AJASSA
”Väärissä käsissä” musiikin avulla voi myös voimistaa fyysistä kipua”
AJASSA
Aikuisopiskelijalla on joskus varaa olla kranttukin
Sibelius-Akatemia 15/2010–2011
Muistoja herättävät sävelet auttavat kuntoutumaan
APURI
Luokkavarausten periaatteet syksyksi 2011 täsmentyvät
15/ 2010–2011 Äänenkuljettaja on noin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Sibelius-Akatemian sisäinen tiedotuslehti.
SISÄLLYS
Alkusoitto
Äänenkuljettajan ilmestymispäivät kevätlukukaudella 2011: 12.1.2011, 26.1.2011, 9.2.2011, 9.3.2011, 23.3.2011, 6.4.2011, 20.4.2011 ja 18.5.2011. HUOM! Joistakin ennakkoilmoituksista poiketen lehti ei ilmesty 4.5.2011! Ota ajoissa yhteyttä tiedossasi olevasta juttu- ja uutisaiheesta viestintään (aanenkuljettaja@siba.fi, 040 710 9319). Pidätämme oikeuden olla julkaisematta pyytämättä lähetettyä aineistoa. Ohjeita ennalta sovittujen juttujen ja kuvien aikatauluista, käsittelystä ja kirjoittamisesta saa viestinnästä.
Oppia ikä kaikki!.............................................................................3 Ajassa
Elinikäisen oppimisen ajatus resonoi täydennyskoulutuksessa............................................4 ”Siitä hullu että tykkää opiskella”.............................................6 Uutta ammattikuntaa kasvattamassa....................................8 Apuri
Tulevan lukuvuoden tilavarausten pelisääntöjä valmistellaan...................................................................................9 Koettua
Käy kertomassa mielipiteesi Äänenkuljettajan jutuista Introssa (Ajassa -> Äänenkuljettaja). Voit äänestää mielestäsi parasta juttua ja osallistua keskusteluun. Toimitus Karoliina Pirkkanen Puh. 040 710 4319 aanenkuljettaja@siba.fi Taitto Karoliina Pirkkanen Käännökset Käännöspalvelu Kauriin Kääntöpiiri Kannen kuva Wilhelmiina-kuoron laulajat Raija Riikala ja Keijo Mattila antautuvat musiikin vietäviksi Kuva: Karoliina Pirkkanen
Painopaikka
Wilhelmiina-kuorossa soivat muistot................................. 10 Ajassa
Musiikki hoitaa: laboratorioista potilasvuoteiden äärelle........................... 13 Solo
There lives a little musician inside all of us...................... 17 SAY
Saippuakuplia............................................................................. 18
ALKUSOITTO
Oppia ikä kaikki!
Y
liopisto-opiskelu ja erityisesti musiikin opiskelu on alituista itsensä alttiiksi panemista, uuden oppimista sekä onnistumis- ja epäonnistumiskokemuksien vuorottelua. Mitä enemmän oppii omasta instrumentistaan, sitä enemmän huomaa, että opittavaa vielä on. Tämän ajatuksen toteaminen toi aivan uuden näkökulman omissa lauluopinnoissanikin. Ehkä tekniseen täydellisyyteen pyrkiminen ei ollutkaan yksinään tärkeintä, vaan oman persoonallisen ilmaisun löytäminen ja uuden oppimisen ilo. Epätoivoon ei ole syytä vajota, sillä asian voi kääntää toisinkin päin. Kenen muun päivätyössä voi olla varma, ettei vanhoja rutiineita tarvitse toistaa, sillä aina on käsissä jotain uutta opittavaa? Aina on jotakin mitä ei ole ennen soittanut tai laulanut, ja sen kautta voi löytää aivan uusia maailmoja ja ulottuvuuksia. Tietenkin on tärkeää hioa teokset niin, että lavalle voi mennä hyvin mielin. Liialliseen tyytyväisyyteen ei kuitenkaan muusikolla ole varaa. Mieleeni muistui ystäväni lausahdus ”tyytyväisyys on kehityksen loppu”. Pitkään olin eri mieltä, sillä eihän aina voi olla kaikkeen tyytymätön ja pitää joskus voida nauttiakin oman työnsä tuloksista. Mutta lauseessa taitaa sitten kuitenkin olla hiven totuuttakin. Vaikka yleisö nauttii esityksestä, muusikon mielessä kaihertaa se yksi tahti, jossa painotus olisi ehkä voinut olla lempeämpi, kiivaampi, kiihkeämpi tai surullisempi. Ensi kerralla tämä on saatava esiin. Toisaalta muutaman vuoden päästä sama teos on saman muusikon käsissä aivan erilainen, ja kyseisellä tahdilla on aivan uusi merkitys. Elämä muokkaa tulkintaa. Tulin töihin Sibelius-Akatemiaan vuonna 2004. Sen jälkeen on paljon muuttunut, ja kehityksen pyörä pyörii vinhasti. Monia erilaiset muutokset rasittavat, työtaakat ovat raskaita ja alati tulee uusia työvälineitä ja ohjelmia. Ympäriltä kuuluu lausah-
duksia kuten ”juuri kun edellisen opin niin nyt tuli jo uusi” tai ”tätä kokeiltiin joskus, ei se silloinkaan toiminut”. Kuitenkin kaiken keskellä meitä yhdistää tärkeä voima, musiikki, joka pitää koko Siba-laivan koossa. Harvassa työpaikassa tällaisten myllerrysten keskellä ihmiset jaksavat samalla tavalla kuin meillä. Ei tarvitse kuin astua yhteen saleistamme ja kuulla harjoittelua tai konsertteja ja henkiset akkumme latautuvat. Itse sanoin jo taloon tullessani, että mielelläni teen urakiertoa, jos sellainen mahdollisuus eteen tulisi. Mahdollisuus tulikin 6 vuotta myöhemmin, kun siirryin oopperatuottajan tehtävistä intendentiksi. Olin jo ehtinyt unohtaa mitä noviisina olo onkaan. Vaikka talo on tuttu, on joka tehtävällä omat yksilölliset piirteensä. Olisi helppoa pysyä tutuissa oloissa ja tehtävissä, mutta uuden oppiminen on sellainen rikkaus ja voimavara, ettei mahdollisuutta yksinkertaisesti voi jättää väliin. On suorastaan hauskaa voida sanoa, että ”hetkinen, tätä en suoralta kädeltä tiedäkään, mutta otan selvää”. Suosittelen erilaisten haasteiden ottamista jokaiselle sibalaiselle. Vaikka työtehtäviä en ole vaihtanutkaan kuin kerran, niin taloja sitäkin enemmän. T-talolta P-talolle ja sitten ”ärrälle”. Kaikissa on omanlaisensa toimintakulttuuri ja oma meininki. On ollut ihanaa tutustua eri taloilla työskenteleviin ja opiskeleviin ihmisiin. Ilman näitä erilaisia työyhteisöjä ja ihmisiä Siba ei olisi juuri sellainen kuin se on: monimuotoinen, uusia ideoita pursuava, todellinen elämänmittaisen opiskelun mekka. Pitskussa kuulin bändien kirjoa, T-talolla laulua, pianonsoittoa ja urkumusiikkia, R-talolla toimistoon kuuluu erityisesti vaskimusiikkia. Oppia ikä kaikki – kaikesta olen nauttinut! Musiikkitaloon muuttaessa tulemme kaikki monenlaisen uuden oppimisen äärelle. Musiikki itsessään ei muutu, mutta otetaan haaste vastaan ja ollaan avoimia uusille yhteistyökuvioille ja esitystavoille ja näytetään, kuinka idearikas ja laaja-alainen yliopistomme on. Toivottavasti Musiikkitalon toimistohuoneisiinkin kuuluu monenkirjavia säveliä! Anna Jaskiewicz, intendentti
Minulle elinikäinen oppiminen merkitsee mahdollisuutta kiinnostua ja innostua aina uudelleen. Kouluttajana se merkitsee haastetta tuoda esiin ja tuottaa uusia ja uusintavia asioita, taustoja, ilmiöitä... Ylläpidän omaa ammattitaitoani opiskelemalla ja verkostoitumalla. (Leena Unkari-Virtanen, opettaja, MuT, muka)
3
AJASSA
Teksti: SIRKE PEKKILÄ, KAROLIINA PIRKKANEN
Elinikäisen oppimisen ajatus resonoi täydennyskoulutuksessa Omaa osaamista, ammattitaitoa ja asiantuntijuutta on nykyisessä työelämässä syytä jatkuvasti täydentää ja päivittää, eikä musiikkiala ole tässä mikään poikkeus. Työkaluja oman osaamisen ajanmukaistamiseen tarjoaa myös Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuskeskus. Sen on jatkuvasti herkällä korvalla kuunneltava sitä, mitä työelämän kentältä kuuluu - ja vastattava kuulemaansa sopivin soinnuin.
