KRIISIYTYVÄ
TIEDE JA VAIHTOEHTOISET INSTITUUTIOT
KEIJO LAKKALA
Yhteiskuntamme on kriisissä. Talouskriisi tuhoaa yhteiskuntaa sisältäpäin ja ekologinen kriisi uhkaa sitä ulkoapäin. Myös tiede on kriisissä.
T
ieteen objektiivisuus ja autonomisuus vaarantuu jatkuvasti enemmän yliopistoinstituution ulkopuolelta tulevien paineiden myötä. Tutkimuksen laatua mitataan pikemminkin määrällisin kuin laadullisin kriteerein, kun yritysmaailma muovaa yliopistoista tietokapitalistisia innovaatiotehtaita. On aivan sama mitä teet, kunhan teet sitä paljon ja kunhan työsi hyödyttää kapitalistisia tavaramarkkinoita. Aivan. Tiedosta on tullut kauppatavara siinä missä muistakin yleishyödyllisistä ihmistoiminnan tuotteista. Myös opiskelijat kokevat tiedeinstituution kriisin nahoissaan. Opiskeluajat lyhenevät, oppiainevalikoimaa karsitaan, opintotuet eivät riitä elämiseen ja liiallisesta työnteosta rangaistaan. Yritysmaailma piiskaa opiskelijoita yhä tehokkaampiin suorituksiin välittämättä hittojakaan siitä, miten opiskelutahti ja opintojen sisällöt palvelevat opiskelijan omia kykyjä, taipumuksia ja pyrkimyksiä. Ja sitten suuret ikäluokat kehtaavat vielä valit-
taa kaiken saaneesta ”pullamössösukupolveslöytää autonomiansa myös tulevaisuudesta. ta”. Tämä muistetaan, kun teille vaihdetaan Tämä kuitenkin vaatii tiedeyhteisön – opiskevanhainkodissa vaippoja. lijoiden, tutkijoiden ja muun henkilökunnan Vaikka yhteiskuntamme onkin pahassa – autonomiaa, ei pelkkää yliopistoinstituu(ja modernille maailmalle tyypillisellä tavalla tion muodollista autonomiaa valtiosta, joka jatkuvassa) kriisissä, on tästä kriisistä löydettodistettavasti johtaa pelkkään tietokapitalistävissä myös hyvät puolensa. Kriisi merkitsee tiseen yritysmonopoliin. sitä, että jokin on vallitsevassa todellisuus Se, mistä yliopistolain muutoksessa oli mennyt pieleen, jokin ei oikein toimi. ”Jokin kysymys, oli pyrkimys juridisesti oikeuttässä mättää...” Kriisi herättää kysymyksen taa tiedon (tai tarkemmin: informaation) siitä, onko vallitseva yksityisomistus. Tietoa pyritään jatkuvasti yhteiskunta sittenYliopistoista tulee kään paras mahdolliinvestoinnin kohde, kaupallistamaan ja hyödyntämään nen, voisiko sittenkin ja investoijat tietysti olla vaihtoehtoja? odottavat myös ylilisäarvon tuottamisen nimissä. Kriisit ovat yhteisopistojen tuottavan kuntajär jestelmän jotain hyödyllistä tapa paljastaa omat valheensa. Kriisit kyseenvastineeksi. Tässä saattaa jäädä mm. sellaialaistavat vallitsevan ja pakottavat ajatteleset ”hyödyttömät” taidot kuten kriittinen ja maan vaihtoehtoja. luova ajattelu helposti toiseksi. Informaation Pienellä pohdinnalla vaihtoehtoja myös yksityisomistuksen ei luulisi sitä paitsi edes löytyy. Yliopiston ei tarvitse palata kuvitteelsopivan kovin hyvin yhteen tieteentekemisen liseen sivistysyliopistoon, vaan se voi yrittää normien kanssa.
6 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA