Professorin Lukuvinkki Pauli Kettunen
”
Monen sodat kokeneen mielestä sodasta ja sankaruudesta muistutettiin liikaa.”
O Kuva: Simo Ortamo
34
POLEEMI
llin maailmaan kuuluvat isä, joka ostaa, korjaa ja myy käytettyjä tavaroita, äiti, joka hoitaa kotia ja käy lajittelemassa kananmunia kun isän putiikki tuottaa huonosti, kolme isosiskoa ja autistinen pikkusisko, kansakoulun opettaja, joka yhä käy sotaansa, poikaluokan kaverit, joista Elefantti on muiden kiusaama ja opettajan halveksima, isän Vanguardauto, johon tuttavaperhekin ahtautuu juhannusmatkalle, räjähdysaineet, joilla saadaan aikaan kovaa ääntä ja pahaa tuhoa, amerikkalaiset ja venäläiset avaruusalukset, jotka kiitävät peräkkäin mustassa avaruudessa, isosiskon levysoitin ja äänilevy, jonka pyöriessä Laila Kinnunen laulaa yli kuusikymmentä metriä. Olli laskee, tilastoi ja merkitsee muistiin. Hän on kymmenen korvilla. Olli Jalosen Poikakirjan (Otava 2010) tapahtumapaikkana on 1960-luvun alkupuolen eteläsuomalainen pikkukaupunki, Hämeenlinnan näköinen. Sinne isä on tuonut
perheensä Helsingistä, kun kädet ovat tulleet työtapaturmassa liian täriseviksi metallimiehen työhön. Isä tilaa Päivän Sanomia eli kannattaa sosiaalidemokratian skogilaista siipeä. Poliittinen kanta ei ole yksityisasia, joskaan opettajan kokoomuslaisuus ei ole politiikkaa vaan isänmaallisuutta. Opettaja opettaa puolustamaan isänmaata, pelkäämään Jumalaa, luokittelemaan luomakunnan eliöt ja oliot sekä tunnistamaan sanojen viisitoista sijamuotoa nimennöstä keinontoon. Kun vammautuneen ruumiin kranaatinsirpaleet ja poikien pikku nahistelut järkyttävät opettajan mielen tavallistakin rajummin, tulee uusi opettaja. Takakohtainen asemo muuttuu relatiivipronominiksi. Ollin on nyt pakko opetella väärällä tavalla, vaikka on oppinut, että vierasperäiset sanat tuhoavat suomen kielen ja Suomen mielen. Uusi opettaja puhuu siirtomaiden vapautumisesta ja soittaa radiosta Beatlesia. Tämä on johtajaopettajalle liikaa, ja vanha opettaja palaa poistuakseen pian lopullisesti.