Varnitsa 1/2010 by Arvo Varnitsalainen

1/2010

Sisällys:

3 4 7 8 10 12 13 14 16 18 20 21 22 24 26

Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Kannanotto tuutorointiin Urputusnurkka Miehet VS. Naiset ISY - Ilman Suurta Yhteisymmärrystä? Piiinapenkissä Kalervo Väätäinen Minä VS. Minä Olympialaisten lyhyt oppimäärä Pula-ajan ruokavinkit Vaikuttava Varnitsa Paskalista Urbaania legendaa! Liskokuninkaan pojan päiväkirja V-Viestit

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehti Varnitsa 1/2010 ISSN 1236-3995 Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry. Päätoimittaja: Noora Kumpulainen Toimitussihteeri: Leonid Yakovlev Kirjoittajat: JP Hovi, Timo Ihalainen, Marjo Koponen, Lauri “Laasti” Lehikoinen, Tommi Leirilaakso, Jani Loijas, Miika Raudaskoski, Urputtajat Postiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUU S-posti: varnitsa@cc.joensuu.fi tai nkumpula@cc.joensuu.fi Painos: 80 kpl

Here

comes

Tervehdys ja hyvää kevättä! Pitelet käsissäsi et vain uuden vuoden, vaan uuden vuosikymmenen ensimmäistä Varnitsa-lehteä. Vuosikymmenen alkuun on sattunutkin osuvasti jotakin suurempaa, sekä meidän elämäämme konkreettisesti koskettavaa, kuten yliopistojen yhdistyminen, kuin kansallisella tasollakin. Olympialaisten kaltainen suururheilujuhla tuo tullessaan erilaista henkeä normaaliin vuoden alkuun verrattuna, ja on ilo seurata kun urheilijat tekevät kaikkensa yltääkseen parhaimpaansa. Mutta entäs yksilön tasolla? Omasta puolestani voin sanoa, että tuntuu kuin jokin alkaisi taas alusta. Vaihdoksessa piileekin psykologinen tekijä, sillä uusien tuulien tuulettaminen omaan elämään ei johdu kalenterin kulusta. Uusi alku vain tarjoaa syyn sitoutua arjen haasteisiin tuoreella asenteella. Oman lisänsä tuo lähestyvä kevät, sillä iloksemme aurinko on alkanut paistaa kirkkaana, lupaillen lämpöä. Niinpä mieltäni on rytmittänyt The Beatlesin kappale “Here comes the sun”. Sieltä se tulee, uskokaa pois. Vaikka kyseinen yhtye sisältääkin koko elämäni soundtrackin, yhdistän sen parhaiten uudenvuodenpäivän aamuun. Huomasin samoin olevan myös muualla: viettäessäni viime uuden vuoden Lontoossa, vuoden ensimmäisenä päivänä hostellissa soitettiin pelkästään The Beatlesia. Vaikka sovittautuminen uuden yliopisto-organisaation alle saattaa tuntua ajoittain hankalalta, aiheuttaa harmeja ja alkuvuodesta opiskelutkin saattavat täyttää kalenteria liiaksi, suosittelen kai-

the

sun

kille välipalaksi siivun, vähintäänkin levyllisen hyvää musiikkia nautittavaksi höyryävän kupposen kera juuri silloin, kun aamupäivän säteet alkavat loistaa verhojen lomasta. Nämä rauhalliset hetket auttavat ajattelemaan, sekä kriittisesti, että tasapuolisesti, sillä loppujen lopuksi kaipaammehan kaikki harmoniaa.

Valoa

elämään, selättäkää talvi!

Noora

Puheenjohtajalta Vuoden vaihteessa vaihtui ainejärjestön hallitus, kuten joka vuosi ennenkin. Vallanvaihto kävi kuin huomaamatta, ja muutoksen huomaa ehkä selvimmin uusista kasvoista kokouksissa. Uusi vuosikymmen toi suurempiakin muutoksia mukanaan. Syksyn aikana on kuultu moneen kertaan, jo lähes kyllästymiseen asti, kuinka tammikuun ensimmäisenä päivänä Joensuun ja Kuopion yliopistot yhdistyvät uudeksi, suuremmaksi ja paremmaksi(?), Itä-Suomen yliopistoksi. Vanha tuttu historian oppiaineryhmä on sulautunut osaksi uutta Historia- ja maantieteiden laitosta, johon kuuluu historian oppiaineen lisäksi maantieteiden sekä ympäristöpolitiikan ja -oikeuden oppiaineet. Myös Joensuun ja Kuopion yliopistojen ylioppilaskunnat yhdistyivät. Muutos on historiallinen ja alkaa pikkuhiljaa näkyä myös käytännössä. Kun yliopistomme näin uudistuu, voi herätä huoli siitä, muuttuuko Varnitsa. Huoli on aiheeton, sillä Varnitsan vuosi tulee sujumaan pääosin kuten ennenkin. Tapahtumia järjestetään, uusiakin tapahtumia kehitellään ja ainejärjestö tekee parhaansa erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien järjestämiseksi jäsenistölleen. Vaikka tapahtumien järjestäminen on osa Varnitsan toimintaa, ainejärjestöllä on vähintään yhtä tärkeä ellei tärkeämpikin rooli olla oman jäsenistönsä äänenkannattaja ja etujen valvoja niin ylioppilaskunnan kuin yliopistonkin suuntaan. Kun muutoksia suunnitellaan ja toteutetaan, on tärkeää pitää huolta siitä, että myös historian opiskelijoiden ääni tulee kuuluviin. Paras keino saada äänensä kuuluviin on osallistua keskusteluun ja pitää historian opiskelijoille tärkeitä asioita esillä sekä laitoksen että yliopiston tasolla – toisinaan kovaäänisestikin. Tässä niin ainejärjestön hallituksella kuin hallinnon opiskelijaedustajilla on tärkeä tehtävä, mutta keskusteluun voi jokainen historian

opiskelija osallistua tuomalla näkemyksensä esille esimerkiksi Varnitsan toimistolla. Yliopistossa tapahtunut organisaatiomuutos koskettaa historian opiskelijoita muutenkin kuin vain laitoksen nimenmuutoksena tai yliopiston uudistuneina nettisivuina. Laitosrakenteen muututtua monet hyvätkin käytännöt ovat joutuneet uudelleenarvioitaviksi. Samalla on käynyt niin, että historian opiskelijoille tärkeää tuutorointijärjestelmää uhkaa lakkautus yhtenäistämisen nimissä. Historian oppiaineen tuutorointi- tai pikemminkin pienryhmäohjausjärjestelmä on parantanut uusien opiskelijoiden ohjausta, sillä tuutorit ovat osallistuneet opiskelijoiden ohjaukseen myös ensimmäisten viikkojen jälkeen. Samalla uuden opiskelijan on ollut helpompi löytää paikkansa yliopistomaailmassa ja kiinnittyä niin Joensuuhun kuin yliopistoonkin. Koko laitoksen yhtenäisiä käytäntöjä perustellaan opiskelijoiden välisellä tasa-arvolla, ja opiskelijoilla onkin syytä saada samanlaista alku- ja vertaistuutorointia. Alun tuutorointi ja ohjaus sekä oppiaineiden erilaiset opetusjärjestelyt on kuitenkin syytä käsittää toisistaan erillisinä, mutta ei toisiaan poissulkevina. Tuutoreita on historian oppiaineessa hyödynnetty perusopintojen opetuksessa, jotta opetus on voitu järjestää järkevästi ja tehokkaasti. Kaikki osapuolet ovat hyötyneet käytännöstä ja sen alas ajaminen nyt olisi paitsi lyhytnäköistä myös hätiköityä. Marjo Koponen (marjoko@cc.joensuu.fi)

:n kuumemittari NOUSUSSA:

1) V i i k s e t

Miehiä tulee ja menee, mutta viiksistään heidät muistetaan. Pensselisetä oli ilmiö, tuorein tapaus Olli Jokinen. Rehunenissä on siis sitä jotain!

2) Ke v ä ä n h u r m o s - Varnitsan talvipäivät - sählyliigan pudotuspelit - talviliikuntapäivä - Vancouverin kisat - SÄHLYTURNAUS!!!

3) K e s ä t y ö n h a k u

Edessä on vielä monta pettymystä. Pääsetkö samaan haastattelutilaisuuteen Veera Järvenpään kanssa?

LASKUSSA: 1)T u u t o r o i n t i

Jo se on kumma, että kaikki hyvä koitetaan aina ajaa alas. Köyhät kyykkyyn, opiskelijaparat parketille jne! ISY:n sortovuodet. Lue Varnitsan kannanotto sivulta 7!

2)P a k k a n e n

Ai vielä tarkenee? Laskee, laskee! Niin, herkkä opiskelijakin laskee päiviä sihen, milloin kesä alkaa. Oi kesä, ja pussikaljoittelun vehreät niityt!

