KUUNTELE
FEMINISTIÄ
O
TAIJA ROIHA
n noloa, että vielä 2000-luvun toisella vuosikymmenellä sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole toteutunut. Ehkä siksi tuntuu olevan myös noloa ja epätrendikästä profiloida itsensä feministiksi, eräänlaiseksi epäonnistujaksi. Monet tasa-arvokysymykset myös epäpolitisoidaan. Esimerkiksi lasten kanssa kotiin jääminen on puhtaasti oma valinta. Sen takana ei nähdä isoja yhteiskunnan rakenteita, kuten naisvaltaisten alojen matalampaa palkkausta, mikä puolestaan vaikuttaa naisten kotiinjäämiseen ja täten myös naisten työurien kehitykseen. Kun ongelmat epäpolitisoidaan, on niitä myös hankala korjata. Auvoisan länsimaisen individualismin vallitessa yhteiskunnassamme on vaikea myöntää, että ympäröivä maailma määrittää meitä niinkin turhanpäiväisen seikan kuin sukupuolen perusteella. Jos näin kuitenkin uskallettaisiin tehdä, voitaisiin pian huomata, että naisten vähäinen määrä esimerkiksi johtotehtävissä ei kenties olekaan seurausta siitä, että suurin osa naisista olisi tavalla tai toisella epäpäteviä. Meitä huumorintajuttomia rintaliivienpolttajia ei aina oteta poliittisella kentällä vakavasti. On toki selvää, ettei feminismillä ratkaista eurokriisiä, mutta sillä on silti paljon annettavaa yhteiskunnan eri osa-alueille. Tasa-arvoinen yhteiskunta on kaikkien etu; se vapauttaa myös miehiä ja epäilemättä myös helpottaa niitä, jotka yrittävät löytää paikkansa jostain näiden kahden sukupuolen väliltä. Siksi kannattaa antaa myös feministin äänen kuulua.
KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 15