Aalto University Magazine 28

28

TOUKOKUU 2021

Digiajan luottamus vaatii yhteispeliä Tutkijat tapasivat rugbykentällä

Digimaailman hyvät hakkerit

Kvanttiosaamisesta kansalaistaito

SISÄLTÖ

Lumirugbya pelataan pakkasessa lumi­ hangessa. Lue sivulta 24, miten aaltolaiset Ivan Vujaklija (vasemmalla), Christopher Jonkergouw ja Eduardo Anaya ovat päivisin tutkijoita ja iltaisin, muutamana päivänä viikossa, he ovat mutaisia, märkiä miehiä, joiden ainoa tavoite on saada pallo maaliin – yhdessä joukkueena.

Kuva Aki-Pekka Sinikoski

2 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

28

Digiluottamuksen 12 rakentajat 24 Mukana rugbynpelaajien matkassa Kvanttilukutaitoa 38 kaikille

5 Avauksia – Kati Hagros ja algoritmien arvot.

6 Nyt – Pieniä uutisia, isoja asioita.

Yliopistot alkavat yhteistyössä kouluttaa 5G-osaajia.

Aalto-yliopisto Töölön peruskorjaus valmistui.

10 Oho! – Miri Stryjan ja kadonneet tutkimuspäiväkirjat.

TEEMANA luottamus 12 Teema – Digimaailmassa ”hyviksiä” on enemmän kuin ”pahiksia”.

17 Kolumni – Annamari Vänskä ja datavetoisen kulttuurin intiimiys.

18 Teema – Esa Saarinen ja inhimillinen luottamuksen ilmapiiri.

20 Kuka – Sami Marttinen ja Swappie-yrityksen tarina.

24 Mukana matkassa – Rugby on huligaanien laji, jota pelaavat herrasmiehet.

30 Vau! – Urheat opiskelijaurheilijat.

32 Tieteestä – Lasse Mitronen ja Mikko Hänninen keskustelevat verkkokaupan ratkaisuista.

34 Tieteestä – Tiedeuutisia lyhyesti.

36 Yhteistyö – Naisten Linjan palvelumuotoiluprojekti etsi ratkaisuja verkkoväkivaltaan.

37 Tieteestä – Toisto on koneälyn rakennuspalikka.

38 Tieteestä – Kvanttilukutaito on pian kansalaistaito.

43 Tieteestä – Erityisverkoissa tieto on turvassa.

44 In-house – Virtuaalinen kampuskierros vie Otaniemeen.

46 Väitöksiä – Saija Hollmén ja humanitaarinen arkkitehtuuri; Janin Koch ja digitaaliset ideointityökalut; Marko Voutilainen ja ilmiöiden matemaattinen mallintaminen.

48 Arjen valintoja – Kaie Kubjas ja turvallinen matematiikka.

50 Yhteistyö – Opiskelijoiden Entremo-projektissa syntyi työkalu potilaiden etävalvontaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 3

Jaakko Kahilaniemi

TEKEMÄSSÄ

Koko tiimi koossa, vasemmalta Ilona Ilottu, Janne Koivu, Eeva Sivula, Petri Salmela ja Zorro-koira.

DOG DESIGN

Me kolme Dog Design -suunnitte­lu­ toimiston perustajaa, Ilona Ilottu, Eeva Sivula ja Petri Salmela, olemme Aallon kasvatteja lähes 30 vuoden takaa. Muistot Taide­ teollisen korkeakoulun Arttu-lehdestä ja muista julkaisuista nousivat pintaan, kun saimme aloittaa yhteistyön Aalto University Magazinen toimi­tuksen kanssa.

Opiskeluvuosien jälkeen me kaikki työskentelimme Suomen

merkittävimmissä lehtitaloissa.

Se kasvatti arvostustamme painettuun sanaan ja kuvaan sekä halun tehdä laadukasta, lukija­ystävällistä jälkeä. Kokemuksemme näkyy tänä päivänä asiakkaiden luottamuksena. Yhteisestä näkemyksestä ja innokkaasta vuorovaikutuksesta syntyy aina jotain hienoa.

Meille tiimityö on tärkeä osa suunnitteluprosessia. Se hioutui alkuaikojen työhuoneessa, kun ainoalle tietokoneellemme pääsi yksi vuorollaan, toisten seuratessa

ja kommentoidessa vieressä.

Kuunteleminen onkin luottamuksen perusta, ja kyky keskustella on luovuuden ohella tärkein työkalumme.

Tiimimme neljäs pitkäaikainen ja kullanarvoinen jäsen on graafinen suunnittelijamme Janne Koivu.

Häneen luotamme järkkymättömästi, kun on kyse työmme huipputärkeästä viimeistelystä.

Janne on meidän ”taiteilijoiden” jälkeen viimeinen haukansilmä ja portinvartija ennen painoa.

JULKAISIJA Aalto-yliopisto, viestintäpalvelut PÄÄTOIMITTAJA viestintäjohtaja Jaakko Salavuo TOIMITUS Paula Haikarainen, Riikka Haikarainen, Riikka Hopiavaara ULKOASU & KUVATOIMITUS Dog Design KANSI Aki-Pekka Sinikoski TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Antti Aimo-Koivisto, Tiina Aulanko-Jokirinne, Terhi Hautamäki, Mika Huisman, Juho Huttunen ,

Minna Hölttä, Katrina Jurva, Jaakko Kahilaniemi, Saana Kallioinen, Kalle Kataila, Veera Konsti, Tero Koski, Anni Kääriä, Tapio Nirkko, Aleksi Poutanen, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Helena Raunio, Panu Räty, Pasi Salminen, Aki-Pekka Sinikoski, Heidi Strengell, Tiina Toivola, Noora Typpö, Lauri Veerde, Nita Vera, Annamari Vänskä, Jani Wallenius, Sanni Wessman, Ida-Maria Wikström OSOITE PL 18 000, 00076 Aalto PUHELIN +358 9 470 01 VERKOSSA aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA Unigrafia Oy, 2021 PAINATUS Grano Oy, 2021 PAPERI Maxioffset 190 g/m2 (kansi) & 100 g/m2 (sisäsivut) PAINOS 30 000 (suomenkielinen) & 3 000 (englanninkielinen) OSOITELÄHDE Aalto-yliopiston alumni- ja kumppanuusrekisteri (CRM) AALLON TIETOSUOJAILMOITUKSET aalto.fi/fi/palvelut/tietosuojailmoitukset ISSN 1799-9324 painettu ISSN 2323-4571 verkkojulkaisu

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

AVAUKSIA

En ole digitaalisten palveluiden aikainen vaan varovainen omaksuja.

Liityn sosiaalisen median ryhmiin tai Airbnb:n käyttäjäksi vasta, kun riittä­ vän moni tuttuni on käyttänyt niitä noin vuoden. Syötän palveluihin vain minimimäärän tietoa itsestäni.

Iäkäs äitini ei vieläkään uskalla käyttää luottokorttia verkkokaupan palveluissa. Yritän turhaan vakuuttaa, että riskit ovat pienet ja hyödyt isot.

Teinipoikani ei puolestaan epäröi ottaa digipalveluita käyttöön, mutta pohtii, miten paljon Google hänestä tietää ja miksei vaaleja ole vieläkään siirretty verkkoon.

Eri sukupolvet ja käyttäjäryhmät suhtautuvat digitaalisiin ratkaisuihin hyvin eri tavoin. Millä perusteella päätämme, kehen tai mihin verkossa luotamme?

Ihmisten välistä luottamusta on tutkittu psykologiassa paljon. Se perustuu osaamiseen, ennustettavuuteen, johdonmukaisuuteen ja hyväntahtoisuuteen. Luottamus onkin perinteisesti nähty varsin hitaasti muodostuvana prosessina, ja sen rakentuminen vie aikaa.

Digitalisoituvassa maailmassa luottamuksen psykologiset perusteet eivät muutu, mutta luottamuksen synnyttäminen on yhä nopeatempoisempaa, hajautetumpaa ja teknologiavälitteisempää. Myös ehdoton luottamus instituutioihin on murenemassa – monissa asioissa ihmiset kertovat jo luottavansa enemmän omiin sosiaalisen median ryhmiinsä.

Joudumme nykymaailmassa arvioimaan paitsi ihmisten ja instituutioiden luotettavuutta, myös teknologian ja algoritmien luotettavuutta. Henkem­me on kirjaimellisesti riippuvainen liiken­ nevälineiden turvajärjestelmistä ja laboratorionäytteitä analysoivista roboteista. Pelkäämme tietomurtoja ja identiteettivarkauksia, mutta haluam­me meille räätälöityjä digipalveluita.

Kannattaako meidän siis luottaa teknologiaan? Toki, koska koneista voi-

daan tehdä ylivertaisen osaavia, ennustettavia ja johdonmukaisia. Lohkoketjua ei voi manipuloida, toisin kuin joukkoa ihmisiä. Mutta voimmeko luottaa koneiden hyväntahtoisuuteen?

Kysymys koneiden hyväntahtoisuudesta voi kuulostaa huvittavalta, mutta se on keskeinen eettinen kysymys tieto­ järjestelmien, algoritmien ja tekoälyn tutkimuksessa ja kehityksessä. Tietojärjestelmä tekee päätöksiä algoritmien perusteella, ja algoritmeilla on arvot.

Nämä arvot on tehtävä näkyviksi aivan samoin kuin päätöksiä tekevien ihmisten ja instituutioiden arvot.

Aalto-yliopiston arvot – vastuullisuus, rohkeus ja yhteistyö – ohjaavat kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Työmme perustuu tutkittuun, luotettavaan tietoon ja yhteisön keskinäiseen luottamukseen. Myös meihin luotetaan. Juuri nyt se on erityisen arvokasta: yliopistoja tarvitaan tiennäyttäjiksi digitalisoituvassa maailmassa.

Kati Hagros Aalto-yliopiston digitalisaatiojohtaja

Kysymys koneiden hyväntahtoisuudesta voi kuulostaa huvittavalta, mutta se on keskeinen eettinen kysymys tietojärjestelmien, algoritmien ja tekoälyn tutkimuksessa ja kehityksessä.

Pasi Salminen

Luotatko enemmän ihmiseen vai algoritmiin?

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 5

Ida-Maria Wikström

NYT

Suomalaiset yliopistot ryhtyvät yhdessä kouluttamaan 5G-osaajia Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt FITech 5G -koulutushankkeelle 1,05 miljoonan euron rahoituksen. Sen turvin tarjotaan aiheeseen liittyviä, maksuttomia yliopistokursseja ainakin tuhannelle suomalaiselle.

Hankkeessa ovat mukana kaikki kahdeksan FITech-verkostoon kuuluvaa yliopistoa sekä Helsingin yliopisto. Yliopistojen lisäksi mukana on useita alan yrityksiä. Hanketta koordinoi Aalto-yliopisto, ja sen akateemiseksi johtajaksi on nimetty tietoverkkotekniikan professori Heikki Hämmäinen.

Kurssitarjonta avataan kesään 2021 mennessä FITech-verkostoyliopiston verkkosivuilla (www.fitech. io), ja tarjonta laajenee syksyllä.

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Tulevien kurssien aiheita ovat esimerkiksi esineiden internet, sulautettu internet, järjestelmähaavoittuvuudet sekä langattomat teknologiat.

Kursseille haetaan Opintopolkupalvelun kautta ja opiskelu on maksutonta hankekauden ajan, vuoden 2023 loppuun saakka. Kuka tahansa voi suorittaa tarjolla olevia kursseja, eli opiskelijan ei tarvitse olla kirjoilla yliopistossa.

5G-verkkoteknologia mahdollistaa nopeat ja suuren kapasiteetin mobiiliyhteydet. Koronapandemia on entisestään kiihdyttänyt 5G-teknologiaan siirtymistä, sillä tarve etätyöskentelylle, tuotannon etäohjaukselle ja monille muille nopeaa mobiili­yhteyttä vaativille palveluille on lisääntynyt.

6.

Aalto-yliopiston sijoitus maailmassa taiteen ja muotoilun alalla QS World University Rankings 2021

Aalto hakee patentteja ennätystahtiin

Uusi ja ainutlaatuinen professuuri tuo tietoa omistajuudesta

Patentti- ja rekisterihallituksen tuoreen tilaston mukaan Aalto-yliopisto oli 52 hakemuksellaan Suomen neljänneksi suurin patenttien hakija vuonna 2020.

Yliopiston edelle ylsivät vain Nokian liiketoiminnat sekä VTT. ”Patentteja haetaan etenkin tekniikan aloilla, biomateriaalien lisäksi fysiikan, neurotieteiden, tietotekniikan, konetekniikan, sähkötekniikan ja tietoliikenneverkkojen alueilla”, sanoo innovaatioista vastaava vararehtori, professori Janne Laine.

Yliopiston viime vuonna hakemien patenttien määrä oli viisinkertainen vuoteen 2012 verrattuna. Osa keksinnöistä on myös voinut siirtyä yritysyhteistyön kautta yritysten hyödynnettäviksi eikä näy lukumäärässä.

Yksi esimerkki tuoreista keksinnöistä on nanokokoinen mittalaite, bolometri. Grafeenipohjainen laite on niin pieni, että se mahtuisi bakteerin sisään. Aallosta ja VTT:stä ponnistanut kvanttiteknologia-alan yritys IQM käyttää laitetta apunaan rakentaessaan Suomen ensimmäistä kvanttitieto­ konetta.

Patentoiminen on olennainen osa prosessia, jossa tutkimusideat päätyvät laajemmin yhteiskunnan hyödynnettäviksi. Yliopisto tarjoaa tukea tutkijalle läpi koko monivaiheisen prosessin.

Aalto-yliopiston kauppa­ korkeakouluun perustetaan omistajuuden professuuri.

Lahjoitusvaroin perustettava professuuri on ainoa laatuaan maailmassa.

Omistajuus on kiinteä osa markkinataloutta ja sen ymmärtämisen merkitys korostuu pääomien kansainvälisen liikkuvuuden myötä. Myös talouden digitalisoituminen lisää omistajuuden eri muotoja, ilmiöitä ja mahdollisuuksia.

Kauppakorkeakoulun dekaanin Timo Korkeamäen mukaan uudella professuurilla tulee olemaan keskeinen rooli omistajuuteen liittyvän akateemisen tutkimustiedon tuottamisessa ja jalkauttamisessa yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi. ”Omistajuuden eri muotojen vaikutuksista yritysten toimintaan ja menestykseen työnantajina, kasvun moottoreina ja veronmaksajina on yllättävän vähän tutkittua tietoa. Uusi professuuri täyttää tätä vajetta ja toimii myös teemaan liittyvän tutkimuksen ja opetuksen suunnannäyttäjänä niin kansallisissa kuin kansainvälisissä verkos-

toissa”, Korkeamäki sanoo.

Professuurihankkeen isä on omistamisesta kirjan kirjoittanut pääomasijoittaja Tero Luoma, joka yhdessä Ensto Investin omistajiin kuuluvan Lari Raitavuon kanssa on koonnut hankkeelle tukijoita.

Uusi professuuri perustetaan järjestöiltä, säätiöiltä, yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä saaduilla lahjoituksilla. Professuuria ovat tukeneet muiden muassa Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Saastamoisen säätiö, Pörssisäätiö, Perheyritysten liitto, Elinkeinoelämän keskusliitto, Oras Invest, Ensto Invest ja Yksityisyrittäjäin säätiö.

Omistajuuden professuuri on kokoaikainen, ja lahjoitusten avulla sen perusrahoitus turvataan 20 vuodeksi. Rekrytointi on jo käynnissä, ja tavoitteena on, että uusi professori aloittaa tehtävässään viimeistään vuoden 2022 alussa.

Mika Huisman

Kauppakorkea­ koulun luentosali on Harvard-tyylinen, sen voi jakaa kahteen osaan.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 7

Kuvat: Mikko Raskinen

Kuvateklsti

NYT

KAUPPAKORKEAKOULUN entisen

päärakennuksen, nykyiseltä nimeltään Aalto-yliopisto Töölön, peruskorjaus on päättynyt ja toiminta rakennuksessa on käynnistynyt. Runeberginkadulla Helsingissä sijaitsevan rakennuksen pääkäyttäjä on Aalto University Executive Education Oy (Aalto EE), joka tarjoaa liikkeenjohdon valmennus- ja kehittämispalveluita.

Rakennuksessa on kaksi uutta julkisen taiteen teosta. Lisäksi rakennuksessa on mittava Aalto EE:n taidekokoelma, joka sisältää noin 300 teosta.

Taiteilija Kristina Riskan keraamiset teokset Inevitableprogress I & II ovat ala-aulassa. Suuret ontot keramiikkaveistokset kuvaavat ihmisenä olemisen rajoitteita ja mahdollisuuksia.

Taiteilija Sakari Kannoston Kiertää-teos sijaitsee portaikossa.

Messinkiputkesta ja kierrätyslasista valmistettu tilataideteos kuvaa metsävaahteran siemenoksaa.

THE SATELLITE on neljän opiskelijan

suunnittelema, tiimihenkeä rakentava korttipeli, joka on saanut innoituksensa Aalto-1-satelliitista. Korttipakassa on viisi maata: pata, risti, hertta, ruutu ja tähti.

Korteilla voi pelata tavalliseen tapaan tai opiskelijoiden kehittämää uutta peliä, johon on ohjeet pakan mukana. Peli syntyi Ideasta hyllyyn -kurssilla yhteistyössä Aalto University Shopin kanssa. shop.aalto.fi Anni Kääriä

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

MUODIN OPISKELIJA IDALIINA FRIMAN voitti Kööpenhami-

nassa järjestetyn nuorten muotisuunnit­ telijoiden Designers’ Nest 2021 -kilpailun.

