Äänenkuljettaja 16 2010-2011 by Sibelius Academy of the University of the Arts Helsinki

AJASSA

SOLO

AJASSA

Musiikkitalon ovet alkavat avautua käytäjille ryhmä kerrallaan

Matti Raekallio enjoying his time in Juilliard

Syksyn 2011 konserttiohjelmisto kantaa vastuuta

Sibelius-Akatemia 16/2010–2011

Pitskun peijaisissa jätettiin jäähyväiset P-talolle

16/ 2010–2011 Äänenkuljettaja on noin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Sibelius-Akatemian sisäinen tiedotuslehti.

SISÄLLYS

Äänenkuljettajan ilmestymispäivät kevätlukukaudella 2011: 12.1.2011, 26.1.2011, 9.2.2011, 9.3.2011, 23.3.2011, 6.4.2011, 20.4.2011 ja 18.5.2011. HUOM! Joistakin ennakkoilmoituksista poiketen lehti ei ilmesty 4.5.2011!

Alkusoitto

Ota ajoissa yhteyttä tiedossasi olevasta juttu- ja uutisaiheesta viestintään (aanenkuljettaja@siba.fi, 040 710 9319). Pidätämme oikeuden olla julkaisematta pyytämättä lähetettyä aineistoa. Ohjeita ennalta sovittujen juttujen ja kuvien aikatauluista, käsittelystä ja kirjoittamisesta saa viestinnästä.

Hilpeät ja haikeat hyvästit P-talolle........................................8

Töölön kampus tiivistyy..............................................................3 Ajassa/Koettua

Satakieli kirii kohti kahta miljoonaa........................................5 Taideyliopisto: nyt on viisasten päätösten aika!............ 10 Avaimet onneen?...................................................................... 12 Uudet osastot tuovat Sibaan uuden tohtoriakoulun... 14

Käy kertomassa mielipiteesi Äänenkuljettajan jutuista Introssa (Ajassa -> Äänenkuljettaja). Voit äänestää mielestäsi parasta juttua ja osallistua keskusteluun.

Solo

Toimitus Karoliina Pirkkanen Puh. 040 710 4319 aanenkuljettaja@siba.fi

Suurkiitos..................................................................................... 18

Taitto Karoliina Pirkkanen Käännökset Käännöspalvelu Kauriin Kääntöpiiri Kannen kuva Pitskun peijaisissa Vuoden Vapputorveksi valittiin Aarre Joutsenvirta. Kuva: Samu Sirkiä

Painopaikka

Matti Raekallio: Greetings from the Big Apple!.............. 16 Say

ALKUSOITTO

Töölön kampus tiivistyy

mahdollista esitellä esimerkiksi Musiikkitalon klubissa! Ja välittömästi, samassa hengenvedossa, ymmärsin: tämä ei ole tilattu esitys, tämä on tärkeä tilaisuus juuri siksi että se syntyy aidosta tarpeesta käsitellä luopumista. Arjessa tämä musiikin ja yhdessä tekemisen valtava voima on usein unohtunut kun huomio on kiintynyt pelkästään puutteisiin ja epäkohtiin. Tätä me-henkeä Siba tarvitsee kaikkien muutosten keskellä, ja sitä meidän tulee imeä itseemme ja varjella. Kiitokset virkistystoimikunnalle ja ylioppilaskunnalle ideoinnista ja läpiviennistä! Mahtavaa! Ensimmäiset vaikutelmat Musiikkitalosta ovat suorastaan euforiset. Talo luovutettiin vapun alla käyttäjille poikkeuksellisen tasapainoisissa tunnelmissa ja nyt meidän tehtävänämme on luoda tästä se musiikillinen olohuone, jota on visioitu. Musiikkitalosta on jo nyt kirjoitettu enemmän kuin yhdestäkään Siban hallinnoimasta tilasta tähän mennessä. Ja lisää on tulossa! Siban ensi kauden tiedotustilaisuus on tätä kirjoittaessa vasta edessä (11.5), mutta tiedossa on toimittajien ja yhteistyöpartneriemme puolesta ennätyksellinen kiinnostus tekemisiimme. Siban eri puolilla emme kaikki vielä tätä tiedosta, mutta olemme saamassa ennennäkemättömän piristysruiskeen mitä opiskeluun ja julkiseen toimintaan tulee. RSO:n ensimmäinen harjoituspäivä konserttisalissa oli läsnä olevien mielestä unelmien täyttymys, ja se näyttää näin lunastavan Musiikkitalon toimijoiden rohkeimmat odotukset avoimesta ja akustisesti täysipainoisesta konserttipaikasta Helsingin keskustassa. Kaikki alkuvaikeudet toiminnan ja palveluiden järjestämisessä on nyt syytä suhteuttaa tähän kaikkein tärkeimpään. Kustannukset käyttäjille on käännettävä myönteiseksi haasteeksi eikä peikoksi. Meidän on puristettava salien käyttökustannukset niin alas kuin mahdollista, jotta

ukuvuoden viimeinen Äänenkuljettaja on kädessäsi. Vuoden aherrus lähestyy loppuaan; vuosikellon toistuvat tutkintoperiodit alkavat olla ohi, ensi vuoden opintosuunnitelmat on tarkistettu, ja valintakokeet ovat loppusuoralla. Talossamme on tänä keväänä uurastettu aivan poikkeuksellisella tavalla monisyisissä muutosprosesseissa. Ilmassa on tiettyjä ainutkertaisuuden merkkejä. Muuttofirman vaaleanvihreät laatikot muistuttavat meitä uudelleenjärjestelyistä, jotka koskevat lähes kaikkia sibeliusakatemialaisia, ainakin Helsingissä. Kaapit on siivottu, hyllyt tyhjennetty, kerääntyneet roskat heitetty lavoille ja säiliöihin. Kirjasto on täyttä vauhtia jo muuttamassa Musiikkitaloon ja toukokuun aikana suuri osa P- ja T-taloista on sikin sokin. Valmistaudumme ottamaan käyttöön uudet tilamme heti kun huonekalut ovat paikalla ja opimme liikkumaan uusia reittejä myöten. Samalla meille jäävissä vanhoissa tiloissa on paljon muutoksia. Tiedotusten seuraaminen nyt ja loppukesästä on aivan välttämätöntä kaaoksen estämiseksi. On myös aika hyvästellä asioita. P-talon peijaisista tuli aivan poikkeuksellisen hieno tapahtuma. Usean tunnin aikana koettiin niin paljon riemua, niin paljon haikeutta! Tärkeät ihmiset, niin vahtimestarit, kuppilan henkilökunta kuin naapuritalon edustajat olivat huomion kohteena. Samalla tilaisuudesta tuli mahtava P-talon voimannäyte: miten paljon lahjakkuutta ja yhteen hiileen puhaltamista löytyykään! Ajattelin itsekseni: olisipa tällaista

