AJASSA
Miksi muusikko kilpailee?
Sibelius-Akatemia 7/2011–2012
Kattaus alkaa olla valmis - tervetuloa Sibafestille!
NÄKYMÄ
Taideyliopistoa aivoriiheiltiin joulukuussa
SAY
Terkut uudelta puheenjohtajalta
7/ 2011–2012 Äänenkuljettaja on noin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Sibelius-Akatemian sisäinen tiedotuslehti. SISÄLLYS
Äänenkuljettajan ilmestymispäivät kevätlukukaudella 2012: 18.1.2012 1.2.2012 15.2.2012 14.3.2012 28.3.2012 18.4.2012 2.5.2012 16.5.2012 Käy kertomassa mielipiteesi Äänenkuljettajan jutuista Introssa (Ajassa -> Äänenkuljettaja). Voit äänestää mielestäsi parasta juttua ja osallistua keskusteluun. Äänenkuljettajassa on tilaa yhdelle tai kahdelle tiiviisti kirjoitetulle, hyvin perustellulle mielipidekirjoitukselle. Tekstin maksimimitta on noin 160-17o merkkiä välilyönteineen. Lähetä tekstisi omalla nimelläsi varustettuna osoitteella aanenkuljettaja@siba.fi. Emme julkaise nimimerkillä kirjoitettuja tekstejä. Toimitus Karoliina Pirkkanen Puh. 040 710 4319 aanenkuljettaja@siba.fi Taitto Karoliina Pirkkanen
Kannen kuva Katariina Nyberg valmistelee Opera Spaghetissima á la Sibafestin kattausta Kuva: Karoliina Pirkkanen Painopaikka
Alkusoitto
Uusi vuosi, uudet kujeet.............................................................3 Ajassa
Jaettua...............................................................................................5 Festarilla duunissa.........................................................................6 Kilpaillessakin kiinni omassa muusikkoudessa..................8 Verkkolinjat tuovat mestarit naapuriluokkaan............... 10 Up-to-date
Headphones help in an open office................................... 12 Näkymä
Ajatusmyllyssä taideyliopisto................................................ 14 Koettua
Hancock kutsui sibalaisia........................................................ 15 Sävellyskurssilla Saksassa....................................................... 16 SAY
Yömietteitä taideyliopistosta................................................ 18
ALKUSOITTO
Uusi vuosi, uudet kujeet
K
evätkausi lähti ripeästi liikkeelle viime viikon tapahtumilla. Sibelius-Akatemian isännöimistä musiikkialan koulutuksen neuvottelupäivistä on tullut perinne. Viitisenkymmentä musiikkikoulutuksen johtajaa koko maasta kokoontui 9.1. ajankohtaisten kysymysten äärelle R-talon kamarimusiikkisaliin. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo kertoi koulutusalan lainsäädännön ajankohtaisista muutoksista. Eniten keskustelua herätti kuitenkin vapaan sivistyskentän, suomeksi kansalaisopistojen mahdollisuudet antaa musiikin laajan oppimäärän koulutusta. Kuten tunnettua tämä vaihtoehto on kunnille edullisempaa kuin musiikkiopiston puitteissa annettu opetus, mutta laadun lasku nähtiin selvänä uhkana ja siksi kehotettiin musiikkikouluttajia selviin kannanottoihin. Päivän kuumin peruna oli kuitenkin ammattikorkeakoulusektorin säästötoimenpiteet ja musiikkikoulutuksen kohtalo tässä kustannuspaineessa. Metropolian rehtori Riitta Konkola esitti lohduttomat luvut kovasta säästökuurista, joka kohdistuu erityisesti kulttuurialaan. Valtion budjetista hallitusohjelmassa on amk-sektorille sovittu 50 miljoonan säästöistä ja ynnättynä kuntien vastaaviin säästöihin leikkaukset ovat 120 miljoonan euron luokkaa. Tämä tarkoittaa noin 2200 aloituspaikan karsimista amk-sektorilla, ja kymmenestä paikasta, jossa annetaan musiikkikoulutusta, on tarkoitus lakkauttaa peräti viisi. Keskustelu syntyneestä tilanteesta oli vilkasta, useat uhatut koulutuspaikkakunnat olivat edustettuina ja mieliala oli uhmakas. Työpaikkoja uhkaa koko amk-kentällä hävitä peräti 2000 ja vaivalla rakennetut instituutiot saavat nyt kuolemantuomiot. Sibelius-Akatemia ei virallisesti ole ottanut kantaa tähän rajuun alasajoon. Jokaisen tiedossa on ollut, että koulutuspaikkoja on
kolmannella asteella liikaa. Näiden leikkausten perusteluina ovat pienet hakijamäärät, korkeat kustannukset ja heikko työllistyminen. Viimeksi mainittua päivän osanottajat pitivät harhaanjohtavana tietona, yhtenä syynä mm. tilastointiperiaatteet, joiden mukaan työllistymistä yli ammattien lokerointirajojen ei oteta huomioon. Niin ollen esimerkiksi musiikkiterapeutti, joka työllistyy sosiaali- ja terveyssektorille ei tilastoidu musiikkikoulutuksesta työllistyvänä. Koska leikkauksissa yhtenä periaatteena on ollut säilyttää vahvat yksiköt, joissa synergiaedut olisivat mahdollisia, on vaikea käsittää miten sellaiset paikkakunnat kuin Jyväskylä ja Kuopio ovat mestauslistalla. Jyväskylän kampuksella on konservatorion lisäksi yliopistotason musiikkikasvattajakoulutusta. Sibelius-Akatemian kannalta Kuopion tilanne Savonia-ammattikorkeakoulun musiikkikoulutuksen mahdollisen häviämisen myötä on erityisen ongelmallinen. Kuopion musiikkikeskuksessa ovat sulassa sovussa eläneet Kuopion konservatorio, Savonia ja Sibelius-Akate-
3
ALKUSOITTO
”Taideyliopisto on Suomen kiinnostavin yliopisto sekä taiteen, koulutuksen ja tutkimuksen eurooppalainen suunnannäyttäjä.” Taideyliopiston perustamisesta aiheutuvat lakitekstin muutokset alkavat olla valmiina ja ne lähtevät ministeriöstä eduskunnalle lähiaikoina. Tulevan organisaation muutkin ääriviivat selkenevät vähitellen työryhmien työskentelyn tuloksena, oli sitten kysymys yhtenäisistä informaatioteknologisista alustoista, omaisuuden yhteensovittamisesta tai kirjanpidon järjestämisestä. Uuden keskushallinnon sijoittumispaikkaa aletaan vähitellen miettiä. Helmikuun aikana kolmen yliopiston yhteisesti muodostama kollegio järjestäytyy ja päättää hallituksen vaalista. Loppukesästä on hallituksen ensimmäisiä tehtäviä valita taideyliopistolle rehtori, jolle operatiivisena johtajana siirtyy vastuu organisaation rakentamisesta. Tätä kirjoittaessa emme tiedä minkä verran Sibelius-Akatemian sunnuntaina 8.1. julkaisema rehtorin hakuilmoitus on houkutellut hakijoita. Kuten yllä olevasta aikataulusta ilmenee, on kysymys väliaikaisesta tehtävästä. Koska asiaa on kyselty, sanottakoon lopuksi selvyyden vuoksi, että minun toimikauteni päättyy joulukuun 31. päivänä 2012. SibeliusAkatemian viimeinen kalenterivuosi itsenäisenä julkisoikeudellisena yliopistona on alkanut. Viimeinen vuosi, jolloin Sibelius-Akatemialla on ”oma” rehtori, on alkanut.
