Äänenkuljettaja 4 2011-2012 by Sibelius Academy of the University of the Arts Helsinki

AJASSA

Rohkeutta konserttisuunnitteluun!

UP-TO-DATE

Getting intimate with lied

NÄKYMÄ

Taideyliopisto ei tule, se tehdään!

Sibelius-Akatemia 4/2011–2012

Mitä ihmettä tekee muusikko ruovikossa?

4/ 2011–2012 Äänenkuljettaja on noin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Sibelius-Akatemian sisäinen tiedotuslehti. SISÄLLYS

Äänenkuljettajan ilmestymispäivät syyslukukaudella 2011: 7.9.2011 28.9. 2011 19.10. 2011 2.11. 2011 16.11. 2011 30.11.2011

Alkusoitto

Tekemisen meininkiä!..................................................................3 Up-to-date

Ulf Bästlein - getting intimate with lied................................4 Ajassa

Zoomausviikon satoa...................................................................5 Ajassa

Käy kertomassa mielipiteesi Äänenkuljettajan jutuista Introssa (Ajassa -> Äänenkuljettaja). Voit äänestää mielestäsi parasta juttua ja osallistua keskusteluun.

Uusin periaattein uutta ajattelua konserttityöhön...........6

Äänenkuljettajassa on tilaa yhdelle tai kahdelle tiiviisti kirjoitetulle, hyvin perustellulle mielipidekirjoitukselle. Tekstin maksimimitta on noin 160-17o merkkiä välilyönteineen. Lähetä tekstisi omalla nimelläsi varustettuna osoitteella aanenkuljettaja@siba.fi. Emme julkaise nimimerkillä kirjoitettuja tekstejä.

Kummiyhteistyöstä tukea työelämää varten.................. 13

Toimitus Karoliina Pirkkanen Puh. 040 710 4319 aanenkuljettaja@siba.fi Taitto Karoliina Pirkkanen

Kannen kuva Rebekka Nikula etsii materiaalia ruokopilliin Töölönlahdella. Kuva: Karoliina Pirkkanen

Painopaikka

Jaettua...............................................................................................8 Ryhmäopetus - APUA!.................................................................9 Kuule minä sävellän!................................................................. 10 Näkymä

Taideyliopisto ei ”tule” vaan se ”tehdään”......................... 16 SAY

Kenen politiikka?....................................................................... 18

AJASSA

Tekemisen meininkiä!

n ollut ainakin tekemisen meininki, kun konserttitoimintaa Siban uusissa saleissa Musiikkitalolla on käynnistetty. Tilanne on ollut kuin uudesta moottorista otettaisiin täydet tehot irti ilman sisäänajoa. Siinä ei ehdi koneisto rasvautua eivätkä työstöstä jääneet purseet ja särmät hioutua. Kuten hyvin tiedämme, on tilatekijät, kuten akustiikka, tilaturvallisuus, ilmanvaihto, istuimet ja ulkoisten häiriöäänien eliminointi, toteutettu ammattitaitoisesti. Se mikä on aiheuttanut yleisön yskähdysten lisäksi yskintää, on käytännön ja ruohonjuuritason toimintojen opetteleminen ja hienosäätäminen. Tällaisen tuotantotehtaan sisällä ja ympärillä on nimittäin lukuisa määrä palikoita, jotka eivät millään heti loksahda paikalleen ja saa kokonaispalettia parhaaseen liitoonsa. Onneksi enimmäkseen on löytynyt ymmärrystä ja armeliaisuuttakin sovitella ja käännellä palikoita loksahtelemaan. Toki tilanteessa kuuluu soraääniä ja ilmenee kärsimättömyyttäkin. Joskus turhankin helposti haetaan vain syyllisiä eikä yritetä löytää ratkaisuja ongelmiin. Samalla asiallahan tässä kuitenkin ollaan – tavoitteenahan lienee opetustoimintaa unohtamatta saada yleisö ja artistit viihtymään ja tuntemaan, että ollaan ammattimaisesti liikkeellä. Salikapasiteetin lisäännyttyä on tapahtumien määrä kasvanut moninkertaiseksi, mikä tietysti on ollut tavoitteenakin. Mutta totuushan on, että vaikka olemme jo hyvissä ajoin pyrkineet huomioimaan tulevat haasteet, tehneet selvityksiä henkilöresurssien tarpeista ja varautuneet kaikkeen mahdolliseen, olemme tilanteessa jossa ihmisiä on liian vähän pitämässä koneistoa käynnissä. Nyt me ”kentällä” olijat olemme yhdessä muiden toimijoiden kanssa sammutelleet tulipaloja ja yrittäneet olla useammassa paikassa yhtä aikaa ja samalla kehittää yhteistyön sujuvuutta. Ja tällaisessa monimutkaisessa prosessissa ei aina osaa eikä pysty varautumaan kaikkeen mahdolliseen. Onneksi tiettyjä korjausliikkeitä on jo tehty ja toivoa on, että talkoissa jo osittain karaistuneet ihmiset jaksaisivat jatkossakin olla puhaltamassa yhteen hiileen. Ja onhan tämä allekirjoittaneen lisäksi varmaan monelle muullekin hieno ja ainutkertainen mahdollisuus olla tällaisessa työelämän vaiheessa mukana, päivääkään ällös vaihtais pois! Pekka Purhonen, tekninen tuottaja

Up-to-date AJASSA

Text and photo: KAROLIINA PIRKKANEN

Ulf Bästlein getting intimate with lied

erman-born bass-baritone Ulf Bästlein visited Sibelius Academy to brighten up the zooming week of vocal students. He gave a lied masterclass in the Helsinki Music Centre Sonore Hall. Beautiful, beautiful building! And your students are talented, openminded and nice! I’ve felt very welcome, says the singer with an aeroplanehoarsened voice. The master course programme included basic lied material from for example Brahms, Schumann and Schubert - but singing and interpreting lied, that’s no basics. According to Bästlein it requires a lot of work on many levels. What makes a good lied singer? For example it helps a lot to get up close and personal with the lyrics, says Bästlein who has also studied classical philology and German. - Lied offers various challenges even for an experienced vocal professional. There’s something special about it – it’s so intimate, like facing your soul! You have to be brilliant with the techniques, since everything can be heard. The texts are often very delicate, personal and - unlike most operas - very close to the composer’s lives. Lied is pure feeling, coming straight from the heart! And you have to have a good memory, too, since lied must absolutely be sung by heart, he lists. Bästlein feels that at least in Central Europe lied, or even chamber music as a whole, seems to be losing audience’s interest, at least in his childhood neighbourhood. - Unfortunately lied music for a singer is not a scene to make money. For example where I grew up we used to have these weekly chamber music concerts but they’re dead now. Luckily the students do know lied music! As a teacher Bästlein appears to be more like a mentor.