Friman käyttää materiaaleina muun muassa ylijäämäkankaita, kierrätettyä lankaa ja muovipulloista tehtyä vanua.

Juho Huttunen

Voittoisaa Hetta-mallistoa on innoittanut sukututkimus: Frimanin suomenruotsalaisen isoisänisän täytyi sisällissodan syttyessä paeta Lappiin, ja vaatteissa on viitteitä tuosta kamppailusta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 9

OHO!

Tutkimusaineistot sään ja hyönteisten armoilla Apulaisprofessori Miri Stryjan näki väitöskirjaa tehdessään, miten pikkuseikat voivat sotkea suuret linjat.

”Kun suoritin taloustieteen ja valtio-opin tohtorintutkintoa Tukholman yliopistossa, olin kiinnostunut erityisesti kehitystaloustieteestä. Väitöstyössä käsittelin kehittyvissä maissa otettavia mikrolainoja ja osallistuin tutkimushankkeeseen, joka tehtiin yhteistyössä Ugandassa toimivan kansalaisjärjestön kanssa.

Vuonna 2012 käynnistyneessä tutkimuksessa ar­vioitiin kansalaisjärjestön säästöohjelmaa, johon osallistui nuorten naisten ryhmiä. Järjestöllä oli yhdeksän pientä toimistoa, joista kussakin työskenteli yksi ohjelma-avustaja. Kaikkiaan 1 500 henkilöä oli jaettu sataan säästäjien ryhmään.

Kunkin ryhmän oli määrä kirjata säästöihin ja lainoihin liittyvät tiedot kansalaisjärjestön päivä­ kirjoihin. Koska emme itse pystyneet matkustamaan paikalle alueen konfliktien takia, annoimme paikallisille ohjeet, joiden avulla he toteuttivat hankkeen.

He myös valitsivat paikallisille toimistoille johtajat.

Tutkimuksessani päätin tarkastella päätöksentekomenetelmiä sekä sitä, ketkä olivat saaneet lainoja, kuinka paljon ryhmä oli säästänyt ja ketkä pysyivät ryhmän jäseninä. Paikallisilta toimistoilta saamani tiedot olivat kuitenkin hajanaisia ja sisälsivät minulle tuntemattomia nimiä.

Vuonna 2015 päätin vierailla Ugandassa tehdäkseni seurantatutkimuksen paikallisesti ja kerätäkseni hallinnollisia tietoja. Tekeillä oleva artikkeli oli tärkeä opintojeni loppuun saattamisessa.

Olin suunnitellut vierailevani paikallisissa toimistoissa valokuvaamassa päiväkirjat. Kun aloin keskus­ tella toimistojen työntekijöiden kanssa, havaitsin, ettei heillä ollutkaan tarvittavia tietoja. Minun oli siis itse vierailtava jokaisessa sadassa pikkupaikassa tutustumassa päiväkirjoihin.

Ryhmien päiväkirjoja säilytettiin usein savimajassa. Tiedot olivat puutteellisia. Ryhmillä ei ollut saattanut olla käytössään edes kynää tai päiväkirjan sivuja oli saatettu repiä ja käyttää muihin tarkoituksiin. Osa kirjoista oli vahingoittunut sateiden tai hyönteisten vuoksi.

Minulle valkeni, että hankkeessa ei ollut mahdollisesti tehty mitään alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tilanne tuntui toivottomalta. En voisi kirjoittaa artikkelia hankkeesta enkä ehkä saisi tohtorintutkintoani valmiiksi ajoissa.

Palattuani kansalaisjärjestön toimistoon isompaan kaupunkiin löysin onnekseni joitain kelvollisia asiakirjoja. Niistä selvisi, millaisia ohjeita hankkeessa oli alun perin annettu ja ketkä ryhmiä olivat johtaneet.

Tämän ansiosta pystyin vaihtamaan tutkimuksen näkökulmaa ja keräämään riittävästi yhtenäisiä tietoja seurantatutkimustani varten.”

Teksti Saana Kallioinen Henkilökuva Kalle Kataila Kuvitus Noora Typpö

TEEMA

Luottamus

Sanni Wessman

Suomi on valittu neljättä kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Yksi menestystämme selittävä tekijä on luottamus, joka toimii kuin öljy yhteiskunnan rattaissa. Mutta millä tavoin luottamus esiintyy globaalissa ja verkottuneessa arjessamme?

12 Teema – Digimaailmassa ”hyviksiä” on enemmän kuin ”pahiksia”.

17 Kolumni – Annamari Vänskä ja datavetoisen kulttuurin intiimiys.

18 Teema – Esa Saarinen ja inhimillinen luottamuksen ilmapiiri.

20 Kuka – Sami Marttinen ja Swappie-yrityksen tarina.

24 Mukana matkassa – Rugby on huligaanien laji, jota pelaavat herrasmiehet.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 11

TEEMA Luottamus

Digiluottamuksen rakentajat Verkkoon mennyt yhteiskunta tarvitsee salaajia, valkohattuja ja sopivan epäluuloisia kansalaisia.

Teksti Minna Hölttä Kuvitus Sanni Wessman

I

nternetissä liikkuu yli 5,3 eksatavua informaatiota joka päivä. Se on valtava määrä: samaan tilaan sopisivat kaikki sanat, jotka on lausuttu ihmiskunnan historiassa.

Historian ensimmäinen internetviesti lähetettiin ARPANET-tietoverkossa vuonna 1969. Viestin oli tarkoitus kulkea Kalifornian yliopistosta UCLA:sta reilun 600 kilometrin päähän Stanfordin yliopistoon.

Kesken lähetyksen puhelinkopin kokoinen tietokone sammui.

LO – ensimmäinen viesti jäi tyngäksi.

Ohjelmointiopiskelija Charley Kline ei kuitenkaan antanut periksi vaan käynnisti koneen uudestaan.

UCLA viestitti LOG, Stanford vastasi IN – ja tutkijat varmistivat vielä puhelimessa, että kirjaimet todella tulivat perille.

Nyt maailmassa lähetetään joka päivä yli 300 miljardia sähköpostia ja 60 miljardia WhatsApp-viestiä.

Internetin käyttäjien määrä hipoo viittä miljardia, ja verkossa vietetään keskimäärin lähes 7 tuntia päivässä, siitä suurin osa mobiilina.

Arjestamme tuli digiä puolessa vuosisadassa.

Mikä tai kuka varmistaa, että sitä voi elää turvassa?

TEEMA Luottamus

Salapiirroksia ja avainpareja Yksi digiarjen turvaajista on Aalto-yliopiston apulaisprofessori Chris Brzuska. Hänen alansa on krypto­ grafia eli ­salausmenetelmät.

Sana krypto on kreikkaa ja tarkoittaa piilotettua tai salaista. Antiikin kreikkalaiset tatuoivat salaiset tiedot kuviksi orjien kaljuihin päänahkoihin ja lähettivät heidät matkaan. Kun orja kuukausien matkan jälkeen pääsi perille, hänen päänsä ajeltiin ja viesti oli taas luettavissa.

Moderni kryptografia perustuu matematiikkaan ja tietojenkäsittelytieteeseen. ”Se tutkii ja kehittää keinoja, jotka suojaavat järjes­ telmää ja sen käyttäjiä vihamieliseltä sekaantumiselta. Aina kun dataa siirretään internetissä, se pitää salata niin, että ulkopuoliset eivät pääse kuulemaan tai lukemaan sitä”, Brzuska sanoo.

”Aivan kuten fyysisessä maailmassa, hyviksiä on digimaailmassa valtavasti pahiksia enemmän.”

Työ tehdään matemaattisilla algoritmeilla ja s­ alausavaimilla. Ne sekoittavat ymmärrettävän viestin muotoon, jonka voi tulkita vain oikean avaimen avulla.

Salauksen päämenetelmiä on kaksi: symmetrinen menetelmä ja epäsymmetrinen eli julkisen avaimen menetelmä. Ensimmäisessä salaukseen ja sen purkuun käytetään samaa avainta. Sekä lähettäjän että vastaanottajan pitää tuntea avain tai löytää keino siirtää se turvallista kanavaa pitkin.

Usein tämä ei onnistu.

Silloin käytetään julkisen avaimen menetelmää.

Se perustuu julkisen ja salaisen avaimen muodostamaan avainlukupariin, jonka salaisen puolikkaan selvittäminen on äärimmäisen vaikeaa, vaikka julkinen avain on tiedossa.

Parin julkinen avain salaa tiedon ja salainen avain purkaa sen. Osapuolten tarvitsee vain saattaa julkiset avaimensa toisen saataville, jotta tiedon salaaminen onnistuu. ”Se on tosi makea konsepti, jota ilman koko netin salaus romahtaisi hetkessä. Hauskinta on, että kun Whitfield Diffie ja Martin Hellman esittelivät sen 1976, kukaan ei varmaan ajatellut, että sitä voisi 14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

käyttää johonkin. Ei silloin osattu kuvitella, että joku haluaisi jakaa salaistakin tietoa täysin tuntemattomien kanssa”, Chris Brzuska sanoo.

Käyttäjän ei yleensä tarvitse avaimia ja algoritmeja ajatella, vaan niistä pitävät huolen ohjelmistot ja kommunikaatiojärjestelmät. Epäsymmetrinen salaus turvaa niin pikaviestejä, maksuliikennettä kuin verkkosivujakin – s-kirjain verkkosivuosoitteen https-rimpsussa tarkoittaa juuri salattua, turvallista yhteyttä.

Turvallisuuden ja toimivuuden välillä on usein vaihtokauppa, jossa on päätettävä, kuinka paljon yhtä haluaa toisen kustannuksella. Lähimaksu on Brzuskan mielestä tästä oiva esimerkki: kätevyyden varjopuolena on se, että jos kortti joutuu vääriin käsiin, sillä on helppo tehdä luvattomia ostoksia.

Turvan pettäminen myös kohtelee ihmisiä eri tavoilla. ”Tasa-arvon tavoittelu on minulle henkilökohtaisesti iso innoittaja. Jos tililtäni katoaa parisataa euroa, tiedän, miten toimia saadakseni ne takaisin – enkä joudu näkemään nälkää rahoja odotellessa.

Kaikki eivät ole yhtä etuoikeutettuja.”

Brzuska on opiskelijoidensa kanssa ollut mukana parantamassa monia yleisesti käytössä olevia salaus­ protokollia. Kaikesta työstä huolimatta matemaattinen malli ei kuitenkaan koskaan riitä kattamaan kaikkia tosimaailman tilanteita, hän korostaa.

Hiotuimpaankin malliin voi jäädä aukkoja.

Verkon partiolaiset Tammikuussa 2021 Yhdysvaltojen puolustusministeriö kertoi Twitterissä uudesta rajapyykistä: sen tietojärjestelmistä löytyneiden haavoittuvuuksien määrä oli juuri rikkonut 25 000 rajan.

Maan hallituksen tietoturvabudjetti on 15 miljardia euroa vuodessa. Silti tviitin sävy ei ollut pahoitteleva vaan juhlistava – ja syystä, sanoo HackerOnen toimitusjohtaja Mårten Mickos. ”Kun viat löydetään, ne voidaan myös korjata.”

HackerOne on valkohattuhakkereiden verkosto, jonka apuun luottavat Pentagonin ohella esimerkiksi Google, Lufthansa, PayPal ja Twitter.

Termi valkohattu on lainattu digimaailmaan vanhojen lännenfilmien sankareilta. HackerOnessa valkohattuja on mukana eri puolilta maailmaa jo miljoona. Mickos kuvaa heitä lämpimästi digimaailman partiolaisiksi, joilla on korkea moraali, halu auttaa ja hyvä sydän. ”Ja tietenkin he ovat äärettömän fiksuja ja pohjattoman uteliaita. Enemmistö on parikymppisiä naisia ja miehiä ja lähes kaikki itseoppineita. Ongelmanratkaisutaitoja he ovat treenanneet koko elämänsä juuri sillä tavalla, josta vanhemmat motkottavat – videopelejä pelaamalla. Yrityksille he ovat melkein kuin hengenpelastajia.”

Yritykset maksavat hakkereille löydetyistä haavoittuvuuksista niiden vakavuuden mukaan. Taloudelle, terveydelle tai turvallisuudelle kriittisen, esimerkiksi tehtaan tai voimalan toiminnan vaarantavan, haavoittuvuuden löytöpalkkio on helposti kymmeniä tuhansia euroja.

Myös harmittomilta vaikuttavat kolot on tärkeä havaita ja korjata. Mårten Mickos vertaa tilannetta veneeseen tai hirsimökkiin: pieni reikä ei upota eikä romahduta, mutta se voi aloittaa vuodon ja siitä voi päästä murtautumaan syvemmälle sisään. ”Hyvä esimerkki on luottotietoyhtiö Equifaxin tietomurto, joka lähti yhdestä pienestä haavoittuvuudesta. Equifaxille tietomurron korvaukset, korjaukset ja sakot tulivat maksamaan noin 1,5 miljardia euroa.

Ja miljoonien ihmisten varastettuja tietoja ei tietenkään saatu rahallakaan palautettua.”

Tietoturva-aukkojen tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan, mutta varovaistenkin arvioiden mukaan niitä on maailmassa satoja miljoonia. Joka 39. sekunti mustahattuhakkeri tekee tietoturvahyökkäyksen jossain päin maailmaa. Joukossa on ammattirikollisia, poliittista sotaa käyviä, ajattelemattomia teinejä ja varkaita, jotka perheen ruokkiva 50 euron palkkio saa sivuuttamaan haitan, jonka kalastelu aiheuttaa tuntemattomille toisella puolella maailmaa.

Lukujen edessä ei pidä synkistellä., Mickos korostaa. Digitaalinen maailma on vielä prototyyppi, mutta aivan kuten hirsimökkiä, sitä voidaan suojata, paikata ja vaihtaa huonoja osia kokonaan.

”Ja aivan kuten fyysisessä maailmassa, hyviksiä on digimaailmassa valtavasti pahiksia enemmän.

Hyvät ovat taitavia, kunnianhimoisia ja valmiita jakamaan tietoaan. Tietoturvan koulutusta, avoimuutta ja yhteistyötä uhkien edessä tarvitaan kuitenkin enemmän, sillä puolustus voittaa vain, jos vastustaja ei pääse kertaakaan läpi.”

Eikä puolustus ole vain hyvishakkereiden vastuulla.

Tervettä epäluuloa Kun koronapandemia alkoi levitä, se näkyi äkkiä myös Kybersäässä.

Kybersää on kuukauden tietoturvapoikkeamat kokoava paketti, jonka Liikenne- ja viestintävirastoon kuuluvan Kyberturvallisuuskeskuksen tietoturvaasiantuntija Aino-Maria Väyrynen laatii kollegoidensa kanssa. ”Ajantasainen tieto on paras lääke tietoturvauhkia vastaan. Ja annos tervettä epäluuloa”, hän sanoo.

Tietojen ja rahan kalastelu sähköpostiviesteillä on kansalaisten useimmin kohtaamia tietoturvauhkia.

Koronan myötä viesteissä alkoi toistua surullinen tarina työn menetyksestä, konkursseista ja rahavai-

TEEMA Luottamus

”Rikolliset ovat siellä, missä kansalaisetkin.” keuksista, joihin vastaanottajalta toivottiin apua.

Kalastelu on rikollisille usein hyvin kannattavaa, sillä tuotto on riskiin ja vaivaan nähden iso. ”He myös tekevät sitä ammatikseen ja ovat siinä siksi todella hyviä”, Väyrynen sanoo ja latelee perussääntöjä turvalliseen digielämään.

Jokaiseen palveluun pitää olla oma, mahdollisimman vaikea salasana.

Koska lukuisten vahvojen salasanojen muistaminen on mahdotonta, kannattaa hankkia salasanojen hallintaohjelma.

Kaksivaiheinen tunnistautuminen parantaa reippaasti turvallisuutta, ja se on hyvä olla käytössä ainakin sähköpostissa ja sosiaalisen median tileillä.

Se voi tapahtua tunnuksella tai tekstiviestillä, kuten usein maksutapahtumissa, tai sitten erillisellä puhelimeen ladattavalla sovelluksella.

Varmuuskopioista kannattaa huolehtia, joko pilvessä tai koneella.

Viranomaiset eivät ikinä kysy pankkitunnuksia, 16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

eikä niitä saa koskaan kertoa kenellekään.

Ja jos yhtään epäilyttää, kannattaa pysähtyä. ”Hengähdystauko on aina hyvä idea. Tuntemattomista lähteistä tulevia linkkejä ja tiedostoja ei pidä suin päin avata. Ja jos joku soittaa ja lupaa noin vain korjata koneesi, kunhan päästät hänet sinne asentamaan ohjelman, niin kannattaa miettiä: ihanko oikeasti globaalilla korporaatiolla on näin hyvä asiakaspalvelu? Monet huijarit vetoavat kiireeseen, joten se on aina varoitusmerkki”, Väyrynen korostaa.

Kybersäässä muutokset ovat nopeita ja suuria.

Esimerkiksi sosiaalinen media on avannut aivan uudet mahdollisuudet romantiikkahuijareille, jotka lypsävät uhreiltaan rahaa valeprofiilien suojassa.

Jos Aino-Maria Väyrysen pitäisi ennustaa, hän sanoisi, että seuraavat synkät pilvet tulevat esineiden internetin, IoT:n suunnasta.

Monia laitteita, kuten kodinkoneita, ei nimittäin ole suunniteltu nettiin kytkemistä varten.