mian Kuopion koulutus. Tässä yhtälössä kaikki ovat hyötyneet niin opettajien, kirjaston kuin vahtimestarien palvelujen jakamisesta. Mikäli kolmesta maksajasta yksi häviää, kustannukset kasaantuvat kahdelle jäljelle jäävälle. Tämä nostaa Sibelius-Akatemian osalta Kuopion koulutuksen kustannukset kertaheitolla ja nostaa juuri rauhoittuneet olemassaolo-oikeutuksen kysymykset uudestaan esille. Siksi Sibelius-Akatemian intressissä ovat erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön Savonia-ammattikorkeakoulua koskevat päätökset. Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen esittely ja Musiikkitalokierros täydensivät neuvottelupäivän ohjelmaa. Palautteen kautta tarkoituksemme on kehittää tätä perinnettä ja jatkaa sitä taideyliopiston tulon myötä. Meidän on tärkeätä tässä ylimenovaiheessa kiinnittää huomiota niihin toimintoihin, joista emme halua luopua, niin kentän verkottumisen kuin laatujärjestelmän edellyttämän sidosryhmätyön kannalta. Neuvottelupäivä kuuluu näihin perinteisiin. Johdon talviseminaari pidettiin 10. tammikuuta ja taideyliopisto oli luonnollisesti sen tärkein teema. Nyt on se hetki, jolloin toimintalinjojen ääriviivat alkavat hahmottua. Talviseminaarin osanottajat kävivät vilkkaan keskustelun esitetystä taideyliopiston strategiaperustasta. Erityisesti kansainvälisyyden teema kirvoitti esiin puheenvuoroja. Kolmen yliopiston hallituksen jäsenet työstivät ajatuksia eteenpäin perjantaina 13. tammikuuta yhteisessä työpajassa. Nämä ponnistukset tähtäävät siihen, että ministeriölle voidaan 17. helmikuuta esittää perustellut ehdotukset, joiden pohjalta käydään toukokuun yhteiset tulosneuvottelut taideyliopiston strategisista linjauksista ja rahoituksesta. Tässä maistiaisina missio- ja visioehdotelmat (tilanne ennen 13.1. työpajaa): ”Taideyliopisto kehittää yksilön ja yhteisöjen kuvittelukykyä, taitoja ja hyvinvointia vaalimalla taiteen ja tutkimuksen vapautta ja perinteitä sekä haastamalla olemassa olevia instituutioita.”
Gustav Djupsjöbacka
4
AJASSA
Jaettua Ajantasaisia terveisiä Kambodzasta
Annamari Heikkilä aloittaa opintopsykologina
Musiikkikasvatuksen aineryhmän kolmetoistahenkinen delegaatio aloittaa tammikuussa 2012 kulttuuriyhteistyö- ja koulutusprojektin Kambodzassa kolmessa musiikkipainotteisessa lastenkodissa. Kolmiviikkoisen vierailun päärahoitus tulee Ulkoministeriöltä ja sen puitteissa tehdään yhteistyötä Suomi-Kambodza -seuran kanssa. Vierailujen aikana Sibelius-Akatemian maisteriopiskelijat opettavat suomalaista lauluperinnettä, esiintyvät ja opiskelevat khmermusiikkia yhdessä kambodzalaisten lasten kanssa. Projektin valmentautumisopinnoissa perehdytään mm. maan poliittiseen historiaan ja kulttuuriin, khmer-musiikkiin ja tanssiin sekä kommunikaation etikettiin ja kasvatuseettisiin kysymyksiin. Retkikunta lähti kohti Kambodzaa keskiviikkona 4.1.2012 ja välittää matkatunnelmiaan osoitteessa www.siba.fi/kambodza.
Annamari Heikkilä aloittaa tammikuussa Sibelius-Akatemian opintopsykologina. Vastaanotolle ovat tervetulleita opiskelijat ja opettajat minkä tahansa ajankohtaisen ongelman kanssa. Vastaanotolla pohditaan yhdessä esimerkiksi opiskelua, jaksamista, omia tavoitteita, jännittämistä, muusikkoutta tai muuta, mikä mietityttää. Keskustelut ovat luottamuksellisia ja opiskelijalle ja henkilökunnalle maksuttomia. Heikkilä on ollut alusta alkaen mukana kehittämässä opintopsykologisia palveluita Suomessa ja työskennellyt Helsingin yliopiston opintopsykologina vuodesta 1999. Hän opiskelee kognitiiviseksi psykoterapeutiksi ja soveltaa työssään terapiatyöskentelyssä käytettäviä menetelmiä. Vastaanotto on tiistaisin 17.1.2012 alkaen Musiikkitalossa klo 9-12 tilassa S4108. Ajanvaraus sähköpostitse: annamari.heikkila@ helsinki.fi tai puhelimitse 050 595 2973.
