Rauman museon asekokoelma on laaja

Museoamanuenssi Noora Jokinen esittelee torvipiippuista väkipyssyä.

Rauman museon kokoelmasta löytyy niin PYSTYKORVA KUIN UKKO-PEKKAKIN

Teksti ja kuvat: Kari Riikilä

Kun Rauman vanha raatihuone peruskorjattiin 1970-luvulla, sen lattian alta löytyi kaksi sotilaskivääriä. Vuonna 1938 valmistettu kivääri m/28-30 eli ”pystykorva” ja 1942 valmistettu kivääri m/39 eli ”Ukko-Pekka.” Siitä, miten, milloin tai kenen piilottamana aseet raatihuoneen lattian alle päätyivät, ei ole tietoa. Aseet päätyivät osaksi Rauman museon esinekokoelmaa, johon kuuluu lukuisia erilaisia ampuma- ja teräaseita.

Kokoelmassa on erilaisia, Rauman seudun historiaan liittyviä aseita. Siihen kuuluu myös Kuuskajaskarin loma- ja linnakesaarella sijaitseva rannikkotykki. Tykki on samalla ainut, ainakin paperilla, käyttökuntoinen ase, sillä muut on deaktivoitu eli tehty pysyvästi toimintakelvottomiksi. Tykki on jätetty ampumakuntoon, jotta sillä voidaan ampua saluutti- eli kunnialaukauksia.

Kokoelma on karttunut ostoina ja lahjoituksina

Museomanuenssi Noora Jokisen ja konservaattori Elzbieta Djupsjöbackan mukaan Rauman museon kirjoilla on sekä sotilas- että metsästyskäyttöön tarkoitettuja ampuma-aseita ja miekkoja. Suurin osa esineistä on päätynyt museolle lahjoituksina tai museon alkuaikoina myös ostoina. – Taiteilijana tunnetuksi tullut Jalmari Karhula toimi Rauman museon museonhoitajana 1930-luvulla. Hänen aikanaan myös asekokoelma karttui. 1900-luvun alussa kaupungin merkkihenkilöt luovuttivat hallussaan olleita aseita museolle – sillä sai myös aikanaan nimen lehteen. Sanomalehti Länsi-Suomi julkaisi vuosisadan alussa palstaa, jossa julkaistiin museolahjoituksia tehneiden henkilöiden nimet, Noora Jokinen kertoo.

Joskus myös leskiksi jääneet rouvat luovuttivat miehiltään kotiin jääneet aseet museolle. Aseita on toki päätynyt kokoelmiin myös muuta kautta.

Väkipyssyjä ja keisarillisia pistooleita

Kokoelmasta löytyy muun muassa arviolta Turkin sodan ajalta 1870-luvulta peräisin oleva suustaladattava kiväärimallinen ase, joka takavarikoitiin Suomen sisällissodan aikana punakaartilta. Aseen on lahjoittanut kaupungin museolle suojelusvartion jäsen, opettaja Pohjanoksa. Yksi museon vanhimmista ampumaaseista muistuttaa ulkonäöltään lähinnä Muumipapan tai Roope-Ankan vanhaa tussaria. Kyseessä on kuitenkin piilukkoinen, torvipiippuinen väkipyssy, joka on valmistettu vuosien 1660−1799 välisenä aikana. – Väkipyssyllä tarkoitetaan suurikaliiperista, suustaladattavaa asetta, jolla on voitu ampua hauli- tai rautaromupanoksia. Aseen esinenumero on 150 eli se on ollut järjestyksessään 150:s Rauman museon kokoelmiin kirjattu esine. Nykyään museolla on luetteloituna lähes 37 000 esinettä, Jokinen sanoo.

Kokoelman yksi hienoimmista aseista on Venäjän keisarillisen Tula-asetehtaan vuonna 1788 valmistama piilukkoinen pistooli, jonka lahjoitti museolle kauppakirjuri A. B. Renfors vuonna 1892. Museon tietojen mukaan pistooli on ostettu aikanaan Rauman torilta. Aseen kädensijan perään on kaiverrettu valmistusaikana Venäjän keisarinnana olleen Katariina Suuren monogrammi.

Miekkoja satojen vuosien takaa

Museon miekkakokoelma pitää sisällään monia erikuntoisia ja -ikäisiä teräaseita. Joukossa on sekä sotilas- että metsästyskäyttöön tarkoitettuja esineitä. Osan pinta

kiiltää puhtauttaan, kun joissain on selvästi nähtävillä ruostetta. Elzbieta Djupsjöbackan mukaan esineiden konservoinnissa on tärkeintä, että esineet pysyvät säilytyskelpoisina myös jälkipolville. – Konservoinnin tarkoitus ei ole täysin puhdistaa esineitä, vaan varmistaa, ettei niiden kunto heikkene entisestään. Miekkojen pinnassa näkyvä ruoste ei ole aktiivista, vaan toimii eräänlaisena suojana materiaalille. Liian innokas puhdistaminen todennäköisesti vahingoittaisi esinettä tai siitä katoaisi esimerkiksi koristeluja, Djupsjöbacka kertoo.

Rauman museon esinekokoelmaan kuuluu lukuisia erilaisia ampuma- ja teräaseita.

Yksi esimerkki esineestä, johon pintaruoste on jätetty näkyviin, on arviolta 1700-luvulta peräisin oleva pistomiekka, joka on löytynyt aikanaan Kokemäenjoen pohjasta sukeltamalla. Silmämääräisesti miekan pinta, väisti ja kädensija ovat ruostuneet, mutta ruosteen poistaminen voisi vahingoittaa pintaa, ja se pitäisi puhdistuksen jälkeen suojata erillisellä käsittelyllä. Miekka on myyty museolle vuonna 1911.

Toista ääripäätä edustaa samanikäinen ruotsalaisen jalkaväkiupseerin miekka, jossa jopa terän kauniiden kaiverrusten kultaukset ovat säilyneet, ja ase kiiltelee kuin juuri käytöstä poistuneena.

– Vaikka museon asekokoelma vaikuttaakin vähintäänkin kiinnostavalta, kyse ei kuitenkaan ole erityislaatuisesta tai arvokkaasta kokoelmasta. Vastaavia museoaseita löytyy paljon myös muista museoista. Rauman museolle arvokkaiksi aseet tekevät niihin liittyvät ja Rauman seudulle kytkeytyvät tarinat, Rauman museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari sanoo.