ALKUSOITTO

Älkäämme tässä yhtälössä unohtako, että Töölön toimipisteet ovat syksyllä aivan toisella tavalla lähellä toisiaan – ja muutaman vuoden päästä N-talon meille remontoidut tarkoituksenmukaiset tilat tulevat tämän korjaamaan paremmaksi. Mutta lisää luokkahuoneita ja harjoitushuoneita emme pysty taikomaan kolmesta talosta. Uusien toimitilojen vuokraamiseen emme halua siirtää varoja. Lopuksi on syytä muistuttaa kaikkia vuoden päästä järjestettävästä Sibelius-Akatemian kolmannesta promootiojuhlasta 1.-2. kesäkuuta 2012. Siihen on syytä varautua ajoissa, sekä kalenterissa että opintosuunnitelmien teossa! Haluan kesän kynnyksellä esittää johdon puolesta parhaat kiitokset kaikille SibeliusAkatemian piirissä toimineille menestyksellisestä toimintavuodesta. Syksy alkaa todella poikkeuksellisissa oloissa. Merkitkää nyt jo kalentereihinne historialliset lukukauden avajaiset 1.9. klo 10 Töölön kirkossa ja klo 11.15 Musiikkitalon konserttisalissa! n

monipuolinen toiminta siinä mahdollistuu. Tämä koskee myös opiskelijoiden kesäkäyttöä. Organisaatiouudistuksessa dekaanit ovat ottaneet ohjakset käsiinsä ja järjestäneet uudet osastoneuvostonsa ja aineryhmänsä toimintakykyisiksi. Vaikka moni on sitä mieltä, ettei uudistus tuo toivottua byrokratian vähenemistä eikä kustannussäästöjä, uskon itse toisin: lisääntynyt rakenteellinen yhteydenpito aineryhmien välillä ja -ryhmiin tulee synnyttämään myönteisiä tuloksia sekä koulutuksen sisältösuunnittelun että kustannussäästöjen suhteen. Lähivuosien kireässä taloudellisessa tilanteessa (mihin Taideyliopisto tietysti voi vaikuttaa) tämä ei ole vähäpätöinen asia. Ensi syksyn suurimpia haasteita tulee olemaan tilojen puute ja ahtaus. Muutaman ylimenovuoden aikana joudumme sopeutumaan entistä tiiviimmin epämukaviinkin ratkaisuihin ja käyttämään kaikki viikonpäivät opetukseen. Joudumme jakamaan luokkia yllättävien kollegojen kanssa, miettimään uusiksi lukukauden kestoja sekä kesä- ja elokuun periodien käyttöönottoa. Tärkeä osa tästä koko paketista on tilojen yökäyttö, josta johto parhaillaan käy keskustelua ylioppilaskunnan kanssa tyydyttävän kompromissin aikaansaamiseksi. Etsimme ratkaisua, jossa yritämme sovittaa yhteen tiettyjen tilojen korkean käyttöasteen, eri ryhmien erityistarpeet, yleiset turvallisuusnäkökulmat ja välttämättömän valvonnan kustannukset. Musiikkitalossa emme toimi yksin omissa tiloissa, vaan olemme osaa kahden muun pääkäyttäjän ja palveluyhtiön toimintaa.

Syksy 2011: aikataulua • • • •

Syyslukukausi 2011 on ajalla 1.8.-31.12.2011 Lukuvuoden avajaiset järjestetään torstaina 1.9.2011. Joululoma pidetään ma 19.12.2011 - la 7.1.2011 Lukukausi-ilmoittautumiset: ma 2.5.2011 - pe 12.8.2011 (syys- ja kevätlukukausi) ja to 1.12.2011 - pe 16.12.2011 (kevätlukukausi)

AJASSA

Teksti: TATU POHJOLA Kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN

Satakieli kirii kohti kahta miljoonaa

kantoi kortensa kekoon (kuvissa Réka Szilvay, Veijo Murtomäki ja Olli Porthan, yksi professoreista halusi jäädä tuntemattomaksi). Haastekampanja tuotti lähes 5 000€, suuri kiitos talon terävimmälle opetuksen kärjelle, joka osallistui Satakieli-keräykseen lähes 100 -prosenttisesti! Kiitosten pitkään sarjaan kuuluvat myös talon ulkopuoliset taiteilijat kuvataiteiden alalta. Saimme lokakuun huutokauppaan hienon valikoiman kuvataidetta, huutokaupan yhteistuotto ylsi lähes 15 000 euroon. Joten ei epäilystäkään, etteikö Sibelius-Akatemiaa ja myös sen pääomakeräystä olisi arvostettu. Tätä kirjoittaessa pääomaa on kertynyt 1 949 4587,97, joten vajausta uuteen rajapyykkiin on reilut 50 000€. Suurin osa rahoista on jo sijoitettu tuottamaan rahoitusta Siban tuleviin hankkeisiin. Joten vaikka tuota henkistä 2 M euron rajaa ei saavutettaisikaan, on alkuperäinen tavoite reilusti saavutettu. Mutta aikaakin on vielä muutama viikko jäljellä, uutisia voi seurata ainakin talojen sähköisistä infotauluista, jonne päivitämme saldomuutoksia. Keräyksemme on kaikkien yliopistojen epävirallisessa vertailussa menestynyt hyvin; laskentatavasta riippuen ja yliopistojen sekä korkeakoulujen kokoon suhteutettuna näyttää siltä, että pääsemme pronssille. Joten aplodit Satakielelle ja Sibelius-Akatemialle! n