- In vocal teaching you have to be very discreet what it comes to both the students and your colleagues. I want to show the students their own possibilities: how they can and could be. Sometimes you can see that the singer’s mind wants to do something but the instrument - the voice and the body - don’t somehow know how to do it. But it always feels heartwarming if, at the end of the day, I can see or hear that they’re getting something out of the lessons. The students don’t necessarily always say it but I see it in their eyes that something’s changed. It’s just wonderful! Bästlein has noticed that sometimes the vocal students might be a bit sceptic towards new teachers and there might be difficulties in for example expressing emotions. - In that way my students in Universität für Musik und Darstellende Kunst Graz are no different from the Finnish ones, Bästlein smiles at the prejudices about ”the introvert Finns”. n

AJASSA

Zoomausviikon satoa Konsertteja ja mestarikursseja, uusia instrumentteja, soittimia, henkistä arjen tukea... zoomausviikosta oli jälleen moneksi! Kaislikossa soi

Energiat haltuun

...tai pikemminkin ruovikossa, kun kymmenkunta innostunutta zoomailijaopiskelijaa kera Riitta-Liisa Joutsenlahden tallasi 27.10. Töölönlahden rantaan instrumentinrakennukseen. Ryhmä jalkautui ruovikkoon ja alkoi koota materiaalia ruokopillejä varten. - Järviruoko olisi tosin ollut vielä merimateriaalia parempaa, mutta tämäkin kyllä käy. Nyt on myös paras mahdollinen aika kerätä himmelimateriaali, opasti Joutsenlahti. Viileä keli ajoi jo viluisemmat pois rakennustöistä ennen kuin ensimmäinen ääni saatiin ilmoille - mutta perinne tuli tutuksi kauniissa syyssäässä! Loppujenlopuksi saldona oli kaksi soivaa ruokopilliä ja mirlitoni. n

Oppilaitospsykologi Ilona Rauhala opasti pientä mutta innokasta kuulijajoukkoa oman energian johtamisessa. Ihmisen energian voi ajatella koostuvan neljästä eri tasosta: fyysinen, ajatteluenergia, tunneenergia ja henkinen energia. - Nykypäivän kiireisessä arjessa ajatteluenergialle ei usein ole riittävästi tilaa, ja on aivan todenmukaista sanoa, ettei kuule omia ajatuksiaan. Ympäristön hälinä hautaa omat ajatukset usein alleen. Tästä syystä myös lepo on todella tärkeää. Riittävä palautuminen on osa myös fyysistä hyvinvointia. Ajatteluenergia on todella keskeistä nykyisessä työelämässä: se on kykyä tuottaa uusia ajatuksia ja ratkaista ongelmia. Muutostilanteet ovat itseasiassa aivolihakselle parasta mahdollista ruokaa, mutta kuten fyysisessäkin rasituksessa, kova ajatustyö ei ensin aina tunnu hyvältä. Tunnetasolla ihminen luontaisesti suojautuu negatiivisilta asioilta. - Siinä samalla helposti suojaamme itseämme myös positiivisilta tunteilta ja innostukselta: kun ei avaudu eikä rohkene innostua, ei myöskään voi pettyä. Mutta itse asiassa menestynyt ihminen ei välttämättä ole sen viisaampi tai älykkäämpi kuin muut, vaan hänellä on parempi kyky oppia vastoinkäymisistä. Tunne-energia on keskeinen osa sosiaalisen ihmiseläimen psyykeä mutta samalla se osa-alue, joka työelämässä helposti unohtuu. - Esimerkiksi ryhmästä ulos sulkeminen voi aiheuttaa fyysistäkin kipua. Tunne-energia vaikuttaa myös työsuoritukseen ja oppimiseen. Henkinen energia on kykyä käsittää kokonaisuuksia: hahmottaa oma paikkansa maailmassa, elämässä, työyhteisössä. - On oman hyvinvoinnin kannalta tärkeää tuntea, että omalla tekemisellä on merkitystä myös isommassa kuvassa: miten minä osaltani rakennan Sibelius-Akatemian kulttuuria, suomalaista musiikkielämää, jopa koko maailman musiikkikulttuuria. n

P.S. Miten sujuivat historialliset tanssit M-talolla? Katso video Introsta Älkkärin sivuilta! 5

AJASSA

Teksti; KAROLIINA PIRKKANEN Kuva: WILMA HURSKAINEN

Uusin periaattein uutta ajattelua konserttityöhön Parhaillaan käynnissä olevassa klassisen musiikin osaston konserttihaulla halutaan rohkaista opiskelijoita ja opettajia uudenlaiseen konserttisuunnitteluun.

