O
skari Juurikkala astelee Economicumin opiskelijatilaan Arkkuun. Silmät osuvat ensimmäisenä kirjahyllylle asetetussa valokuvassa keimailevaan talousliberaaliin Milton Friedmaniin. Ehkäpä kyseessä on jonkinlainen Juurikkalan oppi-isä. Jos lukee hänen kirjoituksiaan, vivahteita liberaalista talousajattelusta ei voi olla huomaamatta. Jonkun silmään saattaa pistää esimerkiksi Juurikkalan kotisivuilta löytyvä blogikirjoitus otsikolla ”Lukukausimaksut: kyllä kiitos!” Juurikkala tunnustaa kallistuvansa talousliberaalille kannalle. Siksi onkin ehkä vähän outoa, että hän on liittynyt Perussuomalaisten jäseneksi ja aloittanut vastikään puolueen kansanedustajien talouspoliittisena neuvonantajana. Moni kun pitää perussuomalaisten talouspolitiikkaa varsin vasemmistolaisena. Etkö koe olevasi talouspoliittinen outolintu perussuomalaisten parvessa, Oskari Juurikkala? ”Sanoisin, että puolueena perussuomalaisia ei ole määritelty talouspolitiikan kautta niin suoraan. Perussuomalaiset on sinänsä mielenkiintoinen puolue, että se ei ole talouspolitiikassa oikealla eikä vasemmalla. Jos katsoo puolueohjelmaa, siellä on elementtejä molemmilta puolilta”, Juurikkala valottaa ja ottaa esimerkeiksi puolueen pienyrittäjämyönteisyyden ja toisaalta heikko-osaisten puolustamisen. ”Perussuomalaisten identiteetti lähtee enemmänkin yksilön ja paikallisen yhteisön korostamisesta.” ”On hyvä, kun puolue ei määrittele itseään ensisijaisesti talouspolitiikan kautta. On nykyaikaisen moraalisen köyhyyden merkki, että ikään kuin kaikki politiikka olisi talouspolitiikkaa.”
Kapitaali 3/11 • 10
P
erussuomalaisten parissa Juurikkala kertoo tehtäväkseen auttaa kansanedustajaryhmää ongelmissa, joita vastaan
tulee. Niitä varmaankin piisaa ratkottavaksi. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kun on pullollaan ensimmäisen kauden untuvikkoja, eikä tämänhetkinen taloustilanne ole ihan selvää pässinlihaa kaikille vanhoillekaan edustajille. Moni on myös moittinut perussuomalaisten kansanedustajajoukkiota jukuripäiseksi ryhmittymäksi. ”Minulla on hyvä työskentelysuhde puoluejohdon kanssa, enkä pidä totena kirjoittelua, että se on täysin vailla suuntaa oleva sonnilauma”, Juurikkala tyrmää. ”Siellä on ihmisiä, jotka ovat fiksuja ja kiinnostuneet tekemään työnsä. Taustoista riippumatta he ovat sellaisia ihmisiä, jotka halu-
“
On nykyaikaisen moraalisen köyhyyden merkki, että ikään kuin kaikki politiikka olisi talouspolitiikkaa.