5
AJASSA
Teksti ja kuva: KAROLIINA PIRKKANEN
Festarilla duunissa Sibafest käynnistyy nyt jo neljännen kerran 27.1.2012. Mukana menossa esiintyjinä on karkean arvion mukaan lähes 500 sibalaista. Diplomiinsinööri, Arts Management -opiskelija Katariina Nybergin tehtävänä on huolehtia Sibafestin aikana järjestettävien Opera Spaghetti -illallisten tuottamisesta. Festaripöydän kattaus on runsas ja tarjoilu viimeistä silausta varten valmis.
O
suunnittelee ottavansa myös sosiaaliset mediat haltuun Opera Spaghetti-herkkuja markkinoidessaan. - Twitter-tili ja Facebook-tapahtuma - esimerkiksi palautteen antaminen näitä reittejä voisi olla mahdollista, kaavailee Nyberg. Opiskelijalle festivaaliorganisaatiossa urakointi antaa paitsi opintopisteitä ”projektimappi Ö:hön”, myös tuntuman kokonaisen projektin käsittelyyn alusta loppuun. - Samalla opin omasta työskentelytavastani, omasta tyylistäni esimerkiksi tehdä muistiinpanoja. On mahtavaa että heti ensimmäisenä opintovuonna täällä pääsee suoraan kiinni käytäntöön vaikka työlästäkin toki on ollut, Nyberg kertoo. Mihin Nyberg sitten itse suuntaisi festivaalin tiimellyksessä? - Käyttäisin ilman muuta hyväkseni sen, että nyt lyhyessä ajassa voi noukkia konsertteja Musiikkitalon joka salista ja tutustua niihin tiloina. Päätöskonserttiin taidan ainakin mennä!
pera Spaghetissima á la Sibafest on jo aiemmilta festareilta tuttu Show&Dinner -konsepti, jossa illallisella istujat yllätetään eri tavoin sekä suun kautta nautittavilla että musiikillisilla herkkupaloilla. Kuoroihmisenä Katariina Nyberg tarttui tilaisuuteen kun tuottajatukea aineryhmästä kyseltiin. Nyt harjoitukset ovat käynnissä ja H-hetki lähestyy. Opera Spaghetissima á la Sibafest -esityksiä on festarin aikana kaksi. Eikä siitä sen enempää - ohjelma olkoon salaisuus josta saavat tuta vain paikan päälle tulijat. Nopealla aikataululla on edetty mutta tuottajaa ei kuitenkaan jännitä. - Viihdyn tietynlaisessa takapirun roolissa ja voin olla hyödyksi heti, kun produktiossa on jotakin isompaa kysymistä tai tehtävää. Parhaimmillaanhan tuottajan tehtävä on mahdollistaa taide ja vetää huolet pois kaikesta siitä mikä ei liity itse taiteen tekemiseen. Matkan varrella Nyberg on törmännyt muun muassa luokkavarausten kiemuroihin (joiden järjestelyistä diplomi-insinöörin koulutuksella paljonkin näki parannettavaa), ja talon konkareiden tilojentuntemus tuli tarpeeseen. Kokonaisuudessaan ”spagettien” järjestelyissä kaikki on sujunut hienosti. Tietojärjestelmiä TKK:lla opiskellut nuori nainen
Tulossa ennätysfestari Sibafestin lippujen ennakkomyynti on tähän mennessä sujunut ilahduttavan pirteästi. - Jo tässä vaiheessa voidaan sanoa, että useat tapahtumista tulevat olemaan loppuunmyy-
6
AJASSA
tyjä. Esimerkiksi Musiikkitalon konserttisalin konsertit tulevat olemaan kutakuinkin täysiä. Toki on edelleen niitäkin konsertteja, joiden lipunmyynti on käynnistynyt turhan hitaasti, kertoo festivaalin tuottaja Hans Tinell. Edellisiin Sibafesteihin verrattuna lippujen ennakkomyynti on silti aivan uudella tasolla. n
www.siba.fi www.facebook.com/sibafest
Sibafestillä vapaalippukiintiöt sibalaisille • Sibelius-Akatemian opiskelijoilla ja henkilöstöllä (voimassa oleva opiskelijakortti tai kausikortti) on vapaa pääsy SibeliusAkatemian tiloissa järjestettäviin konsertteihin, jollei toisin ilmoiteta. Vapaaliput saa lipunmyyjältä tuntia ennen konsertin alkua eikä niitä voi lunastaa ennakkoon.
Aterimet valmiiksi! Katariina Nyberg kattailee yllätyksellistä illallispöytää festivaalitunnelmissa.
Opiskelijoiden ja henkilöstön vapaalippukiintiöt • konserttisalien konsertit (Musiikkitalon konserttisali ja Sibelius-Akatemian konserttisali): 100 lippua • Musiikkitalon pienet salit: 50 lippua (sisältää Perhepäivän), paitsi Organo 30 lippua ja klubi 30 lippua • Opera Spaghetissima à la Sibafest -tapahtumaan ei ole tarjolla vapaalippuja • Klubi: Honey B & T-Bones ei ole tarjolla vapaalippuja
7
AJASSA
Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN Kuva: HARRI KUUSIJÄRVI
Kilpaillessakin kiinni omassa muusikkoudessa Sibassa vuodesta 2006 opiskellut Harri Kuusijärvi kävi kilpailemassa espanjalaisessa Arrasate Hiria -kilpailussa, joka on merkittävimpiä harmonikkamittelöitä maailmassa. Mies palasi kotiin toinen palkinto taskussaan. Opettajan kannalta kilpailuun valmistautuminen voi toimia vaikkapa kenraalina tutkintoon, toteaa pianonsoiton lehtori Jussi Siirala. Mitä ihmeen mieltä muusikon on kilpailla?