Kun ne sitten kytketään, tietoturva ei välttämättä ole heti halutulla tasolla. Pahantahtoinen naapuri voi kytkeä avoimessa verkossa näkyvän sadettajan suihkuttamaan vuorokauden ympäri perheen lomamatkan ajaksi. Kaunainen ex-puoliso voi salakuunnella ja -katsella, jos talossa on suojaamattomia mikrofoneja ja kameroita. Varas voi murtaa huolimattomasti kytketyn, netissä näkyvän lukitusjärjestelmän ja tunkeutua sisään.

Rikolliset ovat siellä, missä kansalaisetkin, Väyrynen muistuttaa. ”Siksi kansalaisen tietoturvasta pitää huolehtia aivan kuten oman kodin turvallisuudestakin.”

KOLUMNI Luottamus

Älyvaate voi pelastaa hengen mutta myös rikkoa yksityisyyttä Datasta on tullut nykyajan kultaa. Ihmisiltä kerättyä tietoa jalostetaan ja hyödynnetään monin eri tavoin. Muotoilussa sitä hyödynnetään esimerkiksi puettavan teknologian (wearable technology) suunnittelussa. Puettavalla teknologialla tarkoitetaan vaatteita, asusteita ja koruja, jotka sisältävät jonkinlaisen mittaus- tai seurantalaitteen.

Se muuntaa vaatteen yksilöllistä käyttäjätietoa kerääväksi datakeskukseksi ja mahdollistaa vaatteen liittämisen muihin laitteisiin ja tietoverkkoihin.

Vaate on portaali, joka välittää tietoa muille laitteille ja digitaalisiin infrastruktuureihin.

Yleisimpiä puettavan teknologian sovelluksia muodissa ja vaatetuksessa ovat funktionaaliset vaatteet ja asusteet: urheilu- ja työvaatteet sekä unta, stressiä ja aktiivisuutta mittaavat sormukset ja rannekkeet. Moni onkin innostunut itsensä mittaamisesta vapaa-ajalla. Urheilutulosten kehittymisen seuraamisesta ja vertailusta muiden kanssa on tullut yksi sosiaalisen kanssakäymisen uusista muodoista. Samaa dataa hyödynnetään laitteiden kehittämisessä yhä paremmiksi.

Mittaaminen ja seuranta on myös osa työelämää. Kulkukorttien rinnalle on ilmestynyt työvaatteita, joihin upotetuilla laitteilla työntekijää on mahdollista seurata ja valvoa työpaikalla.

Seurantalaitteiden hyödyntäminen esimerkiksi työmailla on järkevää. Niillä varmistetaan työntekijän turvallisuus, kun laite tarkkailee työympäristöä työntekijän puolesta ja varoittaa, jos hän joutuu vaaraan. Puettava teknologia voi pelastaa työntekijän hengen.

Suomessa ei ole raportoitu väärinkäytöksistä puettavan teknologian hyödyntämisestä työpaikoilla. Toisin on muualla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maailman suurimman verkkojätin on kerrottu seuraavan varastotyöntekijöidensä jokaista liikettä ja työteliäisyyttä rannekkeella. Jos laite arvioi työntekijän toimivan tehottomasti, se alkaa väristä.

Tilanteen toistuessa työntekijä saa

varoituksen, lopulta ehkä potkut.

Monien yritysten henkilöstöpalvelut ovat myös alkaneet tutkia mahdollisuuksia hyödyntää puettavaa teknologiaa työntekijöiden työhyvinvoinnin seuraamiseen. Esimerkiksi älysormuksella voidaan mitata stressiä ja väsymystä. Saatuja tietoja voidaan käyttää työtaakan vähentämiseen.

Syy puettavan teknologian hyödyntämiseen työpaikoilla on selvä: tehokkaat ja terveet työntekijät ovat yritykselle parempi varanto kuin tehottomat ja sairaat. Puettava teknologia lupaa hyvää. Se tehostaa työn tekemistä, parantaa työntekijöiden henkistä ja fyysistä hyvinvointia, vähentää työta­ paturmia. Mutta kuten edellä kuvattu dystooppinen esimerkki osoittaa, puettavan teknologian kehittämisessä on myös haasteita. Niiden ratkomiseen tarvitaan monitieteisten tutkijaryhmien työpanosta.

Yksi keskeisimmistä haasteista liittyy työntekijöiden yksityisyydensuojaan. Laitteiden keräämät tiedot sydämenlyönneistä, askelten määristä tai kehon liikkeistä kuuluvat yksityisyyden piiriin. Tutkijoiden ja muotoilijoiden on pohdittava yhdessä työntekijöiden kanssa, millaisia tietoja on järkevää kerätä.

Molemminpuolisen luottamuksen vahvistaminen edellyttää työnantajien ja työntekijöiden yhteisymmärrystä siitä, millaisten sovellusten käyttä­ minen on asianmukaista ja etenkin, millaista dataa työntekijöistä saa kerätä ja analysoida. Joskus se voi myös edellyttää lakimuutoksia.

Annamari Vänskä Kirjoittaja on muodintutkimuksen professori Aalto-yliopistossa.

Hän johtaa tutkimusprojektia Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa konsortiossa Intiimiys datavetoisessa kulttuurissa (IDA).

Kuva Heidi Strengell AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 17

TEEMA Luottamus

Filosofi ja inhimillinen luottamuksen ilmapiiri Professori Esa Saarisen suosittujen luentojen tavoitteena on luoda ”elävän puheen taika”. Sen avulla syntyy ajattelun ympäristö, jossa ihminen saa yhteyden sisällään piilevään hyvään.

Teksti Tiina Aulanko-Jokirinne Kuva Mikko Raskinen

K

uin heikoilla jäillä kävelisi. Siltä tuntuu, kun luottamus puuttuu ihmisten väliltä. Etenemisestä tulee varovaista ja pelokasta.

Professori Esa Saarisen mukaan tällaisessa tilanteessa ihmisten väliset ongelmat ja epäluulot tulevat esiin ”kavalan käärmeen lailla”. ”Ahdistus hiipii sisään näkymättömänä yhtiökump­ panina. Sitä pohtii, onko missään kohtaa kantavaa jäätä, jos jää jo jostain kohtaa petti. Ja ymmärtää, kuinka hienosti asiat olivat, kun vielä oli luottamusta.”

Tällainen huolestuneisuus nakertaa luovuutta.

Huomio hajaantuu asioihin, jotka eivät vie varsinaista asiaa eteenpäin. Keskittyminen herpaantuu ja läpimurrot karkaavat käsistä. On vaikea olla edelläkävijä, jos mieli pyörii kaikessa, mikä voi mennä pieleen.

Mutta jo pelkkä toisen ihmisen vakaa ja luottamusta herättävä tapa toimia voi karkottaa väärät huolenaiheet, Saarinen sanoo. ”Oman luottamukseni herättää reiluus ja sellainen tinkimättömyys, joka ei johdu itsekeskeisyydestä. Ihailen ihmisiä, joiden tapa toimia on kauniilla tavalla eleetöntä. Jääkiekossa heidän pelityylinsä ei olisi näyttävä ruoska, vaan nopea ranneveto pienellä liikkeellä ja valtavalla voimalla.”

Saarisen mukaan ihminen ei välttämättä itse tunnista, kun jotain ihan uutta on syntymässä. Toisten antama tuki on sen vuoksi arvokasta. ”Kun toiset osoittavat luottamusta, voi itsekin luottaa enemmän siihen, mikä on vielä vailla valmista hahmoa.”

Esa Saarisen luentosarjaa Filosofia ja systeemi-

18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

ajattelu on järjestetty vuodesta 2001, ja siitä on muodostunut yhteisöllinen ilmiö Otaniemessä.

Sarjan luentotallenteita on katsottu ja kuunneltu yli miljoona kertaa.

Saarinen itse jäsentää työtään yhdessä professori Raimo P. Hämäläisen kanssa kehittämänsä systeemiälyn käsitteen kautta. Systeemiäly yhdistää inhimillisen herkkyyden ja insinööriajattelun. Systeemiälykäs toimii huomaavaisesti, luovasti ja tarkoituksenmukaisesti suhteessa itseensä ja ympäristöönsä.

Hänen ajattelunsa on avain parempaan maailmaan.

Suomalaiset eivät turhia sooloile Saarinen pitää suomalaista yhteiskuntaa luottamusyhteiskuntana. Yksi sen vahvuuksista on ottaa toiset ihmiset vakavasti ja kantaa yhteistä vastuuta.

Sen vuoksi myös korona-aika on sujunut Suomessa paremmin kuin monessa muussa maassa. ”Kykenemme kokemaan asiat toistemme kautta ja hahmottamaan kokonaisuuden, jonka yhdessä jaamme. Kokonaisuus saa meidät toimimaan tavoilla, joilla emme välttämättä yksilöinä toimisi. Suhtaudumme kokonaisuuteen välittävästi ja hyväntahtoisesti emmekä pyri liikaa sooloilemaan. Sooloilua ei myöskään ihailla, vaan sen systeemiälyttömyys nähdään terveellä järjellä.”

Saarisen mukaan vahva luottamus näkyy toistuvissa hetkissä, tasaisesti eteenpäin soljuvana arkena.

Jos korkean luottamustason yhteisössä syntyy ristiriitatilanne, sen jäsenet säilyttävät silti uskonsa yhteisen hyvän rakentamiseen. ”Jos toinen toimii ajattelemattomasti, sitä pidetään poikkeuksena. Ajatellaan, että siinä oli varmaan jokin väärinkäsitys. Jos loskaa vähän heilahtaa jaloilleni, en lähde kimpaantuneena toisen kimppuun.”

Luottamus luovuuden voimaan Systeemiajattelussa asioita tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Ajatellaan, että jonkun systeemin, esimerkiksi organisaation, rakenne synnyttää tai ohjaa käyttäytymistä. Mutta kun ympäristö muuttuu voimakkaasti ja herättää epävarmuutta, rakenteet eivät useinkaan kerro, miten tulee toimia. Inhimillinen luottamuksen ilmapiiri nousee silloin ratkaisevaan rooliin. Rakenteiden kätkemiä yksilöiden piileviä voimavaroja saattaa sellaisessa tilanteessa tulla esille yllättävälläkin tavoilla. ”Kun ihmiset välittävät kokonaisuudesta, jonka he jakavat yhdessä, jokaiselle avautuu tilaa välittää muustakin kuin itsestään. Vaikka minua kohdeltaisiin väärin, voin luottaa siihen, että minun etuni tullaan kuitenkin ottamaan jollain tapaa huomioon.

Voin myös tehdä tässä hetkessä uhrauksia, koska luotan siihen, että muutkin niin tekevät.”

Saarisen mukaan hyvät teot eivät useinkaan ole rakentein taattavissa tai rahalla ostettavissa. ”Luottamus on tulevaisuuden ennakointia nykyhetkessä. Voin ottaa riskejä, koska luotan siihen, että muut ymmärtävät pelin hengen ja sen, että yhteistä hyväähän tässä luodaan. Yksi mainio esimerkki tämänkaltaisesta onnistumisesta on opiskelijoiden aloitteesta syntynyt kasvuyritystapahtuma Slush.

Ei se syntynyt rahalla ja rakenteilla vaan luottamuksella luovuuden voimaan.”

Luottamuksen käsitteellisiä vastakohtia ovat Saarisen mukaan korruptio, itsekkyys ja oman edun ideologia. Luottamuksen lähisukulaisia taas ovat

ystävällisyys, hyväntahtoisuus ja elämän kokonaisuuden yhdessä jakaminen. ”Olemme suomalaisina samaa sisarusparvea, tai ainakin pikkuserkkuja. Tietynlainen hyväntahtoinen luottamus on osa arkemme perustaa.”

Saarinen luo tilan oman ajattelun ajattelulle Filosofi Saarinen koki itsensä tervetulleeksi Otaniemeen alusta alkaen, kaksikymmentä vuotta sitten.

Raimo P. Hämäläinen oli silloisen Teknillisen korkeakoulun systeemianalyysin laboratorion johtaja ja teki aloitteen Saarisen professuurista. Hämäläisen mukaan Saarinen teki juuri sitä, mitä systeemi-insi-

nööritkin: mallinsi asioita kokonaisuuksien kannalta muuttaakseen niitä paremmiksi.

Niin ikään koko Filosofia ja systeemiajattelu -kurssi syntyi Hämäläisen aloitteesta. Sittemmin kurssista muotoutui vakiintunut osa Aalto-yliopiston perusopintoja, ja se on houkutellut myös suuren joukon ulkopuolista yleisöä saleihin.

Lähtökohtana oli, että mitään sellaista Saarisen ei tarvitse opettaa, mitä Otaniemessä osataan jo muutenkin opettaa. Sen sijaan pyrkimyksenä oli laajentaa kurssille osallistuvien ajattelumaailmaa ja vahvistaa henkistä kasvua. Luoda tilaa oman ajattelunsa ajattelulle.

Omaa ajattelua tarkastellessa ihminen voi Saarisen mukaan tulla tietoiseksi haitallisista ajatusmalleistaan, jolloin niitä on myös mahdollista muuttaa.

Kesällä 2021 Saarinen on jäämässä eläkkeelle professorin tehtävistä. ”Filosofit eivät tosin jää koskaan eläkkeelle. Toivon, että emeritusvaihe on itselleni uusi alku. Haluan sukeltaa entistä syvemmälle elävän puheen taikaan ja ajattelun ihmeeseen.”

”Luottamus on tulevaisuuden ennakointia nykyhetkessä.”

Viimeinen Filosofia ja systeemiajattelu -luentosarja järjestettiin etänä Esa Saarisen kotoa käsin.

Esa Saarisen elämän jatkuvat kiehtovuuden lähteet

1 2 3

”Parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää. Astu ajattelun ovesta sisään: luo ajattelulle tilaa ja rakentavia tapoja hahmottaa tilanteita ja itse elämää.” ”Luento voi olla luovuuden sähköistävä lähde, siemen kuulijan henkiseen kevätmaisemaan.” ”Meissä jokaisessa on piilevää, kätkettyä hyvää. On tärkeää luoda ympäristö, joka auttaa luomaan siihen yhteyden, nostamaan hyvän esiin.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 19

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

KUKA Luottamus

Unelmana uusiopuhelinten maailmanvalloitus Sami Marttinen osti nettikirpputorilta kännykän, joka ei koskaan saapunut.

Kokemuksesta sai alkunsa käytettyjä älypuhelimia huoltava ja myyvä Swappie, joka kasvaa vauhdilla Euroopassa.

Teksti Terhi Hautamäki Kuvat Aleksi Poutanen Vuonna 2016 Aalto-yliopiston opiskelija ja yrittäjä Sami Marttinen oli ostamassa käytettyä puhelinta netin markkinapaikalta. Myyjä oli tutun tuttu: Marttisella oli hänen kanssaan yhteisiä Facebookkavereita. Myyjä vaikutti luotettavalta ja lähetti kuvia puhelimesta, jota piteli kädessään. ”Kun olimme sopineet kaupat, hän kysyi, voinko laittaa summan etukäteen, jotta hän ei joudu olemaan ilman puhelinta vaan saa ostaa samana päivänä uuden. Laitoin rahat, mutta luuria ei koskaan saapunut”, Marttinen kertoo.

Jälkeenpäin hän sai tietää, että myyjä oli tehnyt paljon vastaavia huijauksia. Monella muullakin on huonoja kokemuksia kännykkäkaupoista. Netissä myydään paitsi olemattomia puhelimia, myös vesi­ vahingoittuneita tai varastettuja puhelimia.

Marttiselle huijatuksi tuleminen jäi väliaikaiseksi harmiksi. Epäonninen tapaus sytytti saman tien idean hänen ja opiskelu- ja yrittäjäkollegan Jiri Heinosen päässä. Älypuhelinten vaihto parin vuoden välein on resurssien hukkaa ja iso ympäristöongelma. Moni ostaisi mielellään käytetyn laitteen edullisesti, mutta luottamuspula osaltaan hidastaa puhelinten kiertoa.

Marttinen ja Heinonen ihmettelivät, miksi kukaan ei ole ratkonut puhelinten uusiokäytön ongelmaa.

He päättivät ratkoa, ja heti isosti. ”Mietimme alusta lähtien, miten rakennamme järkevän vaihtoehdon uusien puhelinten ostolle ja muutamme alan globaalisti.”

Pikkuputiikista 500 hengen firmaksi Alkuvaiheessa nelisen vuotta sitten Marttinen saattoi itse pyöräillä asiakkaan kotiovelle viemään puhelinta. Kun myymälään tarvittiin väliseinä, Marttinen rakensi sen itse netistä katsomillaan ohjeilla.

Swappien muodonmuutos on ollut nopea. Muutamassa vuodessa kahden miehen putiikki on kasvanut

reilut 500 henkeä työllistäväksi kansainväliseksi teknologiayritykseksi, joka vuonna 2020 teki 98 miljoonan euron liikevaihdon.

Tappiota tuli lähes 13 miljoonaa euroa, koska rahaa on kulunut kansainväliseen laajentumiseen. Swappie kuitenkin myös nosti B-vaiheen rahoituskierroksella sijoittajilta lähes 36 miljoonaa euroa.

Yrityksen missio on tehdä huolletusta elektroniikasta valtavirtaa. Swappie on erikoistunut iPhonepuhelinten korjaamiseen ja myyntiin. Yritys tekee puhelimille kuntoarvion ja maksaa hyvityksen myyjän tilille. Puhelimet tarkastetaan ja huolletaan tehdastiloissa Helsingin Salmisaaressa.