putulot tietyssä määrin lisäävät muun muassa juuri tätä resurssia. Mielestäni pelko siitä että ”kaikki muu konserttitoiminta” kiintiöiden ulkopuolella tyrehtyisi onkin aiheeton. Aineryhmien oman aktiivisuuden kautta näihinkin on hyvät mahdollisuudet, toteaa dekaani Kaarlo Hildén. Osastolla on oltu huolissaan muun muassa siitä, tulevatko uudessa prosessissa kaikki näkökulmat huomioitua riittävästi. Toisaalta suunnitteluun on kaivattu myös linjakkuutta ja taiteellista johtajuutta. Konserttihausta on pyritty tekemään mahdollisimman hyvä kompromissi näiden kahden ulottuuden välillä, jossa on tilaa sekä yhteisölliselle ideoinnille aineryhmissä että linjakkaille valinnoille osastotasolla. - Haluan rohkaista luovaan ja ennakkoluulottomaan konserttisuunnitteluun. Ideoimalla tuoreita ja kiinnostavia esityksiä meillä on tilaisuus luoda niin opettajille, opiskelijoille kuin yleisöillekin merkityksellisiä kokemuksia ja oppimismahdollisuuksia, Hilden kehottaa. Konserttiehdotuksia arvioitaessa kiinnitetään huomioita myös yleisökasvatusnäkökulmaan: perinteiden ylläpitämisen ohella on syytä pohtia myös sitä, miten konsertti houkuttelisi uusiakin kuulijakuntia. Vaikka koulutusnäkökulma on tietysti tärkeä osa taiteellista toimintaa Sibelius-Akatemiassa, ei se sulje pois haastavia, yllätyksellisiä tai rohkeita valintoja ohjelmistosuunnittelussa. - Konsertit ovat ainutkertaisia oppimistilaisuuksia paitsi sisältönsä, myös yleisökontaktinsa vuoksi, Hilden muistuttaa.

utisista on luettu tänä syksynä, että Sibelius-Akatemian konserttien suosio on ollut valtaisaa ja kiinnostus suurta. Musiikkitalo ympäristönä kiehtoo ja houkuttelee ihmisiä puoleensa ja tämä näkyy myös lipunmyynnissä. Tässä tilanteessa on erityisen tärkeää antaa konserttiyleisölle syy tulla M-talon salien lehtereille toisenkin kerran - kun tilat on jo nähty. Miten uteliaista kuikuilijoista saadaan pysyvää kuulijakuntaa? Parhaillaan käynnissä olevassa klassisen musiikin osaston konserttihaussa kaudelle 2012-2013 halutaan rohkaista opiskelijoita ja opettajia uudenlaiseen konserttisuunnitteluun. Kaudelle on osastolla kiintiöity yhteensä 93 konserttia. Näiden suunnittelun tueksi osaston taiteellinen työryhmä on laatinut suosituksen taiteellisen toiminnan painotuksista, joiden toivotaan toimivan suunnittelun punaisena lankana. - Prosessi jolla meillä näistä Siban ns. kiintiökonserteista päätetään on hieman muuttunut. On varmaan odotettavissa, että Siban konserttisarjaan päätyvien produktioiden kohdalla rima hieman nousee. Osaston yhteiset painotukset toivottavasti herättävät keskustelua ja synnyttävät tulkintoja toiminnan tavoitteista yli organisaatiorajojen. Samanaikaisesti pyrimme sekä pitkän linjan ohjelmistosuunnitteluun että haluamme pitää huolta joustavuudesta - siitä, että myös nopeasti vastaan tuleviin mahdollisuuksiin pystytään tarttumaan ja kiintiöiden ulkopuolisiinkin konsertteihin on resursseja. Lisääntyneet lip-

SOOLO

Klassisen musiikin osaston syksyn 2012 konserttien haku

Klassisen musiikin osaston taiteellisen toiminnan suunnitteluryhmään kuuluvat Martti Rousi, Lasse Lagercranz, Markus Lehtinen sekä Juhani Lagerspetz. Asiantuntemusta pyydetään päätösten tueksi myös ryhmän ulkopuolelta. - Suoranaisesti mitään jippoja ei ole tarpeen ehdoin tahdoin etsiä, vaan vahva taiteellinen visio kantaa konsertin. Aina on hyvä ideoida tukea myös ytimen ympärille: voisiko konserttiin liittää esimerkiksi luennon, taiteilijatapaamisen tai yhdistää voimat jonkun ehkä epätavallisemmankin yhteistyökumppanin kanssa. Suunnittelussa mennään helposti samoja ratoja. Kannattaa kuitenkin lähteä pohtimaan lisäarvoa ja osaamista konserttiin myös oman aineryhmän ja Siban rajojen ulkopuolelta. n

• Klassisen musiikin osaston syksyn 2012 konserttien haku on tarkoitettu opiskelijoille ja opettajille. Hakuehdotukset 7.11.2011 mennessä, ohjeet ja hakulomake Introssa: intro.siba.fi/ web/klassisen-musiikin-osasto/ilmoitustaulu. Lisätietoja: Hans Tinell (hans.tinell@siba.fi, GSM 040 710 4318) ja Miisa Järvi (miisa.jarvi@siba.fi, GSM 040 710 4334 • Klassisen musiikin osaston esitykset syksyn 2012 konserteista tulee toimittaa oman aineryhmän johtajalle 7.11.2011 mennessä. Ainejohtajat priorisoivat ehdotukset ja toimittavat ne konserttisarjasta vastaavalle tuottajalle 15.11. 2011 mennessä. Kevään 2013 konserttien viimeinen esityspäivä on 15.4.2011. • Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osastolla suuntaviivoja määritellään parhaillaan.

Perinteiden ylläpitämisen ohella on syytä pohtia myös sitä, miten konsertti houkuttelisi uusiakin kuulijakuntia 7

AJASSA

Kokosi: KAROLIINA PIRKKANEN

Jaettua

Leikarit lahjoitti materiaalia Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmälle

Sibelius-Akatemian uusi hallitus on valittu

Espoolaisen pelimanniyhtye Leikareiden historia 30 vuoden ajalta on lahjoitettu SibeliusAkatemian kansanmusiikin aineryhmälle. Yhtyeen edustaja Tapani Mäkinen luovutti materiaalit aineryhmän johtajalle, professori Hannu Sahalle. Paikalla olivat aineistoa vastaanottamassa myös lehtori Juhani Näreharju, kansanmusiikin nuotistosta ja arkistosta vastaava Riitta-Liisa Joutsenlahti sekä erikoissuunnittelija Hannu Tolvanen. Arvokas aineisto sisältää kattavasti tietoa yhtyeen pitkästä toiminnasta ja sisältää muun muassa kaikki Leikarit-yhtyeen nuottijulkaisut. Aineistoon voi syksyn ajan tutustua Kansanmusiikin aineryhmän oppimateriaalihuoneessa. Leikareiden historia alkaa jo vuodesta 1974, jolloin Espoon Lintuvaarassa asuneet soittotaitoiset opettajat perustivat yhtyeen ja ottivat nimekseen Harakan pelimannit, Lintuvaaran vanhan nimen mukaan. Yhtyettä johti Timo Koski, joka sitten seuraavana vuonna kokosi uuden ryhmän. Yhtye sai nimekseen Leikarit. Kokoonpano toimii toimii edelleen ja esiintyy aktiivisesti sekä kotimaassa että ulkomailla. n

