Erään tiskaajan tunnustuksia

Teksti: Mikko Häyrinen, valittu

Kello oli noin yhdeksän illalla. Ainoat äänet, jotka enää kuuluivat Pamauksella olivat yläpuolella olevista 04-koripallotytöistä kantautuva töminä sekä kattolamppujen armoton sirinä, joka normaalisti ei vaivaisi ketään, mutta tunkeutui nyt sekunti sekunnilta syvemmälle päähäni kuin kysyäkseen:

-Miksi olet vielä täällä? Kaikki muut lähtivät yli vartti sitten. Kutsunko poliisin?

Se samoajakokous, jonka takia olin ylipäätään saapunut Pamaukselle oli jo loppunut ja pillit oli asennettu asiaankuuluviin pusseihinsa. Muut olivat jo poistuneet tästä keilahallista, mitä Pamaukseksi sanotaan ja totaalisuutta signaloiva jo arkaaisilta ajoilta peräisin oleva “Lol mikko muista laittaa tost toi ovikytki kiinni ku lähet”, oli jo sanottu. Asian laita oli objektiivisesti niin ettei minulla ollut mitään hyväksyttävää syytä olla edelleen pamauksella. Jokin kuitenkin piti minua otteessaan eikä antanut minun poistua, mutta en tiennyt mitä se oli ennen kuin kävelin keittiöön hakemaan lasillisen vettä. Tiskiallas oli täynnä likaisia astioita. Katarsiksen tunne laskeutui ylleni kahdeksanmetrisenä aaltona ymmärtäessäni viimein mikä minua oli vaivannut ja aloin valmistautumaan täyttääkseni pyhää velvollisuuttani tiskaamalla muiden tiskejä. Telkesin ritarin lailla säihkyvän tiskialtaan kiinni tulpalla pitääkseni 75-asteisen vesijohtoveden mahtavan voiman aisoissa ja otin käteeni harjan ja fairya.

Olin valmis. Ensimmäiseen likaiseen lasiin tarttuessani jotain kuitenkin tapahtui. Tajuntani laajeni ja aloin näkemään. Jokainen ruokakokous, mitä Pamauksella oli koskaan järjestetty, tullaan järjestämään tai voitaisiin järjestää levittäytyi eteeni äärettömänä jatkumona. Pystyin todistamaan niitä kaikkia samanaikaisesti ja äärettömällä tarkkuudella. Näin, kuinka jokaisen pelkästään ajattelemani päätöksen vaikutukset liikkuivat eteenpäin jatkumoa pitkin, kuin heilautetun ruoskan vartta pitkin kulkeva aalto konsanaan. Useimmat niistä olivat triviaalisia, mutta toisaalta eräät niistä muuttivat kokonaisten ihmiselämien kohtaloi-

ta. Oli kuitenkin yksi, jonka todellinen luonne tulee jäämään toistaiseksi vain minun ja Jumalan välille mutta uskon, että kun aika on oikea niin sen seuraamukset tulevat valaisemaan teidätkin, nostamaan hunnut silmiltänne ja saattamaan meidät uuteen aikaan. Tämä päätös oli yksinkertaisimpana manifestaationaan kapinoida systeemiä vastaan jättämällä tiskit altaaseen ja lähteä kotiin. Kävellessäni pois Pamaukselta tunsin astelevani kohti epävarmaa maailmaa ja tulevia sekavia aikoja. Maailmaa, jossa veljet tulevat kääntymään toisiaan vastaan ja Aatami tulee suolaamaan omat peltonsa, mutta tiesin että lopulta toimeni tulevat tuomaan uuden järjestyksen ja saamaan auringon jälleen nousemaan.

”Better to reign in hell, than serve in heaven” -John Milton

Kummeli à la Kotkat

Hulvattoman hauskan komediapläjäyksen löydät osoitteesta www.tampereenkotkat.fi/kiljukotka