Varnitsa-lehti 2/2010 by Arvo Varnitsalainen

2/2010

Sisällys:

3 4 5 7 8 10 14 16 19 20 22 24 27 28 30

Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Uuden puheenjohtajan tervehdys Minä VS. Minä Urputusnurkka Ode an den schnurrbart - Oodi viiksille Tieteen “tasa-arvo” Etelä-Afrikassa Höyläksi eduskuntaan Viimeinen Noljakan Ajattelija Liskokuninkaan pojan päiväkirja Menneen talven lumia Suuri leikkikenttävertailu Paskalista Varnitsalainen - Vietä vappu raittiina V-Viestit

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti Varnitsa 2/2010 ISSN 1236-3995 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Noora Kumpulainen Toimitussihteeri: Leonid Yakovlev Kirjoittajat: Lauri Hyvönen, Timo Ihalainen, Marjo Koponen, Eveliina Kämi, Ville Kortelainen, Ville Kyrönlahti, Juha Lehtinen, Tommi Leirilaakso, Jani Loijas, Kalle-Antti Mustonen, Miika Raudaskoski, Urputtajat Avustajat: Irmeli Suomalainen, Mari Timonen Postiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUU S-posti: varnitsa@cc.joensuu.fi tai nkumpula@cc.joensuu.fi Painos: 80 kpl

And your bird can sing On vapun aika ja opiskeluvuoden urakka alkaa olla lopuillaan. Vielä on kuitenkin aika kerääntyä yhteen vielä kerran ennen kesäloman alkua ja kohottaa maljalliset Varnitsan tarjoamaa vappuboolia. Tämän perinteen koen itse vasta ensimmäistä kertaa ja se saakoon liittyä osaksi muita vappuperinteitä. Minulle vappu on edustanut kevään ensimmäistä terassijuomaa, illanviettoa ulkoilmassa, erityisesti rannalla ja tulevan kesän tuoksun tavoittelemista. En koskaan ole mieltänyt vappua työväen juhlapäiväksi, vaan se on aina tuntunut kesän esijuhlalta. Ovathan palanneet muuttolinnut alkaneet jo visertää kauniisti ja jopa peippokin on avannut ääntään. Jopa minunkin luokseni on lennähtänyt kaunis muuttolintu, joka toivottavasti rakentaa kanssani kestävän ja kodikkaan pesän. Kuten lintuset, avatkaa tekin äänenne ja kopistelkaa talven tomut harteiltanne viimeistään nyt! Irtautukaa valtavirrasta ja löytäkää itsestänne kaikkein olennaisin. Tarvisetko esimerkiksi tusinatarjousten turhaa materiaa, jos voit lähteä kokemaan kultaakin kalliimpia hetkiä ulkoilmaan? Ripaus eskapismia on kuluneen työvuoden jälkeen paikallaan.

itsestänne

kiinni.

Toivotan teille hyvää kevättä ja rakkauden kesää 2010, nähdään sitten viimeistään syksyllä!

-Noora-

Puheenjohtajalta

hu n n ä o ät kevä Varv e n n k ä on öitä. Vapu sä. a s s t t s i s ä rarn ede tai i niit n ede n nu kV u s ! a en illa j lomia n yk pako saare kost ske- ip vap auhd kesä ssa o kuin u Ilo rkun a ole alar i a t a s r s u e v Kla nut nnen saar väliin n kut se k leton ja h lle yk n n o o e ee a n e ta a e li Il ä u r n s a t n h h a i o n h ä ra oht nsa oo en j arika ittaa ta ja in hy on m ä o l b k I m o i o e pu rs ei al ta. s elä bool koh vap ta its n ha ark ilant t va appu . s t a ö u t ä y rp lm uu joi ollu n V ista ja san sill ku rit m vap si va , ö nit eitä, ja m ton, usko aan saare tum k a t h n nä haal , että n yk eisön rin laisen tama a, ha toisi ä, Ilo tapa a o t t i e ä es p se paits n silt ijoita at yh pisk a sa stus eura essa ärell istä i t i o t l i o v s a t r ä mm s rn ös tävä täisik piske osta n ja arnit Va on v yvää osaa nsa i y e d l s k u t a m o i l V e d lta ih uo äy n alj tär nI ella ta yh n. N toria at m opisk inulle me isäks uli o olim gin t a lij is m a jo aj tu t bo ite nl son oi kka, imm ko h piske toisi akin s. itsa v kee aikka tissy vätse n k r u n e n ia a a rr ai as ou no oru us hy ke .V lä v lem at tum llä p kin yvä j toria tueta että kuma l h lua a on y o a a v t ä t s , s ny ojen ontu n tap in sä – ain rään ä. Hi aa ja deta os ja ä u t i kan t p p is ko tetää p ap lä ku ilma enke ntym ausk ni to ri kiit n o v o k o i s l h a e e n yl net rje m ren u sää smaa yht ilme tään hdalt ä suu ä j e a e s n öm m u e o it sa sa est -Suo at jä in Ilo oontu ajat akas yyde , pid lta k ä. Si j r s t ä htu a a r ä a i m i k j o i l j t ä l l p s l a t o e I i m m ö k no v k e in ain n ja nhe lä, jo at. ti h teis atu nn ja paisi i kea ä a a l u t l v a v tila loises n yh n aj a. Vo kaik y ttä ensu t ja ks sijuh joh saap sta j a iss i t e y y n a s u ä s t i e a n j e a hde ste Jo n e uo a de at sal jon i uh taja vuod ott koko n uu miss san v p u nit a va n haa n tar h u v n u o t ö s o tsa eenj e alk 40 lähes hteis paht arni i jos lämä n a y ta ar e ell uh aV jo nn uo isöä män stön uass lija n V en p lituks ksi! v o ä je m te nä yy, alka hal aude t Tä ta yh an. T nejär uun s t a k e j i m lm alust okse ppu i lais lon a en a i t o t i l i n e K eh sao s yht ä l okuu mi. tystä m n ä k s ä taa ne n t . Tou ina K mene o u p K ssa li Ko ve o j ma u E r u Ma ast

Uuden puheenjohtajan tervehdys Eve tässä terve, vapusta alkaen Varnitsan uusi puheenjohtaja. Ei, aika ei ole yhtäkkiä kulkenut taaksepäin, vaan teen todellakin loppuvuodeksi paluun pj-pestiin nykyisen puheenjohtajan singahtaessa maailmalle. Ainakin tällä hetkellä hommaan ryhtyminen tuntuu ihan kivalta, onpahan ainakin syksyksi puuhaa kun tuutorointi on kohdaltani nyt ohi. :) (Hymiö viittaa siis puuhan riittämiseen, ei tuutoroinnin loppumiseen.) Suurin osa mut varmaankin jo tuntee, mutta siis edustan sähly- ja futsaljoukkueettomuudestaan surullisen kuuluisaa neljättä vuosikurssia. Tämä lukuvuosi on vierähtänyt Norssilla opetusharjoittelussa ahertaessa. Kesän vietän Joensuussa pehmistä myyden, mua saa tulla kioskille moikkaamaan! Syksyllä on luvassa tuttuun tapaan laadukkaita Varnitsan rientoja. Varnitsan 40-vuotisjuhlat järjestetään heti syyskuussa, eli kesällä kannattaa olla kärppänä ilmoittatumassa. Näitä juhlia ei kannata jättää väliin! Hauskaa, lämmintä ja rentouttavaa kesää kaikille varnitsalaisille, nähdään viimeistään syksyllä! Eve Kämi

Varnitsa kiittää Marjoa kuluneesta hallituskaudesta ja toivottaa onnea uusiin töihin, pus!

:n kuumemittari NOUSUSSA: 1) L a k k o i l u

Tänä keväänä ollut enemmän lakkoja kuin pitkään aikaan. Hurjin suoritus lienee Lokki-Kortelaisen tupakkalakko.

2) Tu l i v u o r i

Ei ole opiskelu enää entisensä, kun tulivuoren pöly tukkii viimeisetkin kanavat, joiden kautta ajattelu on mahdollista.

3) J ä ä t e l ö k i o s k i t Kohta ne aukeavat! Kohta jokainen saa ihanaa kesätötteröä huuleen, mmm!

LASKUSSA:

1)M u i s t i h ä i r i ö Koska kansanedustajat määrätään vuosittaiseen muistitestiin? Tässä maassa vain yksi mies on saanut olla huonomuistinen: nimittäin KEKKONEN!

2)V a p p u s ä ä

Toistaako opiskelijoiden ja varnitsalaisten auvoisa karnevaalitapahtuma kevätpäivien kylmän kohtalon? Ostavatko ensi vuoden fuksit jo valmiiksi toppahaalarit?

3) T e n t t i p ä i v ä t

Niin, niitä ei ole enää liikaa. Kiitos kesä, kiitos! Ei se lukeminen silti siihenkään lopu.

NEHÄN OVAT KUIN KAKSI MARJAA!

KÖYHÄ OPISKELIJA HYVÖSEN LAURI

HULLU HEVOSMIES LAURI HYVÖNEN

Minä

vs.