Sibelius-Akatemian 1.1.2012 aloittavan uuden hallituksen kokoonpano on • • • • • • •

Tom von Weymarn Minna Lindgren Juho Romakkaniemi Erik T Tawaststjerna (professorit) Tuire Kuusi (muu opetus- ja tutkimushenkilöstö) Tuovi Martinsen (muu henkilöstö) Jussi Rauvola (opiskelijat)

Yliopistokollegio valitsi torstaina 27.10.2011 kokouksessaan hallituksen ulkoiset jäsenet (von Weymarn, Romakkaniemi ja Lindgren) sekä vahvisti yliopistoryhmien aiemmat valinnat. Hallituksen toimikausi alkaa 1.1.2012. Kausi on kaksivuotinen, mutta taideyliopiston toteutuessa suunnitellussa aikataulussa ja aloittaessa jo 1.1.2013, hallituksen kausi voi jäädä vuoden mittaiseksi. Hallitus valitsee yhden ulkoisista jäsenistään puheenjohtajakseen. n

AJASSA

Teksti: MARJA-LEENA JUNTUNEN

Ryhmäopetus - APUA!

ibelius-Akatemiassa järjestetyssä seminaarissa esiteltiin ryhmäopetuksen käytäntöjä eri musiikkioppilaitoksissa, esitettiin näkemyksiä ryhmäopetuksen haasteista ja hyvistä puolista sekä keskusteltiin kokemuksista. Verrattuna yksilöopetukseen ryhmäopetuksesta löydettiin monia hyviä puolia: ryhmässä oppilaat motivoituvat musiikin harrastuksesta, he oppivat toisiltaan, yhdessä soittaminen ja harjoittelu on hauskaa ja oppilaat oppivat toimimaan ryhmässä. Suurimmaksi haasteeksi koettiin eritasoisten oppilaiden opettaminen samassa ryhmässä. Monessa puheenvuorossa korostettiin ryhmäopetuksen toimivuutta ja mahdollisuuksia yksilöopetuksen rinnalla. Viesti opettajankoulutuksille oli selvä: ryhmäopetuksen pedagogiikkaa tarvitaan lisää. Esityksiä seminaarissa oli runsaasti, joten seuraavassa vain joitakin poimintoja ohjelmasta. Siban huilunsoitonopettaja Marja-Leena Mäkilä esitteli Käpylän musiikkiopiston Suzukiryhmäopetuksen kontekstissa musiikin ja musiikillisen leikin avulla kasvattamisen näkökulmia. Musiikillinen toiminta ryhmässä harjoittaa hyvää käytöstä kuten kykyä pyytää anteeksi; musiikin analysointi ja musiikista keskustelu kehittävät älyllisiä kykyjä ja musiikin harrastus ylipäätään tahdonvoimaa ja pitkäjännitteisyyttä. Alttoviulunsoiton opettaja, Itä-Helsingin apulaisrehtori Pirkko Simojoki piti esityksen käytännön esimerkein positiivisen palautteen voimasta opetuksesta. Hän kertoi esimerkkejä kehittämistään opetuksensa käytännöistä, joissa musiikin oppiminen tapahtuu peilien ja leikkien kautta. Kansanmusiikin ryhmäopetuksesta kertoi Käpylän musiikkiopiston apulaisrehtori Maija Karhinen-Ilo. Ryhmäopetus sopii hyvin kansanmusiikkiin sille ominaisen yhteisöllisen musi-

soinnin luonteen vuoksi. Opetuksessa olennaista on korvakuulolta oppiminen, improvisointi, omat sävellykset ja eri ikäpolvien yhdessä tekeminen, joita Karhinen-Ilo suositteli työmuodoiksi myös muihin musiikinopetuksen käytäntöihin. Teoreettisempaa näkökulmaa ryhmäopetukseen toi FT, Helsingin yliopiston draaman ja äidinkielen yliopistonlehtori Kauko Komulainen Hän korosti, että ryhmän luova voima on huomattavasti vahvempi kuin yksilön, mutta samalla muistutti, että ryhmän vahvuus ja asiantuntijuus muodostuvat osaavista yksilöistä; ”yksilön intohimo on kaikkien luovien prosessien polttoaine”. Komulainen myös rohkaisi opettajia käyttämään toiminnallisia ja kielellisiä improvisaatioharjoituksia ryhmäopetuksessa ryhmän ”lämmittelynä” vuorovaikutuksen rakentamisessa. Seminaarin lopuksi säveltäjä Markus Fagerudd piti raikkaan esityksen aiheesta Improvisaatio: yhdessä ryhmässä tekeminen – äänien kanssa leikittely – oma ilmaisu eri iässä. Hän muistutti, että improvisoinnin voi aloittaa pienistä asioista sanomalla itselle: ”Minä alan nyt etsiä uusia asioita itsestäni”. Pienten lasten kanssa, joille tarinan maailma on läheinen, improvisointi alkaa luontevasti mielikuvien tuottamisesta ja niiden yhdistämisestä äänelliseen ilmaisuun. Fageruddin johdolla tilaisuudessa yleisö rakensi tarinan, elävöitti sen äänellisesti ja lopuksi kahden avustajan toimiessa kapellimestareina äänistä toteutettiin pieni improvisatorinen musiikkiteos. Kouluikäisten improvisoinnin lähtökohdaksi tarjoiltiin vaikkapa eri intervalleja. Fagerudd korosti, että improvisointi laajentaa ilmaisua, antaa mahdollisuuden soittaa omilla ehdoilla ja rikastuttaa kaikkea musisointia. Seminaari päättyi kannustavaan kehotukseen: ”Sano itsellesi: Olen keksijä!” n

Seminaarin ohjelma ja esittäjien materiaalit löytyvät Introsta: Pedagogiikka > Pedagogiikan kehittämishanke. 9

