Mikä kielitaito riittää? Sataedu 2013 by Sataedu

Mik채 kielitaito riitt채채? Opinpolut maasta maahan -hanke

Sisällys

Mikä kielitaito riittää? Opinpolku riittävään kielitaitoon ja sen arviointiin

1. Johdanto: Tavoitteena riittävä kielitaito

2. Mitä kielitaito on?

2.1 Mikä on riittävä kielitaito?

3. Riittävän kielitaidon arviointi

3.1 Riittävän kielitaidon arviointiprosessi

3.2 Eri työtehtävien kielellinen vaativuus: esimerkki hoivakodin hoitajan työtehtävistä

4. Riittävän kielitaidon saavuttaminen kielikoulutuksen avulla

4.1 Kielikoulutuksen suunnittelu yhteistyönä

4.2 Ammatillinen aspekti koulutussisällöissä

4.3 Riittävä kielitaito edellyttää motivaatiota

5. Työyhteisön rooli riittävän kielitaidon saavuttamisessa

5.1 Monikulttuurisuuskoulutukset tukevat riittävän kielitaidon tavoitetta

5.2 Suunnitelmallinen perehdytys riittävän kielitaidon kivijalkana

6. Lopuksi: Miten saavutetaan riittävä kielitaito?

LIITTEET

Tekijät: Ella Saarinen Niina Kollár Iida-Sofia Mäki Anna Taimi Taitto: Idearäätäli Oy Paino: Plusprint Painomäärä 200 kpl

1. Johdanto: Tavoitteena riittävä kielitaito Suoraan ulkomailta rekrytoitavien työntekijöiden määrä yrityksissä lisääntyy, mikä luo haasteita myös työnantajille. Työperusteinen maahanmuutto lisää ulkomaalaisten työntekijöiden ammatillisen kielikoulutuksen tarvetta työpaikoilla. Lisääntyvä ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytointi on synnyttänyt kysymyksen siitä, mikä on työssä riittävä kielitaito. Kuka sen määrittelee? Miten riittävä kielitaito saavutetaan ja miten sitä testataan? Riittävän kielitaidon problematiikka on noussut esiin etenkin hoiva-alalla työskentelevien ulkomaalaisten kielitaitoa tarkasteltaessa. Tässä julkaisussa pureudutaan riittävän kielitaidon määrittelyyn sekä keinoihin, joilla riittävä kielitaito parhaiten voidaan saavuttaa. Julkaisun tavoitteena on antaa työnantajatahoille konkreettinen malli riittävän kielitaidon selvittämiseen, sillä tällä hetkellä jokainen EU-maasta rekrytoiva työnantaja painii asian kanssa itsekseen. Julkaisu vastaa ensisijaisesti siihen, miten arvioida suoraan lähtömaasta rekrytoidun työntekijän kielitaito. Tieto on sovellettavissa myös pidemmän aikaa Suomessa asuneiden ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kielitaidon arviointiin. Vaikka julkaisu keskittyy hoiva-alalle rekrytoitavien riittävän kielitaidon arviointiin ja saavuttamiseen, voidaan mallia soveltaa muillekin aloille, joissa työnteon onnistumisen edellytyksenä on riittävä suomen kielen osaaminen. Tässä julkaisussa kieli nähdään ilmiönä, joka on tiiviisti sidoksissa työhön ja kulttuuriin. Näitä osa-alueita ei voi täysin erottaa toisistaan, vaan ne kaikki tukevat toisiaan ja muodostavat yhtenäisen verkon, joka kannattelee maahanmuuttajan työhön sopeutumista ja samalla kotoutumisprosessia. Jotta maahanmuuttaja voisi saavuttaa riittävän kielitaidon suoriutuakseen työstään hyvin, olisi hänelle tarjottava mahdollisuutta ammatillisen suomen kielen opiskeluun. Ammatillisessa kielikoulutuksessa oleellista on, että kielikouluttaja, työnantaja ja työyhteisö voivat yhdessä tukea ulkomailta rekrytoidun työntekijän riittävän kielitaidon saavuttamista ja sitä kautta sopeutumista työpaikalle sekä lopulta jäämistä työpaikkaan ja Suomeen.

on antaa yrityksille valmiuksia monikulttuurisen työympäristön haasteiden kohtaamiseen ja toisaalta sen mahdollisuuksien näkemiseen. Julkaisussa tarkastellaan työyhteisön roolia ulkomaalaisen työntekijän kielitaidon edistäjänä sekä riittävän kielitaidon merkitystä maahanmuuttajan työhön sopeutumiselle ja kotoutumiselle. Julkaisussa annetaan myös vinkkejä ulkomaalaisen työntekijän tarpeet ja resurssit huomioivaan perehdytykseen. Sataedun Opinpolut maasta maahan -hankkeessa (jatkossa pelkkä Opinpolut) on kerätty kokemusta ammatillisen kielen opettamisesta monista eri työpaikkakohtaisista kielikoulutuksista. Julkaisussa esitetty malli riittävän kielitaidon määrittelemiseen pohjaa Opinpolkujen aikana (2009–2013) kerättyihin kokemuksiin koulutuksista sekä Suomessa että ulkomailla. Hankkeessa on koulutettu suomen kieltä eri alojen ammattilaisille. Opiskelijoina on ollut muun muassa ulkomaalaisia sairaanhoitajia, hammaslääkäreitä, hitsaajia sekä puhdistuspalvelu- ja elintarvikealan työntekijöitä. Hanke on myös valmentanut vastaanottavia työyhteisöjä eri lähtömaakoulutusten yhteydessä. Hankkeen emo-organisaatio Sataedu on useamman vuoden aikana kouluttanut työperusteisia maahanmuuttajia, esimerkiksi lähi- ja sairaanhoitajia sekä lääkäreitä ja fysioterapeutteja. Koulutuksissa on ollut vahvasti ammatillinen näkökulma. Riittävän kielitaidon testausmallin koostamisessa on huomioitu sekä kouluttajien, opiskelijoiden että työnantajien tai muiden ulkomailta rekrytoivien tahojen näkemykset.

Julkaisu antaa näkökulmia työpaikalla toteutettavaan ammatilliseen kielikoulutukseen ja tarjoaa keinoja riittävän kielitaidon määrittelemiseen ja testaamiseen yrityksille, joilla on maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä tai jotka harkitsevat työntekijän rekrytoimista ulkomailta. Lisäksi julkaisun tavoitteena

2. Mitä kielitaito on? Kielitaito esitetään usein joko - tai -ilmiönä. Kielen osaaminen ei kuitenkaan ole mustavalkoinen asia. Kielitaito on monisäikeinen prosessi, jossa voi olla erilaisia vaiheita: vaikeita ja helppoja, nopean kehityksen jaksoja ja toisaalta myös hitaan kehittymisen vaiheita, taantumisiakin. Kielitaitoon liittyvät myös esimerkiksi kielenkäyttäjän viestinnälliset kyvyt, erilaisten vuorovaikutustilanteiden tunnistaminen ja hallinta, motivaatio sekä strategiset kyvyt arvioida ja tunnistaa omaa osaamistaan. Pelkkä kieliopin osaaminen ei siis takaa sujuvaa kielen hallintaa, vaan kommunikaation onnistumiseksi vaaditaan myös vuorovaikutuksellisia taitoja. Lisäksi kielitaito voidaan jakaa moniin eri osa-alueisiin, kuten puhumiseen, kirjoittamiseen ja ymmärtämiseen. Kielen opiskelijalla nämä osa-alueet kehittyvät usein eri tahtiin. Yleensä suoraan ulkomailta rekrytoitavan työntekijän kommunikaatiotaidot eivät ole yhtä korkealla tasolla kuin esimerkiksi luetun ymmärtäminen. Tämä johtuu siitä, että opiskeltaessa suomea lähtömaassa tulija ei elä suomen kielen sisällä, vaan käyttää jokapäiväisessä elämässään omaa äidinkieltään. Hän ei siis pääse harjoittelemaan esimerkiksi autenttisia asioimistilanteita ennen Suomeen tuloaan. Lisäksi kielen omaksumisessa voidaan havaita suuriakin yksilöllisiä eroja – kaikki eivät opi samalla tavalla, samassa järjestyksessä ja yhtä nopeasti. On myös huomattava, että kieltä ja kulttuuria opitaan rinnakkain. Tästä syystä monet Suomessa esimerkiksi mediassa puhuttavat asiat eivät ole akuutteja lähtömaassa, jolloin maahanmuuttaja ei välttämättä tullessaan hallitse ilmiöön liittyvää käsitteistöä. Tämä taas vaikeuttaa esimerkiksi epämuodollisten, kahvihuoneessa taukojen aikana käytävien keskustelujen seuraamista. Tässä julkaisussa kieli nähdään ilmiönä, jota opitaan työnteon ohella; työntekoa ja kieltä ei voida täysin erottaa toisistaan. On tärkeää, että myös vastaanottava työyhteisö sisäistää tämän ajatuksen. Lisäksi työyhteisön on nähtävä oma panoksensa ulkomaalaisen hoivatyöntekijän kielitaidon kehittymisessä. Muiden työntekijöiden avulla ulkomailta rekrytoitu oppii muun muassa eri tilanteissa käytettäviä fraaseja, jotka sisältävät myös kulttuurista tietoa (esimerkiksi teitittelymuotojen käyttö). Toisaalta suomen kieltä ei pysty käyttämään vain järjestämällä sanoja peräkkäin, vaan sujuvaan kommunikointiin tarvitaan myös kieli- ja kulttuuritietoutta. Tästä syystä kielikoulutuksen rooli riittävän kielitaidon saavuttamisessa on olennainen.

2.1 Mikä on riittävä kielitaito? Riittävä kielitaito työssä tarkoittaa, että työntekijän kielitaito riittää rutiininomaisista työtehtävistä suoriutumiseen. Tämän julkaisun näkökulmasta riittävä kielitaito tarkoittaa myös kielitaitotasoa, jonka työnantaja yhdessä kielikouluttajatahon kanssa on määritellyt ulkomailta rekrytoidun tai maahanmuuttajataustaisen työntekijän vähimmäistavoitteeksi työnsä hoitamiseksi. Suorittavilla aloilla riittävän kielitaidon kriteerit poikkeavat melkoisesti ei-suorittavien alojen tai vaikkapa sosiaali- ja terveysalan kielitaitovaatimuksista. Esimerkiksi linja-autonkuljettajalle asetetut kielitaitovaatimukset ovat melko erilaiset verrattuna lääkärin kielitaitokriteereihin. Siksi riittävää kielitaitoa ei voida kattavasti määritellä niin, että samat kriteerit koskisivat kaikkia ammattialoja tai ammatteja. Tästä syystä riittävä kielitaito on määriteltävä yksilöllisesti ammatti- työpaikka- ja tehtäväkohtaisesti laadittuja kielitaitokriteerejä noudattaen. Riittävä kielitaito ei ole stabiili eikä pysyvä tila vaan ajallisesti muuttuva ja tiettyyn tilanteeseen tai asiaan liittyvä taito. Olennaista on, että riittävän kielitaidon määrittelyssä otetaan näkökulmaksi kehittymisen aspekti. Tavoitteena on siis selvittää, mitä asioita tulijan pitää vielä oppia, jotta työntekijä hallitsee kielellisesti vaaditut työtehtävät. Riittävän kielitaidon määrittely luo polun, jota kulkemalla kielen osaaminen paranee. Testattavalle on tultava ajatus siitä, että kielitaidon testauksella pyritään tukemaan häntä ja hänen kehittymistään työssä. Riittävän kielitaidon määrittelyn tarkoitus ei ole olla lyömäase ulkomaalaista työntekijää vastaan. On myös tärkeää muistaa, että ulkomailta rekrytoitaessa tulija on yleensä oman alansa ammattilainen – kielitaito on vain yksi osa-alue työn hallitsemisessa. Riittävästä kielitaidosta puhuttaessa tulisikin tiedostaa, ettei se tarkoita täydellistä suomen kielen hallintaa; työtehtävistään suoriutumiseen riittävä kielitaito voi olla kaukana virheettömästä suomesta. Riittävä kielitaito ei myöskään ole sama asia kuin ammatillinen uskottavuus, joka usein saavutetaan vasta vuosien työkokemuksen myötä. Toisaalta ammatillinen uskottavuus ei myöskään synny vain hyvästä kielitaidosta vaan siihen liittyy monia muita asioita.

Sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä riittävä kielitaito on potilasturvallisuuden ja hoidon luotettavuuden tae. Kuitenkaan tällä hetkellä EU:n alueelta tulevalta hoiva-alan ammattilaiselta ei viranomaisten taholta vaadita mitään tiettyä kielitaitotasoa, vaan määrittäjänä toimii työnantaja. Tämä on johtanut “villin lännen” -tilanteeseen, jossa kriteerit, arviointitavat ja -keinot sekä arvioitsijat vaihtelevat työpaikoittain. Työnantajat ovat hoiva-alan ammattilaisia, eivät kielenopetuksen asiantuntijoita, joten heillä ei ole tarvittavaa tietämystä eikä osaamista arvioida ulkomaalaisen työntekijän kielitaitotason riittävyyttä. Tehyn selvityksen (2012) mukaan juuri kielitaidon puute haittaa koulutettujen ammattilaisten sijoittumista hoiva-alalle. Samassa selvityksessä todetaan, että vain 20 %:lle hoiva-alalla työskentelevistä ulkomaalaisista on työnantaja tarjonnut kielikoulutusta. Selvityksen mukaan monilla maahanmuuttajilla on vaikeuksia keskustella puhelimessa, saavuttaa omaisten luottamus, ymmärtää murteita tai ikäihmisten puhetta. Lisäksi vaikeudet tuottaa ja ymmärtää kirjallista tekstiä (esim. kirjaaminen) nähtiin ongelmallisena asiana. Hoivaalalla työskentelevien maahanmuuttajien kielitaitoon ja perehdyttämiseen olisikin TEHY:n mukaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Riittävän kielitaidon määrittelemiseksi tarvitaan yhtenäinen linja ja kriteerit.1

3. Riittävän kielitaidon arviointi Suomeen rekrytoidut työntekijät joutuvat todistamaan työnantajalle ja koko työyhteisölle kieli- ja ammattitaitojaan. Usein voidaan todeta, että ulkomailta rekrytoidun työntekijän tai maahanmuuttajataustaisen kielitaito ei riitä, mutta tätä ajatusta ei mitenkään avata. Lähtömaakoulutuksen käynyt tulija osaa varmasti suomea mutta mitä hän tarkkaan ottaen hallitsee? Miten kaukana hänen kielellinen osaamisensa on siitä, mitä hänen pitäisi osata selviytyäkseen työstään suomalaisessa työpaikassa? Jos tulijalle vain sanotaan, ettei hän osaa riittävästi suomea, hän ei tiedä, missä asioissa hänen pitäisi parantaa. Tämä aiheuttaa turhautumista ja motivaation puutetta – ja mahdollisesti myös paluun kotimaahan. Riittävän kielitaidon määrittelyn avulla tuetaan osaltaan tulijan integroitumista uuteen työyhteisöönsä. Riittävän kielitaidon määrittely ja osoittaminen vakauttaa tulijan asemaa työyhteisön silmissä; toisinaan ulkomailta rekrytoitujen kielitaito herättää paljon keskustelua vastaanottavassa työyhteisössä. Kielitaidon todentaminen vahvistaa sekä työyhteisön luottamusta ulkomailta rekrytoituun työntekijään että tulijan itseluottamusta omaan osaamiseensa. Erojen konkretisoiminen opiskelijan lähtö- ja tavoitetason välille helpottaa myös tulijan omien tavoitteiden ja työn suuntaamista. Riittävän kielitaidon määrittelyssä huomioidaan kielen merkitys työssä. Painottuvatko työssä tarvittavassa käytännön kielitaidossa kommunikointitaidot, kirjallinen tuottaminen vai molemmat? Ammatillisen kielen merkitys korostuu joissain ammateissa enemmän kuin toisissa. Esimerkiksi hoiva-alalla kielen merkitys työssä on ilmeisen tärkeä. Monesti niin sanotuilla suorittavilla aloilla, kuten hitsaajana, pystyy tekemään työtään tietylle tasolle asti lähes ilman suomen kieltä. Suomen kielen taitoa vaaditaan suorittavillakin aloilla, jos työntekijä haluaa edetä. Joillain aloilla ammattislangi on hyvin vahva, toisilla aloilla käytettävä kieli on yleisempää. Suomen kansalaisuuteen vaaditaan yleisen kielitutkinnon (YKI) tason 3 läpäisyä. YKI-testissä testataan ulkomaalaisen ”yleisen” suomen kielen osaaminen. Jokapäiväisessä elämässä tarvittava suomen kieli ei aivan riitä sanastollisesti esimerkiksi lääkärin työn hoitamiseen. Tästä syystä YKI-testi ei täysin palvele riittävän kielitaidon määrittelyä, vaan kielitaidon riittävyyden arviointi täytyy lähteä vaadituista työtehtävistä.

Tehyn selvitys, 2012. http://www.tehy.fi/tehy-lehti/2012/10-2012/nollatoleranssi-syrjinnalle

K I E L I T A S O

R I I T T Ä V Ä

Suomen kielen koulutus, jos tavoitetasoa ei ole saavutettu

3.1 Riittävän kielitaidon arviointiprosessi

Riittävän kielitaidon arviointi yhdessä työnantajan ja työntekijän kanssa

Seuraavaksi esittelemme mallin siihen, miten riittävän kielitaidon arviointiprosessi etenee ja mitä tekijöitä siinä pitää ottaa huomioon. Malli on havainnollistettu kaaviossa 1.

kirjoittaminen puhuminen kuunteleminen lukeminen

Työpaikalla tarvittavan suomen kielen testaus Kielikouluttaja tutustuu testattavan työnkuvaan

Työtehtäviin pohjaava riittävän kielitaidon määrittely yhdessä työnantajan kanssa Työntekijän yleisimpien työtehtävien määrittely

TYÖNTEKIJÄ

KOULUTTAJATAHO

TYÖNANTAJA

Riittävän kielitaidon määrittely tulee tehdä henkilökohtaistettuna prosessina työntekijän työtehtävistä käsin. Kaikki työtehtävät eivät vaadi edistynyttä kielitaitoa vaan eri työtehtävät vaativat eritasoista ja -tyyppistä kielenosaamista. Esimerkiksi ulkomailta rekrytoitu sairaanhoitaja pystyy ensimmäisestä päivästä alkaen tekemään monia työtehtäviä, vaikka jokin, kuten kirjaaminen, vaatii opettelua. Lisäksi on huomattava, että esimerkiksi juuri kirjaamisen ja ”kirjaamiskielen” oppiminen vie aikansa myös äidinkieliseltä, työuraansa aloittelevalta työntekijältä. Näistä syistä riittävää kielitaitoa pohdittaessa tulisikin käydä läpi ne työtehtävät, joita tulijan odotetaan hallitsevan. Millaista kieltä, käsitteistöä ja rakenteita vaaditaan missäkin työtehtävässä? Mitä haasteita juuri tähän työtehtävään liittyy kielellisesti?

Riittävän kielitaidon testaajan valinta

Riittävä kielitaito tulee määritellä aina ammatti-, työpaikka- ja työtehtäväkohtaisesti. Olennaista on, että riittävä kielitaito määritellään suhteessa ulkomailta rekrytoidun työntekijän työnkuvaan. Täysin yleistettäviä työtehtäviä esimerkiksi sairaanhoitajille ei kuitenkaan pystytä antamaan, koska työnkuva vaihtelee työpaikan mukaan: hoivakotien työtehtävät eroavat melko lailla vaikkapa päivystyksessä työskentelevän sairaanhoitajan työtehtävistä. Tästä syystä on tärkeää, että kunkin työnkuva käydään läpi työpaikkakohtaisesti.

Kielikouluttaja analysoi testauksen tulokset

Riittävän kielitaidon arviointiprosessissa suunnitelmallisuus on tärkeää. Se tulee toteuttaa työnantajan ja suomen kielen kouluttajan yhteistyönä. Työnantaja ei osaa arvioida kielitaitoa kielenammattilaisen näkökulmasta; ulkomailta rekrytoidun esimies ei voikaan osata arvioida tulijan kieltä esimerkiksi rakenteiden hallinnan tasolla. Tästä syystä riittävän kielitaidon määrittely tulee tehdä yhteistyössä suomen kielen kouluttajan kanssa.

Kaavio 1, Riittävän kielitaidon arviointiprosessi 10

Jotta kielikouluttaja saa kokonaiskuvan testattavan työtehtävistä, on hänen hyvä käydä tutustumassa tämän työpaikkaan ja työnkuvaan. Samalla työnantaja tai esimies voi antaa lyhyen perehdytyksen työpaikkaan ja luovuttaa työpaikan omaa materiaalia testauksen suunnittelun pohjaksi. Tutustumiskäynnin avulla kielikouluttaja pystyy analysoimaan, minkä tasoisia rakenteita eri työtehtävissä tarvittava kieli edellyttää sekä sen, minkä tyyppistä sanastoa siinä tarvitaan. Riittävän kielitaidon testaus pitää tapahtua työpaikalla, mahdollisimman paljon autenttisia tilanteita hyväksikäyttäen. Tällöin tavoitetaan parhaiten se, miten ulkomaalainen työntekijä toimisi todellisessa työtilanteessa ja pystytään huomioimaan myös vuorovaikutustaitojen merkitys erilaisista työtilanteista selviytymisessä. Hoiva-alalla pitää huomioida sekä kirjallinen että suullinen osaaminen. Koska esimerkiksi potilastilanteiden kommunikaation onnistumiseen vaikuttaa moni muukin asia kuin kieli, on suullinen osaaminen hyvä arvioida juuri todellisissa potilastilanteissa. Autenttisessa tilanteessa työntekijä voi osoittaa pärjäävänsä työssään, vaikka kielitaito ei olisikaan vielä täysin tavoitellulla tasolla. Esimerkiksi hyvillä vuorovaikutustaidoilla voi usein kompensoida vielä puutteellista kielitaitoa. Testaukseen on hyvä ottaa mukaan useampia työtilanteita, joissa testattava pääsee osoittamaan sekä suullista että kirjallista kompetenssiaan monipuolisesti ja jotta saadaan laajempi näkemys hänen osaamisestaan.

Riittävän kielitaidon arviointi olisi hyvä suorittaa melko pian sen jälkeen, kun ulkomailta rekrytoitu työntekijä on palkattu suomalaiseen työpaikkaan. Vaikka itse testaustilanne tapahtuu vasta Suomeen tulon jälkeen, on olennaista, että kriteerit esitellään rekrytoitavalle ainakin jollain tasolla jo lähtömaassa. Tällä konkretisoidaan tulijalle työnantajan odotukset riittävästä kielitaidosta. Lisäksi riittävää kielitaitoa määriteltäessä pitää muistaa, että ulkomailta rekrytoidulle työntekijällekin pitää antaa mahdollisuus edetä urallaan. Tämä on syytä pitää mielessä myös testauskriteereitä suunniteltaessa. Arviointikriteerien avaaminen auttaa sekä työnantajaa että ulkomailta tulevan työntekijää asettamaan realistisia tavoitteita riittävän kielitaidon suhteen.

Yhtä tärkeää kuin huolellinen suunnittelu, on testaustilanteen ja -tulosten yhteinen purkaminen. Myös testattavalle on syytä antaa mahdollisuus kommentoida omaa suoritustaan. Vaikka ulkomailta rekrytoitu työntekijä ei ehkä itse pysty tarkasti analysoimaan kielitaitonsa riittävyyttä, on silti tärkeää, että hänenkin näkemyksensä otetaan arvioinnissa huomioon. Toisaalta kielikouluttajan on hyvä osoittaa testattavalle, mihin hän pohjaa arvionsa. Tavoitteena on luoda yhteinen näkemys työntekijän kielitaidon riittävyydestä sekä toisaalta siitä, miten ja millä opiskelumäärillä haluttu taso tavoitetaan. Riittävän kielitaidon arviointi tulee siis toteuttaa työntekijän, työnantajan edustajan sekä suomen kielen ammattilaisen yhteistyönä. Kuitenkin lopullinen päätösvalta jää työnantajalle – riittävän kielitaidon arvioinnin avulla hän saa varmennusta omalle päätökselleen.