Minä

Viidennen vuosikurssin “opiskelija” Lauri Hyvönen haastattelee ravimies Lauri Hyvöstä. -

Mitä helvettiä tämä nyt on? Just sitä ihteään. Jos kerran Laasti venyi viime lehdessä samanlaiseen suoritukseen ja vei peilin edessä itsensä haastattelun kunnialla loppuun asti, miksi siihen en kykenisi minäkin. Minussa ja Laastissa on muutenkin paljon samaa, esim. sama etunimi. Ja kumpikin meistä ihannoi Juhani Tammista yli kaiken. Hyökkäys päälle saatana. Sanopa pari sanaa opiskelun ihanuudesta. Sinä olet sillä saralla kuulemma oikea malliesimerkki nuoremmalle polvelle? Mistä kuulit? Minulla on sentään kolminumeroinen määrä opintopisteitä, paljonkos itselläsi? Opiskelu on todellakin ihanaa ja tärkeää. Käsittääkseni sen tarkoitus on saattaa ihminen siihen pisteeseen, että hän voi valmistuneena paperit kourassa mennä jonon jatkoksi päättymättömään työpaikkahakemuskaruselliin. Tunnen eräänkin rovaniemeläisen maisterin, joka on puolentoista vuoden sisällä hakenut viiteenkymmeneen eri virkaan. Jonain päivänä arpa varmasti osuu kohdalle, johan tilastotkin alkavat olla sen puolella, vai? Minulla sattuu olemaan työpaikka, johon ei vaadita erityistä koulutusta, joten siksi en näe luennoilla istumista ja tenteissä hikoilua järin tähdellisenä hommana. Varsinkin kun kaikki aika ja energia menee työntekoon. Kadun näitä ajatuksia sitten nelikymppisenä, katkeroituneena, sydänvikaisena ja kolmannen burn-outin saaneena. Vaan enpä jaksa ajatella niin pitkälle, nyt tekee mieli takoa, kun rauta hehkuu. Miksi ihmeessä siten syksystä toiseen maksat tunnollisesti opiskelijamaksusi? Koska toisinaan käy niin, että yli-innokas virkavalta vie ajokorttini hyllylle, ja näissä tapauksissa on työreissuilla pakko turvautua junamatkailuun. Olitko perillä siitä, että VR antaa 50% alennuksen opiskelijoille? Etpä tietenkään, koska olet tuollainen asioista mitään tietämätön urpo. Sitä paitsi historian opiskelijat ovat mukavaa porukkaa ja kemuissa on kivaa. Ja kyllä

minä itseäni sivistääkin yritän. Tänä keväänä kävin ruotsin kurssiakin! Tosin jätin sen kesken. Fy fan. Et juo. Yritätkö olla muita parempi? Moralisoitko? Uskotko Jeesukseen? Muita parempi missä? Itseni nolaamisessa olen kyllä todella hyvä ilman alkoholiakin. Moraalisiin kysymyksiin en ota kantaa, on noita addiktioita ihan tarpeeksi omastakin takaa, vaikkei mantelilikööri maistukaan. Sitä paitsi humalaiset ihmiset ovat luovia ja hurvikasta seuraa. Passiivinen kaljanjuonti kannattaa, selvinpäin seinähumalassa olevien ihmisten seura on todella nautinnollista ja jännittävää. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja kuka seuraavaksi oksentaa tuulilasillesi. Jeesuksen ja jumalopin jätän suosiolla teologian opiskelijoille. Minä en tämän kevään jälkeen usko enää mihinkään. Kaikki on loppujen lopuksi yhtä kaaosta, jossa ei ole minkään helvetin järkeä. Koitapa todistaa tämä väite vääräksi. Kommentoi muita tuntemiasi historiaa opiskelevia Laureja? Ovat kaikki hienoja miehiä, johan sen nimikin kertoo. Fuksi-Lauri osasi ruotsin tunnilla kieltä paremmin kuin se mature-opettaja. Vaikuttaa kovalta jätkältä, veikkaan kaverille aika hikisiä hetkiä arkiston kätköissä tulevina vuosina. Toisen vuosikurssin Lauri, se pitkätukkainen hulivili on minulle suuri mysteeri. Sekään ei muuten juo, mutta tuntuu muuten vain olevan aika tärviöllä. Sitten on tämä A.W., joka on ihana mies ja ehkä seksikkäin tuntemani otus. Antaisin kalsarini yöstä hänen seurassaan. Ja sitten on Laasti, joka on ihan oma lukunsa. Vähän niin kuin joku ylilauri, ruhtinas meidän muun rahvaan seassa. Anna loppuun vielä ravivinkki Jos olet nainen, kierrä ravimiehet kaukaa. Jos olet mies, kierrä ravinaiset kaukaa. Äläkä ikinä osta hevosta, jos et halua vararikkoon. Ja älkää pelatko rahojanne, ainakaan tämän haastattelun tekijän vinkkeihin. Parempia saa vaikkapa Pajarilta.

Urputusnurkka - Saima, Itä-Suomen yliopistolehti -

Kaikki tietävät surullisenkuuluisan ylioppilaslehtemme Uljaksen, mutta monikaan ei tunne Saima -lehteä, Itä-Suomen yliopiston virallista julkaisua. Älkööt lukijamme kui-tenkaan huolehtiko - täytämme tietovajeenne ja kerromme tästä uudesta PRläpyskästä ja yritämme hieman selvittää sen suunniteltua tarkoitusta. Ulkoasultaan Saima on näppäränkokoinen ja tuntuinen painotuote: hyvää paperia, yksinkertaisen toimiva layout, värikäs, tekstin ja kuvien tasapaino (jossa jopa koko sivun kokoiset kuvatkaan eivät tunnu häiritseviltä) takaavat mukavan vaikutelman jopa eskarilaiselle. Mutta entäpäs se sisältöpuoli? Heti ensivilkaisulta lehti näyttäisi suosivan kovia tieteitä: lääketiede, bioenergia, ravitsemus, nanoteknologiat. Entäpäs sitten historia? Laitoksemme saa peräti kolme mainintaa: Siiskosen varadekaaniksi nimityksen (2/2009), Nevalan kirjoittaman JoY:n historiateoksen

(2/2009) sekä Katajalan JoY:n Vuoden opettajaksi valinnan (1/2009) yhteydessä. Pelkistäen voidaan sanoa, että jokaisesta kolmesta aiheesta oli ”pakko” mainita: ilman Siiskosen valintaa, historiateoksen valmistumista tai Katajalan titteliä historian laitoksen olemassaoloa olisi tuskin huomattukaan. Lehden linja on outo: pääkirjoitus- sekä kolumnipalstalla ei ole vakiokirjoittajaa, vaan kuusi johtoportaan jäsentä ovat tähän saakka kukin vuorollaan visioineet ISY:lle loistavaa tulevaisuutta. Kaikkien kukkien kukkiessa puutarhasta ei

Kaksi marjaako?

Saima -lehden ensimmäinen numero v:lta 1844

Saima -lehden ensimmäinen numero v:lta 2009

9 kuitenkaan välttämättä tule siistiä ja järjestelmällistä. Enkä jaksa uskoa, että valtakunnassa olisi kaikki hyvin. Mutta kuka haluaisi tai kehtaisi puolustaa puheenvuorossaan humanistisia tieteitä? Nuuskiva sopulimme sai yllättävän tilaisuuden improvisoituun pikahaastatteluun opiston rehtorin Perttu Vartiaisen kanssa nähtyään tämän kaupunginkirjastolla (ja odotettuaan 40 minuuttia, että hän tulisi ulos lehtisalista). Yleiseen kysymykseen Saima-lehden sisällöstä Vartianen siirsi vastuun päätoimittajalle vertaamalla tilannetta Uljaksen tilanteeseen - lehdellä on oma itsenäinen linja. Väitteeseen siitä, että lehti dumppaa humanisti- ja generalistialoja (ja ylipäätään Joensuun kampusta) Vartianen kertoi tasapainon kaupunkien välillä olevan vielä hakusessa. Ratkaisuksi hän tarjosi keskustelua yleisillä foorumeilla, esim. Uljaassa ja Saimassa. Hän itse ainakin tunnusti lukevansa molempia.

paneille, henkilöstölle, alumneille ja opiskelijoille. - Onko lehdellä linjaa? Millainen? LH: Lehdellä on linja. Se tukee sisällöllään yliopistoyhteisöä tavoitteidensa saavuttamisessa. Linja on johdettavissa suoraan strategiasta, jossa sanotaan, että yliopisto profiloituu vahvuusaloillaan. Niitä ovat Metsä ja ympäristö, Terveys ja hyvinvointi sekä Uudet teknologiat ja materiaalit. - Aikooko lehti vastaavaisuudessakin taputtaa itseään selkään esitellen sivuillaan hymyilevien läpimurtotutkijoidenkasvoja, vai aiotaanko julkaisussa kertoa myös yliopistojen yhdentymisen kipukohdista (- sillä niitähän on)?

Varnitsa-lehden nuuskivat sopulit päättivät kääntyä Saiman päätoimittaja Liisa Hakolan puoleen seuraavilla sähköpostitse lähetetyillä kysymyksillä: - Mille kohderyhmälle Saima-lehti on suunnattu? Joku vinoilija voisi sanoa, että sisällöstä päätellen rahoittajille eikä suinkaan tavalliselle kadunmiehelle. LH: Aivan oikein, kadunmiehet eivät ole Saiman kohderyhmää. Saima on sidosryhmälehti, joka on tarkoitettu päättäjille, opetushallinnon virkamiehille, rahoittajille, oleville ja potentiaaleille yhteistyökump-

LH: Mahtaako sidosryhmien tiedontarvetta tyydyttää sisäiset asiat? Niiden käsittelyyn sopi-

vampi foorumi on verkkolehti Oiva. - Miten voitte kommentoida väitettä, että Saima dumppaa humanisti- ja generalistialoja (ja ylipäätään Joensuun kampusta), kovien tieteiden saaden päähuomion? LH: Ks. vastaukseni lehden linjasta.

