Hearts of Iron -strategiapelisarjassa soditaan maalla, merellä ja ilmassa joka puolella maailmaa. Kuvat Paradox Interactive.
”
Hidden Agenda -peli tarjoaa pelaajalleen mahdollisuuden astua täysin kuvitteellisen eteläamerikkalaisen banaanivaltion presidentiksi suuren mielenosoituksen jälkeen.”
V
ideopeli osana massakulttuuria on tuore ilmiö. Se on lyhyessä ajassa noussut harvojen harrastuksesta osaksi normatiivista ja hyväksyttävää arkielämää kaikissa yhteiskuntaluokissa. Videopeliin voidaan sisällyttää paljon informaatiota, joka melkein huomaamatta iskostuu eimediakriittisen tulkitsijan tajuntaan. Monien videopelien sisällöt pohjautuvat historiaan, mikä tekee niistä historiapolitiikan välineitä. Koska historialliset viittaukset eivät välttämättä ole tutkijoiden laatimia, peleillä on taipumusta kontrafaktuaalisuuteen eli vaihtoehtoisten tapahtumien fiktiiviseen pohdiskeluun. Näin peleillä on sisältönsä kautta väistämättä tarjottavana hyvinkin eri tavoin tulkittavissa olevia visioita historian kulusta. Pelien mukaan historian käsitteistöä ei tulisi tulkita niin vahvasti pelkkien jäykkien tositapahtumien
32
POLEEMI
kautta ja olla aina varuillaan piilossa väijyvien anakronismien varalta, vaan antaa myös erilaisten mielikuvien ja näkemysten esittää oma tulkintansa. Mielenkiintoisimmat historiakäsitykset nousevat peleistä, jotka sallivat pelaajilleen vapaat kädet historian toteuttamiseen. Esimwerkkejä tällaisista peleistä ovat Europa Universalis, Hearts of Iron, Crusader Kings, Victoria, Crisis in Kremlin, Balance of Power, Conflict – Middle East Political Simulator ja Shadow President. Näissä peleissä lähtökohdaksi on otettu yleisesti hyväksytty historiantulkinta, minkä jälkeen pelaajalle annetaan suhteellisen vapaat kädet toimia annettujen rajoitteiden puitteissa. Edellämainitut pelit ovat historiallisia simulaattoreita, jotka tarjoavat sattumaan ja strategiseen suunnitteluun pohjautuvia vaihtoehtoisia historiantulkintoja.
Myös populaarimmat pelit, kuten Civilization ja Total War tarjoavat mahdollisuuden historiatulkintojen tekemiseen. Niissä pelaajan vapaa toiminta on niin suuressa osassa, että pelien kautta muodostuva historian kokonaiskuva on väistämättä vääristynyt. Tämän lisäksi Civilization -pelisarja tekee suunnattomia ennakko-oletuksia modernisaation etenemisestä ja eurosentrisyydestä. Simulaatiopelien historiaa rajaava näkökulma saattaakin satunnaisuuden turvin tarjota pelaajalle hyvin paljon pohdittavaa. Aitoihin lähtökohtiin perustuva peli tarjoaa lisäksi hyvin toiminnallisen tavan oppia historian käsitteitä, kuten esimerkiksi ristiretket, miekka, sota, vasallius, maaorjuus, imperialismi, kolonialismi, darwinismi ja teollistuminen. Niin erikoista kuin se onkin, pelin fiktiivisyys ei välttämättä ole rajoite historian oppimiselle vaan vaihtoeh-