AJASSA

Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN

Kuule minä sävellän! Mitä syntyy, kun suomalaiset huippuorkesterit, ooppera ja maan ainoa musiikkiyliopisto kohtaavat New York Philharmonicin kehittämän lasten ja nuorten sävellyskoulutusohjelman ja Credit Suissen? Ainutlaatuinen kansainvälinen yhteistyö, rutkasti tietoa yleisötyöstä, paljon naurua, hyvää mieltä ja lasten omia sävellyksiä ammattimuusikoiden esittämänä!

jotka kirjoittavat tulokset stemmoiksi, ja lopuksi ammattimuusikot esittävät syntyneet teokset. Pilottityöpajat järjestetään Musiikkitalolla 7.-10.11.2011 ja ensimmäiset teokset kajautetaan kuultaville Oopperan lämpiössä 10.11.2011 klo 16. Mukaan lähtee lapsia Keski-Helsingin musiikkiopistosta, Espoon musiikkiopistosta sekä musiikkiopisto Juvenaliasta. - ”Pikku-Mozarteja” emme etsi vaan tuiki tavallisia suomalaisia lapsia. Mukana olisi voinut olla jo tässäkin vaiheessa vaikka aivan tavallinen suomalainen koulu. Lasten ei siis tarvitse osata säveltää tai edes tuntea nuotteja – he saavat luoda teoksensa omista lähtökohdistaan. SibeliusAkatemian opiskelijat toimivat ”tulkkeina”, jotka tukevat lapsia luomistyössä ja kirjaavat syntyneet teokset nuoteiksi. Opiskelijat ovat kaikki osallistuneet meillä myös LuoMus –koulutukseen, Tikkanen toteaa. Kyse on siis eräänlaisesta ”musiikillisesta sadutuksesta”, jossa lasten ideoita ei ohjailla vaan vain kirjataan juuri sellaisena kuin ne syntyvät. Menetelmää on käytetty NYP:ssä hyvin tuloksin ja ohjelmaa on toteutettu myös muun muassa Japanissa, Argentiinassa ja Koreassa. Aivan sellaisenaan se ei Suomen oloissa toimi vaan matkan varrella sitä hiukan sovitetaan koulutusjärjestelmäämme ja oloihimme sopivammaksi. Kantavana ajatuksena on myös lasten luontainen ennakkoluulottomuus kaikkia musiikin lajeja kohtaan. - Lopputulos on joka tapauksessa täysin lasten omaa käsialaa, ja pikku säveltäjille on mahtava elämys kuulla oma teoksensa suuren ammattiorkesterin esittämänä, Tikkanen maalailee. n

ibelius-Akatemia, Radion Sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri, Musiikkitalo, Kansallisooppera ja New York Philharmonic aloittavat yhteistyöhankkeen. NYP:n jo 1990-luvulla käynnistämä Credit Suisse Very Young Composers –koulutusohjelma saa myös suomalaislapset säveltämään marraskuussa. Hanke tähtää hyvien käytänteiden jakamiseen New Yorkissa ja Helsingissä ja uusien yhteistyömuotojen luomiseen. - New Yorkissa kiinnostuttiin suomalaisen musiikkikasvatuksen ”ihmeestä”. Erinäisten kontaktien ja taustatyön kautta nyt marraskuussa saadaan pilotti käynnistymään. Monitahoinen yhteistyö tuo synergiaa ja tarjoaa toimijoille mahdollisuuden jakaa ajatuksia, tietoa ja kokemuksia yli organisaatiorajojen, iloitsee musiikkikasvatuksen lehtori Riitta Tikkanen. Credit Suisse Very Young Composers -koulutusohjelman New York Philharmonicille loi säveltäjä, muusikko John Deak. Hän toimii myös projektin pääohjaajana. Mitä marraskuussa sitten käytännössä tapahtuu? Saman sateenvarjon alle suunnittelu- ja demonstraatiojaksoon kootaan 9 lasta, 3 ammattisäveltäjää (Olli Kortekangas, Jukka Linkola ja Jovanka Trbojevic), Kansallisooppera, RSO, HKO, Musiikkitalon yleisötyö sekä 6 Sibelius-Akatemian opiskelijaa. Aluksi saatetaan keksiä yhteinen aihe tai teema johon sävellykset liittyvät, ja sen jälkeen lapsille esitellään eri orkesteri-instrumentteja mahdollisuuksineen. Sitten istutaan yhdessä M-talon pianolabran soitinten ääreen ja lapset voivat luoda sävellyksiään. Avustajina toimivat Siban opiskelijat (5 musiikkikasvatuksesta ja 1 orkesterisoittimista),

AJASSA

Credit Suisse Very Young Composers-yhteistyö • Suunnittelu- ja demonstraatiojakso Musiikkitalossa 7.-10.11.2011 • Yhteistyö jatkuu keväällä 2012 ja kaudella 2012-2013 muun muassa kouluyhteistyöllä sekä kansainvälisellä seminaarilla. • Tuloksia New York Philharmonicin koulutuksesta voi käydä katsomassa ja kuuntelemassa osoitteessa www.youtube.com/watch?v=t3rnNsyrXFU

AJASSA

AJASSA Teksti ja kuva: KAROLIINA PIRKKANEN

Kummiyhteistyöstä tukea työelämää varten Uusi syksy on tuonut uusia tuulia myös Sibelius-Akatemian yritysyhteistyöhön. Tuoreen yritysyhteistyökumppanin PriceWaterhouseCooperin kanssa on aloitettu muun muassa kummiopiskelijatoiminta. PwC löytää Sibiksestä paljon arvomaailman yhtäläisyyksiä, kummiopiskelija saa ammattilaisilta muun muassa oppia muusikolle hiukan vieraammilta vesiltä.