atakieli-keräys loppuu kesäkuun 30. päivä. Yhteinen taipaleemme rahankeräyksessä mutta myös tärkeänä yhteishengen ilmentymänä alkaa lähetä loppuaan. Oma noin puolentoista vuoden ajanjaksoni on ollut varsin vaiherikas, haasteellinen mutta myös erittäin palkitseva. Olen saanut tehdä töitä hienojen ja asialle omistautuneiden ihmisten kanssa, olen keskusteluissa tiivistänyt itsellenikin keräyksen olennaisia ajatuksia ja olen myös tuntenut kuinka skeptistenkin ihmisten mielipiteitä on vähitellen kääntynyt Satakielelle myötämielisiksi. Tämä kaikki on ollut osa hienoa kokemusta, jonka lopussa totisesti kiitos seisoo, kuten lupailin noin vuosi sitten! Erityisesti kiitos kuuluu talomme omalle väelle. Opiskelijat ovat olleet mukana monissa tempauksissa keräyksen alusta lähtien; Soiva ratikka, Yösoitto, lasten Huimala-tapahtuma, Satakieli-gaala, Karita Mattilan konsertti, eikä vähäisimpänä vielä 17.5. uudessa Musiikkitalossa järjestettävät Kevätkarkelot. Samoin opettajakunta ja erityisesti Lehtoriyhdistys ovat olleet hienosti talkoissa, edellisten tapahtumien lisäksi täytyy mainita Satakielen Tuntikauppa, jonka tuotto sekin on vajaat 2 000 euroa, kiitos siitä! Vieressä on kuvattu professorihaasteen loppukiriä. Viime viikolla vielä neljä professoria

AJASSA

Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN

Syksyn 2011 konsertit tuovat iloa ja eloa Musiikkitaloon Hei meistä ollaan kiinnostuneita! Noin kahdeksankymmentä valokuvaajaa, toimittajaa, sibalaista ja yritysyhteistyökumppania testasi Musiikkitalon BlackBoxin toimivuutta keskiviikkona 11.5., kun SibeliusAkatemia julkisti syksyn 2011 konserttiohjelmistonsa.

konserteille? Ulkopuolisilla käyttäjillä onkin jo ollut runsaasti kiinnostusta tilojen vuokraamiseen. Tuotantopäällikkö Miisa Järvi totesi, että ulosvuokraukseen tällä hetkellä 17 kulttuuritapahtumaa, 26 seminaari- tai juhlatilaisuutta ja 8 yritysyhteistyötilaisuutta, joihin kuuluu muun muassa yhteistyökumppani PriceWaterhouseCoopersin perhepäivä. - Painopiste on selkeästi edelleen omilla tapahtumillamme. Haluan kiittää myös aineryhmiä, jotka ovat olleet todella aktiivisesti liikkeellä tuottamassa ensi kauden ohjelmistoa, Järvi kiittää. Tietty impulsiivisuus ja joustovara on tarkoitus konserttikirjossa tarkoitus säilyttää edelleen. - Konserttitarjonta avaa Siban monipuolisuutta jatkossa nykyistä laajemmin. Myös matineat tulevat olemaan tärkeässä osassa, lavoilla nähdään niin mestareita kuin kisällejä ja kansainvälisiä vieraita. Ohjelmistossa näkyy talon luovuus, tietty rosoisuus ja intohimo. Yleisötyön kohdalla sisällön on lähdettävä omasta perustoiminnastamme, omasta arjesta, Järvi tiivistää. Toimittajakunnalle esiteltiin myös syyskuisen avajaiskonsertin ohjelman ja jatkojen Sibelius-Akatemian osuus. Avajaisissa kuullaan muun muassa Kristiina Ilmosen pitkähuiluimprovisaatiota, Kansanlaulajia, Johannes Piirron sävellyksen ensiesitys, elektroniikalla ja laulusolistilla täydennettyä jazztrioa, VeliMatti Puumalan vokaaliyhtyeelle säveltämän teoksen ensiesitys sekä jättimäistä sellokuoroa.

ili Ikonen ja Antti Kujanpää pääsivät tuoreeltaan testaamaan salin akustiikkaa, ja piano-lauluduon herkkä versio Junnu Vainion iskelmästä Kotkan poikii ilman siipii pysähdytti mediaväen heti oikean aiheen piiriin: tästä on kysymys, saleissa soi ja musiikki on talossa pääasia. - Hieman kieltämättä jännitti mutta hyvältä tuntui! Esiintymisen harjoittelu on opiskelijalle yhtä tärkeä osa muusikoksi kasvamista kuin oman instrumentin opiskelu, huokaisi Ikonen esityksen jälkeen. Esiintyminen onkin muusikkoudelle välttämätöntä jo opiskeluvaiheessa eivätkä opiskelijoiden konsertit ole laadultaan mitenkään lähtökohtaisesti ”huonompia” kuin valmistuneiden esiintymiset, huomauttivat sekä Ikonen että Siban vararehtori Jari Perkiömäki. - Hyvä neuvo jonka aikanaan itse sain oli, että kannattaa esiintyä mahdollisimman paljon itseään parempien muusikoiden kanssa. Siitä oppii eniten ja voi saada myös itseään paremman yleisön, Perkiömäki muisteli. Rehtori Gustav Djupsjöbacka totesi, että Siballa on halu, kykyä ja intohimoa tehdä Suomesta koulutuksen, taiteellisen toiminnan ja tutkimuksen huippumaa, tuoda musiikki lähelle kansalaisia. - Siksi tämän talon tuleekin olla juuri tällä paikalla, keskellä kaupunkia! Tulevana syksynä Sibelius-Akatemia järjestääkin kansalaisten keskellä noin 150 konserttia. Myös sibalaisia on keskusteluttanut tilojen ulosvuokraus: riittääkö tilaa enää omille

AJASSA

Musiikkitalon arkkitehti Marko Kivistö oli silminnähden vaikuttunut ja kiitollinen Ikosen ja Kujanpään esityksestä. - Kumarran syvään. Kiitos. Todellakin nyt näyttää siltä, että Musiikkitalolle asetetut tavoitteet ovat oikeasti toteutumassa ja täällä aletaan tehdä uutta musiikkikulttuuria. Se, mitä täällä tapahtuu, on kaikkein tärkeintä, ja talo on valmis vasta sitten, kun ihmiset tuovat sinne elämän, hän hehkutti. n

Aili Ikonen korkkasi BlackBoxin Junnu Vainion musiikilla

Miisa Järvi esitteli syksyn konserttikirjoa

SYKSYN 2011 KONSERTTI • Musiikkitalon avajaiskonsertit järjestetään 1. ja 2. 9.2011 • Siban syksyn 2011 ohjelmisto löytyy osoitteesta www.siba.fi/attach/syksyn_ohjelmisto_siba_pieni.pdf • Sibelius-Akatemian opiskelijat ja henkilökunta pääsevät myös Musiikkitaloon muuton jälkeen Siban konsertteihin opiskelijakortilla tai henkilökunnan omalla vapaakortilla kuten tähänkin saakka. Muistathan hakea kausikorttisi palvelupisteistä elo-syyskuussa!

