Aalto University Magazine 09

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 09

09 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 JOULUKUU / DECEMBER 2013

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE terveydenhuollon yhtälöistä sairaalan suunnittelemisesta keinoihon kehittämisestä eleistä kehityskeskustelussa AppCampus emotions in the brain ...ja paljosta muusta.

Terveydenhuolto

kuntoon

s.12 High hopes at AppCampus s.34

aalto.fi

Keinoihoa kehittämässä

Eleet kehityskeskustelussa

Emotions in the brain

Luottamus korkealla Strong faith Finns have lots of confidence in science, reveals the Finnish Society for Scientific Information’s Science Barometer 2013.

We believe that science can conquer illness, boost longevity and solve the world’s energy problems.

Aalto University contributes to the effort to vanquish disease and improve the quality of life by researching health technology on a broad front. One of the latest innovations is a device that measures body fat. It can be used to identify a tendency to accumulate dangerous fat around the internal organs and thus prevent the development of serious illnesses.

Academy Professor Risto Ilmoniemi says that health technology is going through a renewal and the focal point of development is partly shifting from medical facilities to predictive and preventative products and methods which can be used at home. Examples of new health products include applications, which utilise cell phone features like cameras, microphones and GPS to monitor the user’s health.

The nation also has confidence in the potential of health technology. Medical science and technology received the highest marks in the science barometer when respondents were asked to rate the state of science- and research-related affairs in Finland today.

Eveliina Olsson Editor-in-chief

Kreetta

Jä r v e n

pä ä

Suomalaisten luottamus tieteeseen on korkea, ilmenee Tieteen tiedotus ry:n marraskuussa julkaisemasta Tiedebarometri 2013 -tutkimuksesta. Me uskomme, että tiede pystyy voittamaan sairauksia, pidentämään ihmisten elinikää ja ratkaisemaan maailman energiaongelmia.

Myös Aalto-yliopistossa laajasti tutkitun terveysteknologian avulla pyritään voittamaan sairauksia ja parantamaan elämisen laatua. Yksi uusimmista innovaatioista on kehon rasvaa mittaava laite. Sen avulla voidaan tunnistaa taipumus kerätä vaarallista rasvaa sisäelinten ympärille ja siten ehkäistä vakavien sairauksien syntyä.

Akatemiaprofessori Risto Ilmoniemen mukaan terveysteknologia on uudistumassa, ja sen painopiste on osittain siirtymässä laitoksista kotona käytettäviin, ennustaviin ja ehkäiseviin tuotteisiin ja menetelmiin. Esimerkkejä uusista terveystuotteista ovat sovellukset, jotka hyödyntävät matkapuhelinten ominaisuuksia, kuten kameraa, mikrofonia ja GPS:ää terveyden seurannassa.

Terveysteknologian mahdollisuuksiin uskovat myös kansalaiset. Lääketiede ja tekniikka saivat tiedebarometrissä parhaat arvosanat, kun vastaajilta kysyttiin, kuinka hyvin tai huonosti tieteeseen ja tutkimukseen liittyvät asiat ovat maassamme nykyisin.

Eveliina Olsson päätoimittaja

KANSIKUVA AppCampus on

mobiilialan sovelluskehittäjien valmennusohjelma, jonka tilat sijaitsevat OIH-talossa Otaniemessä.

Lisää aiheesta Siellä-jutussa s. 34.

COVER AppCampus is a training programme for mobile application developers. Its premises are in the OIH building in Otaniemi. See the In there article on p. 34 for more info.

SISÄKANNET JA KESKIAUKEAMA

Lehden graafinen suunnittelija Taru Happonen sommitteli kollaasin, joka käsittelee muutosta ja kerrostumia.

INSIDE COVERS AND CENTREFOLD

This issue’s graphic designer Taru Happonen assembled a collage, which deals with change and layers.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 3

Tekemässä / On the job TARU HAPPONEN taittoi tämän lehden, minkä lisäksi hänen käsialaansa on suurin osa sen kuvituksista. Ensi vuonna hänet pitää kiireisenä itsensä kehittäminen uusilla alueilla ja projektit tekstiilikuosien parissa. Taru opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

TARU HAPPONEN designed the layout for this issue, in addition to which she is responsible for the majority of its illustrations. Next year, she intends to keep busy by developing herself in new areas and by focusing on some textile projects. Taru is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture.

ULLA DONNER teki kuvituksen Teema-artikkeliimme Remontti edessä.

Tulevana vuonna hänet pitävät käynnissä kivat ihmiset, terveellisten juttujen soseuttaminen ja toivottavasti matkailu. Ulla opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

ULLA DONNER drafted the images in the article Time to rethink health care.

Next year, she will draw energy from fun people, puréeing all kinds of healthy ingredients and, hopefully, travel. Ulla studies graphic design at the School of Arts, Design and Architecture.

TOM ENGSTRÖM teki sarjakuvan Aalto in Africa -matkalta. Ensi vuonna hänet pitävät liikkeellä Afrikasta kerätty norsunkokoinen D-vitamiiniannos, kandityön teko ja haku median alan maisteriohjelmiin. Tom opiskelee graafista suunnittelua Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja valmistui juuri tekniikan kandidaatiksi Perustieteiden korkeakoulusta.

TOM ENGSTRÖM drew a comic strip about the Aalto in Africa trip. Next year, he will be drafting a Bachelor’s thesis and applying for media sector Master’s programmes powered by the elephant-sized dose of vitamin D he brought back from Africa. Tom is a graphic design student at the School of Arts, Design and Architecture and just graduated with a B.Sc. in technology from the School of Science.

Kuvat Venla Helenius

SARAH HUDSON kirjoitti Siellä-jutun mobiilikiihdyttämö AppCampuksesta.

Toimittajan työn ohella hän seisoo päällään ja muidenkin päällä Sirkus Magentassa, jonka erikoisalaa on sosiaalinen sirkus. Tänä vuonna Sarah on vetänyt Jordanian aavikolla projektia, jossa opetetaan sirkustataitoja syyrialaisille nuorille Za’atrin pakolaisleirillä.

SARAH HUDSON wrote this issue’s In there piece about the mobile application accelerator programme AppCampus. The Yle journalist’s other job is standing on her own and others’ heads at Sirkus Magenta, which specialises in social circus. This year, Sarah was busy managing a project in the Jordanian desert teaching circus skills to young Syrians at the Za’atri refugee camp.

JULKAISIJA /PUBLISHER: Aalto-yliopisto, viestintä /Aalto University, Communications VIESTINTÄJOHTAJA/DIRECTOR OF COMMUNICATIONS: Hanna Maula PÄÄTOIMITTAJA /EDITOR-IN-CHIEF: Eveliina Olsson TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ/MANAGING EDITOR: Paula Haikarainen TOIMITUSSIHTEERI/SUBEDITOR: Nina Erho TOIMITTAJA/EDITOR: Tea Kalska TÄMÄN NUMERON GRAAFINEN SUUNNITTELU/GRAPHIC DESIGN IN THIS ISSUE: Taru Happonen OHJAAVA/TUTORING AD: Liisa Seppo, Alma 360 KUVATOIMITTAJA/PHOTO EDITOR: Liisa Seppo, Alma 360 TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT/CONTRIBUTORS IN THIS ISSUE: Maija Astikainen,

Ulla Donner, Tom Engström, Anni Hanén, Aukusti Heinonen, Venla Helenius, Minna Hendolin, Sarah Hudson, Aapo Huhta, Aino Huovio, Kreetta Järvenpää, Terhi Kajaste, Lasse Lecklin, Petri Müller, Asta Rossi, Jussi Särkilahti, Tiina Tuppurainen, Adolfo Vera, Leena Ylä-Lyly KANNEN KUVA /COVER PHOTO: Aino Huovio KÄÄNNÖKSET/TRANSLATIONS: Ned Coogan OSOITE /ADDRESS: PL/PO Box 17800, FI-00076 Aalto, Finland PUHELIN/TELEPHONE: +358 9 470 01 VERKOSSA/ONLINE: aalto.fi, aalto.fi/magazine SÄHKÖPOSTI/E-MAIL: magazine@aalto.fi OSOITTEENMUUTOKSET/CHANGE OF ADDRESS: alumni@aalto.fi PAINOTYÖN TILAAJA/PRINTING COMMISSIONED BY: Unigrafia Oy PAINATUS /PRINTING: Libris Oy, 2013 PAPERI /PAPER: Amber Graphic 240 g/m2 (kansi/cover) & 120 g/m2 (sisäsivut/pages) PAINOS/PRINT RUN: 32 000 ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA/PUBLISHED FOUR TIMES A YEAR

Teema/Theme terveys. Pohdimme ratkaisuja terveydenhuollon ongelmiin sekä tutustumme keinoihon rakenteisiin, Beddit-mieheen ja siihen, miten tunteita voi tutkia laboratorio-oloissa.

THE THEME OF THIS ISSUE is health. We consider solutions for the problems of health care and explore the structures of artificial skin, the man behind Beddit and how emotions can be studied in laboratory conditions.

03 04 Tekemässä – On the job – Now 06 Nyt Pieniä uutisia, isoja asioita.

Pääkirjoitus – Editorial

Ulla Donner

TÄMÄN LEHDEN TEEMA on

26

Akatemiaprofessori Jukka Seppälä ryhmineen osallistuu keinoihon kehittämiseen.

29 Aiheesta Tutkimus kehityskeskusteluista osoitti, että niissä puhuvat myös paperit ja kädet.

science 30 On Searching for emotions in the brain

LAINATTUA: Dekaani Tuija

1OMIN: Assistant Professor Lauri

Pulkkinen toivoo lisää naisopiskelijoita koviin tieteisiin.

KIPERÄ KYSYMYS: Pystyykö oikeakätinen opettelemaan vasenkätiseksi?

Nummenmaa wants to test the limits of understanding.

there 34 InAppCampus walks the participants through the finest details of creating, developing and marketing their product.

09 Henkilöstöjohtaja Tiia Tuomen Oho!

infotilaisuus oli aikaansa edellä.

10

Aiheesta – On Topic

41

Vau! Opiskelijat suunnittelivat hoitokotiin tekstiilejä, jotka tuovat vuodenajat sisään.

Kolumni Great Place to Work Institute Finlandin Asta Rossi kirjoittaa työhyvinvoinnista.

42 In-house A picture of what’s happening at Aalto University.

11

Termin avaus

12

Teema

18

Mitä on terveysteknologia?

Ratkaiseeko terveydenhuollon ongelmat lopulta teknologia, raha vai yksilö itse?

Teema Arkkitehti Teemu Kurkelan mielestä sairaalan tiloja ja toimintaa pitää miettiä yhdessä.

– Who 20 Kuka Bedditin perustaja Lasse Leppäkorpi on puskenut yritystään eteenpäin urheilijan sitkeydellä.

44 Ajankohtaista 45 Kolumni Opiskelija Tom Engström teki Aalto in Africa -matkalla kokemastaan sarjakuvan.

46 Väitöksiä valintoja 48 Arjen Myynnin ja myynnin johtamisen professori Petri Parviselta puuttuu kokemus kassan työstä.

50

Palkitut & Kalenteri

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 5

Nyt

MIDE-ohjelmasta mallia yhteistyöhön Viisivuotinen MIDE-tutkimusohjelma, Multidisciplinary Institute of Digitalisation and Energy, päättyi lokakuussa. Ohjelmassa kehitettiin digitalisoitumista hyödyntäviä ja energiatehokkuutta parantavia innovaatioita.

Tutkimusohjelman johtajan, professori Yrjö Neuvon mukaan MIDE onnistui luomaan uutta yhteistyön kulttuuria yliopiston eri korkeakoulujen ja laitosten sekä ulkopuolisten sidosryhmien välille. Samaa monitieteistä toimintatapaa toteutetaan esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevassa energiatehokkuusohjelmassa.

MIDE-ohjelmaan kuului 11 tutkimusprojektia, joissa on syntynyt tähän mennessä 34 väitöskirjaa, 78 opinnäytetyötä ja 438 julkaisua. Ohjelma on tuottanut myös 56 jatko- tai rinnakkaisprojektia sekä ohjelman tuloksia hyödyntäviä startup-yrityksiä.

20 miljoonan euron rahoituksensa MIDE sai yrityksiltä ja yhteisöiltä. Tällainen vapaa tutkimusraha on Neuvon mukaan huomattavasti arvokkaampaa kuin useita reunaehtoja sisältävät lyhyemmän aikavälin tutkimusrahoitukset. Myös tutkimusohjelman viisivuotinen kesto mahdollisti sen, että tutkijoilla oli riittävästi aikaa saavuttaa paras mahdollinen lopputulos.

Tutkimusohjelmasta tehdyn selvityksen mukaan MIDE onnistui etenkin monitieteisyydessä ja antoi mahdollisuuden tehdä rohkeaa, vapaata ja pitkäjänteistä tutkimusta.

Lisäksi esille nousi ohjelman kevyt hallintobyrokratia, joka mahdollisti voimavarojen keskittämisen itse tutkimukseen.

MIDE-ohjelman VinCo-projektissa tutkittiin muun muassa virtuaalisten työympäristöjen mahdollisuuksia. Kuvassa testataan virtuaalitodellisuuslasien soveltuvuutta luovaan ongelmanratkaisuun.

35 148 ALUMNIA OLI LIITTYNYT Aalto-yliopiston alumni-

verkostoon marraskuuhun 2013 mennessä.

Alumneja ovat kaikki, jotka ovat suorittaneet tutkinnon tai opiskelleet Aalto-yliopistossa tai sen edeltäjäkorkeakouluissa. Lisäksi alumneiksi luetaan yliopiston entiset ja nykyiset työntekijät. alumninet.aalto.fi

6 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Bakteerit harvinaisia sokereita tekemään – Kemian tekniikan korkeakoulussa on tuotettu harvinaisia sokereita geenimuunneltujen bakteerien avulla.

Bakteereita muunneltiin geneettisesti siten, että ne tuottivat sokereita valmistavia entsyymejä.

Harvinaiset sokerit ehkäisevät kariesta, parantavat tulehduksia ja makeuttavat vähillä kaloreilla. Suomessa ksylitoli on tällaisista sokereista tunnetuin ja tutkituin. Muita harvinaisia sokereita ovat esimerkiksi aspartaami, psikoosi, tagatoosi, neotaami ja erytritoli.

Harvinaiset sokerit kiinnostavat elintarvike- ja lääketeollisuutta, ja sokereita on tutkittu paljon muun muassa tulehdusten hoidossa. Mannoosilla voidaan hoitaa virtsatieinfektioita ja tagatoosilla on potentiaalia diabeteksen hoidossa.

Koska harvinaisia sokereita ei voida eristää luonnosta merkittäviä määriä, niiden hinnat ovat pysyneet korkeina. Uudet biotekniset valmistusmenetelmät ovat kuitenkin mahdollistamassa tehokkaamman tuotannon ja yhä uusien tuotteiden ja käyttökohteiden kehittämisen.

–

Lasse Lecklin

Espoon kaupunginhallitus päätti nimetä Länsimetron Otaniemen-aseman Aaltoyliopistoksi. Ruotsiksi aseman nimi on Aaltouniversitetet ja englanniksi Aalto University.

Kaupunginhallitus perusti päätöksensä siihen, että Aalto-yliopisto on päättänyt keskittää ydinkampuksensa Otaniemeen, mikä profiloi Espoota entistä selkeämmin yliopistokaupungiksi. Toiveen metroaseman nimeämisestä oli esittänyt Aalto-yliopisto ja sen ylioppilaskunta.