Korona-aika on vaikuttanut esimerkiksi varaosien saatavuuteen, mutta Swappie onnistui varautumaan tähän, ja poikkeusaikanakin se pääsi laajentumaan kuuteen uuteen Euroopan maahan. Swappie keskittyy nyt kasvuun Euroopassa, mutta tulevaisuudessa se voi laajentua myös muualle maailmaan. ”Suurimmat kilpailijamme ovat uusien puhelinten myyjiä. Vastaavia pienempiä paikallisia toimijoita on, mutta he eivät yleensä investoi tekniikan rakentamiseen, jotta puhelimet olisivat kestävämpiä."

Laajentuminen tarkoittaa verkkokaupan avaamista paikallisella kielellä ja kohdemaan asiakkaiden käyttötottumuksiin sopivaksi. Kivijalkamyymälät yrityksellä on vain Helsingin Ruoholahdessa ja Espoon kauppakeskus Isossa Omenassa.

Yrittäjyys kiinnosti nuoresta asti Sami Marttinen on nuoresta asti tiennyt ryhtyvänsä yrittäjäksi. Hän teki töitä jo 15-vuotiaana isänsä kanssa rakennusalan yrityksessä. Hän oli mukana toiminimiyrityksessä sen perustamisen paperitöistä aina ensimmäiseen työmaahan ja siitä seuraavat kymmenen vuotta, virallisesti kuitenkin työntekijänä.

Jo teini-ikäisenä hän pohti, miten voisi vaikuttaa maailmaan myönteisesti. Hän päätteli, että parhai-

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 21

KUKA Luottamus ten se tapahtuu yrittäjyyden kautta. Ympäristö­­­kysy­myksiä hän ei vielä tuolloin juuri ajatellut. ”Opiskeluaikoina heräsin maailman tilaan ja ilmastonmuutokseen.”

Isojen kuluttajaongelmien ratkaiseminen on kiehtonut häntä aina. Marttinen halusi myös löytää jonkun, jolla on yhtä kova intohimo tehdä asioita ja ratkaista kansainvälisiä ongelmia.

Kauppakorkeakoulusta Marttinen sai liiketoi­ min­taopit sekä oppia yrittäjyyteen ja teknologiaan.

Hänelle ovat jääneet mieleen muun muassa Esa Saarisen ja Vesa Puttosen luennot sekä Ville Hallavon innostava tyyli opettaa tuotantotaloutta.

Erityisesti hänelle oli hyötyä verkostoista ja kontakteista. Marttinen oli opiskelija-aktiivi, joka teki monenlaisia vapaaehtoistöitä ja osallistui tapahtumiin. Tulevan liikekumppanin Jiri Heinosen hän tapasi Aallossa. ”Meitä molempia kiinnosti yrittäjyys, ja puhuimme siitä vapaa-ajalla omille kavereillemme, jotka linkkasivat meidät yhteen”, Marttinen kertoo.

Yhteinen sävel löytyi heti. Ensimmäinen idea oli toimittaa helppoja ja terveellisiä välipaloja toimistoille ja kotioville.

Eräässä silloisen Summer of Startups -ohjelman tilaisuudessa Marttinen ja Heinonen tapasivat yrittäjä-enkelisijoittaja Ville Vesterisen, joka on nykyisin Swappien hallituksen puheenjohtaja. ”Emme olleet hakemassa varsinaisesti rahoitusta, vaan satuimme vain juttelemaan oikean henkilön kanssa, ja asiat johtivat toiseen.”

Muutaman viikon päästä heillä oli jo kasassa pieni alkurahoitus, jolla he pääsivät testaamaan ensimmäisiä ideoita. Siitä syntyi Viking Shave Club, partateriä kestotilauksella myyvä verkkokauppa, joka sittemmin laajeni 21 maahan.

Marttista ja Heinosta yhdistää päättäväisyys ja toimeliaisuus. Kun Marttinen oli tullut huijatuksi puhelinkaupoilla, he olivat jo seuraavana päivänä tabletin kanssa Kampissa tekemässä kyselytutkimusta seuraavan liikeideansa pohjaksi.

Melkein kaiken voi korjata Suurin osa puhelimen päästöistä syntyy sen valmistuksessa, etenkin mineraalien louhinnassa. Siksi puhelinten kunnostus ja kierrätys on tärkeä teko.

”Emme mieti, mitkä asiat ovat mahdollisia, vaan miten saamme tehtyä asioista mahdollisia.”

22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Yleinen luulo on se, että puhelimia ei vain ole tehty kestämään pitkään ja että niitä on vaikea korjata.

Marttisen mukaan useimmat viat ovat kuitenkin korjattavissa. ”Korjaaminen on kyllä vaikeutunut. Olemme panostaneet maailmanluokan korjaustekniikan kehittämiseen. Pystymme huoltamaan mitä vain ja pystyisimme teoriassa rakentamaan omia puhelimia."

Swappien alkuaikoina puhelimia huolsivat ulkopuoliset liikkeet. Laatu oli epätasaista: jälki riippui siitä, kuka huolsi. Marttinen ja Heinonen päättivät, että jos he haluavat oikeasti muuttaa markkinan, yrityksen täytyy perustaa oma tehdas ja kehittää huoltoaan, jotta puhelimet olisivat jopa alkuperäistä vahvempia. Laatu kun oli yksi suurimmista syistä, miksi kuluttajat eivät ostaneet kunnostettuja laitteita.

Vanha kulunutkin puhelin toimii kuin uusi, kun se tehdashuolletaan ammattitaitoisesti. Huono­ kuntoiset osat korvataan uusilla ja akku vaihdetaan.

Tuotannossa pystytään korjaamaan jopa tiettyjen puhelinmallien tyyppivikoja, kuten audiovikoja, joissa puhelin menettää äänensä pienen emolevyn vääntymän vuoksi. ”Kaikki puhelimet käyvät läpi 52 kohdan tarkastuksen, minkä jälkeen viat huolletaan ja puhelin tarkastetaan uudestaan. Ennen kuin se lähtee myyntiin, se putsataan, desinfioidaan ja pakataan.”

Kokeilua ja oppimista Matkan varrella on pitänyt kokeilla ja tarvittaessa muuttaa suunnitelmia. Ruotsiin Swappien oli tarkoitus ensin perustaa myymälöitä, ja Marttinen jopa muutti sinne joksikin aikaa. Laajentuminen osoittautui kuitenkin oletettua hitaammaksi, ja Swappie päätti toimia toisin.

Luottamuksen rakentaminen on ollut erityisen tärkeää huollettujen puhelinten myynnissä, sillä käytettyjen puhelinten myynnillä on monessa maassa huono maine.

Swappie tarkistaa kansainvälisistä tietokannoista, ettei puhelimia ole ilmoitettu varastetuksi missään päin maailmaa. Huolletuille puhelimille yritys lupaa 12 kuukauden takuun. Huoltoon takuuaikana palaavien puhelimien osuutta Marttinen ei kerro, mutta hänen mukaansa puhutaan yksinumeroisista luvuista.

Luottamuksen rakentamisesta Marttinen ja Heinonen halusivat oppia heti vaikeimmasta päästä.

Siksi he jatkoivat kansainvälistymistä Ruotsin jälkeen ensin Italiaan, joka markkinatutkimusten pohjalta näytti hankalimmalta tapaukselta. ”Italiassa ihmiset eivät osta paljon netistä. He eivät luota verkkokauppoihin eivätkä vieraisiin maksutapoihin, eivät juuri edes naapureihinsa. Luottamuksen rakentaminen on siellä vaikeaa. Ajattelimme, että vaikka emme onnistuisi Italiassa, opimme siellä paljon nopeammin kuin muualla”, Marttinen sanoo.

Sittemmin Italiasta on tullut Swappien suurin markkina-alue.

Marttisen mielestä on tärkeää uskaltaa kokeilla ja ottaa laskelmoituja riskejä, oppia niin onnistumisista kuin epäonnistumisista. ”Emme mieti, mitkä asiat ovat mahdollisia, vaan miten saamme tehtyä asioista mahdollisia.”

Sami Marttinen Perusti käytettyjä puhelimia huoltavan ja myyvän Swappien yhdessä Jiri Heinosen kanssa ja työskentelee yrityksen toimitusjohtajana.

On perustanut Heinosen kanssa myös välipalayritys Purtavan ja partaterien verkkokaupan Viking Shave Clubin.

Opiskeli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa pääaineenaan markkinointi.

On myös Avantouimari. ”Tykkään aloittaa aamun juoksulla tai salitreenillä, ja kun siihen talvisin yhdistää avantouinnin, pysyy virkeänä koko päivän.”

Uuden kokeilija. ”Olen hakeutunut paikkoihin, joissa olen epämukavuusalueella. Kun olin Jenkeissä vaihdossa, harrastin neljää urheilulajia, joissa kaikissa olin aluksi mahdollisimman huono: jenkkifutista, korista, tennistä ja rugbya.”

Maalannut kattoja. ”15-vuotiaana lähdin isäni kanssa rakennusalalle ilman mitään kokemusta. Pääosin teimme kattojen maalauksia ja pesuja.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 23

MUKANA MATKASSA Luottamus

Huligaanien laji, jota pelaavat herrasmiehet Rugby on rajua kontaktiurheilua, jossa pitää nousta aina uudelleen ja tukeutua pelikaveriin joka tilanteessa – aivan kuten tutkimuksessa.

Teksti Riikka Hopiavaara Kuvat Aki-Pekka Sinikoski

Christopher Jonkergouw kuvaa itseään taktiseksi ja nopeaksi takarivin pelaajaksi, joka pitää fyysisestä pelistä.

Päivisin hän tekee bioalan tutkimusta.

24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

MUKANA MATKASSA Luottamus

E

duardo Anaya hämmästyi. Hän törmäsi työpaikan käytävällä rugbyharjoituksista tuttuihin kasvoihin. ”Ai, sinäkin olet täällä töissä!”

Anaya sanoi Christopher Jonkergouwille. Toisistaan tietämättä he olivat tehneet töitä vierekkäisissä huoneissa Otaniemessä.

Molemmat pelaavat Espoon Rugby Clubissa.

Kolmas pelaaja, Ivan Vujaklija, paljastui niin ikään aaltolaiseksi, kun miehet keskustelivat keskenään harjoituksissa.

Anaya on kemisti ja Jonkergouw bioalan tutkija.

Tutkijatohtori Eduardo Anayan aiheena on selluloosamateriaali, joka steriloi itse itsensä auringonvalon avulla. Väitöskirjaa tekevä Christopher Jonkergouw tutkii hoitomuotoja antibiootille vastustuskykyistä bakteeria vastaan.

Professori Ivan Vujaklijan tutkimus liittyy lääke­ tieteelliseen tekniikkaan. Hän kehittää teknisiä ­ratkaisuja, jotka auttavat raajan menettäneitä ihmisiä. Hän tutkii esimerkiksi, miten proteesia voidaan ohjata käyttäjän lihasten ja hermojen tuottamien sähköisten signaalien avulla.

Päivisin he ovat tutkijoita. Iltaisin, muutamana päivänä viikossa, he ovat mutaisia, märkiä miehiä, joiden ainoa tavoite on kuljettaa pallo vastustajan maalilinjan yli ja painaa se maahan – yhdessä joukkueena.

Kaikille on paikka rugbyssä Kentällä on kolmekymmentä pelaajaa, molemmissa joukkueissa viisitoista. Osa isoja lihaskimppuja, osa pikajuoksijan näköisiä. Heitä on sekä pitkiä että lyhyitä. Polvet ovat mutaiset, käsivarsissa mustelmia. Jonkun silmäkulma punoittaa. Hengitys höyryää Suomen keväässä.

Yksi miehistä seisoo kentän laidalla ja kohottaa soikean pallon päänsä päälle. Kohta hän heittää sen.

Rugbyjoukkueen valmentaja Eduardo Anaya tutkii Suomen Akatemian rahoittamassa FinnCERES-hankkeessa selluloosamateriaalia, joka steriloi itse itsensä auringon­valon avulla.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Samalla hetkellä, kun pallo sinkoaa voimakkaista käsistä, molempien joukkueiden keskeltä ponnistaa ylös yksi mies. Hän koukistaa polviaan ja hyppää kahden joukkuetoverin avustuksella korkeuksiin.

Pää siintelee kahdessa, kolmessa metrissä. Huippupelaajilla kädet nousevat yli neljänkin metrin. Pallo lentää, ja korkeimmalle hypännyt nappaa sen.

Taistelu pisteistä jatkuu.

Eduardo Anaya aloitti rugbyn pelaamisen kaksitoistavuotiaana. Teininä ja nuorena aikuisena hän pelasi Espanjan maajoukkueessa. Rugbyssä häntä viehättää se, että pelaajan koolla ei ole väliä. ”Voit olla iso tai pieni, sinulle on aina paikka rugbyssä”, Anaya sanoo.

Pelipaikkaan vaikuttaa pelaajan fysiikka. Pienemmät pelaajat ovat usein takamiehiä. He kuljettavat ja syöttävät palloa. Silloin on hyvä olla nopea ja ketterä.

Isokokoista ja vahvaa pelaajaa tarvitaan kontaktia vaativissa tilanteissa. Kuten silloin, kun kahdeksan yli satakiloista miestä pakkautuu vieriviereen yhteen rykelmään pienen teknisen rikkeen jälkeisessä aloituksessa.

Kaksi tiivistä pelaajarintamaa työntää toisiaan vastaan. Samalla pelaajat yrittävät tavoitella jaloillaan palloa oman joukkueen puolelle. Pallo on vapaasti pelattavissa vasta sitten, kun se saadaan pois muodostelman alta.

Yhden pelaajan panos ei ratkaise, vaan se, miten pelaajat yhdessä onnistuvat suuntaamaan kahdeksan hengen ryhmän liikkeen. Onnistumisen ratkaisee tekniikka ja luottamus. Pelaajan on luotettava siihen, että kylkeen kiinni pakkautuneet joukkuetoverit tekevät juuri sen, mitä pelisuunnitelmassa on yhteisesti sovittu.

Sosiaalista peliä Ivan Vujaklija aloitti lajin parissa kymmenen vuotta sitten, mutta hän on välillä pitänyt taukoa pelaamisesta. Tutkijan työnsä takia hän on muuttanut usein:

Pelaajan on luotettava siihen, että kylkeen kiinni pakkautuneet joukkuetoverit tekevät juuri sen, mitä pelisuunnitelmassa on yhteisesti sovittu.

kotimaastaan Serbiasta Saksaan, sieltä Itävaltaan ja lopulta Suomeen. Uudessa maassa hän on etsinyt aina paikallisen joukkueen ja liittynyt siihen.

Rugbyssa tutustuu ihmisiin ja yhteisöön.

Sekä Vujaklija että Jonkergouw korostavat lajin kannustavaa ilmapiiriä. ”Pelaajien välille syntyy side, jota minusta ei ole muissa joukkuelajeissa”, Vujaklija sanoo.

Rugbystä sanotaan, että se on huligaanien laji, jota pelaavat vain herrasmiehet. Pelissä tuomarin sana on laki. Pelaajat hillitsevät itsensä, vaikka olisivatkin eri mieltä tuomarin kanssa. Ainoastaan joukkueen kapteeni saa puhutella tuomaria.

Neljä vuotta pelannut Chris Jonkergouw innostui lajista muutettuaan Hollannista Walesiin. Laji on vaativa, mutta reilu. Ottelun jälkeen pelaajat muodos­tavat kunniakujan vastustajan joukkuetta varten. Sinut taklannut satakiloinen vastustaja on 28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

yhtäkkiä kaverisi. Monet pelaavat rugbyä pelin sosiaalisen luonteen vuoksi. ”Pelin jälkeen menemme kaljalle vastustaja­jouk­kueen pelaajien kanssa.”

Keskittymistä vaativa laji Joukkue harjoittelee huhtikuusta syyskuuhun kaksi kertaa viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Talvikaudella he pitävät kuntoa yllä ulkokuntosalilla. Hyvä kunto antaa voimaa ja suojelee vammautumisilta.

Riski loukkaantua on kuitenkin suuri. Lajissa ollaan fyysisessä kontaktissa sekä omien joukkue­ tovereiden että vastustajien kanssa. Fyysisestä rankkuudesta kertoo se, että jokainen pelaaja kaatuu maahan tai osuu yhteen toisen kanssa keskimäärin joka toinen minuutti koko 80 minuuttia kestävän pelin aikana. Syke huitelee hurjissa lukemissa, jopa kahdessasadassa.

Vain yhtenäisenä joukkueena pelaajat voivat viedä palloa kohti vastustajan maalilinjaa ja lopulta voittaa pelin.

Rugbyjoukkueen eri pelipaikat ja roolit vaativat pelaajilta hyvin erilaisia fyysisiä ja teknisiä ominaisuuksia. Tämä on yhteistä myös aaltolaisten pelaajien työssä. ”Tutkimusryhmän jäsenilläkin on omat eriyty­neet roolinsa. Tutkimusprojektimme tähtää kaupallistamiseen. Ryhmässä on sekä tutkijoita että liike­ toimintasuunnitelmaa tekeviä asiantuntijoita”, Jonkergouw sanoo.

Kaikkien on kuitenkin oltava samaa tiimiä. Rugbyn sääntöjen mukaan palloa saa syöttää vain taaksepäin.

Joukkueen täytyy toimia saumattomasti yhdessä.

Pelaaja ei yksinään saa aikaan paljoakaan: vain yhtenäisenä joukkueena pelaajat voivat viedä palloa kohti vastustajan maalilinjaa ja lopulta voittaa pelin.

Sisukkuutta ja tahdonvoimaa Tutkijan työ vaatii sinnikkyyttä ja on toisinaan turhauttavaa: hän ei voi vain astella laboratorioon ja olettaa, että kaikki toimii niin kuin on suunniteltu.