KOETTUA

Teksti: RAKEL TIKKANEN Kuvat: SAMU SIRKIÄ

Hilpeät ja haikeat hyvästit P-talolle

velupisteen Maukka on työskennellyt siellä lähes alusta asti. Monista muutoksista Maukka toteaa, että enää ei hallinnon siivessä ole vierashuoneita eikä A-siiven naulakolla vahtimestaria. Koska flexim-avaimia ei 90-luvulla vielä tunnettu, talo oli auki arkisin aamusta myöhään iltaan ja myös sunnuntaisin. Yöksi ovet laitettiin takalukkoon, jolloin talosta ei päässyt ulos. ”Illalla kotiin lähtiessäni seisoin pihalla ja katselin, kun valot syttyivät lukitussa talossa, josta opiskelijat piti sitten heittää ulos. Myöhemmin opiskelijat keksivät käyttää hätäteitä ulos päästäkseen, ja onhan jokunen väsynyt harjoittelija silloin tällöin yöpynytkin talossa, vaikkei se sallittua ole ollutkaan”, muistelee Maukka. Maukka ja Harri Nahkuri, palvelupisteen voimakaksikko, palkittiin serenadilla – he ovat aina erittäin auliisti huolehtineet kaikkien pitskulaisten arjen sujuvuudesta. P-talon hyvää henkeä ovat osaltaan luoneet myös kahvilan hengettäret Anita Kettunen, Pirjo Kukkonen ja Tellervo Ovaskainen. Myös heille viritettiin serenadi, ja liikuttunut yleisö etsiskeli jälleen kerran nenäliinojaan. Tellervolla on takanaan runsaan yhdeksän vuoden rupeama P-talolla. ”Tämä on ollut hyvin miellyttävää aikaa ja opiskelijat ja henkilökunta ovat mukavia ihmisiä”, kuvailee Tellervo P-talon tunnelmaa. Erityisesti Tellervo muistaa kuppilassa pidetyt moninaiset musiikkiesitykset ja erään joulun, jolloin opiskelijat koristelivat ruokalan yhdessä askartelemillaan punaisilla tontuilla. Peijaistarjoilut tehtiin tietysti kahvilan keittiössä, ja Anita Kettunen arvioi pikkusuolaisten ja makeiden menekin perusteella yleisömääräksi jopa 250 henkeä. Monien jo paikkansa vakiinnuttaneiden esiintyjien ja yhtyeiden lisäksi peijaisyleisö sai todistaa myös aivan uuden kokoonpanon, kansan-

eijaiset päättivät pitkän evakkoajan Pitäjänmäellä. Virkistystoimikunta, ylioppilaskunta ja pieni mutta sitäkin pippurisempi joukko Muka-osaston aktiiveja järjesti vapun alla yhteisen jäähyväisjuhlan henkilökunnalle ja opiskelijoille P-talon ruokalassa. Juhlasta haluttiin tehdä P-talon näköinen: hauska ja rento tilaisuus, jossa ennalta suunniteltujen ohjelmanumerojen lisäksi lava oli vapaa kaikille halukkaille. Vaikka työryhmän laatima käsikirjoitus kokikin joitakin improvisatorisia muutoksia vielä h-hetkellä, tasokkaita esityksiä olisi riittänyt useampaankin juhlaan, ja tunnelma oli vappuisen kepeä. Tulevaa muuttoa enteillen haalareihin puettu rehtori tuotiin lavalle tavarankuljetuskärryillä. Tervehdyssanoissaan hän muistuttikin, että samana päivänä Musiikkitalo oli luovutettu käyttäjilleen, ja muutto sinne käynnistyisi välittömästi vapun jälkeen. Rehtorin rento ja vapautunut heittäytyminen myös pianistiksi ohjelman edetessä ihastutti ja liikutti yleisön ja sai ansaitusti myrskyisät suosionosoitukset. Tervehdyksensä juhlaan toivat myös ylioppilaskunta ja talon toisessa siivessä toimivaa yritystä edustanut myyntijohtaja Matti Inkinen. Hän laski syöneensä vuodesta 2004 alkaen ruokalassa 1200 ateriaa ja uskoi tuntevansa ”kaikki” ulkonäöltä muttei nimeltä. Kahvilakeskusteluja kuuntelemalla hän on vahingossa oppinut musiikkiakin: sanavarastoon sisältyvät nyt muun muassa stemma, alavireinen, partituuri, komppi ja PAkamat. Nuorten iloinen puheensorina kuppilassa on ollut hyvää vastapainoa kaupalliselle työlle, ja Matti toivoikin, että pitskulaiset veisivät hyvän ilmapiirin mukanaan uudelle keskustan kampukselle. P-talo on ollut Siban käytössä vuodesta 1992 lähtien, ja Mauri Leino eli kaikkien tuntema pal-

KOETTUA

musiikin osaston Folk Big Bandin ensimmäistä virallista esiintymistä. Tämä ainutlaatuinen orkesteri villitsi soitollaan kuulijat myös tanssimaan ja valloitti yleisönsä niin vakuuttavasti, että rehtori kutsui heidät saman tein keikalle Musiikkitaloon lukuvuoden avajaisiin. Uutta oli myös toivottavasti traditioksi muodostuva Vuoden Vapputorven valinta. Titteli ja sen merkkinä vappuhaalarit luovutettiin Aarre Joutsenvirralle, joka osaa soittaa moniakin torvia ja on säännöllisesti viihdyttänyt kuppilan yleisöä opiskelijaryhmiensä persoonallisilla ja ratkiriemukkailla esityksillä. Miten tästä sitten eteenpäin, juhlat on juhlittu ja muutto väistämättä edessä? Peijaisten virallista juhlapuhujaa Ari Piekkaria mukaellen yhteen hiileen puhaltamalla, yhteisöllisyyttämme vaalien. - Hirven kaatoonkin tarvitaan jahtiporukka, ei yksi kannon nenässä kykkivä haulikkomies riitä, hän kuvailee. Tai kuten joku peijaisten jälkeen totesi: ”Mahtava tunnelma ja yhteishenki, kaikki kannustavat toisiaan. Tästä on hyvä jatkaa.” Fade out. n

Yllä: Osmo Palonen tunnelmoi Alla: FolkBigBandin ainutlaatuisuutta

AJASSA

Teksti ja kuva: Karoliina Pirkkanen

Taideyliopisto: nyt on viisasten päätösten aika!

nostaan yhteistä taideyliopistojen opetukselle, tuumaa Lukkarinen.

iljaista on – taideyliopistorintamalla, nimittäin. Vielä seuraillaan muun muassa hallitusneuvottelujen edistymistä. Niinpä aika lailla mututuntumalla mennään, tunnustavat Docmusin luokkaan aiheen ympärille keskustelemaan kerääntyneet suunnittelija, hallituksen jäsen Tuomo Lukkarinen, musiikkiteknologian lehtori Otto Romanowski ja SAY:n varapuheenjohtaja Riikka Pellinen. - Ei tässä oikein ole potentiaalia lähteä pohdiskelemaan, kostavatko Persut Portugalin taideyliopistopolitiikassa, Romanowski hymyilee. Aivan. Mutta rahasta puhutaan kuitenkin, kuten usein taideyliopistosta keskustellessa. Lukkarinen käyttää vielä konditionaalia, Romanowski pitää fuusiota jo annettuna. - Kyllähän se tulee. Nyt pitäisi vain keskustella siitä, miten kortit pelataan viisaasti niin, että voidaan eniten hyötyä yhteistyöstä. Ei puhuta lainkaan voittajista tai häviäjistä, vaan nyt pitää yhdistää voimat koko suomalaisen taidekentän hyväksi, Romanowski hehkuttaa. Johdon neuvottelutaidot ovat hänen mielestään nyt avainasemassa: tiukassa paikassa pitäisi osata olla hyvä strategi ja keskustelija. Lukkarinen pitää yhtenä haasteena taideyliopistojen kokojen epäsuhtaa, joka tulee tavallaan esille myös varainkeruuhankkeiden tuloksissa. - Vaikka rahoista puhutaan, pitää muistaa pitää jatkuvasti framilla myös taiteelliset ja koulutukselliset hyödyt! Uskonkin oikeastaan, että opiskelijat ovat se ryhmä, joka lähtee ehkä helpoimmin hankkeeseen mukaan. Ministeriön teettämässä selvityksessä oli tosin paljon sellaista, mikä olisi voitu toteuttaa periaatteessa ilman yhdistymistäkin, mutta olisiko siihen riittänyt rahallisia resursseja? Lisärahoitusta olisi varmaan joka tapauksessa tarvittu. Mestari-kisälli -ajatus on ollut yhtenä reunaehtona Siban neuvotellessa taideyliopistosta, ja tämä on yhteinen intressinaihe kaikille Siban toimijoille. - Henkilökohtainen opetus on onneksi jo luon-

Säästäväisyys on hyve Romanowski esittelee tekemiään laskelmia keskustelukumppaneille. - On varmaan ajateltava, ettei mikään hallitus pysty lupaamaan minkäänlaista lisärahoitusta ikuisuuksiin jatkuvaksi ja pysyväksi. Jos toimimme viisaasti, pistämme säännöllisesti esim. 1,5 miljoonaa euroa viiden miljoonan vuosittaisesta lisärahoituksesta sivuun. Joka tapauksessa lisärahoituksen käyttö pitäisi suunnitella todella tarkkaan ja varhaisessa vaiheessa! - Se voisi olla aivan viisasta ja jopa yksi kriittinen menestystekijä: jos rahoituksen käyttö hoidetaan fiksusti, se voi poikia todella paljon! Ja jos ja kun juustohöylä jossain vaiheessa iskee, on joka tapauksessa helpompi höylätä lisärahoituksesta kuin jo valmiiksi niukasta perusrahoituksesta, Lukkarinen miettii. Taideyliopiston kyseessä ollen kokonaisuus voi olla enemmän kuin osiensa summa, tästä ovat kaikki yhtä mieltä. Yhteisistä arvoista yhteisellä äänellä puhuttaessa saadaan reippaammin vipuvartta taiteen kysymyksille koko yhteiskunnassa. - Taideyliopistolla saadaan yhteen sellainen massa, jolla on oikeasti voimaa myös vähän kertoa miten homma menee. Siksi olisi muodostettava sekä eettisesti, poliittisesti että ajatuksellisesti yhtenäinen kokonaisuuus. On tärkeää, miten näytään ulos päin – ja taustalle saadaan nyt paitsi kaikki ne jo olemassa olevat music lovers, myös kaikki teatteri lovers, toteaa Romanowski. - Kaikenkaikkiaan tämä on nyt mahdollisuus, jota ei pidä haaskata rahoista riitelyyn, säestää Lukkarinen Pellinen toppuuttelee hiukan ja muistuttaa, ettei ilmaisia lounaita olekaan. - Pitää muistaa, ettei tähänkään hankkeeseen ole luvassa vastikkeetonta rahaa. Poliittista tahtoa taideyliopiston syntymiselle näyttää löytyvän, ja us-

AJASSA

koa esimerkiksi kulttuurivientiin, mutta rahan vastikkeeksi odotetaan tuloksia ja yliopistojen omalla vastuulla on itse lähteä visioimaan tuloksellista yhteistyötä, tuumaa Riikka Pellinen.

moni opiskelija tekee asioita opettajien asenteesta huolimatta, syntyy varmasti yhteistyötäkin. Mutta tässä tosiaan piilee yksi pieni epäsuhdan siemen, yhteistyö ei synny mahtikäskyllä ylempää vaan sen on oltava aitoa, oikeista lähtökohdista syntyvää. Osastojen tehtävänä on myös jakaa resursseja niin, että yhteistyö on käytännössä mahdollista myös käytännössä, koppaa Lukkarinen. - Taiteen yhteiskunnallinen status on yksi taideyliopistohankkeen ehdottomista voittajista. Ja saajapuoliin voisi hyvinkin kuulua myös esimerkiksi oopperakoulutus, tuumii Romanowski joka toivoo, että taideyliopisto innostaisi myös Sibassa pohtimaan ja uudistamaan tutkintojen sisältöä ajan mittaan. Lopputulema: toimiva taideyliopisto ei synny pakottamalla vaan vaatii aktiivista tukemista ja edesauttamista – sytykkeitä ja mahdollisuuksia. Poteroita pienentäisi myös yhteinen kampus – se löytyy Romanowskin toivelistalta. - Mistään ei pitäisi saada sanoa: ”ei tuollaista voi tehdä”. Kaikkea pitää voida tehdä, hän summaa. Ja jatkoa jäädään odottamaan! n

