Aalto University Magazine 13

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 13

13 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 TOUKOKUU 2015

TÄMÄ LEHTI KERTOO viisivuotiaan yliopiston saavutuksista professoreista talouspolitiikan tukena nuorista menestyjistä

Visioita ja virstanpylväitä

viiden vuoden varrelta aalto.fi

Hyvä keskustelu, parempi politiikka

Vauhdilla unelma-ammattiin

Design Factory näyttää tietä

Enemmän kuin osiensa summa Aalto-yliopisto täytti tammikuussa viisi vuotta. Puoli vuosikymmentä on nuori ikä yliopistolle, mutta kuluneisiin vuosiin mahtuu lukematon määrä tuloksia, tekoja ja kohtaamisia. Niistä kerromme tässä lehdessä.

Wärtsilä on esimerkki suomalaisyrityksestä, joka tekee yhteistyötä lukuisien yliopistojen kanssa ympäri Eurooppaa ja on yksi monialaisen tuotesuunnittelukurssimme kumppaniyrityksistä. Kurssi huipentuu 22. toukokuuta järjestettävään gaalaan, jossa opiskelijat esittelevät uusia tuoteinnovaatioitaan.

Wärtsilän tuotekehitysjohtaja Ilari Kallio toteaa, että yliopistojen kanssa toteutettavissa projekteissa syntyy kiinnostavia lopputuloksia, esimerkiksi uusia prototyyppejä. Niitäkin tärkeämpää on kuitenkin yhteistyö eri toimijoiden välillä. Se tuottaa kohtaamisia, ideoita ja oivalluksia, jotka merkitsevät paljon enemmän kuin yksittäiset kurssityöt.

Yhteistyöhön uskoo myös hissiyhtiö Koneen palveluliiketoiminnan digitalisaatiosta vastaava johtaja Kati Hagros. Hänen mukaansa uudenlaisen liiketoiminnan synnyttäminen vaatii ehdottomasti verkottumista ja erilaisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Yritysten oma tuotekehitys- ja IT-osaaminen eivät enää yksin pysty tuottamaan haluttuja uusia tuotteita ja tuoteominaisuuksia.

Yhteistyöhön ja sen tulosten jakamiseen kannustamme mekin.

Etsimme aaltolaisten saavutuksia ja kerromme niistä laajalti. Jaa tarinasi sosiaalisessa mediassa hashtagilla #madeinaalto.

KANNET

Kuvittaja Ida Wikström visioi tulevaisuuden kampusta.

SIVUT 10, 23 JA 37

Esittelemme arkkitehtuurin laitoksen Wood Program -koulutusohjelman tuotoksia.

Vahvasti kansainvälinen ohjelma opettaa tulevaisuuteen suuntautuvaa puuarkkitehtuuria käytännönläheisesti ja konkreettisesti – omin käsin tekemällä.

Ohjelman kaksikymmenvuotisen historian aikana on syntynyt 30 innovatiivista puurakennusta tai -rakennelmaa, ja koulutukseen on osallistunut opiskelijoita 43 maasta ja viideltä mantereelta.

Opiskelijoiden uusin teos on nähtävissä tänä kesänä Arkkitehtuurimuseon näyttelyssä Helsingissä.

Roop e

Perm a

nto

Eveliina Olsson päätoimittaja

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 3

Tekemässä Kuvat Terhi Korhonen

IDA WIKSTRÖM kuvitti lehden kannet ja useita juttuja. Hän muistelee opintojensa alkua, joka oli ruotsinkieliselle hankala: ”För fem år sedan satt jag med gråten i halsen på min allra första föreläsning vid Konstindustriella högskolan. Jag förstod absolut ingenting. På något outgrundligt sätt hade jag lyckats förtränga hur stora problem det finska språket kan orsaka en österbottning som mig och såg fem svarta nödår av missförstånd och siismitä-ettände för min inre syn.

I dag säger jag fortfarande keksiviikko istället för keskiviikko och är inte helt säker på vad juosten kustu betyder. Men jag har insett att alla är och har rätt att vara barn i början. Att ta staplande steg sida vid sida med ett nygrundat universitet har gett mig en djup förståelse för inledningsskedet av vilken process som helst. Det tog fem år, men jag tror att mina missförstånd slutligen blivit färre och mitt förstånd större.

Fick förresten så småningom reda på att inte ens de finskspråkiga studenterna hade förstått det minsta av vad vår ärade professor försökte förmedla under vår första föreläsning.”

TERHI KORHONEN otti valtaosan lehden

henkilökuvista ja valottaa elämänsä tärkeitä viisivuotisjaksoja: ”Vuonna 1985 olin viisivuotias. Muutimme omakotitaloon, lopetin satubaletin harrastamisen (se ei ole ollut iso menetys tanssitaiteelle) ja jännitin, saanko uusia ystäviä uudella asuinalueella. En osannut ajatella, mitä elämässäni tapahtuu, kun olen kymmenvuotias. Lapsen mielestä se ei ole olennaista.

Aloitin opinnot Aallossa vuonna 2010.

TaiK vaihtui Aalto-yliopistoksi ja luulin tietäväni, missä suunnilleen olen viiden vuoden kuluttua. Toisin kuitenkin kävi – ja ehkä hyvä niin. Päämääriä ja suunnitelmia on oltava, mutta on myös muistettava elää hetkessä.”

JULKAISIJA Aalto-yliopisto, viestintä PÄÄTOIMITTAJA: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Paula Haikarainen TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU: Anne Pasanen OHJAAVA AD/KUVATOIMITTAJA: Liisa Seppo,

Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT: Maija Astikainen, Wiebke Bosse, Helena Hagberg, Heidi Hammarsten, Anni Hanén, Timo Hämäläinen, Minna Hölttä, Matti Immonen, Heidi-Hanna Karhu, Anne Kinnunen, Terhi Korhonen, Sami Kulju, Seppo Laukkanen, Eeva Lehtinen, Janne Lehtinen, Niina Nevamäki, Roope Permanto, Tiiu Pohjolainen, Marjukka Puolakka, Mikko Raskinen, Anne Tapanainen, Anna Tärnhuvud, Tuomas Uusheimo, Adolfo Vera, Montserrat Zamorano Gañán, Ida Wikström, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVA: Ida Wikström KÄÄNNÖKSET: Ned Kelly Coogan OSOITE: PL 17800, 00076 Aalto PUHELIN: 09 470 01 VERKOSSA: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA: Unigrafia Oy PAINATUS: Libris Oy, 2015 PAPERI: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi) & 120 g/m2 (sisäsivut) PAINOS: 30 000 ILMESTYY KOLME KERTAA VUODESSA

4 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Teema Tämä lehti juhlistaa Aalto-yliopiston viisivuotista taivalta.

03 Pääkirjoitus 04

34 Aiheesta Akatemiaprofessori Olli Ikkala tutkii biomimetiikkaa Eurooopan tutkimusneuvoston rahoituksen turvin.

Tekemässä

06 Avauksia Rehtori Tuula Teeri iloitsee

ja muotoilusta 38 Taiteesta • Professori Susanna Helke

yliopiston saavutuksista.

pöyhii yhteiskunnan murrosta dokumentaarisen elokuvan keinoin.

• Professori Tuuli Mattelmäki haluaa edistää palvelumuotoilua julkisella sektorilla.

07 Avainlukuja 08 Huomionosoituksia, nimityksiä ja palkintoja 11

Oho!

12

Teema

18

Teema

Talousjohtaja Marianna Bom joutui kylmiltään yleisön eteen.

Media kysyy hanakasti kommentteja taloustieteen professoreilta – pitäisikö poliitikkojen tehdä samoin?

Teollisuuden digitalisaatio edellyttää yhteistyötä, sanovat Koneen johtaja Kati Hagros ja professori Martti Mäntylä.

42 Siellä Aalto Design Factory inspiroi myös maailmalla.

min 48 10 Tapaamme italialaisen Santo Fortunaton ja viisi muuta kansainvälistä professoria, joiden urapolku johti Aaltoon.

52 Väitöksiä Poimintoja ansiokkaista väitöksistä 2010–2015.

54 Kolumni Tutkimus ja opetus ovat nykytalouden siemenperunat, sanoo Tekniikan akateemisten toiminnanjohtaja Heikki Kauppi.

20 Nokia Labsin johtaja Hannu Kuka

Kauppinen luottaa fysiikan kykyyn selittää maailma.

24 Wärtsilä otti opiskelijat Yhteistyö

mukaan voimalaitoksen tuotekehitysprojektiin.

26 Professorit Risto Ilmoniemi, Aiheesta

Riitta Hari ja Riitta Salmelin ovat edelläkävijöitä aivokuvantamisessa.

55

Vau! Opiskelijat rakensivat nerokkaasti ohjailtavan robottikäden.

valintoja 56 Arjen Professori Ville Kyrki huolisi robotin siivoushommiin.

tekijät 29 Tulevaisuuden Miki Kuusi, Satu Maaranen ja Sonja Heikkilä ovat edenneet vauhdilla unelma-ammatteihin.

32 Infografiikka Yliopisto tukee yrittäjyyttä monin tavoin.

Ida Wikström

Avauksia

Yliopiston johdon puheenvuoro.

Edelläkävijä jatkossakin

A

ALTO-YLIOPISTO ON TOIMINUT viisi vuotta.

Olemme puolimatkassa kohti vuodelle 2020 asettamiamme tavoitteita.

Yliopistomme perustettiin luomaan uutta pohjaa erityisesti Suomen rakennemuutoksessa ponnistelevan vientiteollisuuden pohjan laventamiseksi. Meille annettiin kansalliseksi erityistehtäväksi korkeatasoisen tutkimuksen ja koulutuksen avulla tukea Suomen menestystä alati kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Missiomme on ratkoa yhteiskunnan suuria haasteita yhdistämällä tiedettä ja taidetta tekniikkaan ja talouteen. Koulutamme osaajia tulevaisuuden työelämään ja olemme elinkeinoelämälle arvokas innovaatiokumppani.

Marraskuussa Aallossa vieraillut nobelisti Edmond H. Fischer neuvoi nuoria tutkijoita valitsemaan sellaisen tutkimuskohteen, joka heitä itseään innostaa.

Seuratkaa intohimoanne, hän kannusti, näin jaksatte kohdata ja ratkaista vaikeatkin haasteet. Mielestäni tähän kiteytyi jotain hyvin aaltolaista: rohkeus seurata omaa intohimoa ja ylittää rajoja paremman maailman puolesta.

Rohkeus ja rajojen ylittäminen näkyvät ensimmäisen viiden vuoden tuloksissamme. Yliopistolain uudistuksen siivittämänä perustimme uusien professorien rekrytoimiseksi urapolkujärjestelmän, joka nyt houkuttelee huippuosaajia sekä Suomesta että ulkomailta.

Uudistimme opetuksemme perin juurin: vähensimme reippaasti kandidaattiohjelmien lukumäärää mutta lavensimme niiden sisältöjä ja paransimme mahdollisuuksia monialaisiin opintoihin. Design Factoryn monialainen oppimiskonsepti leviää maailmalla, myös mekatroniikkaa, kolmiulotteista tulostusta ja yrittäjyyttä opetetaan Aallon korkeakouluissa uusin keinoin.

Arvostettu kansainvälinen selvitys nosti Aalto-yliopiston yhdeksi maailman viidestä nousevasta tähdestä opiskelijavetoisen yrittäjyyden edistäjänä. Opiskelijoidemme järjestämä kasvuyrittäjyystapahtuma Slush keräsi viime vuonna yli 14 000 osallistujaa.

Aalto-yliopiston tutkijat, taiteilijat ja opiskelijat ovat saaneet useita arvostettuja palkintoja ja menestyvät kilpailussa kansainvälisistä tutkimusapurahoista.

Tutkijamme ovat julkaisseet yhä enemmän ja yhä laadukkaampia tieteellisiä artikkeleita, myös yhdessä elinkeinoelämän kanssa. Aaltolaiset ovat perustaneet lukuisia uusia yrityksiä ja tekevät yhteistyötä elinkeinoelämän haasteiden ratkomiseksi.

Mihin seuraavaksi, mitä tulevat viisi vuotta tuovat tullessaan? Tätä pohdimme syksyllä, kun visioimme tulevaisuuttamme ja päivitämme strategiamme vuosille 2016–2020.

Maailma on muuttunut valtavasti viidessä vuodessa ja vauhti vain kiihtyy. Digitalisaatio vaikuttaa yhteiskunnassamme melkein kaikkeen, esimerkiksi tiedonvälitykseen, opetukseen, teollisuuteen, terveydenhuoltoon ja palveluihin. Aalto-yliopistolle tämä on sekä haaste että mahdollisuus: ICT ja digitalisaatio muodostavat yliopistossamme yli sadan professorin osaamiskeskittymän, ja tällä alalla meillä on muutosvoimaa.

Muita vahvuusalueitamme ovat materiaalitutkimus ja suomalaisten luonnonvarojen jalostus uusiksi tuotteiksi, taide ja luova talous sekä liiketoiminta muuttuvassa kansainvälisessä ympäristössä. Alojemme vahvuuksia yhdistelemällä kehitämme muun muassa monimuotoista energiatekniikkaa, terveysteknologiaa ja ihmisläheisiä elinympäristöjä.

Tulevaisuuden tekijöiden ajatuksiin ja tekoihin voi kurkistaa jo toukokuun loppupuolella Aalto Festivalissa.

Monimuotoinen tapahtuma esittelee Aallon opiskelijoiden ja tutkijoiden osaamista seminaareissa ja näyttelyissä. Luvassa on rohkeutta, raikkautta ja rajojen ylittämistä.

Vahvaan visioon pohjautuu myös juuri käynnistynyt varainhankintakampanjamme. Keräämme lahjoituksia vahvan innovaatiokeskittymän luomiseksi Otaniemeen.

Kampusta uudistamalla kokoamme omat voimamme yhteen paikkaan ja avaamme tilat myös kumppaneille.

Yhdessä tekemällä voimme muuttaa maailman paremmaksi meille kaikille. Lahjoitusvaroilla varmistamme, että Aalto-yliopisto pysyy jatkossakin edelläkävijänä.

Janne Lehtinen

— Tuula Teeri rehtori

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Avainlukuja

Aalto-yliopisto lukuina

2010–2014

+27% 46,3 49,2 47,6 37,5 41,5

184

2010

2010

2011

2012

2013

2014

Kilpailtu tutkimusrahoitus (M€) Luku sisältää Suomen Akatemialta, EU:n puiteohjelmista ja Tekesin FiDiPro-ohjelmasta saadun rahoituksen.

+19%

+19%

166

2011

192

2012

229 219

2013

2014

2 888 2 970 2 498 2 718 2 701

2010

2011

2012

2013

2014

Kansainväliset vertaisarvioidut tieteelliset artikkelit (lkm)

Suoritetut tohtorintutkinnot (lkm)

+65%

25 18

2010

28

30

2 312

20

2011

1 228

2012

2013

2014

Kansainvälisen tutkimusja opetushenkilöstön osuus (%)

2010

2011

1 519 1 614 1 663

2012

2013

Maisterintutkintojen määrä oli poikkeuksellisen suuri vuonna 2010 ja pieni vuonna 2011 tekniikan alan tutkinnonuudistuksen seurauksena. Normaalitaso on noin 1 600 tutkintoa/vuosi.

2014

Suoritetut maisterintutkinnot (lkm)

Aalto-yliopisto perustettiin vuonna 2010 yliopistouudistuksen astuessa voimaan. Missiona on rakentaa parempaa maailmaa ja vahvempaa Suomea kansainvälisesti korkeatasoisen tutkimuksen, monitieteisen yhteistyön, edelläkäyvän opetuksen, rajojen rohkean ylittämisen ja uusiutumisen keinoin.

Viiden ensimmäisen toimintavuotensa aikana yliopiston tulokset ovat vahvasti nousussa, mikä osoittaa valitun strategian toimivuuden. Aalto-yliopiston tutkijoiden julkaisut päätyvät

entistä useammin alansa tärkeimpiin kansainvälisiin julkaisusarjoihin, ja tutkijat ovat tiedeyhteisön arvostettuja jäseniä.

Perustajakorkeakoulujensa satavuotisiin perinteisiin nojaten yliopisto tekee laaja-alaista yhteistyötä suomalaisen elinkeinoelämän kanssa. Koulutusohjelmat ovat käyneet läpi perusteellisen uudistuksen. Yrittäjyyteen on panostettu, ja yliopiston piiristä syntyy vuosittain 70–100 uutta yritystä.

Lähde: Aalto-yliopiston vuosikertomus 2014. aalto.fi/vuosikertomus AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 7

Huomionosoituksia,

nimityksiä ja palkintoja Riitta Hari ja Risto Nieminen tieteen akateemikoiksi Professori Riitta Hari nimitettiin tieteen akateemikoksi 26.11.2010. Hari on kansainvälisesti arvostettu aivotutkija ja neurotieteilijä. Hän on vaikuttanut ratkaisevasti aivokuvantamismenetelmien ja niiden sovellusten kehittämiseen.

Professori, dekaani Risto Nieminen sai tieteen akateemikon arvonimen 14.2.2014. Nieminen on edelläkävijä nanotieteiden ja materiaalifysiikan mallintamisen tieteellisessä tutkimuksessa.

Hän on erikoistunut materiaalifysiikan laskennallisiin menetelmiin.

Tieteen akateemikon arvonimi voi olla samanaikaisesti kahdellatoista erittäin ansioituneella suomalaisella tieteenharjoittajalla. Tasavallan presidentti myöntää arvonimet Suomen Akatemian esityksestä.

Heikki Mannila Suomen Akatemian pääjohtajaksi Akateemisten asioiden vararehtori, professori Heikki Mannila nimitettiin 1.3.2012 Suomen Akatemian pääjohtajaksi viisivuotiskaudeksi.

Riitta Salmelin jäseneksi Euroopan komission tiedeneuvostoon Akatemiaprofessori Riitta Salmelin kutsuttiin jäseneksi Euroopan komission perustamaan tieteen ja teknologian neuvostoon 1.3.2013. Komissiosta riippumaton 15-henkinen neuvosto koostuu arvostetuista asiantuntijoista tutkimuksen, elinkeinoelämän ja yhteiskunnan eri aloilta.

Salmelinin asiantuntemus neurotieteen alalla on poikkeuksellisen laaja ja kansainvälisesti vertaillen ainutlaatuinen.

Hän on Suomessa kehitetyn MEG-aivokuvantamismenetelmän asiantuntija.

Tuija Pulkkinen Yhdysvaltain tiedeakatemian jäseneksi Vararehtori, professori Tuija I. Pulkkinen kutsuttiin Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian (National Academy of Sciences, NAS) ulkomaiseksi jäseneksi 2.5.2014. Pulkkinen on ansioitunut avaruusfysiikan tutkija. Tiedeakatemiassa on noin 2 200 yhdysvaltalaista ja 400 ulkomaista jäsentä, joiden joukossa 200 Nobelpalkittua.

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

2010 • Janne Ruokolaiselle Väisälän-palkinto.

Teknillisen fysiikan professori, kansallisen nanomikroskopiakeskuksen johtaja sai Suomalaisen Tiedeakatemian 15 000 euron arvoisen palkinnon.

• Saara Cantellille elokuvataiteen valtionpalkinto. Elokuvaohjaaja, tohtorikoulutettava sai valtion elokuvataidetoimikunnan myöntämän 15 000 euron palkinnon.

• Andreas Waltherille Bayerin tunnustuspalkinto. Teknillisen fysiikan molekyylimateriaalien tutkimusryhmän johtaja sai Bayerin tiedesäätiöltä 10 000 euron palkinnon työstään biomimeettisten materiaalien parissa.

2011 • Matti Pohjolalle Helsingin kaupungin tiedepalkinto. Taloustieteen professori sai 10 000 euron palkinnon.

• Merja Salolle valokuvataiteen valtionpalkinto. Kuvallisen viestinnän ja valokuvataiteen professori sai valtion valokuvataidetoimikunnan myöntämän 15 000 euron palkinnon.

2012 • Susann Vihmalle Helsingin kaupungin tiedepalkinto. Muotoilun semiotiikan professori sai 10 000 euron palkinnon.

• Lauri Nummenmaalle Kordelinin rahaston palkinto. Kognitiivisen neurotieteen professori, akatemiatutkija sai Alfred Kordelinin edistys- ja sivistysrahaston 20 000 euron kannustuspalkinnon tieteenalansa edistämiseen.