3.2 Eri työtehtävien kielellinen vaativuus: esimerkki hoivakodin hoitajan työtehtävistä Seuraavaksi arvioimme hoitajan työtehtävien kielellistä vaativuutta. Hyödynnämme Suomessa laadittua sovellusta eurooppalaisen viitekehyksen määritelmistä kielitaitotasoille A1.1 – C1.1 (katso liite 1). 10-portainen asteikko alkaa A1.1-tasolta (heikoin kielitaito) ja päättyy C1-tasolle (vahvin kielitaito). Taulukoissa on huomioitu kielen eri osa-alueista kuullun ymmärtäminen, puhuminen, luetun ymmärtäminen ja kirjoittaminen.2 Kielitaitoasteikkoa tarkasteltaessa on hyvä huomata, että eri tasoille mahtuu eritasoista osaamista. Esimerkiksi A2-tasolla olevat voivat hallita jonkin työtehtävän kohtalaisesti tai hieman paremmin riippuen siitä, onko heidän kielitaitonsa tasolla A2.1 vai A2.2. Sivun 15 taulukkoon on koottu lähi- ja sairaanhoitajan työn kielenkäyttötilanteita hoivakodista. Hoitajien työtehtävien sijoittaminen eri taitotasoille perustuu niin työnantajien ja opiskelijoiden kokemuksiin kuin kielikouluttajienkin näkemyksiin. Taulukkoon on valittu sekä suullisia että kirjallisia taitoja vaativia tilanteita. Tilanteet on laitettu kielelliseen vaativuusjärjestykseen. Eri työtehtävissä on omanlaisensa haasteet – mutta toisaalta helpottavia tekijöitä – jotka on myös koottu taulukkoon. Vaikka hoitajan työssä tarvitaan suomen kieltä, on hoivakodin työtekijällä myös paljon sellaisia työtehtäviä, joissa vähäisemmälläkin suomen kielen taidolla pärjää. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset avustavat tehtävät, kuten sänkyjen sijaus ja potilaan kanssa ulkoilu. Omaa tuottamista vaativat työtehtävät alkavat kuitenkin sujua vasta, kun kielitaito on B-tasolla. Toisaalta myös kuullunymmärtämistilanteet, joissa on paljon puhujavaihdoksia, vaativat myös B-tasoista kielitaitoa. Näitä ovat esimerkiksi suullisen raportin ymmärtäminen sekä ”kevyemmät” kahvipöytäkeskustelut. Lisäksi on työtehtäviä, joiden edellyttämä taitotaso on vaikeasti luokiteltavissa. Esimerkiksi ulkomaalainen työntekijä pystyy lyhyeen jutusteluun tutusta teemasta jo hyvin vähäiselläkin sanavarastolla ja kielitajulla, mutta pidempikestoinen, syvällinen keskustelu vaatii jo kehittyneempää kielitaitoa. Taulukosta 1 voi huomata, että hoivakotien hoitajien työtehtävissä korostuu kommunikaatiotaitojen välttämättömyys. Monissa työtehtävissä hoitaja tar2

Eurooppalaisen viitekehyksen 10-portainen sovellus. www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf

Työtehtävä

Tarvittava kielitaito

Haasteet

Helpottavat tekijät

Potilaan kanssa ulkoilu

Puhekieli / murre

Puhe toissijaista, kaikkea ei tarvitse ymmärtää, elekieli auttaa

Avun pyytäminen kollegalta

Tarkentavien kysymysten ymmärtäminen

Elekieli auttaa

Yleinen jutustelu asukkaan kanssa

yhtäältä jo A1, toisaalta B1

Puhekieli / murre, mahdollisia aiheita paljon, vaatii ns. yleistä kulttuuritietoa sekä tietoa potilaan hoitohistoriasta

Small talk -aiheita jossain määrin rajallisesti

Kirjallisen raportin lukeminen

”Kirjauskielen” konventiot, kuten lyhentäminen

Mahdollisuus palata tekstiin myöhemmin

Asukkaasta raportointi työkaverille suullisesti

Vaatii ammatillista suomen kieltä

Monet asiat toistuvat potilaiden arjessa, puhekumppani pystyy auttamaan mm. sanojen löytymisessä

Asukkaan avunpyyntöön tai kysymykseen vastaaminen

Puhekielen / murteen ymmärtäminen

Monet kysymykset toistuvat, mahdollisuus tarkentaa ymmärrystä, eleet ja ilmeet

Hoitotoimenpiteen selittäminen potilaalle sen aikana

Puhe ja toiminta samanaikaista, ammatillinen sanasto

Elekielen käyttö auttaa suuresti, hoitajan oma ammatillinen osaaminen

Jatkohoito-ohjeen selostaminen asukkaalle tai hänen omaiselleen

Puhekielen / murteen ymmärtäminen, ammatillinen sanasto, potilaan lisäkysymyksiin vastaaminen

Monille potilaille samantyyppistä ohjeistusta, hoitajan oma ammatillinen osaaminen

Työpaikan tiedotteiden ymmärtäminen

Kirjoitetun kielen konventiot ja rakenteet

Mahdollisuus palata tekstiin myöhemmin

Kirjaaminen

B1 – B2

Eroaa kirjakielestä, joten täytyy opetella ”kirjauskieli”, sanontatavat eivät löydettävissä aina sanakirjasta

Paljon toistuvia ilmaisutapoja, mallioppimisen hyödyntäminen

Puhelimeen vastaaminen tai sillä soittaminen

Ei tukea elekielestä vaan ymmärrys täysin äänen varassa, puhekieli / murre

Samantyyppinen puhelu samaan paikkaan

Taulukko 1. Hoitajan työtehtävien kielellinen vaativuus 15

vitsee suullisen suomen taitoa. Suoraan ulkomailta rekrytoidulla hoitajalla haasteena on tällöin potilaiden tai asukkaiden käyttämä puhekieli. Puheen ymmärtämisen oppiminen vie aluksi aikansa, koska lähtömaassa ei oppituntien ulkopuolella juuri kuule suomea. Toinen haaste on suullisessa keskustelussa tarvittava sanasto, joka ei ulkomailta rekrytoitaessa ole riittävän laaja kattamaan kaikkia elämän osa-alueita. Eri kielenkäyttötilanteissa on erityyppisiä haasteita, kuten taulukosta 1 pystyy näkemään. Kirjoitetun tekstin lukeminen tai tuottaminen vaatii ulkomaalaiselta tietoa kirjoitetun kielen rakenteista. Lisäksi potilastietojen kirjaamisessa kieli on hieman erilaista suomea kuin varsinainen kirjakieli on (esimerkiksi lyhenteiden suurempi määrä kirjatuissa potilastiedoissa). Toisaalta kirjoitettu teksti antaa ulkomaalaiselle työntekijälle mahdollisuuden palata tekstiin uudestaan ja selvittää sanojen ja ilmaisujen merkitykset. Oma kirjallinen tuottaminen on haastavampaa, koska kielet eivät välttämättä ilmaise asioita samalla tavalla. Esimerkiksi jotkin ulkomaalaisen työntekijän äidinkielestä löytyvät sanontatavat eivät olekaan ymmärrettäviä suomeksi sanasta sanaan käännettyinä. Yleisesti ottaen oma suullinen tai kirjallinen tuottaminen on haastavampaa kuin lukeminen ja kuuntelu, jossa ei tarvita omaa reaktiota. On tärkeää muistaa, että työtehtävien hallinta ei vielä tarkoita sitä, että ulkomaalainen työntekijä pystyy kaikissa aihepiireissä spontaaniin ja luontevaan vuorovaikutukseen äidinkielisen puhujan kanssa. Tällainen kielen hallinta toteutuu vasta B2-tasolta alkaen, mikä on pyritty havainnollistamaan taulukossa 1 liukuvärjäyksellä.

4. Riittävän kielitaidon saavuttaminen kielikoulutuksen avulla Jos ulkomailta rekrytoidun työntekijän kielitaitotaso ei vastaa työtehtävien edellyttämää osaamista, täytyy häntä tukea riittävän kielitaidon saavuttamisessa. Kielikoulutus on yksi tapa edistää työntekijän kielitaidon kehittymistä. Juuri tietylle työntekijälle tai työntekijäryhmälle kohdennettu eli räätälöity opetus motivoi ja tuottaa parhaimmat käytännön kielitaidon saavutukset. Mitä enemmän panostusta ja tukea opiskeluun työnantajataholta tarjotaan, sitä paremmin koulutus voidaan toteuttaa työpaikkakohtaisena. Työssä tarvittavan kielen opettaminen parantaa opiskelijan integroitumista työpaikalle ja sitoutumista työhön. Kielen opiskelu on motivoivaa, kun työntekijä saa opiskella sellaista kieltä, jonka hän kokee tarpeelliseksi päivittäisessä työssään ja näkee edistymisensä heti työpaikan kielenkäyttötilanteissa. Riittävän kielitaidon määrittelystä on hyötyä kielikoulutuksen sisältöjä suunniteltaessa. Kun ulkomailta tulevan työntekijän suomen kielen kehitystä edistetään kielikoulutuksen avulla ja kun on olemassa tehtäväkohtainen riittävän kielitaidon kriteeristö, pystytään testaamaan sekä kielitaidon lähtötaso että määrittelemään riittävä kielitaito eli tavoitetaso. Tämän tiedon avulla on helppo lähteä suunnittelemaan opetusta, kun tiedetään, missä asioissa työntekijän on vielä kehityttävä saavuttaakseen omassa työssään riittävän kielitaidon.

4.1 Kielikoulutuksen suunnittelu yhteistyönä Kouluttajavalinta. Kielikouluttajaa valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kouluttajataholla on kokemusta yritysten kanssa toimimisesta ja yrityksissä kouluttamisesta sekä tietotaitoa suomen kielen opettamisesta ammatti ja työnkuva huomioiden. Kouluttajataholla tulee siis olla vahva kokonaiskäsitys ammatin ja suomen kielen yhteensovittamisesta. Varsinaiselta kielikouluttajalta vaaditaan joustavuutta ja halua oppia uudenlaista asiasisältöä. Kouluttajan on pystyttävä toimimaan sekä opiskelijakeskeisesti että asiakaslähtöisesti. Kouluttajalla tulee olla myös valmiuksia rakentavaan yhteistyöhön ammattialan osaajan kanssa. Opiskelijalähtöisyys ja eriyttäminen ovat ammattitaitoisen kielikouluttajan keskeisiä toimintaperiaatteita.

Ammatillisesti eriytynyttä opetusmateriaalia on olemassa vain joihinkin ammatteihin ja niihinkin satunnaisesti, joten opettajan tulee osata laatia ryhmälle oppimista tukevia tehtäviä. Yhteistyö ja tavoitteiden asettaminen. Ammatillisen kielikoulutuksen alussa on hyvä selvittää tavoitteet, jotka työntekijä, työnantaja ja kielikouluttaja laativat yhdessä. Yhteistyön onnistumiseksi on tärkeää, että kaikki osapuolet saavat esittää toiveensa koulutukseen liittyen ja sopivat yhdessä käytännön järjestelyt, joilla tavoitteisiin päästään. Työntekijäryhmä tai työntekijä on itse mukana määrittelemässä koulutussisältöjä ja järjestelykysymyksiä. On hyvä keskustella osallistujien kanssa esimerkiksi siitä, sijoitetaanko koulutus mieluummin viikonloppuun vai ilta-aikaan. Lisäksi kieltä opiskelevalla on usein näkemys siitä, missä asioissa hän toivoisi saavansa kielikouluttajan apua. Onko ulkomaalaisella enemmän hankaluuksia raportoinnissa vai potilastyössä? Entä liittyvätkö vaikeudet sanavarastoon vai esimerkiksi puhekielen ymmärtämiseen?

Onnistuneessa kielikoulutuksessa työpaikan edustaja avaa kielikouluttajalle alan keskeistä sanastoa ja työpaikan omaa slangia sekä tutustuttaa kouluttajan työpaikan käytäntöihin ja työtehtäviin. Tämän tiedon avulla kielikouluttaja pystyy räätälöimään opiskelijalle juuri hänen työtään tukevan kielenopetuksen. Kielikouluttaja puolestaan voi opastaa työpaikan henkilökuntaa auttamaan maahanmuuttajataustaista työntekijää sopeutumisessa ja antaa vinkkejä siihen, miten koko työyhteisö voi olla mukana edistämässä ulkomaalaisen työntekijän kielitaitoa ja työssä kehittymistä Toteutustavan valinta. Koulutuksen onnistumiseksi on oleellista valita kokonaisuuden kannalta toimiva toteutustapa. Riittävän kielitaidon kartoittaminen antaa vastauksia siihen, millä tavalla tulijan kielitaitoa kannattaa tässä vaiheessa lähteä parantamaan. Opetus voidaan järjestää tilanteen mukaan esimerkiksi luokkahuoneopetuksena, henkilökohtaisena valmennuksena, itsenäisenä opiskeluna tai verkko-opiskeluna.

Näkemyksemme mukaan opetuksen suunnittelussa kielikouluttajan tulee kuitenkin vastata ensisijaisesti työnantajan asettamiin tavoitteisiin ja toiveisiin; työnantajan ja -yhteisön edustajan tehtävä taas on määritellä kriteerit työntekijältä vaadittavalle kielitaidolle. Työnantaja pystyy kertomaan, mitä taitoja työpaikalla todella tarvitaan missäkin tehtävässä. Kouluttaja puolestaan näkee kokemuksena avulla, miten näiden odotusten pohjalta luodaan yhteiset, realistiset tavoitteet ja miten niihin päästään. Riittävän kielitaidon pohtiminen yhdessä helpottaa kielen osa-alueiden merkityksen arviointia.

Usein opetus mielletään luokkahuoneessa tapahtuvaksi toiminnaksi. Luokkahuoneopetuksen vahvuutena on se, että asioita pystytään käsittelemään eri näkökulmista ja systemaattisesti. Luokkahuoneopetuksessa pitää varmistaa kouluttajan ja työnantajan välisellä yhteistyöllä se, että harjoiteltavat tilanteet ovat työn suorittamisen kannalta relevantteja. Joskus perinteiseen luokkahuoneopetukseen vaadittavan yhteisen opetusajan ja -paikan löytäminen voi tuottaa hankaluuksia. Suomen kielen opetuksessa voi tällöin hyödyntää myös muita opetustapoja. Yhdessäkin koulutuksessa voidaan yhdistellä eri opetusmuotoja.