M
Kilpailu ei siis ole itsetarkoitus, mutta voi olla hyvä piristys opiskelumotivaatioon. Kilpaileminen on myös joskus terveellistä itsensä alttiiksi asettamista, Siirala muistuttaa.
ikä saa muusikon kilpailemaan? Siihen on yhtä monta vastausta kuin muusikkoakin. - Musiikin alalla kilpailussa on aina mukana tietty kyseenalaisuus: miten verrata hyvinkin erityyppisiä esityksiä ja tulkintoja? Arvostelumarginaalit ovat todella pienet eikä kilpailumenestyskään muuta konkreettisesti juuri mitään. Silti kisoista saa paljon ja tottakai tunnustuksella on oma merkityksensä. Toisaalta koetan jättää sen siihen - ei pidä antaa kisoille liikaa painoarvoa. Tärkeintä kuitenkin on prosessi ja se, mitä saa puristettua itsestään irti valmistautumisvaiheessa. Rento asenne ja ote kilpailuihin on paikallaan myös Jussi Siiralan mielestä. Katse eteen vaikka menestystä ei juuri nyt tulisikaan. Jo itse valmistautuminen on oppimisprosessi josta on hyötyä. - Kilpailu muodostaa tavoitteen, joka opettaa valmistamaan usein varsin laajan ohjelmiston mahdollisimman valmiseen kuntoon tiettyyn ajankohtaan mennessä. Tärkeää kilpailuihin osallistuessa on muistaa, että kilpailun lopputulos ei ole koskaan objektiivinen totuus soittajien keskinäisestä paremmuudesta (toisin kuin esim. urhelukilpailuissa), vaan kysymyksessä on aina yhden tuomariston senkertainen näkemys kuulluista esityksistä.
Kilpailut kenraaliharjoituksena Miksi ihmeessä muusikko sitten haluaa kilpailla - kun jännittää niin valtavasti, hermoilee ja työmääräkin voi olla aikamoinen? Kuusijärvelle vastaus ei ole ihan yksiselitteinen. Toisaalta hermot ovat koetuksella, toisaalta kisailu tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua ja saattaa viedä muusikkoutta harppauksin eteenpäin. - Kilpailu on tilaisuus tavata eri taustoista tulevia kollegoita, peilata omaa osaamistaan kansainvälisellä tasolla ja nauttia tunnelmasta. Työskentelymotivaation ja instrumentin opiskelun kannalta se on myös hyvä välietappi. Soittimesta riippumatta kilpailussa pitäisi päästä vain ”irti tilanteesta”, esiintyä oman tason ja oman musiikin mukaisesti. Kilpailu ei ole kuitenkaan päätä mitään, vaan opiskelu jatkuu. Opiskelupaikka tuo tietynlaista turvaa kilpailuprojekteille; valmistautumiseen voi satsata tavalla, joka on ehkä haastavampaa opintojen jälkeen. Kilpailu vie myös opettajan näkökulmasta opiskelijan ja muusikon kehitystä eteenpäin monella tavoin.
8
AJASSA
Harri Kuusijärvelle kilpailut ovat verkostoitumistapahtuma
mahdollisille kommelluksille voi ehkä hymähtää tai nauraakin. - Omista kokemuksistani pianokilpailuissa tulee mieleen esimerkiksi seuraava tapaus Maj Lind kilpailujen orkesterifinaalista vuonna 1968: Soitin Beethovenin C-duurikonserton. Kuunnellessani konserton varsin pitkää alkusoittoa kuulin ensimmäisetä riviltä erään nyt jo edesmenneen pianistin kovaäänisen kommentin: ”tuo poika vaikuttaa kyllä erittäin hermostuneelta”. Arvata saattaa, että lavalle kuultuna moista lausahdusta oli vaikea pitää kannustavana, muistelee Siirala. Kuusijärvi muistelee viimeisintä menestyksekästä kilpailuaan Espanjassa lämmöllä. - Edellisistä kilpailuistani on aikaa, mikä toi matkaan omanlaisen jännityksen. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen hyvä tunnelma! Se lienee tärkeintä - kilpailuissakin. n
- Kilpailuun osallistuminen voi olla hyvää valmennusta ja harjoitusta tulevia tutkintoja varten. Kilpailutilanne on myös hyvä hermojen hallinnan ja keskittymiskyvyn mittari: jos pärjää stressaavassa kilpailutilanteessa, on hyvät mahdollisuudet selvitä myös muusikon uralla vastaan tulevista moninaisista esiintymisen haasteista. Musiikkimittelöissä piste-erot ovat pienet, joten mikä kilpailut sitten ratkaisee? Ehkä jonkinlainen kokonaiskuva, Kuusijärvi tuumaa. Kilpailuprosessin tiimellyksessäkin hän vihjaa, että omasta muusikkoudesta ei kannata tinkiä. - Homma lähtee musiikista, omasta muusikkoudesta ja omasta tavasta ja halusta toteuttaa itseään.
Kilpailumuistot mukana muusikon matkalla Kisamatkoilla siis verkottuu, oppii uutta itsestään, kollegoista ja musiikista. Jälkeenpäin
9
AJASSA
Teksti ja kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN
Verkkolinjat tuovat mestarit naapuriluokkaan TV-ruudulta näkyy ja kuuluu luennoitsija Patinka Kopecin mistä tahansa luokkahuoneesta tuttu pyyntö: tulkaa nyt istumaan lähemmäksi opettajaa. Tänä tammikuisena iltapäivänä erona on, että tällä kertaa ope istuu Manhattanilla, opiskelijat Musiikkitalossa. Siban lehtorit Henriette Rantalaiho ja Päivyt Meller seuraavat kokoushuoneessa parinkymmenen viulupedagogiaopiskelijan kanssa opetustuokiota yli Atlantin.