Poimintoja palkituista • Antti Heikki Pesoselle elokuvakilpailun voitto. Elokuvataiteen opiskelija palkittiin Nordic Talents -tapahtumassa Kööpenhaminassa parhaan uuden elokuvaprojektin ideasta. Noin 33 000 euron arvoinen palkinto osoitettiin Pesosen ensimmäisen pitkän elokuvan, Päin seinää, tuotantoon.

• Marko Terviölle Jutikkala-palkinto. Taloustieteen professori palkittiin Suomalaisen Tiedeakatemian Eino Jutikkalan -rahaston 15 000 euron palkinnolla. Terviön tutkimusala on mikrotaloustiede, erityisesti työmarkkinoihin liittyvät kysymykset.

• Sebastiaan Van Dijkenille Väisälän-palkinto. Fysiikan professori sai Suomalaisen Tiedeakatemian 15 000 euron palkinnon.

Van Dijkenin tutkimusaloja ovat nanomagnetismi ja spintroniikka.

2013 • Hele Savinille Young Scientist 2013 -tunnustus. World Economic Forum valitsi mikro- ja nanoelektroniikan professorin yhdeksi tunnustuksen saajaksi. Savin tutkii fotoniikkaa ja erityisesti piistä valmistettuja aurinkokennoja.

• Riikka Pelolle Finlandia-palkinto.

Kirjailija, käsikirjoittaja ja elokuvataiteen tohtorikoulutettava palkittiin romaanistaan Jokapäiväinen elämämme.

Palkinnon suuruus oli 30 000 euroa.

• Sven Bossuytille Akatemiapalkinto.

Materiaalitekniikan professori, akatemiatutkija, palkittiin tieteellisestä rohkeudesta. Hän keskittyy metallisen lasin ja digitaalisen kuvakorrelaation tutkimukseen.

2014 • Perttu Saksalle Fotofinlandia-palkinto.

Valokuvaaja, kuvataiteilija ja tohtorikoulutettava palkittiin luonnontieteellisestä valokuvasarjasta Echo. Avoimeen kilpailuun osallistui 430 kuvaajaa ja pääpalkinto oli 20 000 euroa.

• Ville Pulkille Samuel L. Warner -muistomitali. Akustiikan professori sai Hollywoodissa palkinnon elokuvien äänitekniikan edistämiseksi tekemästään työstä.

Mitalin myönsi The Society of Motion Picture and Television Engineers.

• Eero Hyvöselle tiedonjulkistamisen valtionpalkinto. Palkinto on tunnustus viestintätekniikan professorin ja hänen johtamansa tutkimusryhmän työstä semanttisen webin kehittämisessä.

• Petri Ala-Laurilalle Akatemiapalkinto.

Biofysiikan apulaisprofessori, Helsingin yliopiston akatemiatutkija palkittiin tieteellisestä rohkeudesta. Ala-Laurila tutkii näköön liittyvän tiedon prosessointia pienissä hermoverkoissa.

2015

Mikko Jylhä

Slush 2013

• Työryhmälle Siiri Raasakka, Tiia Sirén ja Elina Laitinen Hyères Fashion Festivalin Grand Prix. Vaatetussuunnittelun opiskelijoiden miestenvaatemallisto sai 15 000 euron pääpalkinnon.

• Startup Sauna parhaaksi nuoreksi yrityskiihdyttämöksi. Opiskelijoiden perustama organisaatio palkittiin Kalifornian Piilaaksossa UBI Networksin kilpailussa.

• Tapio Lokille akustiikan alan huipputunnustus. Akustiikan professori sai Montrealissa International Commission for Acoustics (ICA) Early Career Award -palkinnon, jota kutsutaan akustiikan alan nobeliksi. Lokki tutkii konserttisalien akustiikkaa.

• Visa Koivuselle EURASIP 2015 -tiedepalkinto. Signaalinkäsittelyn professori palkittiin European Association for Signal Processing -järjestön Technical Achievement Award -palkinnolla, joka myönnetään johtaville tutkijoille digitaalisen signaalinkäsittelyn teorian ja sovelluksien aloilla. Koivunen on ensimmäinen suomalainen, jolle palkinto on myönnetty.

• Rolf Ekrothille Designers’ Nest -kilpailun voitto. Vaatetussuunnittelun opiskelijan miestenvaatemallisto voitti Kööpenhaminan muotiviikkojen arvostetun kilpailun.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 9

Puuarkkitehtuuri

WDC-paviljonki, 2012. Helsinki oli maailman designp채채kaupunki, World Design Capital, vuonna 2012.

Juhlavuoden vilkkaana tapahtuma- ja kohtauspaikkana keskustassa toimi puuarkkitehtuurin opiskelijoiden suunnittelema paviljonki.

Kuva: Tuomas Uusheimo.

Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Kaksi viikkoa aikaa tehdä yliopiston ensimmäinen budjetti Talousjohtaja Marianna Bom muutti valtion tiliviraston moderniksi yliopistokonserniksi.

Teksti Eeva Lehtinen Kuva Maija Astikainen Kuvitus Ida Wikström ”ALOITUKSENI TALOUSJOHTAJANA oli vauhdikas. Vuoden 2009 marraskuussa olin juuri saanut tiedon valinnastani, kun minut kutsuttiin käymään kampuksella.

Pahaa aavistamatta menin isoon luentosaliin, joka olikin täynnä väkeä jonkinlaisessa koulutustilaisuudessa. Sain heti kylmiltään kertoa, miten aion hoitaa uuden yliopiston taloutta. Suustani pääsi varmaan aikamoisia sammakoita. Kaikki olivat kuitenkin sen verran ystävällisiä, etteivät sanoneet mitään.

Kun sitten pääsin työhuoneeseeni, minulle annettiin kaksi viikkoa aikaa tehdä taloudelle organisaatio ja yliopistolle budjetti. Ryhdyin saman tien haastattelemaan avainhenkilöitä ja tutkimaan lukuja. Työpäivät venyivät, kun uuden yliopiston hallitus jo odotti, mitä olimme saaneet aikaan. En tietenkään joutunut aloittamaan tyhjästä, vaan talousasiat olivat jo hyvässä jamassa.

Organisaatiomalliksi ehdotin matriisiorganisaatiota. Se oli minulle tuttu aiemmista työpaikoistani Nokian verkkoliiketoiminnasta ja Koneesta mutta yliopistossa vieraampi, ja ihmiset oudoksuivat sellaista toimintatapaa. Matriisi kuitenkin

toteutettiin, ja tänä päivänä se toimii mielestäni hyvin.

Alkuvaiheessa meillä oli myös uuden yliopiston johdon esittäytyminen mediatilaisuudessa Dipolissa. Muistan kertoneeni vitsin pavunlaskijoista, bean counters, joka on talouspiireissä tuttu termi, mutta sitä ei tainnut monikaan ymmärtää. Lopuksi onnistuin vielä kaatumaan nenälleni tullessani korokkeelta alas.

Ei kauhean lupaava alku.

Yliopistomaailman taloudenpito poikkeaa siitä, mihin yrityksissä olin tottunut.

Täällä ei ole tarkoitus, että viivan alle tuloslaskelmaan jää rahaa, vaan meidän tuloksena ovat akateemiset tuotokset.

Samoin tuloksellisuuden mittaaminen on aivan erilaista. Miten esimerkiksi mitataan sitä vaikutusta, jonka yliopisto tuo yhteiskuntaan?

Yliopiston tehtävä on monimutkainen mutta kiinnostava. Yrityksellä on asiakkaat, yhteiskuntavastuu ja tulos.

Yliopistolla on paljon erilaisia intressiryhmiä, joista

jokaisella on omat tärkeät tarpeensa.

Meidän pitää löytää tavat palvella tasapuolisesti kaikkia.

Kolme perustajayliopistoa olivat olleet valtion tilivirastoja ilman kovin suurta taloudellista autonomiaa. Uusi yliopistolaki teki yliopistoista konserneja, joissa on tuloslaskelmat, taseet ja kassanhallinta. Olin mukana kiinteistöyhtiön perustamisessa ja sijoitussalkun suunnittelussa. Olen iloinen, että muutos yliopistoissa tapahtui: sen tuoma taloudellinen vapaus ja vastuu mahdollistavat paremmin akateemisen mission toteuttamisen.”

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 11

Hyvä keskustelu, parempi politiikka Teksti Heidi Hammarsten Kuvitus Ida Wikström

12 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Parempaa politiikkaa syntyy, jos perustellut argumentit painavat keskustelussa enemm채n kuin etupiirien n채kemykset, sanovat talousprofessorit.

Talouspolitiikka ei silti voi perustua puhtaasti teoriaan, vaan mukana ovat aina arvot ja kulloinenkin tilanne.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 13

Teema

Sixten Korkman

Pertti Haaparanta

E

Matti Pohjola

CONOMICUM-RAKENNUKSESSA Helsingin Etu-Töölössä työskentelee samalla käytävällä kolme Aalto-yliopiston taloustieteen professoria, joiden nimet ovat tuttuja useimmille median seuraajille: Sixten Korkman, Pertti Haaparanta ja Matti Pohjola. Ovatko heidän näkemyksensä talouspolitiikasta yhtä lähellä toisiaan kuin kolmikon työhuoneet? ”Ei taloustieteessä ole sellaisia koulukuntakiistoja kuin mitä media tai blogit luovat. Ekonomistit ovat keskenään hyvin yksimielisiä suhteessa muihin tieteenaloihin. He ovat toistensa kanssa eri mieltä vain yksityiskohdista, esimerkiksi siitä pitääkö Suomessa nyt elvyttää kysyntää vai edistää tarjontaa”, sanoo professori Matti Pohjola.

Pohjolalla on hyvä käsitys taloustieteen eri koulukunnista, koska hän on kirjoittanut taloustieteen pääsykoekirjan ja opettaa peruskursseja. Professorin oma erityisala on tuottavuus.

Omasta alastaan Pohjola haluaa tehdä kaikille selväksi, että tuottavuus mittaa sitä, mitä työpanoksella saa aikaan. Tuottavuuden tehostaminen ei siis tarkoita sitä, että pitäisi tehdä enemmän töitä. ”Mitä arvokkaampia asioita tehdään, sitä parempi on tuottavuus, ja tämän arvon mittaa asiakas. Tuottavuus on ideoita siitä, mitkä voisivat olla arvokkaita asioita eli innovaatioita.”

Myös globalisaation ja kansainvälisen kaupan asiantuntija Pertti Haaparanta näkee, että kyse on vivahteista. Hän on mielestään ”ihan tavallinen taloustieteilijä”, joka lähtee liikkeelle siitä, että kaupan vapauttaminen on hyvä asia. ”Mutta se ei ole ihmelääke, sen vaikutukset ovat rajallisia ja joskus sitä pitää hidastaa isojen tulonjakovaikutusten takia. Lisäksi tutkijakunta on jakautunut sen suhteen, voiko kaupan vapauttamisen argumentteja käyttää myös pääomaliikkeiden vapauttamiseen. Itse kuulun koulukuntaan jonka mukaan ei voi, riskit ovat liian suuria.”

14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Rikkaruohot kukkien joukossa Sixten Korkman on professor of practice, joka on liittynyt Aallon riveihin vasta pitkän talouspoliittisen virkamiesuran jälkeen. Hänen mukaansa yhtä talousteoriaa on vaikea todistaa oikeammaksi kuin toista, koska taloustieteessä ei ole kontrolloitujen kokeiden mahdollisuutta. ”Mutta kaikki väittämät eivät ole yhdenvertaisia, jotkut ovat silkkaa soopaa. Kukista on vaikea sanoa, mikä on kaunein, mutta meidän tutkijoiden pitää kertoa, mikä joukossa on rikkaruoho.”

Korkmanin mukaan ei ole olemassa puhtaasti teoriaan perustuvaa talouspolitiikkaa. Mukana ovat aina myös arvot ja historiallinen tilanne. Hän luennoi opiskelijoille muun muassa talousdoktriineista. ”Doktriini on eri asia kuin talousteoria. Teoria pyrkii kuvaamaan todellisuutta, doktriini on normatiivinen ja kertoo miten asioiden pitäisi olla: mikä on talouspolitiikan rooli, mitkä ovat sen tavoitteet, keinot ja menetelmät.”

Yhtä oikeaa totuutta ei pidäkään hakea, painottaa Korkman. ”On hyvä, jos on yhteinen tilannearvio ja yhteisiä arvoja. Mutta jos kaikki ovat samaa mieltä, todennäköisesti ollaan tyhmää mieltä. Ja keskusteluun kuuluu, että vähän kärjistetään: totuus syntyy siitä, että puheenvuorot valaisevat asiaa eri kulmista. Mutta tarvitaan jäsenneltyjä puheenvuoroja, joissa viitataan vähän myös evidenssiin.”

Päätösten valmistelu pielessä Varsin samaa mieltä professorit ovat siitä, että Suomen taloustilanne on huolestuttava ja suunta hukassa.

Talouspoliittisessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa on paljon parantamisen varaa. ”Viimeisin hallitus epäonnistui talouspoliittisessa valmistelutyössä. Ei osattu systemaattisesti järjestää valmistelua ja sille poliittista tukea sotessa, kuntauudistuksessa ja muissa. Irvokasta että vaikka

Teema

kolmikantaa on moitittu, se on ainoa joka on saanut aikaan tulosta”, Korkman viittaa eläketyöryhmään sekä kasvu- ja vakaussopimukseen.

Korkman kertoo havainneensa ”raudanlujasti”, että ihmiset ovat sitä mieltä, mitä heidän lompakkonsa sanoo: näkemykset heijastelevat omaa tai taustaryhmän etua. ”Mutta he uskovat niihin itse ja ovat vilpittömiä uskossaan. Esimerkiksi yritysjohtajat kykenevät esittämään näkemyksiä, jotka ovat heidän mielestään yhteiskunnallisia ja edustavat yhteistä etua.”

Myös Haaparanta harmittelee sitä, että riippumaton komiteatyöskentely on kokonaan hävinnyt ja lobbausjärjestöjen raportit saavat kohtuuttomasti huomiota julkisessa keskustelussa. ”Martti Hetemäen taannoinen verotyöryhmä oli esimerkki heikentyneestä valmistelusta. Siitä jätettiin jo alun perin pois parhaat asiantuntijat, koska tiedettiin että he eivät suostu niihin johtopäätöksiin, joita ryhmästä haluttiin”, Haaparanta sanoo.

Matti Pohjolan mielestä taas Hetemäen työryhmä on esimerkki hyvästä työskentelystä, samoin kuin kolmikantainen eläkeuudistuksen valmistellut ryhmä. ”Kiusalliseksi olen kokenut sen, että asiantuntijaryhmässä on mukana tutkijoiden lisäksi myös etujärjestöjen edustaja ja jopa poliitikoita. Sitten pitäisi saada aikaan yksimielinen tulos, ja siinä on sekin vika, että kaikkien mielipide on samanarvoinen. Ei pitäisi sotkea asiantuntijatyötä ja vaikuttamista keskenään”, Pohjola neuvoo.

Merkkejä myönteisestä kehityksestäkin on – sellaiseksi kaikki kolme professoria mainitsevat viime syksynä työnsä aloittaneen talouspolitiikan arviointineuvoston. ”Neuvosto on yksi tapa saada puhtaasti asiantuntijaarvio politiikan linjasta”, sanoo Pohjola.

Monta tapaa vaikuttaa Julkiseen keskusteluun talouspolitiikasta professorit suhtautuvat hieman eri tavoin.

Käytännön professori Korkmanille julkisuus on luonteva tapa vaikuttaa ja jakaa osaamistaan. Tosin hän on alkanut pelätä leimautumista ”päivystäväksi dosentiksi” päädyttyään suosituimmaksi eurokriisin kommentaattoriksi. ”En mielelläni moiti julkista keskustelua, koska minulla on erinomainen mahdollisuus osallistua siihen. Mutta jos vertaa vaikkapa Ruotsiin, meillä voisi olla enemmän pyrkimystä painaviin puheenvuoroihin pelkän jupinan sijaan.”

Haaparannalla taas on useita esimerkkejä siitä, kuinka talouskeskustelu mediassa lähtee sivuraiteille.

Tuorein niistä on Kreikan velkakriisi. ”Maailma on ollut täynnä velkakriisejä ja velkojen uudelleenjärjestelyjä, mutta minkäänlaista yritystä peilata Kreikan tilannetta niihin ei mediassa näy. Sen sijaan kreikkalaisista käytetään julkisuudessa halventavia nimityksiä. Edelliset velkajärjestelyt ja -helpotukset on kuitenkin tehty maissa, joissa on ollut ihan vastaava velkaantumisaste kuin Kreikassa”, Haaparanta perustelee.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 15

Teema Pohjola on sitä mieltä, että mediakeskustelua tehokkaampi tapa vaikuttaa ja valistaa on opettaminen. ”Opettaminen on tärkein ja syyttä väheksytty vaikutuskanava. Me koulutamme täällä suomalaisten nuorten parhaimmistoa. Mitä paremmin he menestyvät työelämässä, sitä enemmän syntyy uusia ideoita ja tuottavuutta.”

Helppoja ohjeita ei ole tarjolla

”Talous on pitkällä aika- • Klassinen taloustiede perustuu valistusfilosofi välillä klassisen teorian Adam Smithin ajatuksiin mukainen eli tarjonta määvapaasta yritteliäisyydestä rää ja lyhyellä aikavälillä ja markkinoiden pyrkimikeynesiläinen. Tällä hetkellä Suomen ongelmat tulevat sestä tasapainoon.

• Keynesiläinen taloustiede pitkälti tarjontapuolelta”, syntyi 1930-luvun lamassa Pohjola arvioi. ja painottaa valtion roolia Haaparanta taas tukee suhdannevaihteluiden vahvasti keynesiläistä elvytasoittajana. tyspolitiikkaa. Hänen mielestään Suomessa ei ole koskaan otettu suhdannevaihteluita tarpeeksi vakavasti. ”Suomi on täynnä ehdotuksia rakenneuudistuksiksi, vaikka meillä on paljon teoriaa siitä, miksi nämä uudistukset voivat olla haitallisia juuri tällaisissa kriisioloissa, joissa Eurooppa nyt on. Tulisi laajemmin pohtia sitä, milloin ja millaisissa olosuhteissa reformeja pitäisi toteuttaa. Voi olla, että nyt tehdään vaarallisia uudistuksia”, Haaparanta sanoo.

Tämä näkemys saa kannatusta Korkmanilta. ”Olen valmis torumaan niitä, joiden mielestä oikea ratkaisu on leikata julkisia menoja viisi miljardia euroa heti ensi vuonna. Se tuhoaisi hyvinvointivaltion ja on huonoa suhdannepolitiikkaa. Tarvitaan enemmän nyansseja. Kyseessä ei ole joko-tai- vaan astekysymys, mikä on esimerkiksi leikkausten oikea aikataulu”, Korkman painottaa.

Miten Suomen talous sitten saataisiin nousuun?

Professorit ovat varovaisia neuvoissaan. ”Talouspolitiikka on politiikkaa. On helppo sanoa teoreettisen tai empiirisen tutkimuksen perusteella, mitä pitäisi tehdä. Mutta asiat ovat vain niin helkkarin vaikeita, jos kansa ei niitä hyväksy. Suomen rakenteellisten ongelmien korjaaminen vie joka tapauksessa vuosia, ehkä kymmenenkin vuotta”, arvioi Pohjola.

Tuottavuus on siitä hankala talouspolitiikan kohde, että siitä ei pysty päättämään keskitetysti vaan se syntyy työpaikoilla. Innovaatioistakaan ei etukäteen tiedä, mitkä niistä ovat hyviä ja mitkä huonoja. ”Nokian tarina osoittaa, ettei kukaan kyennyt ennustamaan sen paremmin yrityksen menestystä kuin romahdustakaan. Ei innovaatioiden vaikutusta etukäteen pysty näkemään”, Pohjola sanoo.

Entäs se kiista jonka Pohjola aiemmin mainitsi – pitääkö elvyttää kysyntää vai lisätä tarjontaa?

Korkman viittaa Juhana Vartiaisen näkemykseen siitä, että Suomessa tarvitaan toimenpiteitä työvoiman tarjonnan lisäämiseksi. Monet kansalaiset protestoivat, että työttömyys on jo ihan tarpeeksi paha ilman toimen- • Sixten Korkman, 67. Professor of practice on seupiteitäkin. rannut etenkin EU:n talouspolitiikkaa virkamiehenä

Nopeat leikkaukset voivat tehdä tuhoja ”Juhana puhuu taloudesta pitkällä aikavälillä ja on siinä oikeassa. Tässä ja nyt työvoiman lisätarjonnasta ei ole apua”, Korkman sanoo.