Yhteistyöhön joka suunnalta Yksi haaste joka pohdituttaa on se, miten saada myös tulevan X-osaston joukot aktiivisesti mukaan rajat ylittävään taideyhteistyöhön. Mielipide on, että Y-osastolla yhteistyötä tehdään jo nyt – miten saada vaikkapa kirkkomusiikin opiskelijat kokemaan taideyliopisto omakseen? - Totta on, että Y-osastolla on toiminnassaan vähemmän historiallista painolastia. Mutta myös X-osastolla taideyliopistojen välistä yhteistyötä tehdään nyt jo ja esimerkiksi säveltäjät kiinnostavat muissakin taideyliopistoissa. Yhteiset hankkeet ovat paljon kiinni myös opettajista. Jos heidän asenteensa on, että ei tämä nyt niin tärkeä asia ole, pysy vain siellä kopissasi harjoittelemassa, ei opiskelijakaan varmasti innostu, Pellinen heittää pallon. - Toisaalta jos riittävän

AJASSA

Teksti ja kuvat: KAROLIINA PIRKKANEN

AVAIMET ONNEEN? Nimi paperiin ja pieni harmaa muoviläpyskä käteen: Musiikkitalon ovet alkoivat aueta sibalaisille ryhmä kerrallaan vapun jälkeen. Ilman ”peruskurssia” tuoreisiin tiloihin ei kuitenkaan ole asiaa, vaan tunnin mittainen perehdytys on edellytys avainten saamiselle.

oukokuisena torstaiaamuna Wegeliussalin ovesta astelee innostuneen näköistä porukkaa pienet harmaat muovinpalat käsissään. Nämä kulunvalvonta-avaimet toimivat pääsylippuna Musiikkitalon uusiin tiloihin. Neljännen vuoden lyömäsoitinten opiskelija Jaakko Lindfors otti oman avaimensa hyvillä mielin vastaan. - Noin paperilla tosin en odota arkipäivääni suuria muutoksia. Meillä lyömäsoittajilla esimerkiksi luokkien määrä pysynee samana kuin ennenkin. Myös kaikki talon palvelut kirjastoa ja ruokalaa myöten pysyvät yhtä lähellä kuin nytkin. Mutta tunnelma varmasti muuttuu, ja uutta on sekin, miten saadaan kolmen eri toimijan yhteiselo sujumaan. On tosi hyvä, että eri osastot pääsevät toimimaan lähempänä toisiaan. Olen kuullut myös opettajien kiittelevän yhteistä opettajainhuonetta – ehkä se madaltaa kynnystä eri oppiaineiden ja musiikinlajien välillä. Avoimuus – myös sosiaalisesti – on ehdottomasti hyvä suunta. Vähemmän stereotypioita! kiittelee Lindfors.

- Odotushorisonttini Musiikkitalon tiloista on positiivinen. Mutta jos jäisin R-talolta kaipaamaan jotakin, voisi tulla ikävä 5. kerroksen kulmaluokan näkymää kohti Helsingin ydinkeskustaa. Mutta maistunee tulevaisuudessa Töölönlahden luonnon helmakin! Pääosin muutto on siis ehdottomasti innostavaa, ja erityisesti Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin puolesta olen todella innoissani. Tilanne on myös orkesterin koulutuksen kannalta hedelmällinen: sekä R-talon saleja käyttäneinä että tulevaisuudessa Musiikkitalon saleihin sopeutuvina muusikkoina saamme arvokasta kokemusta erilaisten konserttisalien karakteereista. Orkesterin soinnin kannalta jokainen tila on uniikki, ja orkesteri - toivottavasti - mukautuu vallitseviin olosuhteisiin, mutta haasteita voi tulla vielä vastaan esimerkiksi siinä, riittävätkö harjoitustilat. Lyömäsoittajillekin on jo esitetty toiveita saada luokkia muidenkin harjoituskäyttöön, Lindfors pohdiskelee. Kansanmusiikin osaston projektisihteeri Riitta-Liisa Joutsenlahti sekä näkee tulevat mahdollisuudet että kokee luopumisen tuskaa. - Uuden kynnyksellä on aseteltava omat ajatusmallit uuteen asentoon! Monessa mielessä Musiikkitalo ja uudet tilat tuovat mukaan uusia ideoita. Myös se on aivan erinomaista, että pääsemme lähelle toisiamme. Olen mielelläni ensimmäisenä mukana, jos syntyy yhteisprojekteja myös orkesterien kanssa, Joutsenlahti visioi.

Avointa arkea yhdessä muiden kanssa Arjessa avoimuus tarkoittaa orkesterisoitinten opiskelijalle muun muassa kenties parempia mahdollisuuksia vaikkapa seurata ammattiorkesterien harjoituksia lähestulkoon seinän takana. Tämä on yksi Musiikkitalon mukanaan tuomista tilaisuuksista, joihin Lindfors toteaa ehdottomasti tarttuvansa.

AJASSA

Rakennuspiirtäjänäkin aikoinaan työskennellyt puhallinsoitinten taitaja olisi tosin itse laatinut Musiikkitalosta hieman toisenlaisen. - Hullunhauskan hieman Gaudin tyyliin: sellaisen, josta näkee heti ulospäinkin, mitä siellä tapahtuu – ehkä jollain lailla kutsuvamman.

Ihminen tavattavissa jatkossakin? Joutsenlahti oli mukana 1992, kun Pitäjänmäen toimipiste otettiin käyttöön. Sen toimistomaisuutta ja pitkiä käytäviä kauhisteltiin silloin: kuinka täällä voi kukaan saada aikaan mitään luovaa? Hän on aistivinaan hieman samansuuntaisia pelkoja nyt. - Käytäntö osoitti nämä pelot aikanaan pitkälti vääriksi: P-talolle on kotiuduttu, maalattu seiniä ja valittu omia verhoja. Ne ovat tietysti osaltaan tuoneet omaa kodikkuutta ja Pitskun miljöö on saanut yllättäen myös kansainvälistä kiitosta! Tärkeää on aina ollut sekin, että täällä on ollut henkilökuntaa tavattavissa ja vaikka luentotauolla on voinut piipahtaa tarkistamassa mieltä askarruttavia kysymyksiä. Miten mahtaa olla tilanne Musiikkitalossa? Paljon muitakin käytännön kysymyksiä on vielä auki; miten hoidetaan instrumenttien säilytys, miten esimerkiksi Pokelan soitinkokoelman varastointi? Sekä opiskelijoilla että opettajilla on ollut muun muassa näistä asioista suuri huoli, Joutsenlahti kertoo. n

On se aito! Jaakko Lindfors odottaa Musiikkitaloon pääsyä.