Metroasema otetaan käyttöön, kun Länsimetron Ruoholahdesta Matinkylään vievä osa valmistuu vuoden 2015 loppuun mennessä.

Who do you communicate with?

– A computational method developed by a research group at the School of Science indicates that the human tendency to communicate with alike people is stronger than previously thought. The method, which statistically analyses the precise timing of calls, was applied to a large set of anonymised mobile phone data.

Information on the timing of hundreds of millions of mobile phone calls as well as anonymised data on the age, gender and billing types of callers and recipients was gathered from the invoicing system of a mobile phone operator.

The computational method enabled the researchers to demonstrate that various chains and patterns where calls directly follow each other are more common among people who share similar attributes such as age, gender and mutual friends than could be assumed based only on the number of calls.

This research is linked to computational social science, an area of research that has become highly prominent in recent years.

It involves the mining of enormous data sets with computational methods to produce information on human behaviour.

Application of the developed method is not limited to research on communication between people, as it also has potential uses in areas like brain research.

Välkky on digiajan kirjastoauto – Espoon kouluissa ja päiväkodeissa viikoittain vieraileva kirjastoauto Välkky on suunniteltu erityisesti lapsille ja nuorille. Kirjojen lisäksi se tarjoaa kävijöille pelejä ja padeja, satujumppaa ja teatteria, leffoja ja musakeikkoja tai vaikka vain löhöilyä ”olokolon” patjoilla.

Välkyn tiloja voi muuntaa teemojen ja vuodenaikojen mukaan. Lasikatto tuo luonnonvaloa, takaikkunasta voi tehdä valkokankaan, ja tarvittaessa käyttöön saadaan sitäkin suurempi näyttö kosketuksella toimivasta älypöydästä.

Uudella mediatekniikalla varustetun kirjastoauton suunnittelussa oli mukana Aalto-yliopiston opiskelijaryhmä. Uuden median koulutusohjelmasta keväällä valmistunut Dipti Sonawane keskittyi hankkeessa palvelumuotoiluun ja sai Välkystä aiheen opinnäytetyöhönsä. Tilasuunnittelun opiskelijat Natalia Baczynska-Kimberley, Nina Kosonen ja Matti Mikkilä vastasivat sisätilojen suunnittelusta sekä kirjastoauton ulkoisesta ilmeestä. facebook.com/KirjastoautoEspoo

Taru Happonen

Metroaseman nimeksi Aalto-yliopisto

Petri Müller

Nyt

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 7

Nyt

Lainattua Dekaani Tuija Pulkkinen: Kovat tieteet tarvitsevat lisää naisopiskelijoita elec.aalto.fi, verkkojuttu dekaanin puheenvuorosta Women in Tech -foorumissa 15.10.2013

Osaavatko tytöt matematiikkaa? Kuudesluokkalaisten tyttöjen vastaukset kertovat, että ei niin hyvin. Vastaavasti pojat osaavat omasta mielestään laskea vallan mainiosti. Tuloksissa ei ole juuri eroa, mutta mielikuvat osaamisesta ovat erilaisia tyttöjen ja poikien kesken. ”Tytöt ovat vakuuttuneita siitä, etteivät voi saada sekä kynsilakkaa että matematiikan osaamista, vaan joutuvat valitsemaan niiden välillä”, Sähkötekniikan korkeakoulun dekaani Tuija Pulkkinen provosoi puheenvuorossaan Women in Tech -foorumissa lokakuussa 2013.

Niin sanotun kovan tekniikan parissa työskentelee vain vähän naisia. Ongelmaan ei myöskään ole tulossa muutosta, sillä esimerkiksi Sähkötekniikan korkeakoulun opiskelijoista vain reilu kymmenen prosenttia on naisia. Pulkkinen kokee, että kovilla tieteillä ongelmana ovat mielikuvat, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Tyttöjen kiinnostukseen tekniikkaa kohtaan pitäisi panostaa jo varhaisessa vaiheessa. ”Meidän pitäisi vaikuttaa jo päiväkoteihin ja esiopetukseen, jotta tytöt saataisiin kiinnostumaan ylipäätään luonnontieteistä ja matematiikasta”, Pulkkinen kehottaa.

Kiperä kysymys Pystyykö oikeakätinen opettelemaan vasenkätiseksi?

Ta ru Ha pp on en

Vastaajana tutkimusryhmän johtaja, dosentti Nina Forss O. V. Lounasmaa -laboratorion aivotutkimusyksiköstä:

8 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Ihmisen aivot muovautuvat ympäristön vaatimusten ja harjoittelun myötä, mihin perustuu esimerkiksi kyky kuntoutua aivoinfarktin jälkeen. Käyttämällä vasenta kättä oikean sijasta jokapäiväisissä askareissa aivojen toimintaa voi muovata siten, että vasemman käden voima ja tarkkuus paranevat. Muutos voi tapahtua hyvinkin nopeasti ja olla havaittavissa aivokuvantamisen avulla jo muutamassa päivässä. Toisaalta saavutetun taidon ylläpito edellyttää jatkuvaa harjoittelua – muutoin saavutetut muutokset palautuvat pääosin ennalleen vastaavassa ajassa.

Tämän vuoksi vasemman käden treenaaminen ei taida olla tarkoituksenmukaista, ellei sen paremmalle suorituskyvylle ole erityistä tarvetta, kuten pianonsoitossa tai 10-sormijärjestelmän käytössä. Näissä tapauksissa harjoittelu onkin tietysti jatkuvaa.

Muiden ominaisuuksien, kuten luovuuden tai älykkyyden yhteydestä dominoivaan käteen ei ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä, eikä niitä valitettavasti taida kannattaa yrittää parantaa kättä vaihtamalla vaan ihan muilla konsteilla.

Palstalla kerrotaan tapauksesta, joka ei mennyt aivan oppikirjan mukaan.

Oho!

Ei ihan yleisömenestys Henkilöstöjohtaja Tiia Tuomen kuningasidea kääntyi kahvitteluksi kokoushuoneessa.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Maija Astikainen sekä koko henkilöstölle että esimiehille erikseen.

Aloimme kollegan kanssa luoda koulutusmateriaalia. Yritimme löytää sopivat englanninkieliset termit ja ilmaisut, kun mitään valmiiksi käännettyä ei ollut. Apua olimme kyllä kyselleet muista yliopistoista, ammattijärjestöiltä ja ministeriöstä, mutta kaikki oli vain suomeksi.

Organisoimme ponnekkaasti myös itse tilaisuutta. Suomenkielisissä tilaisuuksissa saattoi olla parisataa osallistujaa, joten varasimme ison salin. Kun ennakkoilmoittautuminen päättyi, ymmärsimme vaihtaa kokoushuoneeseen. Sinne ilmaantui lopulta kolme kuulijaa. Ja heistäkin kaksi ymmärsi suomea.

Mutta siitä tuli mukava keskustelutilaisuus kahvin kera – meitä oli kaksi ja heitä kolme. Se oli todella räätälöityä henkilöstökoulutusta. Ja hyvä käytännön harjoitus.

Tuolloin ei osattu edes odottaa, saati vaatia, englanninkielistä palvelua henkilöstöasioissa. Nyt tilanne on toinen, kun esimerkiksi uusista professoreista jo kolmannes tulee ulkomailta.

Aalto-yliopiston henkilöstötilaisuudet pyritään järjestämään siten, että kaikilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun. Esimerkiksi akateemiselle henkilöstölle tarkoitetuissa tilaisuuksissa englannin kieli on yleensä ensisijainen vaihtoehto.”

Taru Happonen

”Olin henkilöstösuunnittelijana Teknillisessä korkeakoulussa vuonna 2006, jolloin Suomen yliopistoissa otettiin käyttöön uutta palkkausjärjestelmää. Asia oli iso, ja siitä järjestettiin lukuisia koulutustilaisuuksia. Silloin yliopistot olivat vielä valtion tilivirastoja, joten ohjeet ja materiaalit olivat vain suomeksi ja ruotsiksi. Sain kuningasidean, että palkkausjärjestelmästä tulisi tiedottaa myös englanniksi. Noin kymmenen prosenttia henkilöstöstämme oli jo tuolloin kansainvälistä.

Sovimme HR:ssä, että järjestämme erillisen infotilaisuuden englannin kielellä. Kollegat osasivat varoitella, ettei siitä suurta sukseeta tulisi, mutta päättäväisesti halusin yrittää. Vastaavia suomenkielisiä tilaisuuksia oli paljon –

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 9

Vau!

Katse opintoprojektiin, jossa vastataan kiehtovaan haasteeseen.

Takaisin nuoruuteen Operaatio Villatakki -projektissa opiskelijat suunnittelivat muistisairaille vanhuksille vaatteita ja tekstiilejä. Ne muistuttavat nuoruudesta ja tuovat luonnon lähelle.

Teksti Tea Kalska Kuva Aapo Huhta Kun tekstiilitaiteen opiskelija Johanna Järvelä ja vaatesuunnittelun opiskelija Elina Köngäs vierailivat vanhusten hoitokodissa, he havaitsivat, ettei sisustusta ollut pahemmin mietitty ja pukeutuminen oli yksitoikkoista. Ensimmäisenä silmiin osui valtava vaippakasa, ja monet vanhukset istuivat päivähuoneessa yöpuvuissaan.

Järvelä ja Köngäs osallistuivat opiskelijaprojektiin, jossa suunniteltiin vaatteita ja tekstiilejä hoitokodissa asuville muistisairaille vanhuksille. Projekti toteutettiin yhteistyössä Helsingin Seniorisäätiön kanssa. ”Pääsimme keräämään havaintoja hoitokodista, jossa haastattelimme vanhuksia ja henkilöstöä ja otimme valokuvia. Tietojen pohjalta suunnittelimme vaate- ja tekstiiliprototyyppejä.”

Pesunkestävää kauneutta Hoitokodin henkilöstö toivoi vaatteilta käytännöllisyyttä: niiden on oltava helposti puettavia ja riisuttavia, mutta kestettävä kovia pesuohjelmia.

Vanhukset sen sijaan esittivät toiveita väreistä, kuvioista ja materiaalin tunnusta. Vaatteista haluttiin kauniita ja silti mukavia päällä. ”Mieleeni jäi elävästi, kun eräs miltei sokea vanhus ihastui lyhytkarvaiseen tekoturkismateriaaliin. Hän piti näytepalaa koko ajan kädessään. Halusimme lisätä tuntoaistikokemuksia esimerkiksi vuoraamalla taskut pehmeällä fleecekankaalla”, Elina Köngäs muistelee.

Visuaalisesti opiskelijat keksivät palata vanhusten nuoruuteen, 1950luvulle. Miehille tehtiin moderni versio aikakaudelle tyypillisestä tupakkatakista ja naisten vaatteisiin laitettiin tyylikaudelle ominaisia vekkejä ja leikkauksia. Yksi suunnitelluista prototyypeistä oli kevyt untuvabolero, jonka tyyli muistuttaa vanhoista ajoista. Se lämmittää hyvin, mutta ei paina juuri mitään ja on helppo pukea päälle.

Vuodenajat sisälle Materiaalin tuntu oli tekstiileissäkin merkittävä. Hoitokotiin suunnitelluis-

sa tyynyissä tuntuvat jääpuikko, hiekka, sammal ja hankikanne. Luonto valikoitui tekstiilien aiheeksi, koska se on kaikille tuttu asia, josta muistetaan aina jotain. Monesti vanhusten ensimmäinen kysymys oli, millainen on sää ulkona. ”Ulos ei aina ole mahdollista päästä, joten halusin tuoda vuodenajat tekstiileihin”, Johanna Järvelä sanoo.

Projektissa suunniteltiin verhot, joissa kuvataan aidon kokoisia koivunrunkoja vuodenaikojen mukaan väriä vaihtavilla taustoilla. Suunnitteluun vaikutti tieto siitä, että muistisairaat voivat kärsiä harhoista. ”Koivut eivät saaneet näyttää liian aidoilta, jotta verhot eivät olisi muistuttaneet metsään vievää aukkoa. Piti myös varoa, etteivät koivun oksat muutu heikkonäköisen muistisairaan silmissä pelottaviksi käsiksi.”

Myös värivalintoihin liittyi erityinen vaatimus, niin tekstiileissä kuin vaatteissakin. Näkökyvyn heiketessä silmänkalvo nimittäin kellastuu ja värit näyttävät helposti ruskeasävyisiltä. ”Laitoimme värikartan päälle keltaisen kalvon ja etsimme värejä, jotka eivät muuttuisi niin ruskeiksi. Haastattelujen perusteella vanha roosa oli mieleinen väri”, Järvelä ja Köngäs kertovat.

Operaatio Villatakki -projektissa suunniteltiin muun muassa untuvabolero ja vuodenaikaverhot.

Projektiin osallistuivat Johanna Järvelän (vas.) ja Elina Köngäksen lisäksi Anna Kuleva, Päivi Merviö ja Roosa Lehtinen. Opiskelijoita ohjasi professori Jasmine Julin-Aro. 10 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Asiantuntijat määrittelevät käsitettä lehden teeman taustalla.

Termin avaus

Terveysteknologia Toiminnanjohtaja Terhi Kajaste, Terveysteknologian Liitto ry FiHTA: Terveysteknologiaa on teknologia, jolla autetaan ihmisiä tai eläimiä pysymään terveinä, elämään pidempään, paranemaan tai elämään mahdollisimman hyvää elämää sairauden tai vajaakuntoisuuden kanssa. Erilaisia terveysteknologian sovelluksia on tuhansia. Niillä diagnosoidaan, monitoroidaan ja hoidetaan henkistä ja fyysistä kuntoa sekä sairauksia.

Esimerkkejä yksinkertaisista, kaikkien tuntemista terveysteknologian tuotteista ovat laastarit, silmälasit ja pyörätuolit. Monimutkaisempia laitteita ovat muun muassa erilaiset moniparametrimonitorit ja kuvantamisen laitteet.

Tänä päivänä keskiössä on tuottaa uusia, helppokäyttöisiä innovaatioita, joilla motivoidaan ihmisiä huolehtimaan itsestään paremmin, mahdollistetaan ikäihmisten itsenäinen selviytyminen kotioloissa ja havaitaan sairaudet tai taipumukset sairauksiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Johtaja Minna Hendolin, Elinvoimainen ihminen -painopistealue, Tekes: Terveysteknologia (medical/health technology) on laaja käsite. Sen voidaan ajatella kattavan kaikki ne toimenpiteet, joilla pyritään edistämään yksilön hyvinvointia ja terveyttä. Ketju alkaa ennaltaehkäisystä ja jatkuu diagnostiikan ja hoidon kautta kuntoutukseen.

Yleisesti terveysteknologia jaetaan lääketieteellisiin tutkimus- ja hoitotoimenpiteisiin liittyviin teknisiin ratkaisuihin, sähköiseen tiedonhallintaan sekä yksilön hyvinvointiin liittyviin teknologioihin ja palveluihin.

Esimerkkejä lääketieteellisiin tutkimuksiin ja hoitoon liittyvistä teknisistä ratkaisuista ovat magneettikuvantaminen ja sädehoito, ja sähköistä tiedonhallintaa ovat esimerkiksi laboratoriotietojärjestelmät. Kuluttajille suunnattuja alan tuotteita ovat esimerkiksi kotikäyttöiset diabetes- ja verenpainemittarit, erilaiset sykemittarit kytkettyinä mobiililaitteisiin ja ikäihmisten turvapuhelimet.

