkustaa Suomessa, koska se on lähellä ja olen nähnyt, miten asutaan Suomessa ja millaisia suomalaiset ovat. Ja ymmärsin, että jos minä haluan muuttaa Venäjältä pois, niin Suomi on hyvä vaihtoehto.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.)
2.1.2 Suomen kielen taito tulovaiheessa
Rekrytoitaessa ulkomailta tavoitteena oli löytää suomea opiskelleita lääkäreitä. Haastatelluista viisi oli opiskellut jonkin verran suomea omassa kotimaassaan jo ennen Suomeen tuloa. Kolmella heistä oli ollut yksityisopettaja. Yksi puhui tullessaan englantia ja kävi kielikurssin Suomessa. Venäjällä ja Virossa suomea opiskelleet kertoivat, että siellä keskitytään hyvin paljon kielioppiin. Suomeen tullessaan heidän oli vaikea alkaa käyttää suomen kieltä.
”Opiskelin Pietarissa huhtikuusta joulukuuhun, 2 kertaa viikossa, 3 tuntia kerralla, mutta pääasiassa me opiskelimme kielioppia. Meille heti sanottiin, että puhuaksemme suomea tulisi mennä Suomeen. Turha asia opiskella Venäjällä puhekieltä, koska silloin et pysty puhumaan ja kirjoittamaan, että tietämään yleensä. Nyt me opiskelemme nimenomaan kielioppia ja morfologiaa ja treenaamaan me tulemme Suomeen Huittisiin... Kielitaito oli A2-tasolla, mutta esimerkiksi en pystynyt ymmärtämään puhetta. Siis, kun kuuntelin YLE-radiota ja minun kanssa puhuttiin hitaasti ja kirjakieltä, pystyin ymmärtämään, mutta se on harvinaista. Kun yritin kaupoissa puhua, se epäonnistui, koska minulle vastattiin nopeasti ja puhekieltä.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) ”Opiskelin tai olen opiskellut suomen kieltä noin 2,5 vuotta ja kun tulin Suomeen. Opiskelin kielikurssilla. Mutta, ajattelen että minun kielitaito oli alkutasolla, ja kun minä tulin jo 2,5 kk sitten, minä en voinut seurustella ihmisten kanssa suomeksi. Tai puhe (puhuminen) hankalaa… se on melko hankalaa. Nyt ajattelen että jo enemmän ymmärrän. Minulle on jo helpompi keskustella, puhua ja ymmärtää.” (Ulkomaalainen lääkäri B:n haastattelu.) ”Jokapäiväinen kielitaito oli näin että mä pärjäsin kaupassa ja laivalla ja joka paikassa ja mä ymmärrän ei kaikki, mutta kaksi kolmannesta televisioista ja jokapäiväisestä puheesta. Lääketieteellinen suomi oli vaikeaa. Minun oli vaikea ymmärtää mitä potilas sanoi. Puhuminen oli kaikkein vaikeinta.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.)
2.1.3 Harjavallan sairaalaan hakeutumisen syyt
Neljä haastatellusta lääkäristä sanoi Harjavallan sairaalaan päätymisen olleen ”sattumaa”, ”vahinkoa” tai ”kohtaloa.” Tätä ajatusta tukevat myös erilaiset kanavat, joiden kautta he olivat saaneet tietoa mahdollisuudesta työskennellä Harjavallan sairaalassa. Puolet haastatelluista oli kuullut työskentelymahdollisuudesta ns. puskaradion välityksellä, ja heistä kaksi mainitsi lähteekseen suomen kielen opettajan. Yksi oli löytänyt työpaikkailmoituksen internetistä ja toinen oli tavannut rekrytoijan lääkäripäivillä. Yksi
lähetti ansioluetteloaan moneen eri sairaalaan, mutta valitsi Harjavallan sairaalan vastauksen perusteella:
”Siis… kun minä luin kirjeet, esim. Harjavallasta, Helsingistä ja Oulusta, minä ymmärsin, että Harjavaltaan tulisi mennä ensisijaisesti, koska vaikutelma oli jotain sellaista. Kirjeen sävy oli sellainen, että Harjavalta on hyvä ja ensiksi tulin haastatteluun Harjavaltaan ja tutustuin [haastattelijoihin]. Ymmärsin, että tämä paikka on hyvä.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) Kaksi haastatelluista kertoo hakeutuneensa nimenomaan psykiatrian alalle. ”Ja ajattelen, kun minä olen (ollut) enemmän ihotautilääkärinä ja nyt minä ajattelen, että minulla on vielä puolikas työelämästä. Noin 20 vuotta tarvitsee työskennellä. No minä ajattelen, että puolet työelämästä minä olen ihotautilääkärinä ja eteenpäin (puolet) psykiatrina. Minä ajattelin, kun olin ihotautilääkärinä, työssä niin paljon puhuin potilaiden kanssa ja heillä oli mielialahäiriöitä. Minä tutustuin ammattiin vähän. Ihotaudit ja mielialahäiriöt sitoutuvat yhteen.” (Ulkomaalainen lääkäri B:n haastattelu.) ”Ja myös aiemmin, kun olin yliopistossa, minua kiinnosti jo psykiatrian ala. Mutta ajattelin näitä kaikkia rinnakkain. Pohdin jos olisin alkanut erikoistumaan, mutta… olen äiti, minulla oli 2 lasta, en voinut alkaa opiskelijaksi. Tie yliopistossa oli käytännössä jo suljettu [kotimaassa].” (Ulkomaalainen lääkäri E:n haastattelu.)
2.2
Toimenpiteet ulkomaalaisten lääkäreiden sopeuttamiseksi
Psykiatrian alalla on ollut maanlaajuinen lääkäripula jo koko 2000-luvun ajan ja mikä on näkynyt varsinkin Satakunnassa, jossa ei ole yliopistollista sairaalaa. Tämän takia Harjavallan sairaalassa on etsitty monia eri keinoja helpottamaan lääkäreiden saatavuutta, johon on pyritty vastaamaan mm. ulkomaalaisia lääkäreitä ja amanuensseja palkkaamalla.
Ensimmäinen askel haastavan tilanteen ratkaisemiseen oli rekrytoijan palkkaaminen. Hänen tehtävänään oli löytää lääkäreitä tai amanuensseja, jotka olivat kiinnostuneita erikoistumaan psykiatriaan ja jäämään Harjavallan sairaalaan pidemmäksi aikaa. Markkinointia lisättiin, ja rekrytoija alkoi käydä esittelemässä Harjavallan sairaalan työllistämismahdollisuuksia esimerkiksi lääkäripäivillä, lääkäritiedepäivillä jne. Hän myös lisäsi yhteydenpitoa alan opiskelijoihin ja samaan aikaan etsi ulkomaalaisia lääkäreitä. Kyse on pitkäjännitteisestä työstä, joten monenlaisia toimenpiteitä piti käynnistää samaan aikaan. (Työntekijä A:n haastattelu.) Kaikki toimenpiteet ovat tähdänneet siihen, että ulkomailta rekrytoidut lääkärit pystyisivät tekemään työnsä hyvin ja integroituisivat osaksi Harjavallan sairaalan henkilökuntaa. Heille tarjottiin tukea suomen kielen oppimiseen sekä suomalaisten käytäntöjen ja länsimaisen psykiatrian omaksumiseen. Tärkeänä on myös nähty heidän sijoittamisensa sellaisille osastoille, joissa henkilökunta auttaa ja tukee heidän oppimistaan. (Työntekijä A:n haastattelu.) Varsinaisia perehdyttämiseen ja sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä ovat olleet tietoiskumaiset luennot psykiatrian alalta, henkilökohtaiset ohjauskeskustelut, suomen kielen koulutus, kototutumiseen ja puolison sopeutumiseen liittyvä tuki, työyhteisöjen koulutus monikulttuurisuuteen sekä työparien järjestäminen mahdollisuuksien mukaan. Näiden kokemusten pohjalta myös kirjoitetaan opasta ulkomaisen lääkärin perehdyttämiseen Karkeasti jaoteltuna työsuhteeseen liittyviä asioita on hoitanut rekrytoija, ja psykiatrisissa kysymyksissä ulkomaalaiset lääkärit ovat saaneet vastauksia kliiniseltä opettajalta. (Työntekijä A:n haastattelu.) Tämä työnjako on osoittautunut toimivaksi heidän omasta mielestään, ja myös ulkomaalaiset lääkärit ovat kokeneet sen hyväksi käytännöksi. ”Mun kohdalla tarvetta psykososiaalisen ja emotionaalisen tuen tarpeeseen on vähentäny se rekrytoijan ikään kuin keskeinen rooli sillä puolella. Et mä ajattelen et tää on niinku luonnostaan tää on jakautunut vähän sillä tavoin, että rekrytoija on vastannut enemmän ehkä siitä puolesta ja antanut semmoista tukea ja