Päivyt Meller on tehnyt eräänlaista pioneerityötä etäluentojen suhteen Sibelius-Akatemiassa. Kauas on tultu 1990-luvulta. - 16 puhelinlinjaa ja joukko viuluentusiasteja pienessä HPY:n kopissa. Viive oli melkoinen, ahdastakin oli, mutta antoisaa. Ja se tunne, kun viulut viritettiin ensimmäisen kerran Atlantin yli!, hän muistelee ensimmäisiä etäluentoja Manhattan School of Musicin viulumestari Pinchas Zukermanin kanssa. Vuonna 2012 Siban viuluopiskelijat pääsevät mestarioppiin jo huomattavasti paremmin etäyhteyksin. Mellerin ominta aluetta ovat mestarikurssit ja pedagogiset luennot, joita järjestetään Sibelius-Akatemian viulisteille keväällä 2012 neljä: kolme pedagogialuentoa ja Zukermanin mestarikurssi suoraan New Yorkista M-talolle. Joitakin asioita vielä 2010-luvullakin on linjojen, ruutujen ja kaapeleiden kautta opettavan muistettava. Yhteyksissä on edelleen viivettä, toisen päälle ei voi puhua mutta noin näppituntumalta olo on silti kuin samassa luokassa oltaisiin.
pitkin, mutta kaikkien musiikillisten detaljien käsittelyyn yhteyksien laatu ei useinkaan vielä taivu. Pienistäkin istunnoista voi kuitenkin saada paljon irti ja esimerkiksi samalle viikolle tuoda opettajiksi mestareita vaikka mistä kolkasta maailmaa, Meller huomioi. Hän haaveilee, että tulevaisuudessa etäluennot ja mestarikurssit olisivat Sibankin opetuksessa arkipäivää. Toistaiseksi teknisten valmiuksien luomiseen menee vielä turhan paljon resursseja, sillä mestarikurssien välittämiseen sopivat yhteydet on rakennettava kerta kerralta uudelleen. Tilausta kuitenkin on: opiskelijat ovat kiinnostuneita ja ideoita löytyy. Ja vakituiset tilat ja laitteistot häämöttävätkin näköpiirissä. - Tietysti etäluennot voidaan myös tallentaa ja tarjota verkossa jälkikäteen, mutta tällöin menetetään vuorovaikutteisuus. Etäluentojen avulla opiskelijat voivat, sen sijaan että vaikka lukisivat pedagogiaoppaan kannesta kanteen, myös nähdä menetelmiä käytännössä ja esittää kysymyksiä.
Kaukokohtaamiset osaksi opetuksen arkea
Omaan opetukseen uutta puhtia - etänä Syksyllä 2012 toteutettava jazz-viulisti Mark O'Connorin pedagogialuento on yksi esimerkki siitä, minkälaista lisää etävierailut tarjoavat Siban omaan pedagogiaopetukseen. - Tapasin O'Connorin tämän esiintyessä
Etäluennoista on hyötyä monella tasolla. Itsensä näkee jatkuvasti ruudulla ja omaa tekemistä on mahdollista analysoida reaaliaikaisesti. - Tekniset seikat välittyvät hyvin linjojakin
10
AJASSA
jazzklubilla New Yorkissa. Tutustuin hänen oivaltaviin pedagogisiin ajatuksiinsa ja siitä kehittyi ajatus etäluennosta. Pedagogian ala menee eteenpäin koko ajan ja järjestämällä etäopetusta voidaan seurata uusia tuulia lähes reaaliaikaisesti. Lähtökohtaisesti pitää aina ensin kysyä, mitä opiskelija tältä opetukselta saisi - kenestä hänelle olisi hyötyä. Ei siis "teknologiaa teknologian vuoksi". Meller huomauttaa, että toistaiseksi etäluentoja ei vielä hyödynnetäkään tarpeeksi. Kokonaisuus lähtee yksilöistä ja etä- kuten minkä tahansa mestarikurssin järjestäminen tarvitsee aktiivisen puuhamiehen tai -naisen. - Ideat jäävät ideatasolle ellei niitä ala aktiivisesti ajamaan. Tiedän, että muissakin aineryhmissä kiinnostusta etäluentoihin on. Pois vain epävarmuus ja rohkeasti eteenpäin asiaa selvittelemään, hän kannustaa. Ja miksikäs ei. Kaukoluennot muualle maailmaan tarjoavat mahdollisuuden paitsi tuoda
mestareiden osaamista kotiluokkiin, myös viedä Sibelius-Akatemian tietotaitoa eri puolille maailmaa: kiinnostusta meidänkin osaamistamme kohtaan kyllä on ja kumppaneita löytyy. - Esimerkiksi Zukermanin saaminen tänne etämestarikurssia pitämään vaati kyllä hurjan määrän sähköpostia mutta katsoisin sen silti vaivan arvoiseksi. Opettajana itsekin saan jokaisesta seuraamastani kurssista inspiraatiota ja uutta intoa, Meller summaa. n
”Tilausta etäluennoille on: opiskelijat ovat kiinnostuneita ja ideoita löytyy. Pois vain epävarmuus!”
11
Up-to-date AJASSA
Text and image: KAROLIINA PIRKKANEN
Headphones help in an open office Are you working in the middle of a busy street, or are you in need of a new kick to get you through the working day? The Initiative Committee of the Academy heard the pleas of the employees in cubicles and will acquire headphones or ear defenders for those who want them. Senior Advisor Hanna Hakala uses her headphone to listen to Finnish artists Erin and Emma Salokoski.
D
to help out a colleague when you’re familiar with the subject matter, Hakala says. Headphones and ear defenders are useful, if you can distance yourself from the outside noise by using them. But what if you’re just visiting an open office? Then the headphones may sometimes be a sign: ”Please do not disturb. I’m concentrating.” When visiting in an open office it’s good to remember that there might be also other people listening than just the person you’re talking to. So it may not be the best idea to start blabbering the minute you step through the door. n
uring her time in the Academy, Hakala has worked in a shared office and in the T-building’s service desk, where, at times, the traffic was like in the middle of a freeway and concentrating required superhuman efforts. For a cubicle worker music from headphones can create a feeling of much needed privacy and even increase work flow. As Hakala enjoys the work community, she uses her headphones not for isolation but for keeping her work flow up during gray moments. - I ordered headphones for myself provided by the Initiative Committee simply because they were made available. I primarily use them for energizing myself by listening to my favourite music.
Make a difference - make an initiative!