Taru Happonen

Akatemiaprofessori Risto Ilmoniemi, Perustieteiden korkeakoulun lääketieteellisen tekniikan ja laskennallisen tieteen laitos: Terveysteknologia on nimitys teknisille menetelmille, joilla voidaan ylläpitää tai parantaa terveyttä. Perinteisiä tuotteita ovat muun muassa kuvantamislaitteet, kirurgiset järjestelmät, tehohoidon järjestelmät, stimulaattorit ja tahdistimet, kuume- ja verenpainemittarit, silmälasit ja lääkeannostelijat.

Ala on uudistumassa nopeasti painopisteen ja vastuun siirtyessä hoitolaitoksista osittain koteihin. Jo kännykän anturit, kuten mikrofoni, kamera, kiihtyvyysmittarit ja GPS mahdollistavat mittavia terveyden edistämiseen tähtääviä sovellutuksia. Näemme pian uusia, tehokkaita ratkaisuja kotidiagnostiikan ja -hoidon, puettavan anturiteknologian sekä terveitä elintapoja edistävien tuotteiden, kuten terveyspelien muodossa.

Kasvavan datamäärän analysointi ja ymmärtäminen auttaa siirtämään painopistettä diagnoosista ja hoidosta sairauksien ennustamiseen ja ehkäisemiseen. Terveysteknologiamarkkina on noin 400 miljardin euron kasvuala, jolla Suomen kauppatase on vahvasti ylijäämäinen.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 11

TIME TO RETHINK HEALTH CARE Article in English on the web: aalto.ямБ/magazine

Remontti edessä

Yhä enemmän yhä parempia hoitoja mutta myös yhä enemmän niitä tarvitsevia.

Miten terveydenhuollon vaikeat kysymykset ratkaistaan?

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 13

Teema

Teksti Tea Kalska Kuvitus Ulla Donner

M

ARJATTA, 64, istuu kovassa

selkäsäryssä terveyskeskuspäivystyksen odotustilassa.

Jono on pitkä. Vieressä huutaa lapsi korvatulehduksessa.

Samaan aikaan poliitikot kiistelevät siitä, miten terveydenhuolto pitäisi remontoida. Puhutaan yksilönvastuusta, hyvinvointiyhteiskunnasta, ihmisarvosta, suurista ikäluokista, yksityisestä ja julkisesta, kaupungista ja maaseudusta.

Poliittisia puhujia riittää, mutta mitä mieltä ovat tieteentekijät?

Sähkötekniikan korkeakoulun professori Raimo Sepponen johtaa Aaltoyliopiston Health Factorya, jossa terveydenhuollon ongelmiin etsitään käytännön ratkaisuja teknologian avulla. Suurimmat ongelmat kumpuavat Sepposen mukaan kroonisista taudeista.

Syöpä, sydän- ja verisuonitaudit, hermostorappeumat, psyykkiset sairaudet ja diabetes rasittavat terveydenhuoltoa vaatimalla raskaita, monesti koko elämän kestäviä hoitoja.

Toisaalta diagnostiikka ja hoitomahdollisuudet ovat parantuneet. Marjatta14 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

kin elää pitempään kuin äitinsä ja ehtii siksi elämänsä aikana sairastua useaan krooniseen tautiin. ”Tällä tavalla hoitokuormitus kasvaa ihan räjähdysmäisesti”, Sepponen sanoo.

Kuulostaa noidankehältä, mutta aivan niin synkkä asia ei ole. Genetiikan ja bioinformaatioteknologian kehittyminen voi muuttaa hoitokäytäntöjä, jolloin tilanne ei välttämättä muutu niin pahaksi kuin ennustetaan. Esimerkiksi syöpien diagnostiikassa geneettisen analyysin hinta on romahtanut viime vuosina. Kun tiedetään, mistä geneettisestä muutoksesta syöpä johtuu, sitä voidaan täsmähoitaa tehokkaasti.

Tekniikka vai kosketus?

Terveysteknologian vahvaa aluetta on diagnostiikkaa parantava tekniikka.

Saavutuksista mainittakoon lääketieteellinen kuvantaminen ja erilaiset pikatestit, joilla tulehdusarvot voidaan mitata vaikka lääkärin vastaanottohuoneessa.

Tekniikka mahdollistaa myös hoidon etäseurannan: syöpälääkkeiden annostelua voidaan monitoroida, vaikka potilas ottaisi lääkkeensä kotona. Tiedot kehon toiminnasta, kuten turvotuksesta, siirtyvät klinikalle, jossa arvioidaan,

onko potilas kutsuttava paikalle tutkimukseen. Monen muunkin taudin hoito voisi toimia näin.

Vaikuttaa tehokkaalta, mutta kuka kysyy potilaan vointia ja koskettaa?

Sepponen myöntää, ettei tekniikka voi koskaan korvata suoraa inhimillistä kanssakäymistä. Se ei kuitenkaan automaattisesti vedä ihmistä pois ihmisen luota, pikemminkin päinvastoin. ”Kun hoitaja joutuu tekemään paljon erilaisia askareita, potilas on vain toimenpiteiden kohde. Tekniikka voi säästää toimenpiteisiin menevää aikaa, jolloin hoitaja ehtii jutella ja seurustella potilaan kanssa.”

Sepposen mukaan tekniikan tulisi keskittyä etenkin sairauksien ennaltaehkäisyyn. Sähkötekniikan korkeakoulussa on jo kehitetty sisäisen rasvan mittauslaite. Sillä voidaan seuloa taipumusta kerätä vaarallista rasvaa sisäelinten ympärille. ”Erilaiset mittausmenetelmät voivat antaa ennakkovaroituksia ennen kuin sairaudet alkavat oirehtia. Tekniikkaa tarvitaan, koska pelkällä koputtelulla ei riskitekijöitä pystytä näkemään.”

Itsestä kiinni?

Tekniikka ei silti ole oikotie onneen.

Sepposen mielestä olisi hyvä, jos ihmiset tuntisivat vastuuta omasta tervey-

Teema

ELINTAPOJEN REMONTTI EHKÄISISI KROONISIA TAUTEJA

destään. Jos myös elintavat pistettäisiin remonttiin, iso osa ongelman ytimestä, kroonisista taudeista, pystyttäisiin ehkäisemään.

Marjatallekin on saatettu ehdottaa, että hänen pitäisi maksaa ylipainosta johtuvien selkävaivojensa hoidosta enemmän kuin hoikan kansalaisen.

Onko itse aiheutettua sairautta poteva se, joka vähenevien resurssien todellisuudessa tippuu yli järjestelmän laidan?

kroonisen vamman ja vaaralliselle kielekkeelle suistunut vuorikiipeilijä on noudettava alas kalliilla helikopterikyydillä.

Myös vapaus valita elämäntapoja on kyseenalainen. Jos on syntynyt ja kasvanut kodissa, jossa ruokavalio on epäterveellinen, on tahtomattaan altistunut epäterveellisille elämäntavoille vauvasta asti.

Missä menee raja?

”Jos ihminen jätetään hoitamatta siksi, että hänellä on niin kutsuttu itse aiheutettu sairaus, ollaan loputtomassa suossa”, vastaa Kauppakorkeakoulun professori, filosofi Matti Häyry.

Yritysjohtaja, joka sairastuu stressistä, on hänkin aiheuttanut itse sairautensa. Himourheilija rasittaa polveensa

Häyryn mukaan julkinen terveydenhuolto oli aiemmin reaktiivista. Kun sormi oli poikki, se hoidettiin, jotta kansalainen pysyisi työkykyisenä.

Sittemmin reaktiivisuudesta on siirrytty proaktiivisuuteen – nykyinen kansanterveyssysteemi tähtää ennaltaehkäisyyn.

Erityisen paljon valistetaan raskaana olevia naisia. Vastuu itsestä laajenee vastuuksi syntymättömästä lapsesta.

Olisiko meillä silloin jopa velvollisuus varmistaa geneettisellä valikoinnilla,

että maailmaan syntyisi mahdollisimman terveitä ihmisiä? ”Niinkin on sanottu, mutta ajatukseen liittyy tekninen ongelma: meillä ei ole täydellistä tietoa siitä, millä tavalla jonkin geenin muuttaminen vaikuttaa muihin asioihin. Yksi tautigeeni saattaakin antaa immuniteetin jollekin toiselle taudille.”

Ongelma on myös se, ettei kriteeriä parhaalle mahdolliselle ihmiselle ole olemassa.

Unohdetaan siis geneettinen valikointi. Puhutaan lääketieteestä yleensä.

Se tuntuu olevan sekä apu että umpikuja. Diagnostiikka ja tautien hoito paranee jatkuvasti, ihminen elää yhä vanhemmaksi ja saa yhä useamman kroonisen taudin, jolloin hoitokuormitus kasvaa. Missä on piste, johon lopettaa?

Häyry uskoo, ettei mitään lopeteta ennen kuin voimavarojen raja tulee vastaan. Ihminen etsii aina ratkaisuja ongelmiin tieteen ja teknologian avulla.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 15

Teema

RAHA SEURAAMAAN POTILASTA, EI POLIITTISTA PÄÄTÖSTÄ

16 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Teema

Sitä sanotaan teknologiseksi imperatiiviksi. ”Jos joku löytää taudinaiheuttajan, vääjäämättömästi joku toinen yrittää etsiä hoitokeinon siihen. Kun keksitään uusi lääke, sen käyttöönotto on väistämätöntä.”

Voimavarojen hiipuessa aletaan priorisoida ja terveydenhuollon kriisi näyttää rumat kasvonsa. Toisaalta edes rajaton määrä rahaa ei takaa toimivaa systeemiä. ”Yhdysvaltain bruttokansantuotteesta menee paljon enemmän terveydenhuoltoon kuin Suomessa, mutta palvelu ei silti pelaa. Järjestelmä voi niellä kaiken rahan.”

Millainen järjestelmän sitten pitäisi olla?

tien uusimiseen tai hoitotasapainon tarkistukseen, ja niihin voisi mennä ilman ajanvarausta – päivystyksen sijasta.

Iso ongelma on myös se, että julkinen järjestelmä perustuu saavutettuihin etuihin eikä jousta. Muuttotappioalueilla terveydenhuoltokapasiteettia on liikaa ja kunta maksaa turhasta. Samaan aikaan kapasiteettia on esimerkiksi HUSalueella liian vähän. ”Kun tuotanto on julkista, tuotannollisia päätöksiä tehdään poliittisin ja aluepoliittisin perustein. Politiikka pitäisi saada pois terveydenhuollosta!”

Mutta kärsiikö hyvinvointivaltio, jos terveydenhuolto järjestetään markkinaehtoisesti?

Kuka maksaa?

Julkinen vai yksityinen?

Lillrank muistuttaa, ettei palvelun tuotantotapaa ja rahoitustapaa pidä sotkea toisiinsa. Vaikka palveluntuotanto olisi yhtiömuotoista, rahoitus voisi yhä tulla kunnista tai vaikka Kelasta. Lillrank pitää hyvänä palvelusetelimallia, joka Ruotsissa on käytössä.

Julkinen sektori tilaa palvelun ja antaa potilaalle ostovoiman, mutta tämä valitsee, mille lääkärille menee. Silloin raha seuraa potilasta, ei poliittista päätäntävaltaa.

Jo nyt julkinen terveydenhuolto tilaa Perustieteiden korkeakoulun profesSuomessakin yksityistä palvelua: vuoksori Paul Lillrank on samalla linjalla. ralääkäreitä. Viime kesänä HUS ilmoitti Hän on ryhmineen tutkinut palvelunluopuvansa niistä, koska ne tulevat tuotantoa terveydenhuollossa. kunnille liian kalliiksi. Miten varmistet”Suomalaisen perusterveydenhuollon taisiin, ettei yhtiömuotoisesti tuotettu suurin ongelma on, että se tuotetaan palvelu maksaisi kunnille liikaa? kunnissa. Julkinen organisaatio ei pysty Lillrank toteaa, että monet palvelut olemaan asiakaslähtöinen.” maksavat kunnille jo nyt liikaa.

Kuntien on noudatettava sääntöjä, ”Vuokralääkärisysteemi kertoo siitä, lakeja ja asetuksia, muttei asiakkaan ettei kunnallinen terveydenhuolto toimi. tarpeita. Kaikkia terveydenhuollon Virkamiehiä ei voi irtisanoa tuotannolasiakkaita kohdellaan samalla tavalla, lisista tai taloudellisista syistä tai siksi, eikä heitä voi jaotella tarpeiden mukaan. että he olisivat laiskoja. Hommat mieErityisesti ongelma koskee päivysluummin ulkoistetaan yksityiselle tuottystä: Marjatta istuu selkäsärkyineen tajalle. Syntyy kaupantekosuhde, jossa samassa jonossa todella kiireellisten kunnalla on ostajana enemmän työntapausten kanssa. johdollista muskelia.” ”Vain noin viidellä prosentilla päivysTerveydenhuolto ei kuitenkaan voi olla tykseen tulevista on kiire. Loput ovat puhdasta markkinataloutta, myöntää lähinnä huolissaan ja tulevat päivysLillrank. Yksityisesti tuotetun palvelun tykseen, kun muuallekaan ei pääse.” hintaa pitää säännöstellä, eikä terveySuomalaisesta terveydenhuollosta denhuolto saa jäädä pientä eläkettä puuttuvat Lillrankin mukaan niin nostavan Marjatan kustannettavaksi. kutsutut terveyskioskit. Ne keskittyi”Julkista sääntelyä ja rahoitusta tarvisivät tiettyihin asioihin, kuten reseptaan, jotta kaikki saisivat hoitoa.”

THL esitti syksyllä, että perusterveydenhuolto tulee tuottaa yksityisesti ja rahoittaa julkisesti (HS, 4.10.2013).

Malli lisäisi potilaan vapautta valita hoitopaikkansa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 17

Teema

KAIKKI POIS SIILOISTA Arkkitehti Teemu Kurkelan mielestä uuden sairaalan suunnittelu on tilaisuus uudistaa terveydenhuollon toimintaa, mutta onnistuminen vaatii tiimityötä joka vaiheessa.

Teksti Nina Erho Kuva Aino Huovio

J

KMM Arkkitehtien toimiston keittiössä on hieno, automaattinen kahvikone. Kun ihailen masiinaa, arkkitehti Teemu Kurkela kertoo, että se hankittiin, koska entistä käsikäyttöistä sai joku olla koko ajan säätämässä.

Hetkisen ajan Kurkelan kommentti kuulostaa vain small talkilta, mutta kun hän vähän myöhemmin alkaa puhua tapaamisemme varsinaisesta aiheesta eli terveydenhuollon rakennusten uudistamisesta ja uuden sairaalan rakentamisesta Jyväskylään, sanojen taustalla tuntuu olevan jotain tuttua.

Se on tämä ajatus: millaiset puitteet tarvitaan, että asiat saadaan fiksummin tehtyä.

Makuutukselle vaihtoehtoja Kurkela valittiin Jyväskylän uuden sairaalan pääsuunnittelijaksi kesällä 2012. Hankkeen taustalla on se, että nykyisen sairaalan vuosikymmeniä vanhat rakennukset olivat tulossa elinkaarensa päähän.

Kuusikymmentä prosenttia sairaalan 120 000 neliön tiloista tarvitsisi täydellistä peruskorjausta. Osa niistä on käyttökiellossa, ja osa toiminnoista väistötiloissa.

Kurkela sanoo, että toki sairaala voidaan korjatakin, mutta silloin ei saataisi samaa mahdollisuutta uudistaa toimintaa ja saavuttaa säästöjä sen 18 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

kustannuksissa kuin suunnittelemalla koko rakennus uudestaan.