Pohjola on osin samaa, osin eri mieltä.

Suomessa, Ecofinissa ja Etlan toimitusjohtajana.

• Matti Pohjola, 64. Tuottavuuden asiantuntija on väitellyt Cambridgessa ja toiminut professorina vuodesta 1992.

• Pertti Haaparanta, 60. Kansainvälisen kaupan professori on aktiivinen bloggaaja, elvytyksen ja kehitysavun puolestapuhuja.

Suorassa lähetyksessä adrenaliini nousee Myös rahoituksen professori Vesa Puttonen Kauppakorkeakoulusta osallistuu julkiseen keskusteluun aktiivisesti ja mielellään. Hän näkee osallistumiseen sekä virallisia että inhimillisiä syitä. ”On Kauppakorkeakoulun intressi, että sen ihmiset ovat mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Yliopiston edustaja on lähtökohtaisesti neutraali osapuoli, muilla kuten pankeilla tai tutkimuslaitoksilla voi olla omiakin asioita ajettavana”, sanoo Puttonen.

Mutta Puttonen tietää myös, että toimittajan on helppo soittaa sille, jonka tuntee jo entuudestaan. Ja kysytyksi tuleminen on imartelevaa kohteelle. ”Suora lähetys, yhdeksän uutiset televisiossa – sellaisessa tilanteessa adrenaliini nousee ja on oltava hereillä.”

Puttosen näkemyksen mukaan tutkija voi kommentoida julkisuudessa muutakin kuin oman kapean erityisalansa aiheita. ”Tutkijan koulutus on opponoimista, kyseenalaistamista ja argumentoimista.

Sitä me täällä työksemme teemme ja yritämme löytää vaihtoehtoisia tapoja nähdä asioita. Jos puhuu vain omista tutkimustuloksistaan, maailma menee vain kapeammaksi ja kapeammaksi.”

Puttonen painottaa, että taloustieteessä on lopultakin kyse ihmisten toiminnasta eikä matemaattisista malleista: ”Kyse on yhteiskuntatieteestä, ei eksaktista tieteestä. Ei ole absoluuttista totuutta vaan argumentointia, ja siksi pitääkin olla mukana debatissa.”

Kannattaa siis keskustella siitä, mistä julkisuudessa halutaan keskustella, vaik-

ka välillä pyöritäänkin pintakuohussa. Sen verran Puttonen on kuitenkin tiukentanut linjaansa, että sijoitusneuvojen antamisen hän jättää alan varsinaisille ammattilaisille. ”Ei minulla ole mitään omaa agendaa, mutta kyllä maailmankuvani on markkinamyönteinen. Uskon että yrittäjyys on se, joka vie meidät tästä eteenpäin. Ja valtion pitäisi tehdä itsensä mahdollisimman tarpeettomaksi yrityssektorilla.”

• Vesa Puttonen, 48. Rahoituksen professori on väitellyt Vaasan yliopistosta 1993, on kiinnostunut sijoittamisesta ja istuu useiden yritysten hallituksissa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 17

Internetiin perustuvan liiketoiminnan rakentaminen teollisuudessa vaatii yrityksiltä, yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta verkottumista. Yksin ei kukaan hallitse kokonaisuutta.

Teollisuuden uudistaminen vaatii yhteistyötä Teksti Timo Hämäläinen Kuvitus Ida Wikström

”T

EOLLISUUDEN uusiutumisen

tarve on valtava. Toisaalta uudistuminen tarjoaa yrityksille mittaamattomasti mahdollisuuksia”, sanoo Kone Oy:n palveluliiketoiminnan digitalisaatiosta vastaava johtaja Kati Hagros.

Hagros näkee teollisuuden digitalisaation vaikutuksiltaan vallankumouksellisena. Saman suuruusluokan mullistuksia toivat muassaan 1970-luvulla automaatio ja 1980-luvun loppupuolelta alkanut internetin aikakausi.

Tietotekniikan professori Martti Mäntylä Aalto-yliopistosta on samoilla linjoilla Hagrosin kanssa. ”Teollisuuden digitalisaatiossa tietotekniikkaa ja internetiä sovelletaan 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

tuotantoon ja tuotteisiin sekä niiden ympärille rakentuvaan toimintaan. Digitalisointi tarjoaa mahdollisuuksia, jotka suomalaisten yritysten pitää ehdottomasti hyödyntää”, Mäntylä sanoo.

Tuote muuttuu Kone on valmistanut ja huoltanut hissejä jo yli sadan vuoden ajan. Yhtiö hyödyntää digitalisaatiota huoltotoiminnassa muun muassa etämonitorointiin, huollossa tarvittavien tietojen välittämiseen sekä tuhansien kentällä työskentelevien henkilöiden työskentelyn optimointiin ja hallintaan.

Nyt Kone on ottamassa harppauksen eteenpäin. Yhtiö haluaa visionsa mukai-

Kati Hagros

Martti Mäntylä

Teema

sesti helpottaa liikkumista ja optimoida ihmisvirtoja rakennuksissa ja rakennetussa ympäristössä. ”People Flow Intelligence -tuotelinjamme tuottaa jo nyt liikkumisen optimointiin tähtääviä digitaalisia palveluita”, Hagros toteaa.

Hagrosin mukaan digitalisaatio tulee koskemaan kaikkia toimialoja. Eniten sitä on toteutettu esimerkiksi kaupan alalla, mediamaailmassa ja palveluissa.

Nyt äly tulee myös fyysiseen maailmaan. ”Tuote käsitteenä muuttuu. Fyysiseen tuotteeseen liitetään tietoa, jonka arvo voi olla suurempi kuin itse tuotteen arvo.

Jotta yritys voisi hyödyntää tätä arvoa, sen pitää pystyä muuttamaan bisneslogiikkaansa.”

Tiedolla on usein arvoa tuotteen tilaajan lisäksi muillekin tahoille. Se avaa mahdollisuuden tuotteen arvon ja liiketoiminnan kasvattamiseen.

Hagros on vakuuttunut, että uudenlaisen liiketoiminnan synnyttäminen vaatii väistämättä verkottumista. ”Yritysten oma tuotekehitys- ja ITosaaminen eivät enää yksin pysty tuottamaan haluttuja uusia tuotteita ja tuoteominaisuuksia. Avuksi tarvitaan eri osa-alueiden, kuten pilvipalveluiden, tietoturvan ja applikaatioiden, asiantuntijoita.”

Hagros uskoo, että teollisen internetin kehittämisessä tarvittava ketteryys on paljolti pienissä startup-yrityksissä.

Siksi hän toivoo, että isojen ja pienten yritysten kohtaamiset lisääntyisivät.

Hagros toivoo myös, että startupit ja isot yritykset pääsisivät yhdessä suunnittelemaan, miten julkisyhteisöjen, kuten kuntien ja kaupunkien, palveluita voitaisiin järjestää uudella tavalla. Yhteistyö auttaisi luomaan ratkaisuja sekä kotimaan tarpeisiin että myytäväksi ulkomaille.

Lukuisia sovelluskohteita Tuotannon digitalisointiin tarvittava teknologia on professori Martti Mäntylän mukaan pitkälti jo olemassa. ”Anturointiteknologialla voidaan seurata jo lähes mitä tahansa toimintaa.

Tiedonsiirron kapasiteetti on kasvanut valtavasti, ja kyky hyödyntää suuriakin tietomääriä on data-analyysin ja koneoppimisen keinoin merkittävästi parantunut.”

Mäntylä uskoo, että digitalisaatio laajenee edelleen uusille alueille, kun

tarvittavien teknologioiden käytettävyys paranee. Kehittyvän teknologian avulla teollisuuden on entistä helpompaa soveltaa digitalisaatiota omiin tuotteisiinsa. ”Soveltaminen ei sinänsä ole mitään rakettitiedettä. Soveltamisessa auttavien ja digitalisaatiossa tarvittavien ratkaisujen toimittajakunta laajenee.

Markkinoilla on jo nyt monenkokoisia yrityksiä, jotka pystyvät rakentamaan palveluita, tuotteita ja prototyyppejä entistä nopeammin ja edullisemmin.”

Metsäklusteri ja konepajateollisuus tarjoavat pohjan uusille lisäarvoa tuottaville digitaalisille sovelluksille.

Mahdollisuuksia löytyy myös monilta muilta aloilta.

UUDENLAISEN LIIKETOIMINNAN SYNNYTTÄMINEN VAATII VÄISTÄMÄTTÄ VERKOTTUMISTA ”Meillä ja maailmalla on monia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi ympäristöön, energiaan ja demokratiaan.

Tekniikka ei niitä yksin ratkaise, mutta se on usein oleellinen osa ratkaisua”, Mäntylä toteaa.

Oman haasteensa tuottavat maailmalle jo asennetut tuotteet, joihin pitäisi nyt liittää uutta teknologiaa ja uusia ominaisuuksia. Esimerkiksi Koneella on huoltokannassaan yli miljoonaa hissiä, joista vanhimmat vielä käytössä olevat on toimitettu 1900-luvun alussa.

Aallon harjalle Suomalaisella teollisuudella on Hagrosin ja Mäntylän mielestä erinomaiset mahdollisuudet päästä surffaamaan teollisen internetin aallon harjalla. ”Meillä on hyvää digitaali-, sensorija tietoliikennetekniikan osaamista.

Nokian luovan tuhon jälkeen meillä on paljon ammattilaisia, joilla on tarvittavaa kykyä tekniikan soveltamiseen. Tilanne on parempi kuin usein ajatellaan”, Mäntylä arvioi.

Teollisuus on myös tiedostanut digitalisoinnin avaamat mahdollisuudet.

Siitä on yhtenä osoituksena viime vuoden lopulla aloittanut Finnish Industrial Internet Forum, fiif.fi. Foorumi pyrkii vauhdittamaan toimintaa, jolla visot saadaan muutettua liiketoiminnaksi.

Yhteisössä on mukana jo toistasataa yritystä sekä niiden lisäksi tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja ministeriöitä.

Tekes puolestaan edistää uudenlaisen liiketoiminnan syntymistä omilla ohjelmillaan: 5thGear, Teollinen internet ja Terveyttä biteistä. ”Teemme ETLA:n ja VTT:n kanssa selvitystä siitä, miten teollisen internetin tulisi näkyä seuraavassa hallitusohjelmassa. Julkinen valta on tietoinen asiasta ja teollisuus herkkänä vastaanottamaan uusia ajatuksia”, Mäntylä sanoo.

Lisää osaajia Teolliseen internetiin liittyvän liiketoiminnan lisääntyessä osaajien tarve kasvaa. Esimerkiksi data-analyytikoista ja tietoturva-asiantuntijoista on jo nyt pulaa.

Hagrosin mielestä tietotekniikan opetusta pitäisi lisätä yliopiston eri opintokokonaisuuksissa siten, että kaikki valmistuvat ymmärtäisivät esimerkiksi ohjelmistoarkkitehtuuria. ”Opiskelijoiden tulisi hallita tieto- ja tietoliikennetekniikan perusteet samaan tapaan kuin kielten ja matematiikan perusteet. Siten organisaation eri tasoilla ja eri tehtävissä työskentelevät pystyisivät nykyistä paremmin ymmärtämään toisiaan.”

Hagros toteaa, että peruskoulutuksen lisäksi tarvitaan myös syvällistä koulutusta, joka tuottaa esimerkiksi sensoroinnin, data-analytiikan ja tietoturvan asiantuntijoita.

Ja vaikka teknologia onkin kehittynyttä, riittää tutkittavaa rutkasti.

Tiedon valtatiellä ei loppua näy. ”Ihminen on vuorovaikutuksessa koneiden ja laitteiden kanssa, joihin yhdistetään säätö- ja tietotekniikkaa.

Syntyy monia haastavia kysymyksiä, joihin haetaan ratkaisua tai parannusta aina perustutkimuksesta asti”, Mäntylä sanoo.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Kuka

Vedonlyönnin ammattilainen Hannu Kauppinen on viihtynyt Nokian tutkimustehtävissä yli 17 vuotta. Nyt hän on mukana päättämässä, kuinka paljon panostetaan vaikkapa nanoteknologian tai data-analytiikan kehittämiseen.

Teksti Heidi Hammarsten Kuvat Heidi-Hanna Karhu

K

UN HANNU KAUPPINEN aloitti

tutkimusinsinöörinä Nokiassa vuonna 1997, nousukiidossa oleva matkapuhelinyhtiö oli ilmeinen valinta tuoreelle tekniikan tohtorille. Vähemmän itsestään selvää on, että hän on edelleen töissä samalla, mutta aivan erinäköisellä työnantajalla. Vuoden verran tehtävänä on ollut vastata Technologies-yksikön tutkimuskeskuksesta Nokia Labsista. ”Ei ole ollut päivääkään tylsää aikaa”, kuittaa Kauppinen ja perustelee miksi. ”Olemme aina eturintamassa: emme koskaan tee helppoja asioita vaan keskitymme vaikeisiin ongelmiin. Niitä ratkomaan on voitu palkata lahjakkaita ihmisiä ympäri maailmaa, koska tutkimusta tehdään Piilaaksossa sekä Cambridgen ja Berkeleyn huippuyliopistojen kyljessä.

Suomessa toimimme Espoossa ja Tampereella kiinteässä yhteistyössä tärkeimpien yliopistokumppaneidemme kanssa.”

Motivaatiota ylläpitää myös hankkeiden monipuolisuus. Kauppinen aloitti radioaaltojen mittaamisesta ja mallinnuksesta. Hän oli mukana 4G- ja myöhemmin 5G-tutkimuksen käynnistämisessä. Nyt tutkimuskohteina ovat esimerkiksi nanoteknologia, audio- ja videostandardit, puettava elektroniikka sekä dataanalytiikka käyttäen koneoppimisen menetelmiä.

Jyväskylän lyseon ylioppilas oli kiinnostunut monista asioista, kuten historiasta, kirjallisuudesta ja kielistä. Tie vei

Polille opiskelemaan fysiikkaa vuonna 1986, koska se oli sekä mielenkiintoista että Kauppisen vahvin ala.

Kauppisen ura Nokiassa on edennyt suoraviivaisesti, mutta yrityksestä ei voi sanoa samaa. ”Elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä, Tiedemiehen ja molemmista oppii yhtä lailla ja kun on bisneskaverin fysiikka sopivasti molempia, saa vaihtelua. Toki ”Tiedemies minussa luottaa fysiikan Nokian alamäen aika oli myös haastavaa kykyyn selittää maailma – jos ei tänään ja kuluttavaa. Alamäki kesti pitkään, kaikkea, niin huomenna vähän paremmin. välillä näkyi valonpilkahduksia ja lopuksi Teollisuusmies, insinööri ja bisneskaveri tehtiin rohkea ratkaisu, joka osoittautui taas nojaavat fysiikkaan, koska se kertoo, oikeaksi”, Kauppinen analysoi kriisimikä on mahdollista nyt ja tulevaisuuvuosia ja matkapuhelinliiketoiminnan dessa.” myyntiä.

Diplomi-insinööritutkinnon jatkoksi Uusi Nokia, Kauppinen opiskeli vuodessa lisensiaatiksi. Opintojen suuntautumiseen vaikut- uudet mahdollisuudet ti etenkin professori Pekka Hautojärvi Tutkimustoiminnan kannalta uusi Nokia on avannut huimasti mahdollisuuksia ja hänen sovelletun fysiikan tutkimusuudenlaisiin liiketoimintamalleihin. ryhmänsä. Hautojärven kautta tarjoutui ”Teknologiayksikössä meillä ei ole myös mahdollisuus kolmivuotiseen väitösenää mitään vanhaa bisnestä, jota pitäisi kirjaprojektiin puolijohdemateriaalien alalta Atomienergiakomissiossa Pariisissa. suojella. Voimme lisensoida vapaasti kymmentätuhatta patenttiperhettämme.

Työ Nokiassa alkoi jo ennen tohtorinväitöstä, joka tapahtui joulukuussa 1997. Voimme myös lisensoida kehittämämme 2000-luvun puolivälissä Kauppista teknologian toteutusta muille yrityksille. alkoivat kiinnostaa myös innovaatiot Ja lisäksi voimme olla mukana kehittäja tutkimustulosten kaupallistaminen. mässä tuotteita, kuten android-tabletti Kiinnostus johti EMBA-tutkintoon Nokia N1. Siihen olemme tarjonneet tuoHelsingin kauppakorkeakoulusta vuontemerkin ja designin, yhteistyökumppana 2007. ni Foxconn hoitaa tuotannon ja markki”Tohtorintutkinto auttoi pääsemään noinnin.” kiinni tutkimukseen ja tieteentekoon, Kauppinen arvioi, että noin 10 prosentEMBA taas antoi potkua siihen, että pää- tia tutkimusyksikön projekteista synnytsin etenemään ideoiden kaupallistamitää todella arvokasta liiketoimintaa. Jollasessa”, Kauppinen perustelee. kin lailla kaupallisesti hyödynnettävissä AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 21

Kuka

— Hannu Kauppinen valmistui teknillisen fysiikan diplomi-insinööriksi vuonna 1993, tekniikan lisensiaatiksi vuonna 1994 ja tekniikan tohtoriksi vuonna 1997. Väitöskirjan aiheena oli puolijohdemateriaalien virheet ja niiden mittaaminen. EMBA-tutkinnon Kauppakorkeakoulussa Kauppinen suoritti 2007.

Kauppinen on työskennellyt Nokiassa harjoittelijana vuosina 1990–1991 ja tutkimustehtävissä vuodesta 1997 muun muassa Nokia Research Centerin johtajana vuosina 2011–2014 ja nykyisin Nokia Labsin johtajana Technologies-yksikössä.

Kauppisen perheeseen kuuluvat vaimo ja kouluikäinen tytär. Hän harrastaa rakentamista, juoksua, hiihtoa ja golfia.

on 30–40 prosenttia, ja vähintään puolet on vain syytä unohtaa.

Kauppisen tärkeä tehtävä onkin paitsi etsiä ja ehdottaa uusia tutkimuskohteita, myös tehdä valintoja siitä, mitä projekteja jatketaan ja mitä lopetetaan. Päätöksissä on mukana koko liiketoimintayksikön johtoryhmä. Kauppinen vertaa työtä vedonlyöntiin. ”On osattava arvata riittävän varhain, mitkä ovat ne vedot, joihin lisätään panoksia. Toinen taito on fail fast, poistuminen pelipöydästä ajoissa.”

Tämän hetken isoja tutkimuslupauksia ovat esimerkiksi teollinen internet ja nanomateriaalit kuten grafeeni, josta syntyy taipuisia näyttöjä.

Tekniikka toimi, bisnes ei Kauppinen muistelee menneitä vedonlyöntejä. Epäonnistumisesta käy esimerkiksi digitaalinen kännykkävideoteknologia DVB-H. Se ei koskaan tullut käyttöön, vaan videoita alettiin katsoa tavallisessa matkapuhelinverkossa. ”Tekniikka oli hyvin toimivaa, mutta bisnes ei toiminut. Aliarvioimme 3Gverkon suorituskyvyn. Emme myöskään ymmärtäneet, että tv-tai mobiilioperaattorin olisi pitänyt saada liiketoimintaa, jotta olisi kannattanut rakentaa se uusi verkko.”

Entä onko joskus myös lopetettu liian aikaisin projekti, jota olisi kannattanut jatkaa? Kauppinen nostaa esimerkiksi 22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

2000-luvun alussa kehitetyn Bluetooth 4.0:n, joka on hyvin vähän energiaa kuluttava radioteknologia. Sen avulla mikä tahansa hyvin pienikin vempain, kuten avaimenperä tai piilolinssi, voi olla yhteydessä internetiin. ”Katsoimme silloin, että tehtävämme on myydä matkapuhelimia eikä teknologiaa. Niinpä annoimme sen käytännössä ilmaiseksi osaksi Bluetooth-standardia.

Mutta ei se kaduta, olemme ylpeitä että nyt sitä käyttävät kaikki.”

Puuarkkitehtuuri

Liina – siirrettävä suoja, 2011.

Arkkitehtuurin opiskelijoiden suunnittelema rakennus on tarkoitettu väliaikaiseen majoitukseen kriisitilanteissa.

Vaneripaneeleista koostuvat kehämäiset elementit yhdistetään kuormaliinoilla.

Kuva: Anne Kinnunen.

Yhteistyö

Inspiroivaa yhteistyötä Aalto-yliopistossa tehdään tiivistä yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Yksi kiitetyimmistä yhteistyömuodoista on PdP-tuotekehityskurssi, jossa teollisuuden suuryritys Wärtsilä on ollut partnerina jo vuosien ajan.