3) Y h d i s t y m i n e n Itä-Suomen vaalipiiri(?) , ItäSuomen yliopisto, Joensuun suurlukio

Kannanotto tuutorointiin Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyessä Itä-Suomen yliopistoksi koko yliopiston tiedekunta- ja laitosrakenne on käynyt läpi muutoksen. Samalla uusien opiskelijoiden tuutorointia ollaan uudistamassa Historia- ja maantieteiden laitoksen sisällä. Uusi laitos koostuu oppiaineista, joilla opintojen rakenne ja tuutorointikäytännöt eroavat suuresti toisistaan. Käytännöt pitäisi nyt yhtenäistää, mikä on haastava tehtävä, kun ottaa huomioon oppiaineiden erot. Historian opiskelijat ovat huolissaan huolella kehitetyn, toimivan ja tunnustusta saaneen tuutorointijärjestelmänsä alas ajamisesta. Historian oppiaineen tuutorointijärjestelmä yhdistää opiskelijoiden orientaatioon kuuluvaan tuutorointiin pienryhmäohjausta sekä tuutoreiden vetämiä opetustunteja. Tällä tuutorointimallilla historian oppiaine on saavuttanut hyviä tuloksia opiskelijoiden sitouttamisessa opiskeluun ja yliopistoon, minkä lisäksi sekä uudet opiskelijat, tuutorit että perusopinnoista vastaava opetushenkilöstö ovat olleet järjestelmään erittäin tyytyväisiä. Haluamme säilyttää historian oppiaineessa luodut hyvät käytännöt. Mielestämme olisi lyhytnäköistä ajaa alas toimivaksi todettu järjestelmä ja mitätöidä näin vuosien työ uusien opiskelijoiden ohjauksen ja sitouttamisen parantamiseksi. Kannatamme tuutorointijärjestelmän kehittämistä koko laitokselle siten, että kaikkien oppiaineiden uudet opiskelijat saisivat tasaveroisesti samanlaista vertaistuutorointia ja tarvitsemaansa tukea myös ensimmäisten opintoviikkojen jälkeen. Rahallisia resursseja ei saa asettaa ohjauksen kehittämisen esteeksi. Toimivalla ja tehokkaalla tuutoroinnilla on mahdollisuus vapauttaa opettajien työaikaa muuhun opetustyöhön ja antaa arvokasta ryhmänohjauskokemusta tuutoriopiskelijoille.

Kannatamme siirtymävuotta tuutoroinnissa, jotta olisi mahdollista suunnitella ja kehittää tuutorointi- ja pienryhmäohjausjärjestelmää erilaisille oppiaineille sopivaksi. Oppiaineiden erojen vuoksi tuutoroinnin ja pienryhmäohjauksen kehittäminen vaatii aikaa, mihin siirtymävuosi antaa mahdollisuuden. Tuutorointi tulee suunnitella sellaiseksi, että se takaa kaikille uusille opiskelijoille parasta mahdollista ohjausta yliopistoopiskelussa ja opiskeluun liittyvien valintojen tekemisessä opintojensa alusta asti.

Varnitsa

URPUTUSNURKKA Kahden organisaation yhdistäminen ei ole helppoa. Kun nyt tässä luodaan hienoa Itä-Suomen Yliopistoa, saamme me opiskelijat aihetta ihmetellä kaikkea hankausta, jota yhdistyminen meidän käytäntöihimme tuppaa tuomaankaan. Voi kuinka hienolta “yhdistyneet yliopistot” kuulostaakin. Entäs Yhdistyneet Kansakunnat? Ovatko ne siitä huolimatta yhtään sen yhdistyneempiä? Toimiva yhteistyö ja yhteisymmärrys? Varnitsan urputtajat pääsevät tällä kertaa ruotimaan yhdistämisrumban aiheuttamia harhaaskelia. Aivan kuin kaikessa vanhassa ei olisi varaa urputtaa jo tarpeeksi!

Laitoksen BB-kiima alkaa pikku hiljaa mennä yli. BB-Antti oli vielä perusteltu valinta luennoimaan mutta se, että luento pitää sisällään enemmän keskustelua BB:stä ku itse aiheesta ei ole kivaa eikä opettavaista. Kirjoitanko nyt oppimispäiväkirjan siitä, miten Antti koki Big Brother -talon ja BB-Danan kännin? Mainitsenko BB:n vielä kerran? Tälläkö ISY loistaa? Ihmepoika-Tommi

Ottaapa aivoon nuo idiootit, jotka haukkuu muita opiskelijoita heidän edesottamustensa ja vakaumustensa takia... “Rakkautta vain”

Mikäköhän aivohalvaus näille Itä-Suomen yliopiston äpärille on tullut tällä kertaa, kun filosofian aineopintojen tenttipäiviä on vähennetty? Turha edes haaveilla aineopintojen suorittamisesta loppuun kevätlukukaudella, jos tenttejä on joka toinen kuukausi. On se hienoa, että näitten paskiaisten takia valmistuminen saattaa viivästyä... Laasti

Vittu minun tulevaisuususko on mennyt, näköjään me kuollaan kaikki työttöminä, ihan saatanan sama vaikka eläkeikä nostettais sataan vuoteen. Perkele. Tammikuu on paska kuukausi,ja vielä tää uudistuskin. Life sucks and then we die. JP, uskonsa menettänyt taiteilijasielu

9 No niinpä niin, kun ylioppilaskunnistakin tulee yhtenäisiä niin tiedä siinä sitten, kummasta päästä erittää jos mitäkin jo edellä mainittuja eritteitä tai miten päin olla. Tulostuskiintiöillä taitaa olla suuri valta-asema ainejärjestöjen kyykyttämisessä kun mitään ei voi myöntää suoraan! Mikä maksaa vai maksaako mikään? Olisihan se vähintäänkin kohtuullista, että vanha käytäntö pätee siihen saakka, kunnes asioista on päätetty ja vedetty se koukeroinen allekirjoitus vahvistamaan näitä hemmetin päätöksiä... Sen sijaan tarjotaan enpätiijä- ja sennäkeesittenkai-kidutusta. Ja sittenpä ei ole kenelläkään rahaa tehdä sen jälkeen enää mitään. Kiitti vaan. Vain koko ainejärjestön hallituksen tarvitsisi tietää, miten tulevat maksukäytännöt vaikuttavat koko ainejärjestön toiminnan talouteen. Hermojaan paikkaileva PT

Miksi tässä *****läpiyliopistossa ei koskaan ole kuin kourallinen normaaleja opiskelijoita? Kuuden vuoden aikana täällä ei ole tullut vastaan suurimmaksi osaksi muita kuin pelkkiä ***** friikkejä, joiden kanssa ei voi keskustella mistään tavallisista asioista. *****taa nää kaikki hikarit, jotka haluaa joka ******** kurssista vitosen. Samalla voisivat hypätä hevon kuuseen nämä tekopirteet jumppariinat ja liikkaopet sun muut. Samaan läpeen joutaisivat kaikki tupakalle lemuavat ”boheemit” 24/7 kaljaa kittaavat *****naamat, jotka naureskelevat verkkareita ja työhaalareita pitävälle väestönosalle. Samaa sakkia näitten ********** kanssa ovat kaikki nämä ******** elitistit, jotka lausuvat vain luennoilla oppimiaan sivistyssanoja. ******** housuihinne! Painukoot ********** kaikki piipertäjät ja feministit, jotka kitisevät joka ikisestä asiasta. ******* hipit, jotka luulevat, että kukaan ei satuta heitä jos he itse eivät halua vetää turpaan ketään. Hirteen joutavat myös kaikki neropatit, joilla on aina muka jotain fiksua sanottavaa joka asiasta. Toivottavasti joku sairaus hävittää myös kaikki bimbot, jotka eivät edes saa tentissä kynäänsä toimimaan.

Mikä siinä on, kun edes historianlaitos ei kunnioita suomalaista kulttuuria ja kieltä sen vertaa, että kun on kyseessä suomalainen luennoitsija ja suomalainen ryhmä, niin opetuskielenä toimii englanti. Suoraa haistattelua opiskelijoille jotka eivät puhu kieliä. Voitaisko joskus vaikka olla ylpeitä siitä mitä me ollaan eikä nöyristellä joka suuntaan että mitähän ne meistä nyt ajattelee. Pitääkö tässä maassa taas perustaa liike 1800-luvun mallin mukaan, eli salaseura joka ajaa suomen kielen oikeuksia. Kyllä ruotsinkielinen opetus on turvattu, mutta entäs suomi. Kysyn vaan. Meillä on kaunis oma kieli joten käytetään sitä. Tommi, kielimies

Entäs nämä ns. muusikot, jotka eivät ******* soikoon osaa virittää soitintaan, mutta osaavat poseerata ja tehdä biisejä ”inspiroivasta” krapulasta? Mitäs sitten nämä tribaalijuntit ja suomileijonatollot? Voi ******* sentään! Totaaliseksi syöväksi kutsun myös näitä pikkupoliitikkoja, jotka leikkivät eduskuntaa. Tehkää jotain tälle sonni- ja kanalaumalle. Älkää päästäkö sitä ihmisten ilmoille koskaan!!! ”The Anonyymi” toim.huom! TEKSTEJÄ EI PIDÄ OTTAA VAKAVASTI!

Onko nainen historiaa? Ennen oli kaikki paremmin. Tämän kaikki jo tiesivätkin. Autot saivat liikevoimansa koivupilkkeestä, ilmaa raskaammat lentävät alukset olivat vähintäänkin harvinaisia ja ilmiö nimeltä sähkö pelotti melkein kaikkia. Tuona kaukaisena kulta-aikana vallitsi yhteiskunnassa myös jonkinlainen järjestys: päivisin miehet opiskelivat historiaa (eli sotien ja taistelujen nimiä) ja tiputtelivat monokkelejaan cocktaillaseihinsa iltaisin. Yllättäen tämä kaikki muuttui ja naisia oli yhtäkkiä kaikkialla niin ralliautoilijoina kuin LVI-asentajinakin. Historiakulttuurin tuottamisen miehinen hegemonia oli murtunut. Samalla ”sukupuolikysymykset” nousivat aikamme kultaiseksi vasikaksi, pyhäksi lehmäksi ja Liiton arkiksi. Ajan henkeä uhmaten ja sukupuolien pieniä eroja, objektiivisia ja subjektiivisia, kunnioittaen esitämme suuren ”kumpi ompi parempi” -plusmiinus-vertailun varnitsalaismiehisestä näkökulmasta: - Naishenkilöiden läsnä ollessa V-miehet eivät uskalla vapauttaa sisäistä seikkailijaansa ja siksi maailmanhistorian hienoimmat taistelut jäävät nykyään elävöittämättä / näyttelemättä uudelleen. Omistautuneimmat sotahistorioitsijat ovatkin joutuneet vetäytymään parrasvaloista näyttöpäätteiden eteen käymään läpi oman henkilökohtaisen talvisotansa.