S
ibelius-Akatemian täydennyskoulutuksessa pitkään työskennellyt erikoissuunnittelija Sirke Pekkilä kertoo, että tutkimuksen mukaan asiantuntijaksi kehittyminen edellyttää peruskoulutuksen jälkeen vähintään kymmenen vuoden kokemusta omassa työssä ja syventymistä oman alan erityiskysymyksiin aidossa työympäristössä. Tämä on alku asiantuntijan kehityspolulla. - Kehittyvä ja aikaansa seuraava asiantuntija keskustelee, pohtii, ratkaisee ongelmia ja rakentaa asiantuntijaverkostoa, jossa voi testata uusia kysymyksiä, haasteita, ratkaisumalleja ja saada palautetta toisilta kollegoilta. Täydennyskoulutus tarjoaa tällaisille kohtaamisille oppimiseen virittäviä ympäristöjä ja keskustelevia kohtaamispaikkoja. Todellisen asiantuntijan erottaakin ehkä sitä, että hän on valmis oppimaan koko ajan ja ylläpitää jatkuvaa keskustelua myös vertaistensa asiantuntijoiden kanssa, Pekkilä kuvailee. Täydennyskoulutuksessa nostetaan yhä useammin esille kysymys siitä, miten asiantuntijan lähin oppimisympäristö, oma työyhteisö, stimuloi ja tukee oppimista. Nostetta elinikäisen oppimisen ajatukselle pyritään antamaan koko työyhteisölle: yhteistyörakenteiden ja toimintakäytäntöjen rakentamiselle, jotka innoittavat oppimiseen, kokemusten jakamiseen, niin onnistumisten kuin haasteiden avoimeen pohdintaan.
- Kehittämismyönteisen ja avoimen keskustelukulttuurin ja oppimista kunnioittavan työyhteisön rakentaminen tukee myös asiantuntijuuden kehittymistä työyhteisössä ja antaa tukea yhteisön kaikille jäsenille osaamisen kehittämiseen, motivoituneeseen työhön ja työhyvinvointiin, toteaa Pekkilä. Yhtenä uutena esimerkkinä asiantuntijuuden kehittymistä tukevasta täydennyskoulutusmallista on parhaillaan käynnissä oleva Kehittyvä rehtori- rehtoreiden johtamiskoulutusohjelma. Se on koulutushanke, joka toteutetaan kymmenen yliopiston yhteistyönä. Se yhdistää uuden, ajankohtaisen tutkimus- ja kokemustiedon liittyen erityisesti oppilaitosjohtamiseen, oppilaitosten strategiatyön kehittämiseen, laadukkaan oppimisen tukeen, henkilöstöjohtamisen parhaisiin käytäntöihin ja talousjohtamisen haasteisiin.
Suunta täydentävästä koulutuksesta kehittävään toimintaan Täydennyskoulutukseen osallistuvien ja laajoja erikoistumisohjelmia suorittavien ammattilaisten osaaminen ja taitotaso on kauttaaltaan korkea, ja näin on myös musiikkialalla. Perusopetus on antanut hyvän pohjan, jonka päälle asiantuntijuutta halutaan kehittää edelleen. Esimerkiksi täydennyskoulutuksessa meneillään olevassa kirkkomusiikin kuoronjohdon B-tasoon tähtäävässä kahden vuoden
4
AJASSA
erikoistumisohjelmassa jo valmiit musiikin maisterit kehittävät osaamistaan päteviksi kuoronjohtajiksi, oman alueensa kirkkomusiikkitoiminnan kehittäjiksi ja samalla vahvistavat etenemismahdollisuuksiaan oman alansa asiantuntijoina.
Osaamisen ylläpitokoulutusta myös omille opettajille Monen musiikin ammattilaisen tuo kursseille ja seminaareihin halu perehtyä alan uusimpaan tietoon. Aikuiskoulutuksessa pääsee syventymään uuteen tutkimukseen, sen sovelluksiin ja hyviin käytäntöihin. Samalla on mahdollisuus jakaa omia opetus- ja kehittämistoiminnan kokemuksia seminaarisarjoissa ja modulimuotoisissa erikoistumisohjelmissa. - Täydennyskoulutus on hakenut ensi vuodelle omaa hankerahoitusta puhallinyhtyeorkesteritoiminnan pedagogisia uudistuksia kokoavaan koulutushankkeeseen, Pekkilä kertoo. Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen ja pedagogisen jaoston yhteistyönä suunnitellaan parhaillaan Sibelius-Akatemian omille opettajille räätälöityä ja heidän toivomaansa koulutusta.
Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen ja pedagogisen jaoston yhteistyönä suunnitellaan parhaillaan Sibelius-Akatemian omille opettajille räätälöityä ja heidän toivomaansa koulutusta.
Etuja yhteistyössä tekemisestä Uudelle aikuiskoulutukselle on ominaista, että koulutusta suunnitellaan, hankkeita toteutetaan ja tuloksia arvioidaan usean yliopiston ja oppilaitoksen yhteistyönä. Näin saadaan kartoitettua laajemmin ja perusteellisimmin koulutustarpeita ja resursoitua hankkeiden syvällistä suunnittelutyötä. - Verkostoissa toimimalla voidaan yhdistää kunkin toimijan erikoisosaaminen ja rekrytoida kouluttajiksi alan kärkiasiantuntijoiden kaartia. Tällä hetkellä tällaisia laajoja verkostoyhteistönä toteutettavia koulutus- ja kehittämishankkeita Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksella on käynnissä mm. JOHDE-hanke, FUTUREX- hanke, taidealojen erityispätevyyksiä kartoittava hanke sekä taidelaitosten yleisöyhteistyön kehittämishanke, toteaa Pekkilä. n
Täydennyskoulutuksen ajankohtaista • Vuonna 2010 täydennyskoulutuksen opiskelijamäärät Sibelius-Akatemiassa lähes tuplaantuivat. Osasyynä tähän oli mm. lisääntynyt kurssitarjonta ja valtakunnallisesti kattavien hankkeiden käynnistyminen. • Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksen hanke- ja koulutuskuvaukset ja lisätiedot osoitteesta www.siba.fi/taydennyskoulutus
5
AJASSA
Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN Kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN, MINNA KANTOLA
”Siitä hullu että tykkää opiskella” Tavallisena tiistai-iltana R-talolla eläkeläinen Tuula Toiminen on silminnähden täpinöissään - hän suorastaan odottaa luennolle pääsyä. Iltapäivän aiheena ovat orkesterisoittimet, ja juuri tänään tutustutaan vaskipuhaltimiin ja lyömäsoittimiin. Aikuisopiskelija on yleensä erittäin motivoitunut - mutta myös kriittinen.
A
voin yliopisto on kevään aikana kutsunut aikuisopiskelijoita, erityisesti senioreita, orkesteritoiminnan ytimen äärelle viiden luennon Tunne orkesterisi -sarjalla. Yhteistyössä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa toteutettu kokonaisuus on saanut joka kerta Kamarimusiikkisalin tupaten täyteen, ja vastaanotto on ollut innostunutta. Selvästikin tarvetta musiikin taustoja ”tavalliselle” ikäihmiselle valottavalle kokonaisuudelle on ollut. Luennon runko on ollut melko lailla sama joka kerralla: juontajana toimiva Ville Komppa pitää langat käsissään, kertoo taustoja ja lämmittelee tilannetta puhujavieraille - tänään paikalla orkesterin arjesta ja ohjelmistosta oman instrumenttinsa näkökulmasta kertovat Erja JoukamoAmpuja ja Olli-Pekka Martikainen. Ohjelmaan kuuluvat toki myös ääninäytteet ja demonstraatiot; alkuun päästään eksoottisesti patarumpujen, käyrä- ja alppitorven yhteissoinnilla. Kuullaan siitä, mitä fyysisesti vaatii soittaa vaskipuhaltimia, miten lyömäsoittaja voi käyttää musikaalisuuttaan ja luovuuttaan soitossa ja minkälaisilla ”työkaluilla” instrumenttia käsitellään, elävän elämän esimerkkejä orkesterin ”pultista”. Paikan päällä kamarimusiikkisalin parvella istuva Toiminen kuuntelee korvat ja silmät tarkkana. Hän on ollut mukana Tunne orkesterisi -sarjan joka luennolla ja nauttinut niistä kaikista. Erityispisteet saa juuri juontaja Komppa. - On ollut todella mielenkiintoista kuulla siitä, mitä normaalisti orkesterin ”massaan” hukkuvat, ei niin solistiset soittimet toimivat. Olisi mukava kuulla myös siitä, miten yhteissoitto orkesterissa toimii: miten muita instrumentteja
kuulee, voiko soittaessaan jotenkin auttaa vieruskaveriaan, Toiminen ehdottaa.
Aikuinen aikuiselle -asenne vakuuttaa Toiminen tietää mistä puhuu luentoja arvioidessaan: hän on varsinainen aktiiviopiskelija. Ikää rouvalla on yli 70 vuotta ja aikuisopiskelustakin kokemusta kolmen vuosikymmenen ajalta, pääosin Työväenopiston kursseilta: kieliopintoja, oopperaa myös muutama vuosi filosofian opintoja. Kansakoulun jälkeen ne ”viralliset” luvut jäivät kesken - tuttu tarina, tuli mies ja pari lasta, sitten vuosikymmenien ura pankissa. Mutta into opiskeluun jäi. - Taidan vain olla siitä hullu, että tykkään opiskella, aurinkoinen Toiminen nauraa. Usean vuosikymmenen ajan aikuisopiskelua ”harrastanut” nainen on nähnyt myös muutoksia sekä aikuisopiskelijoissa että heidän opettajissaan. - Kursseilla suuri osa meistä opiskelijoista on tällaisia iäkkäämpiä, ja moni kantaa vielä harteillaan sellaista ”kansakoulumentaliteettia”: opettaja paasaa ja oppilaat kuuntelevat kiltisti ja hiljaa. Luennot ovat selvästi kuitenkin muuttuneet keskustelevammiksi ja osallistavammiksi. Opiskelijoilta kysellään mielipiteitä ja niitä uskalletaan myös sanoa. Alamme päästä sellaisesta ”opettajapelosta”. Opettajalla onkin suuri merkitys aikuisopiskelijalle. Toiminen korostaa, että alentuvasti ei
” Elinikäinen oppiminen on minulle mahdollisuus, jota haluan käyttää hyväkseni mutta omilla ehdoillani. 6
AJASSA
saa suhtautua vaan asiat pitää esittää kuin ”aikuinen aikuiselle”. - Jos opettaja on itse vapautunut ja hänestä näkyy, että itsekin nauttii työstään, se välittyy positiivisesti myös opiskelijalle. Valtaosa opettajista vuosien varrella onkin ollut tietysti vallan ihania! Tässä iässä on toisaalta jo vähän varaa valikoida: jos joku kurssi ei miellytä, ei siitä meteliä nosteta mutta voi vain jättää menemättä toiste. Vapaaehtoistahan tämä meille kaikille on. Elinikäinen oppiminen on minulle mahdollisuus, jota haluan käyttää hyväkseni - mutta omilla ehdoillani: on vapaus päättää koska, missä ja mitä opiskelee. En enää myöskään jaksa aivan joka ilta käydä luennoilla, lapsenlapsetkin vaativat mummin aikaa, hymyilee Toiminen.