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuvat Wärtsilä

”K

URSSIN alkaessa sanon aina opiskelijoille, etten tahdo nähdä ainoatakaan teknologista ratkaisua kahden ensimmäisen kuukauden aikana”, kertoo Ilari Parkkinen. Hän haluaa tempaista pääosin insinööriopiskelijoista koostuvan joukon pois mukavuusalueelta heti.

Wärtsilän teollisen muotoilun tiimissä työskentelevä Parkkinen on nyt kolmatta kertaa yrityksen yhteyshenkilö PdP-opiskelijoiden suuntaan.

Tehtävä on toimia linkkinä opiskelijoiden ja Wärtsilän valtavan, maailmanlaajuisen verkoston välissä, tukea opiskelijoita ja varmistaa projektin resurssit yrityksen puolelta.

Ilari Parkkisen työpiste sijaitsee Otaniemessä, Open Innovation House -talossa. ”Opiskelijat saavat tulla jututtamaan minua lennosta, ilman varattua aikaa.”

Helposti lähestyttävän kontaktihenkilön lisäksi Wärtsilä avaa kurssin opiskelijoille paljon ovia: projektin aikana he saavat käyttää Wärtsilän tietoja, tehdä sisäisiä haastatteluja, tavata asiakkaita ja alihankkijoita hyvinkin vapaasti. ”Projektin ajan opiskelijat ovat työntekijöitämme, joilla on samat mahdollisuudet kuin meillä muillakin. Annamme opiskelijoille esimerkiksi käyttäjätutkimuskoulutusta.”

Opintomatka Kap Verdelle Tämänvuotinen yhteistyöprojekti on nimeltään Driven11. Siinä selvitetään, miten virtuaalista, niin sanottua lisättyä todellisuutta voidaan hyödyntää voimalaitoksen rakentamisessa.

Opiskelijoiden puolelta projektipäällikkönä toimii teollisen muotoilun 24 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

opiskelija Saga Santala: ”Monikulttuurisessa tiimissämme on yksitoista opiskelijaa, seitsemän miestä, neljä naista.

Seitsemän opiskelee insinööritieteitä, lisäksi mukana on kauppatieteiden ja teollisen muotoilun osaajia.”

Suurin osa Driven11-ryhmän jäsenistä on Suomessa, mutta kaksi tiimin jäsentä on etäopiskelijoita Intiassa. ”Syksyllä teimme taustatutkimusta ja konseptointia. Parhaillaan keskitymme konseptin kehittämiseen ja prototyypin valmistamiseen. Nyt ryhmämme on jakautunut design- ja teknologiatiimeihin.”

Tällä kertaa projektissa oli olennaista päästä seuraamaan voimalaitoksen valmistumista konkreettisesti paikan päällä. Opintomatka suuntautui Kap Verdelle, jonne Ilari Parkkinen luotsasi neljä opiskelijaa havainnoimaan, miten kahden moottorin voimalaitos rakennetaan. Opiskelijat tekivät käyttäjätutkimusta, haastattelivat paikallisia työntekijöitä ja tallensivat näkemäänsä.

Kotiin palattuaan tiimi alkoi tutkia havaittuja haasteita ja ideoida, miten ongelmat voidaan ratkaista. ”PdP-kurssilla on loistavaa nähdä, miten nuoret työskentelevät, minkälaisia tiimin jäseniä he ovat”, sanoo Parkkinen. ”Toki projekteista saa itsekin paljon – inspiraatiota omaan työhön. Jokainen PdP on poikinut Wärtsilään tuloksia, joita on jollain tavoin hyödynnetty käytännössä.”

Partneriyrityksen väki ehtii tulla opiskelijoille tutuksi, ja huumoriakin on mukana. ”Minkäänlaista hierarkiameininkiä ei ole havaittavissa, kun kaikki haluavat yhtä lailla hyvää lopputulosta. Wärtsilän

väki on inspiroinut ja kannustanut meitä.

On kaikkien etu, että projekti onnistuu, ja opiskelijat oppivat sen aikana paljon”, sanoo Saga Santala.

Kurssityöt kiinnostavat yrityksen johtoa Myös tuotekehitysjohtaja Ilari Kallio Wärtsilästä on ollut pitkään mukana PdP-yhteistyössä. ”Kurssin tulokset kiinnostavat Wärtsilää. Joka vuosi meiltä käydään ylintä johtoa myöten tutustumassa opiskelijoiden esittelemiin lopputuloksiin”, sanoo Kallio.

Wärtsilä tekee tuotekehitystä ympäri Eurooppaa. Suomalaisia kohtaamisia ja yhteistyön kehittämistä eri toimijoiden kanssa on helpottanut jo muutaman vuoden ajan fyysinen läsnäolo Otaniemessä, OIH-talossa. ”Opiskelijat osaavat haastaa yrityksen olemassa olevia struktuureja. Heidän

Tuotekehityskurssin opiskelijat pääsivät seuraamaan voimalaitoksen valmistumista Kap Verdelle.

kauttaan yritys saattaa löytää uusia työskentelytapoja tai kysymyksenasetteluja.

Tulevaisuuden rekrytointien kannalta meille on myös tärkeää oppia tuntemaan opiskelijoita.”

Wärtsilä tekee yhteistyötä lukuisien yliopistojen kanssa Keski-Eurooppaa myöten. Energiatekniikka yhdistää yrityksen tiukasti Vaasan yliopistoon, kotimaista yhteistyötä syntyy myös Tampereen ja Lappeenrannan yliopistojen kanssa. ”Yhdestäkään korkeakoulusta ei löydy kaikkea sitä, mitä Wärtsilä tarvitsee”, Kallio sanoo. ”Mitä paremmin yliopisto tuntee yrityksen ja sen tarpeet, ja mitä paremmin yritys tuntee yliopiston, sitä parempia, proaktiivisia yhteistyömuotoja syntyy.

Viime vuosien PdP-projektit ovat tuottaneet korkealaatuisia tuloksia, ja ajattelumallia voisi ehkä jatkossa soveltaa mui-

hinkin yhteistyöprojekteihin eri toimijoiden kanssa.”

Kun Ilari Kallio kertoo mittavista EUtai Tekes-rahoitteisista hankkeista, joissa on Wärtsilän lisäksi mukana korkeakouluja, selviää, että yhdestä ohjelmasta voi yhteistyön myötä syntyä kymmeniä diplomitöitä. ”PdP ei ole yritykselle kovin suuri investointi, mutta silläkin saadaan tuloksia aikaan, esimerkiksi prototyyppejä.”

Sitäkin merkittävämpää Kallion mielestä on koulutukseen investoitu aika ja asiantuntijuus. ”Haluan kannustaa yrityksiä olemaan tiiviisti koulutuksessa mukana. Yhteistyöstä opiskelijoiden kanssa syntyy asioita, jotka merkitsevät lopulta paljon enemmän kuin pelkkä tiimin tuottama lopputulos.”

Mikä PdP? • Product Development Project (pdp.fi) on Aalto Design Factoryn järjestämä lukuvuoden mittainen kurssi. Opiskelijaryhmä suunnittelee ja toteuttaa suuren, budjetoidun tuotekehitysprojektin yhteistyössä partneriyrityksen kanssa.

• Vuosittain 15–19 projektia eri yritysten kanssa.

• Järjestetty vuodesta 1997 lähtien.

• Valmistuneita projekteja kevääseen 2015 mennessä yhteensä 220.

• Kevääseen 2015 mennessä kurssin on suorittanut 2149 opiskelijaa.

• Kurssi huipentuu vuosittaiseen gaalaan, jossa tiimit esittelevät projektin aikana valmistuneita töitään. Tänä vuonna gaala järjestetään 22. toukokuuta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 25

Aiheesta

Neuroteknologia voi auttaa miljoonia Otaniemessä kehitettyä kuvantamistekniikkaa käytetään ympäri maailmaa aivoleikkausten apuna. Nyt siltä odotetaan suuria myös vaikeiden aivosairauksien hoidossa.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Terhi Korhonen

A

IVOKASVAIN- ja epilepsialeikkauk-

sissa on kyse millimetreistä – viilto väärässä kohdassa voi merkitä liikkumis- tai puhekyvyn menettämistä.

Ennen neurokirurgi pääsi vasta kallon avattuaan kartoittamaan tärkeitä toimintoja ohjaavat käskykeskukset ja suunnittelemaan leikkauksen niin, etteivät ne vahingoittuisi. Kohdennetun magneettistimulaation eli NBS:n (Navigated Brain Stimulation) avulla hän pystyy nyt tekemään kartoituksen rauhassa etukäteen, kallon ulkopuolelta annettavien magneettipulssien avulla. ”Muissa magneettistimulaatiota hyödyntävissä laitteissa pulssit annetaan sokkona tai muuten epätarkasti. Meidän laitteillamme stimulaatio voidaan kohdentaa hyvin tarkasti kolmiulotteisten rakennekuvien avulla samalla, kun EEGpäähine antaa tietoa aivosähkötoiminnan muutoksista ja muut anturit puhekyvystä tai lihasten liikkeistä”, selittää akatemia-

Risto Ilmoniemi on yksi NBS-aivokuvantamislaitteiston kehittäjistä. Kohdennettua magneettistimulaatiota hyödyntävä laitteisto on käytössä muun muassa HUS:n BioMag-laboratoriossa.

professori Risto Ilmoniemi, yksi NBS:n alkuperäisistä kehittäjistä.

muassa Aallon, Helsingin yliopiston ja HUS:n yhteisessä BioMag-laboratoriossa Meilahdessa sekä lukuisten muiden saiPienet askeleet, raaloiden kanssa Suomessa ja ulkomailla. suuret saavutukset Toinen valtti on laiteosaaminen.

NBS:n ja Aalto-yliopistossa tehtävän aivo”Suomalaiset yliopistot eivät pysty tutkimuksen juuret ulottuvat 1980-luvun kilpailemaan kalleimmissa laitehankinalkuun, jolloin Teknillisen korkeakoulun noissa esimerkiksi yhdysvaltalaisten professori Olli V. Lounasmaa ryhtyi sel- kanssa. Meillä on kuitenkin ollut maailvittämään matalien lämpötilojen kvantti- man parhaat laitteet käytössä ensimmäifysiikan lisäksi ihmisaivojen saloja. Osa sinä, koska olemme olleet itse niitä tutkimusryhmästä alkoi kehittää aivorakentamassa”, Ilmoniemi kiteyttää. toiminnan mittaamiseen tarkoitettuja monikanavaisia MEG-laitteita.

Tähtäimessä ihmekypärä ”Alku oli hankalaa, ja kesti vuosia Laiteosaamisesta on syntynyt myös kasennen kuin aloimme nähdä, että tästä vavaa ja kansainvälistä liiketoimintaa. todella olisi hyötyä”, muistelee vuonna Yksi menestyjistä on Nexstim Oyj, jonka 1978 teekkarina ryhmään liittynyt Ilmo- Ilmoniemi perusti vuonna 2000 NBS:ää niemi. kaupallistamaan. Nykyään sen laitteita ”Yksittäiset edistysaskeleet tuntuvat on kaikissa Suomen yliopistollisissa usein tutkijoista kovin pieniltä, mutta keskussairaaloissa sekä noin kahdessavuosien mittaan niistä voi kertyä suuria- kymmenessä maassa Venäjältä Kanakin saavutuksia.” daan ja Japaniin asti.

Vähitellen O. V. Lounasmaan laboraViime vuonna yritys listautui pörssiin torio nousi MEG-osaamisellaan maailkerätäkseen pääomaa NBS:n pohjalta manmaineeseen, ja laitteiden käyttäkehittämänsä aivohalvausterapian saajiksi ja sovellutusten kehittäjiksi tuli miseksi markkinoille. Itse NBS-menetelmukaan myös lääkäreitä ja psykologeja, mä on jo aiemmin saanut hyväksynnän kuten Riitta Hari ja Risto Näätänen yhdysvaltalaiselta FDA:lta, maailman oppilaineen. Ilmoniemen mukaan yksi merkittävimmältä lääkkeiden käyttöä Aallon aivotutkimuksen vahvuuksista ja myyntilupia valvovalta viranomaiselonkin tiivis suhde lääketieteen asianta. Terapiakäyttö moninkertaistaisi tuntijoihin. Yhteistyötä tehdään muun kasvumahdollisuudet: pelkästään AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 27

Aiheesta

Vuorovaikutusta ja kielen saloja Aalto Brain Centre, ABC, on Perustieteiden korkeakoulun neurotieteen ja -teknologian temaattinen keskus, joka pohjautuu noin 20 professorin ja vanhemman tutkijan ydinosaamiseen ja heidän laboratorioidensa vahvuuksiin sekä Otaniemen monipuoliseen tutkimusinfrastruktuuriin. ABC vauhdittaa yhteistyötä systeemisen neurotieteen, aivokuvantamisen ja neuroteknologian aloilla.

Tavoitteena on lisätä ymmärrystä ihmisaivojen toiminnasta, kehittää tutkimuksen kliinisiä sovelluksia, suunnitella ja rakentaa uudenlaisia mittalaitteistoja sekä kehittää edistyksellisiä signaalianalyysimenetelmiä monimutkaisten aivokuvantamisdatojen käsittelyyn.

ABC:n puitteissa työskentelevät muiden muassa professori, tieteen akateemikko Riitta Hari sekä akatemiaprofessori Riitta Salmelin. Lääketieteen tohtoriksi valmistunut Riitta Hari aloitti tutkijanuransa Otaniemessä jo 1980-luvulla, ja on ollut kehittämässä aivokuvantamismenetelmiä ja niiden sovelluksia ja vaikuttanut ratkaisevasti alan kehitykseen. Tällä hetkellä Hari ryhmineen keskittyy kahden ihmisen neurotieteeseen, eli selvittää ihmisen sosiaalisen vuorovaikutuksen aivoperustaa. Tekniikan tohtori Riitta Salmelin on systeemisen ja kognitiivisen neurotieteen asiantuntija, joka tutkii aivokuvantamisen avulla, mitä aivoissamme tapahtuu esimerkiksi lukiessamme tai opetellessamme uusia sanoja. Vahvasti poikkitieteellisen tutkimuksen tuloksista voi olla suurta hyötyä kielen häiriöiden ymmärtämisessä ja hoitamisessa.

Yhdysvalloissa aivohalvauksen saa vuosittain 795 000 ihmistä, joista arviolta kolmannes voisi hyötyä Nexstimin terapiasta.

Ilmoniemi kertoo, että Suomessa magneettistimulaatiota on kokeiltu lupaavin tuloksin myös depression, kroonisen kivun, erilaisten riippuvuuksien ja tinnituksen hoidossa. Mahdollisten hyötyjien joukko on valtava: esimerkiksi vakavasta depressiosta kärsii maailmassa 150 miljoonaa, epilepsiasta 40 miljoonaa ja skitsofreniasta 25 miljoonaa ihmistä. Parhaillaan suunnitteilla on suuri eurooppalainen tutkimushanke, jossa kohdennettua magneettistimulaatiota kehitetään entistä toimivammaksi 28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Akatemiaprofessori Riitta Salmelin ja akateemikko Riitta Hari ovat kansainvälisesti arvostettuja neurotieteen asiantuntijoita. He työskentelevät tutkimusryhmineen systeemisen neurotieteen, aivokuvantamisen ja neuroteknologian yhteistyötä vahvistavan Aalto Brain Centren puitteissa.

niin, että ohjauksesta huolehtii ihmisen sijasta tietokonealgoritmi. ”Näin voimme stimuloida yhtäaikaisesti useampaa kohtaa, jolloin pääsemme tehokkaasti käsiksi myös aivojen eri osiin kytkeytyviin hermoverkostoihin. Laite mittaa myös aivojen reaktioita, ja tietokone säätää stimulaation niiden mukaan.

Tavoitteena on kehittää itseohjautuvia diagnostisia ja terapeuttisia toimintoja aivoihin langattomasti kytkeytyvään ihmekypäräämme”, Ilmoniemi kertoo hymyillen.

Aalto-yliopiston koordinoimassa hankkeessa on mukana kovatasoisia tutkimusryhmiä, sairaaloita ja yrityksiä eri

puolilta Eurooppaa. Ilmoniemen mukaan yksinkertainen testilaite voi olla valmis jo vuoden kuluttua, mutta sairaaloissa ihmekypärää joudutaan odottamaan pidempään. ”Kymmenen vuotta on realistinen aika kliiniseen läpimurtoon”, hän myöntää. ”Tässä työssä tuloksia ei tule hetkessä, mutta ne voivat olla valtavan merkittäviä.”

Tulevaisuuden tekijät

Vauhdilla unelma-ammattiin Intohimo työhön ja palava halu menestyä ovat siivittäneet Miki Kuusen, Sonja Heikkilän ja Satu Maarasen omilla aloillaan maailmanmaineeseen.

Teksti Marjukka Puolakka Kuvat Heidi-Hanna Karhu ja Wiebke Bosse

Tulevaisuuden tekijät Miki Kuusi, 25, on tehnyt elämässään yhden cv:n.

Ansioluettelo syntyi Kauppakorkeakoulun kurssityönä ja siihen taisi jäädä muotovirheitäkin.

Silti lista miehen saavutuksista on hengästyttävä: oma yritys 20-vuotiaana, neljän vuoden päävastuu Slush-tapahtumasta, säätiö kasvuyritysrahoitukseen, työ liiketoiminta-analyytikkona Supercellilla ja nyt oma Wolt-yritys.

Opiskelun alkaessa nuoren miehen uravaihtoehdot olivat työ Nokian kaltaisessa suuryrityksessä, McKinseyn konsulttina tai investointipankkiirina.

Toisin kävi. Vuonna 2009 alkaneet opinnot jäivät jäähylle, kun työt ja tekeminen veivät mukanaan. ”Kun törmäsin Aalto Entrepreneurship Societyn eli Aaltoesin tyyppeihin, huomasin että siellä oli iso draivi päällä.

Tavoitetasona oli perustaa opiskeluaikana uusi Google sen sijaan, että haluaisi Googlelle töihin.”

Aaltoes oli perustettu puoli vuotta aiemmin tukemaan yrittäjyyttä ja teollisuusyhteistyötä uudessa Aalto-yliopistossa. Pian Kuusi perusti ensimmäisen yrityksensä, jonka kautta hän keräsi Aallon varainhankintakampanjassa miljoona-

Slushista omaan yrittäjyyteen

Miki Kuusi aloitti opinnot Kauppakorkeakoulussa 2009 pääaineenaan rahoitus.

Vuonna 2010 hän perusti yrityksen, jonka kautta koordinoitiin Aalto-yliopiston alumneihin kohdistuvaa varainhankintaa.

2011 hänet valittiin Aalto Entrepreneurship Societyn puheenjohtajaksi, minkä myötä hän oli perustamassa kasvuyrityssäätiötä.

Kuusi tiimeineen järjesti Slush-tapahtuman vuosina 2011–2014. Syksyllä 2014 hän perusti tilaus- ja maksusovelluksia tarjoavan Wolt-yhtiön kuuden muun yrittäjän kanssa.

potin yliopiston alumneilta. Aaltoesin puheenjohtajana Kuusen johdolla tuotettiin Suomi hyvinvoinnin jälkeen -tapahtuma. Siitä alkoi myös menestystarina kasvuyritystapahtuma Slushille, joka kokosi viime marraskuussa 14 000 osallistujaa.

Nyt vuorossa on oma yrittäjyys Woltissa. Syksyllä 2014 yritys keräsi kotimaisilta rahoittajilta 400 000 euron alkupääoman. ”Ensimmäinen tuotteemme on älypuhelinsovellus, jolla voi tehdä ravintolatilauksen etukäteen, maksaa sen ja sitten noutaa vaikka matkalla töihin.”

Keskeytyneet opinnot Kuusi aikoo sopivassa vaiheessa saattaa päätökseen.

Asiat kun pitää aina viedä loppuun.

Satu Maaranen, 30, alkoi tehdä ompelukoneella nukenvaatteita 6-vuotiaana.

Nyt hän suunnittelee vaatemallistoja Marimekolle, ranskalaiselle Petit Bateaulle sekä kiinalaiselle lifestylebrändille, jonka asuihin pukeutuu myös Kiinan presidentin vaimo.

Väliin mahtuvat taiteen maisterin opinnot Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja parhain arvosanoin tehty lopputyö. Opiskeluaikana Maaranen opiskeli ja harjoitteli Belgiassa, Hollannissa ja Italiassa. Hän pääsi italialaisen perheyrityksen kautta tekemään tutkimustyötä ja kuoseja niin Max Maralle kuin Pradallekin.