Toiminnan uudistaminen on tarpeen, koska väestö ikääntyy ja terveydenhuollon henkilökunnan tulee olemaan yhä vaikeampi selviytyä kasvavasta määrästä hoidettavia, jos tekemistä jatketaan nykyisellä tavalla. ”Lisääntyvää potilasmäärää ei myöskään tule olemaan varaa makuuttaa sairaalassa, vaan sen ympärille pitää luoda kevyempiä vaihtoehtoja.”

Mallia muilta aloilta Jyväskylän uuden sairaalan suunnitelmat valmistuvat seuraavan kahden vuoden sisällä. Rakennuksen budjetti lähestyy Kurkelan mukaan 250 miljoonaa, mikä on iso summa mutta ei sitä vasten, että sairaalan vuotuiset käyttökustannukset ovat yli 250 miljoonaa.

Uuden rakennuksen avulla käyttökustannuksissa pyritään säästämään vuosittain kymmenen prosenttia. Sen hahmottamiseksi, miten tähän käytännössä päästään, Kurkela kollegoineen on tutkaillut uusia eurooppalaisia sairaaloita ja muita julkisia rakennuksia, kuten kauppakeskuksia, joiden konseptit on nykyaikaistettu paljon ennen sairaaloita.

Sairaalan toimintaa ja rakennusta sen käyttöjärjestelmänä on myös mallinnettu teoreettisin työkaluin

Aalto-yliopiston Sotera-instituutin tutkimushankkeessa.

Eroon risteistä ja rasteista Tehostamisen keinoiksi ovat löytyneet samantyyppisten toimintojen kokoaminen yhteen, toimintojen sijoittaminen niin, että kunkin tiloja voidaan tarvittaessa itsenäisesti laajentaa ja kaikkien ydintoimintojen sijoittaminen kompaktiksi kokonaisuudeksi.

Näin säästyy turhaa kulkemista ja kuljettamista, mihin vanhoissa, sokkeloisiksi kasvaneissa sairaaloissa kuluu paljon resursseja.

Sairaalan tukitoiminnoille, kuten tekstiili-, ruoka- ja välinehuollolle mietitään uudessa rakennuksessa sellaiset paikat ja reitit, että palvelut voidaan tarvittaessa ostaa ulkoa.

Ihmisvirroille ja materiaalivirroille suunnitellaan suorat ja helpot reitit, jotka eivät risteä keskenään.

Sairaalle rauha parantua Sana säästö kuulostaa varsinkin terveyspalveluihin yhdistettynä helposti pahalta ja ihmisarvoa uhkaavalta.

Kurkela kuitenkin sanoo, että koska potilas voi tulevaisuudessa valita hoitopaikkansa ja raha seuraa häntä, potilaan kokemus kyllä pysyy keskiössä muistakin kuin eettisistä syistä.

Teema Jyväskylän uuden sairaalan potilashuoneista on tulossa yhden hengen huoneita. ”Infektioriski laskee, ja omaiset voivat osallistua hoitoon. Potilaan stressi vähenee, ja hän pystyy keskittymään paranemiseen. Kenenkään ei ole hyvä joutua armeijaolosuhteisiin sairaana.”

Yhden hengen huoneissa voidaan tehdä myös tutkimuksia ja hoitotoimia, jolloin niitä varten ei tarvita erillisiä huoneita toisaalla.

hetkeltä. Kurkela itse kuitenkin luottaa siihen, että toimintaa ja tiloja yhdessä miettimällä saadaan aikaan parempaa jälkeä kuin perinteisellä tyylillä, jossa toimintaa ei periaatteessa suunnitella tilojen ehdoilla mutta todellisuudessa tilat kuitenkin rajoittavat toimintaa.

Hän sanoo myös, että itse asiassa olisi kokonaan parempi lopettaa puhuminen tiloista ja toiminnasta ja muistakin asioista toistensa vastakohtina. ”Näin isoja kysymyksiä ei kukaan ratkaise eikä näin isoja kokonaisuuksia kukaan rakenna omasta siilostaan.

Vastakohdista kokonaisuuteen Siihen tarvitaan moniammatillista Jyväskylän uuden sairaalan on määrä tiimityötä sekä suunnitteluvaiheessa valmistua vuonna 2019. Kurkela sanoo rakennuksen valavan betoniin ja käytän- että siinä vaiheessa, kun suunnitelmat toteutetaan.” töön prosessit, joita nyt suunnitellaan teoriatasolla.

Luonnehdinta kuulostaa vähän pelottavalta, ikään kuin totuuden

Uuden ajan arkkitehti

”Työskentelee monialaisessa tiimissä, jonka jäsenillä on kokemusta eri asioista.”

”Miettii toimintaa rakennuksen raaka-aineena eli ikään kuin tekee kakun sisältä päin.”

”Unohtaa vastakkainasettelut ja pyrkii saavuttamaan samanaikaisesti useita tavotteita.”

— Teemu Kurkela on opiskellut Columbian yliopistossa Yhdysvalloissa (Barchelor of Arts, 1990) ja Teknillisessä korkeakoulussa (arkkitehti, 1997). Hän on yksi vuonna 1998 perustetun JKMM Arkkitehtien neljästä osakkaasta.

Toimistossa työskentelee yli 40 arkkitehtia, ja se on palkittu yli 70 arkkitehtikilpailussa.

Kurkela toimii myös Aalto-yliopistossa Adjunct Professorina, erikoisalanaan Wellbeing, ja Sotera-instituutin johtoryhmän puheenjohtajana.

Vapaa-aikanaan hän harrastaa purjehdusta ja joogaa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 19

Kuka

20 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Kuka

NIIN LUJAA KUIN PÄÄSEE Bedditin perustaja ja omistaja Lasse Leppäkorpi on puskenut menestykseen pitkäjänteisesti ja riskillä.

Yrittäjälle hyödyllisten ominaisuuksien opettelu alkoi jo pikkupoikana urheiluriennoissa.

Teksti Tiina Tuppurainen Kuvat Lasse Lecklin

L

ASSE LEPPÄKORVEN elämässä asiat ovat

edenneet loogisessa järjestyksessä. Hän oli jo pienenä kiinnostunut elektronisten laitteiden rakentelusta ja pääsi harjavaltalaisen lukion jälkeen opiskelemaan TKK:lle – ainoana paikallisista abeista.

Kun muut lähtivät Tampereelle, Leppäkorpi muutti Helsinkiin. ”Olin tottunut siihen, että pystyn asioihin yksin”, hän sanoo. Tottumusta olivat kasvattaneet jo pikkupoikana aloitettu mäkihyppyharrastus ja triathlon, jota Leppäkorpi harrasti lähes ammattilaistasolla. ”Valitsin yksilölajeja, koska haluan vaikuttaa hirveästi siihen, mitä teen, ja kantaa siitä vastuun.

Jos menee väärin, ei voi kuin katsoa peiliin.”

Mäkihypyn ansiosta Leppäkorpi oppi myös ottamaan riskejä, triathlon taas kehitti pitkäjänteisyyttä.

Opeista on ollut hyötyä, kun hän on luotsannut perustamaansa firmaa, jonka tuote on unen laatua ja hyvinvointia mittaava Beddit-anturi. Yritys on kerännyt rahoitusta yhteensä noin 2,5 miljoonaa ja viime kuukausina satoja tuhansia euroja kuluttajilta joukkorahoituksen avulla.

Yritys ja erehdys Yrityksen siemen kylvettiin 2000-luvun alussa, kun Leppäkorpi tutustui TKK:lla opiskellessaan ja työskennellessään Heikki Ruotoistenmäkeen ja innostui tämän kehittämästä huippuherkästä voimaanturista.

Anturi sopi hyvin yhteen Leppäkorven tutkiman ballistokardiografia-menetelmän kanssa, ja molemmat ovat perustana kaikissa Bedditin tuotteissa ja applikaatioissa tänäkin päivänä.

Vuonna 2003 Leppäkorpi otti virkavapaata ja lähti Sydneyyn hankkiakseen työkokemusta ulkomailta. Hän ei kuitenkaan viihtynyt isossa jenkkimallisessa organisaatiossa vaan lähti kiertämään Australiaa ja KaakkoisAasiaa reppu selässä. ”Ennen sitä oli ollut hirveästi tekemistä ja kiire saada opinnot valmiiksi. Reissaaminen pysäytti minut, ja opin siellä enemmän kuin yliopistolla monessa vuodessa.”

Australiassa Leppäkorpi törmäsi suomalaisnaiseen, jonka tapasi Suomeen palattuaan sattumalta uudestaan.

Nyt pari on ollut viisi vuotta naimisissa, ja heillä on 2-vuotias tytär sekä 3,5-vuotias poika. ”Lapset tuovat mahtavaa vastapainoa työlleni. He ovat perineet minulta hulluuden ja täyden päättömyyden.

Kummallakaan ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa, vekkejä tulee päivittäin.”

Yhden kortin varassa Leppäkorpi ehti valmistua sähkötekniikan diplomiinsinööriksi, suorittaa tohtoriopinnot ja opiskella Helsingin yliopistolla pedagogiikkaa ennen kuin perusti samassa laboratoriossa gradua tehneen Mikko Wariksen ja Heikki Ruotoistenmäen kanssa yrityksen 2006.

Seuraavana vuonna firma voitti kansallisen liiketoimintasuunnitelmakilpailun Venture Cupin. Voitto AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 21

Kuka

toi mukaan huippurahoittajia ja bisnesenkeleitä, ja Yhdysvalloista löytyi lupaava kumppani teknologian yhdistämiseksi potilasvuoteisiin. Sitten tuli taantuma, ja kumppani vetäytyi.

Seuraavana vuonna uudeksi suunnaksi valikoitui professori Markku Partisen ehdotus tutkia anturilla unen laatua. Vuoteeseen asetettava, verkkopalveluun kytketty anturi ja samalla koko yritys nimettiin Bedditiksi.

Kun taas yksi lupaava kumppanuus Yhdysvaltoihin kaatui, Beddit ryhtyi etenemään omin voimin. ”Päätimme laittaa kaikki paukut uuden kuluttajatuotteen ja mobiiliapplikaation kehitykseen ja joukkorahoituskampanjaan eli juosta päin seinää niin lujaa kuin päästään ja katsoa, meneekö läpi vai ei.”

Joukkorahoituksessa osallistujat rahoittavat tuotteen kehitystä ja valmistusta maksamalla sen ennakkoon.

Onnistumista sopi toivoa, sillä Bedditin rahat olivat loppumassa.

Sitten tapahtui ihme: liikevaihtoa ja tilauksia kertyi elokuussa enemmän kuin koko aiempana vuonna 2012.

Rahoitusmaali saavutettiin viikossa, ja markkinoilla jo olevienkin tuotteiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti. Media ja isot kansainväliset myyntikanavat kiinnostuivat Bedditistä. ”Kun tekee vuositolkulla älyttömästi töitä, ja sitten kaikki on vähällä lähteä alta, kestää hetken toipua. Nyt kukaan kolmas osapuoli ei enää onneksi voi vetää liinoja kiinni ja sanoa, että tämä oli tässä.”

Puhu kaikille Leppäkorpi oli hyvä kokoamaan porukkaa yhteen jo opiskeluaikana. Hän oli mukana perustamassa polyteknikkojen elävän musiikin yhdistystä Pelmua, haali yrityksiä sponsoroimaan Otaniemen treenikämppää ja houkutteli teekkareita Suomi Meloo -kanoottiviestiin. ”Myös yrityselämässä verkostoituminen on kaikki kaikessa. Pitää tavata paljon ihmisiä ja keskustella. Yhdestä kontaktista seuraa toinen.”

Tärkeää on myös itsevarmuus ja rohkeus pyytää ja antaa apua. ”Vihoviimeinen virhe on, että yrittää pitää kiinni ikiomasta pienestä piira22 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

kastaan. Pitää tehdä avoimesti yhteistyötä ja tajuta, että kun antaa, saa usein enemmän.”

Tällaista meininkiä Leppäkorpi on nähnyt Piilaaksossa, missä yritykset auttavat toisiaan. Myös Bedditin päämarkkina-alue on Yhdysvalloissa, minkä vuoksi Leppäkorpi muuttanee sinne itsekin jossain vaiheessa.

Liian vähän tunteja Vaikka Leppäkorpi uskoo olevansa aika leppoisa pomo, hän vaatii itseltään ja alaisiltaan paljon. ”Minussa jonkinlainen egoismi yhdistyy perfektionismiin. Ärsyynnyn suunnattomasti, jos jokin asia täytyy tehdä moneen kertaan. Mieluummin

valvon yön ja viilaan viimeisenkin pilkun paikalleen kerralla.”

Koska töihin kuluu nyt paljon aikaa, Leppäkorpi kantaa koko ajan huonoa omaatuntoa siitä, että ei pysty osallistumaan perheensä arkeen niin paljon kuin haluaisi.

Hektisen aikataulun takia myös urheilu on jäänyt vähiin. Tästä harmistuneena Leppäkorpi päätti keksiä itselleen lajin, joka olisi kiireen keskellä tarpeeksi motivoiva – ja muisti mäkihyppyajoiltaan tutun telinevoimistelun. ”Se on oikeasti hauskaa, eivätkä rajat tule vanhemmallakaan äijällä nopeasti vastaan. Lajissa pystyy tekemään melkein mitä tahansa”, Leppäkorpi sanoo.

Ja taitaa samalla puhua urastaan.

Kuka

Full speed ahead Beddit co-founder Lasse Leppäkorpi has not shunned hard work or risk on his quest for success.

Lasse Leppäkorpi’s life has progressed

Mikko Waris and Heikki Ruotoistenmäki

in logical order. As a child, he was

in 2006.

interested in tinkering with electronics

The firm soon won the Venture Cup

and, after graduating high school,

national business plan competition.

managed to win a place at Helsinki

This introduced them to funding sources

University of Technology.

and angel investors, and they formed

His sporting hobbies, ski jumping and

a promising partnership to combine

triathlon, developed his stomach for risk

their technology with hospital beds.

and his stamina – both useful qualities

But then came the recession and

for an entrepreneur.

the partner backed out.

“I’ve chosen solitary sports because

They next decided to use their sensor

I prefer to be the main influence in what

to analyse the quality of sleep, following

I do, and to shoulder the responsibility

a suggestion from Professor Markku

for it. If something goes wrong, I only

Partinen. The sensor is placed in the bed

need look into the mirror.”

and connected to a web app. The new

The seed for Beddit was sown in the early 2000s when Leppäkorpi met Heikki Ruotoistenmäki and became

product and the company were named Beddit.

At first, times were tough, but eventually

inspired by the super-sensitive sensor

the magic started to happen. In August

he had developed. The sensor was well-

this year, the net sales and orders recorded

suited for the ballistocardiography method

by the firm exceeded the total achieved

Leppäkorpi was studying and this coupling

in 2012. They have now secured funding

forms the basis of all Beddit products and

to the tune of some €2.5m, hundreds of

apps to this day.

thousands of which were crowdsourced

Leppäkorpi graduated in electrical engineering and commenced post-graduate

in the last few months via the Indiegogo platform.

studies before launching a business with

— Lasse Leppäkorpi on Beddit.com Oy:n toimitusjohtaja.

Hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta diplomi-insinööriksi vuonna 2004 pääaineenaan sähkötekniikka ja sovellettu elektroniikka. Hän on lisäksi suorittanut pedagogiikan, matematiikan ja fysiikan opintoja Helsingin yliopistossa sekä toiminut TKK:lla opettajana.