Kuuleeko Aurinkorannikko Tiistaina 12.4. järjestetty luento lähetettiin laajasti ympäri maata ja maailmaa: SibaTV:n välityksellä sitä oli kokoonnuttu seuraamaan muun muassa elokuvateatteriin Kajaaniin, hoitokotiin Turkuun ja opistotiloihin Aurinkorannikolle. Espanjan Fuengirolassa toimivan Sofia-opiston toiminnanjohtaja Minna Kantola innostui nopeasti saatuaan ehdotuksen tarjota luentoa myös Espanjassa asuville suomalaisille. - Meillä on ollut hyvää yhteistyötä Helsingin suomenkielisen työväenopiston kanssa, ja etäluentojakin on jo aiemmin kokeiltu. Siksi kiinnostuin heti. Täältä ovat ”muuttolinnut” eli talvikauden täällä viettävät jo palaamassa kevääksi ja kesäksi Suomeen, ja siksi kuulijoita oli ehkä vähemmän kuin meillä yleensä voisi olla. Yhteistyötä olisi etelän auringon alla kiinnostusta jatkaakin. - Mielellämme jatkamme syksylläkin jos se vain on mahdollista. Kokemus oli hyvä myös siksi, että näimme että yhteyskin toimi hyvin, kiittelee Kantola. n
Tunne orkesterisi myös Musiikkitalossa • Tunne Orkesterisi -luentosarjaa jatketaan syksyllä 2011 Musiikkitalossa. Luennot sidotaan talon kolmen orkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin ohjelmiin. • Kevään 2011 viimeinen luento järjestetään tiistaina 17. 5. klo 16.30-18 otsikolla ”Kulttuuria konserttisalien sisällä ja takana - Orkesterin nykyisyys ja tulevaisuus”. Vieraina akateemikko Jorma Panula ja säveltäjä, Sibassa tohtoriopintojaan valmisteleva Pasi Lyytikäinen.
Kuvat ylhäältä: Tuula Toiminen seurasi Tunne orkesterisi -luentoa R-talon Kamarimusiikkisalissa ja auurinkoinrn kuulijakunta Espanjan Aurinkorannikolla. Etuallala Sofiaopiston kitaransoiton ja espanjankielisten yhteislaulujen opettaja Osmo-Tapio Räihälä.
7
AJASSA
Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN Kuva: MIKKO PIETINEN
Ammattikuntaa kasvattamassa Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuksella on ollut sormensa pelissä kasvatettaessa Suomen pientä ja nuorta musiikkimanageroinnin alaa. Mikään ammattikunta ei kehity itsestään, kertoo suunnittelija Mikko Pietinen.
Peukut pystyyn aikuisopiskelulle! Managerivalmennuksen opiskelijoita hymyilytti tammikuussa
E
nottu, että jos vielä 20 vuotta sitten managerin piti hallita 5 asiaa, nyt niitä on 50. Koulutusta tarvitaan koko ajan, Pietinen miettii. Managerikoulutus käynnistyi marraskuussa kahdella kaksipäiväisellä moduuliopinnoilla. Tuolloin käytiin lävitse mm. alan englanninkielistä termistöä. Välittäjäportaan ammattilaiset kokivat annin hyödylliseksi. - Osallistujat pitivät koulutusta antoisana ja olemme huomanneet, että tietyt opit esimerkiksi rahoituksen hankinnasta ovat jo siirtyneet käytäntöönkin, kertoo Pietinen. Managerien osaaminen tulee keskeiseksi heti, kun tähytään ulkomaille. Kysyntää välittäjäportaan ammattilaisille onkin ollut yhä lisääntyvässä määrin 1990-luvulta alkaen. – Suomalainen musiikki ja artistit ovat kansainvälisesti yhä tunnetumpia ja arvostetumpia. Sibelius-Akatemia ja Musex ovat pioneereja suomalaisen musiikkiteollisuuden kansainvälistymisen tukemisessaa, totesi Worthington, joka oli mukana jo 1990-luvun lopun koulutuksessa. - Tarve tämän puolen osaamiselle tulee varmasti vain lisääntymään entisestään ja laajenee myös klassisen musiikin puolelle, Pietinen ennakoi. n
rilaisia työtapoja käyttäen täydennyskoulutus on tarjonnut tuoreen alan toimijoille mahdollisuuksia päivittää jatkuvasti elävän alan osaamista, verkostoitua ja saada työkaluja kansainvälistymiseen. Juuri päättyneeseen Managerivalmennus-koulutuskokonaisuuteen osallistui 26 alan ammattilaista eri musiikkigenrejen parista. Kouluttajina toimi noin 50 alan osaajaa, pääkouluttajana toimi brittiläinen Stuart Worthington MMF-training -organisaatiosta. Välittäjäportaan koulutus Sibassa juontaa juurensa täydennyskoulutuksen kaksivuotiseen Rock Manager -koulutukseen 1990-luvun lopulla. - Tietyssä mielessä voi sanoa, että olemme olleet olennaisesti mukana luomassa koko ammattikuntaa: rohkaisseet rahoittajia satsaamaan välittäjäportaaseen ja auttaneet toimijoita verkostoitumaan, toteaa Pietinen. Tämän lisäopin tarve lähtee melko suoraan kentältä: musiikkiala muuttuu nopeasti, jakelukanavat ja muodot ovat nykyisin täysin toiset kuin 10 vuotta sitten ja on aivan välttämätöntä, että ammattilaiset päivittävät osaamistaan. - Taustalla on väistämättä ajatus elinikäisestä oppimisesta: se on suoranainen ”pakko”. Onkin sa-
8
APURI
Teksti: ELINA STADIGH, KAROLIINA PIRKKANEN
Tulevan lukuvuoden tilavarausten pelisääntöjä valmistellaan P-taloa valmistellaan muuttoa varten
Lukuvuonna 2011-2012 iloksemme saatavat Musiikkitalon uudet tilat edellyttävät uusia pelisääntöjä tilavarausten ja niiden käytön suhteen. Samassa yhteydessä luokkia tulee olemaan 21 vähemmän kuin tähän asti. Rehtori on tehnyt päätöksen ryhmäopetuksen pelisäännöistä, mm. opetuksen sijoittumisesta eri taloille, ja tulevan lukuvuoden ryhmäopetus on sijoitettu valmiiksi. Parhaillaan valmistellaan hallintojohtajan päätöstä henkilökohtaisen opetuksen tilavarauksen periaatteista. Tätä valmistelutyötä on tehty yhdessä työryhmässä sekä opiskelijoiden että opettajien kanssa. Ohessa joitakin ohjenuoria joista on keskusteltu. •
•
•
•
•
P-talon tyhjennys- ja muuttoaikataulun tekeminen on nyt alkanut. Järjestelyistä informoidaan muuttovastaaville ja ne tulevat näkyville myös Introon kun ovat valmiit. P-talon salien ja luokkien varauksia ei voi tehdä enää kesäkuun alun jälkeen. Jo tehdyt varaukset pidetään voimassa. Pitäjänmäen PC-luokkaan jätetään muutama kone opiskelijoiden että opettajien käyttöön juhannukseen saakka. Mac-luokka puretaan heti 30.5. alkaen. Pitäjänmäen langattoman verkon (Sibawlan) purkaminen aloitetaan 30.5. T-talon ATK-luokka on normaalisti käytössä lukuun ottamatta käyttökatkoa heinä-elokuussa kun koneet vaihdetaan.