mahdollisesti ollut enemmän tukea siinä että on ajanut sisälle näihin systeemeihin ja enemmän niinku sitä puolta.” (Työntekijä B:n haastattelu.) ”En mä olisi pystyny monii asioita [ilman yhteistyötä rekrytoijan kanssa], käytännön puolelta, niinku yhteydenpitoa esimerkiks lääkäreiden kanssa ja sitä kautta on tullu paljon semmosta mulle tarpeellista tietoa. Meil on ollu näitä tilanteita, et on jouduttu tiettyjen lääkärien työpistettä vaihtamaan, et siinä on tehty paljon yhteistyötä.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Haastattelussa Työntekijä A totesi tarkastelleessaan vuotta 2013, että toimenpiteet ovat olleet hyviä ja kaikki ulkomaalaiset lääkärit ovat päässeet pikkuhiljaa työhön käsiksi, toiset nopeammin ja toiset hiukan hitaammin, mutta tärkeää on, että edistymistä on havaittavissa. (Työntekijä A:n haastattelu.) Työntekijä A:n mukaan ulkomaalaisten lääkäreiden sopeuttamista edistäviä seikkoja on se, että Harjavallan sairaalassa ulkomaalaisia lääkäreitä on useita. Tällöin he voivat kysyä tarkennuksia joistain asioista omalla kielellään. He ovat myös auttaneet toisiaan käytännön asioissa, kuten puhelinliittymän hankkimisessa. Toisaalta kuitenkin oman äidinkielen puhuminen vapaa-ajalla ei ole edistänyt suomen kielen oppimista vapaa-ajan tilanteissa. Samoin suomalaisiin tutustuminen jää ehkä vähemmälle, koska heillä on jo oma yhteisönsä. Kuitenkin ihminen tarvitsee jonkun yhteisön, jotta viihtyy, joten loppujen lopuksi myös ulkomaalaisten lääkäreiden oma yhteisö on hyvä asia Harjavaltaan jäämisen kannalta. (Työntekijä A:n haastattelu.) Sopeutumisessa työyhteisöön myös osastolla on todella suuri merkitys. Varsinkin sillä on ollut merkitystä, kuinka ulkomaalainen lääkäri otetaan vastaan: Onko osastolla tehty tietoinen tai tiedostamaton päätös siitä, että me autamme tämän lääkärin eteenpäin. (Työntekijä A:n haastattelu.) Myös ulkomaalaiset lääkärit toivat työyhteisön ystävällisyyden ja avuliaisuuden merkityksen esiin sopeutumisen kannalta. Työntekijä B nimeää kolme tärkeintä asiaa ulkomaalaisen lääkärin sopeutumisessa: ”Et jos ajatellaan puhtaasti sopeutumista, ni mun mielestä on oikeastaan kolme puolta. On se, tää heidän toisilleen tarjoama vertaistuki. Mun mielestä se on
erinomainen juttu, et heitä on useampia. Että se on iso asia. Aiemmat ehkä suhteelliset epäonnistumiset liittyy mun mielestä kans osaltaan siihen, et on ollu joku yksittäinen ja hän on kokenut jäävänsä yksin, eikä saa semmosta arjen henkistä tukea.” (Työntekijä B:n haastattelu.) ”Toinen juttu on mun mielestä se kielen opetus, mä en voi sitä korostaa liikaa. Et kun psykiatria tosiaan perustuu kieleen, niin se, että pääsee jollain lailla sisälle, ni se kielen opetus on hirveen tärkee.” (Työntekijä B:n haastattelu.) ”Ehkä näin työnantajan näkökulmasta, se kolmas asia on mun mielestä se, et me saadaan tehtyä heille semmonen olo, et heistä huolehditaan. Siinä ehkä sitten yks osa-alue on tää mentorointi ja perehdytys ja tämmöset asiat. Et sekin on huolehtimista, et mä pyrin antaan heille heidän tarvitsemat työkalut siihen työhön, mut se on yhtälailla kans sitä, et heiltä kysytään säännöllisin väliajoin, et mitä teille kuuluu, onks kaikki ok. Se, että millä tavoin työyhteisöt ottaa heidät vastaan ja sillä tavalla tukee heidän olemistaan siinä, moikkaa käytävällä ja ottaa kahvipöytäkeskusteluihin mukaan. Et oikestaa nää kolme asiaa: vertaistuki, kieli ja tää yleensä huolehtiminen.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Koska työssä on erittäin tärkeää osata puhua ja ymmärtää suomea, on Harjavallan sairaalassa tehty selkeä linjaus siitä, että suomea käytetään kaikissa tilanteissa. Jotkut ulkomaalaiset lääkärit kysyvät apua välillä omalla kielellään ymmärtääkseen asian, mutta keskustelut käydään suomeksi. Näin myös suomen oppii nopeammin. ”Meil on ollut sellanen linjaus, et kaikessa, yhteisissä tapaamisissa puhutaan suomea. Tää liittyy kans osaltaan aiempiin kokemuksiin eli kun on ollut aiemmin ulkomaalaistaustaisia, niin se menee niin helposti siihen, et heti kun tulee vähänkin vaikeampi asia, ni sitten palataan siihen äidinkieleen, ja jos aina vaihdetaan siihen äidinkieleen, ni se hidastaa sitä kielen oppimista jollakin lailla, ja sisäänpääsyä näihin asioihin. Se on sillä lailla ollu tietonen.” (Työntekijä B:n haastattelu.) ”Se on se, et kaikki tääl perustuu kieleen, psykiatrisessa hoidossa ni se korostaa vielä sen tarvetta, et pitäis jollain lailla selviytyä sen suomen kielen.” (Työntekijä B:n haastattelu.)
Ainoa asia, joka työntekijä A:n mielestä on jäänyt tekemättä suunnitelmista huolimatta, on ollut tervetulotilaisuuden pitäminen. Hän olisi myös toivonut voivansa olla vielä enemmän ulkomaalaisten lääkäreiden tukena, mikäli aikaa olisi ollut enemmän. Ideaalitilanteessa uusi amanuenssi tulisi muutaman kerran vuodessa, ja hänen olisi mahdollista olla kaksi kuukautta kokeneen lääkärin työparina. (Työntekijä A:n haastattelu.) Myös työntekijä B on miettinyt ideaalitilannetta perehdytykseen. Hän on työntekijä A:n kanssa samoilla linjoilla nostaen tärkeäksi asiaksi työparikäytännön. ”Sehän tietysti tuesta kollegoiden taholta, et jos sais toivoa, et millä tavoin perehdytys järjestettäisiin, ni se olis kyl jotain semmosta, mitä esim. [ulkomaalaisella lääkärillä F:llä] on ollut, et hänellä on ollut mahdollisuus siitä lähtien ku hän on tullut, et hän on menny niinku mein lääkärin kanssa käsikynkkää ja ikään kuin hoitaneet kaikki yhdessä, ja se on kyl kaikkein paras tapa ajaa henkilöit sisää tähä meidä systeemiin, et oikeesti on mukana tekemäs potilaslausuntoja, hoitaa niit kirjauksii, aluks tietysti vähä yksinkertasii, mut ikään kuin se on koko ajan tukena se lääkäri, et se on kyl loistava juttu.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Koska kyseessä on pitkäkestoinen prosessi, tarkoituksena olisi arvioida toimenpiteiden vaikutuksia kesällä 2014, jolloin toivottavasti mahdollisimman moni ulkomaalaisista lääkäreistä osaa niin kielen kuin psykiatrian työn ja on kiinnostunut jäämään pidemmäksi aikaa. Tällä hetkellä rekrytoijalla on tunne, että yksi ulkomaalaisista lääkäreistä ei ole sitoutunut jäämään kovin pitkäksi aikaa, mutta tämäkin asia saattaa muuttua. (Työntekijä A:n haastattelu.) Lääkäripulan selättämiseen liittyvät toimenpiteet ovat menneet niin hyvin, että rekrytoija ei tekisi mitään toisin. Hän ei myöskään rekrytoisi pienempää määrää kerralla, vaikka syksyn 2013 aikana uusien lääkäreiden sopeuttaminen on vaatinut suuren ponnistuksen koko Harjavallan sairaalan henkilökunnalta. Negatiivinen asennen kuului myös Harjavallan sairaalassa pidetyissä monikulttuurisuuskoulutuksissa, joissa asiasta keskusteltiin. Toisaalta ulkomaalaiset lääkärit pääsääntöisesti kiittelivät muun henkilökunnan suhtautumista heihin. Vastustaminen saattaa olla työyhteisön tapa ilmaista
tyytymättömyyttä, mutta kuitenkin itse työtä tehdessä ymmärretään auttamisen merkitys, vaikka se ei kiireen keskellä niin mukavaa olekaan. (Työntekijä A:n haastattelu.)