Leppäkorpi suoritti tohtoriopintonsa tutkimusaiheenaan ballistokardiografia, mutta tohtoriksi valmistuminen jäi yrityskuvioiden vuoksi. Vuonna 2006 Leppäkorpi perusti yrityksen, jonka liiketoimintasuunnitelma voitti Venture Cup -palkinnon vuonna 2007. Hyvinvointia ja unen laatua mittaava Beddit-anturi keräsi viime elokuussa Indiegogo-palvelun joukkorahoituskampanjalla liki 60 000 euroa viikossa. Lokakuun alussa rahaa oli kertynyt jo lähes 350 000 euroa. Yrityksellä on markkinointiin keskittyvä tytäryhtiö Piilaaksossa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 23

Aiheesta

Minna Malin ja Jukka Seppälä työskentelevät polymeeriteknologian laboratoriossa Kemian tekniikan korkeakoulussa.

26 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Aiheesta

Keinotekoista

ihoa kehittämässä

Polymeeripohjaisilla materiaaleilla voidaan tehostaa lääkehoitoja ja mullistaa kudosteknologiaa.

Teksti Minna Hölttä Kuvat Jussi Särkilahti

U

UDET polymeeripohjaiset mate-

riaalit, erityisesti biopolymeerit, ovat avainroolissa, kun tutkijat kehittävät menetelmiä keinotekoisten kudosten valmistamiseen.

Akatemiaprofessori Jukka Seppälä johtaa polymeeriteknologian tutkimusryhmää Kemian tekniikan korkeakoulussa. Ryhmä on mukana Euroopan unionin rahoittamassa ArtiVasc 3D -projektissa, jonka tavoitteena on valmistaa verisuonitettua keinoihoa 3D-tulostustekniikoita hyödyntäen. ”Kehitämme polymeerejä, joita voidaan käyttää tukirakenteena tai -alustana keinoihon muodostumiselle”, Seppälä kertoo.

Tehtävä ei ole helppo, sillä 3D-tulostustekniikka vaatii materiaaleilta paljon. Niiden on oltava nestemäisiä, mutta samalla erittäin nopeasti kovettuvia ja lisäksi joustavia. Projektissa työskentelevä tekniikan lisensiaatti Minna Malin sanoo, ettei mittakaavan pienuuskaan päästä tutkijoita helpolla. ”Esimerkiksi hiussuonet ovat käsittämättömän ohuita, ja meidän pitäisi vielä pystyä luomaan rakenteita, joissa suonten paksuus vaihtelee.”

Tulostuksessa käytettävien polymeerien lisäksi verisuonimalliin tarvitaan vettä sitovaa hyytelömäistä polymeerirakennetta eli hydrogeeliä ja sähköstaattisesti kehrättyjä nanorakenteita, jotka ovat liuotetusta polymeeristä sähkökentän ja suuttimen avulla kehrättyjä nanokuitujen muodostamia kankaita.

Seppälän mukaan haastavinta on saada materiaalit ja elävät solut toimimaan yhdessä. ”Hienossakaan materiaalissa ei ole ’älyä’, mutta soluissa sitä on valtavasti.

Meidän tehtävämme on kemiallisen synteesin keinoin muokata polymeerirakenteita niin, että ne toimivat vuorovaikutuksessa elävän kudoksen kanssa.

Se on alue, jota olemme tutkineet jo vuosia – ja jolla riittää yhä kehitettävää.”

Yksin ei synny mitään Nelivuotinen ArtiVasc 3D -projekti on puolivälissä. Saadaanko kahden vuoden päästä keinoihoa korvaamaan eläinkokeita ja auttamaan ihonsiirroissa, kuten projekti tavoitteikseen maalailee?

Seppälän ja Malinin mielestä se on epätodennäköistä. Epäonnistumisesta on silti turha puhua.

”Iho on äärimmäisen monimutkainen rakenne, kokonainen elin. Vaskularisaation eli verisuonittumisen onnistuminen olisi kudostekniikalle valtava läpimurto.

Jos pystymme kehittämään materiaaleja, jotka edistävät sen saavuttamista, on se erinomainen asia. Eri alojen yhteistyö on tärkeää, kemisti ei tee tässä yksin mitään”, Seppälä sanoo.

Mahdollisuudet läpimurtoon ovat hyvät, sillä monella alalla on otettu suuria edistysaskelia viime vuosikymmenen aikana. Seppälä mainitsee esimerkkeinä solujen käyttäytymisen ja erilaistumisen tutkimuksen, biopolymeerien kehittymisen, aktiiviaineiden kontrolloidun vapautuksen sekä uusimpana juuri 3D-tulostustekniikan, jolla pystytään valmistamaan erittäin tarkkoja rakenteita. ”Yhdistettynä lääketieteelliseen kuvantamiseen 3D-tekniikalla voidaan tuottaa yksilöllisiä, potilaalle räätälöityjä kappaleita. Ja ArtiVascin tulevaisuuden visioissa mainitaan jopa kokonaisten elinten valmistaminen. Tällä kentällä haasteet ja mahdollisuudet ovat valtavat – siksi onkin tärkeää pitää jalat maassa”, Jukka Seppälä painottaa.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 27

Aiheesta

Tavoitteena tehokkaampi hoito Jukka Seppälä on tutkinut polymeerejä jo yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Akatemiaprofessorina tutkimuksen painopiste on biopolymeereissä ja niiden valmistuksessa. Biopolymeereillä tarkoitetaan luonnossa esiintyviä tai uusiutuvista raaka-aineista valmistettavia polymeerejä. ”Puhutaan biostabiileista ja biohajoavista polymeereistä. Jos ajatellaan ihmisen ’varaosia’, lujuus ja pitkäaikainen kestävyys ovat yleensä tärkeämpiä ominaisuuksia kuin hajoavuus. Lonkkaproteesit ja sydämen tekoläpät ovat hyviä esimerkkejä osista, joissa materiaalin on kestettävä muuttumattomana

vuosikymmeniä. Biohajoavat materiaalit taas ovat tärkeitä esimerkiksi kirurgisissa kiinnitysvälineissä, kudosteknologiassa sekä lääkeaineiden kontrolloidussa vapautuksessa.”

Vuonna 2009 Seppälän tutkimusryhmä sai Materiaalitekniikan keksintöpalkinnon kehittämästään biohajoavasta muovista. Biopolymeeristä valmistetussa implantissa lääke voidaan viedä kohdistetusti kehon oikeaan kohtaan, jossa se vapauttaa lääkkeen juuri oikea-aikaisesti. Tavoitteena on, että hoidon teho paranee ja mahdolliset sivuvaikutukset vähenevät selvästi.

Jukka Seppälä toteaa, että polymeeriteknologia voi parhaimmillaan olla

erittäin kannattavaa liiketoimintaa – ja paljon enemmän. ”Suomessa toimiva lääketehdas tekee hyvää tulosta tuotteilla, joissa polymeerit ovat olennaisessa osassa. Samalla se on merkittävä työllistäjä ja suuri yhteisöveron maksaja. Tätä ei pidä väheksyä, mutta kysymys on laajemmin yksilön ja yhteiskunnan hyvästä. Hajoaviin polymeereihin perustuvat kirurgiset biomateriaalit mahdollistavat lyhyemmät hoitoajat ja pienentävät uusintaleikkausten tarvetta. Uusimmat biohajoavat materiaalit ovat lähes titaanin vahvuisia, ja me olemme olleet mukana kehittämässä niitä.”

— ArtiVasc 3D on EU:n 7. puiteohjelmaan liittyvä projekti, jonka tavoitteena on valmistaa verisuonitettua keinoihoa 3D-tulostustekniikoita käyttäen.

Mukana on 16 osapuolta eurooppalaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Projektin budjetti on runsaat 10 miljoonaa euroa. Nelivuotinen hanke päättyy lokakuussa 2015.

Aalto-yliopistosta ovat mukana professori Jukka Seppälän vetämä polymeeriteknologian tutkimusryhmä Kemian tekniikan korkeakoulusta ja professori Jouni Partasen tutkimusryhmä Insinööritieteiden korkeakoulusta.

Partasen ryhmällä on merkittävä rooli 3D-tulostusmallien suunnittelussa. artivasc.eu

3D-tulostettuja verisuonimalleja.

Developing artificial skin Polymer-based materials can make pharmaceutical therapies more effective and revolutionise tissue technology.

New polymer-based materials, biopolymers

printing, the vascular model requires

develop methods for manufacturing

hydrogel, a water-binding gelatinous

artificial tissue.

polymer structure, and electrostatically

Academy Professor Jukka Seppälä heads the Polymer Technology research group

woven nanostructures.

The most challenging part is getting

at the School of Chemical Technology.

the materials and living cells to function

His group is taking part in the EU-funded

together.

ArtiVasc 3D project, which aims to manu-

“Even the finest material has no ‘intel-

facture vascularised artificial skin using

ligence’, whereas cells contain enormous

3D printing technology.

amounts of it. Our task is to use chemical

“We develop polymers, which can be

synthesis to shape polymer structures so

used as scaffolds or platforms for the

that they work in interaction with living

generation of artificial skin,” Seppälä

tissue. This is an area that we’ve been

says. This is no easy task, as 3D printing

studying for years – and more room for

technology places tough demands on

development still remains.”

materials. They have to be fluid, but must

artivasc.eu

also harden very rapidly in addition to being pliant. The tiny scale is also challenging.

28 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

In addition to the polymers used for

in particular, play a key role as researchers

Aiheesta

Se sanaton puoli Kehityskeskustelun kulku riippuu paljon muustakin kuin sanoista. Esimerkiksi paperit ovat välillä kuin kolmas keskustelija, sanoo kehityskeskusteluja tutkinut Pekka Pälli.

Teksti Tea Kalska Kuvitus Taru Happonen KOP, KOP. Niin äännehtii paperinippu, kun kehityskeskustelua vetävä esimies naputtaa sitä työpöytäänsä vasten.

Naputuseleellä esimies ilmaisee alaiselle, että nyt on aika siirtyä seuraavaan asiaan. Tämän huomasi vanhempi yliopistonlehtori Pekka Pälli vetäessään Kauppakorkeakoulussa tutkimusta, jossa selvitettiin, miten esimies ja alainen kehityskeskusteluissa käyttäytyvät.

Tutkimuksen tilasi Työsuojelurahasto, ja sen toteuttivat yhdessä Kauppakorkeakoulu ja Hanken. Aiheeseen perehdyttiin todellisia videoituja kehityskeskusteluja analysoimalla. Materiaalina oli 26 keskustelua kolmelta eri alalta – kirkollisesta organisaatiosta, kaupungin päivähoidosta ja vakuutusalan organisaatiosta.

Kehityskeskusteluja on Pällin mukaan tutkittu paljon, mutta siitä, miten ihmiset todellisessa keskustelutilanteessa toimivat ja viestivät sanattomasti, ei juuri ole ollut tutkimustietoa.

Analysoidun videomateriaalin perusteella kehityskeskusteluista oli havaittavissa hyvin samankaltaisia piirteitä – organisaatiosta riippumatta. Silmään pistivät kehonkieli, paperin tärkeä rooli, roolipuhe ja kehityskeskustelun teknologisoituminen.

Suojakilpiä ja tukipilareita Sen lisäksi, että papereilla osoitettiin halua siirtyä keskustelussa eteenpäin, niiden taakse myös piilouduttiin. Ne olivat kuin kolmas keskustelija, iso osa vuorovaikutusta. ”Ihmisten on joskus vaikeaa kohdata toisiaan silmästä silmään. Entä jos alainen vaikka alkaa itkeä? Toisinaan esimiehet nostivat paperin kasvojensa eteen kuin suojakilveksi”, Pälli havainnollistaa.

Joissain tapauksissa keskustelijat seurasivat paperin tekstiä tarkkaan ja vetosivat siihen, mitä paperissa sanottiin. He saattoivat esimerkiksi lukea osia organisaation strategiasta ja selittää, miten se liittyi omaan työhön käytännössä. Pälli toteaa, että kehityskeskustelu onkin strategian tekemiselle tärkeä areena, jolla hyvin käsitteellisille asioille annetaan merkityksiä.

Toisaalta keskustelijoiden eleet paljastivat, että strategia mielletään usein joksikin tavoittamattomaksi ja kaukaiseksi. ”Strategiasta puhuttaessa keskustelijat viittoivat käsillään yläviistoon, itsestään vasemmalle. Omasta työstä puhuessaan he siirsivät kädet lähelle kehoa.”

Roolin ja lomakkeen vankina Toisinaan keskustelijat eivät tuntuneet olevan lainkaan omissa nahoissaan.

Silloin heidän äänensä saattoi muuttua tai he alkoivat ladella virkamiesmäistä jargonia. Kyse on roolipuheesta. ”Roolipuhe on dialogin kannalta haitallista. Esimiehen voi olla vaikeaa päästä kiinni todelliseen tilanteeseen, jos alainen antaa oppikirjavastauksia.”

Dialogia saattaa Pällin mukaan häiritä myös kehityskeskustelun teknologisoituminen eli vuorovaikutuksen välineellistyminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskustelussa nojaudutaan liiaksi käsikirjoitukseen tai keskustelu etenee esimerkiksi lomakkeen ehdoilla.

Lomakkeesta on haittaa ainakin silloin, kun lomake itsessään tulee puheenaiheeksi ja huomio siirtyy pois itse asiasta. ”Lomake voi olla keino vältellä henkilökohtaista kohtaamista.”

Eleet voi tiedostaa Olisiko kehityskeskustelu sitten parempi, jos sen osapuolet kontrolloisivat eleitään, kiinnittäisivät huomiota jokaiseen kädenliikkeeseen ja pysyisivät kaukana lomakkeesta?

Pekka Pällin mielestä kehityskeskustelussa ei ole syytä alkaa ”käytettyjen autojen kauppiaaksi”. Eleitä ei kannata hioa peilin edessä, eikä jokaista käden liikerataa kannata harkita. Sen sijaan tutkimuksen havainnoista voisi olla hyötyä esimiehille siksi, että ne voivat auttaa tiedostamaan kehonkielen merkityksen.

Kehityskeskustelu on hierarkkinen tilanne, jossa alainen kiinnittää huomiota esimiehen eleisiin ja tulkitsee niitä koko ajan.

Hyvän kehityskeskustelun merkit eivät Pällin mukaan kuitenkaan ole yksiselitteisiä. ”Kehityskeskusteluja inhotaan usein, koska niillä ei uskota olevan mitään vaikutusta. Joskus itse keskustelutilanne saattaa tuntua onnistuneelta, mutta ei silti vaikuta käytäntöön. Toisaalta keskustelu voi jättää kylmäksi, mutta johtaa lopulta epäkohtien korjaamiseen.”

— Pekka Pälli on vanhempi yliopistonlehtori Kauppakorkeakoulun viestinnän laitoksessa.

Hän vetää talouselämän viestinnän peruskurssia ja opettaa työyhteisöviestintää, strategiaa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tutkimisen metodeja.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 29

Searching for emotions in the brain Understanding the neural underpinnings of the emotion systems provides the key for improving both mental and somatic health, writes Assistant Professor and Academy of Finland Fellow Lauri Nummenmaa.

Illustration Taru Happonen

E

MOTION SCIENTIST James Russell has pointed out that everyone seems to know what an emotion is until asked to define it.

This applies to scientists and laypersons alike. Spend a moment trying to work out what emotions actually are and the answer will likely elude you. Emotions are at the core of our social and internal worlds, but getting a grasp of them in the laboratory has proven to be a challenge.

Nevertheless, our group has been very passionate about emotion science for years and, during the past decade, work by us and other groups has begun to unravel the neural mechanisms associated with what were once considered private feelings.