Uraansa Maaranen on luonut määrätietoisesti kansainvälisten suunnittelukilpailujen kautta. Elle Style Awards -tulokaspalkinnon hän voitti 2012 ja tanskalaisen Designers’ Nest -kilpailun ensimmäisen palkinnon hänelle ojensi Prinsessa Mary vuonna 2010. Alan tärkeimpänä kilpailuna pidetyn ranskalaisen Festival d'Hyères'n voitto nosti Maarasen muotimaailman kirkkaimpaan kärkeen. ”Suomalaiselle suunnittelijalle kansainväliset kilpailut ovat elintärkeä

Muotimaailman huipulle

Satu Maaranen on freelancer-vaatesuunnittelija, joka tekee töitä muun muassa Marimekolle ja Petit Bateaulle. Hän valmistui taiteen maisteriksi Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelmasta vuonna 2012. Maarasen naistenvaatemallisto voitti ranskalaisen Festival d'Hyères'n pääpalkinnon 2013.

Hänen töitään on ollut esillä niin Berliinin, Pariisin kuin New Yorkinkin muotiviikoilla, ja niitä on julkaistu muoti- ja designlehdissä Voguesta Monocleen.

ponnistuslauta maailmalle. Hyères'n voitto on poikinut valtavasti töitä ja yhteydenottoja.”

Viime kesänä Maarasen Petit Bateaulle suunnittelemat merihenkiset tuotteet lanseerattiin yli 300 ranskalaismyymälään. Julkinen pyöritys oli sen verran kovaa, että nyt Maarasen kasvot tunnistetaan Pariisin kaduilla.

Itse hän uskoo, että yksi menestyksen avain on ollut joukosta erottautuminen ja riittävä omaperäisyys. ”Teen hidasta muotia, joka on sekä ajatonta että käsin tehtyä. Pitää tietää, mitä muut tekevät ja uskaltaa tehdä omia juttuja.”

Sonja Heikkilä haaveili lapsena keksijän ammatista, väkersi pahvista peliautomaatteja ja kehitti salakieliä. Lukion jälkeen keksijäkouluksi valikoitui Teknillinen korkeakoulu, jossa opinnot alkoivat vuonna 2008.

Tänään 25-vuotiaalle liikenneinsinöörille satelee yhteydenottoja niin liikenneratkaisuja kehittävistä maailman suurkaupungeista kuin yrityksistäkin. Heikkilä on kysytty konferenssipuhuja, ja kansainvälinen media on julkaissut hänestä satoja lehtiartikkeleita.

Kaiken pyörityksen taustalla on Heikkilän diplomityössään jalostama Liikkuminen palveluna -konsepti. Siinä eri liikkumisen muodot paketoidaan käyttäjälle yhdeksi liikkumispalveluksi ja palveluita koordinoivat yksityiset liikkumisoperaattorit. Liikenteen tehostumisen lisäksi luodaan yksityistä liiketoimintaa keskenään kilpailevien operaattoreiden myötä. ”Kuljen työmatkani kahdella bussilla.

Uuden palvelun avulla voisin kulkea matkan kimppakyydillä tai osan siitä vaikka kaupunkipyörällä. Jos menisin töistä kuntosalille, voisi operaattori hoitaa treenikassin aamulla suoraan salille.

Vientibrändiä kehittämässä

Kauppatavaroiden kanssa voisin ottaa taksin tai Kutsuplus-bussin.”

Sattumalla, oma-aloitteisuudella ja Rakennusinsinöörikillan vuosijuhlalla oli osuutensa siihen, että Heikkilä päätyi tekemään diplomityötään Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon. Juhlissa Heikkilä alkoi jutella liikkumispalvelun idean isän ITS Finlandin Sampo Hietasen kanssa. ”Porukka vietiin bussikuljetuksella jatkopaikkaan ja bussissa kuulin ideasta lisää. Seuravana maanantaina istuin Sampon kutsumana kaupunkisuunnitteluviraston järjestämässä seminaarissa.

Siellä tajusin, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä työkseni.”

Nyt Heikkilä järjestää Tekesissä rahoitushakua liikkumisoperaattoreille ja markkinoi Suomea uuden palvelun pilottialustana. Kansainvälistä huomiota kertyi, kun amerikkalainen Foreign Policy -lehti valitsi hänet maailman sadan tärkeimmän ajattelijan listalle. ”Syksyllä olin pääpuhujana Amerikan joukkoliikennejärjestön konferenssissa ja sain kuulla, että tässä on se, mitä he ovat yli viisi vuotta yrittäneet tehdä.

Tekesissä haluamme, että Suomi on palvelun toteuttajana ensimmäinen.

Tästä voi tulla Suomelle iso imagotekijä ja vientibrändi. Olen unelmatyössäni.”

Sonja Heikkilä valmistui diplomiinsinööriksi Insinööritieteiden korkeakoulusta vuonna 2014 pääaineenaan liikenne- ja tietekniikka. Opintoajasta puoli vuotta kului Wienin teknillisessä korkeakoulussa opiskeluvaihdossa.

Liikkuminen palveluna -diplomityö nosti Heikkilän maailmanmaineeseen.

Nyt hän edistää Tekesin asiantuntijana uuden liiketoiminnan syntymistä ja kiertää maailmalla kertomassa kehittämästään liikkumispalvelusta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 31

Yliopisto tukee

yrittäjyyttä

— Opetus ja tutkimus luovat mahdollisuuksia monialaisten tiimien syntymiselle sekä edistävät yritysideoiden ja innovaatioiden kehittämistä. Yrittäjyyskoulutus antaa tiedollisia ja taidollisia valmiuksia ja luo yrittäjähenkistä ajattelutapaa.

— Yliopiston eri toimijat ja kumppanit aktivoivat ja inspiroivat yrittäjyyteen ohjatuissa hackathon-, warm-up- ja bootcamp-tilaisuuksissa.

Teksti Anne Tapanainen, Seppo Laukkanen, Paula Haikarainen Kuvitus Ida Wikström

Master’s Program in Entrepreneurship

OPETUS

KIIHDYT

Yrittäjyyden maisteriohjelma.

Aalto Ventures Program, AVP Yrittäjyyskoulutuksen dynamo.

Impact Iglu

Kehittyville markkinoille suuntautuva kasvuyrittäjyysyhteisö.

Startup Life Opiskelijoiden organisoima kasvuyrittäjyyden harjoitteluohjelma.

Slush Opiskelijoiden pyörittämä Euroopan suurin kasvuyritystapahtuma.

Startup Sauna Opiskelijoiden organisoima kasvuyrityskiihdyttämö.

Aalto Center for Entrepreneurship, ACE Aalto Entrepreneurship Society, Aaltoes

Tutkimustulosten kaupallistaja.

Health Spa Yrittäjyyttä edistävä opiskelijayhteisö.

EIT Digital EU:n rahoittama tietotekniikan kehittämisverkosto.

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Terveys- ja hyvinvointialan kasvuyritysyhteisö.

—

—

Kiihdyttäminen on intensiivinen vaihe, 6–9 kuukautta, jolloin yritysidea jalostetaan esittelykelpoiseksi rahoituksen hakemista varten.

Rahoituspäätösvaiheessa mukaan tulevat bisnesenkelit, sijoitusrahastot ym. rahoittajat ja sijoittajat. Bisnesenkelit ja muut mentorit auttavat aloittavia yrityksiä ammattitaidollaan ja kontakteillaan.

Yliopistossa tehtävä tutkimus tuottaa uutta tietoa liiketoiminnan kehittämiseen ja yrittäjäkoulutukseen. Tarjolla on myös jatkokoulutusta vakiintuneille yrityksille.

LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMINEN

TÄMINEN Aalto ENT

Etabloituneiden yritysten menestyksen siivittäjä.

Pienyrityskeskus, PYK

Aalto Start-Up Center

Yrittäjien liiketoimintaosaamisen kehittäjä.

Tekniikan ja luovien alojen yrityskiihdyttämö.

Vertical Otaniemessä toimiva terveysteknologian yrityskiihdyttämö.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 33

Luonnosta oppija

Aiheesta

Akatemiaprofessori Olli Ikkala kirii laboratoriossaan kiinni evoluution etumatkaa materiaalien valmistamisessa. Energiapihille yhteiskunnalle urakan tulokset voivat olla ratkaisevia.

Teksti Minna Hölttä Kuva Terhi Korhonen

V

EDYN, HIILEN JA PIIN kaltaiset

alkuaineet ovat fyysikoille tuttuja tutkimuskohteita, joiden ymmärtämisestä on syntynyt valtava määrä tieteellisiä oivalluksia ja teknologisia läpimurtoja. Elollisten lajien materiaalit ovat heille vieraampia. ”Hieman yksinkertaistaen voisi sanoa, että ne ovat fyysikoille monimutkaisia: niissä on paljon toistensa kanssa vuorovaikuttavia osia, ne reagoivat ärsykkeisiin, ja niillä on monia jopa ristiriitaisia toimintoja. Viime aikoina on kuitenkin alettu ymmärtää, että elollinen ympäristömme on aarreaitta myös fyysikoille ja materiaalitieteilijöille”, kertoo Olli Ikkala.

Pitkän uran teollisuudessa ja tiedemaailmassa tehnyt akatemiaprofessori tietää, mistä puhuu: hän johtaa Suomen Akatemian biosynteettisten materiaalien huippuyksikköä ja kehittää Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n myöntämällä miljoonarahoituksella uusia toiminnallisia materiaaleja. Niille löytyy aarreaitasta inspiroivia esikuvia, jotka ovat kehittyneet miljoonien ja miljardien vuosien aikana evoluution seurauksena. ”Luonnossa on silkin kaltaisia materiaaleja, jotka ovat yhtä aikaa lujia, sitkeitä ja keveitä. Sieltä löytyy myös likaa hylkiviä pintoja, itseään korjaavia materiaaleja, niveliä, joiden kitka on hyvin pieni, hienoja värien syntymekanismeja ja eri lailla liikkuvia organismeja. Luonnonmateriaalien rakentumisessa ja säätelyssä muuttujien määrä on tähtitieteellinen, joten niiden täydellinen ymmärtäminen on mahdotonta. Mutta entä jos voisimmekin poimia vain rusinat pullasta: ym-

märtää ja valita tärkeimmät mekanismit mankin kanssa minulla on ollut ilo olla ja kehittää niiden pohjalta vielä parempia tekemisissä. Mekin haluamme sekä julkaista tutkimuksemme parhaissa mahmateriaaleja?” dollisissa lehdissä että käynnistää uutta Poikkitieteellistä, luonnollisesti yritystoimintaa”, Ikkala painottaa.

Olli Ikkalan kuvaamaa, luonnon mateTeollisuustuotantoon biomimeettisiä riaalinmuodostusta jäljittelevää tieteen- materiaaleja saadaan vielä odottaa, mutalaa kutsutaan biomimetiikaksi. Yksi ta lupaavia ehdokkaita on jo olemassa.

Yksi niistä on Ikkalan tutkimusryhmän sen tärkeistä työkaluista on biologisille materiaaleille tyypillinen itsejärjestäyty- kehittämä helmiäistä muistuttava materiaali, jonka valmistusprosessi perustuu minen, jossa rakennekomponenttien pitkälti itsejärjestäytymiseen. Se koostuu väliin koodattu vuorovaikutus saa ne nanometrin paksuisen polymeerikerrokmuodostamaan tietynlaisia nanorakensen peittämistä, nanometrin paksuisista teita. Luonnossa tällä tavoin syntyvät esimerkiksi simpukan helmiäinen, ravun savilevyistä, jotka muodostavat kerrostuneen, äärimmäisen lujan rakenteen. kuori ja Alzheimerin taudissa aivoihin ”Selvitämme materiaalin uusia muodostuva amyloidiplakki. Kaikkien sovellusmahdollisuuksia yhteistyössä niiden mekaaniset ominaisuudet ovat Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun lujuudeltaan metallien luokkaa. kanssa.” ”Me haluamme tehdä biomimeettisiä materiaaleja, joissa yhdistyvät lujuus, sitkeys ja keveys, mutta myös kehittää materiaaleja, joilla on täysin uusia ominaisuuksia”, Ikkala kertoo ja korostaa, että tiedemaailmassa pinnalla oleva poikkitieteellisyys on biomimetiikalle luontaista – rajanveto biokemian, kemian ja fysiikan välillä on tarpeetonta, jopa mahdotonta.

Turhia rajoja pitäisi välttää muuallakin. ”En usko tarkkaan jakoon perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välillä. Hyvä soveltava tutkimus vaatii luonnonlakien syvää ymmärtämistä.

Perustutkimus ja kaupallisuus eivät sulje toisiaan pois. Kemian Nobelilla palkittu teoreettinen fyysikko Alan Heeger kaupallistaa aurinkokennoja, ja toinen teoreettinen fyysikko Ludvik Leibler uudistaa kirurgisia menetelmiä. Kum-

LUONNOSSA ON SILKIN KALTAISIA MATERIAALEJA, JOTKA OVAT YHTÄ AIKAA LUJIA, SITKEITÄ JA KEVEITÄ

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 35

Aiheesta

Kevyttä ja uusiutuvaa Mihin uusia materiaaleja sitten tarvitaan?

Ainakin entistä energiatehokkaamman yhteiskunnan rakentamiseen: keveydestä olisi hyötyä muun muassa liikenteessä.

Esimerkiksi tavallisen, 3 000 tuntia vuodessa lentävän matkustajakoneen keventäminen 100 kilogrammalla säästäisi 9 kerosiinitonnia ja vähentäisi hiilidioksidipäästöjä melkein 29 tonnilla vuodessa.

Kehitystyöhön ajaa myös tarve korvata materiaalien valmistuksessa uusiutumattomat luonnonvarat uusiutuvilla. Suomessa riittää metsää, mutta perusmänty ei sellaisenaan kelpaa tulevaisuuden hightech-materiaaliksi. ”Tämä esimerkiksi ei ole kovin vahva”, Ikkala sanoo pöytää kopauttaen. ”Jos sen sijaan pilkon sen yhä pienemmäksi ja pienemmäksi, saan lopulta viiden nanometrin paksuisia selluloosa-

kuituja, joilla on aivan huikeita ominaisuuksia, ja voin alkaa koota niistä uudenlaista materiaalia. Mutta aivan uudenlaisien ominaisuuksien luomiseen tarvitaan syvää ymmärrystä itsejärjestäytymisestä ja molekyylien välisistä vuorovaikutuksista.”

Nanoselluloosalla uskotaan olevan runsaasti sovelluksia esimerkiksi metsä-, huonekalu-, rakennus- ja lääketeollisuudessa. Aalto-yliopistossa nanoselluloosaa ja sen sovelluksia tutkitaankin ahkerasti, myös Ikkalan tutkimusryhmässä. ”Paperiteollisuudelle täytyy löytää vaihtoehtoja. Meillä on metsissämme runsaasti uusiutuvaa luonnonmateriaalia – miksi emme kehittäisi siitä jotain hienoa ja aivan uutta?”

• Ikkalan ERC-rahoitus on vuosille 2012–2016 ja sen suuruus on noin 2,3 miljoonaa euroa.

Mikä ERC? Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) tukee uraauurtavaa tutkimusta kaikilla tieteenaloilla rahoittamalla huippututkijoiden työtä.

Aalto-yliopistossa on 19 ERCrahoituksen saajaa. Niistä 12 on viisivuotista ERC Starting Grant -rahoitusta. Se myönnetään lahjakkaille nuorille tutkijoille oman tutkimusryhmän perustamiseen.

ERC Consolidator Grant -rahoituksen saajia on kaksi. Rahoituksella tuetaan ansioituneita ryhmänjohtajia, joilla on jo vähintään 7 ja enintään 12 vuotta tutkijauraa takanaan. ERC-rahoituksesta viisi on ERC Advanced Grant -rahoitusta, joka myönnetään edistyneelle huippututkijalle.

Poimintoja rahoitetuista hankkeista Energiahävikin ratkoja • Sähkömoottorien energiahävikki on 5–10 prosenttia. Tästä noin yhden prosenttiyksikön syytä ei tunneta eikä sitä pystytä mallintamaan.

Osuus voi kuulostaa pieneltä, mutta pelkästään EU-tasolla sen hintalappu on noin kolme miljardia euroa vuodessa.

• ERC Advanced Grantin saanut sähkötekniikan professori Antero Arkkio haluaa tutkimusryhmänsä kanssa selvittää, mihin tuntematon prosentti koneen tehosta häviää.

Tämän jälkeen tavoitteena on tehdä häviölle numeeriset mallit, joiden avulla koneiden rakenne voidaan optimoida niin, että energiahävikki saadaan mahdollisimman pieneksi.

• Arkkion ERC-rahoitus on vuosille 2014–2018 ja sen suuruus on lähes 2,5 miljoonaa euroa.

Kvantti-ilmiöiden tuntija • Kvanttimekaniikan saavutukset ovat tehneet mahdollisiksi niin nykytasoisen valokuituteknologian kuin internetinkin. Professori Päivi Törmä keskittyy ERC Advanced 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Grantin saaneessa hankkeessaan tutkimaan makroskooppista kvanttikoherenssia, ultrakylmien kaasujen fysikaalisia ilmiöitä ja nanomittakaavan optisia ilmiöitä.

Tutkimuksen sovelluksena voi olla esimerkiksi uusia nanomittakaavan valonlähteitä.

• Törmän ERC-rahoitus on vuosille 2013–2017 ja sen suuruus on 1,6 miljoonaa euroa.

Käyttöliittymien parantaja • Yhä useampi meistä viettää suuren osan työ- ja vapaa-ajastaan erilaisten päätelaitteiden parissa.

• ERC Starting Grantin saanut professori Antti Oulasvirta etsii laitteisiin parempia käyttöliittymiä muun muassa matemaattisten optimointialgoritmien avulla.

Tuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi näppäimistöjen, valikkojärjestelmien, elekäyttöliittymien ja tietoverkkojen toiminnan optimoimisessa niin, että niiden käyttö on mahdollisimman vaivatonta, tehokasta ja mukavaa.

• Oulasvirran ERC-rahoitus on vuosille 2015–2020 ja sen suuruus on noin 1,5 miljoonaa euroa.

Puuarkkitehtuuri

Luukku-talo, 2010. Puurakenteisen nollaenergiatalon rakennusmateriaaleista yli 75 prosenttia on uusiutuvia, ja kaikki sen tarvitsema sähkö tuotetaan aurinkoenergialla. Wood Program -opiskelijoiden ja eri alojen insinööriopiskelijoiden suunnitteleman talon sisustuksesta vastasivat tila- ja kalustesuunnittelun opiskelijat. Rakennukselle myönnettiin vuoden 2010 Puupalkinto.

Kuva: Montserrat Zamorano Gañán.

Ohjaaja-professori Susanna Helke haluaa marssittaa elokuvaprojektissa esiin muun muassa hoivatyรถn ammattilaisia.

Taiteesta ja muotoilusta

Miten filmata velkaa?

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuva Heidi-Hanna Karhu

Elokuvataiteen tutkimushanke pöyhii hyvinvointiyhteiskunnan murrosta ja haastaa dokumentaarisen elokuvan tekemisen perinteen.

H

ÄKELTYNYT. Sitä dokumentaarisen elokuvan pro-

Paljon rahaa

fessori, ohjaaja Susanna Helke oli, kun viime vuoden lopulla varmistui tieto Koneen Säätiön myöntämästä apurahasta. 280 630 euroa oli summana suurempi kuin Helken johtama työryhmä oli hakenut Sovun ja repeämän kuvat -tutkimusprojektille. Hakiessaan apurahaa työryhmä oli varsin tietoinen siitä, että säätiön uusi Jakautuuko Suomi? -ohjelma oli kiinnostanut kovanluokan hakijoita. Liikkeellä oli tutkivia journalisteja, yhteiskunta- ja taloustieteilijöitä. Tai kuten Helke naurahtaen toteaa: ”Oikeita tutkijoita.”

Susanna Helke kehuu Koneen Säätiötä rohkeudesta ja näkemyksellisyydestä. Jakautuuko Suomi? -ohjelma osui yhteiskunnalliseen valmiustilaan. Säätiö ikään kuin heitti kepin kauas noudettavaksi ja rohkaisi tutkimaan tuntemattomia.

Helken johtama työryhmä lähtee dokumentaarisen elokuvan keinoin kaivamaan näytille hyvinvointiyhteiskunnan käynnissä olevaa murrosta.

280 630 on suuri summa rahaa. Mitä sillä saa? ”Tietenkin olemme vasta alkuvaiheessa. Meidän on alettava tosissamme tonkia aiheita.”

Projektissa on mukana ainakin neljä synopsisvaiheessa olevaa dokumenttielokuvaa. Kaksi niistä on maisteriopiskelijoiden lopputyöelokuvia. Omaa elokuvaansa työstää tutkijatohtori, ohjaaja Jouko Aaltonen. Myös Helkellä on käynnissä oman elokuvan taustatutkimus. ”Parhaimmillaan Sovun ja repeämän kuvat käynnistää kolmen neljän vuoden aikavälillä 4–7 elokuvaa”, professori hahmottelee. ”Siinä mielessä apuraha on kuitenkin pieni, että ei sillä elokuvia tehdä. Paljon on kiinni ulkopuolisesta rahoituksesta.” ”Teemme myös tekijälähtöistä tai taiteellista tutkimusta. Se luo suhdetta yhteiskunnallisen dokumentaarisen elokuvan perinteeseen sekä siihen, miten hyvinvointivaltion historian eri vaiheet ovat siinä heijastuTunteista talouteen neet. Perinteen haastaminen tapahtuu tekemisen ja Sovun ja repeämän kuvat on monivuotinen projekti, kirjoittamisen kautta.” jonka aikana on tarkoitus saada käyntiin useampia Luvassa on siis ainakin artikkeleita ja esseitä, dokumentaarisia elokuvia. Yhtä tärkeää on yhteisjoissa aihetta avataan sekä omalle alalle että elokuvakunnallisen dokumentaarin perinteen haastaminen. maailman ulkopuolelle. ”Dokumentaarisen elokuvan perinteestä nousee Yksi tapa kurottaa elokuvakentän ulkopuolelle on työmalleja, formaatteja, joita tekijät tiedostamattaan ryhmän suunnitelma ajatushautomosta, joka yhyttää noudattavat”, Helke toteaa. elokuvantekijät yhteen talousosaajien ja yhteiskunta”Kun dokumentaarisessa elokuvassa on haluttu tieteilijöiden kanssa. Synergiahyötyjen ja ajatustenreagoida yhteiskunnalliseen murrokseen, köyhyys on vaihdon lisäksi Helke odottaa hautomon synnyttävän ollut aina hyvä aihe. On menty slummiin tai leipäjonoon. myös tutkimusta.

Tällaisten aiheiden kautta voi katsojalle tarjota myötäVaikka Sovun ja repeämän kuvat -hanke onkin suuntunnon ja sitä kautta mielihyvän kokemuksia.” nattu elokuvataiteen jatko- ja maisteriopiskelijoille, Mutta kun yhteiskunta ja yhteiskunnallinen retoriik- ajatushautomosta hyötynevät myös muut opiskelijat. ka on muuttunut, myös perinteitä tulee haastaa.

Mutta missä näkyvät tällä hetkellä ne todelliset ”Pitää sysätä liikkeelle uudenlaista ajattelua. sovun ja repeämän kuvat?

On tärkeää pohtia, miten ja miksi asioita tehdään ”Ennakkotyövaiheessa on esimerkiksi elokuva ja miten niitä katsotaan.”

Hoivatyöläisen nauru. Se tarttuu paradokseihin, jotka Helke on havainnut, miten hänen oman sukupolvensa liittyvät siihen hullunmyllyyn, jossa aineettomasta elokuvantekijöiden teemat pyörivät leimallisesti tuntei- yritetään tehdä laskennallista. Haluan marssittaa den ja ihmissuhteiden ympärillä. On syntynyt dokument- ison joukon hoivatyön sankarinaisia kameran eteen.” teja ihmissuhteista, perhesuhteista, omista kokemukLopullisia sovun ja repeämän dokumenttielokuvia sista. Mutta miten tehdä näkyväksi aineellisten ja saadaan vielä odottaa. Ohjaaja-professorin tapaamisen aineettomien arvojen vastakkainasettelu? Kun raha jälkeen uskallan kuitenkin uumoilla kuvia velasta, elvytmäärittää kaiken, alkaen siitä, kuinka monta sijaista tämisestä, hoivasta, taloudesta ja tuottavuudesta. päiväkotiin saa kunakin flunssakauden aamuna palkata.

Miten tehdä elokuvaa tuottavuudesta?

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 39

Taiteesta ja muotoilusta

Miten muotoilla byrokratiaa?

Teksti Tiiu Pohjolainen Kuva Terhi Korhonen

Palvelumuotoilu liennyttää paperisotaa ja tarjoaa asiakkaalle apua yhdeltä luukulta.

S

IINÄ SE TAAS VÄIJYY VAATIVANA. Kasa omaishoitoperheeseen viikon aikana pyytämättä tulleita kirjeitä. Perhettä on lähestynyt sairaalasta useampikin osasto, Kansaneläkelaitos sekä kaupungin sosiaali- ja opetusvirastot. Jokainen kirje vaatii toimenpiteitä. Yksikään ei tuo helpotusta arkeen.

Kasaa setviessä miettii, eikö kukaan lähettäjistä ajattele, miltä tuntuu toistuvasti todistella, ettei läheisen vamma ole parantunut, tai että sairaus tai ikääntyminen on yhä olemassa. Miksi tuska pitää käydä läpi useaan kertaan, monelle hallintokunnalle ja vieläpä paperilla?

Eikö pyöritystä saisi sujuvammaksi? – Voisiko palvelun muotoilla paremmaksi?

Materiasta muuttuvaan Tänä lukuvuonna professori Tuuli Mattelmäki on opettanut palvelumuotoilua ensimmäistä kertaa muotoilun kandivaiheen opiskelijoille. Kurssia on opetettu vuosia, mutta vasta maisteriopintojen aikana. Kun käyttäjäkeskeinen palvelumuotoilu tuodaan jo varhain mukaan opintoihin, käsitys palvelun – jonkin muun kuin konkreettisen ja muuttumattoman lopputuotteen – muotoilusta tulee opiskelijoille ja ymmärrettävämmäksi. ”Muotoiltua materiaa tässä maailmassa riittää”, sanoo tuote- ja palvelujärjestelmiin erikoistunut professori Mattelmäki. ”Palvelumuotoilu on sateenvarjotermi, jonka alla tehdään paljon erilaisia asioita. Monet ammattilaiset, jotka eivät ole koulutukseltaan muotoilijoita, tekevät palvelumuotoilua”, hän kuvailee.

Usein palvelu on vain formuloitu pakosta – lomakkeen vaatimat tiedot on saatava asiakkaalta järjestelmään – eikä yksikään muotoilun ammattilainen ole osallistunut palvelun suunnitteluun. ”Olennaista on käyttäjäkeskeisyys, mietitään millä asioilla on palvelun käyttäjälle arvoa ja merkitystä.”

On palvelu sitten yrityksen tai julkisen tahon tuottamaa, sen merkityksellisyys on jotain muuta kuin käyttäjän kohtaama kosketuspinta. Merkitys ei synny yrityksen vastaanottotilasta tai mobiiliapplikaatiosta, ei edes siitä kapulakielisestä paperikirjeestä.

Tukevasti kotona Aalto-yliopisto ja Helsingin kaupunki ovat tehneet lukuisia yhteisiä hankkeita, joissa palvelumuotoilun 40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

toimintatapoja on jalkautettu julkiselle sektorille.

Kaupunki on määritellyt käyttäjälähtöiset innovaatiot yhdeksi strategiseksi tavoitteekseen ja haluaa siirtää palvelujen painopistettä organisaatiolähtöisyydestä kohti käyttäjäkeskeisyyttä.

Tuoreimmassa yhteistyöhankkeessa on kehitetty Lauttasaaren kaupunginosassa asiakaskeskeistä palveluverkkoa, jossa ikäihmisten ja omaishoitoperheiden tarvitsemia palveluita on koottu asiakkaiden eikä organisaatioiden mukaan. Asiakas saa halutessaan apua yhtä lailla suun terveydenhoitoon kuin huoleen siitä, miten selvitä arjen askareista.

Tietoa tarpeista on koottu muun muassa selvittämällä asiakkaiden päivittäisiä rutiineja ja heidän käyttämiään sosiaalipalveluita. Kun on ymmärrystä kunkin omaishoitoperheen tarvitsemista tukitoimista ja odotuksista, voi apua tarjota yksilöidymmin, miltei yhden luukun periaatteella. Asiakkaan tehtäväksi ei jää sen pohtiminen, tuleeko apu ja sen budjetti terveyskeskuksesta, hammashoitolasta, hätäkeskuksesta vai vanhustenpalveluyksiköstä.

Sujuvaa suhdetoimintaa Muotoilijan työskentely julkisen sektorin pyörteissä ei aina ole nopeaa ja mutkatonta. Lupaprosessit, organisaatioiden sisäinen jargon, päätöksenteon hitaus ja hallintokuntien tiukat rajat tuovat työhön omanlaisensa lisän. Tuuli Mattelmäki kuulostaa kuitenkin luottavaiselta korostaessaan sitä, miten muotoilun asiantuntijuus on monella tavoin kattavaa erityisesti silloin, kun se yhdistetään muihin osaamisalueisiin.

Palvelumuotoilu on Mattelmäen silmissä mitä suurimmassa määrin suhdetoimintaa. Suhteiden ja verkostojen pitää kattaa palvelun käyttäjä mutta myös palveluntuottaja, päättäjät, hallinto, henkilöstö – lista on laaja.

Kustakin palvelusta tarkastellaan sen koko prosessiketjua. Ketjuun mahtuu useita eri toimijoita, joista jokainen vaikuttaa siihen, mitä loppukäyttäjä, se aivan tavallinen ihminen, lopulta kokee.

Muotoilijoille riittää jatkossakin tehtäviä, jotka eivät liity tuotteen suunnittelemiseen. Toivottavasti tulevaisuudessa edes muutama muotoilija tarttuu siihen kirjepinoon, joka edelleen väijyy omaishoitoperheen pöydänkulmalla.

Palvelumuotoilun asiantuntija, professori Tuuli Mattelmäki on ohjannut useita Helsingin kaupungin kanssa toteutettuja yhteistyÜhankkeita.

International Design Factory Week 2014 © Aalto Design Factory

Swinburne Design Factory Swinburne Design Factory © Kit Haselden Photography

International Design Factory Week 2014. © Aalto Design Factory

Swinburne Design Factory

Siellä

Aalto Design Factory näyttää tietä Aalto-yliopiston Design Factory on monialaisen tiimityön keskus, jossa opitaan tekemisen kautta. Se on ollut inspiraation lähteenä ja esimerkkinä jo neljälle maailman eri puolille syntyneelle Design Factorylle. Toiminta on päässyt hyvään käyntiin Shanghaissa, Melbournessa, Santiagossa ja Genevessä. Tänä vuonna Design Factory Global Network saa neljä uutta jäsentä.

Teksti Marjukka Puolakka

AALTO DESIGN FACTORY tukee uusien Design Factorien perustamista maailmalle. Vaikka jokainen niistä rakentaa toimintansa oman emoyliopiston tarpeisiin, ovat lähtökohdat yhteiset. Niihin kuuluu halu luoda innovatiivisuutta tukevaa oppimisen ja tekemisen kulttuuria. ”Monella toiminta on lähtenyt halusta muuttaa yliopiston sisäistä kulttuuria, ja siihen Design Factory -toimintamalli on ollut avain. Luotetaan siihen, että kaikilla ihmisillä on potentiaalia, ja annetaan tekemisen vapaus, jota tukemalla päästään uudenlaisiin ratkaisuihin. Lähtökohtana on eri alojen opiskelijoiden kokoaminen yhteen pohtimaan ja ratkomaan työelämän ongelmia”, kertoo Design Factory Global Network -koordinaattori Päivi Oinonen.

Design Factoreissa annetaan tilaa myös sattumien kautta löytyville ajatuksille. Otaniemessä yksi tähän mahdollisuuden antava tilaisuus on opiskelijoiden joka tiistai kattama avoin aamiainen. ”Se on otettu innostuneena vastaan myös maailmalla, tosin Kiinassa aamiainen vaihtui paikalliseen kulttuuriin paremmin sopivaksi illalliseksi”, toteaa Aalto Design Factoryn kansainvälisistä toiminnoista vastaava Viljami Lyytikäinen.

Bootcamp innostaa Design Factory Bootcamp on Otaniemen kampuksella kerran vuodessa järjestettävä viikon maksullinen koulutus niille yliopistoille, jotka ovat kiinnostuneita oman DF:n perustamisesta. ”Bootcampilla porukka näkee käytännössä, mistä on kyse. Viikko on intensiivistä oppimista, johon jokainen hakee itselleen sopivaa näkökulmaa.

Ohjelmassa on esimerkiksi opiskelijoiden ja yritysten yhteinen työpaja”, Lyytikäinen kertoo.

Toinen vuosittainen tapahtuma on International Design Factory Week, joka kokoaa eri factorien ihmiset viikoksi yhteen. Tapahtuman vetovastuu on kiertävä, ja tänä vuonna matkataan Chileen. ”Se on mielettömän inspiroiva viikko, jonka aikana suunnitellaan uusia yhteistyöprojekteja. Viime vuonna Australiassa kaikki pääsivät kokemaan paikallisen toiminnan kontekstin. Myös järjestäjän emoyliopisto saa nähdä, mistä kansainvälisessä verkostossa on oikeasti kyse”, toteaa Oinonen.

Design Factory Global Network jatkaa kasvuaan. Uusia tulijoita innostetaan mukaan taas toukokuun Bootcampilla.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 43

Swinburne Design Factory. © Kit Haselden Photography

Sino-Finnish Centre

Nykyiset Design Factoryt

• Australian Swinburne Design Factory (SDF) haluaa olla opiskelijoiden silta työelämään. Projektipohjaisessa opetuksessa setvitään sellaisia yrityskumppanien ongelmia, joiden ratkaisemiseen yksittäisen tieteenalan näkökulma ei riitä. Opiskelijatiimeille ja yritysosapuolille tarjotaan inspiroiva ja kokeiluun kannustava työkulttuuri, jota edistetään muun muassa design jameilla, leivontasessioilla ja yhteisillä aamupaloilla. Mukana on sekä isoja yhtiöitä että pk- ja startupyrityksiä.

SDF perustettiin Aalto Design Factoryn innoittamana tukemaan poikkitieteellistä opetusta siihen kannustavissa tiloissa. Kaikkiin kursseihin liittyy tutkimusosuus ja tiimien työtä tukevat opettajan lisäksi tutkimusja bisnesmentorit. Tarjolla on sekä australialaisvoimin tehtävä tuotekehityskurssi että kansainvälisiä kursseja, joista yksi on yhteinen Aallon kanssa.

Eräässä projektissa opiskelijatiimi kehitti yrityksen teknologiaan perustuvan kaiutinkonseptin, jossa hyödynnettiin muotoilua, brändäystä ja markkinointia. Yritys otti tuotekonseptin jatkokehitykseen, julkaisi tuotteen markkinoille ja päätyi muuttamaan ilmettään tiimin työn pohjalta.

• Shanghain Sino-Finnish Centre (SFC – aiemmin Aalto-Tongji Design Factory) syntyi vuonna 2010 juuri perustetun Aalto-yliopiston ja Tongjiyliopiston yhteistyön pilottihankkeeksi.

Toiminnan pääpaino on opetuksessa ja designissa, joka on yksi Tongjiyliopiston nousevista aloista. Käytännön ja teorian yhdistävillä kursseilla eri alojen ja eri maiden opiskelijat tutustuvat työelämän ongelmiin ja työtapoihin. Yksi SFC:n tehtävistä on viedä Kiinaan suomalaista yliopistojen ja yritysten välistä yhteistyön mallia sekä murtaa kiinalaisen ja länsimaisen kulttuurin välisiä raja-aitoja ja kieli44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

muureja. SFC luo tekemisen kulttuuria, jossa koetellaan perinteisiä rajoja eikä pelätä virheiden tekemistä.

SFC on osa Shanghain Team Finlandia ja tekee yhteistyötä julkisten toimijoiden ja yritysten kanssa. Tästä yksi esimerkki on Aallon ja Tongjin yhteistyöstä alkanut Radical Design Week -tapahtuma, jonka kautta suomalaiselle designosaamiselle on rakennettu laajaa näkyvyyttä Shanghaissa.

SFC on myös suomalaisten olohuone Shanghaissa, ja sen puusaunan lauteilla uusien yhteistyökuvioiden suunnittelu sujuu rennosti.

IdeaSquare/CERN

Hiukkasfysiikan ongelmien lisäksi projekteissa ratkotaan yhteiskunnallisia ongelmia. Projektit ulottuvat parin päivän hackathoneista usean kuukauden kursseihin ja 3–4 vuoden tutkimus- ja kehityshankkeisiin.

Challenge Based Innovation -projektissa 45 opiskelijaa ympäri maailmaa pohti muun muassa sitä, kuinka sensoriteknologian avulla voidaan auttaa vanhuksia tai parantaa ruokaturvallisuutta. Kuuden kuukauden aikana työskenneltiin sekä kasvotusten että etänä ja kehitettiin prototyyppejä opettajien ja inspiraatiovalmentajien kanssa.

• Duoc Design Factory on kaksivuotisen toimintansa aikana jalkautunut Duoc UC -yliopiston neljälle kampukselle eri puolille Chileä. Se perustettiin, jotta yliopiston eri alojen opiskelijat saavat tieteenaloja yhdistäviä oppimiskokemuksia teorian ja käytännön yhdistävillä kursseilla.

Opetuksessa painotetaan kykyä toimia tiimissä, ja oppia annetaan niin pehmeiden taitojen sisäistämisessä kuin yrittäjyysajattelussakin.

Duoc Design Factoryssa on kuluneen vuoden aikana kokeiltu erilaisille

kohderyhmille suunnattuja kurssimuotoja, joihin kuuluivat intensiivikurssi yöopiskelijoille sekä opettajien ja yliopiston henkilöstön työpajat.

Yksi esimerkki menestysprojektista on opiskelijoiden ja vammaisten lasten tukijärjestön yhteistyö. Siinä opiskelijatiimi kehitti chileläisjärjestön ohjauksessa prototyypin tukilaitteesta, jota lapset käyttävät uimaallaskuntoutuksessa.

RTU Design Factory

Duoc Design Factory

• CERNin IdeaSquare Sveitsissä on ylpeä vasta-avatusta omasta rakennuksestaan Euroopan hiukkastutkimuskeskuksen kampuksen ytimessä.

IdeaSquare kehittää kokeellisia uusia tapoja tuoda esille perustutkimuksen yhteiskunnallista arvoa.

Mukana on CERNin fyysikoiden ja Knowledge Transfer -osaston lisäksi mekaniikan, elektroniikan ja IT-alan insinöörejä sekä Geneven alueen järjestöjä. Yhteistyötä tehdään myös eri maiden yliopistojen ja yritysten kanssa.

Opiskelijat tulevat eri aloilta, kuten arkkitehtuuri, teollinen muotoilu, media, markkinointi, bisnes ja insinööritieteet.

Uudet Design Factoryt

International Design Factory Week 2014. © Aalto Design Factory

• Riian teknillisen yliopiston RTU Design Factory haluaa olla neutraali toiminta-alusta yliopiston eri tiedekuntien yhteistyölle. Opiskelijoita kannustetaan mukaan tutkimusprojekteihin, joissa he tutustuvat muotoilun ja tuotekehityksen mahdollisuuksiin.

Työskentelyn periaatteena on antaa mieluummin ohjeita kuin absoluuttisia totuuksia.

Ensimmäisten kurssien joukossa on englanninkielinen kurssi, joka yhdistää designajattelua ja -menetelmiä tuotekehitykseen ja prototyyppien valmistamiseen. Laboratoriotilat ovat vapaasti yliopiston opiskelijoiden ja henkilöstön käytettävissä.

Yksi toiminnan motto on: ”Saamme asiat tapahtumaan hauskasti, ja saamme myös hauskoja asioita tapahtumaan!”

• Uusin maailmanlaajuisen verkoston toimijoista on Soulissa juuri avattu Design Factory Korea. Sen kotipesä on Yonsein yliopiston Underwood International College (UIC), joka antaa poikkitieteellistä opetusta eri puolilta maailmaa tuleville opiskelijoille.

Toiminta lähtee liikkeelle UIC:n Techno-Art -osastosta, joka yhdistää ennakkoluulottomalla tavalla muotoilun, teknologian, kulttuurin ja johtamisen. DF Korea haluaa luoda ympäristön, joka kannustaa luovaan oppimiseen ja käytännön ratkaisujen etsimiseen. Tilaa halutaan antaa myös odottamattomalle.