Tilat ovat yhteiskäytössä arkipäivinä klo 9-20. Opettajilta toivotaan joustavuutta opetuksen aikatauluttamisessa, väliajat on syytä minimoida jotta tyhjäkäynniltä vältytään. Kuluvan lukuvuoden tilavaraukset eivät ole enää voimassa ensi vuonna. Opettaja voi varata tilaa vain opetuksensa verran. Kamarimusiikkisali on väistötila, eikä sinne voi tulevalle lukuvuodelle tehdä vakiovarauksia. Opiskelijat voivat varata tiloja kuten ennenkin kamarimusiikkia, yhtyesoittoa ja korrepetitiota varten. Opiskelijoiden varaamisen prosessiin kiinnitetään kuitenkin jatkossa tarkempaa huomiota, jotta opetustiloja käytetään vain mainittujen aineiden harjoitteluun. Tulevan lukuvuoden tilavarauksia ruvetaan valmistelemaan toukokuussa.
Älä hävitä omin päin! Oma-aloitteisesti ei Sibelius-Akatemian omaisuutta – rikkinäistäkään - saa myydä, luovuttaa tai hävittää, vaan asiasta pitää sopia ensin muuttoryhmän kanssa. Otathan tarvittaessa yhteyttä Kristina Lillqvistiin (kristina.lillqvist@siba.fi) tai Ari Piekkariin (ari.piekkari@ siba.fi). Roskalavat ovat käytettävissä siivousta varten R-talolla 26.-30.4.2011 ja sen jälkeen ne saadaan T-talolle vielä pääsiäisen jälkeen viikon 17 ajaksi. Käytä tilaisuus hyväksesi! n
M-talon harjoitusluokka
9
KOETTUA Teksti ja kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN
Wilhelmiina-kuorossa soivat muistot Ehannin Erkki tulee tänään vähän myöhässä kuoroharjoituksiin. Lienevätkö päiväunet venähtäneet pitkiksi – niinkin on tässä joukossa joskus käynyt. Entisen lentäjän askeleet ovat hiukan hitaat ja saavat tukea rollaattorista. Oma paikka laulajien rivissä löytyy lopulta hänellekin ja laulu voi alkaa. Tähän kuoroon johtajakin tulee lataamaan akkujaan.
A
sumispalvelukeskus Wilhelmiinan parikymmenpäinen sekä pitkä- että lyhytaikaisista asukkaista koostuva kuoro kokoontuu kerran viikossa Marjukka Riihimäen johdolla. Harjoitukset käynnistyvät jutustelulla: kiirettä ei ole, kuulumisia ehtii hyvin vaihtaa. Äänet avataan käsiä venytellen. Laulun lomassa jaetaan muistoja lapsuuden Karjalasta, kun ensin on yhdessä laulettu ”Jo Karjalan kunnailla”. Mukana saa laulaa - mutta edes se ei ole välttämätöntä: osa nauttii pelkästään kuuntelemisestakin. Mukana on myös omaisia jotka osallistuvat lauluun. ”Kun kävelin kesäillalla” saa Lauri Linnan muistelemaan oman sukunsa perinteisiä onnittelulaulun sanoja samaan melodiaan. Monen kymmenen vuoden kuorolaulukokemuksella miehen ääni soi edelleen komeasti. Vieressä kuuntelevat myös kuntoutusjaksolla Wilhelmiinassa vierailevat Ellen Urho ja Seija-Sisko Raitio. Johtajan ja kuorolaisten tiet kohtasivat vähän kuin sattumalta. Wilhelmiinassa jo toimineen kuoron ensitapaamisesta laulajat innostuivat niin, että pyysivät Riihimäkeä viime vuonna vakituiseksi iloksi kuoronjohtotehtäviin. - Siitä se sitten lähti eteenpäin, ja nyt tunnen että käyn täällä itsekin lataamassa akkujani, kiireistä arkea monenlaisten kuorojen luotsina viettävä Riihimäki hymyilee. Sen huomaa: myös johtaja innostuu kertomaan musiikkimuistojaan laulun lomassa. Wilhelmiinan laulajat ovat johtajansa mukaan todella rehellisiä, täysillä mukana laulussa joka solullaan, virkeitä, rehelllisiä ja avoimia. - Jos jostakin laulusta ei pidetä, se kerrotaan ja sen heistä myös näkee, Riihimäki nauraa.
Tänä torstaina vastalauseita ei kuulu. Kuorolaisen johtajalleen viestikapulaksi lahjoittamasta 1930-luvun laulukirjasta - ”Eskon kirjasta” - ja Muistaakseni laulan- hankkeen tuloksena syntyneestä laulukirjasta löytyvät suosikkisävelet sopuisasti ja ehdotuksia satelee. Kaikki osaavat sävelet, vain sanat tarvitaan paperille. Arvon mekin ansaitsemme” menee monelta ulkomuistista. Joukossa on kansanlauluja, hengellisiä sävelmiä, laulajilleen jo lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja, ja jokainen osallistuu kykyjensä ja voimiensa mukaan. ”Kiitos sulle Jumalani” kirvoittaa kyyneliä laulajien silmiin: tänään se soi kuoron perustajajäseniin kuuluneelle Kertulle, jonka muistotilaisuutta vietetään tunnin parin kuluttua. Tunnin aikana ehditään laulaa yhdessä viitisen kappaletta. Laulu kulkee välillä kaksiäänisestikin mutta vain paikoin, eikä se ole tässä kuorossa pääasiakaan. Tärkeintä on laulaa yhdessä. - On ihanaa nähdä se valo ja virkeys, joka näihin vanhuksiin syttyy heidän laulaessaan!, toteaa Riihimäki.
Laulu avaa muistilukkoja Tämä kuoro ei vain viihdytä vaan myös hoitaa: kuorolaulu toimii vanhuksille muistin virkistäjänä. Sävelet tuovat mieleen muistoja lapsuuden koulupäivistä ja maisemista, ja niiden jakamiseen varataan harjoituksista aina aikaa. Wilhelmiinakuoron taustajoukoissa laulaa myös Miina Sillanpään säätiön musiikkiterapeutti Sari Laitinen, joka on vuodesta 2009 koordinoinut Muistaakseni laulan -hanketta. Sen puitteissa on kehitelty muistisairaille kuntoutusmenetelmiä, joilla tuetaan heidän toimintakykyään ja saadaan myös läheiset mukaan kuntoutustyöhön. Hankkeeseen
10
KOETTUA
liittyvä vaikuttavuustutkimus päättyy toukokuussa, ja sen tuloksia esitellään marraskuussa Musiikkitalossa järjestettävässä seminaarissa. Projektia on ollut toteuttamassa myös SibeliusAkatemian Musiikki ja hyvinvointi -hanke. - Kun musiikkia käytetään osana hoitotyötä on olennaista, että se on suunnitelmallista ja säännöllistä - vaikkapa mukana hoitotilanteissa aivan päivittäin. Sekä hoitajien että muistisairaiden läheisten pitäisi kyetä sitoutumaan kuntoutukseen ja siihen, että musiikkia kuunnellaan säännöllisesti ja riittävän usein. Toisaalta olemme huomanneet, että myös hoitajilla voi olla ”laululukkoja” joita olemme sitten availleet ja saaneet heidätkin laulamaan. Musiikin pitää olla säännöllisesti ”tarjoiltua”, jokaiselle potilaalle oikeanlaista ja henkilökohtaisesti valittua jotta se voi aidosti hoitaa. Potilaan mieltymysten tunteminen on todella tärkeää, evästää Laitinen. n
Pitkän linjan kuoromies Lauri Linna keskittyy
Kuinka kuoro lauloi? Käy kuuntelemassa Introssa Äänenkuljettajan sivuilla!