+ Historia tarjoaa nuorille naisille omalla tavallaan oivia esikuvia kuten Kleopatra, Englannin Elizabeth I, Katariina Suuri, Jeanne d’Arc…

+ Voidaan varmasti perustellusti väittää, että toisen sukupuolen mukaantulo historian maailmaan yleensä on laajentanut kaikkien käsitystä siitä mitä kaikkea pidämme historiana. Erilaiset ja eriävät näkökulmat ja ajatusmaailmat lasketaan nykyään eduksi tieteen tavoitellessa suurinta mahdollista tietoa ympäröivästä maailmasta.

+/- Harva V-joukon ulkopuolinen, potentiaalinen naisystäväehdokas jaksaa oikeasti, palavasti ja tulisesti kiinnostua hajamielisesti Pohjois-Välimeren talousalueiden muutoksista 1400-luvun lopulla luennoivasta reppanasta. Toisaalta V-naista on mahdoton hurmata historian nippelitietoa pudottelemalla, sillä pahimmassa tapauksessa hän on siinä sinua parempi! Tämä voi pitemmän päälle murskata itseluottamuksesi.

- Enemmän kuin kaksi naisihmistä saman luentosalin samassa rivissä voi aiheuttaa läpi luennon jatkuvan kikatus- ja supatusmyrskyn, joka helposti hukuttaa luennoitsijan hennon äänen alleen. Sukkapuikkojen (vai mitä ne nyt on) kilinä kuuluu myös tähän ryhmään.

- Historia tarjoaa nuorille naisille omalla tavallaan huonoja esikuvia kuten Kleopatra, Englannin Elizabeth I, Katariina Suuri, Jeanne d’Arc…

+Tissit (anteeksi).

Loppujen lopuksi ja yhteisen edun nimissä on kuitenkin sanottava, että nykymuotoinen yhteisoppilaitoksellinen malli on jo juurtunut meihin kaikkiin niin syvälle, että paluu entisaikojen ”lapsukais- ja tyttökouluihin” sekä ”poikakymnaaseihin” tuntuisi varmasti kaikista varsin turhalta (ja turhauttavalta).

Onko mies historiaa? Oliko ennen kaikki paremmin? Kultaako aika, vaiko puutteelliset historialliset lähteet kenties muistot siitä ajasta, kun jalo naisrotu pidettiin tiukasti kaulimen varressa? Vaikkei hienot lady-edustajamme päässeetkään vielä tuolloin asemaan, johon heidän kykynsä ovat aina riittäneet, voinemme olettaa, etteivät historian suuret miehetkään ole olleet mitään ilman naisia (no okei, ainakin puolet oli sitten niitä puppelipoikia, sori vaan). Vaikka naiset pidettiinkin ennen hämärissä, oli se aikaa miehille, jolloin he saivat loistaa. Toivotaan, että urosrotu on nauttinut valta-ajastaan kyllikseen, sillä nykykehityksen mukaisesti himmenee miehen luonto feminiinisen älykkyyden vapauduttua parantamaan maailmaa ja historian tutkimusta. Tasa-arvo ei silti ole kärsinyt. Esimerkiksi monet miehet stailaavat naisia paremmin kuin he itse. Punnittakoon plussat sekä miinukset myös Varnitsan naisellisesta näkökulmasta: - Varnitsalaismiehet saattavat laajan yleisen tietämyksensä valossa vaikuttaa kulturelleilta gentlemanneilta. Totuus voi olla toinen, sillä yleiseen amistasoon verrattuna historianuorukaiset osaavat peittää sisäisen luolamiehensä liiankin hyvin. Kyseessä on historian vanhin keino: petos. On turvallista paljastaa itsensä täysin vasta, kun saalis on uinut jo haaviin. Alkukantaiskäyttäytymiseen verrattavissa olkoon myös historianopiskelijalle epäominainen raittius: alkavatko promillet nousta vasta, kun täky on syvällä kitusissa? +/- Toisaalta varnitsalaisesta uroksesta saa varsin käyttökelpoisen kavaljeerin. Historiatietämys tarjoaa edellytykset herkän hovirakastajan, vavisuttavan viikingin tai jopa kiihkeän vallankumoustaistelijan rooliin. Etu sisältää tietysti myös varjopuolensa, sillä Napoleon-kompleksin iskiessä on turha selittää, ettei pienestä saa millään suurta. (toim. huom! Emme suosittele käyttämään tuohikonttia reppuna! Mielikuva vanhasta suomalaisesta korpiromantiikasta ei taida notkistaa naisten polvia. Tämäkin jo Metrialla nähtyä.)

+ Jos mies ottaa mallia oikeanlaisista historian suurmiehistä, lopputulos voi olla lähes täydellinen. - Jos mies ottaa mallia vääränlaisista historian suurmiehistä, lopputulos voi olla täysi katastrofi.(kannattaa huolestua, jos kosiosanat kuuluvat: ”Tulisitko Eva Braunikseni?”) + Yleensä siellä, missä voi havaita V-miehiä, on myös edellytykset hauskanpitoon. Ideoiden rikkaus ja tempauksien laatu saattaa synnyttää vaikkapa urbaanilegendoja. Ja legendojahan historiassa riittää.. - Kannattaako sotahistoria edes mainita? Tämän aiheen aikana luentosalissa voi vallita varsinainen pystymetsä. (anteeksi, jos jonkun viisari värähti liian näkyvästi julkisessa paikassa tämän sanan vuoksi) + V-miehen henkinen laatu tarjoaa mahdollisuudet ymmärtää olomuodoista hienointa, eli varnitsalaisnaista. Onhan se voitto molemmille, kun kaksi parasta kohtaavat.

Vertailuhengessä monsieur Ihalainen ja femme fatale Kumpulainen

ISY – Ilman SuurtaYhteisymmärrystä? Olemme nyt eläneet uuden ja uljaan Itä-Suomen yliopiston alaisuudessa pari kuukautta. Suuria mullistuksia opiskelijoiden elämään ei ole vielä tullut, vanhaan tuttuun tapaan kurssit ovat päällekkäin ja peruutuksista ilmoitetaan vasta luennon alussa. Kuopioon ei kuitenkaan ole vielä tarvinnut raahautua. Monien opettajien suusta on kuulunut negatiivista kommenttia uudesta yhteisyliopistosta. Liekö ISY sittenkin lyhennys sanoista Ilman Suurta Yhteisymmärrystä? Enemmän ja vähemmän glögihuuruisella joululomalla luin paikallisesta valtalehdestä uuden akateemisen rehtorin Kalervo Väänäsen ehdotuksesta muuttaa yliopisto-opetus englanninkieliseksi. Aihetta kommentoitiin sitten Karjalaisen pääkirjoitustoimitusta myöten, mutta kampuksella viittaukset aiheeseen ovat jääneet lähinnä laitoksemme karismaattisen johtajan kommenttiin jossain Romanitaksen ja Imperitaksen välimaastossa. Kovin moni on myös ollut autuaan tietämätön siitä, että Kalervo Väänänen -niminen mies ylipäänsä on tällaista ehdottanut. Ehkä se johtuu siitä, että me historianopiskelijat olemme jo tottuneet siihen, että lunta tulee tupaan ihan koko ajan. Ja saimmehan jo esimakua uusista tuulista, kun viikinkihistorian kurssi paljastuikin vastoin kaikkia odotuksia englanninkieliseksi. Jonkun muun aineen opiskelijan logiikkaan ei ehkä olisi istunut, että suomalainen luennoitsija luennoi täysin suomenkieliselle ryhmälle englanniksi. Kymmenet historian opiskelijat eivät kuitenkaan olleet moksiskaan, vaan jäivät kiltisti istumaan sinne Metrian kolmoskerroksen siivouskomeroon. Itse lähdin. Minusta

kun englanninkielisen kurssin on tarkoitus tarjota jotain lisäarvoa opintoihin, eli ulkomaisen luennoitsijan ja sitä kautta uudenlaisen näkökulman. Lisätäkseni omaa ja rakkaiden opiskelijatovereideni tietämystä, lähestyin rehtoria sähköpostitse. Toisen yrittämän ja ylitsevuotavan teitittelyn jälkeen sain myös vastauksen. Jokainen voi lukea vastaukset oheisesta haastattelusta ja tehdä niistä omat johtopäätöksensä siitä, onko historiasta tulossa katoavaa kansanperinnettä vai jatkuuko menestyksellinen opetus ja opiskelu edelleen Joensuussa. Venäjä ja raja on ainakin joissain yhteyksissä mainittu yhdeksi ISY:n painopistealueeksi. Onko historian tulevaisuus olla osana tätä monitieteellistä kokonaisuutta vai tuleeko meistä aineopettajia kouluttava yksikkö? Vai onko paljon mainostettu arkistoala sittenkin historioitsijoiden tie onnelaan? Niin tai näin, tällä hetkellä sen paremmin opettajat, rehtorit kuin me opiskelijatkaan emme ole täysin selvillä siitä, mihin suuntaan tässä ollaan menossa. Suuret laivat kääntyvät tunnetusti hitaasti ja niin on varmaan myös ISY:n kohdalla. Varmaa näinä aikoina ei taida olla kuin epävarmuus. Omalta osaltani päätin tässä eräänä päivänä noudattaa vanhaa sanontaa ”If you can’t beat them, join them”. Vedin päähäni UEF-logolla koristellun pipon. Tuloksena olivat ainoastaan jäätyneet korvat. Nähtäväksi jää onko se ainoa konkreettinen tulos uudesta yliopistostamme? UEF-pipo päässä pakkasessa paleli Miika Raudaskoski

13 Piinapenkissä akateeminen LT Kalervo Väänänen

rehtori,

Mistä olette kotoisin? Millainen koulutus teillä on? -Olen syntynyt Säräisniemellä, joka hävisi kuntien joukosta jo 1950-luvulla ja kuuluu nykyään Vaalan kuntaan. Oulujärven rannalla. Olen opiskellut lääketiedettä Oulun yliopistossa 1970luvulla ja valmistunut lääkäriksi 1977. Olette uuden Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori. Mitä toimenkuvaanne kuuluu käytännössä? -Rehtorien työnjaon mukaisesti vastaan koulutus- ja tutkimusasioista, kansainvälisten asioiden kehittämisestä ja innovaatiotoiminnasta. Mitä hyötyä uudesta yliopistosta on meille historian opiskelijoille? -Vaikea sanoa mitä spesifistä hyötyä historian opiskelijoille on uudesta yliopistosta mutta olen vakuuttunut, että ajan myötä kaikki oppiaineet hyötyvät mahdollisuudesta olla mukana laajaalaisessa ja aktiivisessa yliopistossa. Mikä on historian tulevaisuus ja asema Itä-Suomen yliopistossa tulevaisuudessa? Kuinka rahoituksen jakautuminen yliopiston sisällä turvataan tasapuolisesti? Historian tulevaisuus oppiaineena on kiinni ennen kaikkea teistä itsestänne. Hyvätasoinen opetus ja aktiivinen tutkimus ovat parhaat aseet mille tahansa oppialalle säilyä tärkeänä osana yliopistoa. Yliopiston sisäisen rahoituksen tulee pohjautua pääosin koko yliopiston ansaintalogiikkaan. Se taas on tulevaisuudessa enenevässä määrin riippuvainen siitä kuinka suuri osa aloittavista opiskelijoista valmistuu ja millaista tutkimusta yksikössä tehdään. Mikäli historioitsijat jatkossakin pyrkivät menestymään opetuksessa ja tutkimuksessa en osaa nähdä mitään ongelmaa heidän asemassaan. Näettekö laajemmassa mittakaavassa tulevaisuutta historiantutkimuksella ja sen erityisalueet, joihin historiantutkimuksen tulisi Itä-Suomen yliopistossa keskittyä? -Historiantutkimus tulee aina olemaan tärkeä tapa jäsentää menneisyyttä ja yrittää nähdä tulevaisuuteen. Minusta yliopiston johdon tehtävä ei ole määrittää mihin yliopiston tutkijoiden historian tutkimuksen tulisi keskittyä. Se on eh-

dottomasti tutkijoiden itse tehtävä. Yliopiston johdon tehtävä on tehdä valintoja tieteenalojen välillä, esimerkiksi resurssointiin liittyen mutta ei puuttua tutkimuksen sisältöön. Ehdotitte, että opetuskieli voisi tulevaisuudessa olla jopa kokonaisuudessaan englanti. Ainakin Joensuussa ajatus on herättänyt keskustelua sanomalehti Karjalaista myöten. Pysyttekö edelleen väitteenne takana? -Aluksi on todettava, etten ole missään ehdottanut, että kaikki opetus olisi englanninkielistä. Kyseisessä haastattelussa totesin, että tarvitsemme enemmän englanninkielisiä maisteriohjelmia ja tohtoriohjelmissa tulee lisääntyvässä määrin käyttöön englanninkieli. Tämä on aivan aiheetta nähty arvovalintana. Sitä se ei ole vaan kyseessä on välttämättömien taitojen takaaminen niille akateemisesti koulutetuille nuorille, jotka enenevässä määrin joutuvat myös työskentelemään kansainvälisissä yrityksissä ja tehtävissä. Miten näette englanninkielisen opetuksen palvelevan esimerkiksi opettajiksi, lääkäreiksi ja muihin asiakaspalveluammatteihin työllistyvien koulutusta? Eikö heidän tule nimenomaan hallita suomenkielinen sanasto ja käsitteistö, jotta he kykenevät toimimaan suomenkielisessä ympäristössä? -Kuten sanoin en ole koskaan esittänyt, että yliopiston perusopetus muutettaisiin englanninkieliseksi. Päinvastoin on aivan selvää, että esimerkiksi lääkäreiden ja opettajien tulee osata käyttää suomen kieltä mahdollisimman elävästi. En kyllä toisaalta usko vieraan kielen taidon opettelemisen huonontavan äidinkielen taitoja. Päinvastoin. Olen itse osallistunut aktiivisesti esimerkiksi suomenkielisten yliopistollisten oppikirjojen kirjoittamiseen omalla alallani. Mitä ainejärjestömme nimi ”varnitsa” tarkoittaa? -Varnitsa tarkoittaa ymmärtääkseni jotakin suolan käsittelyyn/puhdistamiseen tai eristämiseen liittyvää asiaa. Vanhempani ovat siirtokarjalaisia. Luulen, että varnitsa sanana on peräisin joko Vienan Karjalasta tai Laatokan Karjalasta (jos suolaan liittäminen on oikein niin silloin luultavasti suolaisten vesien ääreltä eli jostakin Vienanmeren rannoilta).

Minä

vs.

Seitsemännen vuosikurssin opiskelija Lauri Lehikoinen haastattelee Raivolan isäntää Lauri ”Laasti” Lehikoista. ________________________ _______________________ Kertoisitko Laasti hieman meille tästä älyttömyydestä, jonka olet päättänyt painattaa V-lehteen? - Ärsyttävä kysymys mielestäni, mutta sanonpahan vaan, että sain tämän idean kuullessani hyvän ystäväni Timo T.A. Mikkosen haastattelevan itseään City-lehdelle. Samoin olen kuullut, että myös muut ”julkisuudenhenkilöt” kuten Andy McCoy, Juhani ”Tami” Tamminen sekä Harri Olli haastattelevat itseään määräämällä kysymykset etukäteen. Jos ajattelee näiden mänttien logiikalla, niin tuolloinhan on yksi ja sama kuka kysymykset esittää. Olen myöskin kuullut, että Uljaan edesmennyt päätoimittaja teki journalismin urotyön tekemällä jutun itsestään ja muusta toimituksesta. Eli tässä sinulle asiallinen vastaus. Okei. No siinä tapauksessa kertoisitko millaista täällä yliopistossa on ollut niiden kuuden vuoden aikana, jotka olet täällä jo viettänyt? Ja miltä se tuntuu, kun olet saanut opiskella sekä Joensuun että Itä-Suomen yliopistossa? - Noh. Mukavia ihmisiähän olen täällä tavannut. Parastahan tässä on se, että täältä löytyy niin erinäköstä porukkaa ja sehän on vaan rikkaus. Toisaalta erilaistenkin ihmisten kanssa pääsee aina samalle aaltopituudelle. Opiskelu on ollut välillä mahtavaa ja välillä ei. Mutta kyllä tästä hyvät muistot jää, kun häivyn täältä. Mitä tuohon toiseen kysymykseen tulee, niin sanon että ei tunnu missään. Onko sinulla mitään negatiivista sanottavaa tästä paikasta? - Kyllähän nämä koppavat pikku paskiaiset otta-

Minä

vat aivoon. Erityisesti ne, jotka luulevat olevansa muita parempia ja katselevat toisia ihmisiä pitkin nenänvarttaan. Tai sitten ne, jotka arvostelevat kärkkäästi muita, mutta eivät itse ota kritiikkiä vastaan. Lisäksi en hyväksy näitä helkkarin juoruajia, joilla ei ole omaa elämää, mutta urkkivat toisten tekemisiä ja painavat niistä juttuja paskalehtiinsä. Mennään politiikkaan. Edustatko mielestäsi oikeistoa vai vasemmistoa? - Voi helvetti. Politiikka ei kiinnosta minua paskaakaan. En aio edes äänestää! Minulla ei ole mitään illuusioita sen suhteen, että pystyisin vaikuttamaan asioihin raapustamalla jonkun runkkarin nimen äänestyskuponkiin. Ehdokas pettää kuitenkin puheensa ja lupauksensa, koska joutuu taipumaan esim. eduskunnassa edustamansa ryhmän tahtoon. Mutta jos nyt pitäisi joku puoli valita, niin kai se sitten on se vasemmisto. Oikeistolainen ”koti, uskonto ja isänmaa” ja ”köyhät kyykkyyn” tuntuu minusta vastenmieliseltä. Toisaalta ei tuo vasemmistonkaan nykymeno mukaansa houkuttele. Ne luulee edelleen, että vasemman kaistan asioita ajetaan mobilisoimalla massoja joihinkin helkkarin joukkomielenosoituksiin. Toivoisin vasemmistolta vähän enemmän vetoamista yksilöihin ja yksilön omaan tahtoon eikä jonkun ison joukon hysteeriseen typeryyteen. Lisäksi ei ole reilua, että vasemmisto suojelee työntekijän sijasta työpaikkoja. No sehän tuli harvinaisen selväksi. Olit kuitenkin itse mukana yliopiston edustajistovaaleissa. Eikös se ole outoa, että paasaat äänestämistä vastaan, kun itse kuitenkin asetuit ehdolle? - Siinähän se homman idea juuri piilee. Järjestelmän voi parhaiten tuhota sisältä päin.

15 Sivutaan hiukan vielä politiikkaa. Mitä ajattelit, kun kuulit ex-kansanedustaja Tony Halmeen kuolemasta? - Mies sai mitä tilasi. Hänhän oli aikanaan todennut, että aikoo elää 35-vuotiaaksi ja kaikki muu on sen jälkeen ekstraa. Eli vähän yli meni. Muuten miehen uskottavuus mureni silmissäni sen kokkeliepisodin jälkeen. Tuollaisia piripäitä ei tarvita julkisuuteen uhoamaan ja valehtelemaan. Ei sillä, Tony oli aikanaan kova urheilija. Mutta arvostan silti enemmän esimerkiksi nyrkkeilyn raskaan sarjan Suomen mestari Jukka Järvistä, joka on uransa jälkeen tehnyt hyväntekeväisyyttä. Sinua kuvataan melko kielteiseksi persoonaksi ja kutsutaan päivänsäteeksi, miltä se sinusta tuntuu? - Kyllä se aika pahalta tuntuu, koska noin minusta puhuvat juuri ne, jotka eivät tunne minua paskaakaan. Mutta en minä siitä loppujen lopuksi välitä paljoakaan. Suhtaudun tulevaisuuteen yleensä positiivisesti eikä minulla ole aihetta kiukutella sen suhteen. Jos joku haluaa pitää minua kai-

ken negatiivisuuden ilmentymänä niin siitä vaan! Mitäs mieltä olet tuutoroinnista historian oppiaineryhmässä? - Aivan mahtavaa hommaa. Haikee olo tulee, kun tämän homman joutuu jättämään keväällä. Syyskuun alut ovat olleet mukavia hetkiä uusien tyyppien kanssa! Joensuuta on kuvattu rasistiseksi paikaksi, jossa liehuvat natsiliput valtoimenaan. Mitä mieltä olet tuollaisesta väitteestä? - Joka noin väittää, on hullu tai haluaa vain vittuilla tälle kaupungille sen aikanaan saaman huonon maineen takia. Tämän kaupungin kaduilla on rauhallista jos vertaa isompiin keskuksiin, joissa katurauhaa rikkovat yhtälailla muutkin kuin natsit. Joensuu on kiva paikka, jossa on kivoja ihmisiä.