avulla asiakkaillemme ja henkilöstöllemme jotain ”extraa”. Ajatuksia on vaihdettu mm. siitä, voisivatko Sibelius-Akatemian opiskelijat vaikkapa säveltää PwC:lle oman tunnusmelodian esimerkiksi kännyköihin ja puhelinvaihteelle, kertoo PwC:n markkinointi ja viestintäjohtaja Kaisa Heikkinen. - Olemme hakeneet luontevaa sponsorointikohdetta, jossa on sisältöä. Haluamme tukea korkeatasoista koulutusta, joka tuottaa huippuammattilaisia eri aloille. Sibelius-Akatemia on luonteva kumppani tässäkin mielessä. Sibiksen toimintaa kuvaavat hyvin myös meidän arvomme: laatu, johtajuus ja tiimityöskentely, yhteistyöstä PwC:n osalta vastaava Marko Korkiakoski sanoo. Syksy on käynnistynyt yritystyönkin saralla aktiivisesti. Koko PwC:n henkilöstö kutsuttiin Musiikkitalon avajaiskonserttiin, on järjestetty perhepäivä musiikkityöpajoineen ja kolme isoa asiakastilaisuutta yhteistyössä Sibiksen esiintyjien kanssa tai Sibelius-Akatemian konsertteihin liittyen. n

azzin opiskelija, saksofonisti Ville Vannemaa on yksi kolmesta PwC:n kummioppilaasta. Ensimmäinen yritysvierailu ja myös ensimmäinen keikka firman tilaisuudessa on takana, kumppanuuden suuntaviivoja luodaan avoimin mielin ja ilman kovin tarkkoja uomia - improvisoiden, kuten jazziin sopii. Hetken huumaa kummiyhteistyö ei suinkaan ole, vaan tähtäimenä on useamman vuoden suhde, jonka tarkoitus on kehittää ja tukea nuorta muusikkoa urallaan. Yrityksenä PwC ei ollut Vannemaalle entuudestaan tuttu, mutta matkan varrella tutustutaan kyllä. Nuori muusikko näkee yrityskumppanuudessa runsaasti etuja myös opiskelijan kannalta. - Lähdin ilman muuta mukaan kun kysyttiin! PwC:n ammattilaisten kanssa toimiessa saamme tukea niillä alueilla, joilla muusikon osaaminen on usein hiukan heikompaa kuten talous, markkinointi tai verotus. Yhteistyö on siis muutakin kuin keikkailua, ja siinä mielessä antoisaa myös tulevan uran kannalta. Työelämässä luoviminen on ollut kyllä aineryhmässämme esillä opintojenkin puitteissa muttei tässä laajuudessa mitä PwC voi tarjota. Ytimessä on kunnianhimoinen musiikin tekeminen ja ammattilaisuus, mutta työelämä vaatii yhä enemmän myös muita taitoja, Vannemaa toteaa. Kummiopiskelijoiden valikoituminen juuri jazzin piiristä oli puhtaasti sattumaa. - Haimme meille sopivia persoonia, jotka voisivat tuoda lisäarvoa asiakkaillemme ja henkilöstöllemme esiintymällä tilaisuuksissamme ja kertomalla tarinoita musiikin tekemisestä. Lähdimme yhteistyöhön innokkaasti ja avoimin mielin. Toiveena on, että pystymme välittämään yhteistyön

PwC-yhteistyön puitteissa on jo vietetty myös mm. perhepäivää Musiikkitalolla

AJASSA

Teksti: KAROLIINA PIRKKANEN Kuvat: KARI PAAJANEN, KAROLIINA PIRKKANEN

Kangaskaupan kummalliset asiakkaat Elokuussa Kampin keskuksen kävijät kokivat kummia. Sibassa jatkotutkintoaan tekevän Pasi Lyytikäisen ooppera Le Saxophone kuultiin kauppakeskuksessa keskellä vilkasta kesäliikennettä.

yytikäisen teoksen esittivät Helsingin Kamarikuoro, saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalo ja lyömäsoittaja Aki Virtanen. Ohjaajana toimi Minna Vainikainen. Parikymmenminuuttinen ooppera esitettiin kolme kertaa, ja paikan ohella tärkeässä roolissa teoksessa ovat myös ympäristön äänet, joita Lyytikäinen kävi etukäteen kuuntelemassa ja tutkailemassa.

Soivia vaatteita ja avuliasta yleisöä ”Tavallinen” katuooppera Berlioz’n saksofonin ominaisuuksia kuvailevaan tekstiin kirjoitettu ooppera ei ole vaan ”teoshybridi”, jossa osana musiikkia ovat kauppakeskuksen erilaiset äänet. - Kampissa oli hyvä taustakohina. Osaksi oopperan äänimaailmaa tulivat luonnollisesti muun muassa kiireiset askeleet, joista saa yllättävänkin tarkkoja tempoja. Myös laukunvetoääniä, hitaampaa lampsimista ja kännykän soittoääniä hyödynsin, kertoo Lyytikäinen. Muutama aivan perinteinen saliharjoituskin järjestettiin ennen Kampin ensiesitystä, johon yleisöstä löytyi sekä paikalle varta vasten tulleita että satunnaisia ohikulkijoita. - Ensimmäinen harjoitus paikan päällä Kampissa jännitti aivan tolkuttomasti: miten yleisö suhtautuisi. Ooppera alkaa kohtauksella, jossa kainalosauvoilla kulkeva mies kaatuu ja esiintyjät muodostavat vähitellen ringin hänen ympärilleen. Tähän kohtaukseen tuli mukaan myös avuliaita ohikulkijoita jotka halusivat auttaa kaatunutta - heidän hämmentyneet il-

meensä olivat näkemisen arvoisia kun selvisi, mistä oli kyse. Kampin keskus lähti hienosti mukaan, ja monenmoisia käytännön asioita hoitui heidän kauttaan: muun muassa mainoskuulutukset jäivät väliin esitysten ajalta. Oopperan puvustuksen hoiti Lyytikäisen vaimo, hänkin osana tutkintoaan. Kun pariskunta kävi tarpeistoostoksilla esitystä varten, eivät he olleet perinteisiä asiakkaita. Kankaita piti hypistelyn

AJASSA

ohella kuulostella, sillä esiintyjien puvun osana oleva tuulipukukangas muodosti sekin osan oopperan äänimaisemaa. Myös porasta lähtevä ääni oli sen teknisiä ominaisuuksia tärkeämpi, ja sekös myyjiä kummastutti!