Tutkiminen on yrittämistä ja erehtymistä.

Sisua vaaditaan myös rugbyssä. ”Vaatii sitkeyttä nousta märästä, kylmästä ja mutaisesta maasta ylös uudestaan ja uudestaan. Ja näin on tehtävä niin kauan, että lopputulos on sitä, mitä on hakemassa”, Anaya sanoo.

Eduardo Anaya ei tällä hetkellä pelaa vaan toimii joukkueen valmentajana. Hän uskoo valmentajana oppivansa paljon akateemista uraansa eli oman tutkimusryhmän vetämistä varten. ”Menestyminen pelissä tai tutkimuksen tekemisessä vaatii kykyjen lisäksi myös sitkeyttä ja sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseen.”

Tutkijana on opittava nauttimaan pienistä hetkistä.

Rahoitushakemukset menevät vain harvoin läpi eikä jokaista tiedelehteen lähetettyä artikkelia julkaista.

Tutkijan on iloittava silloin, kun laboratoriokoe onnistuu, uusi projekti alkaa tai kun saa ohjata opiskelijan kiinnostavaa projektia.

Sama pätee urheiluun. Jos nauttii lajista vain silloin kun voittaa, puolet ajasta joutuu pettymään.

On myös jaksettava harjoitella, vaikka ei juuri sillä hetkellä huvittaisi. ”Pelaajan on nautittava pienistä onnistumista, kuten hetkistä kun onnistuu taklaamaan tai kaappaamaan pallon vastustajalta”, Anaya sanoo.

Ivan Vujaklija on muuttojen myötä etsinyt aina uudessa maassa paikallisen joukkueen ja liittynyt siihen. Rugbyssa tutustuu paikallisiin ihmisiin ja yhteisöön.

Luottamusta puolin ja toisin Professori Ivan Vujaklija on johtanut tutkimus­ hankkeita muutaman vuoden ajan. Tutkimusryhmän vetäjänä hänen on luotettava tiimin muihin tutkijoihin ja siihen, että muut luottavat häneen.

Saman tunteen voi kokea pelikentällä. ”Olen usein joukkueen pienin. Silti minulle annettiin nykyisessä joukkueessa vastuuta heti ensimmäisissä harjoituksissa. Sain pelisuunnitelman mukaisen roolin hyökkäyksessä ja puolustuksessa. Muut pelaajat luottivat, että teen oman osuuteni suunnitelmasta.

Se oli palkitseva tunne.”

Rugbyssä pelikelloa ei pysäytetä. Kun satakiloinen vastustaja törmää pelaajaan, tämän on noustava nopeasti ylös ja otettava taas oma paikkansa. Muuten puolustukseen tulee aukkoja. Ja vastustaja käyttää ne varmasti hyödykseen. ”On oltava varma siitä, että vieruskaveri tekee kaikkensa tai enemmänkin”, Vujaklija sanoo.

Luottamuksen läsnäolo rugbyssä kiteytyy näyttävään line-out-rajaheittoon, jossa joukkueet kilvoittelevat pallosta nostamalla yhden pelaajistaan korkealle ilmaan. Kun keikkuu kaksimetristen miesten käsivarsilla, on luotettava kannattelevien käsien voimaan.

Ja siihen, että kädet auttavat myös turvallisesti alas.

Rugby Englannista lähtöisin oleva joukkuepeli, jossa kuljetetaan soikion muotoista palloa vastustajan maalialueelle.

Suomessa pelattavassa versiossa, rugby unionissa, kentällä on 15 pelaajaa kummastakin joukkueesta. Täysimittaisessa rugbyottelussa pelataan kaksi 40 minuutin mittaista puoliaikaa sekä lisäminuutteja tuomarin harkinnan mukaan.

Harrastajia on Suomessa noin 1000.

Joukkueita on naisille, miehille ja junioreille.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 29

VAU!

Miekkailu, taitoluistelu, purjehdus – lajin kuin lajin yhdistäminen opiskeluun onnistuu

Aalto-yliopisto on mukana urheiluakatemia Urheassa, joka tukee urheilu- ja opiskeluuran joustavaa yhdistämistä.

Teksti Riikka Hopiavaara

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Tero Koski

O

piskelijaurheilijoita tuetaan monin eri tavoin. Kuten kaikki opiskelijat, he saavat ohjausta opintojen suunnittelussa ja aikataulutuksessa. ”Lisäksi he voivat neuvotella tenttimahdollisuuksista ja kurssien vaihtoehtoisista suoritustavoista”, kertoo Kauppakorkeakoulun oppimispalveluiden suunnittelija Elli Hämäläinen, joka vetää Aallon Urhea-tiimiä.

Urheilu-ura huomioidaan myös, jos opiskelijan on haettava lisäaikaa opintojen suorittamiselle. Urheilijoille on tarjolla yhteisiä tapahtumia ja omia, heille räätälöityjä kursseja. Niillä käsitellään hyvinvointiin liittyviä asioita sekä sitä, miten urheiluosaamista voi hyödyntää urasuunnittelussa. ”Monilla urheilijoilla voi olla vain vähän työkokemusta, koska vapaa-aika on mennyt harjoituksissa ja kilpailuissa. Kurssilla he oppivat sanoittamaan urheilusta keräämäänsä osaamista.”

Urheilu-urasta voi olla hyötyä myös Aaltoon pyrittäessä. Vuodesta 2019 alkaen Kauppakorkeakoulu on mahdollistanut vuosittain 12 opiskelijalle sisäänpääsyn kandidaattiohjelmaan erityisperustein. Urheilulliset saavutukset on yksi peruste, jolla Kauppakorkeakouluun voi hakea erityiset saavutukset -hakuryhmässä.

Urheaan kuuluu yli sata aaltolaista opiskelijaa, eniten heissä on jalkapalloilijoita ja yleisurheilijoita. Muita yleisiä lajeja ovat jääkiekko, purjehdus, triathlon, hiihto, muodostelmaluistelu ja kilpacheerleading.

Lajikirjo on runsas. Mukana on myös edustajia golfista, beachvolleysta ja curlingista sekä moottoriurheilijoita, ratsastajia ja ultimaten pelaajia.

Miekkailija Topias Tauriainen voitti vuonna 2019 nuorten EM-pronssia kalpamiekkailussa ja aloitti samana vuonna tietotekniikan opinnot. ”Se, että suuren osan kursseista voi suorittaa ilman pakollista läsnäoloa, mahdollistaa reissaamisen ulko­ maiden leireillä ja kilpailuissa. En kuitenkaan tee kompromisseja urheilun kustannuksella. Jos on liikaa tehtäviä, siirrän kurssin myöhempään. Kun saan aikaa urheilusta, panostan opiskeluun täysillä. Haluan päästä lajissani maailman huipputasolle. Mutta haluan suorittaa myös opiskelun hyvin ja siksi mieluummin hitaammin.”

Työ urheilijoiden kaksoisuran eteen palkittiin Aalto-yliopisto ja erityisesti suunnittelija Elli Hämäläisen ja hänen tiiminsä työ sai tunnustusta syksyllä 2020. Suomen Olympiakomitean Urheiluakatemiaohjelma ja Urheilijoiden Ammattienedistämissäätiö (URA) myönsivät heille kunniamaininnan urheilijoiden kaksoisuran edistämisestä.

Urhea on vuonna 2003 käynnistynyt Suomen Olympiakomitean hyväksymä virallinen huippuurheiluakatemia. Akatemia toimii kiinteässä yhteistyössä Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön kanssa ja sen taustalla toimii Urhea-säätiö.

Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

”Menestyminen urheilussa vaatii joustamista opiskelussa.

Opiskelutahti on ollut väkisinkin hitaampaa. On hienoa, että opettajat Aallossa ovat ymmärtäneet tilanteeni ja olen päässyt osallistumaan kursseille, vaikka läsnäolo on välillä hankalaa ja fokukseni on nyt urheilussa.

Toivon voivani aikanaan työelämässä yhdistää johtamisen oppeja ja huippu-urheilua jollain tavalla.”

”Toivon voivani aikanaan työelämässä yhdistää johtamisen oppeja ja huippu-urheilua jollain tavalla.”

Purjehtija Oskari Muhonen on alle 23-vuotiaiden maailmanmestari Finnjolla-luokassa ja opiskelee kolmatta vuotta tuotantotaloutta. ”Näin olympiavuonna opiskelen täysin urheilun ehdoilla.

Tavoitteena on saada paikka Tokion olympialaisiin toukokuussa järjestettävistä karsintakilpailuista – ja voittaa kultaa olympialaisissa. Koen, että huippuurheilu antaa erinomaiset valmiudet vaativaan työhön.

Se on antanut minulle itseluottamusta, opettanut tavoitteellisuutta ja kykyä hallita kokonaisuuksia sekä sietää vastoinkäymisiä. Sen kautta on syntynyt myös laaja kansainvälinen kontaktiverkosto, josta on varmasti hyötyä työuralla.”

Tapio Nirkko

Taitoluistelija Juulia Turkkila on SM-tason moninkertainen mitalisti, joka opiskelee viidettä vuotta pääaineenaan johtaminen.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 31

TIETEESTÄ

Kauppa tietää ennen sinua, mitä haluat ostaa Tiedolla johtaminen kaupankäynnissä tuo etua kuluttajalle – ainakin niin kauan kuin dataa keräävät algoritmit ovat hyvän puolella.

Teksti Helena Raunio Kuva Jaakko Kahilaniemi

Digitaaliset kaupankäyntialustat ovat tuoneet koteihin toiveiden tavarataivaan. Kuluttaja ei enää astu kauppaan, vaan kauppa astuu kuluttajan kotiin.

Alustat imuroivat kuluttajasta valtavan määrän dataa, jota analysoimalla kaupat tehostavat asiakaskokemusta. Kun kuluttajat ovat tyytyväisiä verkkokauppaan, he alkavat luottaa myyjään ja palaavat ostoksille tiuhaan.

Maailman suurimpia markkinapaikkoja ovat esimerkiksi Amazon tai Alibaba, jotka ovat uudistaneet perinteisen kaupan kilpailu- ja pelisääntöjä. Tiedolla johtaminen ja tekoälyn käyttö muuttavat ostosten teon yhä koukuttavammaksi, mutta valveutunut kuluttaja pystyy noukkimaan edut myös verkko­ kaupassa.

Monikanavaisuudesta kaikkikanavaisuuteen Vielä 1990-luvulla kaupan eri myyntikanavia johdettiin erillisinä niin, että kivijalkakauppa toimi omana yksikkönään, verkkokauppa omanaan ja puhelinpalvelu erikseen. Silloin kuluttajasta saatiin tietoja lähinnä kuittidatan avulla. Kanta-asiakaskorttien myötä alkoi kertyä tarkempaa asiakastietoa. ”Tätä monikanavaisuutta seurasi 2010-luvulla kaikkikanavaisuus eli omnichannel, jossa asiakas itse ratkaisee, missä hän asioi. Kuluttajan näkökulmasta kauppa muodostaa yhden kokonaisuuden, jossa myymälässä saatetaan käydä katsomassa tuotetta, joka sitten tilataankin verkosta. Asiointi on ajasta ja paikasta riippumatonta”, selvittää kanavien eroja työelämäprofessori Lasse Mitronen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta.

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Hän on tutkinut globaaleja markkinapaikkoja ja alustataloutta useissa eri hankkeissa yhteistyössä Mikko Hännisen kanssa. Hännisen nykyinen työtehtävä on kaupan alan apulaisprofessuuri Nottinghamin yliopistossa Britanniassa. ”Perinteisessä super- tai hypermarketissa on 25 000 ruokaan liittyvää artikkelia ja 30 000 muuta tuotetta myymälässä. Amazonilla on 650 miljoonaa tuotetta. Ero tuotevalikoimissa on käsittämättömän suuri”, sanoo Mikko Hänninen.

Verkkokauppa toi asiakastiedon uudelle tasolle Kun perinteinen kauppa rahastaa vain kerran, verkkokaupan ansaintalogiikka tulee entistä useammasta paikasta: tavaroiden myynnistä, maksuvälityksestä, mainospaikasta medialle sekä lisäarvopalveluista, joita on esimerkiksi Amazonin viihdekirjasto. Ne kaikki pohjautuvat tavalla tai toisella datatalouteen.

Laajentuvan toiminnan myötä kauppa kerää asiakkaista yhä suurempia määriä tietoa, joka on pystyttävä analysoimaan luotettavasti. Toisaalta myös asiakkaan luottamus on pystyttävä säilyttämään.

Kuluttajan surffauksen klikkijälkiä haistelee ja analysoi digitaalinen robotti. Sen oppivat algoritmit jalostavat datasta markkinoinnin työkalun. Mitä enemmän dataa saadaan sisään, sitä paremmin toimivia ennusteita kuluttajakäyttäytymisestä kyetään tekemään.

”Kerätyn tietomäärän seulominen perustuu hyvin pitkälle koneoppimiseen ja automaatioon. Data ei itsessään ole minkään arvoista, ellei sen avulla tehdä kiinnostavia ja hyödyllisiä havaintoja”, Hänninen sanoo.

Digijätit, kuten Alibaba, Alphabet, Amazon ja Facebook, osaavat tehdä toimivia malleja kuluttajan käyttäytymisen ennustamiseksi. Ne ovatkin palkanneet maailman parhaita it-spesialisteja tehtävään. ”Jo pienillä testiotoksilla datasta voidaan ennus­ taa 80-prosenttisesti, miten toimivia mallit ovat.

Sitten mallit monistetaan valtavalle tietokannalle seulomaan asiakasryhmiä ja niiden käyttäytymistä”, Mitronen sanoo.

Yhtiöiden algoritmit huomaavat datamassasta riippuvuussuhteita, joita automatiikka pystyy soveltamaan markkinointiin. ”Mallit ennustavat erilaisia asiakasryhmiä ja sitä, tuleeko sinusta hyvä asiakas vai ei lyhyellä tähtäimellä tai viiden vuoden jaksolla. Sen vuoksi myös digitaalisen markkinoinnin merkitys on vahvistunut.”

Jokaista klikkausta seurataan Verkkokauppa kerää asiakkaasta tietomassaa, joka tunnistaa kuluttajan liikkeet, klikkaukset ja ajan­ käytön kussakin kohteessa. Digitaalinen salapoliisi tietää unelmamme ja auttaa niiden toteuttamisessa – eli ostamisessa.

Se, hyötyykö vai häviääkö kuluttaja, riippuu hänen valveutuneisuudestaan.

Arjestasi tulee ehkä parempi, kun kauppa tietää etukäteen musiikkimakusi tai mitä elokuvia olet katsonut ja millä nettisivustoilla asioinut. Tekoäly palvelee siis myös kuluttajaa.

Mutta kuluttajat ovat huolissaan tietojensa käytöstä ja mahdollisesta manipuloinnista. Tähän on puuttunut myös YK:n pääsihteeri António Guterres, joka on osoittanut huolensa siitä, miten käyttäjätietoja myydään mainostamista ja mielipidevaikuttamista varten. ”Kuluttajan kannalta haitallista voi olla se, jos tiedot päätyvät muuhun käyttöön kuin mihin alun perin on annettu lupa. Tätä ehkäisemään on laadittu GDPR eli EU:n tietosuoja-asetus, mikä osaltaan ohjaa toimintaa. Myös luottokortteihin liittyvä tietoturva ja identiteettivarkaudet ovat verkkokuluttajan huolena”, Mitronen luettelee. ”Verkkokaupan erinomaisuutta on perusteltu sillä, että se poistaa kaupankäynnin esteitä ja tekee ostamisesta helpompaa. Mutta on muistettava, että algoritmit toimivat hyvin ja oikein vain niin kauan kuin niiden tarkoitusperä on hyvä myös eettisestä näkökulmasta”, Hänninen lisää.

Esimerkkinä toimii vaikka oma terveydentila.

Jos kuluttajalla on nivelrikko, jonka hoitoon hän on etsinyt verkosta tietoa, algoritmi nappaa tiedon, ja sen jälkeen posti tulvii mainoksia polvivaivaiselle – osa tuotteista voi olla hyödyksikin.

Mutta kun nuori nainen Yhdysvalloissa halusi salata raskautensa vanhemmiltaan, ei ollut eettisesti hyväksyttävää, että algoritmien avulla luodut vauvatarvikemainokset paljastivat salaisuuden perheelle.

Algoritmit saattavat johtaa myös aivan väärille poluille. Näin kävi pari vuotta sitten Britanniassa.

Kotitekoisen pommin rakentaja tilasi Amazonilta tarvikkeita, kuten rautalankaa. Algoritmit johtivat siihen, että muut rautalankaa ostamassa olleet asiak-

kaat saivat lisäksi tarjouksen pommin rakentamiseen tarvittavasta haposta.

Kuluttajan aseman parantamiseksi ja riskien välttämiseksi yritykset ovatkin ryhtyneet vaatimaan asiakkailtaan vahvaa tunnistautumista. Tätä kehitystä ovat vauhdittaneet erilaiset tietoturvalouk­ kaukset ja -rikokset. ”Pikkuhiljaa Amazonin ja Alibaban kaltaiset yhtiöt saattavat lähteä mukaan operaattoribisnekseen, jolloin ne saavat haltuunsa verkko- ja puhelinkäytön dataa. Ja seuraavaksi ne tähyävät terveyspuolelle.”

Amazon omistaa jo esimerkiksi PillPack-netti­ apteekin ja myy muun muassa reseptilääkkeitä. ”Lisäksi digitaalinen Amazon Care -terveys­­palvelu on kokeiluvaiheessa. Kaikilla isoilla teknologia­ jäteillä on näitä kokeiluja käynnissä.”

Myös apteekkien ympärille kehitetään uusia palvelukokonaisuuksia. ”Kuluttajien luottamus punnitaan siinä, kuka haluaa antaa digijätille terveystietojaan”, Mitronen pohtii.

”Asiakaskokemuksen, brändiviestin ja palvelulupauksen täytyy olla kuluttajalle sama kanavasta ja maksutavasta riippumatta.”

Näin sanovat työelämäprofessori Lasse Mitronen ja apulaisprofessori Mikko Hänninen, jotka tutkivat globaaleja markkinapaikkoja.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 33

TIETEESTÄ LYHYESTI Koonnut Riikka Hopiavaara

Tuhkasta ja kompostista metsien täsmälannoite

Tutkijat yhdistivät kompostiin puunpoltto­ laitokselta saatavaa kaliumpitoista tuhkaa yksinkertaisella sekoitusprosessilla.

Keveytensä, lämmön­eristävyytensä ja lujuutensa ansiosta vaahtomateriaali soveltuu myös rakennus­eristeisiin, jos se on kosteudenkestävyyden lisäksi myös paloturvallista.

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Promedia, Jani Wallenius

Aalto-yliopiston tutkijat kehittävät Älyä vaahtoihin -tutkimushankkeessa puupohjaisia vaahtomate­­­ri­aaleja tekoälyn avulla.

Esimerkiksi ligniinin, puukuidun ja laponiitin eli nanosaven seoksesta voi syntyä iskunkestävä ja kosteutta kestävä vaahto, jota voidaan käyttää muovin tilalla. Ligniini on puukuitujen sidosaine ja kuivattuna vaahtona kova, vettä kestävä ja jopa sähköä johtava.

Uusi biomateriaali voisi korvata esimerkiksi styroksin ja kuplamuovin.

Erikoisinta vaahdossa on se, että se on syötävää.

Menetelmän avulla voidaan valmistaa esimerkiksi porkkana-, puolukka-, karpalo- tai punajuurijauheesta vaahtoa ja siitä lastuja, jotka ovat kuin sipsejä.

Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto

Puuvaahto haastaa muovin

Tutkijat yhdistivät kompostiin puunpoltto­ laitokselta saatavaa kaliumpitoista tuhkaa yksinkertaisella sekoitusprosessilla.

Näin syntyi Putretiksi nimetty lannoite.

Se sisältää fosforia, kaliumia, hiiltä ja hitaasti vapautuvaa typpeä, jotka edistävät puiden kasvua. Sen valmistus kuluttaa selvästi vähemmän energiaa kuin keino­ lannoitteiden valmistus ja vähentää myös louhimisen tarvetta.

Tutkijoiden tavoite on, että Putretin valmistus käynnistyisi suuremmassa mittakaavassa kahden vuoden kuluttua, ja viiden vuoden kuluttua sitä päästäisiin levittämään päijäthämäläisiin metsiin.

Matias Palvan tutkimusryhmä, Aalto-yliopisto

Tietokonepeli masennuksen hoitoon

Toimintavideopeli pyrkii lieventämään masennuksen oireita muun hoidon ohella.

Kohti nanokoneita Nano- eli molekyylikone on keino­ tekoinen, yhden molekyylin muodostama itsejärjestäytynyt laite, joka ohjaa itse toimintaansa. Tämä ominaisuus voisi olla merkittävä pehmeän robotiikan sovelluksissa. Esimerkiksi lääketieteessä nanokone voi auttaa viemään ja vapauttamaan syöpälääkkeitä juuri oikeassa paikassa kehoa.

Aalto-yliopiston ja israelilaisen Weizmann-instituutin tutkijat ovat onnistuneet luomaan synteettisen DNA-taitosrakenteen, joka avautuu ja sulkeutuu helposti hallittavalla tavalla.

Hallittu laskostaminen on tärkeä askel matkalla kohti molekyylikoneiden ­valmistamista.

Anton Kuzykin tutkimusryhmä, Aalto-yliopisto

Professori Matias Palvan vetämä ryhmä on saanut Business Finlandin rahoituksen masennuksen hoidossa käytettävän tietokonepelin kehitys­ työhön ja kaupallistamistutkimukseen.

Peli näyttää ja tuntuu modernilta viihdepeliltä. Toisin kuin viihdepeleissä, pelin ulkokuoren alla on kuitenkin monimutkainen verkosto toiminnallisuuksia, jotka aikaansaavat terapeuttisen vaikutuksen. Pelin pelaaminen voi helpottaa masennuspotilaiden oireita ja parantaa heidän kognitiivista toimintakykyään.

DNA-liitos sulkeutuu valon vaikutuksesta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 35

YHTEISTYÖ

Tavoitteena turvallinen verkko Naisten Linja tarjoaa tukea verkkoväkivaltaa vastaan.

Luku on pysäyttävä: noin 40 prosenttia ihmisistä on kokenut verkossa häirintää tai kiusaamista. Häirinnän riski on vielä merkittävästi suurempi nuorilla, naisilla, vähemmistöillä tai sosiaalisessa mediassa näkyvillä mielipidevaikuttajilla. Myös vaikeat ihmissuhteet voivat altistaa kenet vain verkkoväkivallan kohteeksi.

Verkkoväkivaltaa on esimerkiksi uhkailu, vihapuheella vaientaminen, vähättely, loukkaavalla kuvamateriaalilla vahingoittaminen sekä teknologiaavusteinen vainoaminen luvattomilla seurantaohjelmilla.

Naisten Linja tarjoaa ilmaisia tukipalveluita naisille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai pelkoa siitä tai joita asia vain mietityttää.

Elokuussa 2020 Naisten Linjan Turv@verkko-hanke avasi palveluita uudelle asiakasryhmälle, verkkoväkivaltaa kokeneille. Asiakasryhmän tarpeita selvitettiin yhdessä Aaltoyliopiston digitaalisen palvelumuotoilun kurssin opiskelijoiden kanssa. ”Halusimme ymmärtää paremmin naisia, jotka ovat kokeneet verkossa häirintää, löytää uusia tapoja tukea heitä sekä markkinoida palvelujamme”, sanoo Turv@verkko-projektin hankepäällikkö Louna Hakkarainen.

Kurssitehtävänä oli tavoittaa uudet potentiaaliset asiakkaat, jotka eivät usein ole edes tietoisia tukipalvelusta.

Opiskelijat kehittivät palvelu- ja markkinointi-ideoita verkossa tapahtuvan väärinkäytön ehkäisemiseksi sen eri vaiheissa: tietoisuuden lisäämiseksi ennen häirintää, uhan tai häirinnän raportoimiseksi sekä tukipalveluiden löytämiseksi.

Digitaalinen itsepuolustuskurssi nuorille ”Digitaalinen maailma on ’oikea maailma’”, sanoo Núria Solsona, toinen palvelumuotoilukurssin opettajista. ”Kun suunnittelemme palveluja digitaalista väärinkäyttöä kohtaaville, mei36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

dän on ensin ymmärrettävä verkkokäyttäytymistä ja väkivallan kokemusta siinä ympäristössä.”

Väkivalta on usein tabu, sen kokeminen aiheuttaa epävarmuutta ja häpeää.

Verkossa tapahtuvaa väärinkäytöstä voi olla vaikea tunnistaa väkivallaksi, mutta vaikutuksiltaan se on yhtä haitallista ja rajoittavaa siinä missä muukin väkivalta.

Digitaalista väkivaltaa kohtaavat henkilöt tarvitsevat vahvistusta erityisesti sen ymmärtämiseen, että kyse on väkivallanteosta tai jopa rikoksesta.

Yksi kurssilaisten yllättävistä havainnoista oli se, etteivät monet tiedä olevansa oikeutettuja saamaan apua ja tukea jouduttuaan verkkohäirinnän kohteeksi. Erityisesti mielipidevaikuttajat koettivat sietää verkkovihaa; epäasiallisen kommentoinnin suodattamisen ajateltiin kuuluvan osaksi työroolia.

Media-alustoilla ei usein ole resursseja valvoa epäasiallista käytöstä, mutta häirintä tulisi estää täysin. Suurin osa opiskelijoiden suunnittelemista konsepteista keskittyikin siihen, miten väärinkäyttö voidaan ennalta-

ehkäistä ja miten se voidaan tunnistaa. Opiskelija­tiimit ehdottivat esimerkiksi sosiaalisessa mediassa aktivisteille kohdennettavaa kampanjaa tietoisuuden lisäämiseksi. He myös kehittivät eteenpäin ideaa digitaalisista itsepuolustuskursseista, joita tarjottaisiin nuorille jo koulussa.

Opiskelijoiden tarkkanäköiset huomiot ovat osoittautuneet arvokkaiksi. ”Keskustelemme usein käyttäjätutkimuksessa esiin nousseista havainnoista, ja ne ovat ohjanneet toimintaamme kurssin jälkeen,” Louna Hakkarainen sanoo. naistenlinja.fi/turvaverkko Tutustu opiskelijoiden palveluideoihin aalto.fi-sivuston artikkelissa.

Teksti Tiina Toivola Kuvitus Ida-Maria Wikström

TIETEESTÄ

Toisto on koneälyn rakennuspalikka Tekoäly voi luoda aidonnäköisiä kuvia tai opettaa robottia selviytymään uudessa ympäristössä.

Teksti Katrina Jurva Kuva Mikko Raskinen

Puoli vuosisataa sitten ennustettiin, että tulevaisuudessa tietokoneet ja robotit hoitavat puolestamme rutiinitehtävät ja tylsät kotityöt. Kehitys on mennyt eteenpäin, ja tietoa aiheesta on tarjolla paljon, mutta silti visio ei ole toteutunut. Miksi näin on käynyt?

Tekoälyn kehittäminen onkin ollut monimutkaisempaa kuin luulimme. ”Meiltä on kestänyt yllättävän kauan ymmärtää, miten monimutkainen maailma on”, Aalto-yliopiston tietotekniikan apulaisprofessori ja tietokonegrafiikkayhtiö NVIDIAn tutkija Jaakko Lehtinen toteaa.

Ohjelma muovaa aidonnäköiset kasvot Lehtinen keskittyy työssään tekoälytekniikoihin, joilla tuotetaan uusia, todentuntuisia kuvia pelkäs-

tään esimerkkien avulla. Menetelmän avulla tehtävät, joihin ammattilaiselta saattoi aiemmin kulua päiviä tai viikkoja, voidaan suorittaa nyt vain muutamassa sekunnissa. Lisäksi sen ansiosta ihmisnäköä ei tarvita joissakin asioissa enää lainkaan. ”Kuvien tekeminen ilman ihmisen ohjausta ja valvontaa on yksi tekoälyn kulmakivistä”, Lehtinen sanoo. ”Algoritmi tarkastelee suurta kuvakokoelmaa, erottelee näkemästään olennaisimmat kohdat ja laatii sen pohjalta reseptin, jonka avulla se tuottaa uusia kuvia, jotka ovat saman kaavan mukaisia.”

Lehtinen on tuottanut NVIDIAn kollegojensa kanssa tekniikan avulla esimerkiksi kuvia kasvoista, joita ei ole olemassa mutta jotka näyttävät niin pelottavan aidoilta, että voisit vannoa nähneesi ne viimeksi katsomassasi elokuvassa. Tekniikoita on hyödynnetty äskettäin julkaistussa Adobe Photo­ shopin uudessa muotokuvatyökalussa. Sen avulla käyttäjät voivat helposti muuttaa oikeiden kasvojen katsetta, hymyä tai jopa ikää.

Myös tosielämän älysovelluksia tarvitaan Saavutukset kuvankäsittelyssä ovat vaikuttavia, mutta osa teknologian tarjoamista mahdollisuuksista jää sivuun, jos huomio on vain kuvien tuottamisessa tai käsittelyssä.

Lehtisen mukaan menetelmät, jotka oppivat päättelemään, millainen fyysinen maailmamme on, ovat tulevaisuudessa hyvin tärkeitä tietokonenäön ja robotiikan kehitykselle. ”Robotilla on oltava käsitys siitä, miltä erilaiset kodit ja toimistot näyttävät, jotta se pystyy suoriutumaan tehtävistään eri ympäristöissä. Kehittämiemme tekniikoiden avulla robotit voivat selviytyä näistä monimutkaisista toiminnoista.”

Toimittaja Katrina Jurvan kasvot on käsitelty kuvaan nykyistä nuoremmiksi ja toiselta puolen vanhemmiksi. Adobe Photoshopin uudessa muotokuvatyökalussa hyödynnetään Jaakko Lehtisen ja hänen kollegojensa työn tuloksia. Yhteistyössä Adoben kanssa tekniikka saatiin ohjelman käyttäjien ulottuville muutamassa vuodessa.

Katso aiheesta YouTube-video Way Out There with Kate.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 37

TIETEESTÄ

Kvanttilukutaitoa kaikille

Teksti Panu Räty Kuvat Mikko Raskinen

Mikä yhdistää tietokonetta, matkapuhelimia ja GPS-järjestelmää?

Entä digikameroita, aurinkopaneeleita ja kuituoptiikkaa? Niiden kaikkien toiminta perustuu kvanttifysiikan ilmiöihin.

K

vanttifysiikka ei tarkoita vain kokeita miljoonien eurojen hiukkaskiihdyttimissä tai outoja ilmiöitä kaukana avaruudessa. Kvanttifysiikkaan perustuvat sovellukset ovat osa jokapäiväistä elämäämme jo nyt.

Tämä on kuitenkin vasta alkua.

Kvanttitietokoneet, kvanttiverkot ja kvanttitekniikkaan perustuvat anturit ovat muuttumassa todellisuudeksi. Ne lupaavat jättimäisiä mullistuksia ihmiskunnan tiedonkäsittelykykyyn ja ajan myötä myös arkeemme.

Silti kvanttifysiikka on jäänyt maallikoille vieraaksi.

Juuri tähän pulmaan yrittää löytää ratkaisua Helsingin yliopiston fysiikan professori Sabrina Maniscalco. Hän on Aalto-ylio­piston dosentti ja Suomen Akatemian kvanttitek­nologian kansallisen huippuyksikön varajohtaja.

Maniscalcon vetämässä hankkeessa Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston tutkijat rakensivat avoimen QPlayLearn-verkko­ alustan (qplaylearn.com).

IBM:n ja tutkijatiimin Algorithmiq-yrityksen avulla syntynyt englanninkielinen sivusto tarjoaa tietoa kvanttifysiikan peruskäsitteistä kaikenlaisille oppijoille lukioikäisistä alkaen.

Maniscalcon mukaan kvanttifysiikan hahmottamista vaikeuttaa ennen muuta puhumamme kieli.

Kielelliset vertauskuvamme kantautuvat selkeiden syy–seuraussuhteiden maailmasta, johon olemme arjessa tottuneet.

Siksi tarvitaan uudenlaisia keinoja. ”Me uskomme, että kuka tahansa voi ymmärtää kvanttifysiikan keskeisimmät ulottuvuudet”, Maniscalco sanoo.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Kvanttifysiikkaa pelin muodossa Sabrina Maniscalco sanoo, että kvanttifysiikan omaksumisessa meidän on mahdoton tukeutua arkikokemukseemme. Kuinka edes voisimme oman kokemuksemme perusteella käsittää, että hiukkaset voivat ennen mittaamista sijaita samanaikaisesti monessa eri paikassa? ”Nykyisin on kuitenkin tarjolla paljon monime­ diallisia välineitä: vuorovaikutteisia digitaalisia työ­kaluja, animaatioita, videoita ja tietenkin pelejä.”

Juuri tässä on Maniscalcon mukaan QPlayLearnhankkeen erityisyys.

Tarkoituksena on rakentaa aivan uudenlainen työkalupakki monimutkaisen tiedon välittämiseen.

Pelien, animaatioiden ja videoesitysten lisäksi sivusto sisältää myös kvantti-ilmiöitä ja niihin liittyvää matematiikkaa avaavia tekstejä.

Quantum Playground -peli on yksi QPlayLearnsivuston videopeleistä. Värikäs peli kertoo super­ positiosta ja aaltofunktion käyttäytymisestä.

Pelaajan elämys kasvaa Maniscalcon mukaan vielä vahvemmaksi virtuaalitodellisuusversiossa, jossa kvantti-ilmiöt ympäröivät pelaajaa valojen ja värien muuttuvina kuvioina.

Quantum Garden on interaktiivinen valotaide­ teos, jota koskettamalla teoksen värit muuttuvat.

Teos on yhdistetty ”mustaan kvanttilaatikkoon”, joka kerää informaatiota ja prosessoi kosketukset avuksi loogisten kvanttiporttien kehittämisessä.

Kvanttiportit ovat tärkeitä kvanttitietokoneen rakennusosia. Teoksen on toteuttanut pelitaiteilija Robin Baumgarten yhteistyössä Suomen kvantti­ teknologian huippuyksikön fyysikoiden kanssa professori Sabrina Maniscalcon johdolla.

TIETEESTÄ

”Me uskomme, että kuka tahansa voi ymmärtää kvantti­ fysiikan keskeisimmät ulottuvuudet”, Maniscalco sanoo.

”Tätä tarkoittaa kvantin kokeminen. Luomme ja kehitämme uuden kielen, joka ylittää metaforat ja muuttuu kokemukseksi.”

Askeleita kohti kvanttitietokoneita Myös professori Pertti Hakonen jakaa Maniscalcon näkemyksen siitä, että kansalaisten olisi hyvä pysyä ajan tasalla kvanttitekniikan edistysaskelista.