Emotions are evolutionarily ancient, automated safety systems that function

30 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

to detect and respond to severe danger, but also help spot enjoyable and beneficial opportunities in the environment.

Emotions have twofold functions for human adaptation and social behaviour.

First, emotions automatically coordinate a multitude of physiological and mental functions, ranging from deploying attention to the environment to complex social processes such as pair bonding and aggression to cope with the challenges we face. This often occurs outside awareness, thus sparing limited conscious processing resources for other important functions.

Second, when an emotional response is triggered, we often become aware of the automatic mental and bodily changes the emotion system sets off. These consciously felt sensations enable us to

volitionally fine-tune our behaviour to match a specific adaptive challenge, such as to navigate a conversation on an ever-important first date or to plan an escape route after encountering a mugger in a dimly lit park.

Studying real emotions in the brain imaging lab Our group studies the brain mechanisms of emotions from the level of single neurotransmitter molecules to large-scale cerebral networks using techniques like functional magnetic resonance imaging (fMRI) and positron emission tomography (PET), which make it possible to quantify brain functions from awake humans relatively unobtrusively. But studying the way emotions work in real life poses a huge

On science

challenge for laboratory scientists. We often experience strong emotions during important life events, such as when meeting loved ones or waiting for the results of a major medical examination.

But brain imaging needs to be done in a very restricted environment, so can we create such experiences while the subject lies inside a brain scanner tube? Moreover, can such complex phenomena ever be revealed by brain signals?

Our recent work has tried to overcome these limitations by two approaches.

First, although it is difficult to make people fall in love or become terrified in a lab, we can simulate such encounters quite accurately during a brain scan and measure the resulting brain activation.

For example, watching highly engaging and affective movies, playing exciting and realistic video games or taking part in virtual social encounters are good ways to trigger strong emotions in participants. Recent developments in brain signal analysis enable us to reliably parse the neural signals measured during such complicated episodes.

Second, we have been able to generate experimental designs that enable in vivo quantification of brain activation and neurotransmission during real and simulated social interaction due to developments in brain imaging hardware. We can literally hook up two individuals during a brain scan and measure how their brains influence each other

during social interaction. This enables us to study actual interactive brains instead of ‘passive’ or ‘reactive’ brains, which was the standard way of studying social brain functions in the past.

How private are our emotions?

We tend to consider our emotions as private and not accessible to others, but scientific studies have falsified this common conception. Unlike many other mental processes such as memory or attention, emotions are in fact exceptionally visible to others.

Strong emotions are consistently associated with motor and vocal expressions like crying and laughing, or more subtle cues such as frowning or changes in posture. These signals serve an important social function, as they allow others to read our current mental state and intentions, and adapt their behaviour accordingly. Thus, we comfort a crying child, but know well to steer clear of a boss who puts on an angry face at the office.

But what about the inner world of our private emotional feelings – is it beyond the scope of the microscope? Our recent work with statistical pattern recognition techniques has revealed that even the inner workings of emotions can be scrutinised externally. Training a pattern classifier to recognise emotional states from an individual’s brain signal enables us to accurately predict subsequent

emotional states from his or her brain activation. This confirms that emotions are not random events or brain noise – they occur consistently and different emotions like sadness and fear are associated with distinct brain function tuning patterns. If this was not the case, the classifier would not work at all!

Emotions as social glue Emotional expressions allow us to ‘tune in’ with others. Seeing people express specific emotions like happiness or fear prompts us to automatically mimic the corresponding emotional states in our own minds and bodies. We have recently shown that the brains of different individuals tend to synchronise or ‘tick together’ when we ‘catch’ each others’ emotions. This tendency for emotions to synchronise our thoughts and actions may promote social interaction. Tuning into others’ emotional states provides us with a somatosensory framework that helps us understand intentions and feelings. The feeling of likeness may also make us interpret the world in a more similar fashion.

Emotions also mediate social bonds in a powerful way. Our gait is light and the heart pounds with excitement when we go to meet a lover, whereas severing long-term social bonds may feel literally painful. Neurotransmitter studies of primates and rodents suggests that the endogenous opioid neurotransAALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 31

mitter system – also involved in pain management – may play a critical role in establishing social bonds. Repeated pleasurable social interactions would thus make us crave more and hook us just like exogenous opiates.

This hypothesis is difficult to prove directly in humans, but our team can quantify the availability of single neurotransmitter molecules in the brain with the help of PET. This technique enables us to radiolabel single tracer molecules with radioactive extensions. When injected into blood flow, these tracers bind with the target tissue, such as a specific neuroreceptor, and, once the radioactive nuclei decay, the resulting annihilation or photons as well as the origin of the annihilation event can be detected by PET camera. Prolonged detection enables us to quantify the target molecule’s distribution in the brain.

32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Using this technique, we have been able to measure how real-time social interaction influences the activity of the opioid neurotransmitter system in the brain: a person can interact with another individual while being PET scanned, thus providing a very realistic model for human social interaction.

Why should we care about our emotions?

Emotions automatically coordinate our mental and bodily functions in a holistic fashion and they have a major influence on our wellbeing. As they have been rigged to protect us during survivalsalient episodes, emotion system dysfunctions may have catastrophic consequences for an individual. Most psychiatric disorders are associated with changes in emotional functions, but many severe somatic illnesses also

trigger profound changes in the moods and emotional response patterns of an individual. Prolonged negative emotions like anger and anxiety may be harmful to somatic health because they increase the load of the cardiovascular system and influence the immune response.

Understanding the neural underpinnings of the emotion system provides the key for improving both mental and somatic health. At the individual level, understanding the basic principles of emotional functions may also radically improve wellbeing. If we correctly interpret the information our emotion system gives us about the environment, we have a better chance to improve our life and manage its daily challenges.

Lauri Nummenmaa

10 min

Interpreter of emotions Text Nina Erho Photo Maija Astikainen Who are you?

I’m Assistant Professor of Cognitive Neuroscience Lauri Nummenmaa.

I work at the School of Science’s Department of Biomedical Engineering and Computational Science, at the Brain Research Unit of the O.V. Lounasmaa Laboratory, in addition to which I’m a Research Fellow at the PET Centre in Turku.

What do you research?

I study the mechanisms of emotions and social interaction. The scale of the objects we research varies from neurotransmitter molecules all the way to complex functional neural networks and the behaviour of large groups of people. We apply the methods of brain research, but also directly measure human behaviour and observations through, for example, registering eye movements.

Further reading: Kätsyri, J., Ravaja, N., Hari, R., & Nummenmaa, L. (in press).

The opponent matters: Elevated fMRI reward responses to winning against a human versus a computer opponent during interactive video game playing.

Cerebral Cortex

What’s best about your job?

Every day, I get to work with passionate and intelligent people, including a number of current and incipient top experts. I’m also enthusiastic about our equipment and of how it enables us to gauge the world’s most complex processes: emotions, consciousness and memory.

And what is the most difficult part?

Well, everything, because we don’t even attempt anything easy. It is necessary to test the limits of understanding.

How did you get into neuroscience?

Already as a child, I was interested in human behaviour because so much about it is inexplicable, which is not often considered. Like my parents, I decided to study psychology. I was not, however, completely satisfied with the answers it provided and became interested in brain imaging techniques once they began to emerge. They provide an objective way to measure the functioning of the central nervous system and how it steers behaviour.

Why did you choose a career in academia?

I wanted to become a researcher because I’m interested in how things work. Industrial research positions are few and far between, so the university was, in a way, my only, if pleasant, option.

What are you proud of professionally, what do you still want to achieve?

We’ve managed to get together a good team that enjoys its work, and we’ve won a substantial amount of funding for our efforts. I hope that brain research is allowed to continue on a sufficient scale here in Finland and that it will help us understand human behaviour better and better.

Nummenmaa, L. (2010) Tunteiden psykologia (The Psychology of Emotions).

Falun: Tammi. (in Finnish) Nummenmaa, L., Glerean, E., Viinikainen, M., Jääskeläinen, I.P., Hari, R., & Sams, M. (2012) Emotions promote social interaction by synchronizing brain activity across individuals.

Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 109, 9599–9604.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 33

In there

34 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

In there

Get your

game on!

Text Sarah Hudson Photos Aino Huovio

AppCampus participants spend four intensive weeks in Otaniemi, Finland, learning everything they can to launch their businesses as high as their hopes.

“W

E CAME here thinking we were basically there. We had a great app. We got good reviews. But we wanted to position ourselves for more visibility,” says 36-year-old Tomas Sakalauskas. “From the first day on the course, we realised we hadn’t even crossed the starting line.”

Tomas is one half of the duo representing Lithuanian company No Brakes Games at AppCampus, an accelerator programme that walks participants through the finest details of creating, developing and marketing their product. A quirky kids’ game called Pocket Sheep is his team’s magnum opus and their object of focus during the jam-packed month-long programme.

Like the other participants, Tomas gives a pretty glowing report of the experience. It’s hard work and there’s no time for sightseeing, but, if it’s the big time you’re after, all reports are that AppCampus HQ is a good place to start.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 35

In there

Camping on high The campus’ rainbow-coloured workspace is located high above acres of forest on the fourth floor of Open Innovation House, yet it is no ivory tower. Instead, this intensive mobile app incubator keeps participating teams firmly grounded – they’re working with the industry’s best to fine-tune both their app and their business model.

A multi-million euro partnership between Nokia, Microsoft and Aalto University, the accelerator is aimed at cherry-picking the world’s brightest mobile app talent and pitching them into an intensive development programme. The so-called campers work with industry gurus, companies and service providers, moving the concept of advanced learning away from something that exists at the lofty peaks of academia and grounding it in real world expertise.

The payoff for the corporate backers is that the apps are released exclusive to Windows for the first 90 days.

The developers benefit from a fair bit of cash and a whole lot of learning.

Over four intensive weeks, around 20 international businesses are put through their paces. The programme teaches them how to clean up designs, polish processes, tailor a business strategy and streamline a sales pitch, fine-tuning everything towards the perfect launch onto the market.

At the end of a very selective application process, teams are chosen and granted a sizeable cash injection, which is doled out in increments as they pass certain milestones. Some lucky ones also get to attend the course. According to participants, the cash is really just a bonus – they unanimously agree that the course itself is priceless.

Doing it better The Lithuanian team’s cute and fluffy sheepherding app is designed to create a window of peace for frazzled parents – born in part out of a need for Tomas to keep at least one of his three small children momentarily occupied. Kids are going to fiddle with phones anyway, Tomas figures, so he thinks it’s better that they play with something sweet and harmless that doesn’t involve the violent death of nature’s creatures.

His team had already launched the app, got great reviews and a relatively consistent trickle of downloads, but were flummoxed as to how to rack up more downloads.

“I was quite sceptical about taking a course – 9 times out of 10 you get nothing out of it,” he says.

But he decided to give AppCampus a shot.

“We needed knowledge,” says Tomas. “Locally in Lithuania, I wasn’t able to get the right kind of 36 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Since returning home from AppCampus, Lithuanian Tomas Sakalauskas says his company is finally ready to take on larger scale projects. “We are dealing with publishers, approaching investors and we prepare marketing activities way before anything is released. Now we understand how things should be done.”

Pocket Sheep: We’re lost, we’re cute and we need your help! The sheepherding app of the No Brakes Games team is designed for kids to play with something sweet and harmless.

In there

CHERRY-PICKING THE BRIGHTEST TALENT knowledge. There are more success stories in Finland than back home. You can get lucky with the right time, right place, right product, but companies like Rovio and Supercell worked for their success. This course has taught us about the hard work behind the success stories.”

His team decided that they had to be smart to boost the sales volumes of their app. The course trainers helped them develop a new strategy that involves adding collectable cards to their game that players can share and trade on social media. They’re hoping to capitalize on their target group’s love of collecting, trading and sharing.

“The idea was born here,” explains Tomas.

“By adding extras onto the initial concept, we hope to get some more traction in the market.”

In the second-to-last week of their AppCamping, Tomas’ feelings are overwhelmingly positive.

“I came out with much more than I expected.

Not just a little bit, but really much more,” he says.

“I didn’t believe a learning or training course could be this efficient.”

His company plans to implement changes based on what they’ve learned and think they’ll know within the next six months whether or not it will lead to increased sales.

On the money Project Manager Mike Bradshaw is confident that apps that go through the programme have a better hit rate than those that don’t.

“It’s the fourth batch of campers to go through.

Seventy-five teams have now taken part in the programme,” he says. “When they launch, they get a lot more traction in the field than the average portfolio company. More downloads, better reviews, more attention.”

One of his favourite parts of the course is the Open Doors day, when the teams set up a mock trade fair.

Local investors, media, corporate reps and other interested parties are invited along and the teams have the chance to pitch their wares. The catch is that they get their public relations training session a few days later.

“You see pretty fast who is going to sink or swim.

We worked out that developers don’t generally present very well, so this is brutal but effective training for them,” Mike says conspiratorially. “It’s about learning to ‘booth babe’. Although there are no more models in skimpy outfits, the job is still the same.”

He says that the teams learn really practical things from the session, like foods you shouldn’t eat, when to take toilet breaks, where to place your booth, etc.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 37

MORE DOWNLOADS BETTER REVIEWS MORE ATTENTION

The AppCampus premises create a relaxed working space.

Yassine Saidani of the ToriTori team from France tapping away next to the pink log cabin.

38 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Participating teams don’t get a whole lot of free time on the programme.

“It forced us to work hard,” says Sarel van Niekerk.

Mike Bradshaw a.k.a Sensei, does the actual dayto-day running of the “camps”.

More often than not, they work these things out after it’s all over.

“Instead of peaking right at the end, you learn a lot after the booth experience,” explains Mike. “This way, teams still have a week to look back on how they did, get advice and change the way they operate in future.”

“All we had was an idea” One team who was visibly buoyant at the event – perhaps because they get a lot of practice at home – was an Australian duo from Melbournebased company, ITabALot. While the Pocket Sheep duo saw their marketing processes rapidly herded in a better direction from the get-go, the Australian team had come in a lot more rough and ready.

“We arrived without a name and a logo,” says Dave Yeats. “All we had was an idea.”

However, it was evidently such a good idea that Mike and his team couldn’t resist giving the guys a chance. Nonetheless, by the time of the trade fair, Dave and his business partner Sarel van Niekerk were still

What if you had a four metre arm?

Dave Yeats makes his pitch for Fotofi.me at the PR event.

developing their beta version, so their app was going to have to be packaged really, really well to gain anything out of the PR event.

So they came up with a narrative.

“What if you had a four-metre arm?”

Dave pitches to a room full of guests.

“It would be so much easier to take those great self-shots that everyone wants to have to remember those sweet holiday moments.”

The team’s app, renamed Fotofi.me on the advice of the AppCampus branding coach is simple, but inspired.

It’s a tool that allows one person’s phone to act as a viewfinder while the other’s acts as the shutter, meaning that you and your friends can get the perfect selfie without having to worry about chopping off facial features, distorting the perspective or being caught at just the wrong moment.

They used the time and teachings at AppCampus wisely and have constructed a concrete business model, plus they now have a logo, a name and half a prototype.

“The opportunity raised its head when we were thinking about how to build

a business, as opposed to just making an app, realising it and praying” says Sarel. “All the questions from how what, who, why – they’ve all been answered on this course.”

So, did the programme live up to his expectations?

“Yes. All expectations have been met,” he answers. “What we have achieved here in three weeks would have taken us close to six months without the programme. It’s forced us to work hard.”