Kiitos Laasti! Et sinä niin mulkku olekaan. Haista…

Nehän ovat kuin kaksi marjaa!

Lauri Lehikoinen, haastattelija

Lehikoisen Lauri, haastateltava

Citius, altius, fortius – olympialaisten lyhyt oppimäärä 12.2.2010 käynnistyvät historian 21. talviolympialaiset Kanadan Vancouverissa. Jokainen itseään kunnioittava historian opiskelija välttää tietenkin viimeiseen asti TV:n aukaisemista olympialähetysten aikaan. Minä en kuitenkaan kuulu tähän kategoriaan, enhän ole vieläkään hankkinut opiskelijakorttiini HOL-tiimalasia. Siksi päätin valistaa arvoisia ainejärjestötovereitani olympialaisten lyhyellä oppimäärällä (3 op).

Taitoluistelu Taitoluistelu on historian ja Karjalan tutkimuslaitoksen oma erityispainopistealue Vancouverin talviolympialaisissa. Oma professorimme Kimmo Katajala ja Karjalan tutkimuslaitoksen erikoinen erikoistutkija Ismo Björn viittasivat syksyisessä Rajan historia –luentosarjassa aikamme omaan Suomi-neitoon, joka luistimilla liidellessään edustaa kansallisromanttista Suomi-kuvaa parhaimmillaan. Kyseessä on tietenkin Kiira Korpi, tuo Tampereen oma Elovenatyttö. Laitoksen kunnioitettu henkilökunta on omalla esimerkillään velvoittanut kaikki tulevat historioitsijat seuraamaan herkeämättä tämän teknisesti maallikolle avautumattoman lajin saloja näissä olympialaisissa. Otamme siis tavoitteeksi Korven ja Laura Lepistön bongaamisen lisäksi ainakin yhden taitoluistelun elementin tunnistamisen. Valita voi vaikka kaksoisaxelin tai lentävän piruetin. Kaukalopikaluistelu Koska toisten kustannuksella naureskeleminen on tunnetusti kovin hauskaa, on jokaisen syytä tutustua myös kaukalopikaluistelun saloihin. Neljästä kuuteen kaveria kirkkaanvärisissä kypäröissään pikaluistimet jalassaan työnnetään pieneen jääkiekkokaukaloon ja käsketään luistella 400 aina 1500 metriin saakka. Laji on juuri niin sairasta kuin miltä kuulostaa. Yhteentörmäyksiltä vältytään harvoin, ja kun pohjoisamerikkalainen kaukalo on tunnetusti pienempi kuin eurooppalainen, on luvassa huumoria koko rahalla – ainakin kaikille hauskimpien kotivideoiden ystäville. .

Miesten jääkiekko ”Jokaisessa meissä asuu pieni arkeologi”. Se on tunnuslause, joka on syytä ottaa ohjenuoraksi syventyessämme miesten olympiajääkiekon syövereihin. Koska arkeologit ovat kovin kiinnostuneita kaikesta vanhasta, tarjoaa Suomen muinaismuistolain nojalla rauhoitettu miesten jääkiekkomaajoukkue oivan tutkimuskentän. Pieniä takaiskuja muinaismuisto-osasto on saanut jo ennen kisoja, vuodesta 1987 jääkiekkoa enemmän ja vähemmän ammatikseen pelannut Teemu Selänne sai kiekon leukaansa ja hänen seuratoverinsa, uransa 1992 aloittanut Saku Koivu loukkasi polvensa. Molemmat kuitenkin kuntoutunevat kisoihin, jossa he saavat rinnalleen jo ennen hehkulampun keksimistä kaukalossa aloittaneen Ville Peltosen ja aina nuorekkaan Metusalemin entisen ketjukaverin Jere Lehtisen. Tutkimusaineistoa riittää siis roppakaupalla, joten jokainen pieni arkeologi suunnatkoon digivastaanottimensa Kanadan aalloille. Huom. Kaikkien arkeologisten löydösten äiti, Suomi-Ruotsi.

17 Curling Koska olympialähetykset tulevat aikaerosta johtuen pitkälti yöaikaan, on välillä hyvä katsoa myös jotain rauhoittavaa. Markku ”Uusis” Uusipaavalniemen kipparoiman joukkueen hullaannuttama Suomi otti curlingin omaksi kansallislajikseen heti pesäpallon ja eukonkannon jälkeen. Valitettavasti Uusiksen joukkueen hajottua myös suomalainen curlingväki hajosi, eikä Suomella ole edustusta Vancouverin curlingjäillä. Nänni ja pesä kiinnostavat kuitenkin historian opiskelijoita yleensä siinä määrin, että lajin saloihin on syytä perehtyä. Määrämittaisella pesään vaan! Doping Doping ei ole vielä päässyt viralliseksi olympialajiksi, mutta testausmenetelmien jatkuvasti parantuessa se lienee vain ajan kysymys. Suuri kansallissankarimme Mika ”Korkki auki” Myllylä oli hiljattain paljastanut poliisikuulusteluissa käyttäneensä epoa. Jari ”Diili” Sarasvuon ehdottomasti parempi puolikas Virpi Kuitunen on myös menestynyt tässä jalossa olympialajissa, joka kuvaa tiivistetysti koko olympia-aatetta. Lisäksi olympialaisten alla uutisoitiin vaatimattomasta 30 urheilijan joukkokärystä, joka lienee lajin epävirallinen maailmanennätys. Harmillista kun Unibet ei saanut vielä näihin kisoihin veikkausta ensimmäiestä kärähtävästä urheilijasta. Jokainen voi kuitenkin kaveripiirissään lyödä vetoa myös dopingista – panokseksi vaikka sosiaalihistorian muistiinpanot. Jos kisakärpänen ei vieläkään puraissut, ainahan olympialaisten seuraamiseen kuluvan ajan voi käyttää esimerkiksi Wikipediaan pesiytyneiden vääryyk-

sien korjaamiseen. Tai vaikka Peter Rietbergenin rakastettavan kulttuurihistoriallisen opuksen lukemiseen, eipähän tule sitten siihen tenttiin niitä ympäripyöreitä googlattuja vastauksia. Minun olisi varmaan syytä keskittyä jälkimmäisiin harrasteisiin, koska televisioni sanoi sopimukseni irti juuri olympialaisten kynnyksellä ja tilalle kaapattu ruutu on niin pieni, että tarvitsee kiikarit erottaakseen kaikki nännit ja pesät sieltä curling-kentältä. Olympia-aatteen asialla jo vuodesta 1989 Miika Raudaskoski

Tiesitkö, että Suomi menestyi parhaiten Sarajevon 1984 talviolympialaisissa? Maa sijoittui mitalitaulukossa kolmanneksi ja kotiin tuotiin tuolloin 4 kultaa, 3 hopeaa sekä 6 pronssia.

Korviketta, vastiketta - on soosikin kastiketta! Pula-ajan ruokavinkit Köyhä opiskelija saattaa tuntea itsensä yhä köyhemmäksi, kun Amica nosti vuodenvaihteessa kaikessa hiljaisuudessaan ateriahinnat ruoan ALV:n alennusta edeltävälle tasolle. Koska syömättä ei elä, Varnitsa -lehti tarjoaa ratkaisuksi pula-ajan ruokavinkit! Sillä onhan historia sentään se varsinainen leipälajimme. Aperitiivi Jotkut Ellin vuokralaisina asustelevat jaksavat aina vain valittaa jalkalistojen alla asuvista muurahaisista ja torakoista, mutta ne voi nähdä myös suurena taivaan lahjana. Monissa Aasian ja Afrikan maissa mokomia pistetään suihin päivittäin ja vieläpä santsataan. Elitistisimmät lukijamme älkööt heti nyrpistelkö neniään - Madventuresin Tunna kertoi esimerkiksi friteerattujen lentomuurahaisten maistuvan ihan sipseiltä, eivätkä paistetut torakatkaan ole sen pahempia snackseja oluen kyytipojaksi. Kun ateriakokonaisuutta täydennetään vielä jauhopusseista löytyvillä toukilla, on päivän proteiiniannos saatu! Nykäise siis aasialaista tai afrikkalaista kämppistäsi rohkeasti hihasta ja pyydä häntä neuvomaan sinua tarkemmin tässä gastronomisessa aluevaltauksessa! Alkupaloiksi tarjoillaan siis paahdettuja niveljalkaisia smetanakastikkeessa.

Rousk rousk - proteiinitäytteinen ateria heti aamusta!