Koulutuksen alussa tehtävä ammatillisen suomen kielen testaus kertoo, mikä on työntekijän kielitaitotaso. Tämän tiedon pohjalta opetus voidaan suunnitella opiskelijan tai opiskelijaryhmän tasoon sopivaksi ja riittävään kielitaitoon tähtääväksi. Myös koulutuksen etenemisen seuranta toteutetaan yhdessä työnantajan ja opiskelijan kanssa. Tähän kuuluvat palaverit tarpeen mukaan prosessin aikana. On tärkeää, että tavoitteet ovat realistisia resursseihin ja lähtötilanteeseen nähden. Kielikoulutuksen aikana voidaan yhteisesti tarkentaa, mitkä osa-alueet sujuvat ja mitä asioita täytyy vielä oppia. Opiskelija arvioi omaa oppimistaan ja saa samalla käsityksen, miten hän etenee ja mitä häneltä henkilökohtaisesti vielä vaaditaan. Toisaalta työn tekeminen antaa hänelle käsityksen siitä, mikä vaatimustaso eri työtehtävissä on ja miten paljon harjoittelua häneltä vaaditaan tälle tasolle pääsemiseksi.

Riittävän kielitaidon tavoitteluun liittyy luontevasti henkilökohtaistettu valmennus, jossa yhdistetään työn tekeminen ja kielenopiskelu luokkahuoneopetusta tiukemmin. Henkilökohtaistettu valmennus antaa opettajalle todellisen kuvan opiskelijan kielitaidosta, työtehtävistä ja niiden edellyttämästä taitotasosta. Positiivisena puolena henkilökohtaistetussa valmennuksessa on juuri sen henkilökohtaisuus: kouluttaja pystyy tarttumaan kunkin opiskelijan senhetkisiin haasteisiin. Toisaalta opetussisällöissä eteneminen saattaa katketa, koska autenttisissa tilanteissa voi tulla monenlaista eteen. Henkilökohtaistetun valmennuksen avulla opiskelija pystyy kuitenkin hyödyntämään laajemmin eri oppimistilanteet. Seuratessaan työntekoa kouluttaja pystyy neuvomaan koko työyhteisöä maahanmuuttajan suomen kielen oppimisen tukemisessa sekä yleensä monikulttuuristumiseen liittyvissä asioissa.

Opetus voidaan toteuttaa myös kokonaan verkossa. Verkko-opetusta kannattaa hyödyntää, jos esimerkiksi opiskelijat työskentelevät eri toimipisteissä. Verkko-opetus edellyttää opiskelijoilta tietokoneen käyttötaitoja sekä toimivia välineitä ja yhteyksiä. Etuna tässä opetusmuodossa on kuullunymmärrystaitojen kehittyminen: verkko-opetuksessa on pakko kuunnella aktiivisesti koko ajan ja olla tarkkana muiden puhuessa. Toisaalta äänen ja kirjoituksen varassa oleminen voi vaikeuttaa keskinäistä ymmärrystä. Verkko-opetuksessa jää pois lähiopetuksessa mukana oleva fyysinen läsnäolo, joka edistää muun muassa ryhmäytymistä. Lisäksi verkossa on rajoitetumpi mahdollisuus hyödyntää draamaa ja liikettä oppimisen apuna. Verkko-oppimisessa opiskelijan oma aktiivisuus ja opiskelutaidot ovat merkittävässä roolissa. Opetuksessa pitää ohjata myös itsenäiseen opiskeluun ja tiedon hankkimiseen, koska kielikoulutus kestää vain tietyn ajan, mutta kielen oppiminen on elinikäinen prosessi. Kouluttaja voi ohjata opiskelijaa käyttämään itsenäisesti erilaisia verkkomateriaaleja, tekemään sanastoja ja keräämään fraaseja sekä lukemaan ja puhumaan mahdollisimman paljon suomeksi. Täysin itsenäinen kielenopiskelu on monelle kuitenkin melkoinen haaste, eivätkä kaikki pysty ”pakottamaan” itseään systemaattiseen, pitkäaikaiseen opiskeluun. Haasteellista itsenäisessä opiskelussa on myös se, ettei oppija aina näe omia tarpeitaan. Myöskään saatavilla oleva, ammatin harjoittamisessa tarvittava suomen itseopiskelumateriaali ei aina riitä oppijan tarpeisiin. Itsenäinen opiskelu sopii pikemminkin kertaavaan ja toistavaan harjoitteluun kuin oman tuottamisen (suullinen tai kirjallinen) kehittämiseen. Käytännön järjestelyt. Kun suunnitellaan työpaikalla tapahtuvaa kielikoulutusta, pitää ottaa huomioon käytännön järjestelyt, esimerkiksi kaikille osapuolille sopivat opetusaikataulut ja opetustilat. Ihanteellisinta opetus on järjestää työpaikalla, jos se on mahdollista. Luokkahuoneopetusta varten tulee järjestää tila, jossa työntekijät voivat opiskella suhteellisen häiriöttömästi. Useimmiten tällainen tila löytyy työpaikalta (esimerkiksi kokoushuone). Jos työntekijät ovat vuorotyöläisiä, on huomioitava vuorotyön asettamat haasteet aikataulujen suhteen. Ajankohdallisesti iltaopetukset voivat olla monelle melko raskaita, mutta tässä on tietysti henkilökohtaisia eroja. Opiskelu työn ohella voi olla uuvuttavaa, jos se tapahtuu useana iltana viikossa. 10 viikkotuntia opetusta on jo paljon, jos työntekijä tekee normaalia työviikkoa. Sopiva viikkotuntimäärä vaihtelee myös ammattiryhmittäin. Suorittavalla puolella (ei-korkeasti koulutetut) 2 – 3 tuntia opetusta viikossa on sopivasti. Kieltä joka päivä työssään tarvitsevat jaksavat yleensä opiskella 5 – 6 tuntia viikossa.

4.2 Ammatillinen aspekti koulutussisällöissä Ammatillisen suomen kielen opetuksessa ammatti otetaan mukaan kaikessa opiskelussa. Koulutuksen sisällöt ovat räätälöityjä yrityksen ja osallistujien tarpeiden mukaan. Oppimateriaaleissa huomioidaan ammatti, ja niiden tekemisessä on syytä tehdä yhteistyötä työnantajan ja työpaikan olemassa olevien aineistojen kanssa. Mitä enemmän kouluttaja saa työpaikalla käytettyjä materiaaleja, sitä tarkemmin sanaston ja rakenteiden opettelu voidaan kohdistaa suoraan työpaikalla tarvittavaan kieleen. Suomen kielen tehtävät kootaan ammatillisesta sanastosta, ja esimerkkilauseet tai tehtävät haetaan mahdollisimman pitkälle ammattiin sopivista lähteistä. Suomen kielen kielioppiharjoituksetkin toteutetaan käyttämällä ammattisanoja. Ajatus ei siis ole hylätä kielioppiakaan. Ammattikielen sisällyttäminen kieliopintoihin lisää mielenkiintoa ja motivoi oppimista. Kun tehtävät on tehty nimenomaan tiettyä ammattiryhmää varten, se osoittaa arvostusta myös opiskelijoita kohtaan. Samalla opiskelijat oppivat käyttämään suoraan niitä ilmaisuja, joita tarvitsevat työssään. Ammatillinen suomen kieli ei ole pelkkää sanojen oppimista. Ammatillinen kieli sisältää paljon sanontoja ja fraaseja, joita ei aina löydy sanakirjoista. Esimerkiksi ”rollin” (rollaattori) tulee olla tuttu hoivakodissa työskenteleville, samoin vatsan toiminnan kuvailuun tarvittavat ilmaisut. Opetuksessa tähdätään tekstin ja puheen tuottamiseen ja ymmärtämiseen, ei pelkästään mekaaniseen sanastojen opetteluun. Oppiminen on syvempää, kun vanhan päälle rakennetaan uutta ja kun opitaan asiakokonaisuuksia. Jotta sanat ja fraasit eivät jää käytännöstä irrallisiksi, opiskellaan asioita mahdollisimman paljon tilannekohtaisesti, niin sanotusti käytäntö edellä. Opetuksen tavoitteena on, että opiskelija oppii käyttämään kieltä kontekstissaan (esimerkiksi ”sorsa” voi tarkoittaa lintua tai alusastiaa kontekstista riippuen). Työpaikalla tapahtuvia erilaisia kommunikaatiotilanteita voidaan harjoitella esimerkiksi roolitettujen keskustelujen ja dialogien avulla. Tarvittaessa työntekijälle voidaan opettaa myös opiskelutaitoja sekä ohjata aktiiviseen kuunteluun ja kysymiseen työpaikalla. Kouluttaja ohjaa opiskelijaa käyttämään itseopiskeluun tarkoitettuja materiaaleja esimerkiksi verkossa. Tärkeää on, että ulkomailta rekrytoitu työntekijä ymmärtää varsinaisen kieliopetuksen olevan vain pieni osa oppimisprosessia. Suurin osa oppimisesta tapahtuu aidoissa vuorovaikutustilanteissa esimerkiksi työpaikalla. Siksi on tärkeää, että suomen kieltä käytetään aktiivisesti työpaikalla ja että työyhteisö tukee tätä.

4.3 Riittävä kielitaito edellyttää motivaatiota Kielen oppimiseen vaikuttavat monet eri tekijät. Keskeistä on, että ulkomaalainen työntekijä kokee suomen kielen opiskelun hyödylliseksi ja että hänellä on halu ja tarve käyttää suomen kieltä. Alla olevassa taulukossa on esitetty viiden eri Opipolut-hankkeen koulutuksissa opiskelleiden työperusteisten maahanmuuttajien tai heidän puolisoidensa kielitaidon karttuminen kielikoulutuksen aikana. Henkilö

Opetus

Työtilanne

Muita huomioita

40-vuotias nainen

200h, työn ohella

Työssä hoiva-alalla Tarvitsi suomea työssään

Ei itsenäistä opiskelua, heikohkot opiskelutaidot

A 1.1

A 1.2 A 1.3

A 2.1

A 2.2

B 1.1

B 1.2

B 2.1

B 2.2

Lähtötaso A1.3, lopputaso A2.2

35-vuotias nainen

200h, työn ohella

Työssä hoiva-alalla Tarvitsi suomea työssään

A 1.1

A 1.3

A 2.2

A 1.2

A 2.1

B 1.1

B 1.2

Motivoitunut, opiskeli itsenäisesti

B 2.1

B 2.2

Lähtötaso A2.2, lopputaso B1.2

45-vuotias mies

A 1.1

A 1.2

85h, työn ohella

A 1.3

A 2.1

Työssä hoiva-alalla Mahdollisuus käyttää englantia työssään

A 2.2

B 1.1

B 1.2

Mahdollisuus englannin käyttöön vaikutti opiskelumotivaatioon, hyvät opiskelutaidot

B 2.1

B 2.2

Lähtötaso A1.2, lopputaso A1.3

30-vuotias nainen

A 1.1

A 1.2

Työtön Tarvitsi suomen kielen saadakseen työtä ammatistaan

280h

A 1.3

A 2.1

A 2.2

B 1.1

B 1.2

Oli opiskellut alkeet itse, korkea motivaatio, korkeahko koulutustausta kotimaasta

B 2.1

B 2.2

Lähtötaso A1.2, lopputaso B1.2

55-vuotias mies

180h, työn ohella

A 1.1

A 1.3

A 1.2

A 2.1

Työssä, mutta suomi ei ollut työkieli, ei hoiva-alalla

A 2.2

B 1.1

B 1.2

Heikot opiskelu-taidot, opiskelu harrastuksena

B 2.1

B 2.2

Kuten kuvasta 1 voi huomata, kielitaidon karttuminen on kytköksissä siihen, tarvitseeko henkilö kieltä tehdäkseen työtä Suomessa. Toisaalta, jos motivaatiota ei tarpeesta huolimatta ole, ei kielitaito kartu yhtä nopeasti kuin motivoituneella opiskelijalla. Hyvät opiskelutaidot tukevat kielen oppimista, mutta ne eivät kuitenkaan ole tae (tai niiden puute este) kielitaidon kehittymiselle. Taulukkoa tulkittaessa on pidettävä mielessä myös se, että siirtyminen taitotasolta toiselle hidastuu mentäessä korkeammille kielitaitotasoille. Ajatus siitä, että opiskelu tai oppiminen itsessään on palkinto, voi olla työntekijälle vieras. Siksi työnantajan on tärkeää tukea ulkomaalaista työntekijää opiskelussa. Jo rekrytointivaiheessa työntekijää voidaan motivoida kertomalla etenemismahdollisuuksista ja niihin mahdollisesti liittyvistä kielitaitotavoitteista. Työnantajan osoittama mielenkiinto opiskelua kohtaan motivoi työntekijää, joten työnantajan tulisi tavalla tai toisella osoittaa työntekijälle, että oppimisella on merkitystä. Opinnoissaan nopeasti edistyviä työntekijöitä voidaan palkita esimerkiksi antamalla heille monipuolisempia tai haasteellisempia työtehtäviä, joissa työntekijän on edelleen mahdollista kehittyä. Jotkut työntekijät ovat valmiita kouluttautumaan omalla ajallaan, toiset eivät. Työnantaja voi tukea työntekijän opiskelua myös aikataulullisesti niin, että ainakin osa opiskeluajasta on työaikaa. Jonkin tietyn taitotason saavuttamisesta voidaan palkita myös rahallisesti. Työpaikan positiivinen työilmapiiri ja työyhteisön osoittama tuki kannustavat osaltaan ulkomaalaista työntekijää opettelemaan kieltä. Parhaimmat oppimistulokset saavuttavat kuitenkin ne työntekijät, joilla on sisäinen motivaatio kehittyä sekä kielessä että työssään. Riittävän kielitaidon määrittelyn avulla saadaan näkyväksi jo saavutetut ja vielä tavoiteltavat etapit. Suomen kielen merkityksellisyyden esiintuominen työnantajan ja esimiesten taholta on olennaista. Esimerkiksi metallialalle voidaan rekrytoida useampi työntekijä samasta maasta, ja kaikki eivät välttämättä osaa edes englantia, vaan yksi heistä toimii tulkkina. Tällöin työntekijä ei pysty vaikuttamaan työhönsä. Suomen kieltä vaaditaan suorittavillakin aloilla silloin, kun työntekijä haluaa edetä urallaan. Kuitenkin useimmissa ammateissa ilman suomen kielen taitoa on mahdotonta selviytyä työtehtävistä ja sosiaalisista työtilanteista sekä sopeutua työyhteisöön.

Lähtötaso A1.1, lopputaso A1.2

Kuva 1. Kielitaidon kehittyminen, esimerkkitapauksia

5. Työyhteisön rooli riittävän kielitaidon saavuttamisessa Oppiminen ei ole synonyymi opiskelulle. Oppimista tapahtuu koko ajan, vaikka se ei olisikaan tietoista. Tärkein kielen oppiminen tapahtuu työpaikalla työtä tekemällä ja muiden työntekijöiden kanssa aktiivisesti kommunikoimalla. Tässä oppimisessa työyhteisö on ensiarvoisen merkittävässä roolissa. Työyhteisön jäsenet tarjoavat maahanmuuttajalle mallin ja harjoittelumahdollisuuden. Työpaikalla pitäisikin ohjata sekä maahanmuuttaja että työyhteisö näkemään mahdollisuudet kielen oppimiseen. Koko työyhteisön tulisi tukea ulkomaalaisen työntekijän kielitaidon kehittymistä. Ulkomailta rekrytoidulle työntekijälle suomalaisten puheen ymmärtäminen voi olla aluksi hankalaa, koska hän ei ole elänyt suomen kielen sisällä. Siksi, etenkin alkuun, on hyvä käyttää ulkomaalaisen työntekijän kanssa selkeää, yksinkertaista suomen kieltä elekielellä tuettuna. Maahanmuuttajan kanssa puhuessa voi omaa puhettaan sopeuttaa esimerkiksi hidastamalla puhetta hieman (mutta ei liikaa), taukoja pitämällä ja karsimalla siitä räikeimmät murteelliset ja puhekieliset ilmaukset. Äidinkielinen puhuja pystyy useimmiten sanomaan saman asian eri tavoin. Jos ei siis yhdellä tavalla tule ymmärretyksi, voi kokeilla toista. Kyse onkin usein asenteesta: halutaanko, viitsitäänkö tai ehditäänkö miettiä toista tapaa ilmaista asia. Kielen oppiminen on prosessi, mikä tarkoittaa, että selkeän suomen käytön tarve on kielitaidon alkeistasolla suurempi, mutta vähenee ajan kuluessa. Aluksi ulkomaalaisen työntekijän kanssa voidaan tarpeen vaatiessa käyttää myös tukikieltä (useimmiten englantia), mutta tukikielen käytöstä tulee luopua asteittain suomen kielen taitojen karttuessa. Jos tukikieleen turvaudutaan liiaksi, se voi lopulta jopa haitata suomen kielen omaksumista. Joissain työpaikoissa on käännätetty kirjallisia, esimerkiksi perehdytyksessä tarvittuja dokumentteja englanniksi tai tulijan äidinkielelle. Kokemuksemme mukaan tämä toimii juuri perehdytyksessä ja ”must know -periaatteella”, eli tärkeimmät asiat on mahdollista lukea kirjallisesti kielellä, jonka hallitsee riittävän hyvin. Dokumenttien käännätys viestii tulijalle sitä, että hänet huomioidaan ja hänen halutaan ymmärtävän työpaikan keskeiset asiat. Toisaalta jatkuva dokumenttien käännättäminen ei ole kestävä ratkaisu, vaan järkevämpää on tukea ulkomaalaisen työntekijän suomen kielen taitoja. Englannin tai muun

tukikielen liiallinen ja jatkuva käyttö voi antaa tulijalle virheellisen käsityksen siitä, ettei suomea tarvitsekaan osata. Suomen kieltä opiskeleva ymmärtää usein enemmän kuin itse pystyy tuottamaan suullisesti. Myöhemmin kirjoittaminen voi olla hankalaa, vaikka puhe sujuu jo. Kielen eri osa-alueet kehittyvät eri aikaan ja yksilöllisesti. On huomattava, ettei työpaikan suomen kieli löydy sanakirjoista, siksi mallioppiminen on varsinkin alussa kullanarvoista; maahanmuuttaja oppii seuraamalla työtovereitaan. Ulkomaalaisen puhetta voi myös korjata, vaikka suomalaiset sen jättävätkin yleensä tekemättä kohteliaisuudesta. Se on kuitenkin karhunpalvelus, sillä kielenoppijalle jokainen virhe on mahdollisuus oppia uutta. Jos ei tiedä puhuvansa väärin, on virheitään mahdotonta korjata. Työnantajan ja työyhteisön tulisi muistaa, että kielitaito on vain yksi osa ammattitaitoa. Heikko kielen osaaminen ei ole merkki tyhmyydestä, vaikka se helposti mielletään siksi. Jos näin ajatellaan, tulee eteen tilanteita, joissa ulkomaalainen työntekijä joutuu tekemään vain ”huonoja töitä” eikä muutoinkaan pääse vaikuttamaan omiin työtehtäviinsä tai työpaikan käytäntöihin. Pitää siis aktiivisesti pyrkiä vastustamaan kielitaidottomuuden ja tyhmyyden rinnastamista. Ulkomaalaiselle ammattilaiselle on erittäin turhauttava tilanne, jos häntä kohdellaan kuin lasta ja työnteon arvioinnissa huomioidaan vain kielitaito – tai sen puute. Kielitaito ja sopeutuminen työpaikkaan vaikuttavat toinen toisiinsa. Riittävä kielitaito auttaa sopeutumisessa työyhteisöön ja ympärillä vallitsevaan kulttuuriin; toisaalta taas hyvin sujunut sopeutuminen auttaa oppimaan lisää kieltä. Työpaikalla ja työyhteisön tuella on erittäin suuri merkitys sekä ulkomaalaisen työntekijän suomen kielen oppimisen että sopeutumisen kannalta. Työyhteisön ilmapiiri ja asenne uutta tulijaa kohtaan vaikuttavat paljon siihen, miten nopeasti uusi tulija pääsee mukaan yhteisöön ja miten helpoksi hän kokee esimerkiksi omien mielipiteiden ja ehdotusten esiintuomisen. Toisaalta ulkomaalaisen työntekijän hyvä kielitaito edesauttaa positiivista kommunikaatiota ja sitä kautta työyhteisöön sopeutumista.

5.1 Monikulttuurisuuskoulutukset tukevat riittävän kielitaidon tavoitetta Monikulttuurisessa organisaatiossa johtamisella on suuri merkitys. Ulkomaalaisen työntekijän palkkaaminen asettaa haasteita koko työyhteisölle ja varsinkin esimiehille. Yhtenä suurena haasteena on nähty kielitaidon puutteen lisäksi suomalaisten asenteet. Työyhteisökoulutuksilla pyritään ennakoimaan tulevat haasteet sekä ohjaamaan työyhteisön monikulttuuristumista ja monimuotoisuuden johtamista. Monikulttuurisen toiminnan joustavuuteen työyhteisössä vaikuttavat asenteet, tunteet, taidot ja tiedot. Oikea tieto ja hyvät kokemukset uudesta tilanteesta sen sijaan poistavat turhia ennakkoluuloja. Tästä syystä työyhteisön sitouttaminen on tärkeää. Oleellista on, että asia otetaan esiin ennen ulkomaalaisen työntekijän saapumista työpaikkaan. Koko työyhteisön on hyvä keskustella uuden tilanteen aiheuttamista haasteista ja niiden ratkaisuista. Viestinnän merkitys ja esimiehen positiivinen suhtautuminen korostuvat monikulttuurisessa työyhteisössä. Haasteet muuttavat muotoaan, ja on tärkeää tehdä kestäviä ratkaisuja. Syrjinnälle tulisi olla nollatoleranssi. Syrjintään ja työpaikkakiusaamiseen puuttumisessa olennainen rooli on esimiehellä. Tehyn selvityksen mukaan joka neljäs ulkomaalaisesta hoivahenkilökunnasta on kokenut syrjintää.3

Työyhteisökoulutuksilla voidaan välillisesti tukea maahanmuuttajatyöntekijän riittävän kielitaidon saavuttamista sekä sopeutumista työyhteisöön ja kulttuuriimme. Työyhteisökoulutukset onkin koettu Opinpolut-hankkeen aikana hyväksi tavaksi edesauttaa työyhteisön ja ulkomaalaisen työntekijän myönteistä vuorovaikutusta ja samalla ulkomaalaisen kielitaidon kohentumista. Koulutukset ovat olleet aiheellisia etenkin niissä työyhteisöissä, joissa ei ole aiemmin työskennellyt muita kuin suomalaissyntyisiä henkilöitä. Työyhteisökoulutuksessa on käyty läpi muun muassa suomalaisen kulttuurin ja työkulttuurin piirteitä, ulkomaalaisen työntekijän lähtökulttuuria ja oman kielenkäytön sopeuttamista tulijan kielitaitoon. Koulutukset ovat toimineet myös foorumina, jossa on niin sanotusti nostettu kissa pöydälle. Tästä syystä myös esimiesten läsnäolo koulutuksessa on suotavaa, koska ulkopuolinen kouluttaja ei osaa vastata työyhteisön sisäisiin kysymyksiin. Työyhteisövalmennukset ovat herättäneet työntekijöiden mielenkiinnon monikulttuurisuutta kohtaan ja niissä on pystytty vastaamaan työntekijöiden akuutteihinkin kysymyksiin esimerkiksi ulkomaalaisen työntekijän kohtaamiseen ja perehdyttämiseen liittyen. On oleellista huomioida, että eri työyhteisöt tarvitsevat erilaista koulutusta riippuen esimerkiksi siitä, minkälaisia kokemuksia niillä on monikulttuurisuudesta tai onko kokemusta lainkaan. Työyhteisökoulutukset onkin syytä järjestää yrityksen kanssa yhteistyössä niin, että koulutusta suunniteltaessa otetaan huomioon yrityksen taustat ja toiveet koulutuksen sisältöjen suhteen.

5.2 Suunnitelmallinen perehdytys riittävän kielitaidon kivijalkana Ulkomaalaisen työntekijän sopeuttaminen vaatii panostusta koko työyhteisöltä etenkin perehdytysvaiheessa. Riittävään resursointiin on hyvä kiinnittää huomiota. Perehdytys on hyvä tehdä suunnitelmallisesti ja vastuuttaa se huolellisesti. Perehdyttämiseen pitää varata aikaa, sillä asioiden sisäistäminen on hitaampaa vieraalla kielellä. Huomionarvoista on myös se, että tulijat tarvitsevat erilaista tietoa eri vaiheissa saapumisensa jälkeen.

Tehyn selvitys. http://www.tehy.fi/@Bin/22825151/Maahanmuuttajataustaiset.pdf

Talon tapojen oppimisen lisäksi tulisi keskustella työntekijän asemasta työyhteisössä, työnjaosta ja johtamisperiaatteista. Perehdytettyihin asioihin on myös hyvä palata uudelleen jonkin ajan kuluttua ja katsoa miten ne on omaksuttu. Kaikkea ei voi omaksua heti, siksi uutta tietoa kannattaa jakaa tärkeysjärjestyksessä. Kiireelliset ja tärkeät asiat (must know) selvitetään heti ja muutkin oleelliset asiat (should know) mahdollisimman pian. Sivuseikat (nice to know) voivat ehkä odottaa myöhempään ajankohtaan. Oleellista on huomata myös kulttuurinen tieto ulkomailta rekrytoitavan työntekijän perehdytyksessä. Ulkomaalaiselle työntekijälle täytyy avata muille työntekijöille ehkä itsestään selviä työelämän toimintatapoihin liittyviä seikkoja. Esimerkiksi hierarkiaan, hygieniaan ja aikakäsitykseen liittyvät asiat ja toimintatavat ovat kulttuurisidonnaisia ja jäävät helposti käymättä läpi. Suomeen työhön tulevalle on tärkeää antaa tietoa sekä suomalaisesta kulttuurista yleensä että työkulttuurista mieluiten jo lähtömaassa. Koska kieli on tiiviisti sidoksissa kulttuuriin, vaatii kielen oppiminen myös kulttuurin tuntemusta. Samalla kun opitaan kieltä, opitaan kulttuuria ja päinvastoin. Antamalla kulttuurista informaatiota voidaan nopeuttaa maahanmuuttajataustaisen työntekijän sopeutumista ja kielen oppimista. Suurin osa ulkomailta rekrytoiduista haluaa kuitenkin pärjätä työssään ja sopeutua suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan.