Kehittämiskeskuksesta tukea omien rajojen ylittämiseen Sibelius-Akatemian kehittämiskeskus oli yksi projektin rahoittajista. Muuta rahoitusta saatiin mm. Kordelinilta ja Madetoja-säätiöltä. Säveltäjänä ”vanhan liiton modernistiksi” itseään luonnehtiva Lyytikäinen on kiitollinen, että lähti hankkeeseen. Keskeisellä julkisella paikalla järjestetty oopperaesitys oli tapa tutkia todellisuuden ja esityksen rajapintaa ja kokeilla omia rajoja. - Usein haasteet valitaan loppujenlopuksi oman mukavuusalueen sisältä, mutta tämä projekti ei minulle sellainen ollut. Itselle suurin haaste oli koko konseptin outous. Opin säveltäjänäkin todella paljon esimerkiksi soinnillisista asioista ja jouduin tekemään paljon taustatyötä jo esityspaikkaa valitessa. Kehittämiskeskuksen pirtaan tämä projekti myös varmasti sopi hyvin, sillä astuimme monella saralla aivan uusille alueille. Hanke avasi ovia yliopistosta ulospäin, Lyytikäinen toteaa. Tiesittekö muuten, että tehokas kävely on tempoltaan noin 126-130. Lisätietoja arjen oopperaelämyksistä blogista osoitteessa www.oopperaaarjessa.blogspot.com/ n

Susanna Tollet ja Iida Anttila Helsingin kamarikuorosta (Kuva: Kari Paajanen)

Olli-Pekka Tuomisalo lepää... (Kuva: Kari Paajanen)

Kehittämiskeskuksen apurahojen haku • Kehittämiskeskuksen projektirahojen hakuaika on 15.11. klo 15 asti • Tuetaan menetelmiä ja toimintaa, joka uudistaa yliopiston ydintoimintaa: taiteellista toimintaa, tutkimusta ja koulutusta sekä niiden välittömiä tukipalveluja. • Hakijana voi olla opiskelija, henkilöstöön kuuluva tai yliopiston toimintayksikkö • Lisätietoa: kehittamiskeskus@siba.fi ja intro.siba.fi/web/kehittamiskeskus/haku-2012

Lyömäsoitinsetti ja oikeiden soittoäänien hakeminen valmistautumista esitykseen! (Kuva: Kari Paajanen)

NÄKYMÄ

Teksti: EERO LINJAMA, KAROLIINA PIRKKANEN

Taideyliopisto ei ”tule”, se ”tehdään” Zoomausviikolla paneuduttiin taideyliopiston uusiin käänteisiin. Keskiviikkona 26.10. järjestetyssä paneelikeskustelussa yhteistyöstä puhuttiin monelta kantilta, ja vapaan taiteen olemuksestakin päästiin puhumaan. Minkälaisin värein yhteistä tulevaisuutta Taideyliopistossa maalataan? Haasteena on muun muassa talon väen innostaminen yliopistontekotalkoisiin.

anelistit, taiteellisen tutkimuksen professori Esa Kirkkopelto (TEAK), jatkotutkinto-osaston professori Jan Kaila (KUVA) sekä Kari Kurkela Jussi Rauvola, Jari Perkiömäki ja Gustav Djupsjöbacka SIBAsta, vastasivat aluksi jokainen osaltaan kolmeen keskeiseen kysymykseen: mitä mahdollisuuksia näen taideyliopistossa, mitä haluan taideyliopistolta, mitkä ovat suurimmat haasteet, mitä pitäisi tehdä nyt heti? Kirkkopelto korosti, että asenne ratkaisee myös taideyliopistoa rakennettaessa. - Ei pidä ajatella, että ”taideyliopisto tulee” vaan että me teemme sen. Yhdistämistyö voi perustua vain omaan kokemukseemme ja asiantuntijuuteemme, eikä tätä työtä voi ulkoistaa konsulttifirmoille. Huoli on myös siitä, millä ajalla tämä kaikki tehdään - työ kun tulee suurimmalle osalle jo olemassa olevan työn päälle. Suurena käytännön haasteena koettiinkin ajan puute. Taideyliopiston synnyttämisen ensisijainen resurssi on akatemioiden nykyinen henkilökunta, ja kehitystyö tehdään normaalien töiden lisäksi. - Hyvä resepti loppuun palamiselle on tässä kyllä olemassa, totesi Kari Kurkela.

OKM:n näkökulmasta taideyliopisto on toisaalta osa korkeakoululaitoksen rakenteellista kehittämistäa, toisaalta viesti halusta vahvistaa taidekoulutuksen ja taiteen asemaa yhteiskunnassa. Tiukka aikataulu nivoutuu yliopistojen rahoitusmallin uudistumiseen vuonna 2013, ja uutta mallia on luonteva ajatella sovellettavan uuteen taideyliopistoon. Voimakas satsaus resursointiin kertoo myös siitä, että kunkin akatemian ydinosaamista halutaan tukea ja vahvistaa. OKM:n lähtökohdassa nähtiin hyvänä juuri se, että luotuaan edellytykset yhdistymiselle se antaa toimintavastuun akatemioille itselleen.

Vapaa taide vapaassa yliopistossa? Yhteistä kaikille taidekorkeakouluille on ajatus vapaasta taiteesta - ja tämä ajatus kantaa myös taideyliopistoa. Käsitteenä vapaa taide ei kuitenkaan ole ongelmaton. Keskustelussa keskeisenä nähtiin se, että ei ole syytä kiirehtiä käsitteen määrittelyssä. Taideyliopistoa synnytettäessä ollaan luomassa sellaista kriittistä yhteisöä, jossa on hyvä syy ja mahdollisuus keskustella vapaan taiteen olemuksesta, puhua taiteesta ja yhteiskunnasta ja vastata tarpeeseen taiteen ja taiteilijan uudelleenmäärittelystä ja uudelleenlegitimoinnista. Tämä on iso haaste, mutta taideyliopistossa se voidaan kohdata yhdessä. Sisällöllisestä yhteistyöstä taidekorkekaoulujen kesken on jo onnistuneita kokemuksia ja lähtökohdat ovat hyvät jatkoakin ajatellen. Esimerkiksi yhteisen tohtoriohjelman kokemusten perusteella todettiin, että kun kriittiset ihmiset pääsevät yhteen niin he uskaltavat olla entistä kriittisempiä ja tuloksena voi olla syvällistä ja jopa radikaaliakin ajattelua. Kuvataideakatemian näkökulmasta Siba on jäänyt tähän asti sisällön kannalta TeaKia etäisemmäksi.

