alta on puhuttu mm. Italian velkojen rahoittamisesta, ja Kreikan omaisuuden ostoista. Kiinan tärkein apu on kuitenkin jo pitkään ollut kasvava kysyntä, joka on vahvistanut vientitalouksia, myös Suomea. Pelastavan ritarin viittaa sovitettaessa täytyy kuitenkin muistaa, ettei Kiinan huiman kasvun jatkuminen nykyistä vauhtia ikuisesti ole mahdollista, eikä se yksin voi huolehtia muun maailman hyvinvoinnista. Toistaiseksi siitä on kuitenkin ollut valtavaa apua länsimaille. Kiinasta on edelleen paljon positiivista sanottavaa. Maan vahvalle kasvulle löytyy edelleen perusteita, vaikka eurooppalaisten maiden kysyntä hiipuisi. Kiinalaisille tuotteille löytyy nimittäin yhä enemmän kysyntää muilla kehittyvillä markkinoilla, kuten Intiassa. Lisäksi Kiinan rahapoliittinen kiristys on tuottanut hedelmää ja rahan määrän kasvu on laskenut. Näyttää myös siltä, että hintojen nousupiikki on jo nähty ja inflaatio alkaa jälleen hidastua. Myös kasvun tukemiseen riittää edelleen resursseja. Kiinassa on viime vuosina nähty massiivisia hankkeita. Esimerkkinä, kokonaisia kaupunkeja on noussut tyhjästä ja Pekingin ja Shanghain välinen luotijunarata oli rakennusvaiheessa maailman suurin työmaa. Hankkeisiin liittyviin varjopuoliin kantaa ottamatta ne ovat näyttöjä siitä volyymista, jolla Kiina pelaa. Valtavista investoinneista huolimatta Kiinan talous on edelleen vain 2,5% alijäämäinen ja julkinen sektori on hyvin maltillisesti velkaantunut. Talouskasvun uskotaan lisäksi pitävän huolen siitä, ettei velkaongelmaa synny. Siksi eurokriisin mahdollisesta pahenemisesta aiheutuva tartuntavaara saisi Kiinan poliittisen johdon käynnistämään projekteja, joilla talous pidetään pystyssä muun maailman kärvistellessä.
Olisi helppoa, jos kaikki tapahtuisi vain nappia painamalla, ja Kiinan talouspolitiikka onkin kieltämättä viime vuosin saattanut näyttää tällaiselta. Ripeän kasvun ei kuitenkaan pidä olla oletusarvo, jonka odotetaan vain jatkuvan ennallaan ikuisesti. Jos Euroopan velkakriisi saisi aikaan todellisen paniikin, ei Kiina voisi tältä välttyä mitenkään, vaan senkin vienti sakkaisi väistämättä. Toisaalta myös maan omassa pankkisektorissa piilee uhka. Epävirallinen pankkitoiminta kasvaa samalla, kun valtio pitää virallisen pankkisektorin lainanantoa kurissa. Epävirallinen pankkitoiminta ei ole laajaa, mutta vahvasti suhdannesyklien mukaista, eli kärsisi pahasti talouden laskusuhdanteen seurauksena. Näiden riskien mahdollisuus on hyvä tiedostaa. Uskomme Kiinan talouskasvun jatkuvan edelleen vahvana ja tukevan USA:ta ja Eurooppaa, joiden on tällä hetkellä vaikea tukea toisiaan. Maailmantalouden kasvun kannalta olisi nyt suotavaa, ettei Kiinan keskuspankki kiristäisi rahapolitiikkaa liikaa ja siten ajaisi kotimaista kysyntää ahdinkoon.
“
Kiinan tärkein apu on kuitenkin jo pitkään ollut kasvava kysyntä, joka on vahvistanut vientitalouksia, myös Suomea. Kapitaali 3/11 • 7