Ode an den schnurrbart – Älä pelkää, tässä jutussa ei käsitellä Hitlerin, Stalinin, Ho Chi Mihnin tai kenenkään muunkaan historiallisen suurmiehen viiksekkyyttä mukahauskassa kontekstissa. Tässä jutussa pohdimme viiksien asemaa länsimaisessa kulttuurissa ja esitämme huolemme niiden surullisesta arvostuksen puutteesta nykypäivänä. Juttuamme varten haastattelimme nuoria suomalaisia naishenkilöitä ja kysyimme, mikä on heidän suhtautumisensa mustaaseihin. Tulokset olivat sangen tyrmääviä, sillä kyselyyn vastanneista yli 80% ilmoitti enemmän tai vähemmän inhoavansa, ellei peräti vihaavansa viiksiä. Tämän lisäksi eräs anonyyminä pysyttelevä haastateltu totesi viiksien käyvän ainoastaan Salvador Dalille. Toisaalta edes muutamat haastatelluista antoivat kommenteissaan myös hieman armoa viiksekkäille kanssaeläjille.. Täystyrmäysten ja muutaman lievän myönnytyksen lisäksi osa haastatelluista myönsi viiksien sopivan hieman kokeneemmille herrasmiehille. Muutamat naiset ilmaisivat viiksien sopivan yhdessä parran kanssa. Olisiko tämänkin jutun toinen kirjoittaja kovassa huudossa? Kaiken kaikkiaan on kuitenkin merkillistä, kuinka negatiivisesti viiksiin tänä päivänä suhtaudutaan, vaikka lähimenneisyydessä ne olivat olennainen osa miehistä ulkonäköä ja miesmuodin valtavirtaa. Kuinka monet aivan eilispäivän ikonit niin kulttuurin, urheilun, taiteiden ja tieteiden saralla tekivät suuria tekoja kantaen samalla ylväästi viiksiä! Yksi tämän artikkelin tarkoitus onkin palauttaa muistiin esimerkkejä viime vuosikymmenten karvaisista sankareista. Viikset ovat paljon muutakin, kuin vain halpojen diktaattorien tunnusomainen koriste tai Chaplinin ne ”tosihassut” räkäjarrut. Vai voiko joku todella kuvitella taiteilija Irwin Goodmanin laulamassa esimerkiksi kappaletta Ei tippa tapa ilman v i i k s i ä ?

Riikka, 21 vuotta: ”Viikset ovat karseat! Ne eivät imartele ketään, vanhentavat ja pelottavat pieniä lapsia.” Satu, 26 vuotta: ”Semmoset amisviikset on karseimmat.”

Niina, 28 vuotta: ”Viikset ei yksinkertaisesti sovi kenellekään. Lukuun ottamatta vanhoja limaisia torikellariukkoja tanssittamassa varattuja rouvia dallasit kainaloissa.” Laura, 20 vuotta: ”Viikset on ihan hirveet. Ne näyttää kauheelta, ne tuntuu kauheelta – varsinkin alakerrassa.” Paula, 28 vuotta: ”Jos on viikset, on joko amis tai joku persoonallinen tyyppi. Joko tosi plussaa tai miinusta.” Johanna, 21 vuotta: ”Ohan ne joillain ihan kivat..mut ei todellakaan semmosia himonussijaviiksiä!” Niina, 22 vuotta: ”No miun mielestä niiden viehättävyys riippuu siitä, että sopiiko ne omistajalleen. Jotkut miehet ei näytä hyvältä, mutta jotkut taas näyttää huomattavasti paremmilta viiksillä kuin ilman.” Amanda, 20 vuotta: ”Mies saa olla viiksekäs mies vasta ylitettyään 40:n ikävuoden.” Heidi, 24 vuotta: ”Vanhemmilla miehillä viikset tuo edelleen jonkinlaista arvokkuutta, jos niitä osaa kantaa.” Marianne, 19 vuotta: ”Viikset on ällöt, jos ne on vaan haituvia siellä täällä, eli pitäis olla sopivan tuuheat. Jos on viikset pitää olla myös partaa vähän. Vanhemmille miehille viikset käy paremmin.”

– eli Oodi

viiksille

1960, -70(ja -80) –luvut, eli viiksien kultaiset vuosikymmenet. Karvojen valtakausi. Ketkä kehittivät 1960- ja 70-lukujen musiikkia ja populaarikulttuuria enemmän, kuin kukaan muu: Miehet viiksissä. Mitä The Beatles teki samalla, kun loi iättömiä mestariteoksiaan: kasvatti viiksiä. Entä mihin 70-luvun proge- ja heavymiehet piiloutuivat(esimerkiksi Frank Zappa), kun soittivat huonosti: viiksiensä taakse tietysti! Laulava hevibasisti Lemmy loi itsestään ja satulaviiksistään sellaisen ikonin, että päällikkö Olli Jokisen oli helppo seurata hänen viiksenjälkiään Vancouverin olympiajäillä. Kaiken kaikkiaan levylistoja hallitsivat tuolloin – ihonväriin ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta - sellaiset kappaleet, jotka suurimmaksi osaksi ovat karvaisten sankariemme käsialaa. Ei sovi myöskään unohtaa, että monet western-elokuvista tutut idolit olivat viiksekkäitä. Viikset olivat samaan aikaan myös olennainen osa monen urheilijan uskottavuutta. Pystyykö joku esimerkiksi kuvittelemaan huippu-uimari Mark Spitzin poseeraamassa vuoden 1972 seitsemän olympiakultamitalia kaulassaan ilman täyteläisiä viiksiään? Entä mikä olikaan ylväin, tunnusomaisin ja miehisin näky tuon ajan jääkiekkokaukaloissa? Neuvostoliiton ilmeetön punakone, joka seisoo apaattisesti rivissä jälleen yhden rutiinivoittonsa jälkeen? Paskat. Oikea vastaus on tietysti Philadelphia Flyersin kovanyrkkinen yleisön todellinen suosikki Dave ”Hammer” Schultz viikset hikeä ja verta valuvana jälleen yhden voittoisan tappelun jälkeen. Samoilla vuosikymmenillä myös erittäin menestyksekäs Liverpool FC tuli tunnetuksi viiksekkäistä huippupelaajistaan, kuten Bruce Grobbelaarista, Terry McDermottista ja legendaarisesta maalintykistä Ian Rushista. Toiselle artikkelin kirjoittajalle viiksekkään Ian Rushin näkeminen 90-luvun alkupuolella oli alkusysäys Pool-faniudelle, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Jalkapallon saralla erityisen maininnan arvoinen hahmo on myös saksalainen keskikentän dynamo Paul ”Der Afro” Breitner, joka kuohkean hiuskuontalonsa lisäksi kantoi myös varsin komeita viiksiä. Osittain juuri hänen äärimmäisen tyylikkyytensä johdosta puolestaan toinen artikkelin kirjoittajista tunnustaa omaavansa lievän fetissin saksalaisuutta kohtaan. Lisäksi meille suomalaisille ja muutenkin eurooppalaisille tuntemattomat baseballin tähtipelaajat, kuten mm. ”Catfish”

12 Hunter ja Rollie Fingers inspiroivat USA:ssa suuria urheilua seuraavia massoja viikset ylväästi stadionilla puhaltavassa tuulessa heilahdellen. Kotoisessa Suomessa suuria ja ihailtuja urheilijoita viiksineen olivat mm. F1-kuljettaja Keijo Rosberg, jääkiekkoilijat Jukka Porvari, Kari Makkonen sekä enemmän valmennuksellisista ansioistaan tunnettu Joensuun oma poika, eli Pentti Matikainen. Voi esimerkiksi vain kuvitella, että mikä vastakkaista sukupuolta kostuttava vaikutus The Penankin viiksillä oli 1970-luvun Pohjois-Karjalassa.. Kaikkien tiskiin lyömiemme esimerkkien jälkeen on todella ihmeellistä huomata, että kuinka naiset tänä päivänä eivät keskimäärin voi sietää viiksiä(edes itsellään). Nykyinen karvattomuuden kulttuurin korostuminen pöyristyttää kirjoittajia suuresti. Viikset ovat olennainen osa miehenä olemista ja emme ymmärrä, että missä vaiheessa niistä on tullut yhteiskunnan, romantiikan ja erotiikan vihollinen numero uno. Vielä vähän aikaa sitten kaikki oli toisin ja naiset eivät olleet narisseet viiksistä tuhansiin vuosiin, ennen kuin nyt. Miksi? Tämän tärkeän kysymyksen halusimme herättää ja tuoda pinnalle. Koemme onnistuneemme, jos artikkelimme saa aikaan lukijoissa halun alkaa kasvattaa viiksiä… ja ennen kaikkea olla pelkäämättä rakastaa niitä!

Nehän ovat kuin kaksi marjaa!

Olli Jokinen,

Vancouverin Leijona-tähti

Olli Lång,

ikuinen opiskelija

Tieteen ”tasa-arvo” Etelä-Afrikassa Mikäli facebookin kautta urkitut tiedot pitävät paikkansa, uuden Itä-Suomen yliopiston tuomat muutokset ovat aiheuttaneet melkoista närkästystä sekä opiskelijoiden että henkilökunnan keskuudessa kotoisessa Joensuussa. Mutta toivottavasti tieto siitä, ettette taistele siellä yksin, helpottaa edes vähän pienen varnitsalaisen ahdistusta sateisessa Suomessa. Ruosteiset byrokratian rattaat, jääräpäiset idealistit ja suosiota tavoittelevat poliitikot ärsyttävät akateemista yhteisöä ja hankaloittavat sen vapaata toimintaa kaikkialla. Apartheidin perintö KwaZulu-Natalin yliopisto (UKZN), opinahjoni täällä Durbanissa, on käynyt läpi (ja käy parhaillaan) mittavia rakenteellisia ja hallinnollisia uudistuksia, joista ehdottomasti merkittävin on ovien avautuminen ei-valkoisille opiskelijoille reilut 15 vuotta sitten. Siitä lähtien yliopisto on pyrkinyt ravistamaan apartheidin taakkaa harteiltaan harjoittamalla tasa-arvoistavaa politiikka ja kannustamalla ”afrikkalaista” tieteenharjoittamista. Paperilla yliopiston tavoitteet, arvot ja missio vaikuttavat jaloilta ja juhlavilta, ja UKZN kertoo tehtäväkseen olla mukana rakentamassa uutta ja tasa-arvoisempaa Etelä-Afrikkaa. Todellisuudessa yliopisto on silti jakautunut ihonvärin mukaan: valtaosa henkilökunnasta on intialaisia taikka valkoisia, opiskelijat pitäytyvät pääosin vain omanväristensä joukossa ja vain harva musta opiskelija jatkaa opintojaan kandin suorittamisen jälkeen. Uusi Etelä-Afrikka on perinyt apartheidin muokkaaman yhteiskunnan, eivätkä jalot arvot paperilla ole (vielä?) muuttaneet yksilön käyttäytymistä taikka tapaa toimia yhteiskunnassa. Rotukiintiöt = tasa-arvo? Yliopisto pyrkii pääsemään eroon tästä sosiaalisesti tuotetusta erottelusta luomalla uusia tasaarvoistavia toimintamalleja, mutta jotkut näistä uudistuksista ikävä kyllä kasvattavat rotujen välistä katkeruutta, ja radikaaleimmat uudistukset

