Humukuppilan väkeä

Jo vanhastaan tuttu ja rakastettu Humukuppilan väkeä-palsta tekee paluun miltei vuoden mittaisen tauon jälkeen. Tällä kertaa haastateltavan penkille otettiin juuri historian opintonsa aloittanut fuksi, Veeti Kokkonen. Vallitsevan tilanteen vuoksi haastattelu toteutettiin sähköpostin välityksellä.

Kerro lyhyesti itsestäsi?

Olen Veeti, pian 20 vuotta täyttävä nuori aikuinen Joensuusta. Alun perin kotoisin Nurmeksesta, Ylä-Karjalan suunnilta, mutta opiskelujen perässä muutin Joensuuhun. Harrastuksina lenkkeily, ystävien kanssa nauraminen äänekkäästi ja no itse kutsun sitä ”historia ja kulttuuri-intoiluksi” eli katselen usein dokumentteja ja luen historia ja kulttuuriteoksia.

Historianopiskelu on vaikuttanut pääsääntöisesti oikein mukavalta. Toki opiskelu tuntuu hyvin erilaiselta, sillä se tapahtuu etänä eikä näin mielestäni tunnu varsinaisesti opiskelulta. En ole myöskään pystynyt vielä tutustumaan kanssaopiskelijoihin juuri etänä tapahtuvan opiskelun takia.

Olet juuri aloittanut opintosi Varnitsassa. Miltä historianopiskelu on vaikuttanut näin poikkeusaikana?

Millaista toimintaa haluaisit Varnitsan järjestävän? Oletko enemmän individualisti vai kollektivisti? Kerro lyhyesti.

Individualisti. Viihdyn paljon omissa oloissani ja teen asiat omalla tavallani tai en ollenkaan. Olen myös hyvin sosiaalinen ihminen, jos sille päälle satun. Mutta yleensä enemmänkin oman tien kulkija.

Mielestäni kaikenlainen yhteisöllinen toiminta olisi erittäin mukavaa! Tällöin olisi hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Oli sitten liikuntatapahtumia, baari-iltoja tai naamiaisia. Toki nyt korona-aikaan pitää miettiä, miten uskaltaa tapahtumia järjestää, mutta jos vain tilanne ja rajoitukset sallivat niin tämänkaltaiset yhteistapahtumat olisivat erittäin mukavia!

Mikä sai sinut opiskelemaan historiaa?

Historia on kiehtonut minua jo pienestä pitäen. Jo alakoulussa, kun muut lapset halusivat mieluummin katsoa avaraa luontoa, niin minua olisi kiinnostanut dokumentti, joka kertoi Amerikasta ennen Kolumbusta. Haluni opiskella historiaa syttyi jo yläasteella ja voimistui vain lukiossa, joten historia opiskeluaineena oli siis luonnollinen. Historiassa itsessään minua kiehtoo erilaiset tarinat ja se tietynlainen mysteerisyys, joka vallitsee historiassa. Menneisyyden tapahtumista ei voi koskaan saada täydellistä kuvaa, mutta juuri se onkin se mikä tekee historiasta juuri niin kiehtovaa. Historian tapahtumista on kuitenkin tärkeää ottaa selvää, sillä niiden tapahtumien avulla voimme myös ymmärtää historian aikana tehtyjä virheitä ja tehdä itse paremmin eikä näin uusia samoja virheitä.

Mitä mieltä olet yhtenäiskulttuurista?

Yhtenäiskulttuurissa on omat hyvätkin puolensa. On mukavaa, jos kansakuntaa yhdistää jotkin asiat. Esimerkiksi Suomessa saunakulttuuri ja mökkeily. Ne tuovat mukavaa kuulumisen tunnetta johonkin yhteisöön. Mutta itse kuitenkin koen, että moninaisuudessa olemme todella yhtenäisiä. Kulttuurien moninaisuus on rikkaus, jota meidän täytyy vaalia. Maailmassa on huikean paljon toisistaan poikkeavia kulttuureja ja olisi sääli, jos eläisimme kaikki täysin samanlaisesti. Myös nykyisessä globaalissa maailmassa, jossa ihmiset liikkuvat paljon paikasta toiseen on tärkeää tuntea erilaisiakulttuureja ja olla suvaitsevainen erilaisuudelle. Suomikin on monikulttuurinen maa, ollut jo pitkään, mutta viime aikoina monikulttuurisuus on huomattavasti vahvistunut ja se on mielestäni hyvä asia. Opimme näin paremmin ymmärtämään ja tuntemaan muita kulttuureja ja ihmisiä. Kuinka ratkaisisit valtaväestön ja saamelaisten maanomistuskiistat Lapissa?

Saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansaa ja mielestäni heillä on täysi oikeus maahan, jolla ovat asuneet huomattavasti pidempään kuin kantaväestö. Saamelaiset asuttivat aikoinaan huomattavasti suurempaa osaa Suomesta kuin nykyään, ja heihin on kohdistunut ajatusta alempana rotuna ja sulauttamispyrkimyksiä kantaväestöön itsenäisen Suomen aikana. Kaikkien näiden historian väärinkäytösten jälkeen olisi edes vähintä, jos saamelaiset saisivat pitää nykyiset maansa itsellään.

Mikä Varnitsassa on sellaista, jossa olemme aidosti yhtenäisiä?

Tähän kysymykseen en oikein osaa vastata, sillä olen ollut vasta niin vähän aikaa opiskelemassa ja mukana kaikessa. Mutta uskoisin, että Varnitsassa yhteistä ovat arvostus historiaa kohtaan niin tieteenä kuin opiskelualana.

Viimeksi Varnitsa-lehdessä haastateltu (2/2020) Johannes Haavisto kysyi: kuinka ammattiliitot järjestäytyvät post-apokalyptisessa maailmassa j a onko puhtaaseen anarkiaan lähteminen pelkästään hyväksi nykyihmiselle?

En osaa vastata ensimmäiseen kysymykseen, sillä en osaa edes kuvitella post-apokalyptisen maailman tilannetta. Puhtaaseen anarkiaan lähtemistä en kuitenkaan koe viisaaksi. Tarvitsemme yhteiskunnassamme jonkinlaisia rakenteita pitämään yllä esimerkiksi koulutusta ja terveydenhuoltoa ja koko yhteiskuntaa.

Kenet haluaisit haastaa seuraavaksi uhriksi ja mitä haluaisit häneltä kysyttävän?

En oikein tunne ketään, mutta tuutoreista voisin haastaa vaikkapa Pipsa Bormanin. Kysymys on tällainen helppo ja kevyt, kuin mitä mieltä olet turpeen käytöstä nykypäivän Suomessa? Pitäisikö siitä luopua vaiko ei?