Lisäksi hyvänä toimintamallina on kytkeä riittävän kielitaidon saavuttamiseen tähtäävä kielikoulutus ja työpaikan antama perehdytys yhteen. Kielikoulutuksessa voidaan esimerkiksi käydä työpaikalla tarvittavia tietoja vielä uudestaan läpi kielen näkökulmasta. Toisaalta työyhteisö voi saada kielikouluttajan kautta tietoa siitä, mitkä asiat ovat jääneet tulijalle epäselviksi ja vaatisivat lisäperehdytystä. Ulkomaalaista työntekijää ei esimerkiksi hoitoalalla voida heti laskea työvoimaan, vaan hänelle on annettava riittävästi aikaa oppia kieltä ja perehtyä työpaikalla toimimiseen. Kuitenkin olisi tärkeää, että uusi työntekijä pääsee omaan työnkuvaansa kiinni mahdollisimman nopeasti, jotta kaikilta vapautuu voimavaroja oman työnsä hoitamiseen. Huolellinen perehdytys ja työpaikan kielen oppiminen varmistavat myös työntekijän pääsemisen osaksi työyhteisöä.

Perehdytys sujuu parhaiten, jos uudelle työntekijälle on nimetty työpari tai työpaikkaohjaaja. Oleellista on myös se, että vastuuhenkilön valinta tehdään huolellisesti eikä ketään pakoteta tehtävään vastoin tahtoaan; kaikki eivät sovi ohjaustyöhön eivätkä halua opastaa ulkomaalaista työntekijää. Vaikka työpaikalla on hyvä olla ainakin yksi ulkomaalaisen perehdyttämisestä päävastuussa oleva henkilö, ei kaikkea voida sysätä hänen harteilleen. Koko työyhteisön pitää olla mukana perehdytyksessä. Esimiehen ja muun henkilöstön tulee varautua siihen, että vieraskielisen työntekijän opastus voi olla etenkin aluksi aikaa vievää (vaikkakin palkitsevaa) ja toisinaan myös kuormittavaa. Joskus jopa käytännön seikat (esimerkiksi vuorotyö, lomat) vaativat useamman ihmisen panoksen. Tällöin perehdyttämisen vastuualueet voidaan jakaa työtovereiden kesken, ja ulkomaalaiselle työntekijälle selvitetään, kenen puoleen hän voi kääntyä missäkin asiassa. Työhön perehdytys on työpaikan vastuulla, mutta kielikouluttajalta voi pyytää neuvoja erityisesti kielitaitoon ja sen edistämiseen liittyvissä asioissa.

6. Lopuksi: Miten saavutetaan riittävä kielitaito? Riittävä kielitaito on mahdollista saavuttaa monin eri tavoin; polkuja on yhtä monta kuin oppijaakin. Riittävän kielitaidon määrittely on jo pitkään ollut haasteena työperusteisessa maahanmuutossa. Tässä julkaisussa olemme esittäneet mallin prosessista, jolla työtehtävissä tarvittava kielitaito voidaan saavuttaa mahdollisimman nopeasti. Mallin avulla voidaan määritellä, testata ja arvioida ulkomailta rekrytoidun työntekijän riittävä kielitaito. Lisäksi olemme huomioineet seikkoja, joiden avulla maahanmuuttajan kielitaitoa voidaan edistää ja tukea. Jotta ulkomaalaisen työntekijän kielitaito voidaan todeta joko riittäväksi tai riittämättömäksi, pitää kielikouluttajan ja työnantajatahon ensin yhteistyössä määritellä riittävän kielitaidon ammatti- ja työtehtäväkohtaiset kriteerit. Tämän jälkeen kielitaito ja selviytyminen työtehtävistä testataan ja arvioidaan autenttisissa työtilanteissa työpaikalla. Testauksen avulla saadaan tietoa siitä, mitä osa-alueita testattavan tulee vielä harjoitella. Jos testattavan kielitaito ei ole riittävä, voidaan hänelle tarjota räätälöityä ammatillista kielikoulutusta, jonka avulla tavoitteisiin päästään joskus hyvinkin nopeasti.

Kun panostamme ulkomailta rekrytoitujen ja maahanmuuttajataustaisten työtoveriemme sopeuttamiseen, saamme myös paljon heiltä. Ulkomaalainen työntekijä tuo työyhteisöön parhaimmillaan kieli- ja kulttuuritaitojensa lisäksi joustavuutta, iloisuutta ja hyviä asiakaspalvelutaitoja. Lisäksi ulkomaalaiset työntekijät muodostavat kieliresurssin, josta on hyötyä ei-suomenkielisten asiakkaiden palvelemisessa. Tulee kuitenkin muistaa, että ulkomailta palkatut työntekijät eivät ole pelkkää työresurssia, vaan he ovat ihmisiä, jotka haluavat pärjätä työssään hyvin, elää hyvää elämää ja osallistua suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen omalta osaltaan. Heillä on samat tavoitteet ja unelmat kuin meillä kaikilla. Riittävä kielitaito auttaa heitä saavuttamaan ne. Riittävän kielitaidon arvioinnilla tulee olemaan tulevaisuudessakin merkittävä rooli, sillä tietyillä aloilla Suomessa on jo tai tulee olemaan työvoimapulaa. Esimerkiksi Työministeriön Työvoima 2025 -raportin mukaan sosiaali- ja terveysalalle avautuu arvioilta 185 000–210 000 työpaikkaa vuosien 2005 ja 2025 välillä.4 Kyse on siis isosta maahanmuutto- ja työvoimapoliittisesta asiasta, ja työperusteisen maahanmuuttajan riittävän kielitaidon arviointikäytänteitä voisi kehittää julkaisussa esitetyn mallin pohjalta.

Kielikoulutuksessa oleellista on huolellinen suunnittelu sekä kielenoppijan, työnantajan ja kielikouluttajan sujuva yhteistyö. Oppimistavoitteet, opetuksen toteutustavat ja käytännön järjestelyt sovitaan yhdessä. Ammatillisessa kielikoulutuksessa painopisteenä on työssä tarvittava kieli, joten ammatillisuus näkyy opetuksessa ja oppimateriaaleissa kielioppitehtävistä lähtien. Opetuksessa painotetaan käytännön kielitaitoa ja työtehtäväkohtaista kielen hallintaa. Kielen kehittymisen kannalta oleellista on oppijan motivaatio, jota sekä työnantaja että kielikouluttaja voivat tukea monin tavoin. Kielikoulutuksella voidaan edistää merkittävästi ulkomaalaisen työntekijän kielen oppimista. Tärkein omaksuminen tapahtuu kuitenkin työpaikalla mallioppimisen, kuuntelemisen ja kommunikaation avulla. Siksi työyhteisön rooli maahanmuuttajan kielen kehityksen tukijana on korvaamaton. Vastaanottavainen ja aktiivinen työyhteisö voi auttaa ulkomaalaista työntekijää niin kielen oppimisessa kuin työyhteisöön sopeutumisessakin. Tärkeää on, että ulkomaalaisen perehdytykseen panostetaan. Työnantajalla ja esimiehillä on vastuu monikulttuurisen henkilöstön johtamisesta ja he voivat toimia myös arvojohtajina. Monikulttuurisuuskoulutukset tarjoavat työyhteisöille työkaluja paitsi ulkomaalaisen kollegan kanssa toimimiseen ja erilaisuuden hyödyntämiseen myös maahanmuuttajan kielen harjoituttamiseen. 4

Työvoima 2025 -raportti. http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt325.pdf

een is la a m o u s t e le e Ask

työelämään

Eteneminen uralla

Kielitaidon kehittyminen jatkuu

Päätös jäädä Suomeen

Riittävän kielitaidon saavuttaminen

Sosiaalinen verkosto muodostuu

Työn ja kielen omaksumista

Kielikoulutus jatkuu työn ohessa

Kielitaidon alkeiden hallinta A1.1

LIITE 1. Kielitaidon tasojen kuvausasteikko (A1.1 – C1.1) KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää erittäin rajallisen määrän tavallisimpia sanoja ja fraaseja (tervehdyksiä, nimiä, lukuja, kehotuksia) arkisissa yhteyksissä. Ei edes ponnistellen ymmärrä kuin kaikkein alkeellisinta kieliainesta. Tarvitsee erittäin paljon apua: toistoa, osoittamista, käännöstä

PUHUMINEN Osaa vastata häntä koskeviin yksinkertaisiin kysymyksiin lyhyin lausein. Vuorovaikutus on puhekumppanin varassa, ja puhuja turvautuu ehkä äidinkieleen tai eleisiin. Puheessa voi olla paljon pitkiä taukoja, toistoja ja katkoksia. Ääntäminen voi aiheuttaa suuria ymmärtämisongelmia. Osaa hyvin suppean perussanaston ja joitakin opeteltuja vakioilmaisuja. Puhuja ei kykene vapaaseen tuotokseen, mutta hänen hallitsemansa harvat kaavamaiset ilmaisut voivat olla melko virheettömiä.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Tuntee kirjainjärjestelmän, mutta ymmärtää tekstistä vain hyvin vähän. Tunnistaa vähäisen määrän tuttuja sanoja ja lyhyitä fraaseja ja osaa yhdistää niitä kuviin. Kyky ymmärtää entuudestaan tuntematon sana edes hyvin ennakoitavassa yhteydessä on erittäin rajallinen.

KIRJOITTAMINEN

Huolellinen perehdytys työhön

Osaa viestiä välittömiä tarpeita hyvin lyhyin ilmaisuin. Osaa kirjoittaa kielen kirjaimet ja numerot kirjaimin, merkitä muistiin henkilökohtaiset perustietonsa ja kirjoittaa joitakin tuttuja sanoja ja fraaseja. Osaa joukon erillisiä sanoja ja sanontoja.

Ammatillisen suomen kielen arviointi

Ei kykene vapaaseen tuotokseen, mutta kirjoittaa oikein muutamia sanoja ja ilmauksia.

Suomeen työhön

Lähtömaakoulutus

Ymmärtää rajallisen määrän sanoja, lyhyitä lauseita, kysymyksiä ja kehotuksia, jotka liittyvät henkilökohtaisiin asioihin tai välittömään tilanteeseen. Joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen yksinkertaisiakin lausumia ilman selviä tilannevihjeitä. Tarvitsee paljon apua: puheen hidastamista, toistoa, näyttämistä ja käännöstä.

PUHUMINEN Osaa viestiä suppeasti joitakin välittömiä tarpeita ja kysyä ja vastata henkilökohtaisia perustietoja käsittelevissä vuoropuheluissa. Tarvitsee usein puhekumppanin apua. Puheessa on taukoja ja muita katkoksia. Ääntäminen voi aiheuttaa usein ymmärtämisongelmia. Osaa hyvin suppean perussanaston, joitakin tilannesidonnaisia ilmaisuja ja peruskieliopin aineksia. Alkeellisessakin vapaassa puheessa esiintyy hyvin paljon kaikenlaisia virheitä.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää nimiä, kylttejä ja muita hyvin lyhyitä ja yksinkertaisia tekstejä, jotka liittyvät välittömiin tarpeisiin. Tunnistaa yksinkertaisesta tekstistä yksittäisen tiedon, jos voi lukea tarvittaessa uudelleen. Kyky ymmärtää entuudestaan tuntematon sana edes hyvin ennustettavassa yhteydessä on rajallinen.

Toimiva alkeiskielitaito A1.3

Kehittyvä alkeiskielitaito A1.2

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää yksinkertaisia lausumia (henkilökohtaisia kysymyksiä ja jokapäiväisiä ohjeita, pyyntöjä ja kieltoja) rutiininomaisessa keskusteluissa Pystyy seuraamaan yksinkertaisia, välittömiin tilanteisiin tai omaan kokemukseensa liittyviä keskusteluja. Yksinkertaisenkin viestin ymmärtäminen edellyttää normaalia hitaampaa ja kuulijalle kohdennettua yleiskielistä puhetta.

PUHUMINEN Osaa kertoa lyhyesti itsestään ja lähipiiristään. Selviytyy kaikkein yksinkertaisimmista vuoropuheluista ja palvelutilanteista. Tarvitsee joskus puhekumppanin apua. Kaikkein tutuimmat jaksot sujuvat, muualla tauot ja katkokset ovat hyvin ilmeisiä. Ääntäminen voi joskus tuottaa ymmärtämisongelmia. Osaa rajallisen joukon lyhyitä, ulkoa opeteltuja ilmauksia, keskeisintä sanastoa ja perustason lauserakenteita. Alkeellisessakin puheessa esiintyy paljon peruskielioppivirheitä.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Pystyy lukemaan tuttuja ja joitakin tuntemattomia sanoja. Ymmärtää hyvin lyhyitä viestejä, joissa käsitellään arkielämää ja rutiinitapahtumia tai annetaan yksinkertaisia ohjeita. Pystyy löytämään tarvitsemansa yksittäisen tiedon lyhyestä tekstistä (postikortit, säätiedotukset).