uhkaavat jopa akateemista vapautta. UKZN on listannut yhdeksi tavoitteekseen ”edustaa demografisesti oikeaoppisesti Etelä-Afrikkaa”, joka tarkoittaa toisin sanoen sitä, että enemmistö yliopiston henkilökunnasta ja jatko-opiskelijoista tulisi olla mustia. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että valkoisten on vaikeampi saada jatkoopiskelupaikkaa, ja monet valkoiset tieteenharjoittajat ovat saaneet kenkää yliopistolta. Ei liene yllätys, että sekä valkoiset, intialaiset että mustat akateemikot ovat näreissään tästä toiminnasta. Kyseinen politiikka vaikeuttaa erityisesti pienten oppiaineiden, kuten historian, opetusta ja tutkimusta, kun vähäinen henkilökunta vähenee entisestään. ”Oikeaa demografista edustusta” on lähes mahdoton luoda historian oppiaineeseen, historia kun ei kiinnosta kaikkia opiskelijoita tasapuolisesti, varsinkaan Etelä-Afrikassa, jossa menneisyys halutaan usein joko unohtaa taikka tarkastella ruusunpunaisten lasien läpi. Suomessa oppiaine nauttii maskuliinisesta dominanssista, kun taas Durbanissa historia näyttää kiinnostavan valkoisia naisia. On vaikea uskoa ettei yliopiston politiikka, joka asettaa ihonvärin Ovatko jotkut tasa-ar

15 taikka sukupuolen akateemisten ansioiden edelle, vaarantaisi kriittistä, laadukasta ja puolueetonta tutkimusta.

Akateeminen vapaus vaarassa KwaZulu-Natalin yliopisto on yksi Etelä-Afrikan arvostetuimmista yliopistoista, ja se tarjoaa kansainvälisesti tunnustettua opetusta ja tutkimusta. Yliopiston visio on olla ”johtava yliopisto Afrikkalaisessa tieteenharjoittamisessa”, painottaen Afrikan omaa akateemista potentiaalia eurosentrisen tutkimuksen sijaan. Lukukauteni täällä on todistanut kyseisen vision potentiaalin minulle, mullistamalla omat käsitykseni Afrikan historiasta totaalisesti. En itse asiassa edes usko, että olisin pystynyt ymmärtämään Afrikan historiaa opiskelemalla sitä vain Suomessa, ja luulen että UKZN:n historian laitoksen tarjoama vaihtoehto eurosentriselle selittämiselle tulee vaikuttamaan käsitykseeni menneisyyden ymmärtämisestä kokonaisvaltaisesti. Mutta, Etelä-Afrikan ja yliopiston ”tasaarvoistava” politiikka on sotkeutunut lähiaikoina mukaan tähänkin. Yliopiston johto päätti hiljattain, että instituution oppimateriaalin ja kirjallisuuden pitäisi tulla vain afrikkalaisilta tutkijoilta, joten esimerkiksi historian rvoisempia kuin toiset?

laitoksella useimmat tieteenalan klassikot julistettaisiin kielletyiksi (kuka meistä voisi kuvitella opiskelua ilman Foucaultia tai Montaullouta?!) ja korvattaisiin afrikkalaisilla teoksilla. Miten kyseinen toiminta ei muka vaikuttaisi opetuksen laatuun, taikka vaarantaisi akateemista vapautta kokonaisvaltaisesti? On hienoa että eurosentriselle selittämiselle annetaan vaihtoehto, mutta eurosentrismin sensuuri nykypäivän tieteessä kuulostaa pelottavalta. Kulttuurin taakka KwaZulu-Natalin yliopiston harjoittama strategia kuvastaa pienoiskoossa koko Etelä-Afrikan nykyistä poliittista tilannetta. Paperilla valtio on yksi tasa-arvoisimmista maista koko maailmassa, mutta todellisuudessa ihonväriin perustuva erottelu on vielä voimissaan. Tämän lisäksi politiikka, jonka jalo tarkoitus on lisätä tasa-arvoa, itse asiassa joskus vahvistaa ja jopa luo eriarvoisuutta. Yhteiskunnan jakautuneisuus ihonvärin mukaan on kulttuurisesti ja sosiaalisesti tuotettu EteläAfrikassa, ja erottelusta on vaikea päästä eroon vain poliittisen päätöksenteon kautta. Niin pitkään kun uusi opiskelijasukupolvi toisensa perään toteuttaa sokeasti menneisyydestä perittyä mallia jakautua ihonvärin mukaan, on vaikea uskoa että tulevaisuuden tiedeyhteisö (ja sen myötä myös yhteiskunta kokonaisuudessaan) olisi yhtään tasa-arvoisempi. Heli Huhtamaa

Höyläksi eduskuntaan Toisinaan kansakunnan syvistä riveistä nousee merkittäviä henkilöitä, jotka omaa moraalista kompassiaan seuraten voittavat innokkuudellaan ja sinnikkyydellä ihmiset puolelleen, saaden aikaan verrattomia lopputuloksia. Ainejärjestömme edustaja Tommi Johannes Leirilaakso ei ole yksi heistä, mutta BB-Antin ohella hän lienee ainoita varnitsalaisia, jotka ovat saaneet julkisuudessa edes hieman itseään esille (useimmiten tahtomattaan).

Niille, jotka eivät ole kyseisen Tommi ”Höylä” Leirilaakson edesottamuksia lehtien ja keskustelupalstojen otsikoissa tutustuneet, pieni kertaus lienee paikallaan. Leirilaakso osoitti jo varusmiesaikanaan kiitettävää käskyjen kyseenalaistamisen taitoja ja noudattamatta jättämistä. Niskurointi ei jäänyt vain hiljaiseksi kaappijermuiluksi, vaan Leirilaakso aloitti byrokraattisen vapaustaistelun, kun sikaniskainen esimies käskytti Leirilaaksoa höyläämään partajouhensa ilman tehtävän toteuttamiseen vaadittua varustusta, eli partahöylää. Aiempina vuosinahan Puolustusvoimien kanssa yhteistyötä tehnyt Gillette oli armollisesti lahjoittanut varusmiespalvelustaan aloittaville untuvaleuoille mainoskikkana parranajovälineet. ”Höylälaakso” ei nurisematta käskyä toteuttanut, ja laati apulaisoikeusasiamiehelle valituksen häntä kohdanneesta höykyttämisestä. Suomen armeijan doktriini on kautta aikain ollut puolustustaistelu ja hallittu perääntyminen, ja apulaisoikeusmies Jussi Pajuoja esitti toivomuksen, että varusmie-

hille jaettaisiin ilmaiset parranajovälineet, ottaen huomioon että Yleinen palveluohjesääntö vaati leukojen siloisuutta. Lööppeihin Leirilaakso pääsi, kun hän reippaana poikana lähetti itsestään uutisvinkin Iltalehteen, vaikka jälkikäteen ajatellen IltaSanomat olisi ollut laajempilevikkinen lehti. Nettikeskustelu täyttyi oitis äkäisistä keskustelijoista, Leirilaakso sai tapauksen johdosta yhden henkilökohtaisen vihakirjeen ja yhden treffikutsun, jonka Janiksi itsensä nimennyt henkilö lähetti prepaid – liittymästä. Huolimatta ponnekkuudestaan Leirilaakso ei valitettavasti saanut Iltalehdeltä edes uutisvinkkipalkkiota. Julkisuus näytti maistuvan Leirilaaksolle, joka on moneen otteeseen sanonut olevansa valmis ottamaan poliittisen ikeen ylleen ja toimimaan pyyteettä kansakunnan parhaaksi Arkadianmäellä. Varnitsa-lehti tukee jäsentiensä poliittista valveutuneisuutta ja pyrkimyksiä, ja lähetimme Pohjois-Karjalan vaalipiiristä Kokoomukselle, SDP:lle, Vihreille, Vasemmistoliitolle ja Perussuomalaisille pienen kyse-

lyn, millaisia ehdokasehdokkaita heidän puolueensa kaipaa tuleviin eduskuntavaalikoitoksiin, ja miten Varnitsan oma poika Leirilaakso soveltuisi ehdokkaaksi. Facebook-ryhmän ”Tommi ´höylä´ Leirilaakso eduskuntaan”- sivuilta löytyi lisäksi miehen väsäämät kymmenen vaaliteemakäskyä, jotka nekin lähetimme puolueiden ihmeteltäväksi. Syystä tai toisesta vain PohjoisKarjalan Vihreiden vaalityöryhmän vetäjä Ville Elonheimo vastasi kyselyyn. Tämän jälkeen on kukaties mahdollista, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Vihreiden ehdokaslistan kuvissa pälyilee ruokkoamattomilla leukajouhilla varustettu killisilmäinen varnitsalainen, joka meriitillään pyyhkäisisi sivuun jopa BB-Antin, joka on sentään nähnyt luonnossa ja lähietäisyydeltä Vappu Pimiän rinnat. Ohessa Elonheimon viesti. Pitkään poliittiseen analyysin syventyen voimme huomata monia puoltoja Leirilaakson soveltuvuuden eduskuntavaaliehdokkaaksi. Nämä allekirjoittanut on merkinnyt alaviitteisiin.

Tommin poliittisen nousujohteen kunniaksi Varnitsa-lehti julkaisee ohessa kuvasarjan pätevistä vaalimainoksista, jotta jokainen saisi itselleen oman, mieleisensä Tommin!

18 ”Terve, Vihreissä ehdokaslista kootaan kokonaisuutena, johon pyritään saamaan hyvä kokonaisuus ehdokkaita, jotka edustavat - eri osia maakunnasta ja erilaisia paikkakuntia1 - eri sukupuolia ja sukupuolisia suuntauksia2 - vihreän poliittisen kentän eri puolia3 - eri ammattiryhmiä ja elämäntilanteita4 Käytännössä siis eri ehdokkailta odotetaan erilaisia ominaisuuksia. Joskus hyväkin ehdokasehdokas jää ottamatta listoille, koska hänenlaisiaan on jo listalle tulossa puolentusinaa.5 On hyvä, että ehdokkaalla on kanta laajasti poliittisiin asioihin tai yhden alan erityistuntemus, jonka lisäksi on oltava kärryillä muiltakin politiikanaloilta. Tilaa on siis sekä spesialistille että generalistille.6 Ehdokkaan on sitouduttava, että ei käytä kampanjoinnissaan rasistisia tai tasa-arvon vastaisia puheenvuoroja. Ehdokkaan on kerrottava totuudenmukaisesti onko häntä tuomittu rikoksista tai onko hänellä meneillään oikeusjuttu (aikanaan tehty rikos tai keskeneräinen tutkinta, syyte- tai oikeuskäsittely ei siis sellaisenaan ole ehdoton este ehdokkuudelle).7 Ehdokkaat haastatellaan ennen ehdokkuudesta päättämistä. Yksi kysymys on, miksi haluaa ehdokkaaksi juuri vihreisiin. Leirilaakson teesit näyttävät hyvinkin sopivan Vihreään politiikkaan. Muiltakin ominaisuuksiltaan Leirilaakso vaikuttaa hyvältä ehdokkaalta. Tervetuloa, yhteyttä meihin voi ottaa vaikka vapputorilla. 8”

1 Leirilaakson lahtelaistausta olisi oiva valttikortti poliittiseen työhön. Lahtelaisominaisuudet näkyvät paitsi siinä että Leirilaakso ei halua/osaa käyttää puhutussa kielessä d-kirjainta, mastokaupungin poika on nähnyt omin silmin, miten entisen tehdaskaupungin piippujen ja töiden loppuminen on ihmisiin vaikuttanut. 2 Leirilaakso ei ole sulkenut pois lesboseksin kokeilemista, mikäli tällä pyrinnöllä hänen ehdokkuutensa oli askeleenkin verran lähempänä 3 Leirilaakso on seikkaillut sekä vihreällä että hiekkaisella kentällä, tosin lähinnä katsomosta käsin kommentoiden. 4 Historianopiskelija-sinkkuja riittää reaalimaailmassa pilvin pimein, mutta eduskuntavaaliehdokkaina nämä henkilöt edustavat harvinaisuutta. Leirilaakson erikoisuutta muihin ehdokkaisiin lisää myös se seikka, ettei hän ennen tätä kesää ole vielä tehnyt rehellistä työtä, josta olisi pitänyt maksaa veroja. 5 On melko lailla selviö, ettei Höylälaakson kaltaisia ihmisiä ole käytännössä muita. Mikä on onni (?). 6 Tunnetusti Leirilaakso kommentoi useimpia päivänpolttavia poliittisia tapahtumia aina PohjoisIrlannin Belfastista Albanian Tiranaan. Ja eteenkin näitä. 7 Tämä on pahempi. Leirilaakson suusta on ”toisinaan” kiirinyt kommentaareja, joiden sisältö voitaisiin tulkita lievästi rasistisiksi tai tasa-arvoa loukkaaviksi. Erityisesti Helsingin Jalkapalloklubiin liittyvissä keskusteluissa näitä molempia muotoja saattaa esiintyä rinnakkain. 8 Tähän allekirjoittaneen on viimeistään huomautettava, ettei hän ole millään tavalla muuttanut alkuperäistä sähköpostiviestiä, vaikka se voi monen mielestä vaikuttaa uskomattomalta. Politiikan koukeroita oikoi Ville Kortelainen

19 Kevät on ehkä paras vuodenaika. No jos ei paras, niin ainakin toiseksi paras. Miellyttävin vuodenaika on tietysti kesä. Talvi taas on vastaavasti aivan perseestä. Talvi on suorastaan turha, pimeä ja mikä pahinta, masentava. Keväässä on useita hyviä puolia. Olennaisinta on auringonvalo, se todellinen elämäneliksiiri. Lähes yhtä tärkeää on se tuttu odottamisen tunne, kun tietää että pian on taas kesä, se paras vuodenaika. Kevään loistokkuutta pilaa ainoastaan se kaikki saasta, jota kaikki elävät olennot kylvävät kaduille ja katujen varsille.

Kevään 2010 viimeinen Varnitsa-lehti on samalla viimeinen johon Noljakan ajattelija tulee kirjoittamaan. Tämä törkyosasto saa siirtyä jollekin toiselle, jos sitä joku suostuu jollain tapaa jatkamaan. Varnitsa-lehden toimituksessa on viime syksystä lähtien muutenkin käynyt pieni sukupolvenvaihdos, joten kyseinen muutos jatkukoon. Muut lähtee, mutta Kortelainen jää. Vinkvink. Ilmaisen kaljan takia tähän kannattaakin jo ryhtyä. Seurakin on usein viihdyttävää ja naurua piisaa.

Kevääseen kuuluu myös vappu, yksi parhaista juhlista ainakin opiskeluaikana. Tätä työn juhlaa juhlivat riettaimmin opiskelijat, nämä todelliset työn sankarit. Viina virtaa ja rohkeimmat uskaltavat jopa laulaa, useimmilla on hauskaa. Entiset taistolaiset ja muut hihhulit tietysti kitisevät kun opiskelija-aktivismi ei ole enää oikein voimissaan. Sivistystä vai sivistymättömyyttä? Ehkä se kertoo vain jotain politiikan turhamaisuudesta. Onneksi Varnitsa kuitenkin tarjoaa edelleen vappuboolia kaikille jäsenilleen puoluekirjoja tarkistamatta. Se on tasapuolista, jaloa.

En suostu sen kummempaan jäähyväiskirjoitteluun, sillä ei se edes kiinnosta ketään. Opiskeluaika on ollut tähän saakka monivaiheinen. On sattunut kaikkea odotettua ja mikä parasta, kaikkea odottamatonta. Opiskellessa oppii epäilemään ja olemaan kriittinen, molemmat ovat samalla elinehtoja luovalle ajattelulle. Vaikeuksien kautta voittoon, näin kai opiskeluaikaa voisi parhaiten kuvailla. Olkoon syynä sitten kohtalo tai elämäntapa, mutta sama kuvio tuntuu seuraavan Noljakan ajattelijaa missä ikinä se kulkeekin.

So long, homies.

20 Liskokuninkaan Pojan päiväkirja, osa II Vappu. Pelkkä sanan ajatteleminen saa maksani värähtelemään tuskallisesti. En ole oikeastaan koskaan juhlinut vappua työn, valkolakin tai minkään muunkaan tekosyyn nojalla. En, vaikka olen lukion käynyt mies ja viettänyt nuoruuteni kommunisti-isän juttuja kuunnellen. Kun vartuin pahoille teille, on vappu merkinnyt lähes poikkeuksetta rankkaa ryyppäämistä usean päivän ajan. Joskus soimasin itseäni aatteettomuudesta ja selkärangattomuudesta löträämisen suhteen, mutta sittemmin olen luopunut siitä turhuudesta. Varhaisimpiin vinettovappuihini kuuluivat erottamattomasti hedelmäisen oksettavat ofelia- ja omppu-viinit, Imatrankosken puisto, alaikäiset tytöt, kyytiongelmat Imatra-Joutseno-akselilla ja muuan Enska, seuramies numero 1. Hän on ansaitusti säilyttänyt asemansa vappuseurueen targetmiehenä vuodesta toiseen. Juuri hänen hallussaan on vappuperinteenä katsottava vhs-nauha jalkapallon Ranskan MM98kisojen parhaista paloista. Vappu ei voi mennä pieleen, kun näkee nousuhumalassa Sunday Olisehin pommin ohittavan Andoni Zubizarretan, tai vaikkapa Batistutan ja Zanettin juoniman vaparin David Seamanin taakse. Videon muistamme käytännössä ulkoa. Pari vappua sitten eksyimme Enskan ja Koposen kanssa jopa rantakylän nurmelle nappulakengät jalassa. Pelit huipentuivat videoituun genitaalialueilla suoritettuun tuuletukseen ja päätökseen lähteä Wanhaan Mestariin tavoittelemaan todellista pelikuntoa illan kovia koitoksia ajatellen. Muutama vappu sitten ylitimme uutiskynnyksen, kun Karjalan Heili uutisoi vappuyön

vandalismista. Kaikki oli alkanut oikeastaan jo edellisenä vuonna, kun päätimme alkaa harjoittamaan urbaanin ympäristön maisemasuunnittelua baarista kotiuduttaessa. Kohteeksi joutui lähiön liikennemerkistö. Pienen näpertelyn tuloksena jokunen taulu oli vaihtanut paikkaansa ja olimme tyytyväisiä työmme tuloksiin. Vuosi myöhemmin helvetti pääsi valloilleen, kun olimme sinä iltana kyrsiytyneet Joensuun ankeaan yöelämään. Kylmä räntäsade lietsoi meitä yhä suurempaan vimmaan. Purimme turhautumisen ja vihan muokkaamalla ydinkeskustan liikenteenohjausta parhaamme mukaan. Pelasimme pesäpalloa punakeltaisella kolmiolla keskellä katua sellaisella tahdonvoimalla, että legendaarinen lukkari Jukka Holttinen olisi ollut ylpeä meistä. Holttinen ei nähnyt vuoropariamme, toisin kuin jotkut muut. Kun olimme poistuneet rikospaikalta läheiselle kadulle, poliisin maija ilmestyi viereemme ja hiljensi vauhtiaan niin paljon, että se kulki vierellämme. Voin rehellisesti sanoa, että silloin kurkkua puristi. Enska oli meistä eniten paniikinomaisen paon kannalla ja meidän täytyi Koposen kanssa pidellä hänestä kiinni, ettei mies olisi hermopaineen mahdollisesti pettäessä lähtenyt päämäärättömään juoksuun neljän promillen humalassa ja varmistanut syyllisyytemme. Käännyimme johonkin ruutukaavan kerrostalojen pihoista kuin olisimme olevinaan asuneet jossain rapussa. Sitten oli paniikinomaisen paon vuoro aitojen yli ja puskien läpi. James Bond oli meidän rinnallamme Pikkupoika. Vappuna on ollut mitä mainiointa pitää pie-