2.3
Ulkomaalaisten lääkäreiden sopeutumiseen vaikuttavat tekijät
Harjavallan sairaalassa on tehty paljon ulkomaalaisten lääkäreiden sopeutumiseksi. Ulkomaalaisia lääkäreitä haastattelemalla pyrittiin saamaan selville toimenpiteiden vaikuttavuutta ja merkityksellisyyttä. Haastattelussa haastateltavat valitsivat hänelle tärkeitä vaihtoehtoja valmiista listasta. Tämä ei kuitenkin sulje pois sitä, että joku asia ei olisi merkityksellinen vaikka sitä ei ole lista valittukaan. Ainostaan yhden haastatellun vastauksissa merkityksettömyys tuli esiin sillä vastaaja myös mainitsi asiat, jolla ei ole hänelle merkitystä. Alla olevassa Taulukossa 1 on kuvattu niitä tekijöitä, joita vastaajat ovat maininneet tärkeiksi oman sopeutumisensa kannalta. Taulukkoon on merkitty niiden vastaajien määrä, jotka ovat maininneet asian tärkeäksi. Tärkeäksi mainittu Ystävällinen henkilökunta Asunto valmiina Kliinisen opettajan tietoiskut Suomen kielen koulutus Hyvä palkka Työssä kehittyminen Puolisoa autettu työnhaussa Pääsee erikoistumaan psykiatriaan Suomen turvallisuus, puhtaus Muitakin ulkomaalaisia Autettu viranomaisasioissa Saanut työpaikan Muut koulutukset
Ei merkitystä 5 5 4 4 3 3 2 2 2 1 1 1 1
1
1
Taulukko 1. Vastaajien mielestä tärkeimmät asiat, jotka ovat vaikuttaneet heidän sopeutumiseensa Harjavallan sairaalaan.
Useat vastaajat luettelivat useamman asian, joita pitivät tärkeinä:
”Sanoin, että on paljon tärkeää: perhe, kielikurssi, mentorointi, opiskelu. Ja jos ei olisi perhettä… Perhe - on se tärkein - kun perheasiat on kunnossa, minä olen kunnossa. Tietysti kielikurssi on myös paljon auttanut minua.” (Ulkomaalainen lääkäri B:n haastattelu.) Luvussa 2.3. käsitellään tarkemmin viisi tärkeimmäksi mainittua tekijää.
2.3.1 Henkilökunnan vastaanottavaisuuden merkitys
Henkilökunnan auttavaisuus ja ystävällisyys tulee esiin kaikkien haastateltujen puheessa. Avun saaminen koetaan erittäin tärkeäksi asiaksi viihtymisen ja sitoutumisen kannalta. ”Täällä on hyvä henkilökunta, niin auttavainen meidän ylilääkäri ja meidän toimialuejohtaja ja rekrytoija ja muut esimerkiksi sihteerit, kaikki ovat niin ystävällinen ja heidän puolesta meille tulee aina semmoisia auttavia ja sanovat että kysy aina jos teillä on jotain ongelmia, Ja tällä hetkellä me viihdymme täällä hyvin.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.) ”Suomessa kaikki ovat valmiita auttamaan aina. Jos on vaikeuksia, voin kääntyä kenen tahansa puoleen ja saan apua. Ja se on hyvä, koska vaikka pystyn puhumaan suomea, en tiedä Suomen lääketiedettä hyvin. Koska Venäjällä ja Suomessa on erilaisia lääketieteellisiä menetelmiä. Verrattuna siihen, miten minuun suhtauduttaisiin esim. Venäjällä, se on suuri yllätys. Teillä on toinen tapa suhtautua ulkomaalaisiin lääkäreihin.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) ”Aina, siitä huolimatta mitä teen, olen saanut hyvää palautetta ja runsasta apua. Kaikilla alueilla minulle on annettu neuvoja, kirjallisuutta, aikaa keskustella suomalaisten kollegojen kanssa erilaisista vaikeuksista ja erilaisista lääketieteellisistä teemoista… Tiedän, että heillä on paljon omia töitä, mutta siitä huolimatta, he auttavat. Toisaalta he voivat ehkäistä minun vaikeuksia ja he voivat ehdottaa minulle tietoja, erilaista kirjallisuutta ja linkkejä jne. josta saan nopeasti tietoja, mitä tulisi tehdä. Ohjausta on koko ajan. Venäjällä käsketään, mutta
Suomessa ehdotetaan tietoja, jolloin sinä saat nopeasti tietoja ja sen tähden voit selviytyä.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) Kaksi vastaajista on hämmästynyt sitä, kuinka hyvin Harjavallan sairaalan henkilökunta on ottanut vastaan lääkäreitä, jotka eivät puhu suomea. ”Minulle tuli suurena yllätyksenä, että niin hyvin suhtaudutaan ihmiseen, joka ei pysty ymmärtämään ja puhumaan suomea.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) ”Ei ole epämukava tunne, kun näen ensi kertaa. En tuntenut itseäni ulkopuoliseksi, vaikka en ymmärrä. Se on outoa.” (Ulkomaalainen lääkäri E:n haastattelu.) Kaksi vastaajista ei juuri kysy hoitajilta apua, vaan kokee saavansa enemmän tarvitsemaansa apua ja tukea toisilta lääkäreiltä. ”[Auttaako esimerkiksi hoitajat sinua?] Ei paljon. Koska mä en kysy apua.” (Ulkomaalainen lääkäri A:n haastattelu.) ”Mutta minä en tunne tai minulla ei ollut tunnetta, että minä voin kysyä hoitajalta tai sairaanhoitajalta. Enemmän minä kysyn lääkäriltä. Mutta… lääkäriltä voi kysyä. Kaikilta lääkäreiltä. Erityisesti nyt olen huomannut, että toiset lääkärit selvittävät minulle asioita enemmän, kuin minun työpari. Minä toisilta lääkäreiltä kysyn enemmän ja saan tietoa, että mitä tehdä. ” (Ulkomaalainen lääkäri B:n haastattelu.) Yksi vastaajista on kohdannut henkilökunnan epäilevyyden kielitaidon suhteen. Kyseisessä tapauksessa Ulkomaalaisen lääkärin työpari oli lähdössä pois ja hänen olisi pitänyt jäädä osastolle ainoaksi lääkäriksi. Ongelmaan reagoitiin vaihtamalla osastoa. hän on myös rohkeasti jatkanut työntekoa yksin. ”Mä tein pari haastattelua yksin ja näin miten sairaanhoitaja katsoi, että lääkäri ei osaa puhua. No mä vähän teen asian isommaksi, mut mä tunsin että he ovat vähän peloissaan, että miten heidän työ kulkee eteenpäin, kun on sellainen lääkäri. Kielitaito on nyt kohentunut ja mä olen nyt yksin täällä [toisella osastolla]. Mutta se
ei ole akuuttiosasto, se on hitaammin. Eri osasto on myös erilainen. On pitkäaikaispotilaita. Sama oli täällä aluksi, että hoitajat pelkäsivät kielitaitoa. Nyt on vähän muuttunut parempaan. ” (Ulkomaalainen lääkäri A:n haastattelu.) Kaikki haastateltavat mainitsivat saavansa hyvin apua eri tahoilta. Apua saadaan pääosin ylilääkäriltä, kliiniseltä opettajalta, rekrytoijalta ja toimialuejohtajalta sekä toisilta lääkäreiltä. Ne, joilla lääkäri on työparina tai lähellä, kysyvät yleensä häneltä. Myös toisilta ulkomaalaisilta lääkäreiltä kysytään apua, varsinkin jos äidinkieli on sama. Muutamia ongelmia on kuitenkin esiintynyt, mutta ne on myös pyritty ratkaisemaan: ” Minulla valitettavasti ei ole hyvä työpari. Minulla on jo esiintynyt ongelmia. Ja että… Toisilla lääkäreille on hyvä työpari: etenevät nopeasti, kun minä enemmän itse opiskelen. [Rekrytoija] on jo tehnyt paljon: minä siirryn toiselle osastolle, aikuisten osastolle. [Rekrytoija] puhui, että aikuisten osastolla on helpompi työskennellä kuin lasten osastolla.” (Ulkomaalainen lääkäri B:n haastattelu.) ”No, kun minulla on ongelmia, kun minä en ymmärrä hyvin työssä, minä soitan [rekrytoijalle] tai tulen [rekrytoijan] luo ja me keskustelemme. Hän eteenpäin soittaa ja puhuu ylilääkärin kanssa. Minun on helpompi sanoa minun ongelmat [rekrytoijalle] kuin ylilääkärille tai toisille ihmisille. Mutta ylilääkäri tietysti auttaa minua. Hän järjestää minulle joka päivä työtä ja…, mutta minä en voi jatkuvasti mennä ylilääkärin luo. Ajattelen, että hänellä paljon omaa työtä. [Rekrytoijan] kanssa on helpompi selvittää ja puhua.” (Ulkomaalainen lääkäri B:n haastattelu.) Ongelmakohdissa ulkomaalaiset lääkärit ovat saaneet apua mm. siirtoina toiselle osastolle, jossa oppimis- ja ohjausmahdollisuudet ovat paremmat. Koska kaikilla on toive, että he oppivat mahdollisimman nopeasti sekä kieltä että psykiatriaa, kehittymistään seurataan ja siitä pyydetään palautetta säännöllisesti.
heidän
”Mä oon just heiltä [osastonhoitajilta] kuukausittain pyytänyt palautteen. He on kuitenki avainhenkilöitä sen suhteen, et minkälaine se henki siellä osastolla on, et he on hyvin siitä kartalla, vaikka he ei välttämättä meniskää käsikynkkää tän lääkärin kans, ni he tietävät, mitä kahvipöydäs puhutaa ja minkälaine se henki on ja mitä käytännön tilanteita, ongelmia tulee vastaan tai missä tarvitaan tukee. Mun
mielestä yhteispeli heidän kanssa on sujunu ihan hyvin.” (Työntekijä B:n haastattelu.)
2.3.2 Asunto oli järjestetty
Viisi haastateltavaa mainitsi asunnon järjestämisen tärkeänä. On mahdollista, että asia korostuu haastatelluilla, koska osa heistä on tullut äskettäin. ”Se, että on asunto, se on iso plussa. Muualla (Virossa, Venäjällä) tarvitsee itse järjestää asunto.” (Ulkomaalainen lääkäri E:n haastattelu.)
2.3.3 Kliinisen opettajan pitämät tietoiskut Tietoiskut psykiatrian alasta on maininnut tärkeäksi neljä vastaajaa. Näistä tietoiskuista he oppivat sekä psykiatrian alaa että siihen kuuluvaa suomen kielen sanastoa, jota myös tarvitsevat työssään. Samoin he oppivat länsimaista lääketiedettä, jos ovat opiskelleet EU:n ulkopuolella. Tietoiskut koetaan tärkeiksi myös sen tähden, että siellä voi keskustella psykiatriasta ja oppia sitä kautta lisää. ”Kyllä se on tärkeitä, kun se on meidän koulutus. Se on tärkeä siltä kannalta kun sama asia meille tulee vastaan joka päivä. Esimerkiksi ahdistus, harhoista, psykoottisuus. Ensi viikolla meillä on se koulutus, se on muistaakseni, se on viime viikolla ollut lomakkeista, miettii niitä lausuntoja, minkälainen lausunto B-lausunto se ja kaikki tämmöinen muut koulutukset ahdistuneisuus, psyykkinen masennus. Tää on aika tärkeä. Se on niin tärkeätä mun mielestäni. Oppii psykiatrian alaa ja kieltä. Kielen kannalta hän antaa meille paperin ja kaikki siellä lukee ja toisaalta kun me keskustelemme hänen kanssaan sekin tuntuu että auttaa kieleen ja myöskin että tämän ammatin kannalta.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.) Tietoiskuja psykiatrian alasta on ulkomaalaisille lääkäreille järjestetty kerran viikossa noin tunnin ajan kahdeksan viikon ajan. Niissä on käsitelty länsimaisen psykiatrian
perusasioita. Haastetta on aiheuttanut se, että ulkomaalaiset lääkärit ovat eri tasolla sekä suomen kielen että psykiatrian osaamisen suhteen. Kliinisen opettajan tavoitteena on kuitenkin ollut, että kaikki oppisivat perusasiat. ”Mun tavoitteena on ollut se tai mun rooli on ollut se, että kun tosiaan nää tulijat on olleet hyvin vaihtelevilla taustoilla, et joillakin on paljonkin ikään kuin psykiatrista kokemusta ja osaamista taustalla lähtömaasta, osalla sitte taas hyvin vähästä. Mun se ajatus on oikeastaan ollut se, että kaikki osais mahdollisimman hyvin ne perusasiat. Kaikilla olis ne perustyökalut siinä arjessa pärjäämiseen.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Tietoiskujen sisältö on valikoitunut sen mukaan, minkä on katsottu oleva psykiatrisen työn perusta. Kaksi viimeistä kertaa oli asioiden kertausta ja osallistujat saivat myös toivoa, mistä he haluaisivat oppia. ”Siin ollaan käsitelty nykysin toimintaympäristöön liittyviä asioita, lainsäädäntöön liittyviä asioita, tämmösiin niinku yleisempiä asioita ja sitte osa kerroista ollaan tiettyjä häiriöryhmiä, esimerkiksi perusteita ja niiden hoitoon liittyen. Et se oli oikeastaan tommonen kahdeksan kerran ohjelma, jonka mä suunnittelin ja mikä on nyt toteutettu. Se vei suunnilleen sen kaks kuukautta, ja nyt on ollu sitten pari kertauskertaa.” (Työntekijä B:n haastattelu.) ”Nää oli tarpeellisii nää kertausjutut, mut se ongelma on se, et seuraava vaihe olis se, et me alettas syventämään tai mentäis vähän harvinaisempiin häiriöihin tai ruvettaisiin selvästi syventämään osaamista. Tietyillä henkilöillä on vielä selkeitä puutteita perusteissa, ni se ei tunnu oikein mielekkäältä ennen kun on saanu sen osaamisen riittävälle tasolle, ennen ku lähtee laajentamaan sitä.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Tietoiskujen tekemisessä on otettu huomioon selkeä suomen kieli, ja esitys on tehty on mahdollisimman selkeäksi ja lyhyeksi. ”Eli mul on ollu sitten PowerPoint-esitys, josta mä oon tulostanu heille etukäteen sitten slidet. Vaikka on psykiatriaa, ni yrittäny saada yksinkertaiseksi sen. Se, että
heillä oli siitä, vois sitten palata asiaan, sitte ku heil on ne diat olemassa. Se esitys sinänsä ei ollu kovin pitkä, et jos oisin pitäny sen suomenkielisille, ni mul ois menny alle puol tuntia, mut siin on aina syntyny keskustelua, ja mä oon yrittäny aika perusteellisesti ja havainnollistaa niitä asioita sitte, mitä siinä ollaan käsitelty. Se on vieny helposti sen tunnin vaikka substanssia on ollut, koska mä tähtäsin nimenomaan siihen, ettei sitä olisi liikaa sitä asiaa, olis ne kaikkein olennaisimmat jutut konkreettisesti esitettynä.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Tietoiskuilla on ollut myös toinen hyvä puoli tiedon kasvattamisen lisäksi, sillä niiden jälkeen ulkomaalaisille lääkäreille on ollut helpompaa kysyä kliiniseltä opettajalta apua myös muina aikoina. ”Mä tarkotan ehkä sitä, et tietyt henkilöt ovat, on sitte yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat soittanu useamman kerran ja muutenkin tullu esimerkiks aamukokouksen yhteydes vetää hihasta ja kysyy enemmän. Osa on sitte, ettei o hyödyntäny. Tähän tietysti vaikuttaa se, että tää kieliasia on yks. Vaikka olis joku kysymys, ni on kynnys, et soittais ku on muutenki hankala puhelimes esittää se asia. Että sen kielen kautta voi tulla kynnys. Sitte, mä aattelen, et on niinku persoonakysymys, et on tiettyjä, jotka oikeutetusti tai vähemmän oikeutetusti pitävät, et osaaminen on sellasella tasolla, ettei tartte iha joka asiasta kysyä.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Tietoiskujen loputtua ulkomaalaisilla lääkäreillä on mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaukseen psykiatriassa, mikä mahdollistaa opetuksen heidän omien tarpeidensa mukaan. Toiset kaipaavat perusasioiden vahvistamista, kun toisten kanssa voidaan mennä jo oppimisessa syvemmälle. ”Mä oon vaihtamassa nyt sillä tavalla, et mä vien eteenpäin henkilökohtaisten tapaamisten avulla, et ny varaan kaikille tunnin tietyin väliajoin, ja siinä voidaan käsitellä, kuka mitäkin haluaa painottaa, haluaako kliinisiin kysymyksiin, et ihan heidän tarpeidensa mukaan olis se tunti aina säännöllisin väliajoin varattu. Mä ajattelen, et se hyödyttäis tässä tilanteessa enemmän, kun ne tarpeet on niin erilaisia.” (Työntekijä B:n haastattelu.)
