Luonto keksi kiertotalouden – toivon teknologia ottaa

Olen tutkimusurallani keskittynyt biomassan entsymaattiseen muokkaukseen ja hajottamiseen. Luonnon mikrobit hajottavat kasvibiomassaa, kuten puuta, sokereiksi, jotka siirtyvät taas korkeampiin eliöihin ravintoketjun kautta. Tässä hienossa kiertotaloudessa kaikki otetaan käyttöön eikä hävikkiä synny, toisin kuin monissa teollisissa prosesseissa. Puhunkin mielelläni toivon teknologiasta, uudenlaisesta ajattelutavasta, jossa otamme oppia luonnon resurssiviisaudesta.

Olen täysin vakuuttunut, että teknologian kehityksestä löytyy ratkaisuja ilmastokriisiin, luontokatoon ja raakaainepulaan. Valtava murros on jo käynnissä: liikenne sähköistyy, kertakäyttökulutus vähenee, ja opimme tekemään valintoja kestävyys edellä.

Minulle antaa erityisesti toivoa se, että likaavana ja raskaana teollisuutena aiemmin nähty kemian tekniikka kiinnostaa nyt nuoria, koska tähtäämme uudenlaisiin puhtaisiin ratkaisuihin. Me koulutamme nyt heitä, jotka tekevät ja soveltavat tulevaisuuden toivon teknologioita. Yksi esimerkki on vihreä vety, jota suomalaisella tuulivoimalla tuotettuna voidaan käyttää esimerkiksi lannoitteiden ja kemikaalien valmistamiseen päästöttömästi.

Biotalouden tutkijana on huikeaa nähdä, kuinka uusiutuvilla biomateriaaleilla korvataan nyt fossiilisia pakkauksia eli muovia. Korvaamisen lisäksi kiertotalous, esimerkiksi tekstiilien, kuitujen ja metallien uusiokäyttö, on toinen tärkeä tapa säästää luontoa. Jätteiden synnyn ehkäisy on kuitenkin tehokkain keino – meidän on vähennettävä kulutusta. Teknologialla on tässäkin rooli, sillä tarkoituksenmukaisella ja suunnitelmallisella raaka-aineiden käytöllä ja kestävämmillä tuotteilla vähennämme hävikkiä ja mahdollistamme kierrätyksen.

Vihreä siirtymä alkaa olla totta, ja uskon, että teknologian avulla on mahdollista päästä hiilineutraaliuteen, jota Suomi tavoittelee vuoteen 2035 mennessä.

Kristiina Kruus dekaani

Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulu