Avauksia

PÄÄMINISTERI Antti Rinteen hallitusohjelmassa on luku Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi, jossa määritellään koulutus- ja tiedepolitiikan suuntaviivoja. Otsikointi on kannaltamme osuva. Tutkimuspohjaisen korkeimman opetuksen tulee tukea osaamista, sivistystä ja innovaatioita. Mitään osa-aluetta ei saa unohtaa.

Erityisesti osaamisen kehittäminen on lähellä sydäntäni. Olen vuosien mittaan keskustellut aiheesta paljon sekä Aalto-yliopiston provostina että työn muutoksesta kiinnostuneena johtamisen professorina. Samalla olen huomannut, että koulutuskysymykset ovat suuri huolenaihe.

Laadukas koulutus on hyvinvointimme perusta. Hallitusohjelmassa korkeakoulupolitiikan tavoitteet ovat kunnianhimoiset: nostaa Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiomenot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta sekä nostaa korkeakoulutettujen määrä 50 prosenttiin uusista ikäluokista vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteiden toteutuminen toisi merkittävän lisän suomalaiseen osaamiseen.

Julkisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikan tulee edistää sellaisten osaamiskeskittymien rakentumista, että ne houkuttelevat yrityksiä sijoittamaan toimintojaan aiempaa enemmän Suomeen. Tämä edellyttää osaamiskeskittymien ytimessä toimivilta yliopistoilta paitsi maailmanluokan laatua, myös keskittymistä vahvuusalueisiinsa. Aalto-yliopisto on tämän kehityksen keihäänkärki Suomessa. Olemme määrätietoisesti rakentaneet yliopistosta yhteistyökumppaneineen koko maata palvelevaa innovaatiokeskittymää, joka on verkottunut maailman johtavien keskusten kanssa.

Toinen suuri koulutuspolitiikan tavoite, korkeakoulutettujen määrän nostaminen 50 prosenttiin ikäluokasta, on sekin erinomainen. Opiskelupaikkojen lisäyksen on kohdennuttava aloille ja alueille, joilla on suurin kysyntä työmarkkinoilla, ja jotka tukevat kansantalouden innovointikykyä. Avainaloja ovat tekniikka, liiketaloustiede sekä yhä enenevässä määrin luovat alat eli Aalto-yliopiston kolme pääalaa.

Valtakunnallisesti tarkasteltuna korkea koulutuspaikkojen lisäystarve koskee erityisesti Uudenmaan maakuntaa, jossa on väestöpohjaan suhteutettuna liian vähän aloituspaikkoja. Lisäksi monet yritykset kärsivät osaajapulasta juuri Uudellamaalla. Myös tämän tarkastelun johtopäätös on selvä: Suomi tarvitsee lisää aaltolaisia!

Aallon asema yhteiskunnallisesti relevantin osaamisen ja radikaalienkin innovaatioiden moottorina on tunnustettu, mutta yhtä tärkeää on ymmärtää yliopiston vahva sitoutuminen sivistyksen rakentamiseen.

Sivistys ei ole pelkkää tiedon omaksumista ja soveltamista, eikä yliopistokoulutus tähtää ensisijaisesti jonkin tietyn ammatin hallitsemiseen, vaan antaa valmiudet jatkuvaan oppimiseen ja omien osaamistarpeiden tunnistamiseen. Tällä on selkeä yhteys Aallon tapaan toimia. Koulutamme itsenäisesti ajattelevia muutoksentekijöitä.

Opiskelijan oma kasvu sekä sen edellyttämä oma ajattelu ja vastuullisuus rakentuvat yhdistämällä korkealaatuinen tutkimus ja opetus – ei ole yhtä ilman toista. Tämän lisäksi aaltolaisilla on aito mahdollisuus oppia toisiltaan; oppijoiden opettajilta ja opettajien oppijoilta.

Sivistynyt ihminen uskaltaa ajatella itse, uskaltaa olla vapaa ja ottaa vastuun itsestään, teoistaan ja kohtalostaan.