Pääruoka Pitemmän päälle vikkelien ötököiden ja tuhatjalkaisten jahtaaminen ei ole ergonomisesti mitenkään helppoa. Lattiatasolla könyämisestä syntyvät selkävaivat voikin välttää lähtemällä ruoanhakuun raittiiseen ulkoilmaan. Cityjänisten kasvaminen ongelmaksi Joensuussa on vain ajan kysymys ja jokainen sohvalla vietetty minuutti kasvattaakin puiden kaarnoille vaaraksi olevaa kaniinien populaatiota. Tässä on minun hyvä neuvoni: sillä aikaa, kun valtion virkamiehet pohtivat onko Joensuu tarpeeksi luonnollinen asuinpaikka jänöille taikka pupujussit riittävän urbaaneja kaupunkiin, ottakaa kaatomäärät omiin käsiinne! Jänispaisti maistuneekin kaksin verroin maukkaammalta, kun ensin on väiskivemmelsäärtä jahtaessaan kipittänyt nelikaistaisen Kuopiontien yli ja alittanut teolli-suusalueen verkkoaidat. Näköhavaintoja vikkeläkinttuisista hörökorvista on ainakin tehty Hasaniemessä, Niinivaaralla sekä Noljakassa ja onpa eräs yksilö eksynyt yhtenä syksyisenä torstaiiltana kampuksen alkukivillekin! Saa nähdä, tuleeko jäniskastike olemaan arkipäiväistä Amican ruokalistoilla? Ja onhan se hörökorva muutakin kuin maistuvaa, vähärasvaista lihaa: turkis on aina tyylikäs lisä kylmän sään pukeutumiseen!

Syöt tätä päivittäin - ja tykkäät siitä! Keitto ja jälkiruoka Perinteikäs opiskelijaruoka on natriumglutamaatti, joka myös aromivahventeena tunnetaan (lue: aromisuola). Olipa varsinainen ateria mikä tahansa, tuhti annos tätä taikamaustetta saa tavallisenkin lounaan maistumaan juhlalliselta. Homman hienous on myös siinä, että E621 pystyy myös peittämään tehokkaasti niin pilaantuneen kananlihan kuin kengänpohjallistenkin vienon sivumaun. Kiehautetaan siis kattilallinen vettä ja lisätään siihen neljästä viiteen ruokalusikallista maustejauhetta. Nälkävuosimainen ruokalistamme alkaa pikkuhiljaa muodostumaan, mutta entäpä jälkiruoka? Saisiko olla ruispipareita, kurpitsavanukasta vai etikkakaramelleja mummon sotavuosien aikaisella reseptillä? Juomat Koska lukijamme ovat yleensä tiedonjanoisia, saattaa heille syntyä ajatus: entäpä se juomapuoli? Hätä ei ole tämännäköinen, sillä kuka tuntisi korvikekulttuurin suomalaisia paremmin? Jos korvikkeessa oli varsinaisia kahvipapuja vain nimeksi, niin vastikkeita on saatu korvaamalla ne kokonaan mitä erikoisimmilla ainesosilla: viljalla, voikukilla tai sikurilla. Ehdotankin säästömielessä kokeen järjestämistä

yliopiston kahviloissa: pienen osan tarjottavasta kahvista voisi korvata korvikkeella (anteeksi tautologia), ja nostaa pikkuhiljaa valelitkun osuutta 100:aan% jos professorit eivät muutu siihen mennessä käytökseltään ärjyiksi ja heidän tutkimuksensa tylsiksi. Mitä tulee promillea vahvempiin litkuihin, niin tässä asiassa on jopa kaksi erilaista koulukuntaa: teoreetikot ja empiristit. Teoreetikot luottavat vanhan kansan perimätietoon. Suomalaiset eivät suostuneet raittiuselämään edes nälkävuosina, vaan käyttivät olutta niin katajanmarjoista kuin oljistakin. Mutta koska suurin sadonkorjaaja on tunnetusti sattuma, kannattaa hyödyntää tätä nk. hallittua kaaosta ja sen jälkiseurauksia (kuten Alexander Fleming teki aikoinaan löytäessään penisilliinin). Tarvitset ainoastaan perunankuoria, makaronia, mandariinia sekä kahviporoja samassa biojäteastiassa ja optimaalin lämpötilan, niin johan käymisprosessi alkaa ja parin päivän kuluttua saat hyvät kiksit jo pelkästään tämän kotitekoisen kiljun hajusta! Puutteessa on Suomen kansa elänyt ennenkin, ja tämänpäiväinen huonoinkin elintasomme on pa-himpiin nälkävuosiin verrattuna lastenleikkiä. Vielä ei yhdenkään ole tarvinnut alentua syömään kuolleita sukulaisiaan, kuten vuosina 1696-1697 joillakin paikkakunnilla. Toivottavasti suhteellisesti köyhät opiskelijat osaisivat tulevaisuudessa erottaa “oikean” ruoan korvikkeista, välipaloista tai kemiallisesta yhdistelmästä. Leonid “Kuivin suin ei tahdo kuulla ja nälkäisellä on huono näkö” Yakovlev

Vaikuttava Varnitsa:

” Timo

“

Tahvanainen

Toimittaja polkupyöräilee läpi tuulen ja tuiskun Auralle, jossa hra Tahvanainen jo odottaakin. Kyseessä on historianopiskelija, joka on liian vaikutusvaltainen ja näkyvä ollakseen noteeraamatta. Tahvanaista haastateltiin jo Uljaaseen, mutta jutun ulostulon viivastyessä V-lehti päätti laittaa asioihin vauhtia. Mitä mieltä olet tästä lumentulosta? Helsingissä hälytettiin jopa sotilaat kadunauraamiseen. - Ei lumessa tai pakkasessa mitään vikaa ole. Se kuuluu talveen. Urbanisoitunut yhteiskunta ei vain ole tottunut siihen, eivätkä Helsingin herrat tajua tilannetta. Ihmisillä ei ole enää tarpeeksi maalaisjärkeä tällaisen kohtaamiseen.

Tahvanaisen kommenteista syntyy haastattelijalle kuva, että suomalaisten ympäristötietous on osittain ”muoti-ilmiö”: - Luomu on nykyään in -juttu. Toisaalta lehdistön asenne ympäristönsuojeluun on kärjistävä: muutosten aikaansaamiseksi ei esimerkiksi tarvitse luopua lihansyönnistä kokonaan, vaan jopa sen puolittaminen riittää.

Tahvanaisen Timo on 25 -vuotias kolmannen vuosikurssin historian opiskelija. Hän tulee Tervakoskelta, jossa on Puuhamaa. Mutta koska kukaan ei tiedä missä Tervakoski sijaitsee, on aina helpompaa sanoa tulevansa Puuhamaasta.

Mitä mieltä olet jaostojen muuttumisesta? Onko ISY tuonut vaikeuksia toimintaan? - Nykyään on RYHMIÄ! Käytännössä toimintamme on nyt vapaampaa ja yliopiston hallinnosta riippumattomampaa, kun ei enää tarvitse hakea lupaa jokaiselle tekemisellemme Yo-kunnan byrokraateilta. Mutta olemme edelleen pienessä käymistilassa: toimintamalleja haetaan. Aika tulee näyttämään, onko meillä enemmän vapauksia.

Timo on kuulemma päätynyt tänne itään veren vetämänä, sillä isän suku on Lieksasta. Samalla saa kuulla vähemmän ruotsia (kuin kohtalon ivaamana hän käy paraikaa ko. kielikurssia, toim. huom.). Kiinnostus historiaan juontaa hyvään lukionopettajaan. Joensuussa on viihdytty hyvin ja Timo aikookin jäädä asumaan paikkakunnalle valmistuttuaan. Tahvanainen päätyi järjestötoimintaan jo fuksina. Monen kokeilun jälkeen ympäristöryhmä tuntui sopivimmalta. Tärkeimmäksi seikaksi paljastuu kuitenkin ryhmän naisenemmistö: casanova-Timo löysi sieltä tyttöystävänsä. Mutta taustalla on myös oman arvomaailman sanelemat valinnat: luonnon kunnioitus on nykyajan yhteiskuntakritiikkiä, eikä kasvava kulutus tarkoita automaattisesti parempaa elämää. Nyt sitä ollaankin jo ryhmän puheenjohtaja. Oletko kasvissyöjä? - Olen sekasyöjä, mutta vähensin lihan osuutta. Tämä on aiheuttanut minulle vatsavaivoja taukojen jälkeen, mutta toisaalta kalaa menee nyt paljon enemmän. Ja kyllä kasviksista ja soijastakin pystyy tekemään hyvää ruokaa!

Haastattelijan heittämään visioon eri ryhmien yhdistämiseen yhdeksi superjaostoksi nykyajan trendin hengessä ei saa Timolta kannatusta. Yhteistyötä Kuopion ja Savonlinnan suuntaan ollaan kuitenkin tiivistämässä. Ideana olisi järjestää yhteisiä tempauksia samanaikaisesti sekä Kuopion että Joensuun kampuksilla. Entä mitä konkreettista ympäristöryhmä tekee? - Pyrkii levittämään ympäristötietoutta opiskelijoiden ja varsinkin vaihtareiden joukkoon: monelle ulkomaalaiselle kierrätyksen merkitys ei ole selvä. Otamme kantaa ympäristöasioihin sekä ehdotamme ongelmiin vaihtoehtoisia ratkaisuja. Emme kuitenkaan tuputa mitään. Ja ei: emme ole kettutyttöjen tai ekofasistien solu. Ympäristöryhmän lähiajan mahdollisista tempauksista Tahvanainen mainitsee kirpputorin (jahka siihen saadaan lupa), sekä valistavia teemapäiviä tai -viikkoja Carelian aulassa. Viimevuotisen hiilijalanjäljen jälkeen tänä vuonna ”juttu” olisi vedenjalanjälki - se on tosin vaiheessa. Menneistä tapahtumista Timo mainitsee viimevuotisen vierailun Olkiluodon voimalaan. Haastattelu on pulkassa. Heittämäni paperipala ei osunut roskakoriin. Halusin noukkia sen, mutta Timo ehti ensimmäisenä ja nosti sen puolestani pönttöön. Asia selvä!

Pa s k a l i s t a Unohdetut uudenvuodenlupaukset

Vuoden vaihtumiseen kuuluu usein tinan valamista, rakettien ampumista ja muuta mukavaa. Yhtä lailla siihen liittyy myös lupauksien antaminen. Arvoisa ja arvostettu raati listasi parhaimmat uudenvuoden lupaukset ja niiden surulliset kohtalot.