Now they’re back in Australia – and they’ve had some time to hit the beach and recover – Sarel and Dave report that things are going smoothly. They’re planning to get a beta version up and running soon.

All work and no play Indeed, AppCampus is no cultural exchange holiday. The teams get to work very closely with local gurus from Nokia and Microsoft, and doubtless witness some different ways of working, but their Finnish cultural experience doesn’t extend far beyond that.

“These guys are very, very focused.

They work ridiculously long hours,” says AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 39

In there Mike. And the tuition schedule doesn’t allow for a whole lot of free time.

Apart from one visit to Nokia’s manor house-like training centre in Båtvik and a brief smoke sauna, for most teams, the Nordic experience is limited to gazing out of the AppCampus windows at picturesque yet unavailable freedom.

Perched in the fourth-floor eyrie of AppCampus, high above a wide, open vista of birch forests, it’s testimony to their dedication that they don’t face the usual problem related to workstations and gorgeous panoramas.

“Sometimes taking half a day or a day off can make you more effective than just trying to power through,” says Mike.

“We actually have to tell them to stop, take a break, look out the window.”

This is Finland. Now get back to work!

– The view from the AppCampus HQ opens to Maarinlahti cove.

— AppCampus is a mobile application accelerator programme managed by Aalto University.

Microsoft and Nokia will invest up to €18 million throughout the duration of the project, which is aimed at fostering mobile app development on Windows Phone and other Nokia platforms.

An award of €20,000 to €70,000 is granted to successful applicants.

Around a third of them also earn the chance to attend the programme, receiving training in mobile technology, design and usability, coaching and marketing support.

The applications are exclusive to Windows Phone Store or Nokia Store for the first 90 days.

Thousands of students and entrepreneurs apply from all over the world for the programme, which is run up to four times a year.

40 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Kolumni

Terve kulttuuri,

tervetuloa menestys KESKUSTELU työhyvinvoinnista on kuin aaltojen keinuntaa. Välillä terveystehtävä annetaan yksilön hoidettavaksi, toisinaan reilu pomo parantaa päänsäryt, ja ajoittain koko organisaatio jalkautetaan keppijumppaamaan.

Kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaa organisaatiota ei kuitenkaan luoda yksittäisten ihmisten eikä yksittäisten keinojen voimalla. Tämä näkyy suomalaisista parhaista työpaikoista, joita olemme tutkineet Great Place to Work Instituutissa kahdentoista vuoden ajan.

Tutkimustuloksemme paljastavat kaksi erilaista työterveyden kokonaiskuvaa. Siinä missä parhaissa työpaikoissa sairastettiin vuonna 2012 alle 3% työajasta, poissaoloja oli suomalaisissa työpaikoissa keskimäärin yli puolet enemmän. Luvut vaihtelevat vuosittain hieman, mutta tuloksissa on ollut vastaava tasoero yli vuosikymmenen.

Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvoinnin ongelmat maksavat yhteiskunnalle vuosittain 30 miljardia euroa. Jos kaikkialla onnistuttaisiin kuten parhaissa työpaikoissa, voisi yrityksillä ja veronmaksajilla olla vähemmän maksettavaa.

Hyvinvoiva organisaatio näyttää voimansa erityisesti vaikeampina aikoina. Olemme nähneet yrityksiä, joissa sairaspoissaolot kaksinkertaistuvat yt-neuvottelujen käynnistyttyä ja toisaalta parhaiden työpaikkojen yt-prosesseja, jotka eivät ole vaikut-

— Kirjoittaja on Great Place to Work Institute Finlandin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja, jolta ilmestyi vuonna 2012 Kulttuuristrategia-kirja.

taneet poissaolojen tasoon. Olemme nähneet taantumassa rimpuilevien yritysten supistavan ja irtisanovan – ja samaan aikaan parhaiden työpaikkojen kasvattavan liiketoimintaansa ja markkinaosuuttaan samalla alalla.

Parhaissa työpaikoissa työhyvinvointia ei rakenneta vaihtuvilla kikoilla vaan kokonaisella työntekijöitä arvostavalla organisaatiokulttuurilla, joka synnyttää luottamukseen perustuvia vuorovaikutussuhteita. Parhaiksi työpaikoiksi kasvaneet yritykset pitävät tällaista kulttuuristrategiaa tärkeimpänä menestystekijänään, ja niitä johdetaan kokonaisvaltaisesti sen kautta.

Kokonaisella kulttuuristrategialla voidaan voittaa tietylle alalle ja toimintaympäristölle ominaiset haasteet, myös työhyvinvoinnin osalta. Esimerkiksi huippujuristin ura arvostetussa lakitoimistossa edellyttää tyypillisesti yksityiselämän ja terveyden alistamista työlle, jatkuvia ylitöitä ja perhevapaiden välttämistä, mutta lakitoimisto Fondia on päättänyt kumota oletuksen ja pelastaa juristien elämän.

Fondia kannustaa lastentekoon erityisin bonuksin, ja tiimiorganisaatio mahdollistaa työajan joustot ja osa-aikatyön. Juristit pääsevät illaksi kotiin, ja onnelliset työntekijät tekevät onnellisia asiakkaita. Fondia on Suomen ja Euroopan paras työpaikka, ja tänä vuonna se sai myös Financial Timesin FT Innovative Lawyers -palkinnon.

Myös parhaiden työpaikkojen investointipäätöksiä ohjaa kokonaisvaltainen kulttuuristrategia. Maailman parhaiden työpaikkojen joukkoon vuosina 2011–2013 listattu SAS Institute tekee huomattavia investointeja työntekijöidensä terveyteen. Yrityksen pääjohtajan Jim Goodnightin mukaan investoinnit ovat suunnilleen samat kuin mitä olisivat henkilöstön sairaus- ja vaihtuvuuskustannukset ilman niitä. Hän kuitenkin käyttää summan mieluummin terveyteen, koska pysyvä ja hyvinvoiva henkilöstö pystyy luomaan pitkäkestoisia ja vahvoja asiakassuhteita ja tekemään parempaa tulosta. Näin työntekijöiden hyvinvointi tuottaa hyvinvointia koko yritykselle ja sen asiakkaille.

Myös kahdesti Euroopan parhaana työpaikkana (2012 ja 2013) palkittu IT-yritys Futurice on ryhtynyt jakamaan oppejaan oman yrityksen ulkopuolelle.

Hyvää Työpäivää -hanke kutsuu työnantajat ja työntekijät – meidät kaikki – mukaan tekemään Suomesta maailman parhaiden työpaikkojen maan.

Ilman hyvinvointia on vaikea rakentaa kestävää menestysstrategiaa. Kun hyvinvointi on paalutettu yrityksen kulttuuriin, jokainen työpäivä vahvistaa menestyksen edellytyksiä.

— Asta Rossi

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 08 \ 41

In-house This section gives you a picture of what’s happening at Aalto University.

FRIENDSHIPS ACROSS CULTURES Text Sarah Alden Photo Leena Ylä-Lyly The Student Family Friend Programme at Aalto University matches alumni and international students each year in the fall. Participation involves casual meetings, which the pairs arrange among themselves – deciding the frequency, time, place and activities.

The only requirement is to meet at least once.

The programme is coordinated by Aalto University Alumni Relations. The coordinators organise a kick-off event and are available for support.

The idea of the programme is to offer international students an opportunity to better integrate into Finnish society by getting to know the local way of life through befriending alumni who are based in the Helsinki region.

International students get a chance to meet local alumni and their families, and take part in their regular family life, while the locals get a special opportunity to make an international acquaintance and learn about the students’ home country and culture.

International students and local alumni are eligible to participate. Single alumni are also welcome.

More information on how to apply can be found on the programme’s pages on AlumniNET, Aalto University’s alumni portal. alumninet.aalto.fi

–

Chemical technology alumna Elli Laine and her son Juho met Shiva Jamali, a student in the School of Electrical Engineering, at the Espoo Kaitalampi recreation area in October. They chatted and enjoyed a grilled snack by the campfire.

–

Shiva comes from Iran, and Elli and Juho from Finland. Elli and Shiva were matched last fall through the Student Family Friend Programme. Over the past year, they have been getting together for visits, meals, holidays and excursions, including meeting each other’s families.

42 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

Ajankohtaista Kaupunkiviljely tulee Otaniemeen –

Mikko Raskinen

Otaniemessä avattiin lokakuussa uusi kaupunkiviljelyalue. Se sijaitsee Martti Levónin puistossa, Ossinlammen ympäristössä.

Viljelemään alueelle pääsee ensi keväänä.

Palstoja on yhteensä 45 ja ne ovat kooltaan 7−21 neliömetriä. Niitä voivat vuokrata Aaltoyliopiston opiskelijat ja työntekijät. Palstoja ympäröivät omena- ja kirsikkapuut, ja alueelle on istutettu karviaisia, vadelmia ja herukoita, jotka ovat sadonkorjuuaikaan kaikkien kerättävissä.

Aloite alueen ottamisesta viljelykäyttöön syntyi, kun yliopistossa ideoitiin, miten kestävän kampuksen teema voisi olla osana World Design Capital 2012 -vuoden ohjelmaa.

Ympäristötaiteen ja maisema-arkkitehtuurin koulutusohjelmat järjestivät kilpailun, jonka tavoitteena oli luoda visuaalisesti korkeatasoinen kampuspuutarha-alue yhteisöllisyyden vahvistamiseksi.

Kilpailun voitti maisema-arkkitehtuurin opiskelija Sofia Tigerstedt työllään Uomapuisto. Tigerstedtin kilpailuehdotuksessa viljelyaluetta halkoo uoma, johon kostean puistoalueen vesi pääsee kertymään.

Palstojen vuokrausta hallinnoi yliopiston ja ylioppilaskunnan perustama Otaniemen kaupunkiviljely-yhdistys ry. facebook.com/OtaniemiUrbanGarden

Norjan kruununprinssi Haakon tapasi lokakuussa rehtori Tuula Teerin, yliopiston muuta johtoa ja tutkijoita.

Arvovieraita yliopistossa – Aalto-yliopisto on perustamisensa jälkeen vastaanottanut noin 150 arvovierasta, kuten valtionpäämiehiä, ministereitä, yliopistojen rehtoreita sekä huippuvirkamiehiä eri puolilta maailmaa. Lokakuussa yliopistoon tutustuivat Norjan kruununprinssi Haakon ja Etelä-Korean pääministeri Chung Hong-won.

Kruununprinssi Haakon kävi Aalto-yliopistossa kaksipäiväisen Suomen-vierailunsa päätteeksi ja tapasi rehtori Tuula Teerin sekä yliopiston tutkijoita ja johtoa.

Pääministeri Chung Hong-wonia kiinnostivat tutkimus, innovaatiot ja yrittäjyyttä tukeva ekosysteemi. Hän tutustui muun muassa Design Factoryyn, Startup Saunaan sekä VTT:n ja Aaltoyliopiston yhteisen tutkimusyksikön Micronovan toimintaan.

Mikko Raskinen

OIKEALLA Tom Engströmin sarjakuva

Otaniemen uuden kaupunkiviljelyalueen jokaisella palstalla on oma työkalulaatikko.

44 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

kertoo opiskelijoiden Aalto in Africa -matkasta. Runsaat 50 opiskelijaa vieraili syys-lokakuussa Sambiassa ja EteläAfrikassa. He syventyivät neljän viikon ajan tosielämän ongelmiin työpajoissa, vierailivat yliopistoissa ja yrityksissä ja tutustuivat paikalliseen kulttuuriin.

ON THE RIGHT Tom Engström’s comic strip looks at the Aalto in Africa trip.

More than 50 Aalto students visited Zambia and South Africa last SeptemberOctober. Over four weeks, they delved into real-life problems at workshops, visited universities and businesses, and got to know about local culture.

Kolumni

Sharing is caring

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 45

Väitöksiä Koonnut Tea Kalska

Ympäristö vai talous?

Diplomi-insinööri, maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Tuomas Mattilan väitöskirjassaan esittämä laskentamenetelmä paljastaa, ettei ympäristövaikutusten vähentäminen koidu kansantalouden kohtaloksi.

Menetelmällä voidaan vastata esimerkiksi kysymyksiin siitä, mitkä ovat ympäristövaikutukset, kun rakennetaan kilometri tietä ja mille eri toimialoille puuhuonekalusta maksettu summa lopulta päätyy.

Laskelmista käy ilmi, että Suomen talouden ekologinen jalanjälki koostuu pääosin puun, energian, viljelykasvien ja kalan alkutuotannosta.

Talouden suurin arvonlisäys kuitenkin tapahtuu asuntojen myynnin, vähittäiskaupan ja julkisten palveluiden kautta.

Mattilan mukaan oli yllättävää huomata, että bruttokansantuote ja ekologinen jalanjälki aiheutuvat talouden eri osista. Usein ajatellaan, että ympäristövaikutusten vähentäminen laittaisi talouden kyykkyyn.

Tuomas Mattila 12.9.2013: Input-output analysis of the networks of production, consumption and environmental destruction in Finland.

Perustieteiden korkeakoulu.

Potilas ei ole pelkkä kohde Filosofian lisensiaatti Marketta Majapuro tutki väitöskirjassaan verkkofoorumien masennuskeskusteluja. Foorumit ovat masentuneille tärkeitä identiteettityön kannalta. Ne mahdollistavat terveyskokemusten ja -tiedon vaihtamisen sekä sosiaalisen tuen.

Tutkimuksen mukaan potilaat eivät ole enää terveydenhuollon kohteita, vaan kuluttaja-potilaita, joilla on mahdollisuus vaikuttaa omaan terveyskäyttäytymiseen ja terveydenhoitoon. Tämä muuttaa perinteistä asiantuntijuutta ja vahvistaa vastarinnan ja vastustamisen tapoja medikalisoituneessa kulttuurissa.

Keskusteluista paljastui tarve tehdä ymmärrettäväksi masennukseen liittyviä kokemuksia ja syyllisyyden tunteita.

Keskustelijat halusivat kokea yhteisöllisyyttä ja elää yhdessä masentuneen 46 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

arkea. Heillä oli tarve kyseenalaistaa terveydenhuollon olemassa olevia käytäntöjä.

Marketta Majapuro 1.11.2013: E-Scaped Medicine: Kuluttajapotilaiden identiteettikeskusteluja osallistumisen kulttuurissa.

Kauppakorkeakoulu.

Hukan lähteillä Diplomi-insinööri Tuuli Jylhä tutki väitöskirjassaan kiinteistöpalveluiden arvontuotantoa Lean-johtamisen näkökulmasta. Sillä tarkoitetaan toiminnan tehostamista minimoimalla työvaiheet, jotka eivät asiakkaan näkökulmasta tuota arvoa, vaan hukkaa eli turhaa työtä.

Tutkimus osoitti, että kiinteistöliiketoiminnan kyky tuottaa asiakasarvoa on heikko. Jylhä tunnisti kuusi tähän vaikuttavaa tekijää, joista neljä on lähtöisin tuotannosta: heikko informaation hallinta, muuttuviin tarpeisiin heikosti reagoiva arvontuotantoprosessi, systemaattisten parannusten puute ja vastakkainasetteluun perustuva kilpailutus.

Viides hukan lähde on työntekijöiden ylikuorma ja kuudes erilliset osaprosessit.

Kun työ on organisoitu toisiinsa ketjutettuihin osaprosesseihin, vaikeutuu esimerkiksi tiedonkulku ja asiakkaan muuttuviin tarpeisiin reagoiminen.

Tuuli Jylhä 8.11.2013: Creating value or waste? Evaluating the production of real estate services with lean thinking Insinööritieteiden korkeakoulu.