Hakonen ja hänen kollegansa Aallon teknillisen fysiikan laitoksella työskentelevät esimerkiksi suprajohtavien kvanttipiirien, kvanttilaskennan sekä kvanttitermodynamiikan parissa. ”Melkein kaikessa meidän tutkimuksessamme on mukana Planckin vakio. Oikeastaan kysymys on vain siitä, kuinka suuri se kvanttiaste siinä on”, Hakonen sanoo.

Planckin vakiolla Hakonen viittaa saksalaisfyysikko Max Planckin vuonna 1900 määrittelemään arvoon sen ilmaisemiseksi, miten suurina paketteina eli kvantteina energia esiintyy. Juuri Planckin keksintö käynnisti koko kvanttiteorian kehityksen, jota myös Hakonen omalla työllään jatkaa.

Hakosen tutkijatiimi kehitti hiljan yhteistyössä kiinalaisten, venäläisten ja yhdysvaltalaisten fyysikoiden kanssa uuden lämpösähköiseen ilmiöön perustuvan menetelmän. Menetelmän avulla toisistaan etäällä sijaitsevat metallielektrodit voivat olla vuorovaikutuksessa kvanttilomittumisen avulla.

Tammikuussa 2021 tieteellisessä Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus merkitsi yhtä askelta kohti tulevaisuuden yleiskäyttöisiä kvanttitietokoneita.

Viime aikojen tutkimuslöydöksiin Otaniemessä kuuluvat myös entistä tehokkaammat tavat lukea kvanttibittejä eli kubitteja, joihin kvanttitietokoneiden lupaama massiivinen laskentateho perustuu. ”Ihmisten olisi hyvä tietää, että tietokoneiden laskentakapasiteetti kasvaa valtavasti”, Hakonen sanoo.

Teoriasta käytäntöön Yleiskäyttöiset kvanttitietokoneet olivat vuosikaudet pelkkä yliopistojen laboratorioissa pyöritelty teoreettinen ajatus. Vasta viime vuosina teoria on alkanut muuttua käytännöksi.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Yhden suurimmista käänteistä toi nettimammutti Googlen kvanttilaskin Sycamore loppuvuodesta 2019.

Google kertoi laitteensa laskeneen 53 kvanttibitillään reilussa kolmessa minuutissa laskutoimituksen, joka olisi vienyt maailman tuolloin vahvimmalta supertietokoneelta Summitilta 10 000 vuotta.

Joulukuussa 2020 uutisoitiin puolestaan kvantti­ tekniikkapanostuksistaan tunnetun Kiinan Jiuzhangkvanttitietokoneesta. Jiuzhangin väitettiin laskeneen muutamassa minuutissa tehtävän, johon supertietokone olisi tarvinnut 2,5 miljardia vuotta.

Juuri tällaiset suorituserot vihjaavat murroksista, joita kvanttilaskennan tulevaisuus on eteemme tuomassa.

Hakonen sanoo, että yksi ilmeisimmistä meitä kaikkia koskevista kvanttilaskennan alueista on tietoturva. Käytetyimmät salausmenetelmät murtuvat tulevaisuuden kvanttitietokoneessa niin sanotun Shorin algoritmin avulla. ”Kaikki tällä hetkellä salattu informaatio voidaan nopeasti purkaa”.

Viisikymmentä kotimaista kubittia Kukaan ei osaa vielä varmuudella sanoa, milloin salauksen purkamiseen pystyvien yleiskäyttöisten kvanttitietokoneiden aika on käsillä. Tietoturvaan rakennetaan jo ratkaisuja, jotka kestävät myös kvanttitietokoneiden numeronmurskauksen.

Suomessa tutkimusta tehdään esimerkiksi Teknologian tutkimuskeskus VTT:n, Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston Post-Quantum Cryptography -hankkeessa.

Tänä vuonna valmistuu myös VTT:n tilaaman kvanttitietokoneen ensimmäinen vaihe, jonka toimittaa Aalto-yliopistossa alkunsa saanut IQM Finland.

Kotimainen kvanttitietokone on tärkeä virstanpylväs suomalaiselle kvanttiteknologian tutkimukselle.

Otaniemen mikro- ja nanoteknologiarakennus Micronovaan sijoitettavaan laitteeseen tulee ensin viisi ja lopulta vuoteen 2024 mennessä viisikymmentä kubittia.

Kvanttipiirien jäähdytykseen käytettävät tieteel­ liset huippupakastimet eli kryostaatit toimittaa Teknillisessä korkeakoulussa alkunsa saanut, maailmankuulu Bluefors-yritys. ”Bluefors lähti liikkeelle meidän kylmälaborato­ riosta noin viisitoista vuotta siten”, Hakonen sanoo.

Hakonen huomauttaa, että kvanttitietokoneisiin liitetyt valtavat odotukset näkyvät niin alan yrityksiin rekrytoituina tutkijoina kuin varhaisen vaiheen pääomasijoituksina. ”Miten ala sitten kehittyy, se onkin hankalampi kysymys.”

Kryostaatti on kvanttipiirien jäähdytykseen käytettävä tieteellinen pakastin, jolla pidetään kvanttitietokone liki absoluut­­tisessa nollapis­ teessä. Otaniemen kylmä­labora­­toriosta alkunsa saanut Bluefors on kryostaattien valmistuksessa yksi alan johtavista yrityksistä maailmassa.

Lääketutkimuksesta lennonohjaukseen Jääkaapin kokoiset kvanttitietokoneet eivät ole korvaamassa kannettavia tietokoneitamme tai taskujemme matkapuhelimia. Kvanttilaskenta edellyttää tarkoin valittuja erityisongelmia, jotka voidaan kirjoittaa kvanttiominaisuuksia hyödyntävän algoritmin muotoon.

Kvanttitietokoneiden vaikutukset arkeemme perustuvat suurteholaskennan mahdollisuuksiin.

Sopivia haasteita kvanttitietokoneille on muun Micronovaan sijoitettavaan laitteeseen tulee ensin viisi ja lopulta vuoteen 2024 mennessä viisikymmentä kubittia.

Kvanttipiirien jäähdytykseen käytettävät tieteelliset huippupakastimet eli kryostaatit toimittaa ­Teknillisessä korkeakoulussa alkunsa saanut, maailmankuulu Bluefors-yritys. ”Bluefors lähti liikkeelle meidän kylmälaboratoriosta noin viisitoista vuotta siten”, Hakonen sanoo.

Hakonen huomauttaa, että kvanttitietokoneisiin liitetyt valtavat odotukset näkyvät niin alan yrityksiin rekrytoituina tutkijoina kuin varhaisen vaiheen pääomasijoituksina. ”Miten ala sitten kehittyy, se onkin hankalampi kysymys.”

TIETEESTÄ

Yksi kiinnostavimmista kvanttianturien sovellusalueista on ihminen itse.

Lääketutkimuksesta lennonohjaukseen Jääkaapin kokoiset kvanttitietokoneet eivät ole korvaamassa kannettavia tietokoneitamme tai taskujemme matkapuhelimia. Kvanttilaskenta edellyttää tarkoin valittuja erityisongelmia, jotka voidaan kirjoittaa kvanttiominaisuuksia hyödyntävän algoritmin muotoon.

Kvanttitietokoneiden vaikutukset arkeemme perustuvat suurteholaskennan mahdollisuuksiin.

Sopivia haasteita kvanttitietokoneille on muun muassa uusien materiaalien tai kemiallisten yhdisteiden tutkimuksessa. Esimerkiksi lääkeaineiden molekyylien tehokas mallintaminen on vaikeaa perinteisillä supertietokoneilla.

Hakonen sanoo, että kvanttilaskenta soveltuu myös kaupungin liikennevirtojen ohjailuun tai ilmastonmuutoksen ennustamiseen.

Alan kaupallisena pioneerina tunnettu kanadalainen D-Wave Systems kehittää jo kvanttiteknologiaa hyödyntäviä superlaskimia käytettäväksi esimerkiksi monimutkaisia optimointiongelmia sisältävässä lennonohjauksessa.

D-Waven kvanttijäähdytykseen perustuvat ratkaisut eivät kuitenkaan ole varsinaisia kvanttitieto­ koneita samassa mielessä kuin VTT:n laite. ”Lennonohjaukseen ei tarvita universaalia kvanttitietokonetta. Siihen riittää järjestelmä, johon voidaan ohjelmoida sisään käsiteltävä ongelma”.

Anturit tuovat mullistukset Kun sovellusalueet laajentuvat, kvanttifysiikan perusteiden tuntemusta tarvitaan yhä useammalla ammattialalla. Aalto-yliopistossa on jo käynnissä kvanttiteknologian kandidaattiohjelma.

Nopeasti etenevän alan opetuksessa on Hakosen mukaan myös aukkoja. Esimerkiksi kvanttialgoritmien kursseja ei ole toistaiseksi tarjolla. ”Tarvitaan ohjelmoijia, jotka osaavat ohjelmoida kvanttitietokoneita ja kvanttiteknologiaan pohjautuvia antureita”, Hakonen sanoo.

Juuri kvanttialgoritmeilla tehostetut kvanttianturit ovat kasvamassa kvanttitekniikoiden tärkeäksi sovellusalueeksi. Aikaisempaa tarkemmat mittalaitteet voivat tuoda apua yhtä lailla niin seismologiaan, malminetsintään kuin materiaaliteollisuuden virheidenetsintään.

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Yksi kiinnostavimmista kvanttianturien sovellus­ alueista on ihminen itse. Aivojemme 86 miljardin hermosolun toiminnassa on edelleen kartoittamattomia alueita.

Aalto-yliopistossa on tutkittu esimerkiksi uudenlaisia pään muotoon mukautuvia anturistoja aivojen magneettikenttien mittaamiseen. Parhaimmillaan tulokset voivat olla lähes yhtä tarkkoja kuin jos mittaukset olisi tehty pääkallon sisältä.

Hakonen sanoo, että kvanttivahvisteiset anturit ovat ensin niin kalliita tuotteita, että hinta rajoittaa niiden käyttöä. Myöhemmin anturien soveltaminen voi kuitenkin laajentua massatuotteisiin. Esimerkiksi virtuaalitodellisuudessa niiden hyödyntäminen voi avata aivan uusia ulottuvuuksia.

Kun ihmisaivojen signaaleja mittaavat kvantti­ tehostetut anturit yhdistetään koneoppimisen tuottamiin tulkintoihin, kvanttitekniikan mahdollisuudet alkavat kuulostaa jo rajattomilta.

Hakonen arvelee, että jonakin päivänä me ohjaamme tietokoneita ja muita laitteita ajatuk­ sillamme. ”Tulevaisuudessa näitä tekniikoita voi mahdollisesti käyttää myös aivokäyttöliittymissä – mutta se on jo science fiction -tason juttu.”

Aaltofunktio Alkeishiukkaset käyttäytyvät sekä aaltojen että hiukkasten tavoin. Aaltofunktio on yhdistelmä kvanttijärjestelmän, kuten esimerkiksi yksittäisen atomin, todennäköisistä ominaisuuksista.

Kvanttilomittuminen Lomittumiseksi kutsutaan ilmiötä, jossa hiukkas­ parin kvanttitilat ovat sidoksissa toisiinsa ilman suoraa vuorovaikutusta. Hiukkasparin toisen hiukkasen mittaaminen määrittelee myös toisen hiukkasen vastaavan ominaisuuden. Vaikutus ilmenee riippumatta siitä, ovatko hiukkaset samassa huoneessa vai eri puolilla planeettaa.

Kvanttisuperpositio Kvanttisuperpositiolla tarkoitetaan aaltofunktion ominaisuutta, jonka mukaan järjestelmä voi olla samanaikaisesti useissa eri tiloissa. Kun kvantti­ superpositio mitataan, mittaus romahduttaa aaltofunktion. Tuloksena saadaan vain yksi mitattavaan superpositiotilaan liittyvä arvo.

Kvanttitietokone Kvanttitietokoneen laskenta ei perustu bitteihin, kuten perinteisessä digitaalisessa tietokoneessa, vaan kvanttibitteihin eli kubitteihin. Kun kubitti muuttuu nollasta ykköseksi, se alkaa kadota tilasta nolla ja tulla näkyviin tilaan yksi. Näin se on samanaikaisesti molemmissa tiloissa. Ilmiö perustuu kvanttisuperpositioon, jonka mahdollis­ tama ratkaisuavaruus on kvanttitietokoneen huikean laskentatehon takana.

TIETEESTÄ

Tietoturvaa erityisverkoista Tieto ei ole internetissä turvassa. Apuun tulevat mobiiliverkkoja hyödyntävät erityisverkot.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvitus Noora Typpö

”Internetin ongelmana on sen perusteknologia eli reitittävä IP-verkko, joka mahdollistaa lähettävän laitteen osoitteen väärentämisen tai vaikkapa kokonaisen reitin kaappauksen”, sanoo tietoverkkotekniikan professori Raimo Kantola.

Hänen mukaansa tietoturvan tasoa pitää nostaa erityisesti verkoissa, joissa liikkuu yhteiskunnan kannalta kriittistä tai muuten luottamuksellista tietoa. Kantola tarjoaa ratkaisuksi matkapuhelinverkkoja hyödyntäviä erityisverkkoja. ”Toisin kuin internetissä, mobiili­ verkoissa vaaditaan laitteiden luotettava tunnistaminen. Se antaa tieto­ turvalle hyvän lähtökohdan.”

Kun erityisverkko rakennetaan mobiiliverkon jatkeeksi internetin rinnalle, eivät sen laitteet näy internetissä lainkaan. Tällöin internetin laitteilla ei ole erityisverkkoon mitään asiaa.

Tekniikka on jo olemassa Erityisverkoille on tarvetta esimerkiksi terveysalalla ja pankkimaailmassa.

Myös kaiken Kela-asioinnin voisi järjestää turvallisesti erityisverkoissa. ”Asiakkaan turvallisen pääsyn omiin terveys- tai pankkitietoihin voi erityis­ verkossa hoitaa mobiiliyhteyden avulla.”

Yrityksissä on jo pitkään käytetty virtuaalisia yksityisverkkoja, jotka yhdistävät eri toimipisteitä toisiinsa. Niin sanotun VPN-tekniikan avulla myös etätyöläiset pääsevät yrityksen suljettuun verkkoon. Erityisverkkoja päästään rakentamaan, kun tällaisten yksi-

32.967.32.123 54.328.92.148 98.684.34.572 89.134.65.345 13.876.48.342 87.123.54.587 34.987.68.3 VPN

tyisten virtuaaliverkkojen mallia laajennetaan niin, että liittymiä myy useampi operaattori.

Kehitys on tuonut markkinoille ohjelmoitavia IP-verkon reitittimiä ja kytkimiä. Turvallisten erityisverkkojen rakentaminen ei ole enää tekniikasta kiinni. Silti verkkoja ei ole vielä kaupallisessa käytössä. ”Kaikki on lopulta kiinni liiketoimintapäätöksistä. Esimerkiksi pankkien tulee olla halukkaita omien erityisverkkojen rakentamiseen ja rahoittamiseen.

Myös kaikki matkapuhelinoperaattorit pitää saada mukaan.”

Tietoturvariskit kasvavat 5G:n myötä Tietoturvaan liittyvät riskit kasvavat, kun 5G-verkon varaan rakennettava esineiden internet luo uusia digitaalisia palveluita. Esimerkiksi liikenne on niistä jatkossa entistä riippuvaisempi.

”Esineiden internet luo fyysisen ja digitaalisen maailman rajapintaa kuten teollisten prosessien tai liikennevälineiden ohjausta. Tällöin hakkereille avautuu mahdollisuus tehdä fyysisen maailman rikoksia tietoverkkoja hyödyntäen.”

Jos hakkeri ottaa haltuunsa vaikkapa auton ohjauksen, voi jälki olla rumaa. ”Tietoturvan tason nostamiseen tarvitaan selkeästi uusi suunta. Yhteiskunnan kannalta kriittinen tietoliikenne tulisi siirtää perinteisestä internetistä erityisverkkoihin.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 43

IN–HOUSE

Virtuaalikierros kampuksella

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Jos et ole vähään aikaan käynyt Otaniemessä, virtuaalikierros on loistava tapa vierailla turvallisesti kampuksella ja nähdä, miten kampus on kasvanut ja muuttunut viime vuosien aikana.

Teksti Riikka Hopiavaara Kuva Lauri Veerde

Haluatko nähdä, missä kankaita kudotaan tai puuta työstetään?

Tai millainen on nanomikroskopia­ keskus, jonka mikroskooppien avulla tutkitaan erilaisia materiaaleja?

Vai haluatko tutustua Aalto Bioproduct Centreen, jossa tutkijat ja opiskelijat työskentelevät biotalouden innovaa­ tioiden parissa?

Tervetuloa uudelle virtuaaliselle kampuskierrokselle, joka vie sinut tutustumaan 44:ään eri kohteeseen: opiskelutiloihin, laboratorioihin, työpajoihin, ulkoalueisiin ja rakennuksiin. Voit tehdä kierroksen tieto­koneella, älylaitteilla tai virtuaalilaseilla.

Palvelu on englanninkielinen.

Suomenkielinen versio toteutetaan myöhemmin. Tulossa on myös lisää paikkoja ja erilaisia teemakierroksia. virtualtour.aalto.fi

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 45

VÄITÖKSIÄ

Arkkitehtuuria kriisialueille Kun globaalit kriisit ajavat ihmisiä pois kodeistaan, monialainen yhteistyö voi auttaa rakentamaan vähästä enemmän.

Humanitaarinen arkkitehtuuri luo suojaa köyhyyden ja kriisien keskelle.