Myös haastateltu osastonhoitaja on todella tyytyväinen, että ulkomaalaisille lääkäreille on järjestetty tietoiskuja ja suomen kielen koulutusta. ”Tosta mä oon kyl tykännyt, et heidät kielikoulutetaan, opetetaan lakia ja opetetaan asioita. Se on mun mielestä niinku todennäköisesti todella hyvin. Se miltä musta tuntuu perehtymättä asiaan sen enempää. Hirmu tärkeetä et niitä asioita muutkin opettaa kuin siellä osastolla. Varsinkin noita lääkärin asioita ne on tietysti sellaisia laki ja muut kun ei aina älyy mitä kaikkee siihen liittyykään. Täytyy olla joku semmoinen lääkärikollega kenen puoleen hän saa kääntyä.” (Työntekijä C:n haastattelu)
2.3.4 Suomen kielen koulutus Ulkomaalaisille lääkäreille on järjestetty suomen kielen koulutusta, jota on kaksi kertaa viikossa kolmen oppitunnin ajan. Tämän lisäksi yksi lääkäri saa yksityisopetusta. Kaikki lääkärit mainitsevat tekevänsä töitä suomen kielen oppimiseksi ja näkevät sen tärkeänä. Kuten edellä olevassa lainauksessa, suomalaisten ammattikirjojen lukeminen sekä sanaston kerääminen potilaskertomuksista ovat keino kasvattaa suomen kielen osaamista. ”Kieli on ensin tärkeätä, jos jollainen on kieliongelmia eikä pärjää tällä kielellä. Hän voi yrittää saada esimerkiksi kirjoista, sanakirjoista ja voi mennä esimerkiksi kirjastoon ja saada sieltä hyvä kirjat ja myöskin että kurssilla voi käydä jonkun aikaa kerran viikossa kaksi kertaa viikossa.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.) Yksi lääkäreistä mainitsi, että hän ei käy suomen kielen koulutuksessa: ”Täällä on järjestetty myöskin että muut kaikki menee [suomen kielen koulutukseen] mutta mä en. Vain yksi päivä mä olen mennyt siellä. Siellä on aika perusasioita ja kun meillä tällä niin tärkeätä puhekieli eli kyllä mä osaan myöskin oppikieli, kirjakieli, kielioppi. Mutta puhekieli on semmoinen että ehkä sä sen voit arvioidakin mä pystyn näillä kyllä potilaiden kanssa ja myöskin mä yritän oppia esimerkiksi muita kirjoja
kotona ja saada sieltä uusia sanoja. Ainakin potilaskertomuksesta, mää käännän siitä ja mää googlatan siitä ja katson mitä se tarkoittaa. Päivä päivältä se kieli paranee. ” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.)
2.3.5 Hyvä palkka
Hyvän palkan merkityksestä sopeutumiseen mainitsi kolme vastaajaa. Se ei kuitenkaan kenelläkään ollut ainoa tärkein asia. ”Mielenkiintoinen työ, suuria mahdollisuuksia toteuttaa tietojani käytännössä ja erittäin hyvä henkilökunta. Ja sen taustalla hyvä työympäristö: minulle annettiin hyvä asunto ja hyvä palkka.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) Yhdelle vastaajista taas palkalla ei ollut mitään merkitystä, vaan hän korosti enemmän työn mielenkiintoisuutta ja hyvää henkilökuntaa. ”Sen palkan suhteen mä en miettinyt mitään, koska elämä on semmoinen, mä oon pärjännyt sielläkin aika hyvin. Ja tää palkka on kyllä parempi kuin siellä mutta muutenkin mä olen pärjännyt sielläkin näillä palkoilla. Eli ei mitään merkitystä että mä oon tullut tänne.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.)
2.3.6 Työssä kehittyminen
Puolelle ulkomaisista lääkäreistä tärkeintä oli mielenkiintoinen työ ja mahdollisuus kehittyä ammatillisesti. ”Ja sen tähden, teille se on todennäköisesti vaikea ymmärtää: Venäjällä työskentelemällä lääkärinä sinä tunnet itsesi aina syylliseksi, sillä sinä tiedät, miten
tulisi toimia, mutta sinulla todellisuudessa ei ole mahdollisuuksia toteuttaa tätä: ei ole lääkkeitä, on huono palkka ja joudut työskentelemään 2 – 3 työpaikassa. Sinulla ei ole aikaa opiskella lisää lääketiedettä. Tiedät aina, että teet jotain huonosti, ja nopeasti ja aina tunnet syyllisyyttä perhettä, potilaita, valtiota kohtaan... Suomessa ei ole näin. Voit työskennellä lääkärinä, opiskella lääketiedettä ja sinulla on mahdollisuuksia auttaa potilaita, kuten ajattelet ja tiedät. Ja se on normi. Venäjällä minä olin niin kuin lähellä burn-outtia, toki olisin psykiatrina voinut määrätä itselleni lääkkeitä, ja nyt on mielenkiintoista olla lääkärinä.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) ”Ammatin kannalta, jos tulevaisuudessa ehkä mä voin yrittää minusta tulee paras tai joku hyvä, esimerkiksi että psykiatrian alalle erikoistuva erikoislääkäri tää on tärkeä, mutta katsotaan jos mä viihdyn vielä enemmän ja katsotaan se päivä päivältä miten menee ja se riippuu tilanteestakin minkälainen tilannen tulevaisuudessa on ja nyt mulla on semmoinen ajatus, että kyllä mä voin olla täällä ja sitten kun mä olen osastolla 23, siellä on aika kiireinen osasto, akuuttipsykiatria ja siellä tulee potilas ja menee ja tulee ja menee. Se on se meidän kokemuksen kannalta niin hyvä ja tärkeätä. Jos mennään näillä eteenpäin, se voisi olla mun mielestä aika hyvä tulevaisuus ja aika hyvä suunnitelma mun puolesta.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.)
2.4
Osaston vaikutus sopeutumiseen ja suomen kielen oppimiseen
Henkilökunnan suhtautuminen ulkomaalaisiin lääkäreihin on vaihdellut osastoittain. Harjavallan sairaalassa on järjestetty monikulttuurisuuskoulutuksia ylihoitajille, osastonhoitajille, lääkäreille, hoitajille sekä sihteereille. Koulutuksessa on mm. käsitelty monikulttuuristumiseen liittyviä asioita yleisellä tasolla, suomen kielen oppimista tukevia asioita sekä kerätty toiveita asioiden perehdyttämisjärjestyksestä. Henkilökunnalla oli mahdollisuus tuoda esiin toiveitaan ja pelkojaan tilanteen suhteen.
”Uskon et ainakin se työyhteisökoulutus, et sillä on ollut vaikutusta. Mutta tietysti se, että koulutuksellakaan ei pystytä ihmeisiin. Koulutus on sykäys aina semmoiseen uudenlaiseen ajatteluun.” (Työntekijä A:n haastattelu) Opettaminen on kuulunut osastonhoitajan johtaman osaston toimintaan. Kyseisellä osastolla on ollut osa sekä lääkäri- että hoitajaopiskelijoiden lisäksi kansainvälisessä vaihdossa olleita. Aina ei ole ollut helppoa löytää ohjaajia, joten osastonhoitaja on näissä tapauksissa toiminut esimerkkinä. Kuitenkin suurin osa kokemuksista on loppujen ollut myönteisiä. ”Meil on myöski aina ollu tässä psykiatriassa et meil on niinku noita sairaanhoidon opiskelijoita, kv-opiskelijoita et silloin kun mä tulin tohon niin se varmaan jotenkin kysyttiin et halutaanko tai jotain ja mä sanoin et ilman muuta me halutaan. Se oli semmonen kohta kun niit täytyy ihan oikeesti opettaa. Et lääkärin voi vähän niinku sivuuttaa mut sairaanhoitajaa täytyy sit oikeesti opettaa et se oli kyl aika iso ahdistus sillon ja se meni sillä ohi et mä sanoin et no mää oon niitten kans sitte. Ja sit siihen tuli 1 tai oikeestaan kaksikin meidän mieshoitajaa jotka on enemmän tottuneet käyttämään kieltä ja he lupas sit mun kans semmosiks ohjaajiks ja me lähettiin niinku kolmen porukassa ja ennen sitä aika sillee varmaks kaikki sano ettei osaa ollenkaan mitään muuta kieltä. Sit mä olin aivan ihmeissäni joku kahvitunti ku se käytiin ihan englanniks se koko keskustelu mä aattelin etteipäkö he osaa. Sithän ne innostu niin että meillä lukee edelleenki varmaan jossain niit liimalappui et myöski englanniks et mis on keittiö ja mis on kahvihuone ja..” (Työntekijä C:n haastattelu.) ”Joo ja meil on ollu kauheen kivoja opiskelijoita sit lontoosta ja espanjasta ja mist meil on ollu et sit se on kuitenki sen pelon jälkeen muodostunu kivaks se kokemus ni se on varmaan niinku myöski kantanu sitte omalla tavallaan.” (Työntekijä C:n haastattelu.) Kyseisellä osastolla on keskusteltu paljon siitä, kuinka sopeuttamista ja perehdyttämistä voisi auttaa parhaiten. Osastonhoitaja pitää tärkeänä, että myös ulkomaalainen lääkäri otetaan mukaan täysivaltaiseksi työyhteisön jäseneksi, mitä tukee se, että ulkomaalainen lääkäri otetaan mukaan kaikkiin työhön liittyviin tilanteisiin.
”Kyllä kaikissa semmonen mikä työnkuvaan kuuluu ni ilman muuta on mukana ja sit kaikki tauot et onhan meil nyt ollut jotain venereissuja ja semmosii et ilman muuta aina pyydetään joskus jo vähän sen takii niit vähän tehdäänkin et nytki oli [ulkomaalainen lääkäri D] mukana ja [ulkomaalainen lääkäri A]. Ja [ulkomaalainen lääkäri E] oli kans sit viel vaik ei okka meijän lääkäri et ihan sillai et vähä semmosta muuutenki tutustutaan.” (Työntekijä C:n haastattelu.)
Persoona on myös vaikuttanut paljon siihen, mitä asioita kukin haluaa oppia ja kuinka niitä oppii. Yksi haastatelluista lääkäreistä on ollut erittäin tarkka kysymään, miten jokin asia ilmaistaan ja ollut kiinnostunut kielestä ja sen sävyistä, kun taas toiselle pitää selittää hitaasti ja lyhyillä lauseilla. Vaikka henkilökunnalle on ollut raskasta yrittää selittää vähillä sanoilla, niin oppimiseen on haluttu antaa tukea. ”Mut et hänen kanssaan niinku mä kerron yleensä sellasii kokonaisuuksii kun me ollaan jossain ylilääkärin kierrollaki mä huomaan et niinku ku siel tietysti kaikki puhuu sillai ja sit tulee mieleen ja se on semmost et siin on ihan täys työ suomalaisenki pysyy kärryillä niin sit yleensä kun se asia on niinku käsitelty ni yhden kierron olin hänen vieressään ja kerroin hänelle sit että on vielä harhainen tämä potilas ja nyt nostimme sen vuoksi neuroleptiannosta niin sit hän on et juu juu juu juu hän niinku pääsi silleen kärryille.” (Työntekijä C:n haastattelu.) Osastolla on mietitty, miten ulkomaalainen lääkäri voisi tuntea olevansa hyödyksi ja oppia samalla kieltä. Osastolla on myös sovittu, että kiireestä huolimatta asit selitetään kunnolla. ”Et ku hänellä on kuitenkin se substanssiosaaminen jossakin verenpaineessa ja semmoisessa todella hyvä koska hän kerran tulee sieltä ambulanssilääkäristä nii jos me välitettäisiin yksinkertaiset asiat että verenpaine on nyt tällainen mitä teemme lääkityksen kanssa. Hän jopa ymmärtäisi sen ettei sit sen monimutkasempia mut tällaisia edes kun hän on aika paljon sillain ulkopuolinen.” (Työntekijä C:n haastattelu.)
”Si oli tämmöinen et toisen potilaan lääkkeet, ne oli jotain somatiikkaa, oli mennyt toiselle ja päinvastoin, niin ensinnäkin selittää se ja sit kysyä et onks tässä joku hätä. Niinku ajallisesti meni tosi pitkään, mut kyllä se sit hyvin meni.” (Työntekijä C:n haastattelu) Koska osastolla on tehty muutoksia, niin osastonhoitaja on ollut kiireinen siihen liittyvien käytännön asioiden järjestämisessä. Osastonhoitajan mukaan tilanteen rauhoituttua hän aikoo käyttää enemmän aikaa osastolla olevan ulkomaalaisen auttamiseen. ”Et hän ei oikeastaan lääkärin tehtäviä juurikaan tee, et hän on siinä koneella kyllä ja niinku varmasti oppii paljon ja kieltä opiskelee ja mut enemmän mä tykkäisin et oltais hänen kanssa sillai ja ajattelenkin et nyt kun tää tilanne on sillee rauhottunu nii mää taas enemmän häneenki keskityn ihan. Enhän mä oo keskittynyt nyt oikein keneenkään, mä oon vaan menny. Sen enempää niinku osaston henkilökuntaankaan oo kerenny keskittyyn saati sit häneen et joka viel enemmän vie sitä aikaa.” (Työntekijä C:n haastattelu.) Potilaiden kanssa ei ole ollut varsinaisia ongelmia: ”Et joskus tuli sellasia hauskoja hetkiä ku oli vähän väärinkäsityksiä et mitä mikäki tarkottaa. Mut ei potilaitten kans sen kummallisempaa mä oo ikinä huomannu.” (Työntekijä C:n haastattelu.) Osastonhoitaja mietti ideaalitilanteessa:
myös
sitä,
kuinka
hän
ohjaisi
ulkomaalaista
lääkäriä
”Varmaan puhuisin paljon enemmän kaikkee, niinku tietysti näille opiskelijoille, jotka on näitä sairaanhoidon opiskelijoita, he on niinku koko ajan mukana…. Ja kyl sitä voisi potilaista hänen kanssaan puhua. Hän lukee paljon. Mut jos mulla olisi aikaa niin mä voisin kysyä, et mitä mieltä hän on ja mitä hän oikeesti ymmärtää sieltä. Et sitä mä en tiedä. Paljonhan hän viettää aikaa, mut kuinka paljon hänellä niinku oikeesti on sitä ymmärrystä. Hän ei itse puhu paljon, niin se jää epäselväksi kuinka paljon hän ymmärtää.” (Työntekijä C:n haastattelu.)
Vaikka osastolla on autettu ulkomaalaisia lääkäreitä saamaan mahdollisimman hyvin työstä kiinni, tilanne on myös tuottanut ahdistusta osaston työntekijöille. Tämä on korostunut tilanteissa, joissa lääkäri siirtyy toiselle osastolle vaikka hänet on juuri saatu perehdytettyä osaston tavoille, ja suomen kielen osaaminenkin on kohentunut. Hyvän perehdyttäjän maine tuo siis kyseiselle osastolle helposti lisää työtä. Toinen hankaluuksia tuottanut seikka on ollut yhteisen kielen puute, jos lääkäri ei ole osannut englantia. ”Joo osastolla oli varmaan siinä kohtaa semmonen ajatus et miksi taas meille tulee ulkomaalainen eli meil oli ollu siinä hyvin pitkään semmonen [ulkomaalainen lääkäri] joka tuli samaan aikaan muuten ku mä oon tullu osastonhoitajaks ni ihan kielitaidottomana siihe ja se on aika työlästä niinku lähtee aina, aina alusta. Et oli varmaan semmonen pelko, suuri pelko ja se oikeesti sit siinä kohtaa osattiin jo pukee sanoiks et mähän välitin silloin sen viestinkin kyl [rekrytoijalle] että osastolla on selkeesti semmonen ahdistunu ilmapiiri… He vaan tulla tupsahti siihen ja sit me oltii vähän ihmeissämme et mikä juttu tää on.” (Työntekijä C:n haastattelu.) ”Elikä ihan nää laki ja kaikki tämmöset asiat ja sitte ku sä oot kielitaidoton ni sit yrität jotain noin vaikeeta asiaa selittää ni se vie kyl aika paljon energiaa kyl kaikilta.” (Työntekijä C:n haastattelu). ”Se ettei meillä oo yhtään yhteistä kieltä niin se kyl jonkin verran häiritsee.” (Työntekijä C:n haastattelu).
2.5
Vastaajien kokemia kulttuurieroja
Virolaiset lääkärit eivät ole kokeneet suuria kulttuurieroja Suomen ja kotimaansa välillä. Vain potilaisiin suhtautumisessa on heidän mukaansa eroa. ”Suhtautuminen potilaisiin. Se on enemmän… kunnioittavampi ja ystävällisempi. He eivät ole vain sairaita, vaan potilaita, varsinkin täällä psykiatrisella puolella suhtaudutaan potilaisiin tietyllä tasolla. Viroon verrattuna on ero.” (Ulkomaalainen lääkäri E:n haastattelu.)
Venäläiset lääkärit mainitsevat suuremmista kulttuurieroista. mahdollisuuden potilaiden auttamiseen koettiin Suomessa paremmiksi.
Esimerkiksi
”[Suomessa on] enemmän sivistyneisyyttä. Se ei tarkoita, että venäjällä olisi villejä lääkäreitä, mutta he ovat sellaisessa tilanteessa, jossa he aina ovat ahdistuneita, ärtyneitä ja heillä on aina kiire ja he ovat epävarmoja ja sen tähden ilmapiiri on niin jännittynyt. Suomessa tavallisesti on päinvastoin. On riittävä aika ajatella, neuvotella… ja suuri kohteliaisuus. Esim. jos potilas on selvästi psykoottinen tai aggressiivinen, niin hän on aggressiivinen suomalaisella tavalla.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.) ”Venäjällä on paljon ongelmia ja siksi ihmiset jännittävät usein ja täällä on rauhallinen, ei ole kiire. Minusta Venäjää on hyvät lääkärit ja täällä on hyvät.” (Ulkomaalainen lääkäri F:n haastattelu.) Venäjään verrattuna tiimityö ja tasavertaisuus hoitajien kanssa ovat olleet uutta. ”Venäjällä lääkäri on hoitajien komentaja. Suomessa heillä on vain eri töitä. Me olemme yhdessä tiimi, kunnioitamme toisiamme ja autamme. Venäjällä lääkäri on upseeri ja hoitaja sotilas. Se on suuri ero… Aluksi oli mielenkiintoista seurata, miten tapahtuu lääketieteellinen prosessi Suomessa: lääkärit neuvottelevat hoitajien kanssa ja saavat tietoja hoitajilta. Hoitajilla on enemmän vastuuta ja heillä on toinen työ kuin hoitajilla Venäjällä. Minun mielestäni ulkomaalaisena lääkärinä on helpompi työskennellä kuin ulkomaalaisena hoitajana. Minä voin kuvitella, kuinka vaikeaa olisi sopeutua venäläiselle hoitajalle Suomeen. Hänellä olisi heti paljon enemmän vastuuta. Myös kielitaito huomioon ottaen hoitajat keskustelevat potilaiden kanssa useammin ja pidemmin kuin lääkäri. Venäjällä hoitaja tekee vain hoitotyötä.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.)
Saman kulttuurieron on huomannut myös kliininen opettaja, jonka mukaan Suomessa työyhteisöt ovat tasa-arvoisempia ja jossain määrin epämuodollisiakin, ja tiimityötä tehdään parhaan hoidon saamiseksi potilaalle.
”Et mä ajattelen niin, että se lääkärin asema on kuitenkin monessa kulttuurissa erilainen. Kun täällä ollaan ikään kuin tasaveroisemmassa asemassa ja sitä työtä on pakko tehdä enemmän niinku vertaistasolla sen potilaan kanssa ja toisaalta myös enemmän vertaistasolla siinä työryhmässä ja työyhteisössä hoitajien ja muiden ammattiryhmien suuntaan. Et mä ajattelisin, että se on varmaan se ikään kuin keskeisin ja sitä ollaan tiettyjen henkilöiden kanssa ihan jouduttu työstämäänkin sitä asiaa.” (Työntekijä B:n haastattelu.)
”Täs hoitokulttuurissa ja toisaalta hoidon sisältöön liittyen, et niihin liittyy isoja eroja, et mones tapaukses mun mielestä ois järkevää kysyä, eikä jättää kysymättä. Mitä mä ymmärrän, et esimerkiks jostain venäläisest hoitokulttuurist, se on niin paljo hiearkisempaa ja sellasta, et lääkärin pitää tietää se vastaus, ja lääkäri päättää ja tehdää näin. Et se ei o tämmöstä niinku kaffepulla-konversation -tyyppistä, et haasteet saattaa liittyä ylipäätään siihen, et totutaan tälläseen moniammatilliseen työtapaan ja et työskennellään yhdessä ja keskustellaan niistä tehtävistä, päätöksistä.” (Työntekijä B:n haastattelu.)
Toinen kliinisen opettajan huomaama kulttuuriero on se, osa ulkomaalaisista lääkäreistä työskentelee todella pitkiä päiviä, koska he haluavat saada tehtyä työnsä hyvin. Levon tarpeellisuudesta on joutunut joidenkin kohdalla muistuttamaan. ”Ja sitten ehkä niinku mä ajattelen että se työmoraali on aika kova kyllä niinku monella. Et joidenkin kanssa on saanut niinku sitä, et vähän niinku suitsia et tääl on työajat. Et ei sun tarvi tehdä, ei kukaan odota sulta ylitöitä. Pitäisi kyllä saada ihan työajan puitteissa ne tehtävät tehtyä. Et töihin olaan kuitenkin tultu tekemään töitä, että tietysti siitäkin on jotain yksittäisiä poikkeuksia. Et jos ajatellaan niinku tämmöisenä kokonaisuutena enemmän on joutunut käymään sitä keskustelua, et rauhota vähän et koita välillä levätäkin. Kun joillekin on saanut vähän toistaakin.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Euroopan ulkopuolelta tullut lääkäri arveli, että somaattinen tutkiminen saattaisi olla hänelle haaste kulttuuritaustasta johtuen.
Tai jos siellä on mieslääkärit gynekologisella puolella ne on niin vaikeita että pärjää siinä naisten potilaiden kanssa ja heidän sukun kanssa koska siellä on melkein kaikki esimerkiksi gynekologin puolella naistentautien puolella melkein kaikki naiset lääkärit. (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.) Haastattelujen perusteella mikään edellä manituista kulttuurieroista ei kuitenkaan ollut ole muodostunut esteeksi työnteolle. Usein kulttuurierot eivät edes työn näy arjessa kovinkaan paljoa. Haastatellut lääkärit haluavat oppia suomalaisen tavan tehdä työtä.
2.6
Vastaajien kokemus omasta osaamisestaan ja kehittymisestään
Vastaajista kolme oli sitä mieltä, että heillä on yleiskäsitys psykiatriasta ja että he pystyvät toimimaan ammatissa. Kaksi taas on sitä mieltä että osaaminen on vielä aika vähäinen. Yksi ei osannut arvioida omaa osaamistaan, mutta kuvasi itseään ahkeraksi. Hän on myös tyytyväinen oppiessaan joka päivä uusia asioita. Kielitaito nousi keskusteluun myös psykiatrian osaamisen rinnalla, koska psykiatrian alalla kielellä on niin suuri merkitys. ”Minusta on järkevää, että aluksi olemme amanuenssina... Esim. teillä on tämä ilmiö, että EU-maasta tuleva lääkäri voi toimia suoraan lääkärinä ja joskus he törmäävät tilanteeseen, että he ovat lääkäreitä, mutta eivät pysty puhumaan suomea. Nyt kun minulla on aina lähellä suomalainen lääkäri, minulla on tuki ja jos en ymmärtänyt, voin heti kysyä. Koska psykiatriassa on kovin tärkeää ymmärtää tarkasti, mitä potilas sanoi ja toisaalta on tärkeää, että potilas ymmärtää mitä lääkäri ehdottaa ja sanoo. Joskus kävi mielenkiintoinen tapaus, kun ymmärsin päinvastoin, mutta onneksi varmistin asian hoitajalta ja lääkäriltä… Siis on hyvä, että olen vielä amanuenssina ja minulla on aikaa opiskella suomea. Ja hyvä, että meille järjestettiin suomen kielen opetusta, jossa voimme parantaa suomen kielen taitoa. Jos minusta nyt tulisi päivystävä lääkäri, jonka on nopeasti ratkaistava vaikeita tilanteita, minä en pärjäisi… Psykiatri asettaa diagnoosin pääasiassa vain puheen tai keskustelun analysoinnin avulla ja sen tähden suomen kielen taito täytyy olla hyvä. Verrattuna esim. yleislääkäriin täytyy osata ehkä jopa paremmin.” (Ulkomaalainen lääkäri D:n haastattelu.)
Kaikki haastatellut olivat sitä mieltä, että heidän oma kielitaitonsa on kehittynyt, mutta jatkuva oppiminen on välttämätöntä. ”Kaikki sanovat että sä puhut niin hyvin ja sulla on hyvä kielitaito ja sä puhut ihan sujuvasti suomea. Se on vain semmoinen kehutaan minua, mutta en mä sano että mä puhun sujuvasti suomea mulla on aika paljon vaikeuksia täällä kieli kannalta. Mutta mä yritän että tulevaisuudessa puhun sujuvasti suomea. Vaikka suomen kieli on aika vaikea kieli, kukaan ei voi sanoa että mä puhun sujuvasti suomea, vaikka he ovat suomalaisetkin.” (Ulkomaalainen lääkäri C:n haastattelu.) Ulkomaalaisten lääkäreiden painotetaan kehittymistä.
oppimista
arvioidaan
säännöllisesti.