Musiikkitalon avaimenhaltijan aakkosia • Sisätiloissa ei missään nimessä saa tupakoida. • Ilmastoinnin vuoksi ethän avaa ikkunoita. • Jos hukkaat avaimesi, ota heti yhteyttä Musiikkitalon turvavalvomoon. Tallenna numero 020 7070 420 varmuuden vuoksi vaikka kännykkääsi talteen! • Polkupyörille on varattu parkkitilaa SibAn pääoven edestä, autoille väliaikaista pysäköintiä on tarjolla Finlandia-talon parkkipaikalla 31.8. saakka. Autopysäköinti on maksullista. • Sähköä omiin sähkölaitteisiin ei saa ottaa pistorasioista, jotka on merkitty värillisenä numero/kirjainyhdistelmällä. Nämä pistokkeet on varattu esitystekniikalle! • Sibelius-Akatemian kulunvalvonnan yhteyshenkilö on Samu Sirkiä (ssirkia@siba.fi, 050 526 1975)

Kuuntele Introsta Älkkärin sivuilta, miten Riitta-Liisa Joutsenlahti soittaa tervetulosoiton Musiikkitalolle!

KOETTUA

Teksti: TUULIKKI LAES Kuvat: HANNU TOLVANEN

Uudet osastot tuovat Sibaan uuden tohtoriakatemian Tulevaisuuden uudet haasteet Sibassa keskusteluttivat huhtikuisessa jatkokoulutuspäivässä

kaikki yliopiston tutkijat myös opettaisivat ja opettajat tekisivät tutkimusta. Strategiaa toteutetaan Helsingin yliopistossa myös akateemisen johtamisen tarkemmalla määrittelyllä ja johtamisosaamisen varmistamisella sekä perus- että jatkokoulutustasolla. Vararehtori Kari Kurkela esitteli SibeliusAkatemian tohtoritason tutkimuksen uusia rakenteita. Kurkelan johtama jatkokoulutusprojektiryhmä on päättänyt olla esittämättä erillistä osastoa koko talon jatkokoulutukselle. Tällöin osastojaon myötä myös jatkokoulutus jakaantuu kahdeksi yksiköksi (X-tohtorikoulu ja Y-tohtorikoulu), jotka yhdessä muodostavat tohtoriakatemian. Tulevaisuuden tohtoriakatemian yhteisiä tavoitteita ovat paremmat toimintaedellytykset niin taiteelliselle kuin tutkijakoulutukselle ja liikkuvuudelle sekä yhteisten käytäntöjen muodostamiselle, koulutuksen päällekkäisyyksien poistaminen ja hallinnon keventäminen, kurssien järjestäminen yli osastorajojen sekä jatkokoulutusyhteisöjen vahvistaminen oppiviksi organisaatioiksi. Musiikkikasvatuksen osaston ulkomaalaiset jatko-opiskelijat Alexis Robertson ja Andries ”Albi” Odendaal kertoivat kokemustensa mukaan Mukan jatkokoulutusseminaarin olevan avoin yhteisö, josta löytyy niin rakentavaa kriittisyyttä kuin kannustavaa tukea oman tutkimuksen tekemiseen. Osaston merkittävät

apunaatonaattona 29.4.2011 järjestettiin Kamarimusiikkisalissa Sibelius-Akatemian osastojen yhteinen jatkokoulutuspäivä, jonka kiinnostavaa ohjelmaa oli kokoontunut kuulemaan eri osastojen jatkokoulutuksessa mukana olevat ja siitä kiinnostuneet. Alustuksissa kuultiin puheenvuoroja niin yliopiston hallinnon, opettajien kuin jatko-opiskelijoiden näkökulmasta. Sibelius-Akatemian jatkokoulutus kohtaa uusia haasteita tulevan osastojaon myötä, mikä nousikin yhdeksi päivän polttavimmista puheenaiheista. Uuden organisaatiojaon, yliopistostrategian ja jatkokoulutuspaineiden ristiaallokossa luovivat myös isommat yhteisöt kuten Helsingin yliopisto, joka tuottaa lähes kolmanneksen Suomen jatkotutkinnoista. Professori Marja Airaksinen jakoi kokemuksiaan yliopistonsa tohtorikoulutuksen kehittämisestä hallinnon ja johtamisen näkökulmasta osana Bolognaprosessia. Airaksinen toimii tällä hetkellä tutkimuksen ja tohtorikoulutuksen kansainvälisen arvioinnin ohjausryhmän varapuheenjohtajana. Helsingin yliopisto on asettanut jatkokoulutuksen strategisiksi lähtökohdiksi tutkimukseen perustuvan opetuksen ja oppimisen, elinikäisen oppimisen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen. Airaksinen painotti, että huippututkimus vaatii onnistuakseen laadukasta perusopetusta – tavoitteena on, että

KOETTUA

kansainväliset kontaktit auttavat tutkijakoulutettavaa kasvamaan osaksi globaalisti verkottunutta musiikkikasvatuksen tutkijayhteisöä. Jatkokoulutuspäivän lopuksi Johanna Hurtig Tampereen yliopistosta johdatteli pohtimaan, mitä on tutkimuksellinen lukutaito ja mihin sitä tarvitaan. Hurtig on omassa työssään gradujen ja väitöskirjojen ohjaajana huomannut, että tutkimusprosessin ja metodologisen osaamisen väliin tai taakse on jäänyt harmaa alue, joka liittyy tutkimuksellisen lukutaidon tarpeeseen – kykyyn ajatella, liittää tutkimus osaksi laajempaa keskustelua sekä esittää kysymyksiä itselleen ja muille. Tutkimuksellista ajattelun taitoa on siksi syytä konkreettisesti avata – siitä hyötyvät niin aloittelevat jatko-opiskelijat kuin kokeneet tutkijat ja opettajat n.

Osastojaon myötä myös jatkokoulutus jakaantuu kahdeksi yksiköksi (X-tohtorikoulu ja Y-tohtorikoulu), jotka yhdessä muodostavat tohtoriakatemian.

solo AJASSA

Teksti: EEVA SARMANTO-NEUVONEN Kuva: JARI NEUVONEN

Matti Raekallio: Greetings from the Big Apple! How is life for a Professor of piano music at the renowned Juilliard School in New York? Eeva Sarmanto-Neuvonen, a Lecturer from Sibelius Academy met Matti Raekallio in the Big Apple.