Terveet elämäntavat Tänä vuonna aloitan kuntoilun ja syön terveellisesti, enkä käytä alkoholia tai tupakkatuotteita. Kestää hetken, mutta ei edes niin pitkään, että olisi rantakunnossa (tosin onhan se hyljekin rantakunnossa). Sitten kesä koittaa. Kaljaa ja makkaraa, ja lopputuloksena timojutilamainen pyylevyys. Vojavoja, ny rillataa. Päättyy viimeistään: 1.6.

Elämän hankkiminen Irti Facebookista, irti Internetin pauloista ja takaisin ihmisten pariin. Pari viikkoa syvällistä pohdiskelua siitä millaista elämä olikaan ennen nettiä ja kännyköitä ja lopputuloksena päätelmä siitä ettei silloin voinut olla elämää. Ensin pieni lipsuminen, kun vaivihkaa tarkastaa fäbärin ja sen onko kukaan kommentoinut tilaasi ja seuraavana päivänä lopullinen sortuminen. Aina voi lohduttautua sillä, että sinulla on enemmän FB-kavereita kuin jollain kaverillasi. Päättyy viim: 15.1.

kivalta. Luomuruoka maksaakin yllättäen ihan liikaa. Krapulassa ei jaksa tiskata joten kertakäyttöastiat ovatkin loistava keksintö. Pitkä ja kuuma suihku tuntuu hemmottelulta. Maailma ei parantunut sitten yhtään. So not. Seuraavaan vuoteen on kuitenkin vuosi. Päättyy viimeistään 1.1.

Opiskeluun panostaminen Monille tuttu lupaus. Tänä keväänä teen sen ja sen kurssin, luen niihin tentteihin ahkerasti. En skippaa ainuttakaan luentoa. Keskityn luennoilla itse aiheeseen. Ja vitut. Viikko ja paluu alkuun. Selität ensin itsellesi, että yhden luennon nyt voi skipata ja hups: kurssit kesken, työt tekemättä ja tentit lukematta lottoamiseksi. Kuka sitä nyt kesän lähestyessä jaksaa enää opiskella? Päättyy viimeistään: 10.1.

Elämänsä rakkauden löytäminen ja siitä kiinni pitäminen Tapasit uutena vuotena elämäsi puolison ja lupaat pitää tästä kiinni. Älä huoli, oi sinä humanistirenttu. Kyllä elintapasi tämänkin lupauksen rikkoo. Puolisosi lähtee kävelemään hyvinkin äkkiä ja voitkin keskittyä rauhassa siihen mikä maailmassa on tärkeintä eli pullo ja pallo. Ei hän olisi sinulle sopinut kuitenkaan. Päättyy viimeistään: 1.2.

Maailman parantaminen

Suojelen ilmastoa, syön luomuruokaa ja vältän kertakäyttöisiä esineitä. Talven ensimmäiset pakkaset ja tadaa: et varmasti kävele metriäkään, lämmität auton tyhjäkäynnillä ja rinksan ajaminenkin nyt kuulostaa

♥:llä Tommi

URBAANIA LEGENDAA!

By Varnitsan urpot ja vähemmän urpot

Hölmöys, typeryys, nuo perisynnit joihin pieni ihminen usein kompastuu. Ollessaan humalassa vielä paljon kovemmin. Varnitsalaisetkin ovat ihmisiä, jotkut pieniä, jotkut suurempia. Ei siis ihme, että hekin kompastuvat noihin synteihin, jotka ajoittain meidän jokaisen eteemme sattuvat. Mutta ei silti vaivuta epätoivoon, kompastuminen on muiden kanssaeläjien ja sivustaseuraajien mielestä yleensä hyvinkin hauskaa, joten nämä ”kompastujat” voivat pitää itseään vain ikiaikaisen perinteen jatkajina; he tuovat ihmisille hyvän mielen ja ilon tunteen. Sillä vahingonilo on, kuten vanha kansa kokemusperäisesti tapaa sanoa, yhä aidointa iloa. Perehtykäämme pariin sankaritarinaan.

#1 Yhtenä tiistai-iltana, vuonna 2007, hoiperteli kaksi nuorehkoa miestä olutravintola PikkuMikosta kohti satamaa. Toukokuun kaunis ilta kääntyi yöksi, miten tuollaisena hetkenä joku voi ajatellakin häiritsevänsä tämän karjalaisen idyllin rauhaa? Nämä kaksi miestä pystyivät siihen. Ilman mitään häpyä ja epäilyksen häivääkään he ylittivät rauhallista pienvenelaituria suojaavan aidan ja suorittivat ensimmäisen hirmutekonsa. Huutaen ja mellastaen kuin tulisilmäiset demonit he repivät pelastusrenkaita veneistä, suorittivat tasapainoilua laiturin nokassa, toinen heistä putosi jokeen…. Tämän jälkeen nämä toverukset eivät suoranaisesti lopettaneet vaan jatkoivat matkaansa viereiseen vapaudenpuistoon, jossa he täysin julkeasti onnistuivat humalastaan huolimatta ja pitkällisen yrittämisen jälkeen kiipeämään puistoa komistavan patsaan päälle ja kukittamaan kyseisen, Suomen vapautta ja kunniaa julistavan patsaan pelastusrenkaalla! Tällaisillako miehillä olisi voitettu Talvisota, saatana?! No, paha sai palkkansa. Alas hypättäessä toinen miehistä sai humalaisen kompuroivasta alastulostaan johtuen hiusmurtuman nilkkaansa. Tämän maan kunniamerkkejä ei palaajon pilikata, kuten Pohjanmaan, tuon maamme lukon ja jääkäreiden kulkureitin, miehet sanoisivat.

Tämä tarina on tosi. Jos epäilet, katso seuraavan kerran ohi kulkiessasi Kuunari-Elinan vieressä sijaitsevan pienvenelaiturin porttia. Se on kuorrutettu piikkilangalla ylittämisen estämiseksi. Suomalainen puolustus oppii virheistään.

Legendaliemi

Kaupunkitarinoiden, tärinöiden ja ihmetekojen pääaines, saman asian ajaa myös Sorbus. Synnyttää urbaanilegendojen lisäksi myös maaseututarinoita, tornihuhuja, kalavaleita ja essonbaarilegendoja.

Muutama pikalegenda:

Pikkujouluissa on nussittu saunassa. Tiedän varmasti ja tiedän ketkä, mutta en sano. Biibii-Ändi ei ole ikinä saanut pillua. Vapaudenpuiston patsaalle virtsaamisesta saa sakot. Minä tiedän. K.M tietää. Pajari tietää.

#2 Kyseinen tarina on tuttu vanhemmille opiskelijapolville, mutta nuoremmille sen voisi kertoa. Tiedättepähän ainakin minkälaisia saavutuksia vastaan kisaatte. Niin, kisaatte. Ihmisen kilpailuvietti on aina hyvin voimakas. Toisinaan sen seurauksena on leikkimielistä ja toverillista kilvoittelua, mutta useimmiten vain toraa ja eripuraa. Tämä tarina syksyltä 2005 osoittaa sen.

lähteneet ystävät huomasivat tämän mahdottomaksi ja soittivat paikalle niin kutsutun sinipukuisen ainejärjestön, joka vei viinatitaanin putkaan. Siellä hän onnistui vielä saamaan aikaan tappelun kahden sellitoverinsa kanssa, nämä kun olivat entisiä linnakundeja ja peloton atleettimme ilmoitti heti ensi töikseen pitävänsä linnakundeja säälittävinä jätkinä. Pullo jallua 20 minuuttiin, niin…

Taas, kaksi miestä, suuren seurueensa keskellä, olivat koko illan uhitelleet toisilleen. Lopulta sormella osoittelu ja oman mieskunnon ylistys nousi siihen pisteeseen, että voimasuhde oli selvitettävä ja mikä olisikaan suomalaiselle sopivampi selvittämiskeino kuin viinanjuonti. Pöytään tuotiin leikatuksi konjakiksikin kutsuttua ruskeaa nektaria, tuttavallisemmin jaloviinaa. Ensin viiden sarjat. Ne upposivat kuin entisen neuvostoliiton sukellusvene. Uhoaminen lisääntyi. Uudet viiden sarjat. Neljännen, eli yhteensä yhdeksännen juoman kohdalla tapahtui ratkeaminen. Toinen toveruksista yksinkertaisesti sammui. Kun häntä lähdettiin viemään kotiin, rojahti hän kumoon ravintola Palaverin portaiden yläpäässä ja vyöryi ne alas. Painoa miehellä oli tuolloin 140 kiloa. Toinen kilpakumppani veti näytöstyyliin viimeisen juomansa ja kuin rehennelläkseen kumosi vielä kaverinsakin naukun. Se mitä sitten tapahtui, on surullista. Pöydästä katosi pöytäliina. Mies heilui tuolissaan. Alas hänet saatiin vain ravintola Palaverin tavarahissillä. Ulkona häntä kuljettamaan

Tämä tarina on tosi. Toinen miehistä on nykyään perheenisä ja toinen… no, iso ja suuri mies.

Suomalainen legendaarinen siirtymäriitti: et voi kasvaa mieheksi ellet ole viettänyt yötäsi täällä.

Merimiehenkadun Lönnrot, JP Hovi. Kiitos & Anteeksi.