To find your ways in the open office
• Initiatives are used to improve the work and work environments of everybody in the Academy • Any member of the staff or the students of Sibelius Academy can make an initiative • Initiatives are handled by the Initiative Committee, which has members from the student union, teaching staff and administration • From 2008 to 2011 there were a total of 157 initiatives. Most initiatives (43%) were made by students. Most of the initiatives were about the Academy’s premises. • An idea, also found from the initiative pile, launched a digital newsletter in last autumn, and in spring 2012 the academy will for example implement an initiative about loanable umbrellas • More initiatives and a link to the initiative form on Intro at /intro.siba.fi/web/aloitetoimikunta
Many of Hakala’s colleagues work in open offices. Sometimes the concentration and work flow may suffer from the surrounding noises. You may have to learn to schedule your own work by learning when the surrounding cubicle or your own cubicle is not overrun by other people: larger projects and other work that needs concentration might have to be delayed until the rush time has passed. Hakala is now working on the 5th floor of the T building where the environment is not as loud as at the service desk. - It’s not entirely quiet here either, the printers make noise, the electrical equipment hum - but students rarely visit us. One thing an open office is good at is that when your colleagues are working on the same project as you, you are more up-to-date with the project and it’s easier
12
AJASSA
13
NÄKYMÄ
Teksti: ELINA LAAKSO Kuva: KAROLIINA PIRKKANEN
Ajatusmyllyssä taideyliopisto Joulun alla pidetty kolmen tilaisuuden sarja KOLME – TOISTA – TAIDE käynnistyi Musiikkitalon auditoriosta maanantaina 12.12. Pari tusinaa taideyliopistoaktiivia opiskelijaa, opettajaa ja johdon edustajaa kokoontui pohtimaan, mitä, missä, milloin, miksi, miten. Keskustelua kannattelivat erityisesti opiskelijoiden tuoreet ajatukset. Tähän on koottu osa illan keskeisiä mietteitä järjestystä vapaasti muunnellen. Yhdessä ja erikseen
tyisalueen prosesseille. Olemme rakentamassa moMikä yhdistää kaikkia nialaista, itsenäisten taiteiden yliopistoa, jossa mahTaideyliopisto avaa kolme dollistetaan vuorovaikutus eri tulokulmaa yhteen. aikaisempaa paremmin. On Yhteistä on paljon, sellaistärkeää, ettemme oleta toitakin, mitä joka tapauksen motiiveja vaan opettesessa tehdään yhdessä: valemme ja opimme oikeasti losuunnittelua ei kukaan tuntemaan saadaksemme tee yksin. Mahdollisuus pintaa syvemmällä olevat myös sekoileviin projekmahdollisuudet esille. teihin paljastaa muista ja Taiteiden välisen maailitsestäkin uusia piirteitä. man ajatteluprosessit ovat Vapaus yhdistää. Taikiinnostavia: olla oopperateilijan vapaus syntyy siilaulaja, joka osaa näytellä tä, kun on taidot ja kyky – rakentaa punk-henkinen ymmärtää rajojen antamia multitaideteos – kokea jomahdollisuuksia. Toisaaltain maagista: kuvaa, satapäita vapaa ei voi olla, kun nen orkesteri ja tanssijoita on jo pienenä nähnyt ja – kuulla ja nähdä tuubankokenut elämyksen ja hasoittajan ja valosuunnitte- Kuvataideakatemialaisten joulukuusi luaa tehdä suurta taidetta. lijan klikki – saada ylioppilas- mallia 2011 Mutta se, jolla on kyky osata kunnan juhliin hyvät valot. rajata ja keskittyä johonkin, voi käyttää vapautta hyväkseen. Aina tulee olemaan taiteilijoita, jotka haluavat tehdä eniten yksin. Silti kaikille on hyväksi tehdä Taiteessa taito ratkaisee. Ja taito on ruusekä yhdessä että erikseen. Eivätkä kaikki tule temiillista. Taidon syntyminen on hidasta ja kemään poikkitaiteellista työtä. Vapaamuotoisia vaatii paljon toistamista. Jotta tiedetään, mitä kontakteja on tärkeää olla, että ihmiset voivat tukannattaa toistaa, on voitava yrittää, kokeilla, tustua toisiinsa ja inspiroitua toistensa osaamiseserehtyä, onnistua. Opiskelija ei ole vastaanta. Tietynlainen ennakkoluulottomuus on pääoma. ottaja vaan dialogissa opettajan kanssa niin, että molemmat saavat. Suurin uhka on se, että Opittavaa on paljon, kun vahva itsetekemitaidon ja sen harjaannuttamisen ruumiillisuus nen ja individualismi on vallalla. On onnistuttava unohtuu ja sen myötä ajan ja tilan tarve. n kunnioittamaan ja antamaan arvo jokaisen eri-
14
KOETTUA
Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN Kuva: KAREN JOHNSON
Hancock kutsui sibalaisia Vuosittainen Hancockin Finlandia Universityn Sibelius Academy Festival kutsui viime syksynä monikulttuurista joukkoa. Reissussa ainoana suomalaisena matkassa oli Nordic Master-ohjelmassa maisterintutkintoaan suorittava Charlotta Hagfors. Suomi on Michiganissa kova sana! Hagforsin, Emilia Amperin, Jullie Hietland Jensenin ja Johanna Adele Jussin muodostama monikulttuurinen kokoonpano Blink esiintyi neljässä konsertissa. Ameriikan raitilla Hiski Salomaa on hitti edelleen. - Minulle oli huikea kokemus esittää kaivosmiesten laulu juuri tuolla seudulla, kuulijoina iäkästä yleisöä jonka taustalta varmasti mainareitakin löytyy. ”Aito suomalainen” Hancockin kaupungin kaduilla myös kiinnosti paikallisia. Selvästi oppi ainakin sen, miten tärkeä osa identiteettiä musiikki onkaan! Jäi hyvä mieli että sai tarjota yleisölle musiikkia, jota he eivät muuten juuri varmasti kuulisi. Oli hämmentävää huomata, että esimerkiksi Hiski Salomaan musiikkinsa elää siellä vahvasti ja on ikäänkuin yhteistä omaisuutta. Siinä mielessä oli kuin aikamatka jonnekin 1920-luvulle, Hagfors tuumii. Kymmenen päivän matkaan mahtui konserttien lisäksi myös kouluvierailuja, ohjelma oli melko tiukka ja improvisointikykyäkin tarvittiin. - Jätimme jälkeemme muun muassa idean siitä, että festivaaleille sibasta tulevat esiintyjät voisivat käynnin yhteydessä järjestää myös esimerkiksi työpajoja, Hagfors kertoo. n
Esiintymään Sibelius Academy Festivalille USA:han! • Yhdysvalloissa, Hancockissa Michiganin osavaltiossa, järjestetään syyskuun lopussa 2012 Sibelius Academy Festival jo 14. kerran. Tämän vuoden festivaalille haetaan kahta esiintyjäryhmää (yhteensä 4-6 opiskelijaa) Sibelius-Akatemian aineryhmien edustamista musiikinlajeista. • Valintakriteereinä ennen kaikkea musiikin korkea taso ja sen sopivuus laajalle kohderyhmälle. Esiintyjiltä toivotaan yleisökasvatushenkisyyttä. Lopullisen valinnan tekee festivaalin järjestäjä Finlandia University Sibelius-Akatemian esityksen perusteella. Järjestäjät maksavat matkat, majoituksen ja ylläpidon, esiintymispalkkioita ei makseta. • Vapaamuotoiset hakemukset tulee toimittaa sähköpostitse pe 10.2. mennessä osoitteella hans.tinell@siba.fi Hakemusten tulee sisältää: Esiintyjien yhteystiedot, esiintyjän/esiintyjäryhmän CV, Ohjelmaehdotus, musiikkitiedosto (tai linkki tiedostoon) • Lisätietoja: www.finlandia.edu, tuottaja Hans Tinell, 040 7104 318, htinell@siba.fi
15
KOETTUA
Teksti ja kuva: TIINA MYLLÄRINEN
Sävellyskurssilla Saksassa Tiina Myllärinen kävi Saksassa mestarikurssilla osana SibeliusAkatemian ABAM-yhteistyötä.
