Pankkiiri yliarvostelee
AUTOT
TEKSTI JA KUVAT: JANI VALTONEN
Palstani viimeinen Saksan-vaihdon yliarvostelu päättää perinteikkään kolumnisarjani. Autoarvostelu täydentää hifistelyn ympyrän ja pilke silmäkulmassa tehdyn kuvan pankkiireista.
pan satamat ovat täynnä käytettyjä autoja, joita sinne exportataan. En keskity tässä vertailussa kumpaankaan näistä, vaan mukana ovat Eurooppalaisten automaiden tyypilliset edustujat: Alfa Romeo, Audi, Renault sekä Volvo. Alfa Romeo (Anonima Lombarda Fabbrica Automobil), joka on osa isoa Fiat-konsernia, on tunteikas auto. Niin kuin BBC:n legendaarisen Topgear-ohjelman juontajat usein ovatkin todenneet: ”You can’t be a true petrolhead without having had a Alfa Romeo.” Vaikka 80 % ajasta kuluisikin tienpientareella tai huoltoa odotellessa, niin se loput 20 % on ajamisen utopistisen ihanteen tiivistymistä todellisuudeksi. Itse olen ajanut Alfa 147:ää rosso corsan väreissä. Auton moottori olisi Suomen standardien mukaan ollut turboahdettu, mutta ei rekisteriotteessa. Twin Spark-moottori teki autosta ketterän ja vauhdikkaan. Moottoriurheilun tuntuma oli läsnä, mutta en ikinä päässyt
Aurinko paistaa tuulilasiin ja betoninen Autobahn halkoo maata kuin viivoittimella vedettynä. Monikaistaiset moottoriteiden liittymät näyttävät geometrisilta hämähäkinseiteiltä navigaattoreiden näytöillä. Vaikka nopeusmittarissa on 160km/h, vasemmalta tulevat Porschet ja BMW:t kurvaavat kovaa ohi. Tämä on ajamista Saksassa – autoilun luvatussa maassa. Autoja tulee kaikilta mantereilta ja niihin liitettään usein stereotyyppisiä käsityksiä. Aasialaiset autot ovat luotettavia, yleisiä tai huokeita. Jenkkiautot ovat isokoneisia bensasyöppöjä, joista ei hevosvoimia saa millään irti etc. Afrikkalaisia automerkkejä ei taida valtavasti olla, sillä Euroo-
30