Vihreän peukalon kasvatusta

Vaikka kesähelteitä ei vielä näy, vihreää peukaloa voi vetreyttää muistoilla kasvun ihmeestä.

Yksi herkullisimpia kesämuistoja on lapsena kasvihuoneesta haettu, pihakeinussa syöty auringon lämmittämä tomaatti. Sittemmin tomaatti on kyllä pudonnut kauas varrestaan ja pöydässä on ollut vain kaupan kotimaista.

Tai eipä ihan niinkään. Viime kesänä osui silmiin koukuttava tarjous. Pieni muovinen kasvihuone. Mutta kun minä ehdin tarjouksen äärelle, tavoittelemani malli oli myyty loppuun. Pettyneenä tutkin jäljelle jääneitä vaihtoehtoja.

Päätin, että enhän minä tyhjin käsin kotiin lähde. Niinpä taloamme aurinkoisella puolella väritti vihreä, kasvusäkin levyinen, talon sei- nään kiinnitetty kasvusuoja. Kolme tomaatintainta kasvoi tuettuna, nypin varkaita oksanhangasta ja lopulta ne alkoivat kukkia. Pidin etuverhoa raollaan pölyttäjiä varten ja otin itsekin pensselin käyttöön pölytyksen varmistamiseksi.

Lopulta ilmestyivät pienet vihreät tomaatinalut. Siinä kohtaa oli viljelijän ylpeys huipussaan! Mutta luonto kulkee rataansa ja kesä kääntyi syksyyn. Kasvulampusta ja kylmän torjunnasta huolimatta sato jäi muutamaan syötäväksi ehtineeseen, kalliiseen tomaatiin. Ei riitä kehuttavaksi.

Sitkeästi on vihreä peukalo kyllä yrittänyt. Sadon kanssa vain on ollut niin ja näin. Lapsuuskaverin kotona sain maistaa herkullista retii- siä ensimmäisen kerran. Se muisto kulki suussa mukana. Siispä itsekin yrittämään. Sain retiisinsiemenet multaan ja riviin. Se tapahtui juuri siinä kohti alkukesää, kun pienet pistiäiset heräsivät lentoon ilta-auringossa. Ne iskivät paljaaseen nilkkaani armeijana. En hylännyt satotoiveitani moisen takia, vaan kylvin niin kauan, kun siemeniä riitti. Sillä seurauksella, että nilkka paisui ja aristi kävelyä toista viikkoa.

Tuo kokemusko kitkeröitti myös retiisit? Pienet ja punaiset pallerot olivat maasta nostettaessa niin karvaita ja matoisia, että juuri ja juuri löytyi lapsille maistiaisia. Retiisinkasvatus kuihtui siihen.

Mutta kuten tiedämme, riittävän pitkä aika kultaa muistot. Niinpä

Ilpo, 71 vuotta työpöydän kulmalla odottaa taas pussi retiisin siemeniä oikeaa kylvöaikaa.

1. Punainen hera ja uudet perunat.

2. Pojan lasten kanssa leikkiä ja harrastaa musiikkia.

3. Ei ole kummempia.

4. Juhannus.

5. Nuorena kun sai ajokortin ja pääsi va paasti liikkumaan.

Löytyy vihreälle peukalolle toki onnistunutkin kesäkasvatuksen innoittaja. Viime kesänä sattui siemenhyllystä silmiini porkkanasiemennauha. Kätevä. Ei kun nauha suoraksi lavakauluksen multiin ja tynnyristä sadevettä avuksi. Ja totta tosiaan, kesän satoa riitti melkein jouluun. Se oli kyllä torjuntavoitto. Kylän kattimatti nimittäin mieltyi heti muokattuun multaan. Luuli varmaan itseään varten valmistelluksi. En kuitenkaan suostunut yhteisviljelyyn. Peittelin kuopat, asettelin nauhat takaisin riviin ja virittelin lavat onnistuneesti suojaan.

Nyt liiterin vieressä sitten odottaa optimistin tukevampi kasvihuone. Työläästi kasattu ikeaa epäselvemmillä ohjeilla. Kasvulaarit rakennettu ja taimia odottaa paksu, kompostilla terästetty multa.

Mutta mitä ihmettä? Onko kesä peruttu? Kalenteri näyttää kesäkuuta, mutta lunta kaunottelee. Nyt ei tarkene mikään edes kasvihuoneessa.

Mutta ei hätää. Vihreällä peukalolla on malttia odottaa. Lintuja riittää kiikaroitavaksi.

Toivottavasti sinunkaan kesäsuunnitelmat eivät keleistä lannistu –toivoo Liisa Vesisenaho