Kolmantena lukiovuotenani päätin vallankumouksellisesti hakea Helsingin yliopistoon. Keskiverto lukio-opintonsa päättävä haapavetisnuori olisi todennäköisesti suunnannut sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Oulun yliopistoon. Mutta minua ei Oulu houkutellut. Kesäkuun 2008 alussa pakkasin laukkuni ja lähdin suureen maailmaan pääsykoeonneani koettamaan. Vastoin kaikkia odotuksia löysin perille koepaikalle ilman suurempia ongelmia ja olin vieläpä ajoissa. Pääsykoe meni vieläpä siinä määrin hyvin, että opiskelupaikka heltisi tuolla ensimmäisellä yrittämällä. Maanpuolustuksellisten velvollisuuksien vuoksi lykkäsin opintojeni aloittamista kumminkin vuodella. Loppukesästä 2009 pakkasin isäni auton täyteen tavaraa ja lähdin taas suureen maailmaan onneani koettamaan. Vastoin kaikkia odotuksia löysin perille HOASin minulle tarjoamaan luksusasuntoon viehkeässä Meri-Rastilassa. Meri-Rastila teki minuun ikävä kyllä oitis lähtemättömän vaikutuksen. Jaan mielelläni lisää kokemuksiani soluasumisesta Itä-Helsingissä muissa yhteyksissä. Ensimmäiset päivät Helsingissä kuluivat nopeasti. Suurin haaste oli liikenteen opetteleminen. Haapavedellä julkista liikennettä ei ollut nimeksikään. Ruuhkiakin syntyi vain harvoin kun kaksi traktoria sattui yhtä aikaa siihen ainoaan
kiertoliittymään ja ainokaiset liikennevalot löytyivät ABC:n autopesulan kyljestä. Helsingissä kaikki oli toisin. Meri-Rastila sijaitsi metrolinjan varrella, joten metron käyttö tuli opeteltua ensimmäisenä. Varsin nopeasti ymmärsin, kummalta puolelta kulkevaan metrojunaan kannatti mennä. Ymmärsin myös sen, että ”Mellunmäki”-tekstillä varustetulla metrolla ei päässyt kotiin. Bussit ja raitiovaunut tuottivat eniten vaikeuksia. Niitä vaikutti olevan liikaa. Väitän nykyään hallitsevani Helsingin liikennejärjestelmän suhteellisen hyvin. Siksi väitän myös, että kuka tahansa muu voi oppia käyttämään pääkaupunkimme joukkoliikennettä moitteettomasti. Liikenteen lisäksi moneen muuhunkin asiaan tottuu aikanaan. Helsinkiläisten (erityisesti nuorten) nasaaliääni pistää aluksi korvaan pahasti, mutta pian sitä ei enää huomaakaan. Myös kielen rakenteet ja sanat saattavat kuulostaa ikävältä. Korva sopeutuu niihin kyllä. Kannattaa hyväksyä myös se tosiasia, että Helsinki on Stadi, ei Hesa. Helsingillä on valtavan paljon tarjottavaa. Harrastus- ja vapaa-ajan mahdollisuudet ovat valtavat: on musiikkia, taidetta, teatteria, ravintoloita, urheilupaikkoja... Tähän tarjontaan kannattaa tutustua vaikkapa omien fuksitovereiden kanssa.