21 nimuotoisia pöytälätkäturnauksia siinä vaiheessa päivää, kun omat jalat eivät vielä kanna parveketta pitemmälle. Eräänä vuonna voittajalle oli palkintona runsain mitoin raikasta minttuviinaa. Hyvin pian palkintoa alettiin jakaa kesken pelien aina kun joku teki maalin. Otteluiden tiimellyksessä viinaksista juopui kunnolla ensimmäistä kertaa absolutismin tietä aiemmin kulkenut tyyppi, todellinen joka äidin kultapoju. Nykyään kaveri on alkoholisoitunut baarikärpänen vailla työtä ja koulutusta. Pöytälätkä vei miehen mennessään.. Silloin tällöin ylitän sen rajan, jolloin alkoholismi ei ole enää kivaa harrastetoimintaa vaan jotain, mitä tehdään, kun ei ole muutakaan tekemistä. Portit ammattilaisuuteen ovat tuolloin auki. Niin kävi muun muassa jokunen vuosi sitten, vappuna. Homma meni överiksi, kun tajusin olevani viidettä päivää täysin hunningolla. Porukkaa oli tullut ja mennyt ovista ja ikkunoista. Toki sinäkin vappuna oli tullut koettua monia hienoja hetkiä, kuten kaljoittelu Seppo Rädyn vieressä raviradan terassilla. Kummatkin olimme silminnähden juhlineet liikaa edel-

lisenä päivänä. Sepolla ei ollut edes aurinkolaseja, tai sitten hän oli päättänyt ettei tarvitsekaan niitä. Mies!!! Pari päivää ravien jälkeen olin melko sekavassa tilassa Pielisjoen rantatien puistonpenkillä naukkailemassa pahaa, mutta hyvin vahvaa kotiviiniä. Se oli ystävieni Ainon ja Katan tekemää, minähän panen vain olutta ja tyttöjä. Ilta hämärtyi ja alkoi olla kylmä. Minulla oli paska olo, mutta viinin ansiosta olin edelleen tukevasti humalan puolella. Tuttavat olivat luikkineet seurasta yksi toisensa jälkeen niin, että jäljellä olivat Aino ja minttuviinadeeku. Tiellä kulki kaksi aivan sekaisin olevaa tyyppiä, jotka tulivat tarinoimaan. Toiselta tyypiltä puuttui suurin osa hampaista ja naama näytti siltä, kuin siihen olisi heitetty happoa. Tajusin vasta seuraavana päivänä, että ukot olivat pahimman luokan narkkareita, kovia nistejä - ei mitään pössyttelijöitä. Ja kaikki oli käynyt aivan kuten Irwinin laulussa: ”Eikä siinä turhaan liioin kainosteltu lain, pullo kiersi ringissä ja irvisteltiin vain.” No ainakin oli vähän tavallisuudesta poikkeava krapula, kun piti pelätä hiviä tavanomaisen päänsäryn lisäksi. Makasin koko seuraavan viikon lähinnä sängyssä. Rankka elämä oli heikentänyt elimistöä niin, että sairastuin kunnolla ja sain ensimmäiset Delirium tremens– kohtaukset koskaan. Ruumiini vavahteli ja tärisi, kun aloin nähdä mustan massan liikkuvan huoneessa edestakaisin. Ja minä huusin kovempaa kuin kaikki maailman hooceepunkkarit yhdessä. Tyhmyydestä sakotettiin! YTHS vapautti minut myöhemmin AIDSpelostani, joten en voinut enää elää vaarallisesti. Sen sijaan veikkaan nykyisin kenoa.

Menneen

talven

lumia…

Mennyt lukuvuosi toi mukanaan monia enemmän ja vähemmän järisyttäviä tapahtumia niin siviilissä kuin Metrian seinien sisäpuolellakin. Syksyllä sekoiltiin aikataulujen päällekkäisyyksien kanssa ja ihmeteltiin alati paisuvaa vaalirahaskandaalia. Talven tullen hukuttiin kasvaviin kinoksiin ja pohdittiin onko tämä nyt sitten sitä ilmastonmuutosta? Kevään hiljalleen koittaessa ja pääsiäisauringon sulattaessa korkeat kinokset seminaarityötkin valmistuivat enemmän ja vähemmän itseään ruoskimalla. Muisti alkoi olla hatara muillakin kuin pääministerillä. Virkistääkseni vähän omaa sekä muiden varnitsalaisten muistia, kaivelin mielen sopukoista menneen talven lumia.

Joulukuusta alkaen lunta tuli lähestulkoon jokaisesta pilvenrippeestä. Talven uutiset täyttyivät ennätyksellisten kinosten ihmettelystä ja ilmastonmuutoksen kyseenalaistamisesta. Vielä maaliskuun päivinäkin saimme riemuita taivaalta putoilevista hiutaleista ja moni ajatteli, ettei tämä valkoinen tahna sula ennen juhannusta. Toisin kuitenkin kävi. Ei tarvittu kuin aurinkoinen pääsiäinen ja hanget katosivat niin vauhdilla, että Kuusamon metrisillä hangilla piipahtanut historian opiskelija oli lentää selälleen palatessaan. Kevätpäivillä saatiin kuitenkin muistutus siitä, ettei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Lunta ja räntää tuli paikoin vaakatasossa, ja näyttipä sitä sunnuntaina olevan vielä vähän maassakin. Toivottavasti tässä oli nyt kaikki lumesta tältä erää, jottei vappuaamuna tarvitse herätä hangen keskeltä.

Tammikuu toi mukanaan uuden yhdistyneen yliopiston. Minkään ei pitänyt muuttua huonompaan suuntaan, opiskelijoita kuunnellaan, kaikki aineet säilyttävät asemansa jne. jne. Jargonia kuultiin paljon, mutta tekoja kovin vähän. Uusi uljas UEF ilmoitti ensimmäisissä säästötoimissaan HIMA-laitokselle madonluvuista. Ensi vuoden budjetti on kuristettu jos mahdollista vieläkin pienemmäksi kuin menneinä vuosina. Tämä tietää entistä vähemmän vierailuluennoitsijoita ja vielä enemmän kirjatenttejä. Ilmeisesti UEF:n johtoportaassa lasketaan, että valmistumisvauhti nopeutuu ja opiskelumotivaatio kasvaa, kun täytyy taistella kynsin hampain niistä kolmesta tenttikirjasta yhdessä kolmenkymmenen muun opiskelijan kanssa.

L a k k o

Näin kansainvälisen työn päivän läheisyydessä on syytä katsoa myös mennyttä lakkokevättä kriittisellä silmällä. On ollut lennonjohtajien, lentokenttävirkailijoiden, satamien ahtaajien, elintarvikealan ja kaupan lakkoa. Pisin ja puhutuin oli ahtaajien lakko, jolla saavutettiin mitättömät palkankorotukset. Vielä alemmas tosin taisi vajota yliopistoväki, jonka sopimuksen eteen ei tarvinnut edes lakkoilla. Viimeisimpänä elintarviketyöntekijöiden lakko on siirtänyt kaupat toiseen aikaan ja paikkaan: hyllyt ovat tyhjiä kuin entisessä itäblokissa konsanaan. Lakkokorttia väläyteltiin myös tuutorkoulutuksessa, sillä työehtoja on poljettu pahemman kerran vaihtamalla rahallinen korvaus kolmeen opintopisteeseen.

I l m a s t o n m u u t o s

Ennätyksellisen korkeat kinokset hukuttivan lumeen Helsingin ja aiheuttivat ongelmia myös susirajalla. Lunta tuli myös Barcelonassa, Ateenassa, Istanbulissa ja monessa muussa ei-niin-perinteisessä talvikaupungissa. Moni heräsi ihmettelemään, että onko tämä nyt sitä paljon puhuttua ilmastonlämpenemistä? Huhtikuussa Islannin tulivuorenpurkaus ja tuhkapilvi palauttivat eurooppalaiset maanpinnalle. Varnitsalaiset tunsivat kuitenkin olonsa kotoisaksi, koska sumussa vaeltaminen on vapun tietämissä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Pian on taas se aika vuodesta, kun ylioppilasja rippijuhlissa sekä muissa kesäisissä sukutapaamisissa pitää vastata sen tuhannen kertaa kysymykseen ”Onkos se Miika saanut mitään kesätöitä?” Ja kerta toisensa jälkeen voi vaan vastata, että tulihan sitä haettua tuhannesta paikasta, mutta valintapuhelua ei vain kuulunut. Kaikki kohtalotoverit voivat varmasti yhtyä siihen näkemykseen, että kesä onkin paljon mukavampaa ja rentouttavampaa on viettää riippumatossa loikoillen, aurinkoa palvoen ja jalkapallon MM-kisoja seuraten. Kyllä se lehdenjakoon lähdön aamuneljältä tai vesisateessa mansikoidenpoiminnan aina voittaa. Mietitään sitä rahatilannetta vasta sitten syksyllä.