Monta antennia samaan puhelimeen?

Perinteiset yhden matkapuhelinantennin suunnittelumenetelmät eivät ole suoraan sovellettavissa moniantennirakenteille. M.Sc. Azremi Abdullah Al-Hadi tutki väitöskirjassaan moniantennirakenteiden suunnittelua, evaluointia ja käyttäjän vaikutusta antennien toimintaan. Al-Hadi selvitti työssään jopa kahdeksan eri antennin integroimista samaan matkapuhelimeen.

Antennien evaluointi suoritettiin mahdollisimman todellisessa ympäristössä. Evaluoinnissa huomioitiin käyttäjän käsien vaikutus antennien toimin-

taan sekä radioaaltojen etenemisympäristö sisä- ja ulkotilaolosuhteissa.

Työssä kehitettyjen antennien mahdollisia sovelluksia ovat esimerkiksi tietoliikenne sekä radioaaltoihin perustuva suunnanmääritys, jota voidaan käyttää ihmisten tai muiden kohteiden paikallistamiseen.

Azremi Abdullah Al-Hadi 8.11.2013: Multi-element antennas for mobile communication systems: design, evaluation and user interactions.

Sähkötekniikan korkeakoulu.

Metallisia kokeita Metallien kysynnän kasvaessa ja raakaaineiden laadun heiketessä tarvitaan aiempaa tarkempaa tietoa raaka-aineiden käyttäytymisestä prosesseissa.

Lyijyä pidetään epäpuhtautena monissa metallien valmistusprosesseissa. Tekniikan lisensiaatti Iina Vaajamo tutki väitöskirjassaan lyijypitoisten metalliseosten liukoisuuksia korkeissa lämpötiloissa.

Saatuja koetuloksia käytettiin seosten termodynaamisten ominaisuuksien mallintamiseen ja lyijyseostietokannan luomiseen. Tuloksia voidaan hyödyntää metallien valmistus- ja kierrätysprosesseissa. Niiden avulla voidaan parantaa raaka-aineiden hyötykäyttöä, säästää energiaa ja kehittää uusia metalliseoksia.

Materiaalitekniikassa metallurgisella termodynamiikalla on suuri rooli, koska se on perustietoa, jota voidaan soveltaa monessa eri käyttökohteessa.

Iina Vaajamo 15.11.2013: Developing a thermodynamic database for lead-based alloys.

Kemian tekniikan korkeakoulu.

– Tekniikan korkeakoulujen väitökset: otalib.aalto.fi/en/collections/ e-publications/dissertations Kauppakorkeakoulun väitökset: epub.lib.aalto.fi/fi/diss Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun väitökset: books.aalto.fi

Tutkimusmatka konseptointiin

Salu Ylirisku pyrki väitöskirjassaan selvittämään syvällisesti, miten uudenlainen palvelukonsepti syntyy. Tuloksista hyötyvät sekä akateeminen tutkimus että muotoilijat.

Teksti Tea Kalska Kuva Aukusti Heinonen FILOSOFIAN maisteri Salu Ylirisku tutki väitöskirjassaan käsitteellistä muotoilua. Se on suunnittelua, joka etenee pääasiassa puheen, luonnostelun ja mallintamisen avulla. ”Esimerkiksi erilaisten palvelu- ja innovaatiokonseptien luomisessa käsitteellisen muotoilun rooli korostuu. Vision ja mission rakentaminen ovat ihan suoraan käsitteellistä muotoilua.”

Käsitteellisen muotoilun prosesseissa syntyy yleensä myös muotoilukonsepti – kiteytys siitä, mitä halutaan ja miten lopputulokseen päästään.

Oppia ja suunnan muutoksia Ylirisku tarkasteli tutkimuksessaan muotoiluprosessia, jossa kehitettiin uudenlaista, monikanavaista karttapalvelua luonnossa liikkujille. Hän seurasi, mitä tapahtuu, kun samat ihmiset tapaavat toisiaan yhä uudelleen ja puhuvat karttapalvelukonseptista.

Projektissa näyttäytyi selvästi niin sanottu projektispesifi oppiminen. Termi on Yliriskun luoma ja viittaa projektin aikana tapahtuvaan oppimiseen. Kävi ilmi, että käsitys projektin suunnasta ja tavoitteista voi aluksi olla ihan erilainen kuin prosessin lopussa. ”Projektispesifissä oppimisessa oivaltamisen hetki on merkittävä. Silloin tapahtuu muutos: ihmiset alkavat puhua eri tavalla suunnittelun kohteesta ja siitä, mikä on hyvää ja tarkoituksenmukaista. Hetken merkittävyys tulee ilmi vasta jälkikäteen toiminnassa ja puheessa.”

Jos oppiminen on syvällistä, syntyy suunnittelun valintoja ohjaavia periaatteita. Karttapalveluprojektissa periaatteeksi tuli karttakokemuksen maksimointi.

Kartan haluttiin olevan dynaaminen siten, että käyttäjä

voisi olla mahdollisimman suoraan vuorovaikutuksessa karttasisältöjen kanssa. ”Jos käyttäjä esimerkiksi etsii tietoja jostain retkeilymajasta, hän koskettaa sormellaan käyttöliittymän ruutua ja saa tiedot esille asiayhteydessään.”

Teoriaa ja käytännön hyötyä Yliriskun väitöskirja on samalla sekä empiirinen että teoreettinen. Akateemiselle tutkimukselle työ antaa teorian projektispesifistä oppimisesta – aikaisemmin muotoiluprojekteissa tapahtuvaa oppimista ei ole tarkasteltu yhtä syvällisesti.

Merkittävää tietoa on, miten oivalluksen hetki todellisuudessa saavutetaan. Sitä edeltää pohjustusvaihe, jossa ajattelun resursseja rakennetaan. ”Karttaprojektissa konsepti syntyi vasta puolentoista vuoden pohjatyön jälkeen. Lopulta ajatus konseptista kiteytyi selkeässä tunnin sessiossa, jossa ihmiset rupesivat puhumaan siitä uudella tavalla.”

Muotoilijalle työ tarjoaa sekä käytännön vinkkejä että perusteita prosessin suunnitteluun. ”Kannattaa sietää epävarmuutta. Vaikka lopputuloksesta ei aluksi olisi aivan selkeää näkemystä, on silti mahdollista edetä systemaattisesti oikeaan suuntaan, tuottaa resursseja ajattelulle ja päästä lopulta kirkkaaseen näkemykseen.”

– Salu Ylirisku 15.11.2013: Frame it simple! Towards a theory of conceptual designing.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 47

Arjen valintoja Asiantuntija kertoo tutkimusalaansa liittyvistä henkilÜkohtaisista valinnoista.

Petri Parvinen, saako sinulle myytyä mitään?

Myynnin ja myynnin johtamisen professori osaa huvittua omista ja muiden ostotaipumuksista.

Teksti Paula Haikarainen Kuva Jussi Särkilahti

Julkaisit hiljattain teoksen Myyntipsykologia – Näin meille myydään. Saako sinulle kukaan myytyä koskaan mitään?

Totta kai saa. Myyntipsykologian ymmärtäminen auttaa varomaan virheostoksia, nauttimaan siitä, kun joku myy hyvin ja nauramaan omille – ja muiden – taipumuksille.

Olet itsekin työskennellyt myyjänä. Miksi siirryit muihin hommiin, tuliko myyntikammo?

Toimin edelleen useissa perustamissani yrityksissä myyntityössä, jos en päivittäin niin ainakin viikoittain.

Se on B2B-kauppaa. Vähän ärsyttää, etten ole koskaan ollut kassalla töissä.

Millainen olet ostajana – hedonisti vai utilitaristi?

Päinvastoin kuin säännönmukainen alttius juuri tietynlaiselle vuorovaikutuspsykologialle, ihmisen hedonismi ja utilitarismi ovat enemmän tilannekohtaisia ja niitä voi ostajana vapaammin yhdistellä.

Siksi ne ovatkin perusmyyntipsykologioita vaikeampi asia myyjälle.

Käytän yleisesti aika vähän rahaa, mutta kun käytän, niin käytän hedonistisesti.

Mitä ostosta kadut?

Englantilaisia autoja, koska ne ovat aina rikki.

Olet kotoisin Turusta, josta ammennat usein tarinoita. Mikä on lempimyymäläsi Turussa?

Turun Pyyntiväline oli kiva, mutta sille kävi vissiin hassusti. Suosikkini on Golfpuoti ja ehdottomasti Turun tori ja Turun kauppahalli. Minua tyylikkäämmät ystäväiseni osaavat käyttää Herrainpukimoa ja Sisustuksen Koodia, itse diggasin kesällä Leather Heavenia.

Harrastat golfia.

Syntyykö griinillä kauppoja?

Ennemminkin arvostan golfia rentoutumiskeinona.

Varsinkin vaikeina aikoina on kiva voida kerätä palikoita kasaan tutuilla huudeilla kuten Ruissalon golfkentällä tai eräretkillä.

Korostat mielelläsi myynnin ja markkinoinnin eroa, usein ensin mainitun hyväksi. Mikä siinä markkinoinnissa mättää?

Markkinointi on hyhmäistä hommaa, siitä on vaikea saada kiinni. Sen todellinen analysoiminen vaatii neuroverkkoälyä tai sumeaa matemaattista logiikkaa, joten yleensä tyydytään sohimaan vähän sinnepäin.

Ehkä olen liian kärsimätön. En myöskään ole kovin kiinnostunut ilmiöiden luomisesta.

Esität kirjassasi, että Suomen talouden saisi nousuun panostamalla myyntiin, erityisesti sähköiseen myyntiin.

Miksi e-myynti sopii suomalaisille?

Suomalaiset ovat hieman epäsosiaalisia puhelimessa ja kasvokkain. Netissä on hetki aikaa miettiä, mitä sanoisi, eikä ryhtyminen ja uskaltaminen ole niin kuumottavaa. Lisäksi olemme hyvin luotettavia – myös netissä.

Mitä myyntipsykologian keinoja hyödynnät professorin työssä?

Miten klousaat kaupat luennon päätteeksi?

Kaikki perushommat ovat käytössä: vastavuoroisuus, tykkääminen, auktoriteetti, sosiaalinen validointi, ainutlaatuisuus ja jatkuvuus. Aplodit tuovat hyvän mielen, vaikka ne vähän nolostuttavatkin.

AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09 \ 49

Kalenteri

Palkitut

19. 12. klo 18 ja 20 RISTO NIEMISELLE KUNNIAPALKINTO — Perustieteiden korkeakoulun dekaani, professori Risto Nieminen palkittiin Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinnolla, jonka suuruus on 30 000 euroa. Palkinto myönnettiin tunnustuksena merkittävistä ansioista tieteellisessä tutkimuksessa ja suomalaisessa tiedeyhteisössä.

Nieminen on tehnyt uraauurtavaa tutkimusta nanotieteiden ja -teknologian sekä materiaalifysiikan laskennallisen mallinnuksen alalla. Hän on myös toiminut aktiivisesti erilaisissa kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä.

Lisäksi Nieminen toimii Millenium Technology Prize -palkinnon valintakomitean jäsenenä ja Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtajana.

MATTI ROSSILLE MILLENNIUM DISTINCTION AWARD — Tieto- ja palvelutalouden laitoksen professori Matti Rossi palkittiin Tekniikan Akatemian Millenium Distinction Award -tunnustuksella.

Se myönnettiin avoimen lähdekoodin käytön edistämisestä Suomessa ja kansainvälisesti.

Millennium Distinction Award -tunnustuksella tuodaan esiin suomalaista osaamista viimeisimmän Millennium-teknologiapalkinnon voittajan alalta.

Rossin tutkimusryhmä on vuodesta 2005 alkaen tutkinut avoimen lähdekoodin ja avoimen datan liiketoimintamalleja EU:n ja Tekesin rahoittamissa projekteissa.

Polyteknikkojen Kuoron Joulu, johtaa Saara Aittakumpu Johanneksen kirkko, Korkeavuorenkatu 12, Helsinki Liput: 27/20/13 e, kuorolaisilta ja Lippupisteestä Joulukonsertti.fi

19. 12. klo 19 ja 21.30

KYL:n perinteiset joulukonsertit, johtaa Matti Apajalahti, solistina Tuuli Takala, urkurina Anna-Maria Lehtoaho Temppeliaukion kirkko, Lutherinkatu 3, Helsinki Liput: 20/14 e, alle 12-v. ilmaiseksi, kuorolaisilta, ovelta ennen konserttia tai Tiketistä.

2014 13. 1. klo 12

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun vuosijuhla ja professorien avajaisluennot Mediakeskus Lume, Hämeentie 135 C, Helsinki

16. – 18. 1.

Tekniikan päivät, teemana ilma Dipoli, Otakaari 24, Espoo

SVEN BOSSUYTILLE AKATEMIAPALKINTO — Suomen Akatemia myönsi vuoden 2013 Akatemiapalkinnon akatemiatutkija, professori Sven Bossuytille koneenrakennustekniikan laitokselta.

Akatemiapalkinto myönnetään tutkijalle, joka on työssään osoittanut poikkeuksellista tieteellistä rohkeutta, luovuutta tai ennakkoluulottomuutta.

Bossuyt on osoittanut tieteellistä rohkeutta ja kunnianhimoa vaihtamalla tutkimusalaansa fysiikasta materiaalitieteeseen, matematiikkaan ja kokeelliseen mekaniikkaan.

Tällä hetkellä hän keskittyy metallisten lasien ja digitaalisen kuvakorrelaation tutkimukseen.

N. ASOKANILLE GOOGLE RESEARCH AWARD — Tietotekniikan laitoksen professori N. Asokanin johtama tietoturvaa koskeva Contextual Security -tutkimusehdotus on saanut arvostetun Google Research Award -palkinnon. N. Asokanin ehdotus on laadittu yhdessä professori Nitesh Saxenan kanssa, joka työskentelee Alabaman yliopistossa Birminghamissa.

Googlen tutkimuspalkinnot ovat yksivuotisia apurahoja, joita Google myöntää akateemisten tutkijoiden tekemälle uraauurtavalle tutkimukselle ympäri maailmaa.

Asokan ja Saxena jakavat 50 000 dollarin palkinnon ja käyttävät sen kontekstuaalisen tietoturvan alaan kuuluvan tutkimusohjelman valmisteluun.

Kuvat: Anni Hanén ja Adolfo Vera

50 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 09

7. 3.

Naistenpäivän seminaari Kauppakorkeakoulu, Runeberginkatu 14–16, Helsinki

3. – 6. 4.

Alumnimatka Pariisiin Vietä pitkä viikonloppu keväisessä Pariisissa kiinnostavan ohjelman ja hyvän matkaseuran parissa.

Liity alumnimatkan viestintälistalle Alumninetissä, niin saat lisätietoja ensimmäisten joukossa.

Lisätietoa tapahtumista: aalto.fi | alumninet.aalto.fi

AALTO UNIVERSIT Y MAGAZINE 09

09 ISSN 1799-9324 / ISSN 2323-4571 ISSN-L 1799-9324 JOULUKUU / DECEMBER 2013

TÄMÄ LEHTI KERTOO / IN THIS ISSUE terveydenhuollon yhtälöistä sairaalan suunnittelemisesta keinoihon kehittämisestä eleistä kehityskeskustelussa AppCampus emotions in the brain ...ja paljosta muusta.

Terveydenhuolto

kuntoon

s.12 High hopes at AppCampus s.34

aalto.fi

Keinoihoa kehittämässä

Eleet kehityskeskustelussa

Emotions in the brain