18
3/17
Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani, omaa maatani ja maailmaa… Kuuluvatko kirkko ja partio yhteen? Miten lippukunnat toimivat taustayhteisönään evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, kun kaikki lippukunnan jäsenet eivät ole saman kirkon jäseniä? Voiko partio Suomessa suosia yhtä uskontoa 2000-luvun monikulttuurisessa yhteiskunnassa, ja tekeekö se niin?
S
uomalaisista lippukunnista monet toimivat jonkinlaisen
virallisen yhteistyön piiriin kuulukaan.
taustayhteisön tuella. Toimintatapoja eri taustayhteisöjen
Aktiivinen yhteistyö antaakin lippukun-
kanssa on yhtä monia kuin lippukuntiakin, mutta useim-
tien jäsenille tilaisuuden osallistua eri ta-
miten taustayhteisönä on kuitenkin paikallinen seurakun-
pahtumiin oman vakaumuksen ja kiinnos-
ta. Lippukunnan suhde seurakuntaan on usein yksinkertaisempi kuin partion suhde kirkkoon ja uskontoon. Sen sijaan mielipitei-
tuksen mukaan. Koska uskonnollinen kasvatus on jollain ta-
tä jakaakin jo liittyminen lippukuntaan, jonka taustayhteisönä toi-
valla osa lähes kaikkien lippukuntien toimintaa, tu-
mii seurakunta. Partiolippukunta on kuitenkin aina oma itsenäi-
lisi yhteistyön erilaisten uskonnollisten yhteisöjen ja
nen yhdistyksensä, jossa päätösvaltaa käyttää vuosikokous ja sen
kirkon kanssa olla mutkattomampaa. Mahdollisuus osal-
nimeämä hallitus. Taustayhteisöllä ei siis ole päätösvaltaa lippu-
listua monenlaiseen seurakunnan tai kirkon toimintaan on tär-
kunnan toiminnasta, mutta Suomen Partiolaisten ja Suomen evan-
keä osa hengellistä kasvua, eikä mahdollisuuden osallistua pitäisi
kelis-luterilaisen kirkon välisen sopimuksen mukaan tunnustuk-
olla syrjivää eri uskontoja tunnustaville tai uskonnottomille jäse-
sellisen taustayhteisön omaava lippukunta sitoutuu tarjoamaan sen
nille. Kysymys onkin usein yksilön vakaumuksen huomioimisesta
mukaista uskontokasvatusta jäsenilleen.
toiminnassa, sillä lippukunta on yhtä kuin jäsenensä eikä yksittäi-
Osalle partiolaisista Suomessa tämä sopimus on epämielui-
nen massa samaa mielipidettä ja vakaumusta. Partiolaisia yhdistä-
sa. Jos partio toimii puoluepoliittisesti sitoutumattomasti, miksi se
vä arvopohja on niin laaja ja tärkeä osa toimintaa, ettei yhden asi-
ei toimi sitoutumattomasti myös uskonnon suhteen? Partiolupa-
an tulisi kaataa sitä.
Ellen Helminen
us itsessään jättää lupauksen antajalle pelivaraa, sillä sitoumus rakastaa omaa jumalaa ei vaadi kyseisen jumalan olevan kristillisen uskon Jumala. Lupaus jättää kuitenkin huomioimatta tässä muodossaan esimerkiksi polyteistiset uskonnot, sekä ateismin. Yksittäiseen lauseeseen takertuminen tuntuu monista turhalta, ja jopa kiusanteolta, mutta toisten partiopolulla se on ainoa hetki uskon-
SA N A NAUTI ELÄMÄN PIENISTÄ PALASISTA
non konkretisoitumiselle.
PARTION ARVOPOHJA KAIKEN TAUSTALLA Lippukuntien sisällä eri ajatukset partiolupauksen sisällöstä ja uskonnon asemasta partion kasvatustavoitteissa ovat usein pöydällä. Toisinaan partiolupausta halutaan muokata omaan vakaumukseen sopivaksi, ja joskus ajatukset uskontokasvatuksesta eroavat johtajiston sisällä tai taustayhteisön kanssa. Parhaiten yhteistyö seurakunnan ja kirkon kanssa toimiikin silloin, kun asioista voidaan keskustella avoimesti ja läpinäkyvästi. Sisaruspiirissä hengellisten sanojen korvaaminen toisilla tai osan jäsenistä jättäytyminen pois hengellisistä tilaisuuksista ei kaada partion ja kirkon suhdetta, mutta hengellistä kasvua ja uskontoa ei voida niin vain pyyhkiä pois partion arvopohjasta ja kasvatustavoitteista. Uskontokasvatuksessa ja hengellisessä kasvussa on kysymys henkilökohtaisesta suhteesta jumalaan ja itseensä. Kristillinen usko ei ole mikään vaatimus, vaikka Suomen kaltaisessa maassa, jossa yli 70 prosenttia väestöstä on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, opetettu uskontokasvatus onkin kristillistä. Eri uskontojen edustajia tai uskonnottomia partiolaisia ei saisi syrjiä, vaan partiossa tulisi aina ottaa huomioon jokaisen oma vakaumus niin Suomen Partiolaisten kuin lippukunnankin tasolla.
AKTIIVISTA YHTEISTYÖTÄ TAUSTAYHTEISÖN KANSSA Hämeen piirin alueella esimerkiksi Hämeenlinnassa seurakunta taustayhteisönään toimivien lippukuntien yhteistyö keskenään, sekä seurakunnan kanssa, on näkyvää ja monipuolista. Toimin-
”Näytä mallia vanhempana” – onko tuttu lausahdus, olet varmaan joskus kuullut sen? Lausahdus sisältää totuuden: me tarpojat, samoajat, vaeltajat ja aikuiset olemme sudenpennuille ja seikkailijoille esikuvia. Partiolaisia, jollaiseksi hekin haluavat kasvaa. Välillä kuitenkin unohtuu kuinka taitavia ja rohkeita juurikin sudenpennut ja seikkailijat ovat. Milloin olet kuullut lausahduksen ”Ota mallia nuoremmista”? Varmasti aika harvoin, vaikka monesti voisimme tehdä niin. Iloita ja aistia heidän tavoin ympäristöä, olla pienistä asioista kiitollisia. Pysähdy ja katsele ympäristöä, mieti kuin pienempi partiolainen ja iloitse. Ole iloinen esimerkiksi näistä: • Vieressäsi on 20 puuta ja pusikko. Voit pitää sitä metsänä missä on ihana touhuta ja olla. • Saat osallistua partioystäviesi kanssa yhteiseen tapahtumaan tai aktiviteettiin, silloin ei edes rankkasade haittaa menoa. • Saat mukillisen kaakaota ja yhden piparin. Nauti, äläkä mieti heti miksi näin vähän.
ta ei jää vain partiomessuun kerran vuodessa, vaan yhteisiä tilaisuuksia riittää varainkeruusta yhteiseen joulupuuroon, ja tarpojien tapaamisiin. Samoin seurakunnan toiminnasta esimerkiksi vaellusrippikoulu vetää partiolaisia muutenkin puoleensa, vaikka se ei
Muistetaan iloita ja nauttia pienistä teoista ja seikkailusta, kaiken ei tarvitse olla suurta ja ihmeellistä!
Riitta Kivivasara