Sibelius-Akatemian erehtori Ellen Urho, Marjukka Riihinmmäki kainalossaan entinen säveltapailun opettajansa Seija-Sisko Raitio
Ritva Salmenkivi laulun vietävänä
11
AJASSA
� Musiikki auttoi kidutuksen uhreja ilmaisemaan tunteitaan avoimemmin
12
AJASSA
Teksti ja kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN
Musiikki hoitaa: laboratorioista potilasvuoteiden äärelle Joo joo. Ammattilaiset sen jo tietävät: musiikki hoivaa kehoa ja mieltä. Tästä on viime aikoina saatu paljon myös tutkimustietoa: musiikin aktiivisesta kuuntelusta on hyötyä niin kidutuksen uhreille kuin aivohalvauspotilaillekin. Nyt olisi aika viedä tutkimustulokset myös käytännön hoitotyön arkeen.
O
Sävelten mustempi merkitys
n arvioitu, että Suomeen tulleista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista iso osa on kokenut kidutusta lähtömaassaan. Sami Alanne selvitti väitöskirjassaan, kuinka musiikkiterapiaa voidaan käyttää heidän hoitamisekseen - rankka aihe, joka tarjosi vaikeiden hetkien lomassa kuitenkin myös onnistumisen ja ilon hetkiä. P-talon kahvilassa nostalgianmakuisella kupposella piipahtanut terapeutti tuntee musiikin sekä hyvässä että pahassa. - Musiikkiterapian käyttö vaikeiden traumojen hoidossa on ollut kyllä tuttua aiemminkin, ja kidutuksen uhrien parissa myös maailmalla, mutta Suomessa menetelmää on tässä yhteydessä vielä vähän hyödynnetty. Käytimme kuunteluun perustuvaa musiikkiterapiaa ja ohjattua mielikuvaharjoittelua. Lähdimme liikkeelle länsimaisesta klassisesta musiikista ja mukaan otettiin myös potilaiden itse valitsemia kappaleita, musiikkia hyvin laidasta laitaan. Musiikki auttoi uhreja esimerkiksi ilmaisemaan tunteitaan avoimmemmin ja havaittiin, että sillä voidaan osin tukea tai jopa korvata verbaalista terapiaa näiden potilaiden hoidossa. Alanteen tutkimat uhrit olivat lähtöisin Keski-Afrikasta, Lähi-Idästä, Etelä-Aasiasta ja Itä-Euroopasta. Kolmen musiikilla hoidetun lisäksi verrokkeina tutkimuksessa oli mukana kaksi potilasta, joiden kuntoutuksessa ei musiikkiterapiaa hyödynnetty. Uhrien toipumista seurattiin tutkimuksen puitteissa noin vuosi, mutta terapiaa jatkettiin kunkin kohdalla niin pitkään kuin parantuminen sitä vaati.
Musiikin kautta päästään käsiksi voimakkaisiin tunteisiin, myös vakavan henkisen trauman fysiologisille lähteille aivoissa, ja tätä kautta kohti eheytymistä. Alanne tuntee kuitenkin myös musiikin pimeät puolet. Hän tietää, että sillä voi tehdä myös pahaa. - Tässä suhteessa ihmisen mielikuvitus on rajana ja musiikkia on valitettavasti käytetty kidutukseenkin: kovaäänistä musiikkia vankiloissa, lastenmusiikin tai uhrin vakaumuksen vastaisen musiikin avulla nöyryyttämistä, musiikkia painostamaan kuulustelutilanteissa. Kokonaisvaltaisesti ihmiseen vaikuttavana ilmiönä musiikilla voidaan myös lisätä fyysistä tuskaa. Pahimmassa tapauksessa kidutuksen aiheuttamat traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle, mutta onneksi nykyisin kuntoutuksessa huomioidaan uhrin lisäksi myös lähipiiri. Kaiken keskellä on kuitenkin syytä keskittyä positiiviseen puoleen: kuinka musiikki parantaa. Sävelet voivat eheyttää ja elävöittää sirpaleistakin sielua ja mieltä. Tärkeää on luottamuksellinen suhde hoitajan ja hoidettavan välillä, traumatisoitunut mieli kun pyrkii viimeiseen saakka välttämään kivun aiheuttaneiden kokemusten käsittelemistä. - Kaikki eivät onneksi traumatisoidu kokemuksistaan huolimatta. Ja on toki terapeutillekin palkitsevaa huomata, kuinka sulkeutunut, vaikeasti traumatisoitunut potilas alkaa vähitellen musiikin tuella toipua! Näkee, että on pystynyt auttamaan.