KIRJOITTAMINEN

Lyhyenkin tekstinpätkän lukeminen ja ymmärtäminen on hyvin hidasta.

Osaa viestiä välittömiä tarpeita lyhyin lausein.

KIRJOITTAMINEN

Osaa kirjoittaa muutamia lauseita ja fraaseja itsestään ja lähipiiristään (esim. vastauksia kysymyksiin tai muistilappuja).

Selviytyy kirjoittamalla kaikkein tutuimmista, helposti ennakoitavissa arkisiin tarpeisiin ja kokemuksiin liittyvissä tilanteissa.

Osaa joitakin perussanoja ja sanontoja ja pystyy kirjoittamaan hyvin yksinkertaisia päälauseita.

Osa kirjoittaa yksinkertaisia viestejä (yksinkertaisen postikortin, henkilötiedot, yksinkertainen sanelu).

Ulkoa opetellut fraasit voivat olla oikein kirjoitettuja, mutta alkeellisemmassakin vapaassa tuotoksessa esiintyy hyvin paljon kaikenlaisia virheitä.

Osaa kaikkein tavallisimpia sanoja ja ilmauksia, jotka liittyvät omaan elämään tai konkreettisiin tarpeisiin. Osaa kirjoittaa muutamia yksilauseisia virkkeitä. Alkeellisessakin vapaassa tuotoksessa esiintyy monenlaisia virheitä

Pystyy ymmärtämään yksinkertaista puhetta tai seuraamaan keskustelua aiheista, jotka ovat hänelle välittömän tärkeitä. Pystyy ymmärtämään lyhyiden, yksinkertaisten, itseään kiinnostavien keskustelujen ja viestien (ohjeet, kuulutukset) ydinsisällön sekä havaitsemaan aihepiirin vaihdokset tv-uutisissa. Yksinkertaisenkin viestin ymmärtäminen edellyttää normaalilla nopeudella ja selkeästi puhuttua yleiskielistä puhetta, joka usein täytyy lisäksi toistaa.

PUHUMINEN Osaa kuvata lähipiiriään muutamin lyhyin lausein. Selviytyy yksinkertaisista sosiaalisista kohtaamisista ja tavallisimmista palvelutilanteista. Osaa aloittaa ja lopettaa lyhyen vuoropuhelun, mutta kykenee harvoin ylläpitämään pidempää keskustelua. Tuottaa sujuvasti joitakin tuttuja jaksoja, mutta puheessa on paljon hyvin ilmeisiä taukoja ja vääriä aloituksia. Ääntäminen on ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on hyvin ilmeistä ja ääntämisvirheistä voi koitua satunnaisia ymmärtämisongelmia. Osaa helposti ennakoitavan perussanaston ja monia keskeisimpiä rakenteita (kuten menneen ajan muotoja ja konjunktioita). Hallitsee kaikkein yksinkertaisimman kieliopin alkeellisessa vapaassa puheessa, mutta virheitä esiintyy yhä paljon perusrakenteissakin.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää yksinkertaisia ja kaikkein tavanomaisinta sanastoa sisältäviä tekstejä (yksityiskirjeitä, pikku-uutisia, arkisimpia käyttöohjeita). Ymmärtää tekstin pääajatukset ja joitakin yksityiskohtia parin kappaleen pituisesta tekstistä. Osaa paikantaa ja verrata yksittäisiä tietoja ja pystyy hyvin yksinkertaiseen päättelyyn kontekstin avulla. Lyhyenkin tekstipätkän lukeminen ja ymmärtäminen on hidasta.

KIRJOITTAMINEN Selviytyy kirjoittamalla kaikkein rutiininomaisimmista arkitilanteista. Osaa kirjoittaa lyhyitä, yksinkertaisia viestejä (henkilökohtaiset kirjeet, lappuset), jotka liittyvät arkisiin tarpeisiin sekä yksinkertaisia, luettelomaisia kuvauksia hyvin tutuista aiheista (todellisista tai kuvitteellisista henkilöistä, tapahtumista, omista ja perheen suunnitelmista). Osaa käyttää perustarpeisiin liittyvää konkreettista sanastoa ja perusaikamuotoja sekä yksinkertaisin sidossanoin (ja, muta) liitettyjä rinnasteisia lauseita. Kirjoittaa kaikkein yksinkertaisimmat sanat ja rakenteet melko oikein, mutta tekee toistuvasti virheitä perusasioissa (aikamuodot, taivutus) ja tuottaa paljon kömpelöitä ilmaisuja vapaassa tuotoksessa.

Kehittyvä peruskielitaito A2.2

Peruskielitaidon alkuvaihe A2.1

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää tarpeeksi kyetäkseen tyydyttämään konkreetit tarpeensa. Pystyy seuraamaan hyvin summittaisesti selväpiirteisen asiapuheen pääkohtia. Pystyy yleensä tunnistamaan ympärillään käytävän keskustelun aiheen. Ymmärtää tavallista sanastoa ja hyvin rajallisen joukon idiomeja tuttuja aiheita tai yleistietoa käsittelevässä tilannesidonnaisessa puheessa. Yksinkertaisenkin viestin ymmärtäminen edellyttää yleispuhekieltä, joka äännetään hitaasti ja selvästi. Toistoa tarvitaan melko usein.

PUHUMINEN Osaa esittää pienen, luettelomaisen kuvauksen lähipiiristään ja sen jokapäiväisistä puolista. Pystyy osallistumaan rutiininomaisiin keskusteluihin omista tai itselleen tärkeistä asioista. Voi tarvita apua keskustelussa ja vältellä joitakin aihepiirejä. Puhe on välillä sujuvaa, mutta erilaiset katkokset ovat hyvin ilmeisiä. Ääntäminen on ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on ilmeistä ja ääntämisvirheitä esiintyy. Osaa kohtalaisen hyvin tavallisen, jokapäiväisen sanaston ja jonkin verran idiomaattisia ilmaisuja. Osaa useita yksinkertaisia ja myös joitakin vaativampia rakenteita. Laajemmassa vapaassa puheessa esiintyy paljon virheitä perusasioissa (esim. verbien aikamuodoissa) ja ne voivat joskus haitata ymmärrettävyyttä.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää pääasiat ja joitakin yksityiskohtia muutaman kappaleen pituisista viesteistä jonkin verran vaativissa arkisissa yhteyksissä (mainokset, kirjeet, ruokalistat, aikataulut) sekä faktatekstejä (käyttöohjeet, pikku-uutiset). Pystyy hankkimaan helposti ennakoitavaa uutta tietoa tutuista aiheista selkeästi jäsennellystä muutaman kappaleen pituisesta tekstistä. Osaa päätellä tuntemattomien sanojen merkityksiä niiden kieliasusta ja kontekstista. Tarvitsee usein uudelleen lukemista ja apuvälineitä tekstikappaleen ymmärtämiseksi.

KIRJOITTAMINEN Selviytyy kirjoittamalla tavanomaisissa arkitilanteissa. Osaa kirjoittaa hyvin lyhyen, yksinkertaisen kuvauksen tapahtumista, menneistä toimista ja henkilökohtaisista kokemuksista tai elinympäristönsä arkipäiväisistä puolista (lyhyet kirjeet, muistilaput, hakemukset, puhelinviestit). Osaa arkisen perussanaston, rakenteet ja tavallisimmat sidoskeinot. Kirjoittaa yksinkertaiset sanat ja rakenteet oikein, mutta tekee virheitä harvinaisimmissa rakenteissa ja muodoissa ja tuottaa kömpelöitä ilmaisuja.

Ymmärtää pääajatukset ja keskeisiä yksityiskohtia puheesta, joka käsittelee koulussa, työssä tai vapaa-aikana säännöllisesti toistuvia teemoja mukaan lukien lyhyt kerronta. Tavoittaa radiouutisten, elokuvien, tv-ohjelmien ja selkeiden puhelinviestien pääkohdat. Pystyy seuraamaan yhteiseen kokemukseen tai yleistietoon perustuvaa puhetta. Ymmärtää tavallista sanastoa ja rajallisen joukon idiomeja. Pitemmän viestin ymmärtäminen edellyttää normaalia hitaampaa ja selkeämpää yleiskielistä puhetta. Toistoa tarvitaan silloin tällöin.

PUHUMINEN Osaa kertoa tutuista asioista myös joitakin yksityiskohtia. Selviytyy kielialueella tavallisimmista arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Osaa viestiä itselleen tärkeistä asioista myös hieman vaativammissa tilanteissa. Pitkäkestoinen esitys tai käsitteelliset aiheet tuottavat ilmeisiä vaikeuksia. Pitää yllä ymmärrettävää puhetta, vaikka pitemmissä puhejaksoissa esiintyy taukoja ja epäröintiä. Ääntäminen on selvästi ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on joskus ilmeistä ja ääntämisvirheitä esiintyy jonkin verran. Osaa käyttää melko laajaa jokapäiväistä sanastoa ja joitakin yleisiä fraaseja ja idiomeja. Käyttää useita erilaisia rakenteita. Laajemmassa vapaassa puheessa kielioppivirheet ovat tavallisia(esim. artikkeleita ja päätteitä puuttuu), mutta ne haittaavat harvoin ymmärrettävyyttä.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Pystyy lukemaan monenlaisia, muutaman sivun pituisia tekstejä (taulukot, kalenterit, kurssiohjelmat, keittokirjat) tutuista aiheista ja seuraamaan tekstin pääajatuksia, avainsanoja ja tärkeitä yksityiskohtaisia myös valmistumatta. Pystyy seuraamaan tuttua aihetta käsittelevän parisivuisen tekstin pääajatuksia, avainsanoja ja tärkeitä yksityiskohtia. Arkikokemuksista poikkeavien aiheiden ja tekstin yksityiskohtien ymmärtäminen voi olla puutteellista.

KIRJOITTAMINEN Pystyy kirjoittamaan ymmärrettävän, jonkin verran yksityiskohtaistakin arkitietoa välittävän tekstin tutuista, itseään kiinnostavista todellisista tai kuvitelluista aiheista. Osaa kirjoittaa selväpiirteisen sidosteisen tekstin liittämällä erilliset ilmaukset peräkkäin jaksoiksi (kirjeet, kuvaukset, tarinat, puhelinviestit). Pystyy välittämään tehokkaasti tuttua tietoa tavallisimmissa kirjallisen viestinnän muodoissa. Osaa useimpien tutuissa tilanteissa tarvittavien tekstien laadintaan riittävän sanaston ja rakenteet, vaikka teksteissä esiintyy interferenssiä ja ilmeisiä kiertoilmauksia. Rutiininomainen kieliaines ja perusrakenteet ovat jo suhteellisen virheettömiä, mutta jotkut vaativammat rakenteet ja sanaliitot tuottavat ongelmia.

Sujuva peruskielitaito B1.2

Toimiva peruskielitaito B1.1

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää selväpiirteistä asiatietoa, joka liittyy tuttuihin ja melko yleisiin aiheisiin jonkin verran vaativissa yhteyksissä (epäsuora tiedustelu, työkeskustelut, ennakoitavissa olevat puhelinviestit). Ymmärtää pääkohdat ja tärkeimmät yksityiskohdat ympärillään käytävästä laajemmasta muodollisesta ja epämuodollisesta keskustelusta. Ymmärtäminen edellyttää yleiskieltä tai melko tuttua aksenttia sekä satunnaisia toistoja ja uudelleenmuotoiluja. Nopea syntyperäisten välinen keskustelu ja vieraiden aiheiden tuntemattomat yksityiskohdat tuottavat vaikeuksia.

PUHUMINEN Osaa kertoa tavallisista, konkreeteista aiheista kuvaillen, eritellen ja vertaillen ja selostaa myös muita aiheita, kuten elokuvia, kirjoja tai musiikkia. Osaa viestiä varmasti useimmissa tavallisissa tilanteissa. Kielellinen ilmaisu ei ehkä ole kovin tarkkaa. Osaa ilmaista itseään suhteellisen vaivattomasti. Vaikka taukoja ja katkoksia esiintyy, puhe jatkuu ja viesti välittyy. Ääntäminen on hyvin ymmärrettävää, vaikka intonaatio ja painotus eivät ole aivan kohdekielen mukaisia. Osaa käyttää kohtalaisen laajaa sanastoa ja tavallisia idiomeja. Käyttää myös monenlaisia rakenteita ja mutkikkaitakin lauseita. Kielioppivirheitä esiintyy jonkin verran, mutta ne haittaavat harvoin laajempaakaan viestintää.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Pystyy lukemaan muutaman kappaleen pituisia tekstejä monenlaisista aiheista (lehtiartikkelit, esitteet, käyttöohjeet, yksinkertainen kaunokirjallisuus) ja selviää myös jonkin verran päättelyä vaativista teksteistä käytännönläheisissä ja itselleen tärkeissä tilanteissa. Pystyy etsimään ja yhdistelemään tietoja useammasta muutaman sivun pituisesta tekstistä suorittaakseen jonkin tehtävän. Pitkien tekstien jotkin yksityiskohdat ja sävyt saattavat jäädä epäselviksi.

KIRJOITTAMINEN Osaa kirjoittaa henkilökohtaisia ja julkisempiakin viestejä, kertoa niissä uutisia ja ilmaista ajatuksiaan tutuista abstrakteista ja kulttuuriaiheista, kuten musiikista ja elokuvista. Osaa kirjoittaa muutaman kappaleen pituisen jäsentyneen tekstin (muistiinpanoja, lyhyitä yhteenvetoja ja selostuksia selväpiirteisen keskustelun tai esityksen pohjalta). Osaa esittää jonkin verran tukitietoa pääajatuksille ja ottaa lukijan huomioon. Hallitsee melko monenlaiseen kirjoittamiseen tarvittavaa sanastoa ja lauserakenteita. Osaa ilmaista rinnasteisuutta ja alisteisuutta. Pystyy kirjoittamaan ymmärrettävää ja kohtuullisen virheetöntä kieltä, vaikka virheitä esiintyy vaativissa rakenteissa, tekstin jäsentelyssä ja tyylissä ja vaikka äidinkielen tai jonkin muun kielen vaikutus on ilmeinen.

Ymmärtää asiallisesti ja kielellisesti kompleksisen puheen pääajatukset, kun se käsittelee konkreetteja tai abstrakteja aiheita. Pystyy seuraamaan yleisesti kiinnostavaa yksityiskohtaista kerrontaa (uutiset, haastattelut, elokuvat, luennot). Ymmärtää puheen pääkohdat, puhujan tarkoituksen, asenteita, muodollisuusastetta ja tyyliä. Pystyy seuraamaan laajaa puhetta ja monimutkaista argumentointia, jos puheen kulku on selvästi merkitty erilaisin jäsentimin (sidesanat, rytmitys). Pystyy tiivistämään tai ilmaisemaan kuulemastaan avainkohdat ja tärkeät yksityiskohdat. Ymmärtää suuren osan ympärillään käytävästä keskustelusta, mutta voi kokea vaikeaksi ymmärtää useamman syntyperäisen välistä keskustelua, jos nämä eivät mitenkään helpota sanottavaansa.

PUHUMINEN Osaa esittää selkeitä, täsmällisiä kuvauksia monista kokemuspiiriinsä liittyvistä asioista, kertoa tuntemuksista sekö tuoda esiin tapahtumien ja kokemusten henkilökohtaisen merkityksen. Pystyy osallistumaan aktiivisesti useimpiin käytännöllisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin sekä melko muodollisiin keskusteluihin. Pystyy säännölliseen vuorovaikutukseen syntyperäisten kanssa vaikuttamatta tahattomasti huvittavalta tai ärsyttävältä. Kielellinen ilmaisu ei aina ole täysin tyylikästä. Pystyy tuottamaan puhejaksoja melko tasaiseen tahtiin, ja puheessa on harvoin pitempiä taukoja. Ääntäminen ja intonaatio ovat selkeitä ja luontevia. Osaa käyttää monipuolisesti kielen rakenteita ja laajahkoa sanastoa mukaan lukien idiomaattinen ja käsitteellinen sanasto. Osoittaa kasvavaa taitoa reagoida sopivasti tilanteen asettamiin muotovaatimuksiin. Kieliopin hallinta on melko hyvää, eivätkä satunnaiset virheet yleensä haittaa ymmärrettävyyttä.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Pystyy lukemaan itsenäisesti muutaman sivun pituisia tekstejä (lehtiartikkeleita, novelleja, viihde- ja tietokirjallisuutta, raportteja ja yksityiskohtaisia ohjeita) oman alan tai yleisistä aiheista. Tekstit voivat käsitellä abstrakteja, käsitteellisiä tai ammatillisia aiheita, ja niissä on tosiasioita, asenteita ja mielipiteitä. Pystyy tunnistamaan kirjoittajan ja tekstin tarkoituksen, paikantamaan useita eri yksityiskohtia pitkästä tekstistä. Pystyy nopeasti tunnistamaan tekstin sisällön ja uusien tietojen käyttöarvon päättääkseen, kannattaako tekstiin tutustua tarkemmin.

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää elävää tai tallennettua, selkeästi jäsentynyttä yleiskielistä puhetta kaikissa sosiaalisen elämän, koulutuksen ja työelämän tilanteissa (myös muodollinen keskustelu ja syntyperäisten välinen vilkas keskustelu). Pystyy yhdistämään vaativia tehtäviä varten kompleksista ja yksityiskohtaista tietoa kuulemistaan laajoista keskusteluista tai esityksistä. Osaa päätellä ääneen lausumattomia asenteita ja sosiokulttuurisia viitteitä sekä arvioida kriittisesti kuulemaansa. Ymmärtää vieraita puhujia ja kielimuotoja. Huomattava taustamelu, kielellinen huumori ja harvinaisemmat idiomit ja kulttuuriviittaukset saattavat yhä tuottaa vaikeuksia.

PUHUMINEN Osaa pitää valmistellun esityksen monenlaisista yleisistäkin aiheista. Pystyy tehokkaaseen vuorovaikutukseen syntyperäisten kanssa. Osaa keskustella ja neuvotella monista asioista, esittää ja kommentoida vaativia ajatuskulkuja ja kytkeä sanottavansa toisten puheenvuoroihin. Osaa ilmaista itseään varmasti, selkeästi ja kohteliaasti tilanteen vaatimalla tavalla. Esitys voi olla kaavamaista, ja puhuja turvautuu toisinaan kiertoilmauksiin. Osaa viestiä spontaanisti, usein hyvinkin sujuvasti ja vaivattomasti satunnaisista epäröinneistä huolimatta. Ääntäminen ja intonaatio ovat hyvin selkeitä ja luontevia. Hallitsee laajasti kielelliset keinot ilmaista konkreetteja ja käsitteellisiä, tuttuja ja tuntemattomia aiheita varmasti, selkeästi ja tilanteen vaatimaa muodollisuusastetta noudattaen. Kielelliset syyt rajoittavat ilmaisua erittäin harvoin. Kieliopin hallinta on hyvää. Usein puhuja korjaa virheensä itse, eivätkä virheet haittaa ymmärrettävyyttä.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Pystyy lukemaan itsenäisesti usean sivun pituisia, eri tarkoituksiin laadittuja kompleksisia tekstejä (päivälehtiä, novelleja, kaunokirjallisuutta). Jotkin näistä voivat olla vain osittain tuttuja tai tuntemattomia, mutta henkilön itsensä kannalta merkityksellisiä.

Vaikeuksia tuottavat vain pitkien tekstien idiomit ja kulttuuriviittaukset.

Pystyy tunnistamaan kirjoittajan asennoitumisen ja tekstin tarkoituksen. Pystyy paikantamaan ja yhdistämään useita käsitteellisiä tietoja monimutkaisista teksteistä. Ymmärtää riittävästi tiivistääkseen pääkohdat tai ilmaistakseen ne toisin sanoin.

KIRJOITTAMINEN

Vaikeuksia tuottavat vain pitkien tekstien harvinaisimmat idiomit ja kulttuuriviittaukset.

Osaa kirjoittaa selkeitä ja yksityiskohtaisia tekstejä monista itseään kiinnostavista aihepiireistä, tutuista abstrakteista aiheista, rutiiniluonteisia asiaviestejä sekä muodollisempia sosiaalisia viestejä (arvostelut, liikekirjeet, ohjeet, hakemukset, yhteenvedot).

KIRJOITTAMINEN

Osaa kirjoittaessaan ilmaista tietoja ja näkemyksiä tehokkaasti ja kommentoida muiden näkemyksiä. Osaa yhdistellä tai tiivistää eri lähteistä poimittuja tietoja omaan tekstiin. Osaa laajan sanaston ja vaativia lauserakenteita sekä kielelliset keinot selkeän, sidosteisen tekstin laatimiseksi. Sävyn ja tyylin joustavuus on rajallinen, ja pitkässä esityksessä voi ilmetä hyppäyksiä asiasta toiseen. Hallitsee melko hyvin oikeinkirjoituksen, kieliopin ja välimerkkien käytön, eivätkä virheet johda väärinkäsityksiin. Tuotoksessa saattaa näkyä äidinkielen vaikutus. Vaativat rakenteet sekä ilmaisun ja tyylin joustavuus tuottavat ongelmia. 40

Toimiva itsenäinen kielitaito B2.2

Itsenäisen kielitaidon perustaso B2.1

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN

Osaa kirjoittaa selkeitä, yksityiskohtaisia, muodollisia ja epämuodollisia tekstejä monimutkaisista todellisista tai kuvitelluista tapahtumista ja kokemuksista enimmäkseen tutuille ja toisinaan tuntemattomille lukijoille. Osaa kirjoittaa esseen, muodollisen tai epämuodollisen selostuksen, muistiinpanoja jatkotehtäviä varten ja yhteenvetoja. Osaa kirjoittaa selkeän ja jäsentyneen tekstin, ilmaista kantansa, kehitellä argumentteja systemaattisesti, analysoida pohtia ja tiivistää tietoa ja ajatuksia. Kielellinen ilmaisuvarasto ei rajoita havaittavasti kirjoittamista. Hallitsee hyvän kieliopin, sanaston ja tekstin jäsennyksen. Virheitä voi esiintyä harvinaisissa rakenteissa ja idiomaattisissa ilmauksissa sekä tyyliseikoissa. 41

Ymmärtää suhteellisen vaivattomasti pitempääkin puhetta tai esitystä (elokuvia, luentoja, keskusteluja, väittelyjä) erilaisista tutuista ja yleisistä aiheista myös silloin, kun puhe ei ole selkeästi jäsenneltyä ja sisältää idiomaattisia ilmauksia ja rekisterinvaihdoksia. Ymmärtää hyvin erilaisia äänitemateriaaleja yksityiskohtaisesti ja puhujien välisiä suhteita ja tarkoituksia tunnistaen. Vieras aksentti tai hyvin murteellinen puhekieli tuottavat vaikeuksia.

PUHUMINEN Osaa pitää pitkähkön, valmistellun muodollisenkin esityksen. Pystyy ottamaan aktiivisesti osaa monimutkaisiin käsitteellisiä ja yksityiskohtia sisältäviin tilanteisiin ja johtaa rutiiniluonteisia kokouksia ja pienryhmiä. Osaa käyttää kieltä monenlaiseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tyylilajien ja kielimuotojen vaihtelu tuottaa vaikeuksia. Osaa viestiä sujuvasti, spontaanisti ja lähes vaivattomasti. Osaa vaihdella intonaatiota ja sijoittaa lausepainot oikein ilmaistakseen kaikkein hienoimpiakin merkitysvivahteita.

aahan m a ast

Sanasto ja rakenteisto ovat hyvin laajat ja rajoittavat ilmaisua erittäin harvoin. Osaa ilmaista itseään varmasti, selkeästi ja kohteliaasti tilanteen vaatimalla tavalla. Kieliopin hallinta on hyvää. Satunnaiset virheet eivät hankaloita ymmärtämistä, ja puhuja osaa korjata ne itse.

LUETUN YMMÄRTÄMINEN Ymmärtää yksityiskohtaisesti pitkähköjä, kompleksisia tekstejä eri aloilta. Pystyy vaihtelemaan lukutapaansa tarpeen mukaan. Osaa lukea kriittisesti ja tyylillisiä vivahteita arvioiden sekä tunnistaa kirjoittajan asennoitumisen ja tekstin piilomerkityksiä. Pystyy paikantamaan ja yhdistämään useita käsitteellisiä tietoja monimutkaisista teksteistä, tiivistämään ne ja tekemään niistä johtopäätöksiä. Vaativimmat yksityiskohdat ja idiomaattiset tekstikohdat saattavat vaatia useamman lukukerran tai apuvälineiden käyttöä.

KIRJOITTAMINEN Pystyy kirjoittamaan selkeitä, hyvin jäsentyneitä tekstejä monimutkaisista aiheista, ilmaisemaan itseään täsmällisesti ja ottamaan huomioon vastaanottajan. Osaa kirjoittaa todellisista ja kuvitteellisista aiheista varmalla, persoonallisella tyylillä käyttäen kieltä joustavasti ja monitasoisesti. Pystyy kirjoittamaan selkeitä ja laajoja selostuksia vaativistakin aiheista. Osoittaa, että hallitsee monia keinoja tekstin jäsentämiseksi ja sidosteisuuden edistämiseksi. Kielellinen ilmaisuvarasto on hyvin laaja. Hallitsee hyvin idiomaattiset ilmaukset ja tavalliset sanonnat. Hallitsee erittäin hyvin kieliopin, sanaston ja tekstin jäsennyksen. Virheitä voi esiintyä satunnaisesti idiomaattisissa ilmauksissa sekä tyyliseikoissa.

Opinpol ut m a

Taitavan kielitaidon perustaso C1.1

KUULLUN YMMÄRTÄMINEN

Yksi

l ö lli si ä p o l k u j a

Riitt채v채 kielitaito polkuja mahdollisuuksiin