Arvioinnissa
”Mä oon kuukausittain nyt tähän mennessä pyytäny palautteen heidän työpisteistään ja näiltä ohjaajilta. Et joka kuukausi mä oon saanu jonkinlaisen tilannepäivityksen siitä, et missä mennään, mitkä näyttäytyy semmosina vahvuuksina ja minkä kans tehdään vielä töitä.” (Työntekijä B:n haastattelu) ”Mä tietysti tunnen heidät, kun he on tässä, säännöllisin väliajoin nähdään. Mä oon kyselly toisaalta säännöllisin väliajoin heiltä palautetta, et millä tavalla on menny. Toisaalta hekin on voinu spontaanisti tuoda esille tarpeita, et mitä he näkee, esim. lausuntoasioita tai tämmösiä, et mikä vaatii treeniä, et voisinko mä vielä huomoida tän jollain lailla opetuksessa tai jotain työaika-asiaa, et voinko mä kerrata niitä.” (Työntekijä B:n haastattelu) Mikäli kulttuurieroja on ollut, niistä on keskusteltu ja sen jälkeen seurattu tarkasti tilannetta. Havaittuihin ongelmiin on aina hyvä reagoida heti ja tehdä niiden suhteen kestäviä ratkaisuja. ”Ja toisaalta meillä on mun mielestä pieni probleema siinä, että missä [yksi ulkomaalainen lääkäri] arvioi oman osaamisensa olevan ja mikä se todellisuudessa on. Joten hän tekee aika suoraviivaisia päätöksiä esim hoitolinjausten ja diagnoosien suhteen ja liian ohuin perustein. Ja hän on hieman ehkä ylimielisesti
suhtautunut näihin perusasioiden opettamiseen, mikä on ollut vähän pulmallista. Keskustelut hänen kanssaan on käyty ja mikä positiivista niin viime viestit on, että hän on muuttunut. Hän esimerkiksi kysyy hoitajilta enemmän ja on valmiimpi käymään sitä keskustelua ja myös muuttanut niitä hoitolinjauksia.” (Työntekijä B:n haastattelu.) ”Toistuvasti on tullut palautetta eri tahoilta että ei mene eteenpäin ei kielessä eikä osaamisessa ja se on sillä tavalla hankala, kun tässä on selvä ristiriita. En tiedä onko [rekrytoija] vielä käsitellyt hänen kans, mut et täs mietitään nyt, olisiko joku toinen työpiste vähän helpompi että pääsisi paremmin vauhtiin ja pääsisi hyödyntämään myös olemassa olevaa osaamista.” (Työntekijä B:n haastattelu.)
3
LOPPUPOHDINTA
Ulkomaalaisten lääkäreiden rekrytointi on vaatinut paljon aikaa ja keskittymistä heidän opettamiseensa sekä psykiatrian että suomen kielen osalta. Toisaalta lääkäreiden löytäminen ei ole ollut helppoa Harjavallan sairaalalle. Jos kuitenkin suurin osa ulkomailta rekrytoiduista jää lääkäreistä Harjavallan sairaalaan, sopeuttamisen eteen tehdyt toimenpiteet voi nähdä vaivanarvoisina. On ollut erittäin hyvä, että henkilökunnassa on ollut yksi henkilö, jolla on ollut mahdollisuus auttaa ulkomaalaisia lääkäreitä käytännön asioissa. Onnistunut työnjako kliinisen opettajan ja rekrytoijan välillä on tasapainottanut työtä ja vastuuta. Ulkomaalaiset lääkärit ovat haastatteluissa olleet erittäin tyytyväisiä tukeen käytännön asioissa. Lisäksi heillä on ollut joku, jolta on voinut kysyä apua ongelmatilanteissa. Samoin jos on ollut jotain ongelmia, niin on ollut henkilö, jonka puoleen kääntyä ja asioita on saatu ratkaistua. Harjavallan sairaalan henkilökunta on useilla osastoilla ottanut ulkomaalaiset lääkärit hyvin vastaan ja auttaneet parhaansa mukaan. Vaikka ulkomaalaisvastarintaa on ollut havaittavissa, niin itse työssä henkilökunta on ollut valmis auttamaan rekrytoituja lääkäreitä. Siirtoja toiselle osastolla on voitu myös tehdä, jotta ohjaus toteutuisi mahdollisimman hyvin. Sijoittelulla on ollut myös erittäin tärkeä rooli, että ulkomaalaiset lääkärit ovat heille sopivilla osastoilla, koska osastoissa – ja lääkäreissäkin - on myös suuria eroja.. Haastattelujen perusteella ongelmatilanteisiin on pyritty löytämään kestäviä ratkaisuja. Ulkomaalaiset lääkärit on otettu vastaan persoonina. Monet toimenpiteet ovat tähdänneet siihen, että olisivat työyhteisön täysivaltaisia jäseniä, sopeutuisivat hyvin ja sitoutuisivat työskentelemään Harjavallan sairaalassa mahdollisimman pitkään. Työssään he ovat saaneet omaa kehittymistään vastaavia tehtäviä. Osa heistä toimii jo itsenäisesti työssään, mikä on tärkeää, koska puolet heistä arvostaa kehittymismahdollisuuksia työssä. Työn haasteet ja niihin saatu tuki ovat olleet tasapainossa, vaikka suomen kielen osaamista kaikki joutuvat vielä harjoittelemaan..
Vaikka syksy on ollut stressaava sekä henkilökunnalle että ulkomaalaisille lääkäreille ja työ jatkuu, niin tehdyt toimenpiteet ovat kantaneet hedelmää ulkomaalaisten lääkäreiden haastatteluissa. Heidän kommenteistaan välittyi auttaminen ja huolenpito sekä mahdollisuudet oppia kieltä ja psykiatriaa ja kehittyä alan ammattilaiseksi. Ulkomaalaisten lääkärien kohdalla asenteella on ollut suuri merkitys oppimisessa ja kehittymisessä. Kuten yksi haastateltu toi esille, rekrytoidut lääkärit ovat olleet todella rohkeita lähtiessään toimimaan psykiatrian alalla vieraalla kielellä. ”Niin kyl mun täytyy sillä lailla niinku ihailla sitä, et ihmisillä on se rohkeus lähteä täysin vieraaseen kulttuuriin vaillinaisella kielitaidolla tekemään tämmöistä alaa, joka on hyvin kielipainotteinen. et mun täytyy sanoa, että mussa on ollut semmoista tietynlaista sellaista skeptisyyttä, että minkälaisella kielitaidolla voi tai tulisi tehdä psykiatriaa. Mutta kyllä nää on niinku osaltaan opettanut sitä niinku semmoista niinku rohkeutta että jos niinku asenne on se, et haluaa niinku oppia ja kehittyä. Niin se on paljon olennaisempaa kuin mitä se lähtötaso on. Et vaikka se lähtötaso olis aika matala, niin oikeesti jos se asenne on niinku kohdallaan ja on niinku motivoitunut, niin paljon mieluummin mä semmoisen kanssa teen töitä kun semmoisen, joka osais jonkun verran mutta ei oo kiinnostunut kehittymään.” (Työntekijä B:n haastattelu.) Toinen seikka, mikä myös tuli yhdessä haastattelussa esille on asenteen merkitys tärkeämpänä kuin suomen kielen osaaminen. ”Et mun täytyy sanoa, että mussa on ollut semmoista tietynlaista sellaista skeptisyyttä, että minkälaisella kielitaidolla voi tai tulisi tehdä psykiatriaa. Mutta kyllä nää on niinku osaltaan opettanut sitä niinku semmoista niinku rohkeutta että jos niinku asenne on se, et haluaa niinku oppia ja kehittyä. Niin se on paljon olennaisempaa kuin mitä se lähtötaso on. Et vaikka se lähtötaso olis aika matala, niin oikeesti jos se asenne on niinku kohdallaan ja on niinku motivoitunut, niin paljon mieluummin mä semmoisen kanssa teen.” (Työntekijä B:n haastattelu.)
LÄHTEET Ailasmaa, R. 2010. Sosiaali- ja terveyspalveluiden ulkomaalainen henkilöstö ja suomalaiset ulkomailla. Tilastoraportti 18/2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki. Viitattu 22.9.2013. http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2010/Tr18_10.pdf Koivuniemi, S. 2012. Maahanmuuttajataustainen koulutettu hoitohenkilöstö sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöissä. Tehyn julkaisusarja B: 1/2012. Viitattu 22.9.2013 http://www.tehy.fi/@Bin/23431391/Maahanmuuttajataustaiset.pdf Korkman, S., Lassila, J., Määttänen, N. & Valkonen, T. 2007. Hyvinvointivaltion rahoitus – Riittävätkö rahat, kuka maksaa? Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ETLA. ETLA B230. Yliopistopaino: Helsinki. Psykiatrian kesäkoulu Satakunnassa on uusin avaus pahenevan psykiatripulan helpottamiseksi. Harjavallan sairaalan tiedote 6.6.2013. Luettu 20.9.2013. http://www.satshp.fi/portal/page?_pageid=118,161486&_dad=wportal&_schema=WPORT AL Sorainen, O. 2007. Ulkomaalainen työntekijä: rekrytointi, maahantulo ja työnteko. Helsinki: Edita Prima Pöyri, Marika. Sähköposti 5.12. Valtioneuvoston periaatepäätös maahanmuuton tulevaisuus 2020 –strategiasta. Viitattu 22.9.2013. http://www.intermin.fi/download/44618_Maahanmuuton_tulevaisuus_2020_.pdf?23723a4c 3878d088 Virtanen & Stenvall. 2010. Julkinen johtaminen. Tallinna: Tallinna Raamatutrukikoda.
Haastattelut: Andrikopoulou, Anne. 11.11.2013 Ditiatkovskii, Mikhail. 22.11.2013 Insanullah, Zakhel. 13.11.2013. Karukivi, Max. 20.11.2013 Koptjajeva, Nadezda. 11.11.2013. Pรถyri, Marika. 22.10.2013. Rehe, Margharite. 22.11.2013 Teinberg, Eva. 20.11.2013. Tukhkina, Natalia. 13.11.2013