Tässä on kohta vuoden jos toisenkin ajan saatu kuulla kuinka kansakuntamme isien ja äitien muisti pätkii, tai ainakin palaa hieman hitaasti. Muisti on joutunut koetukselle tenteissä, joiden kysymykset ovat kerta toisensa jälkeen kyenneet yllättämään opiskelijan. ”En minä tällaista muista lukeneeni?” Muistijälkien kadottamisessa edesauttaa myös käsillä oleva vapun aika. Kevätpäiviä ja vappuviikkoa joutunee jälkikäteen palauttelemaan mielensä sopukoihin valokuvien ja hämärien väläysten myötä. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä, koska eihän pääministerimmekään muista kuin oman nimensä, jos nyt sitäkään.

Miika Raudaskoski

24 Varnitsa-lehti testasi:

S uu Lei kkik ent ri t

äve rtai lu

Timo ”Tuplakuitti” Ihalainen joutui ilmoittamaan Karjalan Heili -lehden Tunnetko kaupunkisi? -palstalla asti sitä, että haluaisi kokeilla leikkikentän kieputtimia. Sanoista tekoihin: vapun kunniaksi Varnitsa -lehti kasasi tutkimusryhmän ja lähti testaamaan Joensuun leikkikenttiä. Tutkittavat kohteet on valittu täysin epätieteellisesti, yrittäen painottua kuitenkin mahdollisimman laajalle alueelle. 1. Siepontien leikkikenttä Alue on iso ja se sijaitsee näkyvästi omakotitaloalueella, eli ei kärsine paljoakaan väkivallasta. Paikalta löytyy valopylväitä sekä hiekkalaatikko, jossa kiehtova liukuhihna. -> Koris- ja jalisseinä on kentän perukoilla, mutta epätasainen maa pilaa hyvän pelielämyksen. Iso leikkimökki on aika turha, jos aikoo harrastaa siellä muutakin kuin pussikaljoittelua. (****)

metallia - kuumeneeko herkästikin auringossa? Jyrkkyys on kohdallaan, mutta liuku on huono. Näyttää hurjalta, mutta on silti nössö. (*½) Kiipeilytarkoitukseen on hassun näköinen aaltoileva metalliputkirykäelmä. Siihen ei oikein pääse käsiksi ja varsinainen käyttötarkoitus jää epäselväksi. Outo ja epäkäytännöllinen. (**) Sanottua: “Pakottaa lapset ajattelemaan” yht. 3-/5 2. Norssin piha Taivaallinen aukio -käsite sai lasten maailmassa juuri uuden käsitteen. Kuka kaipaa disniländiä, kun loistavat putteet löytyvät näinkin läheltä? On todella vaikea uskoa auskujen kidutuksiin paikassa, jonka leikkikenttä on noinkin hulppea!

Keinut ovat ihan sopivat istumiseen ja lentoliikerata on tutkittavista kentistä suurin. Hiekkapohja ystävällinen kengille. (***½)

Keinuja on hemmetisti, mutta ne tavoittavat parhaiten pienikokoisemmat leikkijät, siksi kiikkumisastekin on pieni. Perushyvien kiikkujen joukosta löytyy myös autonpyöriä. JEAH! (****)

Liukumäen leveys on OK. Vaikuttaa korkealta, mutta silti on enemmän lapsille kohdistettu. Liukualusta on

Kieputtimissa oli suorastaan ylitarjontaa. Tutkimusryhmää mietitytti, miten lapsiparat edes onnis-

tuvat pääsemään niiden kyytiin? Jykeviin laitteisiin tarvitaan yleensä kolmas kaveri antamaan vauhtia. Osa laitteista ovat jopa pelottavan vaarallisia! Lyhyttä, mutta intesiivistä kieppumista seurasi huimaus. Kiipeilymahdollisuuksiinkin oli panostettu: jälleen oli tarjolla laidasta laitaan. (***½)

“Seikkailujen linna” - liukumäki-/kiipeilykompleksi innosti sen sijaan koko tutkimusryhmää. Liukumäki oli päivän liukuvin, minkä takasi laadukas metallinyppyläpinnoite. Muuten linnan kiipeilyosuus on melko muksukamaa - hyvää sellaista, kuitenkin!

(****½)

Kenttää ympäröivä miljöö on todella mukava: jokikanavamaisema on pittoreski. Toisaalta joelta saatta myös ikävästi tuulla. Myös keskustan läheisyys on haittana: autoliikenne on häiritsevän likellä.

(****)

Leikkikenttä on selvästi omanlainen, mutta kaipaisi selvästi jotain lisää. Kieputtimia, jos ei muuta. Onneksi Palaveri (*****) on lähellä! Sanottua: “Missä ovat puiset kiikkuponit!?” yht. 3½/5

Liukumäki innosti ulkonäöllään: kummun päällä, pitkä ja aaltoileva. Pettymys oli suuri, kun liukuvuus oli surkeaa ja liukupintakin likainen. (***½) Muuten alue näytti modernilta ja siistiltä. Puumateriaalin ahkerasta käytöstä lisäpisteitä. Löytyy peräti kaksi koris-/lenttis-/jaliskaukaloa, tekonurmella ja ilman. Alueella ei silti seurauksetta rellestetä - siitä pitävät valvontakamerat huolen. (****½) Sanottua: “Vaarallinen, kiehtova, seksikäs!” yht. 4/5 3. Niskakadun joenranta Sievän pieni ja tunnelmallisen söpö kenttä on melko keskeisellä paikalla. Peruskeinupari on pieni ja sijoitettu turhankin ahtaasti, mikä rajaa vauhdista hyppäämisen. (**)

4. Paulapuisto Päivän masentavin näky oli - yllätys, yllätys Rantakylässä, jota edes jylhä honkamaisemakaan ei pelastanut. Yleisilme on vulgaari, jopa pelottava.

(*)

Keinut ovat pieniä niin istuttavaksi kuin kiikuttavaksikin. (**) Liukumäkilinnake on kokenut ilkivaltaa ja on hävyttömien töherrysten peitossa (valitellaan mm. huumeiden huonoa saatavuutta). Kaiken lisäksi liukumäen pelti on hakattu kyhmyille, mistä johtuen

26 liukuvuus on surkeaa. Linnake näytti muutenkin turvattomalta. Pikkuskideille se olisi haastava, isommille taas tylsä. Kentältä löytyvät klassiset kiikkulauta ja tasapainokävely-rata ovat varmaan kaupungin viimeisimpiä. Toisaalta täältä löytyivät kauan kaipaamat kiikkuponit. (**) Ympärillä liikuskelee epäilyttäviä nuorisojengilaumoja. Toki viereisen Rantakylän koulun aidatulta piha-alueelta löytyy prameammat puitteet (siellähän niitä lapsia näyttikin leikkivän, Paulapuiston kumistessa tyhjyyttään). Sanottua: “Juuri tällaisissa paikoissa lapsia kidnapataan!” yht. 1½/5 5. Karjalanpuisto, Niinivaara Idyllisellä omakotitaloalueella sijaitseva leikkikenttä on tarkoitettu lähinnä alle kouluikäisille perheenjäsenille. Tämä näkyy siinä, että kaikenlaiset kiipeilyverkot ja kieputtimet puuttuvat kokonaan, sen sijaan on pieni kiikkulauta. Keinut ovat OK-tasoa, löytyy pienille kuin keskikokoisillekin. (***) Liukumäki on hitaan oloinen ja muutenkin pieni pienille käyttäjille. Lisäpisteitä paikka saa valopylväistä, roskiksesta ja linnakkeen extra-aktiviteeteista: mekaanisesta laivanupotuspelistä sekä pyöritettävästä kiekkolabyrintistä (joka oli kuitenkin rikki). (****)

Pikkulapset olivat leikkimässä yksin ilma valvontaa, mikä antoi paikasta luotettavan kuvan. Lapsia oli itse asiassa niin paljon, ettei tutkimusryhmä edes kehdannut ajaa heitä pois testatakseen itse leikkikohteet. Sanottua: “Joko päästään kotiin?” 2½/5

Empiristisessä tutkimustiimissä olivat tekemässä vakavaa hupityötä Timo Ihalainen, Juha Lehtinen, Irmeli Suomalainen, Mari Timonen sekä Leonid Yakovlev.

Pa s k a l i s t a SUOMEN PASKIMMAT KESÄKAUPUNGIT

Jos jollekin opiskelijaressukalle on jostain kumman syystä jäänyt vähääkään rahaa säästöön, eikä keksi tekemistä tylsäksi kesäksi (töitähän nyt kukaan ei tule saamaan) antaa Varnitsan Paskalista ylpeänä vinkkejä matkusteluun. Suomi on täynnä kauniita ja vähemmän kauniita kesäkaupunkeja, joissa vierailu saattaa kummasti tuoda lisäjännitystä elämään.

Tampere Tampereen kesä on siitä jännä, että siellä on kesälläkin talvi. Paikallinen Aamulehti kirjoittaa vuoropäivinä Tapparan ja Ilveksen kuulumiset, eihän kesällä muutakaan tekemistä ole kuin pelata kiakkoa. Kaupungissa on myös monta kuuluisaa maamerkkiä, joista osa näkyy jopa kaupungin ulkopuolelle. Näsinneula ja Nuuska-Juti lienevät näitä ulospäin näkyviä, tosin ensimmäisestä en ole varma. Jos matkalle tahtoo lisäjännitystä, kannattaa vierailla Hervannassa, jossa pääsee eroon sekä rahoistaan että terveydestään. Ongelmaksi Tampereella voi muodostua kielimuuri. Tampereen murre on kuitenkin helppo oppia ymmärtämään, joskin manselaisen ärrän sanominen onnistuu vain natiiveilta.