O
teeriksi, sillä joko ne olivat kokonaan saksaksi, tai englanniksi oli käännetty vain hyvin lyhyitä tiivistyksiä. Luennon pitäjät olivat säveltäjiä ja musiikintutkijoita, ja itse en voinut olla ihmettelemättä ja harmittelematta, miksei Rihm itse puhunut musiikistaan. Hän istui yleisössä kuuntelemassa, ja joskus vain lopuksi saattoi kertoa muutaman anekdootin. Olisi ollut paljon hyödyllisempää kuulla Rihmiltä sävellysten lähtökohtiin ja tekniikkaan liittyviä asioita. Tämän ymmärsin kuitenkin kulttuurieroksi; opin että Saksassa tehdään näin osoittamaan kunnioitusta kyseistä säveltäjää kohtaan. Iltaisin oli konsertteja, joissa soitettiin lähinnä Rihmin musiikkia, mutta joskus myös muita saksalaisia mestareita; Mahleria, Brahmsia tai Schumannia. Paikallisen korkeakouluorkesterin konsertissa kuulimme yllättäen myös Sibeliuksen viulukonserton, mikä sai itsessäni aikaan pienen odottamattoman sentimentaalisuuden tunteen. Konserteista mieleen jäivät erityisen hyvin kaksi loistavaa ensemble recherchin konserttia, sekä intiimi Morgenstern Trion konsertti. Festivaalin aikana kuulimme yhteensä 30 Rihmin teosta, ja oli kiinnostavaa tutustua hänen tuotantoonsa paremmin, sekä kuulla kuinka erilaisia teokset keskenään välillä olivat. Jotkin teokset ovat täysin tonaalisia, kun toisten teosten musiikki on massaista ja dissonoivaa. Myös teatterillisuutta ja huumoria löytyy. Tämän tyyppinen yhdeltä säveltäjältä löytyvä tyylien kirjo on harvinaisempaa Suomessa, ja olisi hyvin terve-
sallistuin marraskuun lopulla reilun viikon mittaiselle ”Brücken” -festivaalille ja sen yhteydessä järjestetylle mestarikurssille Pohjois-Saksassa Rostockissa. Kurssille osallistui 19 sävellysopiskelijaa eri ABAM -korkeakouluista (ABAM –Association of Baltic Academies of Music); Suomesta, Ruotsista, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Puolasta ja Saksasta. Opettajana mestarikurssilla toimi yksi Saksan nykymusiikin suurimmista nimistä, Wolfgang Rihm. Normaalipäivän ohjelma alkoi kahden tunnin mestarikurssilla. Rihm oli tarkkasilmäinen ja –korvainen opettaja. Hän ei opetuksessaan kuitenkaan juurikaan tarttunut yksityiskohtiin, vaan puhui yleisemmin asioista, kuten muodosta, teoksen lähtökohdista tai käytännön toimivuudesta, sekä halusi herättää keskustelua oppilaiden keskuudessa. Hän halusi myös sanoa kaikille jotain positiivista ja kannustavaa. Mestarikurssia päiväohjelmassa seurasi lounastauko ja usein luento Rihmin musiikista. Luentojen sisältö jäi kuitenkin meiltä ei-saksankielisiltä opiskelijoilta hieman mys-
Heti alusta asti kävimme pitkiä keskusteluja musiikista, ja loppuajasta tutustuttuamme paremmin keskustelut olivat käynnissä jo aamupalalla 16
KOETTUA
kurssin ehdottomasti suurimpia anteja oli tutustuminen muihin opiskelijoihin. Heti alusta asti kävimme pitkiä keskusteluja musiikista, ja loppuajasta tutustuttuamme paremmin keskustelut olivat käynnissä jo aamupalalla ja jatkuivat aamun tunteihin saakka. Kaikilla oli hyvin erilaiset lähtökohdat ja näkemykset, joten ajatustenvaihto oli hyvin avartavaa ja rikasta. Olin iloinen tutustuessani niin moneen nuoreen lahjakkaaseen säveltäjään, ja yhteydenpito on jatkunut kurssin jälkeenkin. Kaiken kaikkiaan kurssilla olo antoi valtavasti energiaa, ideoita ja inspiraatiota, ja totesin jälleen kerran kuinka tärkeää on välillä päästä pois omista tutuista ympyröistään, ja kuulla mitä muualla tehdään. n
tullutta tännekin. Kolmena päivänä kuulimme omia ja muiden sävellysopiskelijoiden teoksia paikallisten opiskelijoiden soittamana. Oma teokseni Squarcio ensemblelle kantaesitettiin heti ensimmäisessä opiskelijakonsertissa ensimmäisenä numerona. Soittajien pienestä jännittämisestä ja harjoitusten organisaatiovaikeuksista huolimatta esitys oli hyvä. Koska teokseni harjoitukset, esitys ja oma vuoroni mestarikurssilla olivat ohi jo kolmantena päivänä, loppuajan saatoin nauttia konserteista, oppimisesta ja kansainvälisestä ilmapiiristä ilman jännittämistä ja kiireettä. Vapaa-aikanamme kävimme tutustumassa kaupungin vanhaan osaan tai kävimme syömässä ja istumassa kahviloissa. Yksi
Rostockin satamassa matkalla hostellille
17
SAY
Teksti: NIILO TARNANEN
Yömietteitä taideyliopistosta
T