Politécnico do Porto / GCI

International Design Factory Week 2014 © Aalto Design Factory

46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

• Yksi maailmanlaajuisen verkoston • Portugalin Porto Design Factory (PDF) viettää avajaisiaan toukokuussa. uusista kumppaneista on Hollannin Se yhdistää Politécnico do Porton NHL University of Applied Sciencen opiskelijat, opettajat ja tutkijat sekä yhteyteen perustettava Frisian Design tuoreet startup-yritykset. Johtaja Rui Factory. Taustalla on yliopiston tavoiCoutinhon mukaan ovet ovat avoinna te eri tieteenalojen välisen yhteistyön kaikille, jotka haluavat muuttaa maaillisäämisestä. Hollantilaiset innostuivat maa. PDF haluaa toimia katalysaattotoiminnasta Aalto Design Factoryn rina kokeellisen ja ratkaisukeskeisen viime vuonna järjestämällä Bootopetuksen kulttuurille, joka tukee yritcampilla ja ovat sen jälkeen hakeneet täjyysajattelua. Tarkoituksena on kaamallia Suomesta. Frisian Design Factory taa sekä hierarkkisia, ammatillisia että pääsee täyteen vauhtiin tämän vuoden eri alojen välisiä raja-aitoja. aikana.

Design Factory Bootcamp © Aalto Design Factory

Opetuksen uudet tuulet Aalto Design Factory (ADF) on tuonut Aalto-yliopistoon uudenlaista opetuskulttuuria, jossa korostuvat eri alojen yhdistäminen, ryhmätyöskentely ja ongelmalähtöinen oppiminen.

Vuodesta 2013 ADF on vastannut kandidaattiopiskelijoiden tieteidenvälisestä ja käytännönläheisestä Aaltonaut-sivuaineesta, joka syntyi opetuksen kehittämishankkeena.

Koko yliopiston opetusta lähdettiin uudistamaan kandidaattiohjelmista syksyllä 2013. Nyt kaikissa tekniikan korkeakouluissa ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa on kussakin vain yksi kandidaattiohjelma. Kauppakorkeakoulussa ohjelmia on kaksi: suomenkielinen Helsingissä ja englanninkielinen Mikkelissä.

Opiskelijat hakevat nyt entistä laajempiin opintokokonaisuuksiin ja voivat tehdä niiden sisällä valintoja.

Ideana on tukea monialaisia opintoja. Ensimmäisen vuoden aikana opiskelijat saavat tiivistä henkilökohtaista ohjausta ja heitä kannustetaan päätoimiseen opiskeluun. Opintojen etenemistä myös seurataan aktiivisesti.

Kaikki kandidaattitason opetus siirtyy vaiheittain Otaniemeen peruskorjattuihin Otakaari 1 -rakennuksen tiloihin.

Myös maisteritasoinen diplomiinsinöörikoulutuksen tutkintorakenne muuttuu. Uusien ohjelmien mukainen opiskelu alkaa elokuussa 2015.

Kaikki minusta -visualisointikilpailu haastaa opiskelijat suunnittelemaan digitaalista Suomea. Visualisoi uudella ja selkeällä tavalla kansalaisten omia rekisteritietoja ja voita 15.000 euroa! kaikkiminusta.suomi.fi

Nominate your candidate for the 2016 Millennium Technology Prize

by July 31, 2015 at Ǥ ǤƤȀ

Nimeä ehdokkaasi vuoden 2016 Millenniumteknologiapalkinnon saajaksi 31.7.2015 mennessä: Ǥ ǤƤȀ

IN COOPERATION WITH | YHTEISTYÖSSÄ

AWARDED BY | PALKINNON JAKAA

Urapolku johti Aaltoon

10 min

Professorien urajärjestelmä tuo Aalto-yliopistoon osaajia ulkomailta. Uusista professoreista noin kolmannes on kansainvälisiä rekrytointeja.

Italialainen Santo Fortunato ja viisi muuta professoria kertovat työstään ja tutkimusaiheistaan.

Toimittanut Tiiu Pohjolainen, Paula Haikarainen Käännökset Ned Kelly Coogan Kuva Terhi Korhonen Kuka olet?

Olen Santo Fortunato, kompleksisten järjestelmien tutkimuksen professori Perustieteiden korkeakoulusta.

Mitä tutkimusryhmäsi tekee?

Tutkimme kompleksisuutta erilaisissa järjestelmissä.

Painopisteemme on sosiaalisissa järjestelmissä ja informaatiosysteemeissä. Esimerkiksi epidemioiden leviäminen populaatioissa tai jalankulkijoiden kollektiivinen liikehdintä ovat kompleksisia ilmiöitä. Jos jonkin järjestelmän käyttäytymistä ei voida päätellä suoraan sen ainesosien käyttäytymisestä, järjestelmä on kompleksinen.

Viime vuosina olen tutkinut myös tieteilijöiden käyttäytymistä heidän viittaus- ja yhteistyökuvioidensa perusteella, eli olen tehnyt niin sanottua tieteen tiedettä.

Kuinka päädyit alalle?

Fysiikkaa olen halunnut opiskella niin kauan kuin muistan. Haaveenani oli tutkia luonnonlakeja, mikä johdatti valitsemaan väitöskirjani aiheeksi teoreettisen hiukkasfysiikan. Seuraavaksi minut sai otteeseensa kompleksinen järjestelmätiede, uusi, nouseva ala.

Lähdin innokkaasti mukaan, sillä se antaa mahdollisuuden tutkia ongelmia, jotka ulottuvat useille tieteenaloille. Näkemyksiään voi vertailla hyvin eritaustaisten tutkijoiden kanssa. Ja koska kyseessä on vielä orastava ala, on olemassa realistinen, joskin vähäinen, mahdollisuus löytää jotain uraauurtavaa.

Mikä on parasta työssäsi?

Kiehtovinta on mahdollisuus keksiä uudentyyppisiä ongelmia. Alaltamme löytyy jo tarkasti määriteltyjä polkuja, ja tekijät ovat yhä tarkemmin erikoistuneita, mutta vielä on tilaa lähteä uusiin suuntiin ja avata

tutkimukselle koskemattomia kohteita. Suurella osalla siitä tutkimuksesta, jota nyt teen, on mahdollisuus päätyä käytännön sovelluksiin esimerkiksi liike-elämässä tai tiedepolitiikassa. Sellaista näköalaa ei ollut, kun tein teoreettisempaa työtä hiukkasfyysikkona.

Mikä on työssäsi vaikeinta?

On haasteellista työskennellä melko tuoreella tieteenalalla. Kilpailu työpaikoista on kovaa. Uusien tutkimuslaitosten syntymistä odotellessa kaltaiseni tieteilijä joutuu hakemaan töitä perinteisiltä aloilta. Rahoitusta on vaikea hankkia, koska aiheistamme ei juuri tehdä kutsuhakuja. Onneksi tilanne on paranemassa, sillä ala kasvaa ja tulee aiempaa näkyvämmäksi, ja useat tiedeyhteisöt ovat alkaneet ymmärtää konseptiemme ja menetelmiemme potentiaalin omien projektiensa rinnalla.

Mistä olet urallasi ylpeä?

Olin onnekas, kun otin ensiaskeleita kompleksisen järjestelmätieteen maailmassa ja pääsin heti tutkimaan ongelmaa, joka oli vasta nousemassa kiinnostuksen kohteeksi. Kyse oli yhteisöjen havaitsemisesta verkostoissa. Yhteisöt ovat olioita, jotka ovat vahvasti sukua toisilleen, mutta eivät niinkään muulle osalle sitä järjestelmää, johon ne kuuluvat. Esimerkkinä voisi mainita ystäväjoukon sosiaalisessa verkostossa.

Menetelmät, joiden avulla tällaisia ryhmiä voi tunnistaa tutkimalla pelkkää verkostorakennetta, ovat hyvin kysyttyjä. Minä satuin tekemään alalla joitakin perustavanlaatuisia avauksia. Siitä minut nykyään parhaiten tunnetaankin.

Olen myös ylpeä tulevan ICCSS 2015 -konferenssin puheenjohtajuudesta. Ensimmäinen kansainvälinen laskennallisen sosiaalitieteen konferenssi järjestetään aloitteestani Helsingissä kesäkuussa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 49

10 min

Urapolku

Sofia Pantouvaki • Elokuva- ja tv-pukusuunnittelun professori (Professor of Practice) • Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu • Tullut Aaltoon Peleponnesoksen yliopistosta Kreikasta

”TÄNÄ VUONNA Costume in Focus -tutkimusryhmämme suurin ponnistus oli maaliskuussa järjestetty pukusuunnittelun konferenssi. CriticalCostume 2015 herätti kansainvälistä kiinnostusta, osallistujia saapui 25 eri maasta. Tavoitteena oli vahvistaa kasvavaa globaalia kiinnostusta pukusuunnittelun tutkimukseen.

Samalla esittelimme siihen uudenlaisia

lähestymistapoja, kuten suoria ja tallennettuja performansseja. Konferenssiin kuului myös näyttely.

Costume in Focus on ensimmäinen ryhmä Suomessa, joka kehittää tutkimusta pukusuunnittelun alalla. Tavoitteena on tuottaa uusia tapoja ajatella taiteellista toimintaa. Näin syntyy sekä uudenlaisia ideoita että kriittistä keskustelua, jotka täydentävät alalla jo olevaa tietoa.

Ryhmäni rakentaa pohjaa tulevalle tutkimustyölle. Koulutamme uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita ja koetamme vakiinnuttaa metodologisia työkaluja myöhempää tutkimusta varten.

Työskentelemme aktiivisesti kansainvälisen pukusuunnittelun tutkimusverkoston luomiseksi ja kehitämme tutkimusprojekteja, joilla on maailmanlaajuista vaikutusta.. Tällä hetkellä meillä on käynnissä Suomen Akatemian rahoit-

Adolfo Vera

tama 1,2 miljoonan euron tutkimusprojekti pukusuunnittelun metodologioista.

Minua vie eteenpäin intohimo tähän alaan ja vahva halu tehdä luovaa tutkimusta. Työmme on ajan hermolla: nyt on aika puhua pukusuunnittelusta, ja me aaltolaiset olemme ottamassa merkittävän roolin alan kansainvälisessä tutkimuksessa.”

aivan omalla tavallaan, joten tarvitsemme aiempaa monimutkaisempia malleja ja prosessointimenetelmiä.

Digitaalinen aikakausi on porskuttanut eteenpäin jo vuosia, mutta älykkäät RF-teknologiat ovat yhä tarpeen. Uusia • Sähkötekniikan apulaisprofessori sovellusmahdollisuuksia ilmenee jatku(Assistant Professor) • Sähkötekniikan korkeakoulu vasti esimerkiksi energiatehokkuuteen • Tullut Aaltoon Tokion teknillisestä tai datasignaalinopeuteen liittyvillä yliopistosta Japanista alueilla. Ydinosaamistamme on RF-elementtien, kuten antennien, suunnittelu ”TUTKIMUSRYHMÄNI työskentelee sekä aaltojen etenemisen mallintaminen uuden sukupolven radiojärjestelmien käyttöympäristöissä. Työskentelemme parissa. Tutkimme radiofrekvenssi- eli aktiivisesti millimetriradioaaltojen eteRF-teknologioita. Tähän asti niitä on nemisen mallintamisessa, radiotoistinsovellettu eniten matkapuhelinverkoissa, ten RF-suunnittelussa ja matkapuhelinmutta tutkimme myös muita sovellusantennien arviointitekniikoiden parissa. mahdollisuuksia esimerkiksi lääketieToiminta useissa kansallisissa ja kanteessä tai katastrofien jälkihoidossa. sainvälisissä akateemisissa, teollisissa ja Työni jännittävin osa liittyy RF-järjes- standardointiin liittyvissä projekteissa telmien ongelmiin. Niiden ratkaisemiseksi ohjaa tutkimusryhmämme työtä. Itse käsittelemme sekä matalataajuisia digipysyn ajan tasalla huippuasiantuntijoiden taalisia signaaleja että analogisia signaa- viimeisimmistä tieteellisistä tuloksista leja korkeataajuusjärjestelmissä. Signaa- myös siitä syystä, että arvioin artikkeleita lit etenevät korkeataajuusjärjestelmissä kahteen kansainväliseen tiedejulkaisuun.”

Katsuyki Haneda

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Leena Ylä-Lyly

johti Aaltoon

• Markkinoinnin professori (Associate Professor) • Kauppakorkeakoulu • Tullut Aaltoon EBSyliopistosta Saksasta ”TUTKIN kuluttajien kokemuksia itsepalveluteknologioista. Näiden teknologioiden avulla käyttäjät voivat tuottaa palvelun itse, ilman palveluhenkilöstön välitöntä osallistumista. Kuluttajastahan on tavallaan tullut yrityksen osa-aikainen työntekijä – esimerkiksi kun hän tekee lähtöselvityksen lennolle käyttämällä automaattia.

Anni Hanén

Tomas Falk

Teknologian lisääntyminen on muuttanut palveluprosessia dramaattisesti.

Asiakas on jo monin tavoin integroitu mukaan palveluntuottamiseen. Siitä, kuinka hyvin asiakkaan ja koneen välinen vuorovaikutus sujuu – verrattuna perinteiseen ihmistenväliseen palvelukohtaamiseen – tulee ratkaiseva tekijä monen yrityksen menestyksessä. Avainkysymykset, joihin yritän tutkimuksellani vastata, liittyvät esimerkiksi asiakastyytyväisyyteen monikanavaisissa ympäristöissä ja siihen, miten asiakkaat omaksuvat itsepalveluteknologioita.

Pääsen työssäni käsittelemään tieteellisesti kiinnostavia ajankohtaisia aiheita, kuten verkkokauppaa tai mobiilimaksamista. Saan keskustella tutkimuslöydöksistä opiskelijoiden ja käytännön toimijoiden kanssa. Lisäksi minulla on vapaus itse päättää tutkimusaiheista.”

taloudellisten ratkaisumallien pariin.

Missioni liittyy kestävyyteen – haluan innostaa opiskelijoita innovoimaan kiertotaloutta. Opetus- ja tutkimustyöni perustuu näkemykseen, jossa yhdistyvät • Järjestelmäsuunnittelun tuotesuunnittelu ja metallurginen prosesprofessori (Adjunct Professor) sointi.

• Kemian tekniikan korkeakoulu Olen maailmanlaajuisesti tunnettu • Tullut Aaltoon Delftin teknillisestä asiantuntija kierrätyksessä, kierrätyssuunnittelussa sekä kiertotalouteen ja yliopistosta Hollannista kestävyyteen liittyvissä kysymyksissä.

Suhtaudun näihin aiheisiin intohimoisesti. Olen julkaissut useita kirjoja, yli ”TYÖSKENTELEN teknologiajohtajana Outotecilla ja osa-aikaisena järjestelmä- 400 artikkelia ja minulle on myönnetty suunnittelun professorina Aalto-yliopis- lukuisia palkintoja.

Mottoni on: Jätä maapallo nykyistä tossa. Asiantuntemukseni kohdistuu metallurgian prosesseihin sekä prosessi- parempaan kuntoon ja tarjoa siihen suunnitteluun, -simulaatioon ja -kontrol- työkalut sekä filosofia. Olen ollut myös kirjoittamassa YK:n ympäristöohjelman liin. Kaksoisroolini teollisuudessa ja raporttia, ja mottoni näkyy vahvasti akateemisessa maailmassa antaa mahsiinäkin tekstissä.” dollisuuden ohjata opiskelijoita teknis-

Vishal Singh • Apulaisprofessori, tietoyhdennetty rakentaminen (Assistant Professor) • Insinööritieteiden korkeakoulu • Tullut Aaltoon Deakin-yliopistosta Australiasta ”TUTKIMUSRYHMÄNI tarkastelee rakennettua ympäristöä tarkoituksena parantaa sen hallintaa kaikissa elinkaaren vaiheissa sekä edistää siihen liittyvää päätöksentekoa. Painotamme systeemiajattelua sekä teorian ja käytännön välistä vahvaa yhteyttä.

Rakennussektori on sirpaloitunutta.

Ala on tyypillisimmillään projektiperus-

tainen, ja sillä toimii lukuisia sidosryhmiä eroavine näkemyksineen. Työntekijöiden taidot ja tekniset valmiudet vaihtelevat suuresti. Näistä syistä jokainen hanke on ainutlaatuinen. On haastavaa kehittää teorioita, työkaluja ja parhaita käytäntöjä, jotka ovat yleislaatuisia, mutta riittävän spesifejä tuodakseen järjestelmällisiä muutoksia rakentamiseen.

Tutkimusryhmämme soveltaa monitieteistä lähestymistapaa. Yhdistämme teorioita esimerkiksi designin, tietojenkäsittelyn, kognition, rakentamisen leanajattelun, innovoinnin ja toiminnanohjauksen aloilta kehittääksemme työkaluja ja metodeja rakentamisen tietomalleihin. Haluamme rakentaa vahvaa teoreettista pohjaa ja luoda käsitteellisiä malleja, jotka voidaan kääntää laskennallisiksi työkaluiksi.”

Adolfo Vera

Matti Immonen

Markus Reuter

Poimintoja ansiokkaista väitöksistä 2010–2015 Toimittanut Marjukka Puolakka

Porosaamelaisuus kertomusten valossa

kevättulvat voivat hieman pienentyä.

Tulevaisuuden kesiä saattavat vaivata Taiteen maisteri Leena Valkeapään sekä kuivuus että rankkasadetulvat. väitöstyö tarkastelee porosaamelaista Tuloksia voidaan hyödyntää järvien elämäntapaa ja kulttuuria. Valkeapää su- säännöstelyssä ja tulvariskien hallinnaskeltaa tutkimuksessaan perinteisiä antro- sa. Tulokset ovat myös kansainvälisesti pologisia lähestymistapoja edemmäs, kun merkittäviä, sillä työssä on kytketty laahän asettaa vuoropuheluun Nils-Aslak joja alueita kuvaavien ilmastomallien Valkeapään runouden, tieteelliset ja tuloksia jokien virtaamatietoihin.

Noora Veijalainen 1.6.2012: kaunokirjalliset elämäntapakuvaukset Estimation of climate change impacts sekä omat tuntemuksensa. Taiteellista on hydrology and floods in Finland. ajattelemista kehittelevän tutkimuksen kohteena on Käsivarren Lapissa luontoon Insinööritieteiden korkeakoulu. kietoutunut elämä. Tutkimusteemoja tuuli, poro, aika ja tuli on peilattu ihmisen oloon ja elämään luonnossa.

Uusia ajattelumalleja videon avulla Valkeapää on rakentanut vuoropuhelua myös valitsemiensa kolmen erilaisen ja eri Kauppatieteiden maisteri Joel Hietanen perehtyi markkinoinnin alan väitösaikakausien kertojien välille. Nils-Aslak kirjassaan videon käyttöön esittävän Valkeapään runojen rinnalle on sijoitettu ilmaisun välineenä ja ajattelumallien tutkijan puolison Oula A. Valkeapään tuottajana. Tutkimus kyseenalaistaa tekstiviestejä sekä otteita ruotsinsaamelaiperinteisen ajatuksen liikkuvasta kuvasta sen Johan Turin teoksesta Kertomus saamelaisista, jonka alkukielinen teos on ”totuutena” tai ”todellisena” osana elävuodelta 1910. mää. Työ korostaa videokuvan taiteelPorojen kanssa luonnossa elävän ihmilista potentiaalia uusien, uskottavien ja sen yhteys elämän yksinkertaisiin perusmielikuvia herättävien ajattelumallien elementteihin on säilynyt nykyaikanakin tuottamisessa. Emotionaalisena välineenä suorana. Kertojien tekstien valossa ihminen videota voidaan käyttää myös akateemion kietoutunut luontoon elämällä luonnon sen tutkimuksen popularisoimiseen. kanssa ja sen ehdoilla.

Video on digitalisoitumisen myötä Leena Valkeapää 11.11.2011: läsnä kaikkialla ihmisten elämässä, mutta Luonnossa. Vuoropuhelua Nils-Aslak sen käyttö tutkimuksessa on vielä varsin Valkeapään tuotannon kanssa. harvinaista. Hietasen tutkimus tekee Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. avauksen tämän puutteen korjaamiseksi ja tuo esiin tiedon tuottamisen mahdollisuuksia videovälineen avulla. Työ kerää Talviset tulvariskit ja hyödyntää useita postmoderneja näköSuomen järvissä kulmia videografiseen työhön kulttuuriDiplomi-insinööri Noora Veijalainen sen kuluttajatutkimuksen alalta. Filososelvitti väitöskirjassaan ilmastonmuutok- fisia näkökulmia havainnollistavat myös esimerkit Hietasen kolmesta omasta sen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja tulviin Suomessa aina vuoteen 2100 asti. videografisesta projektista.