Turku Edellisestä poiketen kieli on jotain normaalille ihmiselle käsittämätöntä. Turun sijainnistakin kiistellään. Hyvällä tuurilla puhutaan jopa ulkomaan matkasta. Nähtävää Turussa ei ole, vaikka huhu kertoo, että joku kivitönö siellä on. Kaupungissa kannattaa kuitenkin vierailla, sillä jäätikön sulaessa Turusta tulee uusi Atlantis. Siltojen ylittämistä kannattaa kaupungissa välttää, sillä mereen vajoaminen on alkanut niistä.Turussa on myös joku joki, muttei se Pielisjokea voita.

Lahti Tämä kohde sopii extreme-lomista pitävälle. Harmaassa betonihelvetissä ei ole mitään näkemisen arvoista paitsi Radiomastot ja nekin näkyvät kauas kaupungin rajojen taakse. Kielellisesti kaupungissa pärjää loistavasti. Pitää vain turpansa kiinni niin kuin muutkin. Jos jotain sanottavaa kuitenkin on, kannattaa katsoa omiin varpaisiin ja jättää puheessa kaikki mahdolliset kirjaimet sanomatta. Pimeitä kujia kannattaa välttää. Toi-

saalta Lahdessa vierailu on kulinaristinen nautinto, sillä kaupungissa on asukaslukuun suhteutettuna eniten kebabravintoloita Suomessa. Lahtelaiset eivät myöskään ole tunnettuja älykkyydestään. Kaupungissa on järvi, jossa on vettä ja jonka nimi on Vesijärvi. Kaupunki itse on perustettu Vesijärven lahteen ja nimetty Lahdeksi. Toisaalta siellä on kaupunginosa nimeltä Niemi, joka taas ei sijaitse niemessä. Erittäin loogista.

Kotka Parta-ahtaajien viimeinen kolo tässä maassa. Kaupunki on sisäsiittoista sisäänpäin kääntynyttä ihmistä täynnä. Baarissa oluen tilaaminen on vaikeaa, koska ensin sinun tarvitsee kertoa koko elämän tarinasi ja miksi olet päätynyt juuri tähän kapakkaan. Jos vastaus ei miellytä, jää olutkin saamatta. Positiivisena puolena kaupungissa järjestetään joka kesä yleinen dokausviikonloppu vieressä olevan vesilätäkön kunniaksi. Valitettavasti ko. vesilätäkön takia kaupungissa voi huoletta pukeutua myös kesällä toppatakkiin. Lisäksi kaupungin poliisi on varsin mukava. Saat vierailla valtion hotellissa usein syyttä, koska olet ulkopaikkakuntalainen.

Kuopio

Niin kiero, että vain savolaiset pystyvät ymmärtämään. Kaupungin vaakunassa on paikallinen kansalliseläin kalakukko. Kieli on ihmeellistä vääntämistä ja sen kuuntelussa saa olla tarkkana. Vaikka ei olla Lapissa, tulee puheeseen aina lapinlisä. Lisäksi paikalliset alkuasukkaat eivät koskaan osaa päättää asioista vaan kiertelevät ja kaartelevat. Nähtävää ei Kuopiostakaan löydy. Joku järvi ja mäki tästäkin kaupungista löytyy, joten niitä voi aikansa pällistellä. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.Paskalista toivottaa viihtyisää kesää.

28 VARNITSALAINEN – Vietä vappu raittiina Kevät keikkuen tulevi ja on aika ryhtyä valmistautumaan työtätekemättömien, opiskelijain ja muiden lorvehtijain ilojuhlaa eli Vappua. Itä-Suomen yliopiston , Västra Siberias universitetin Vapuntutkimuslaitoksen ylimmäinen simanmaistaja Teipä Lippa on ystävällisesti suostunut paljastamaan Varnitsa-lehden toimitukselle, millaisilla keinoilla Vapun viettäminen selvin päin onnistuu parhaiten. Koska yksikään selvinpäin vappua viettävä Varnitsalainen ei osallistu vappuaaton booliinjuontiin, pätevät seuraavat neuvot seuraavaan aamuun eli varsinaiseen Vapunpäivään. Herättyäsi kannattaa juosta tai kontata kotiin ja jätä aamupala varmuuden vuoksi väliin. Tämän jälkeen suorita aamujumppa Zumba fitnessin tahdissa. Tällä jumpalla varmistat sen, että naapurissasi todennäköisesti pahaa kankkusta kärsivä naapurisi hymyilee sinulle koko loppuvuoden

tai ainakin seuraavan kerran hänet kohdatessasi. Näppäile kännykkäsi pikavalintaan valmiiksi Myrkytyskeskuksen numero. Tämä kannattaa tehdä, sillä kunnon selväpäinen varnitsalainen ei jätä ylen määrin boolia nauttinutta kanssa opiskelijaansa pulaan, ja näitä onnettomia tulet todennäköisesti kohtaamaan kaupungilla. Reippaan aamujumpan jälkeen nauti tilkka simaa ja vappuheilaa (todennäköisesti olet sellaisen onnistunut kainaloosi löytämään). Jotta voisit lähteä hyvillä mielin kaupungin vappuhumuun ota lasivitriinistäsi se hohtavan valkoinen ylioppilaslakkisi päähän. Nyt seuraa hankalin vaihe, eli potkaise varmuuden vuoksi haalariasi (onhan se varmasti omasi?) ja varmista ettei sen sisälle ole majoittunut ketään. Mikäli potku aiheuttaa haalarin sisällä reaktion, kannattaa etsiä hyvä piilopaikka, sillä et todennäköisesti halua kohdata haalarin sisällä oleilevaa vapunviettäjää. Kaupungilla kulkiessasi kannattaa muistaa, että nyt saa hymyillä muillekin kuin tutuille. Tämä EI kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaiselle lyhtypylväälle pitäisi toivottaa hyvää vappua. On kuitenkin hyvien tapojen mukaista tervehtiä lyhtypylvästä, mikäli se on selkeästi itseäsi vanhempi. Päästyäsi torille, nauti aurinkoisesta vapusta ja kuuntele vappuheilasi kanssa ainakin yksi poliittinen vappupuhe, puolueella ei ole väliä. Oikeistopuolueita emme kuitenkaan suosittele, sillä niiden puheet voivat jättää kitkerän jälkimaun. Sitten ei muuta kuin: HAUSKAA VAPPUA! P.S. Jos luit tänne asti, niin mene nyt hyvä ihminen hakemaan jo sitä boolia ja juo ittes mukavaks!

Mies. Sinulla on aina krapula.

Muista liitty채 kaksijalkaisten kansalliseen kankkuskerhoon 1.5 ja hyv채ksy el채m채n tosiasiat.

Liian vaikeatajuiset ja nettiin linkkiviidakon taakse piilotetut lomakkeet estävät tehokkaasti tutkintojen hakemista! “Kandiksi bittimuurin läpi” Vihdoinkin keksitty aikakone. Kun menee vaikka Noljakan S-markettiin niin lihahylly on kuin entisessä Neuvostoliitossa TYHJÄÄ TÄYNNÄ! “Voi niitä aikoja”

Ensi vuoden budjetti kutistui, tuleeko Osmo luennoimaan munkki&kahvi-palkalla? “Äkkiä leipomaan ja kuppiin korviketta”

On se hyvä että edes yksi maa maailmassa ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan. Islanti keksi että tuhkapilvellä saadaan kermaperseitten turhat lennot kuriin ja maailma pelastuu! Islannille myönnettävä joku Nobelin palkinto!!! “Ilmastohippi”

Nii ja kiitos historian tuutorijärjestelmän lakkauttamisesta! Kiitos vaan ja HAISTAKAA! “Ai tää jysäri onkin vitutusta”

Haista vittu tulivuori! Ja VR!

Tuutorit barrikadeille! EI orjatyölle!

“Apostolinkyytiläinen”

Korpela unohti tenttikysymykset - yhteiskunnan varojen ja opiskelijoiden ajan tuhlaamista? “Riistetyt”

Kuopiossa Amican lounas maksaa 1,99 Joensuussa 2,25. Tässäkö näkyy UEF:n yhtenäinen linja? “Äly hoi?”

“Sortokauden uhri”

Väsyttää ja opiskelu ei kiinnosta tippaakaan. Voisko Joensuun yliopiston “Työn raskaan raataja” ottaa takasin ja heivata huitsin Nevadaan tän Itä- Miksei historianopiskelijoista löydy tarpeeksi särmää puulaakijoukkueen perustamiseen! Nyt potkikaa itSavon Yllätysyliopiston? teänne perseelle ja kootkaa rivinne kauden kestävää Tää vajaan puolen vuo- taistelua varten! den kokeilu saa jo riittää.. “Pallo vai pullo?” “ABSOLUTISTIopiskelija”

Kovat tyypit eivät käsittele gradussaan aikakautta jälkeen Ranskan vallankumouksen . Juuri siksi ne Suurkiitokset ja hyvää kesää myös ryyppäävät paljon enemmän kuin muut. koko toimituskunnalle! “Litran leka” PT & Sihteeri Ilmastonmuutoksen

torjunta UEF:in strategiaan! Aloittakaa se välittömästi kirjastosta ja kääntäkää lämmitystä mielellään enemmän kuin pari piirua vasempaan. Menen saunaan, kun haluan lämmintä. “Ilmainen saunavuoro opiskelijalle?”

Hienot naiset eiv채t pode krapulaa!

Olisiko tilanne toisin 1.5, valtakunnallisena krapulap채iv채n채?

Varnitsa ry.

Lakostumista Ilosaaressa jo vuodesta 1970