silti paremmat lähtökohdat yhteiseen dialogiin ja päätöksentekoon keskenämme kuin vaikkapa kullakin erikseen opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten kanssa? Ja ennen kaikkea, emmekö voisi oppia erilaisuudestamme jotakin? Sen sijaan, että kääriytyisimme omiin vuosisataisen perinteen poteroihimme, meidän kannattaa nyt kyseenalaistaa itsemme. Keitä me olemme, miksi me teemme tätä? Mikä meidät yhdistää muihin, mikä erottaa? Mitä on musiikki? Kuten Oskari Nokso-Koivisto tapaa kysyä, miksi aikuinen mies menee joka päivä moneksi tunniksi koppiin huutamaan? Väitän, että se, joka osaa vastata, on löytänyt musisoinnin ytimen. Itse olen vielä aika kaukana siitä. Puhutaan kolmesta erillisestä akatemiasta, jotka itsenäisesti päättävät kukin omasta taiteenalastaan. Hyvä näin. Silti monessa kohtaa joudumme etsimään yhteisiä käytäntöjä – tai perustelemaan erilaiset käytännöt. Näen tämän mahdollisuutena. Uskon, että eri akatemioiden hallinnollisia ja opetusjärjestelyitä vertailemalla saadaan paljon uusia ideoita siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin: yksinkertaisemmin, selkeämmin ja käytännöllisemmin. Tänä vuonna moni asia muuttuu, joten muuttakaamme niitä parempaan suuntaan. Tätä hommaa ei kannata hoitaa huitaisten, vai pohtia ihan kunnolla, mitä kaikkea voisimme tehdä paremmin. Kaikki toiveet, pelot, ideat ja epäilyt kannattaa nostaa keskusteluun juuri nyt, koskivat ne sitten taideyliopistoa tai ihan jotain muuta. Älkää jääkö yksin miettimään, vaan jutelkaa kuppiloissa, ottakaa kantaa introssa, radikalisoitukaa! n
aideyliopisto on toistunut aiheena Äänenkuljettajan kirjoituksissa jo jonkin aikaa. Alkanut vuosi ei varmaan muuta tilannetta merkittävästi. Kirjoitan tätä tekstiä yöllä, sillä ensimmäisinä kahtena viikkonani SAY:n puheenjohtajana päivät ovat kuluneet taideyliopistoon ja etenkin sen tulevan ylioppilaskunnan perustamiseen liittyvien asioiden parissa liiankin joutuisasti. Miksi jaksan kirjoittaa puhkikuluneesta aiheesta vielä iltapuhteina? Siksi, että nyt on tilaisuus. Tilaisuus muutokseen, tilaisuus vuorovaikutukseen, tilaisuus oman itsemme syvällisempään ymmärtämiseen. Moni ajattelee, että taideyliopisto vain tulee, että otamme sen passiivisesti vastaan halusimme tai emme. Näin toki on – juridinen juna taitaa olla jo sen verran kovassa vauhdissa, että emmeköhän me sibeliusakatemialaiset vuoden 2013 alussa opiskele, opeta tai muuten työskentele uudessa taideyliopistossa. Mutta millainen taideyliopisto siitä tulee, sitä tuskin voi varmuudella sanoa kukaan. Poikkitaiteellinen puuhamaa, byrokraattinen järkäle, erillisten kuppikuntien toraisa kokoelma? Vai ehkä kuitenkin jotain ihan muuta? Edes taideyliopiston nimestä ei vielä tätä kirjoittaessani ole päätetty. Parempi olisi siis astua junan veturiin, kun vielä voi vaikuttaa siihen, mille asemalle se lopulta päätyy. Paljon riippuu siitä, miten asennoidumme liitoskumppaneihimme Kuvataideakatemiaan ja Teatterikorkeakouluun. Silläkin uhalla, että leimaudun idealistiseksi haihattelijaksi, kysyn, miksi taiteilija ei ymmärtäisi toista taiteilijaa? Taidealojen välillä (ja sisällä) on toki merkittäviä eroja ajattelutavoissa, mutta eikö meillä ole
18
Ilmoittautuminen Sibelius-Akatemian kolmanteen maisteri- ja tohtoripromootioon 1.–3.6.2012 on meneillään Ilmoittautumisaika päättyy 31.1.2012. Kaikkien promootioon osallistuvien tulee ilmoittautua 31.1.2012 mennessä. Ilmoittautuminen on sitova. Lue lisää promootiosta ja ilmoittaudu: www.siba.fi/promootio2012
Anmäla dig nu till promotion 2012! För tredje gången arrangerar Sibelius-Akademin magister- och doktorspromotion 1–3 juni 2012 i Musikhuset. Anmälan ska göra senast den 31 januari 2012 och den är bindande. Läs mer och anmäl dig: www.siba.fi/sv/web/promootio2012
Registrate in Conferment Ceremony by the end of January 2012! The conferment is an event for all graduates holding a Master's or doctorate obtained at the Sibelius Academy before the conferment and after the previous conferment. The conferment ceremony will be held in June 2011 and You should register by 31 January 2012. The registration is binding. More information and the registration form at www.siba.fi/en/web/promootio2012