Liskokuninkaan Pojan päiväkirja, osa I Nainen ei ollut erityisen viehättävä. Linja-auton valot hautautuivat pimeään, märkään asfalttiin ja olin sen kyydissä matkalla kotiin tuloksettoman ryyppyreissun päätteeksi. Aamun ensimmäinen vuoro oli houkutellut kyytiinsä puoli bussillista kylmettyneitä laskuhumalaisia, matkalla joko zenolaan, kuten minä, tai Imatralle, Suomen suurimmalle kaatopaikalle. Takapenkillä oli joitain puolituttuja, joita ei huvittanut lähteä jututtamaan. Sitten huomasin, päihtyneisyydestäni huolimatta - tai ehkä juuri siksi -että käytävän toisella puolella istunut nainen vilkuili minua kiivaaseen tahtiin ja melko läpinäkyvästikin. Olin fyysisesti ja henkisesti lopussa mutta muistan ajatelleeni pelastaa, mitä tästä illasta on vielä pelastettavissa. Nainen taisi ajatella samoin; Rohkaisua ottaneena käännyin tuijottamaan häntä suoraan kasvoihin, johon vastattiin vielä tuikeammalla katseella. Yhtäkkiä tämä neiti sitten vaan hyppäsi viereeni istumaan. Keskustelumme yksityiskohdat ovat vuosien saatossa vaipuneet unholaan, en enää seuraavana päivänäkään kunnolla muistanut, mistä puhuimme. Joka tapauksessa kevättalvisen loskan keskeltä alkoi pian häämöttää valopilkku; minun ei ehkä tarvitsisikaan kävellä kotiin pysäkiltä viittä kilometriä. Tuo viisi kilometriä oli ahdistanut jo Lappeenrannasta lähtiessä, eikä minulla ollut enää varaa mihinkään takseihin. Kylän kuskitkin olivat jo painuneet tuningeineen pois kirjaston parkkipaikalta. Nainen, Suvi, oli kuitenkin hanakasti sitä mieltä, että minun pitäisi tehdä siirtymä hänen residenssiinsä, joka sijaitsi noin kilometrin päässä pysäkiltä. Ymmärrettävästi suostuin.

Kävelymatkan aikana iloitsin mielessäni loppuyön yllättävistä käänteistä ja tunsin itseni maailmanvalloittajaksi. Siitä huolimatta väsymys alkoi painaa harteillani yhä raskaammin. Nainen selitti jotain vieressä, en muista mitä. Eikä tainnut pahemmin kiinnostaakaan. Vain kahdella asialla oli enää merkitystä: sillä, että ruumis saisi nautintoa ja sen jälkeen lepopaikan. Yritin vielä loppumatkasta skarppailla.. Tulimme lopulta ison ja vanhan omakotitalon pihaan. Tero Vaaraa siteeratakseni ”hän vei minut sisään lempemme pesään”. Jostain huoneesta kuului selviä panemisen ääniä mutta en enää jaksanut välittää niistä. Suvi selitti jotain kaveristaan, saattoi olla siskokin - en muista. Minut johdatettiin suureen huoneeseen, joka näytti klassiselta vanhempien makuuhuoneelta. Tilannetta voi hyvällä syyllä kutsua ryöttäiseksi, sillä sitä se oli. Ja näistä kaikista kuluneista vuosista huolimatta jutun muisteleminen on aiheuttanut vieläkin kylmiä väreitä. Tätä lausetta kirjoittaessani kuuntelen, aivan sattumalta, John Lennonin ”Whatever Gets You Through the Night” -kappaletta ja ajatus siitä yöstä tuntuu nyt enemmänkin surkuhupaisalta. Lennonin ”Cold Turkey” sopii sen sijaan nimensä puolesta mainiosti kuvaamaan syksyisen aamuyön sänkykumppaniani. Vai olinko se sittenkin minä? Makasin sängyssä leveässä X-asennossa nahkatakki päällä ja farkut puolitankoon vedettyinä. Ennen kuin ehdin tajuta, tai esittää vastalauseita, kasvoni peitettiin jollain todella karvaisella ja eiruusuntuoksuisella. Yläpuolelta kuului voihkinnan tapaista ja minulle alkoi tulla paha olo, henkisesti ja fyysisesti. Ilmeisesti en ollut enää kykenevä miehen työhön, joten nainen oli päättänyt saada mitä halusi, tavalla tai toisella. Ja mitä siinä tilanteessa voi tehdä oraaliseen aktiin pakotettu, vahvasti väsynyt, päihtynyt ja liikuntakyvytön

25 nuori mies? Hyvin vähän, jotain kuitenkin. Käytin sen ainoan pakokeinon, jonka luonto minulle järjesti kuin taivaan lahjana – minä nukahdin. Herätessäni aurinko paistoi puolittain auki olevien verhojen välistä ja suuta kuivasi. Syljeskelin pois kieleen kiinni kuivuneita karvoja ja tunsin oloni ällöttäväksi. Kooma oli hirmuinen mutta siitä huolimatta muistin yön kohokohdat liian hyvin. Nainen ei ollut huoneessa enkä kuullut mistään ääniä, joten päätin tehdä tutuksi tulleen taktisen poistumisen mahdollisimman hiljaisesti. Pieleen meni sekin. Juuri kun olin suuntaamassa ulko-ovelle, hän saapui keittiöstä esteeksi kulkureitille vapauteen. Tilannetta voi kuvata vähintäänkin vaivaannuttavaksi. Majavahampainen melkein-hoitoni alkoi paasata jostain, ja päästäkseni pois mahdollisimman nopeasti syyllistyin suurimpaan virheeseen, minkä mies voi tehdä; annoin oikean puhelinnumeroni. Tätä tulin katumaan myöhemmin, enkä turhaan. Tapahtuma-aikaan olin viikonloppulomilla Suomen Puolustusvoimien alipalkatusta puolen vuoden tiedustelumiehen pestistä Mikkelissä. Puhelin soi illalla kolmisen viikkoa myöhemmin, kun olin kasarmin lepohuoneessa katselemassa Ramboa, tai jotain muuta mieltä ylentävää yhdessä muiden nahkapäiden kanssa. Luurin toisessa päässä oli majava, jonka olin pystynyt unohtamaan melko onnistuneesti leikkiessäni sotilasta. Akka alkoi moittia minua siitä, etten ollut kertaakaan ottanut yhteyttä ”yhteisen yömme” jälkeen, vaikka olin kuulemma luvannut tehdä niin. Ahdistuin lisää, kun hän muistutti opiskelevansa Mikkelissä, ja kuinka helppoa minun olisi tulla käymään hänen luonaan. Suoraselkäisenä toiminnan miehenä selitin jotain ”joo joo, nähdään joskus” -juttua ennen kuin suljin puhelimen ja kirosin tyhmyyttäni siitä, että olin antanut majavalle oikean numeroni. Pidin tulevaisuudessa tarkasti huolen siitä, etten koskaan tulisi näkemään häntä. Se on pitänyt tähän päivään asti. Uteliaat inttikaverit huomasivat säätämiseni pu-

helimessa puheeni ennennäkemättömän takeltelun ansiosta. Koska naisjutut olivat kuuminta hottia armeijassa, päätin kertoa koko tarinan lähes joukkueelliselle lötköjä varusmiehiä. Voin sanoa yllättyneeni hieman, kun selvisi, että pelkästään vajaasta kolmestakymmenestä sotilaasta viisi tyyppiä oli käynyt jyystämässä samaa naista. Majavalla oli pitänyt kiirettä. En kuitenkaan sortunut siihen, että olisin alkanut tekemään koko varuskunnan kattavaa gallupia hänen panoistaan. Tulokset olisivat voineet olla mielenkiintoisia.. Tämä kertomus ei toivottavasti ole opettanut yhtään mitään. Tai no korkeintaan sen, että Mikkelissä saa, jos osaa pyytää oikealta henkilöltä. Ja aina ei tarvitse pyytääkään, eikä välttämättä asua Mikkelissä. Varokaa niitä aamuyön busseja.

Onneksi Kerubi suljettiin: kiinteistöä vapautuu uutta pitseriaa varten! ”Maahanmuuttajien työllisyyden puolesta”

Mikko Puustinen Uljaan uudeksi päätoimittajaksi! ”Viimeinen oljenkorsi” Lumesta Suomelle uusi vientivaltti, pakataan kylmäkontteihin ja myydään Vancouverin kisajärjestäjille!

”Suomi nousuun!”

Mikä se on, kun Metrian ylihuolehtivaiset siivoojat eivät anna rauhassa torkkua divaaneilla: ”Herää! Oletko elossa!?” ”Nukkumatti vs. Unilukkari 0-1” Fuksit ovat ihquja. ”Tuutorit” Nii ollaanki! ”Fuksit” Ei, vaan fuksit ovat laiskoja rasvaperseitä ja liian tunnollisia opiskelijoita! ”Säbäkoutsi” Mikä ihme on kun ei tekstareita irtoa kansasta? Onko varnitsalaiset tosiaan NÄIN tylsää porukkaa! ”Lissää viinaa parlevuu” Karjalaisen Tero Vancouverin kisakoneeseen Räkä poskella -hiihtonäytöillään! ”Kisaturisti”

Onneksi se sukkapuikkojen kilinä on hävinnyt luentosaleista. ”Moottorisahan kanssa kouluun?” Hei jotain rajaa jos lätkämatsin lauteilla istuminen on lämpimämpää, kuin yliopiston luentosalien penkkien kulutus! ”Vilunväreet jatkuvat” Tämä on Intercity-juna 76. Hyvää ja turvallista matkaa seinään! ”Vaaran tunne kiihottaa” Huhut tietävät kertoa, että ehdotuksia hima-laitoksen uudeksi logoksi on tullut niin paljon, että kilpailuaikaa on päätetty pidentää! ”Minäkin lähetin kahdeksan. Päivässä!”

Saakelin hölympiäläiset! Niiden takia hukkuu nuohosti ja jälkikin on sen mukaista... ”Henkisesti UTC-8 -vyöhykkeellä” Amica riistää! Minne se hemmetin ALV tuli ja meni??? ”Kiitos pula-ajan ruokavinkeistä” Lisää promilleja viinaan, sillä kansa tahtoo kohonneen hintatason vuoksi rahoillensa myös vastinetta - känniä. ”Selväpäinen historianopiskelija = true?”

â&#x20AC;&#x153;Varnitsan pikkujoulut 4.12.2009 klo 16â&#x20AC;?

Varnitsa ry.

Vaikeuksien kautta voittoon jo vuodesta 1970