AUTOKYLÄN UUTISET 2019 23
Museoajoneuvotarkastajalla riittää hommia Elina Kytölä
Ajatus museoajoneuvoista syntyi 70-luvulla, ja lopulta museoajoneuvo määriteltiin liikenneministeriön päätöksellä vuonna 1978. Nykyisin museoajoneuvon määritelmä on osa lakia, ja hyväksynnän museoajoneuvorekisteriin antaa katsastuskonttori museoajoneuvotarkastajien lausunnon pohjalta. Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK perustettiin vuonna 1959. Museoajoneuvotarkastus on yksi keskeisistä asioista, joita liitto on historiansa aikana ajanut.
toa esittelevältä museomestarilta. Tiedot päätyvät huolellisesti täytettävään taulukkoon, jossa tarkastuskohteita riittää. Tarkastuksessa pitää olla aina kaksi tarkastajaa. Arto Rantala tekee työtä 40 vuoden kokemuksella, Jarmo Lehtinen on toiminut tarkastajana pari vuotta. – Työn jakomme on hyvä. Tunnemme toistemme tavat, joten ei tarvitse huudella auton toiselta puolen asioita varmistaakseen, vaan voi luottaa toiseen, Rantala kertoo.
Hiljaista puurtamista
Monenlaista tarkastettavaa
Mobiliassa vierailee museoajoneuvotarkastajia työn merkeissä tasaiseen tahtiin. Kun asiakasprojektit etenevät loppusuoralle, asiakas usein haluaa ajoneuvolleen museo-statuksen. Tällä kertaa museoajoneuvotarkastajat Arto Rantala ja Jarmo Lehtinen löytyvät Postimuseon autojen ympäriltä. Tarkastettavina ovat farmari-Lada ja Freight Rover. Työ sujuu hiljaisuuden vallitessa. Vain mittanauha suhisee, kun mitataan kokonaispituutta ja akseliväliä. Välillä Arto kysyy jotain au-
Tarkastettavia riittää. Syyskuun 2018 aikana parivaljakolla on ollut 11 tarkastusta, ja tarkastettavat kohteet ovat vaihdelleet mopoista raskaaseen kalustoon. – Mopoja on viime aikoina ollut paljon. Kyllähän tämä aikaa vie. Matkoihin kuluu Pirkanmaallakin helposti pari tuntia, tarkastus vie yleensä tunnin ja tietysti juttutuokiot omistajan kanssa päälle, Rantala kuvailee tyypillistä keikkaa. – Kotona kirjoitetaan lausunto, ja sitä varten
Museoajoneuvotarkastajat Jarmo Lehtinen ja Arto Rantala tutkivat Postin Freight Rover 200:a vuodelta 1983. Autoa käytettiin 90-luvun alkupuolelle asti postinjakeluun. Auto kuuluu Postimuseon kokoelmiin. Kuva: Mobilia netistä pitää etsiä paljon teknisiä tietoja. Innostus työhön säilyy, koska on kiinnostunut vanhoista ajoneuvoista. Rantala ja Lehtinen ovat molemmat SAHK:n kouluttamia. SAHK on suurin tarkastajia kouluttava organisaatio, ja se huolehtii myös tarkastuksiin liittyvästä arkistosta.
Mikä ihme?
– Tulevaisuudessa museoajoneuvojen määrä oletettavasti kasvaa, siihen vaikuttaa konservointipäätös, jota odotettiin pitkään, Rantala ennustaa.
Suomen ajoneuvo historiallisen keskusliiton 60-vuotisjuhlanäyttely Mobiliassa 15.3.–20.12.2019.
Elina Kytölä Se on saanut lasikuituisen muotonsa 60-luvun muovi-innostuksen myötä. Siirtämistä helpottaa vetoaisan lisäksi pyörät tai vaihtoehtoisesti raudoitetut jalakset. Taukomunahan se siinä! Taukomuna oli siirrettävä taukotila, joita käytettiin paljon paitsi metsäyhtiöiden metsätyömailla myös Tielaitoksen työmailla. Taukomuna ei soveltunut asumiseen, vaan oli tarkoitettu nimensä mukaan taukojen pitämiseen. Siellä pystyi lämmittelemään, sillä lasikuituisen ulko- ja sisäkuoren välissä oli uretaanieriste, joka säilytti kohtuullisesti nestekaasulämmittimellä aikaan saadun lämmön sisällään. Pienessä kopissa oli vain vähän tilaa: kaasupullon päällä oli pieni pöytä ja pyöräkoteloiden päällä kaksi säilytyslaatikkoa, joita saattoi käyttää istuimina.
Osa tiekokoelmaa – Tielaitoksen tiemuseokokoelmaan on kuulunut tällainen taukomuna osana parakkikylä-kokonaisuutta, mutta se ei ole kestänyt ulko-olosuhteita, joten kokoelmaan on nyt liitetty vielä pelastettavissa oleva yksilö, selittää Mobilian amanuenssi Mikko Pentti.
Mobilian ulkoilmanäyttely Parakkikylä esittelee siirtotyömaa-aikakautta, kun teitä rakennettiin työttömyystöinä. Kuva: Mobilia Jatkossa taukomuna pidetään sisätiloissa, jotta se säilyisi pitkälle tulevaisuuteen. – Taukomuna restauroidaan kesän aikana: se puhdistetaan ja tarpeen mukaan tehdään lasikuiturakenteeseen korjaukset. Pyörämekanismi ja aisa korjataan ja pöytä ja penkit rakennetaan alkuperäisen mallin mukaan, Mikko kertoo suunnitelmista.
Parakkikylä ulkokohde Taukomuna kuuluu parakkikylä-kokonaisuuteen. Siirtotyömaat ja parakkikylät olivat keskeinen osa suomalaista tienrakentamista ja työttömyyden hoitoa 1950- ja
1960-luvuilla. Siirtotyömailla työskenteli enimmillään talvella 1958–59 yli 50 000 työtöntä, joista yli 16 000 majoittui parakkikylissä eli väliaikaisissa tukikohdissa lähellä työmaata. – Taukomuna liittyy aikakauteen, jolloin varsinaiset parakkikylät jäivät historiaan. Kun teitä ruvettiin tekemään työttömien sijaan ammattivoimin, ei ollut enää tarvetta majoittaa pitkäaikaisesti isoa miesmäärää, vaan tärkeäksi tuli nopeasti työmaan mukana siirrettävä taukopaikka, Mikko kuvailee. Mobiliassa nähtävillä olevan parakkikylän parakit siirrettiin Tiehallinnon
Savo-Karjalan ja Turun tiepiireistä Mobiliaan kesällä 2003. Parakkeja on moneen tarkoitukseen: asunto-, toimisto-, työkalu- ja ruokailuparakeista aina laboratorioparakkiin asti. – Myös parakkikylää on peruskunnostettu. Viime kesänä korjattiin kattoja ja maalattiin seiniä. Työ jatkuu tänäkin kesänä, jotta ulkoilmakokoelma saadaan säilymään, Mikko kertoo.
Parakkikyläalueeseen voi tutustua Mobilian aukioloaikoina, yleisöopastus kesäsunnuntaisin klo 14.