Veijalainen keräsi yhteen useiden ilmasto- Joel Hietanen 15.6.2012: Videography in consumer culture theory: mallien tuloksia ja vertaili eri tapoja an account of essence(s) and production. ilmastonmuutossignaalin siirtämisekKauppakorkeakoulu. si näistä malleista veden kiertokulkua kuvaavaan malliin.

Ilmastonmuutoksen selvimmät vaikutukset nähdään veden virtaamien vuoden- Neste-neste-rajapintojen aikaisvaihtelussa. Keskilämpötilan nous- reaktiot yllättivät tessa sateet saadaan talvisin yhä useam- Tekniikan lisensiaatti Pekka Peljon fysikaalisen kemian alan väitöstyö käsitmin vetenä. Syksyn ja talven vesisateet telee neste-neste-rajapinnoilla tapahtukasvattavat tulvia suurissa järvissä ja via reaktioita useista näkökulmista. niiden laskuojissa. Talviset tulvariskit kasvavat esimerkiksi Saimaassa, Päijän- Tutkimus osoitti, että rajapintojen sähkökemian avulla voidaan ymmärtää teessä ja Kymijoessa. Pohjoisessa taas 52 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

paremmin tärkeitä katalyyttisiä mekanismeja ja valmistaa orgaanisia molekyyleja.

Tutkimuksessa myös esitellään nesteneste-rajapintojen sähkökemiaan perustuva uudentyyppinen polttokenno.

Tutkijan yllätykseksi hapenpelkistyskatalyytit (Packman-porfyriinit) eivät toimineetkaan odotetulla tavalla, vaan hapen pelkistys tapahtui suurelta osin ensin vetyperoksidiksi eikä suoraan vedeksi. Yllättävää oli myös se, että protonin siirto orgaaniseen faasiin katalysoi tehokkaasti ferroseenimetanolin substituutioreaktioita.

Työssä kehitetyt menetelmät auttavat ymmärtämään paremmin erilaisten katalyyttien toimintaa ja reaktiomekanismeja. Näin voidaan kehittää entistä parempia katalyyttejä, jotka korvaavat nykyisin yleisesti käytetyn platinan esimerkiksi polttokennoissa. Protoninsiirron katalysoimaa reaktiota voidaan myös soveltaa monien orgaanisten molekyylien synteesissä.

Pekka Peljo 5.4.2013: Proton Transfer Controlled Reactions at Liquid-Liquid Interfaces.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

Grafeeni vuorovaikuttaa Grafeeni on tasomainen hiilipohjainen rakenne, jolla on lupaavia sovelluskohteita nanomittakaavan elektroniikan rakennusmateriaalina ja optisissa sovelluksissa.

Diplomi-insinööri Mari Ijäs tutki teoreettisen ja laskennallisen fysiikan alaan kuuluvassa väitöstyössään ympäristön vaikutusta grafeenin ominaisuuksiin.

Ijäs selvitti laskennallisesti grafeenin vuorovaikutusta halogeenien kanssa sekä grafeenin sähköisten ominaisuuksien käyttäytymistä metallipinnalla olevissa grafeeninanorakenteissa.

Työssä selvitettiin substraatin merkitys vedyn kiinnittymisessä grafeenin pinnalle.

Lisäksi Ijäs ehdottaa menetelmää, jolla grafeeninauhoja voitaisiin valmistaa käyttämällä klooria hiilinanoputkia avaavana reagenssina. Työ selittää myös teoreettisesti grafeeninanorakenteiden pyyhkäisytunnelointimikroskopiamittauksia.

Samalla Ijäs ennustaa tunnusmerkkejä, joilla grafeenin reunalla olevaa vedyn määrää voidaan mahdollisesti tunnistaa pyyhkäisytunnelointimikroskopiamittaustiedon perusteella. Työ tuo arvokasta perustietoa hiilipohjaisen nanoelektroniikan sovelluksiin.

Mari Ijäs 13.9.2013: Chemically modified and nanostructured graphene.

Perustieteiden korkeakoulu.

Aalto-yliopiston väitöskirjat verkossa: aaltodoc.aalto.fi, books.aalto.fi

Pianon pauloissa Rakkaasta harrastuksesta voi kehkeytyä aihe väitöstyöhön – ja alku työuralle, huomasi pianon ääressä viihtyvä Heidi-Maria Lehtonen.

Teksti Marjukka Puolakka Kuva Anna Tärnhuvud

tutkijakoulusta. Työhön kuului tutkijavierailu Tukholman Kungliga Tekniska Högskolaniin. Siellä sain tehdä tutkimusta Tekniikan tohtori Heidi-Maria Lehtoprofessori Anders Askenfeltin kanssa, nen pitää itseään etuoikeutettuna. Hän joka on yksi maailman tunnetuimmista sai tehdä väitöskirjan itselleen äärimmäi- pianon akustiikan tutkijoista. Teimme sen rakkaasta aiheesta, joka on ollut myös mittavat äänitykset liittyen flyygelin hänen harrastuksensa 6-vuotiaasta lähtien. osittaiseen kaikupedaalin akustiikkaan.”

Toisen tutkijavierailun Lehtonen Kyseessä on piano. Lehtonen perehtyi audiosignaalinkäsittelyn alaan kuuluvas- teki Veronan yliopistoon, jossa syntyi sa väitöskirjassaan pianon signaaliäänen pohjatyö pianon kaikupedaalin synteeanalyysiin, havaitsemiseen ja fysiikkaan siin liittyvälle tutkimukselle. Väitöstyön päätulokset liittyvät juuri pianon kaikuperustuvaan mallinnukseen. pedaalin analyysiin ja sen mallintamiseen.

Musiikkilukiota käyneen nuoren naisen tulevaisuuden suunnitelmissa Flyygelistä luodinreikäiseksi oli lääkärin ura. kapakkapianoksi ”Juuri ennen ylioppilaskirjoituksia ”Kaikupedaali on yksi pianon äänitajusin, että jos lähden lukemaan lääkesynteesin haastavimmista osista. Sitä tiedettä, en pysty luonnollisesti yhdispainettaessa kaikki pianon lähes 250 tämään musiikkia ammattiini. Sitten kieltä pääsevät vapaasti värähtelemään käsiini sattui Teknillisen korkeakoulun abiopas, jossa esiteltiin akustiikan tutki- samaan aikaan. Siinä riittää mallintamista. Julkaisimme ensimmäisinä musta.” maailmassa kattavan analyysin siitä, Lehtonen aloitti opinnot TKK:lla syksyllä 2001. Koulutusohjelma oli tieto- miten pianon ääni ja erityisesti sen liikennetekniikka ja pääaineeksi valikoi- vaimenemiskäyttäytyminen muuttuvat tui akustiikka ja äänenkäsittelytekniikka. kaikupedaalia ja osittaista kaikupedaalia Vuoden 2004 kesätyö akustiikan ja äänen- käytettäessä.”

Väitöstyössä Lehtonen kehitti uuden käsittelytekniikan laboratoriossa johti diplomityöhön, jossa Lehtonen tutki kieli- sukupolven digitaalipianoihin algoritmeja, jotka perustuvat äänentuottomekanissoittimien akustiikkaa. ”Diplomityön jälkeen aloitin laborato- min mallintamiseen. Tekniikka huomioi muun muassa eri soittotyylien vaikutuksen riossa väitöstyön ja sain paikan GETA-

ääneen. Soitin voi myös parametreja vaihtamalla muuttua konserttiflyygelistä epävireiseksi kapakkapianoksi. Tuloksista on hyötyä myös kotipianisteille. ”Digitaalipianot ovat akustisia soittimia halvempia ja pienempiä, ja ne ovatkin tänään hyvin yleisiä. Ne sopivat hyvin myös kerrostaloihin, koska eivät aiheuta asunnosta toiseen etenevää runkoääntä.

Toivon, että työni tuloksista on hyötyä entistä parempien digitaalipianojen kehityksessä.”

Unelmatyössä Dolbylla Nyt Lehtosen työpaikka on Dolby Laboratories Tukholmassa. Työ tutkimusinsinöörinä on osoittautunut ihanteelliseksi. ”Olen Dolbyllä päässyt oppimaan valtavasti uutta ja samalla saanut täysillä hyödyntää maisteri- ja jatko-opintojeni oppeja. Aallosta saamani koulutus on ollut arvokas pääoma.”

Piano on edelleen rakas harrastus, mutta nyt enemmän yleisön puolelta kuunneltuna. Lehtonen harrastaa ahkerasti myös spinningiä ja juoksemista, molempia luonnollisesti hyvän musiikin tahdissa.

— Heidi-Maria Lehtonen 3.12.2010: Analysis, perception, and synthesis of the piano sound.

Sähkötekniikan korkeakoulu.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 53

Helena Hagberg

Kolumni

Tekniikka, mäkihyppy ja siemenperunat SUOMI OLI PITKÄÄN mäkihypyn suurvalta. Ei ollut arvokilpailua, jossa

suomalaiset eivät olisi olleet vähintäänkin vahvoja kilpailijoita palkintosijoista yltäen usein kultamitaliin saakka. Nyt emme ole yhtä hyvässä asemassa. Onneksi tilanteeseen on havahduttu, ja olemme saaneet lukea, kuinka urheilujohdon vakaana aikomuksena on panostaa lisää valmennukseen. Tavoitteena on palata jälleen eturivin kansakunnaksi mäkihypyn jalolla saralla.

Mielestäni tekniikan ja koulutuksen asemaa Suomessa voi tietyllä tavoin verrata mäkihyppyyn. Suomi oli vuosituhannen taitteessa globaalisti tunnettu paitsi peruskoululaisten kovasta keskimääräisestä tasosta myös huippuosaamisestaan muutamallakin tekniikan alalla.

Erityisen häikäisevää menestys oli tietoliikennetekniikassa ja matkapuhelimissa, joissa Nokian markkinaosuus kolkutteli jo neljääkymmentä prosenttia.

Sittemmin tilanne on muuttunut. Suomi on menettänyt rajusti osuuksiaan korkean teknologian markkinoilla. Ulkomaankaupan vaihtosuhde on heikentynyt toistakymmentä vuotta putkeen, mikä sekin indikoi tuotekilpailukyvyn heikkenemistä. Kansakuntana yritämme pitää hyvinvointivaltiosta kiinni sellaisten tuotteiden turvin,jotka vain suhteellisesti halpenevat jatkuvasti.

Loistavia poikkeuksia toki on, mutta yleisesti yritykset ovat reagoineet niukkenevaan katteeseen vähentämällä investointejaan ja säästämällä tutkimus- ja kehityspanoksistaan. Tasearvoilla mitattuna suomalaisten yritysten pääomakanta on supistunut useilla miljardeilla sitten vuoden 2008, ja olemme nyt suunnilleen 1980-luvun tasolla.

Valtiovalta ei toimi sen kaukonäköisemmin ja säästää taloudellisten reunaehtojen ahdistamana koulutuksesta – yhteensä puhutaan jo 1,7 miljardista. Toistaiseksi säästöt ovat kohdelleet yliopistosektoria suhteessa lievemmin kuin muita, mutta uhkana on, että koulutuksen leikkaukset kohdistuvat seuraavaksi yliopistoihin. Toivoa ei toki ole menetetty – onhan mäkihypyssäkin huomattu parhaan mahdollisen valmennuksen merkitys menestykselle.

Modernissa, tietoon perustuvassa taloudessa tutkimus ja opetus ovat samantapaisessa asemassa kuin siemenperunat maataloudessa: niiden avulla luodaan edellytykset tulevien vuosien hyvinvoinnille.

Talonpojat ovat aina tienneet, ettei kovimmankaan katovuoden jälkeisenä talvena pidä syödä laaria tyhjäksi – muuten ei ole seuraavana vuonna senkään vertaa syötävää. Tämän päivän taloudessa siemenperunoiden virkaa toimittavat osaaminen ja henkinen pääoma. Uutta osaamista luodaan nimenomaan yliopistoissa. Niiden kehittämiseen on oltava varaa syvimmässäkin talouden taantumassa.

— Heikki Kauppi

54 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13

Kirjoittaja on Tekniikan Akateemisten Liitto TEK ry:n toiminnanjohtaja.

Hän on koulutukseltaan diplomi-insinööri Teknillisestä korkeakoulusta ja MBA Navarran yliopiston IESE Business Schoolista.

Katse kiinnostavaan opintoprojektiin.

Vau!

Sähköpaja-kurssilla yhdistyvät iloinen asenne ja insinööriosaaminen.

Robottikäsi

rakentui ryhmätyönä Teksti Niina Nevamäki Kuva Mikko Raskinen

kohteista. Tietokoneella ohjattavan robottikäden liikkuminen joka suuntaan on ryhmän mielestä yksi parhaista onnistumisista. Tämän mahdollistaa ohjelma, joka lukee hiiren liikettä ja vie käskyt robottikädelle.

KOVAA TYÖTÄ ja ryhmätyötaitoja vaativa sähköpajaRobottikäden ranteen asento seuraa ohjaajan ranteen kurssi on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden kes- asentoa käteen puettavan kiihtyvyysanturin avulla. Pihkuudessa. Tulokset esitellään julkisesti, ja ihmeteltätiä ohjataan puolestaan taivutusanturia puristamalla. väksi kertyy vuosi vuodelta mitä ihmeellisimpiä näyt”Haasteena on saada kiihtyvyysanturi toimimaan teitä tulevien diplomi-insinöörien osaamisesta. Tällä täydellisesti. Nyt se välillä jumittaa koko systeemin”, kertaa ihailtavana on lähes täydellisesti toimiva robotti- Jyri Maanpää kertoo. ”Olemme tyytyväisiä, kun saamme robottikäden toimikäsi. Nerokkaasta ohjailtavuudestaan kehuttu työ saa vaksi prototyypiksi ilman lastentauteja. Tarkoitus olisi tekijöiden suupielet hymyyn. ”Ranteen ohjailu kiihtyvyysanturilla sekä sormilla vielä omalla ajallamme toteuttaa siihen lisää toimintoja”, ohjailtava taivutusanturi ovat täysin meidän omia ryhmä jatkaa. ideoita”, kolmannen vuoden tietotekniikkaopiskelija Kurssin opetus Pontus Lundström iloitsee.

Työryhmä ahkeroi robottikäden kimpussa koko viime Samaa mieltä ovat kolmannen vuoden teknillisen syksyn. Kun laite lopulta juuri ennen joululoman alkua fysiikan ja matematiikan opiskelijat Maaria Salmi ja saatiin toimimaan demoluennolla, riemu oli luettavissa Jyri Maanpää sekä syksyllä kandiksi valmistunut autokaikkien kasvoilta. Loppukiri tuotti tulosta. maatio- ja systeemitekniikan opiskelija Samppa Jenu.

Projektin aikana opiskelijoille tulivat tutuksi Ryhmä muodostui aiempien tuttavuuksien mutta myös ryhmässä työskentelyn hyödyt ja haasteet sekä työyhteisen innostuksen saattelemana. Kaikki olivat yhtä elämässä vastaan tulevat kovat deadlinet. Yhteisen mieltä siitä, että harjoitustyö saa olla vaativa.

Robottikäsi on ryhmän suunnittelema alusta loppuun vision löytyminen oli tärkeää. ”Päätimme tehdä kaiken itse alusta loppuun. Se vei saakka. Robotin aivoina on käytetty itse tehtyä Arduinoalustaa eikä muoviosissakaan ole tyydytty helpoimpaan aikaa, mutta hauskaa oli. Käytimme hyviä suunnitteluratkaisuun. Ryhmä on suunnitellut jokaisen muoviosan, ohjelmia, lisäksi itse rakennettu Arduino-alusta sekä ja ne on tulostettu 3D-tulostimella. Kurssilla tehokkaasti osien ja ohjausten kokoon kasaaminen toivat arvokasta käytössä ollut 3D-tulostus olikin yksi motivaatiotekijä. oppia.” ”Yhden osan tulostus kesti jopa neljä tuntia. Kun osa Sähköpaja-kurssi on pakollinen Sähkötekniikan valmistui ja etenkin, kun kaikki osat sopivat yhteen, korkeakoulun ensimmäisen vuoden opiskelijoille tunne oli hieno”, ryhmä muistelee. mutta avoin muidenkin koulutusohjelmien opiskelijoille.

Kurssilla tehtävät projektit vastaavat parhaimmillaan Tavoitteena toimiva prototyyppi työelämän vaatimuksia. Kurssi järjestetään keväisin ja Idea robottikäden rakentamiseen syntyi internetistä syksyisin, ja se on saanut kiittävää palautetta niin opislöydetystä videosta, ja siinä havaituista parannuskelijoilta kuin ulkopuolisilta yhteistyökumppaneilta.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 55

Ville Kyrki,

ottaisitko robotin kotiisi?

Palvelurobotiikan professori kelpuuttaisi koneen ainakin ikkunanpesuun.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Terhi Korhonen Onko kotonasi robotti-imuri?

En omista. Ehkä pitäisi hankkia, mutta minun voisi olla vaikea tyytyä 69 euron malliin.

Ottaisitko robotin kotiapulaiseksi?

Mihin hommiin se parhaiten soveltuisi?

Kotiapu kelpaisi kyllä robotiltakin. Mutta kovin paljoa enempää kuin imurointia tai lattianpesua niiltä on vielä turha odottaa, suurin osa kaupallisesta tarjonnasta huoltaa pintoja. Ikkunanpesu voisi olla kiva. Yleiskäyttöistä robottikotiapulaista tuskin nähdään vuosiin, sitä vastoin uusia yksittäisiä sovelluksia kyllä ilmestyy.

Robotit kiehtovat mielikuvitustamme.

Mikä robottifiktio on itsellesi mieluisin?

Nykyään viehätyn eniten Isaac Asimovin tarinoista. Niissä käsitellään syvällisesti monia robottien ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja etiikkaan liittyviä kysymyksiä, vaikka ensimmäiset tarinat ilmestyivät jo 1940-luvun alussa.

Liikenteen automatisoinnista puhutaan paljon. Lähtisitkö automaattisen auton tai metron kyytiin?

Kyllä. Automaattimetron kyydissä olen ollut jo joitain vuosia sitten Ranskassa ja Sveitsissä.

Missä tehtävissä robotit ovat jo arkipäivää?

Vaikkapa logistiikassa automaattivarastot ovat yleisiä. Kehitys on asteittaista, esimerkiksi autojen automaattinen taskuunpysäköinti ja älykkäät vakionopeudensäätimet käyttävät samoja teknologioita kuin kehittymässä olevat autonomiset ajoneuvot.

Tästä syystä on usein vaikeaa ja ehkä tarpeetontakin tehdä eroa edistyneen automaation ja robottien välille.

Mitä olet opettanut roboteille?

Ovatko ne hyviä oppimaan?

Viime aikoina olemme tutkimusryhmäni kanssa opettaneet robotille työkalun käyttöä. Opetimme robotin muun muassa höyläämään puuta käsihöylällä näyttämällä sille esimerkkiä. Robotit ovat hyviä muistamaan ja toistamaan asioita, kuten tietokoneet muutenkin, mutta asioiden merkitysten oppiminen on niille vaikeaa.

Mikä asia robotiikassa on yllättänyt eniten?

Hämmästelen jatkuvasti, kuinka nopeaa alan kehitys on tutkimuksen näkökulmasta. Tutkijat ja kehittäjät esittävät yhtä mittaa uusia ideoita, jotka vielä muutama vuosi sitten kuulostivat scifiltä.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 13 \ 57

Tilaa Made in Aalto -uutiskirje!

Lahjoittajasivuilla voit paitsi tehdä lahjoituksen verkossa, myös tilata vaikuttajille suunnatun Made in Aalto -uutiskirjeen. Uutiskirje kertoo rohkeista projekteista, uusista innovaatioista ja tulevaisuuden tekijöistä, jotka rakentavat vahvempaa Suomea.

Tilaa uutiskirje tai lahjoita osoitteessa

aalto.fi/fundraising

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 13

13 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 TOUKOKUU 2015

TÄMÄ LEHTI KERTOO viisivuotiaan yliopiston saavutuksista professoreista talouspolitiikan tukena nuorista menestyjistä

Visioita ja virstanpylväitä

viiden vuoden varrelta aalto.fi

Hyvä keskustelu, parempi politiikka

Vauhdilla unelma-ammattiin

Design Factory näyttää tietä