>>
13
AJASSA
le potilaalle laadittiin yksilöllinen soittolista - erään”Tuttu musiikki lievittää lainen ”musiikkiresepti” sekä psyykkistä että - jota kuunneltiin säänfyysistä stressiä ja nöllisesti tunti päivässä noin kahden kuukauden antaa tilaa toipumiselle ajan. Listoilta löytyi kaikenlaista Hectorista ja Johnny Cashista jazziin, kirkko- ja kansanmusiikkiin ja klassiseen, pääosin kotimaista iskelmää. Jokainen potilas sai ”lääkkeeksi” noin kymmenen CD-levyn verran musiikkia, ja terapeutit seurasivat reseptin toimivuutta pitämällä säännöllisesti yhteyttä potilaisiin. - Toipumisen edetessä musiikilla havaittiin olevan erilaisia rooleja: alussa sitä tarvittiin rauhoittamaan, viemään ajatukset pois sairaudesta ja sairaalatilanteesta. Tuttu musiikki lievittää sekä psyykkistä että fyysistä stressiä ja antaa tilaa toipumiselle. Myöhemmin musiikki toimi mielialan kohentajana, arjen askareiden säestäjänä sekä ajatusten ja muistojen herättäjänä. Tuloksista huomasimme, että musiikin kuuntelulla oli positiivinen vaikutus aivojen muistiin, tarkkaavaisuuden sääAivohalvauspotilaille ”musiikkireseptejä” telyyn ja kuuloinformaation havaitsemiseen liittyvien toimintojen kuntoutumisessa. Seurasimme Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laimyös mielialan muutoksia, ja musiikkia kuunneltoksella ja Monitieteisen musiikintutkimuksen leilla esimerkiksi masentuneisuutta ja sekavuutta huippuyksikössä työskentelevä tutkija, psykolooli muita vähemmän. Masennusoireet ovat yleisiä ja gian tohtori Teppo Särkämö lähestyy musiikin tevakaviakin oireita jopa puolella aivohalvauspotilaisrapeuttista vaikutusta aivotutkimuksen näkökulta. Mielialaan vaikuttaa toki jo pelkästään se, että masta. Hän selvitti väitöstutkimuksessaan, miten sängyssä toimettomana makaamisen sijaan potilas musiikilla voidaan auttaa aivoinfarktin kokeneita saa jotakin mielekästä tekemistä, Särkämö toteaa. potilaita toipumaan ja edistää aivojen muovautumista eli plastisiteettia vaurion jälkeen. TutkiMusiikki vaikuttaa joka aivojen osassa muksessaan Särkämö seurasi 60 ensi kertaa aivoinfarktiin sairastuneen, alle 75-vuotiaan potilaan Aiemmin tehtyjen aivokuvantamistutkimusten toipumista Helsingin yliopistollisessa keskussaipohjalta tiedetään, että verrattuna esimerkikraalassa puolen vuoden ajan infarktin jälkeen. si kieleen musiikki aktivoi aivoja hyvin laajasti. Potilaat jaettiin satunnaistetusti kolmeen ryhTuttu, mieluisa musiikki herättelee paitsi aivojen mään: musiikkia kuunteleviin, äänikirjoja kuunkuuloalueita, myös tunteiden käsittelyyn liittyviä televiin ja verrokkiryhmään. Päivittäinen kuunlimbisiä aivorakenteita sekä useita muistiin, tarktelu käynnistyi noin viikko aivoinfarktin jälkeen. kaavaisuuteen ja motoriikkaan liittyviä alueita Lähtötilanteessa musiikkiterapeutit haasmolemmilla aivopuoliskoilla. Musiikki vaikuttaa tattelivat potilaita heidän musiikki- ja kirjallisiis sijaitsevan päässämme lähes kaikkialla! suustaustastaan ja pyrkivät löytämään jokaiselle - Sen kuntouttava vaikutus aivoinfarktin jälpotilaalle mieluista, juuri heille merkityksellistä keen voikin perustua siihen, että se stimuloi erikuuntelumateriaalia. Musiikkiryhmässä jokaiseltyisesti aivojen dopamiinivälitteistä mielihyväjär-
14
AJASSA
terapian suuntautumisvastaava Liisa-Maria LiljaViherlampi on samoilla linjoilla. - Tutkimustuloksia on jalkautettava tekemällä yhteistyötä hoitoalan kanssa, kehittämällä sairaala- ja hoivamuusikkkotyön ja musiikkiterapian mahdollisuuksia. Musiikkiterapia yhdessä muitten luovien terapiamuotojen kanssa on valtavan hyvä väline ja toimiva terapiamuoto.
”Musiikkiterapia yhdessä muitten luovien terapiamuotojen kanssa on valtavan hyvä väline ja toimiva terapiamuoto.
Musiikkiterapia ja hoivamusiikki kaksi eri ”linjaa”
jestelmää samaan tapaan kuin ruoka, juoma ja huumeet, kertoo Särkämö.
Ammattilaisten näkökulmasta tietoisuus musiikkiterapian mahdollisuuksista on lisääntynyt ja Suomessa alan osaaminen on huipputasoa. Terapian tarpeen tunnistaminen ja tunnustaminen on myös tullut helpommaksi. - Toisaalta kiinnostus musiikin ja ylipäätään taiteen viemiseen hoito- ja hoivaympäristöihin kasvaa. Työskentelemme alan tutkimus- ja kehityshankkeissa luodaksemme malleja ja rakenteita, jossa tällaista työtä voi systemaattisesti tehdä ja musiikin ammattilainen tällä sektorilla toimia. Toinen perustehtävä on musiikkiterapeutin tehtävä. Musiikkiterapiassa tehdään tavoitteellista hoito- tai kuntoutustyötä, jossa työkenttänä ja välineenä on musiikki ja musiikillinen vuorovaikutus: työskennellään asiakkaan tai potilaan yksilöllisten tarpeiden ja hoitosuunnitelman mukaisesti. Nämä ovat kaksi eri perustehtävää, jotka parhaimmillaan toimivat hyvässä synkronissa. Musiikkiterapeutti voi valmentaa ja ohjata muusikoita toimimaan sairaala- ja hoivaympäristöissä ja toisaalta molemmat yhdessä voivat herätellä myös henkilökuntaa musiikillisuuteen ja musiikin käyttöön, määrittelee Lilja-Viherlampi. n
Tutkimuslaitoksista käytännön hoitotyöhön Hoitolaitosten kulttuuritoiminnan edistämisen läänintaiteilija MuT, psykologi, laulunopettaja Ava Numminen on ollut mukana Sibelius-Akatemian Musiikki ja hyvinvointi -hankkeessa. Sen tarkoituksena on muun muassa ollut luoda siltoja eri tieteenalojen (musiikkiterapia, musiikkikasvatus, erityispedagogiikka, musiikkipsykologia ja -sosiologia, lääketiede, hoitotiede, neuropsykologia, neurobiologia jne.) välille ja koota musiikkia ja hyvinvointia koskevaa tutkimustietoa yhteen koulutusta koskevan päätöksenteon tueksi. Numminen korostaa, että musiikin hoitava voima perustuu vapaaehtoisuuteen. - Jos ihminen ei itse halua kuunnella musiikkia, ei sitä pidä myöskään väkisin kuunteluttaa! Jos luvan kysyminen ei ole mahdollista, on arvioitava tilanne muutoin. Kohtuus pitää myös ottaa huomioon: kenellekään koko päivän päivän tauotta soiva musiikki ei ole hyväksi. Monelta taholta viime aikoina tihkuneet tutkimustulokset musiikin myönteisestä vaikutuksesta erilaisissa parantumisprosesseissa pitäisi nyt saada jalkautumaan myös arkeen. Tähän tarvitaan Nummisen mukaan myös jatkuvaa täydennyskoulutusta hoitohenkilöstölle. - Vallitsevana käytäntönä ovat kuitenkin edelleen puheeseen liittyvät psykoterapiamuodot. Niiden rinnalle ja tueksi pitäisi saada ryhmämuotoista musiikkiin, laulamiseen, soittamiseen, kuvallisen ilmaisuun, kirjallisuuteen, tanssiin, joogaan jne. perustuvia terapiamenetelmiä. Musiikkiterapeutti, PhD, Turun Taideakatemian tutkimus- ja kehityspäällikkö ja musiikki-
Kiinnostuitko musiikista hoitomuotona? • Sibelius-Akatemiassa musiikkiterapiaa voi opiskella tällä hetkellä Mukalla syventymiskohteena • Sami Alanteen väitöskirjasta tietoa osoitteessa www.siba.fi/fi/ajankohtaista/uutisia/?id=37944 • Lisätietoa Särkämön väitöskirjasta osoitteessa helda.helsinki.fi/handle/10138/24940 • Suomen Musiikkiterapiayhdistyksen www-sivut: www.musiikkiterapia.net/
15
SOOLO Solo
� One of the most difficult sides of the job is the lack of colleagues and general loneliness.