Or Re’em from Israel plays Chopin’s Études op. 25 almost flawlessly. The Professor is intensively watching his student’s performance, making notes on the sheet of music. Afterwards, Matti rushes to another Steinway and an astonishing, yet detailed lesson begins. After listening to Matti’s teaching for a few hours, we have a sushi lunch in the School’s cafeteria. Matti enjoys New York immensely with his violin player wife, Larissa. He is not bothered by the amount of work he does as one of the pros of working at Juilliard School is that

y long term dream came true when I was invited to become a Professor of piano music at the Juilliard School in 2007. I love teaching and I have 45 students in my class. Nine of them are pre-college and I share 12 of them with another professor. Three quarters of my students are Asian. I teach six days a week, around the clock. Classes are 60 minutes and students also attend my weekly group lessons. Every one of them plays chamber music and I have a few groups under my supervision”, Raekallio says.

solo APURI

hold master classes around the world. I only have time for a week’s summer holiday, which I try to spend in Finland meeting my children and my grandchild. I have the pleasure of being invited to the jury of Maj Lindh Competition in 2012 and if invited, I’m also keen to hold a master class in Sibelius Academy before the competition. I met Matti Raekallio in New York on 27th April, 2011. He sends his warm regards to everybody in Sibelius Academy, the staff and students alike! n

Professors are not expected to do anything else but teach and listen to diploma performances. There is no total working time, no minimum or maximum amount of classes. Matti has the biggest class in the School and he is paid according to classes given. Naturally everybody is free to negotiate their own salaries. There is no fixed retirement age. The reputation of Juilliard School has not diminished over the years: 400 piano players applied for the school, 200 of which were invited for auditions and of them only 20 were accepted. Students are allowed to choose their teachers and Matti’s popularity is huge - which can be seen in the amount of his students. He tells that now, after four years, the first Masters of Music are graduating from his class and that he is trying to radically cut down the number of his students next autumn. Almost all students finish their studies and quickly due to the annual 32,000 dollar tuition fee. Studies are strictly supervised, but the atmosphere in the School is still positive, both among the students and the teachers. In addition to music, the students study politics, economics and communication skills. If students show any signs of psychological or physical problems, they immediately receive the best care available. They can also use the School gym to take care of their physique. According to Matti, the rehearsal room situation is reasonable, even though the School is closed by 11 pm. The Juilliard School also has degree programmes in dance, drama and jazz, so there is a lot of cooperation between the various departments. Students are eager to give concerts also outside the School, and in the strangest places too, according to Matti. Students are keen to take part in national and international competitions, and hopefully we’ll hear Matti’s students in the Maj Lindh Competition as well. - Unfortunately, I, like the other Professors, don’t have assistants, so I have to hire a substitute every time I’m somewhere else. Even though I teach a lot, I still give concerts regularly, attend juries in piano competitions and

In Juilliard, there is no total working time, no minimum or maximum amount of classes. Everybody is free to negotiate their own salaries. There is no fixed retirement age.

Matti Raekallio teaching, israeli student Or Re’em concentrating

SAY

Teksti: TUOMAS SALONIEMI

Suurkiitos

Huomasin iltapalaa tehdessäni, tai tarkemmin ottaen minulle huomautettiin, että eteisen katto on vieläkin maalaamatta. Tämä on aivan totta. Uuden asunnon huonossa kunnossa oleva rappaus on paklattu piiloon mutta paikat vielä irvistävät. Minä lupasin hövelisti jossain vaiheessa maalata katon. Monesti se onkin pitänyt laittaa kuntoon. Viimeksi nyt pääsiäislomilla. Enpä laittanut. Sen sijaan istuin Kristuksen kärsimysjuhlan ajan toimistolla taittaen Saymaata ja hoitaen rästiin jääneitä sähköposteja. Ja se oli oikeastaan mukavaa. ¬¬Pidin siitä. Tämä puheenjohtajahomma on kyllä kuluttavaa, mutta sitä se on ennen kaikkea läheisille. Uskon että tämä ei rajoitu pelkästään ylioppilaskuntapolitiikkaan tai hallintoon vaan koskettaa kaikkia suurella sydämellä töitä tekeviä. Muutin asumaan hyvien ystävieni kanssa joista kaikki tekevät kutsumustyötä, jotka ymmärtävät kukin oman alansa kautta sen minkä nyt yritän sanoa. Uskon että tämä menee perille oikeastaan ihan jokaiselle akatemialaiselle. Joskus on vaikea selittää perheelleen, kämppiksilleen tai tyttöystävälleen miksi (ja miten) jaksaa päivästä toiseen tehdä liian pitkiä päiviä, puuhastella näennäisesti yhdentekevien asioiden kanssa ja innostua jostain todella oudoista asioista. Kummallista mutta näin se vain on. Jouluna kirjoitin hypettävän jutun kaikista niistä valtavista ihmisistä joita olen vuosien

varrella hallintohommissa ollessani kohdannut. Seison edelleenkin sen takana. Vahvemmin kuin koskaan. Kun johtaa vapaaehtoisorganisaatiota missä kiitos on usein suurin palkinto, osaa arvostaa entistä enemmän sitä panosta minkä ihmiset ovat viikosta ja kuukaudesta toiseen valmiina laittamaan yhteisen hyvän eteen. Kiitos koko SAY:n hallitus, edustajisto, työryhmissä istuvat opiskelijat ja sen sellaiset. Haluankin siis kiittää läheisiä tähänastisista ja pyytää jo anteeksi tulevista kärttyilykohtauksista, lukemattomista peräkkäisistä pitkistä työpäivistä ja vahvasti opiskelijapolitiikalta tuoksahtavista illoista ja aamuöistä. Näitä kaikkia te joudutte kestämään. Te olette oikeastaan opiskelijaliikkeen selkäranka. Hyvää kesää!

Hei ope maailma kutsuu!

Hakuaika lukuvuoden 2011-2012 opettajavaihtoon on alkanut ja päättyy 31.5.2011. Oppaan ja hakulomakkeen saat Introsta (intro.siba.fi/henkilosto/kansainvalisyys). Oppaan voi noutaa myös kv. toimistosta (T-236) sekä Ttai R-talon palvelupisteestä. Lisätietoja ja -neuvoja: Kv. vaihdon koordinaattori Leena Veijonsuo, puh. 050-5261956