Humanitaarisen arkkitehtuurin Interplay of cultures -kurssi vei arkkitehdiksi opiskelevan Saija Hollménin 1990-luvulla kenttämatkalle LänsiAfrikan Senegaliin. Teknillisen korkeakoulun kurssityönä hän suunnitteli naistenkeskuksen yhdessä opiskelijatovereidensa Jenni Reuterin ja Helena Sandmanin kanssa. ”Sillä matkalla olen edelleen”, sanoo arkkitehti Saija Hollmén, joka esittää väitöskirjassaan viisi köyhien yhteisöjen kanssa suunniteltua ja toteutettua arkkitehtuuriprojektia Afrikassa.

Yksi näistä on Senegalin Rufisquen kaupunkiin vuonna 2001 valmistunut naistenkeskus. Se on oiva esimerkki humanitaarisesta arkkitehtuurista, jossa viedään voittoa tavoittelematonta arkkitehtuuriosaamista köyhyydestä kärsiviin maihin ja kriisialueille.

Väitöstutkimus perustuu Hollménin, Reuterin ja Sandmanin matkapäiväkirjoihin. Tutkimuksessa Hollmén kehitti monialaiselle arkkitehtikoulutukselle pedagogisia käytäntöjä, joiden avulla voidaan vastata globaaleihin humanitaarisiin haasteisiin erilaisissa kulttuuriympäristöissä.

Auton vanteita ja lasipulloja Humanitaarisessa arkkitehtuurissa olennaista on kehittyvien maiden olosuhteiden ymmärtäminen. ”Kriisialueille ei voi mennä harjoit­ telemaan. Jotta kriisiaikana osataan toimia, tarvitaan pitkäjänteistä työtä.”

Rakennusten suunnittelu tulee sopeuttaa paikalliseen ympäristöön ja kulttuuriin. Paikallisten ihmisten ja yhteisöjen kuuntelemisen lisäksi tarvitaan tiivistä yhteistyötä alueellisten järjestöjen ja yliopistojen kanssa.

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Kaikki lähtee erilaisten kulttuurien ja arvojen ymmärtämisestä, ihmisten tasa-arvoisesta kohtaamisesta. ”Tavoitteena on juurruttaa hyviä ja laadukkaita ratkaisuja yhteisöihin, jossa resurssit ovat vähäisiä. Tämä onnistuu vain osallistamisen ja paikallisen omistamisen kautta. Tarvitaan monialaista tiimityötä, jossa vähästä tehdään enemmän.”

Uuden rakentamiselle on entistä enemmän tarvetta, kun ilmastonmuutos ja muut kriisit ajavat ihmisiä liikkeelle ja pois kodeistaan. On arvioitu, että vuoteen 2050 mennessä maailmassa on jopa miljardi ilmastopakolaista.

Ratkaisujen ja rakennushankkeiden tulee olla kestäviä sekä ympäristön että kulttuurin näkökulmasta. Kierrätysmateriaaleilla on monissa hankkeissa iso rooli.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Nita Vera

”Esimerkiksi Senegalin naistenkeskuksessa auton vanteista saatiin ilmanvaihtoventtiileitä ja pullonpohjista valmistettiin lasitiiliä.”

Väitös on Hollménille suuri henkilökohtainen virstanpylväs, jota on edeltänyt pitkä työ humanitaarisen arkkitehtuurin parissa. Hollmén ei mieti kahta kertaa, kun häneltä kysyy, mitä vuodet ovat hänelle opettaneet: ”On ollut rikkaus huomata, että ­ihmiset ovat loppupeleissä hyvin samanlaisia.”

Saija Hollmén 4.12.2020: “Now the baobab shines!”

– Cultural locality interfacing with interdisciplinary pedagogies in architectural education.

AALTO-YLIOPISTON VÄITÖSKIRJAT VERKOSSA: aaltodoc.aalto.fi / shop.aalto.fi

Ideoiden kehittelyä ihmisen ja tietokoneen yhteistyön avulla Suunnittelutyössä ideointi on isossa roolissa.

Luovien alojen ammattilaiset käyttävät ideointiin tunnelmatauluja eli kuvia, tekstejä ja muita elementtejä sisältäviä visuaalisia kollaaseja. Esimerkiksi muotoilussa, arkkitehtuurissa ja markkinoinnissa tunnelmatauluja luodaan yhteisvoimin.

Tunnelmataulujen materiaali on tänä päivänä pitkälti digitaalista, mutta materiaalin löytäminen ja siitä keskustelu ei ole yksiselitteistä.

Väitöstyössään M.Sc. Janin Koch kehitti työkaluja, joilla suunnittelijat voivat työskennellä luovissa prosesseissa yhdessä tekoälyjärjestelmien kanssa. Hän kehitti ideointia varten kolme älykästä suunnittelujärjestelmää.

MayAI sopeutuu luoviin prosesseihin ja osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä. Se auttaa suunnittelijoita olemaan kokeellisempia niin, että nämä myös nauttivat interaktiivisesta prosessista.

SemanticCollage auttaa suunnittelijoita tunnistamaan ja pohdiskelemaan kuvien semanttista merkitystä. Se auttaa tuomaan esille konsepteja, jotka olisivat muuten vaikeasti ilmaistavia.

ImageSense on usean suunnittelijan yhteistyöhön perustuva tunnelmataulujen suunnittelujärjestelmä, joka sisältää erilaisia älykkäitä yhteistyötyökaluja.

Ammattisuunnittelijat olivat mukana arvioimassa jokaista kolmea järjestelmää. Väitöstyö tuo esille tekoälyn mahdollisuuksia luovassa tutkimustyössä ja avaa uusia tapoja, joilla tekoäly voi auttaa suunnittelijoita digitaalisessa ideoinnissa.

Koch sai työstään Sähkötekniikan korkeakoulun väitöskirjapalkinnon.

Janin Koch 30.10.2020: Collaborative systems for design inspiration.

Uusia tapoja ajasta riippuvien ilmiöiden mallintamiseen Yhteiskunnassa ja liike-elämässä on paljon ajasta riippuvia ilmiöitä, joille halutaan tehdä luotettavia ennusteita. Ennen kuin voidaan puhua ennustamisesta, tarvitaan luotettavia malleja ilmiöille, joita halutaan ennustaa.

Matematiikan alan väitöstyössään DI Marko Voutilainen esittää uusia menetelmiä moniulotteisten stationaaristen eli todennäköisyyksien kannalta muuttumattomien aikasarjojen mallintamiseksi ja estimoimiseksi. Estimoinnilla tarkoitetaan menetelmiä, jossa otoksesta johdetaan arvot tutkittaville parametreille.

Stationaarisille prosesseille on sovelluksia monilla tieteen aloilla. Työn tuloksista on apua muun muassa pörssikurssien, inflaation ja maanjäristysten mallintamisessa ja ennustamisessa. Myös ilmastonmuutoksen kannalta keskeistä ilman hiilidioksidipitoisuutta voidaan kuvata stationaaristen prosessien avulla, kun ensin tehdään sopivia matemaattisia muunnoksia.

Kun käsillä on luotettavia malleja ilmastonmuutoksen taustailmiöille, voidaan keskittyä arvioimaan sen vaikutuksia ja tekemään pitkän aikavälin politiikkaa. Suomessa voidaan esimerkiksi kysyä, lisääkö lumettomien talvien yleistyminen masennusta ja ihmisten passivoitumisen myötä muita sairauksia kuten sepelvaltimotautia. Ilmastonmuutos kun hävittää eläinlajien lisäksi myös urheilulajeja, kansallis­ urheilumme hiihto mukaan lukien.

Ilmiöiden matemaattisessa mallintamisessa keskeistä on käytettävän mallin sisältämien para­ metrien estimointi. Jos siinä mennään metsään, on lopputulos käyttökelvoton, vaikka malli itsessään soveltuisikin asiayhteyteen.

Marko Voutilainen 18.12.2020: New approaches for modelling and estimation of discrete and continuous time stationary processes.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 47

48 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

ARJEN VALINTOJA

Kaie Kubjas, miksi matematiikka tuntuu turvalliselta?

Teksti Tiina Aulanko-Jokirinne Kuva Veera Konsti

Matematiikan professorille looginen ajattelu ja johtopäätösten tekeminen on tärkeää.

Tutkit algebraa ja matematiikan sovelluksia esimerkiksi biologiassa ja tietotekniikassa. Miten päädyit matemaatikoksi?

Matematiikan opettajilla lapsuuteni kotimaassani Virossa oli asiassa merkittävä rooli. Kuudennella luokalla opettaja pyysi minua osallistumaan matematiikkakilpailuun, ja voitin.

Osallistuin kilpailuihin yhteensä seitsemän vuoden ajan, ja ne olivat iso osa elämääni. Siksi oli luonnollista lähteä opiskelemaan matematiikkaa.

Nuorena osallistuin matematiikan lisäksi fysiikan, kemian ja jopa ratsastuskilpailuihin. Rakastin kilpailemista.

Olet ollut tutkijana eri puolilla maailmaa. Mikä on kiinnostavinta tutkimuksessasi juuri nyt?

Ongelmanratkaisu on ylipäänsä kiinnostavaa. Halusin tehdä väitöskirjan selvittääkseni, pystynkö ratkaisemaan matematiikan ratkaisemattomia ongelmia.

Tutkimuksessa on kiinnostavinta päästä yhdistämään eri aloja. Voin esimerkiksi hyödyntää yhden matematiikan alan menetelmiä ja soveltaa niitä toiselle. Parhaimmillaan pystyn löytämään yllättäviäkin yhteyksiä ja kaavoja.

Uusimmassa tutkimuksessa käytämme algebraa, geometriaa ja optimointia tutkiaksemme ihmisen geno­ min eli geeniperimän 3D-rakennetta.

Algebran ja geometrian avulla selvitetään, onko data riittävää genomirakenteen tunnistamiseksi. Optimoinnista saatavien algoritmien avulla voidaan taas määrittää 3D-rakenne.

Hanke alkoi, kun olin tutkijana MIT:ssa Bostonissa, ja tämä voi olla ensimmäisiä kertoja, kun algebraa hyödynnetään genomin 3D-rakenteen tutkimuksessa.

Toisessa hankkeessa hyödynnämme soveltavaa algebraa ja geometriaa neurotieteessä. Yhteistyökumppanina on muun muassa Tarton yliopisto, jonka neurotieteen ja tietotekniikan tutkijoista kaksi on minulle ennestään tuttuja. Toinen heistä on opiske­ lukaverini. On helpompaa aloittaa yhteistyö soveltavissa ja epävarmoissa hankkeissa silloin, kun tuntee toisen ennalta.

Sovellat matematiikkaa laajasti.

Voiko matematiikkaan mielestäsi luottaa?

Looginen ajattelu on matematiikassa ja minulle myös henkilökohtaisesti

tärkeää. Yleisesti ottaen luotan matematiikkaan, koska siinä pitää pystyä selittämään kaikki tulokset. Ne todis­ tetaan periaatteiden, peruslauseiden ja aikaisempien tuloksien perusteella.

Tutkimusartikkelit vertaisarvioidaan, mutta siitä huolimatta on myös julkaistuja, virheellisiä tutkimuksia.

Onkin oltava tarkkana, jos käyttää toisen tulosta omassa tutkimuksessaan.

Pidän johtopäätöksistä, jotka perustuvat loogiseen päättelyyn. Todennetut tulokset tuntuvat minusta turvallisemmilta kuin kokeista saadut havainnot.

Näen asiat samalla tavalla henkilökohtaisessa elämässäni.

Olet European Women in Mathematics -yhdistyksen varapuheenjohtaja. Yhdistys edistää naismatemaatikoiden verkostoitumista. Miten voimme rohkaista tyttöjä ja nuoria naisia opiskelemaan matematiikkaa?

Voimme kannustaa matemaattisesti lahjakkaita nuoria osallistumaan opiskelijoille suunnattuihin konferensseihin, kursseille ja kilpailuihin. He eivät välttämättä luota omaan osaamiseensa ja saattavat siksi jättää osallistumatta.

Matematiikkahan on kiinnostavaa ja monialaista – sitä pitäisi paremmin tuoda esiin yleistajuisesti kouluissa ja yliopistoissa. Ja erilaisia sovellusalueita on paljon. Vaikka matematiikan tunnit koulussa eivät olisi tuntuneet kiinnostavilta, luennot voivat sitä olla.

Joskus oppilas ei vain ole samalla aaltopituudella opettajan kanssa, mutta toisen opettajan kanssa voikin synkata.

Kun asetamme samat korkeat odotukset jokaiselle, emme oleta, että joku on hyvä tai huono matematiikassa vain sukupuolen perusteella.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28 \ 49

YHTEISTYÖ

Etävalvontalaite auttaa hoitajia taistelussa aikaa vastaan Kuinka helpottaa hoito­ henkilöstön urakkaa potilaiden valvonnassa, kun sairaalat täyttyvät pandemiapotilaista?

Ongelmaa ratkoi kansainvälinen opiskelijaryhmä, jonka palkittu innovaatio johti yrityksen perustamiseen. ”Huomasimme, että sairaaloiden potilasvalvontaprosessit ovat usein tehottomia. Niistä aiheutuu turhia manuaalisia ja hallinnollisia tehtäviä ylityöllistetyille hoitajille ja lääkäreille, eikä käytössä ole digitaalisia ratkaisuja”, Miklós Knébel sanoo.

Hän ja Péter Dános osallistuivat EIT Digital Master School -ohjelman projektiin, jossa opiskelijat suunnittelivat uudenlaisen laitteen potilaan elintoimintojen seurantaan. 3D-tulostustekniikalla valmistetun rannekkeen avulla voidaan valvoa etänä potilaan ruumiinlämpötilaa, happisaturaatiota, sykettä ja hengitystä.

Laite perustuu esineiden internet -tekniikkaan, joka siirtää potilaan tiedot nopeasti ja tietoturvallisesti lääketieteen ohjelmistoalustaan.

Tämän ansiosta henkilöstö voi seurata useita potilaita samanaikaisesti, mikä tehostaa ajankäyttöä.

Laite ilmoittaa ongelmista heti Yksi etävalvontalaitteen eduista on se, että hoitohenkilöstö saa välittömästi tiedon muutoksista potilaan tilassa ja voi reagoida sen mukaisesti. ”Potilaan ruumiinlämpötilan nousu on usein ensimmäinen infektion merkki, mutta laite havaitsee myös muita akuutteja ongelmia kuten hengitysvaikeuksia. Aika on terveydenhuollossa oleellinen tekijä – mitä nopeammin potilaan voinnin muuttuminen havaitaan, sitä vähemmän tulee komplikaatioita”, Knébel sanoo.

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 28

Etävalvontalaitteesta on hyötyä etenkin koronapotilaiden seurannassa, koska se ei edellytä läheistä kontaktia hoitajien ja potilaan välillä. Laite soveltuu myös muiden hengityselin­ sairauksien valvontaan.

EIT Digital Master School tarjoaa kaksois­ tutkintoja, joissa yhdistyvät tekninen osaa­ minen sekä innovaatio- ja yrittäjyystaidot.

Verkostossa on mukana 17 eurooppalaista korkeakoulua.

Miklós Knébel on opiskellut autonomisia järjestelmiä Aalto-yliopistossa ja Berliinin teknillisessä yliopistossa. Péter Dános opiskeli visuaalista tietojenkäsittelyä ja viestintää Tukholman Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (KTH) ja suorittaa parhaillaan toista vuottaan Aalto-yliopistossa etäopintoina.

Innovaatiolle iso rahoitus Uutta laitetta oli kehittämässä kansain­ välinen opiskelijaryhmä, johon kuului kuusi jäsentä. Ryhmä voitti huhtikuussa 2020 EUvsVirus-hackathonin, jossa etsittiin digitaalisia ratkaisuja koronapandemian torjumiseen.

Syyskuussa ryhmä sai EIT Digital -ohjelmasta 500 000 euron rahoituksen laitteen jatkokehittämiseen. EIT Digital on osa Euroopan innovaatio- ja Lue lisää eurooppalaisista yhteistutkinnoista teknologiainstituuttia. Rahoituksen aalto.fi-sivustolta. ansiosta innovaation ympärille syntyi startup-yritys Entremo. entremo.com

Teksti Saana Kallioinen Kuvat Entremo

Mitä haluaisit seuraavaksi oppia?

Tervetuloa elämänlaajuisen oppimisen polulle! Heittäytyminen uuteen vaatii rohkeutta, mutta Aalto-yliopistossa et jää yksin. Me toimimme oppaanasi ja autamme sinua tunnistamaan oppimistarpeesi, jotta osaamisesi pysyy aina askeleen edellä.

Haluatko syventää osaamistasi? Aallon koulutuksissa terävöität digitaitojasi sekä opit johtamaan tiedolla ja analysoimaan dataa. Meillä kehität osaamistasi myös henkilöjohtamisessa, opit ymmärtämään paremmin itseäsi ja kouliudut taitavaksi tiimipelaajaksi.

Kaipaavatko tietosi päivittämistä?

Aallon monipuolisesta tarjonnasta löydät juuri sinulle sopivat ratkaisut, joilla uudistat osaamistasi. Samalla harjaannut hyödyntämään moderneja oppimismenetelmiä sekä tunnistat jo olemassa olevat taitosi ja vahvuutesi. Näin varmistat, että kilpailukykysi säilyy myös tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Tutustu Aalto-yliopiston kaikille avoimeen koulutusvalikoimaan. Jatkuva oppiminen on mahdollisuus – ota siitä kaikki irti! lifewidelearning.aalto.fi

TÄMÄ LEHTI KERTOO . luottamuksesta digitaalisessa maailmassa . tutkijoista, jotka pelaavat yhtenä joukkueena . filosofin uskosta yhteiseen hyvään

aalto.fi