16
SOOLO Solo
Text: SUVI HARTIKAINEN Photo: STUDIO AMANDA
Educator of the Year 2010: There lives a little musician inside all of us
A
education and due to that, more professionals offering their services all over the country. According to Hirvonen, these days parents want to leave their children’s art education in a professional’s hands while getting some more free time for themselves. Hirvonen wants to emphasise, however, that you should not leave your child’s musical education to a mere one lesson per week, but create such an environment at home that art is constantly present; even listening to music in a car counts. As music education becomes more popular, it has slightly changed in content. There are new instruments and more sophisticated methods. As Hirvonen puts it, musical education has become more free and varied, there are no longer certain methods you have to follow; instead, teachers can develop their own styles and. in addition to music, the lessons can focus on music exercises or illustrations. This trend has been supported by the universities offering music education degrees. During studies, all assignments and lessons receive feedback, but in working life constructive criticism is rare. One of the most difficult sides of the job, according to Hirvonen, is the lack of colleagues and general loneliness. To receive feedback, Hirvonen has videotaped her music education lessons and watched every episode she has done for Pikku Kakkonen with a critical eye. - An educator and a musician is also a student herself; you always have more room to grow. Children learn by mimicking, not only the things the teacher teaches, but also her whole demeanour. For this reason, educating yourself is just as important as educating children.” A lot of Hirvonen’s professional dreams have been fulfilled already, but she still has enough dreams and ideas for the coming years. The most important professional dream, however, is to grow as a musician and musical pedagogue. n
young woman is sitting on the other side of the table, talking about her work. Her sentences include phrases like “being a teacher” and “Orff pedagogy and social skills”, but I’m still constantly waiting for her to jump up and start singing – after all, the woman sitting in front of me is the host of the Finnish children’s programme Pikku Kakkonen’s Music Monday. Siina Hirvonen, 33, has become a household name during the last three years as the musical host of Pikku Kakkonen’s Monday nights. Her television career, however, started in the 1980s in Vuosaari, Helsinki. Back then, little Siina used to make her own TV show with her brothers by using the frames of her parent’s old television set. Even though Hirvonen is now balancing between her varied jobs and full calendar, she has always done everything with such efficiency and professionalism that she was awarded the 2010 national Educator of the Year award. The basis and goal of her work are the positive experiences through music. - There lives a little musician inside all of us and we all, regardless of age, are musical. Some of us just haven’t received the encouragement or the education from home, says Hirvonen. She feels that the award was given to the entire field of early music education. According to Hirvonen, this brings recognition to music as most parents think that music educators merely “sing and play with children” without any pedagogical purpose. Apparently the work seems too easy. The reality is often entirely different. - It’s the same as with any skill, doing something with ease requires countless hours of practicing, studying and preparations. Early childhood educators do valuable work, through early education children get support and a foundation to build upon, Hirvonen states. The popularity of music education has grown immensely during the last few years. There is more
17
SAY
Teksti: TUOMAS SALONIEMI
Saippuakuplia
T
tilojaan ulos jo nyt tai että tilojen vuokrauksessa olisi sinänsä mitään pahaa. Ei ole. Mutta Musiikkitalo on niin iso hanke, että jos sen käytön ja suunnittelun suuntaviivat sanelee pelkästään budjetista lähtevät pakot, ollaan kyllä aika pitkällä. Ensimmäisten kuukausien aikana luodaan musiikkitalon käyttökulttuuri moniksi vuosiksi eteenpäin. Käyttökulttuuria ei voi olla, että Akatemialla ei ole varaa käyttää omia tilojaan tai että Musiikkitalon käyttö kilpistyy käsittämättömiin byrokraattisiin koukkuihin palveluyhtiön tai kiinteistöyhtiön kanssa. Käyttökulttuuria ei myöskään voi olla että kansanmuusikot pitää edelleen jamejaan pihan toisella puolella Painobaarissa, koska koko kansan musiikkiolohuoneeseen heitä ei voida ottaa. Painobaarissa ne ryyppää rahalla ja soittaa ilmaiseksi ja ravintoloitsija kiittää. Kyllä tän nyt pitäis onnistua koko kansan musiikkiolohuoneessakin. n
erve taas. Edellinen kirjoitukseni musiikkitalon tilakäytöstä aiheutti jonkin verran liikehdintää. Ei paljon, mutta sen verran että kaikki huomaavat että sanoilla on oikeasti väliä. Aika monesta asiasta olen onnekkaasti itseni kanssa edelleen samaa mieltä. Mutta toivon että saisin teiltä, rakkaat opiskelijatoverit ja miksei hallinnon sedät ja tädit, (puhumattakaan opettajista) vähän vetoapua. Maailman korjaaminen on oikeastaan aika yksinkertaista ja suurimmalta osin vieläpä hauskaa. Kun huomataan maailmassa virhe, etsitään joku joka korjaa sen ja sitä odotellessa pidetään pirun kovaa ääntä. Tai sen voi korjata myös itse. Mutta vältsiin moni ei huomaa mistä kohtaa maailma vuotaa ellei joku siitä sano. Kyllähän tässä vielä tekemistä on. Ylioppilasliikkeen asiat tapahtuvat noin viiden vuoden aikajänteellä. Ensimmäisenä hallitusvuotenani (2008) alettiin ehdottamaan periodittamista. Sitä pidettiin täysin epärealistisena haihatteluna. Nyt se on tulossa vuoden 2012 aikatauluihin ihan tosiasiana. Kun luette tätä on jo selvinnyt miten vaaleissa kävi. Kun kirjoitan tätä, ei ole vielä aavistustakaan. Pidin juuri vaalipaneelin. Itse olen jo äänestänyt, mutta saattaisin äänestää toisin paneelin jälkeen. Taas kerran sanoilla on merkitystä. Muistakaahan käydä äänestämässä. Se musiikkitalohomma muuten risoo mua aika paljon. Ei sikäli että Akatemia ei vuokraisi
18
... eja kk
Vi in
iä
,o
lu
tta
,s
im
aa
d a an ma g B jel Bi oh lk ta Fo uu +m
Tule ottamaan vapun varaslähtö ja hyvästelemään Pitsku parhaassa seurassa!
,m un
APURI
P-TALON PEIJAISET 29.4.2
011
kuppilassa klo 1 4 Tilaisuuden
20
alkaen
järjestää virk
istystoimiku
nta