NÄKYMÄ

Kansainvälisesti kiinnostava yliopisto vai keskinäisten kinojen kerho?

kaa taideyliopiston perustamissopimuksesta. Yhtä mieltä oltiin siitä, että siinä on syytä määritellä vain välttämättömät rakenteet ja raamit. Hedelmällisiä Taideyliopistolla on hyvä mahdollisuus muodostua yhteistyön muotoja löytyy, kun niille annetaan tilaa Suomen mielenkiintoisimmaksi yliopistoksi, joka ja aikaa. Yhteistyön on annettava kasvaa orgaanisesherättää uteliaisuutta myös kansainvälisesti. Taiti ja on tärkeää, että jo varhaisessa vaiheessa luodaan deyliopistolta odotettiin vuorovaikutusta, jotta eri edellytyksiä vuorovaikutukselle. taiteiden koulutukset voisivat löytää yhteisiä piirteitä samalla luopumatta omasta tekemisestään. Tulevaa rakennetta on myös mietittävä siitä näTaideyliopistosta voi tulla vahva ja toimiva kehys kökulmasta, että miten pienten yliopistojen päätöktälle vuorovaikutukselle. sentekonopeus säilyy, millaisia portaita päätöksenteHallinnon näkökulmasta suu” Tätä työtä ei voi ulkois- korakenteeseen tulee. On ratkaistava operatiivisen tason yhteistyön muorimpana haasteena koettiin eri akatoutuminen ja ryhdyttävä luomaan temioiden kokoerot. Toiminnan taa konsulttifirmoille yhteisiä foorumeita, joissa on aikaa ja tilaa keskuskannalta välttämättömän rakenteen pitää jättää telulle - opettajat ja opiskelijat on tavoitettava. Jatvapautta sille, että rakenne voi kasvaa sisällön tarkuvan tiedottamisen strategia on saatava nopeasti peista. Hallinto ei saa rajoittaa toimintaa. Haasteekäyntiin. Yhteisen opettamisen suunnittelua ja orna nähtiin myös, miten voidaan säilyttää pienten ganisointia on jo aloitettu ja sitä pitää jatkaa. Jo jouyksiköiden nopea vertikaalinen päätöksenteko ja lukuussa on yhteisiä tapahtumia. vuorovaikutus uudessa rakenteessa. Tässä suhteessa Siba poikkeaa merkittävästi TeaKista ja KuvAsta. - Myös täydennyskoulutuksessa on aloitettu yhteiMuutosahdistus muodostaa merkittävän haasnen suunnittelutyö, ja haluammekin tukea opettajia teen taideyliopistolle. Pelot ovat luonnollinen osa tässä tilanteessa mm. henkilöstökoulutuksella, lisäsi prosessia, mutta tuhoavaksi voimaksi muutosahdisSirke Pekkilä Täydennyskoulutuksesta. n tus tulee, mikäli ei kyetä luomaan riittävää luottaMillä aikataululla edetään? muksen ilmapiiriä. Tämä johtaa lopulta yhteistyön kuolemaan. Riskinä nähtiinkin, että yhteistyön si• Taidekorkeakoulujen hallitukset käsittelevät Taideylijasta syntyy kyräilyä ja taistelua resursseista. opiston perustamissopimuksen kokouksissaan 31.10. - Opiskelijanäkökulmasta katsottuna taidey(TeaK ja Kuva) ja Siba (7.11.). Sopimus allekirjoiteliopisto ei liene aiheuttanut suurta muutosahdistaan jos hallitukset sen hyväksyvät ja tämän jälkeen tusta, mutta johtaminen ja viestintä ovat tässä titaideyliopistohanke voidaan käynnistää. Johtoryhmä lanteessa aivan keskeisessä roolissa, totesi Rauvola. (Taideyliopistojen hallitusten puheenjohtajat, rehtorit Taideyliopistokeskusteluihin ei ainakaan Sibalja hallintojohtajat) on jo kokoontunut muutaman la ole osallistuttu kovinkaan aktiivisesti, eikä tälkerran käsittelemään perustamissopimusta. läkään kertaa yleisössä ollut lainkaan opiskelijoita • Hallintojohtajat ovat valmistelleet hankesuunnitelmaa, tai opettajia. Yhteistyöfoorumit pitäisi saada niin jonka osana on myös hallinnollisten työryhmien työ. houkutteleviksi, että ihmiset haluavat niihin tulla. • Hallintopalveluiden nykytilaa, resursseja ja toimintataMyös erilliset toimitilat aiheuttavat haasteen kohpoja kartoitetaan ja tehdään yliopistojen talousselvitys taamisille. Opiskelijoiden tutustumisten varmista• Joulukuussa 2011 käynnistyy substanssiin liittyvä miseksi pitäisi luoda jo opintojen alkuun pakollisia yhteistyö: järjestetään muun muassa opiskelijoiden ja yhteisiä osioita. TeaK ja KuvA ovat pienen kokonsa opettajien yhteisiä työpaja- ja tutustumistilaisuuksia. ansioista yhtenäisempiä. Kolmen akatemian keski• Keväällä 2012 päästään muodostamaan Taideyliopisnäisestä neuvotteluasetelmasta esitettiinkin toive, ton yliopistokollegio, joka syntyy yhdistämällä nykyiset että myös Siba olisi neuvotteluissa yhtenäinen. kollegiot). Kollegio voi alkaa valmistella Taideyliopiston ensimmäisen hallituksen nimittämistä. • Tavoitteena on, että Taideyliopiston 1. rehtori on valittu kesään 2012 mennessä.

Mitä pitäisi tehdä nyt? Panelistit pohtivat sitä, mitä olisi syytä saada aikaan mahdollisimman pian. Varsinainen työ al-

SAY

Teksti: TUOMAS SALONIEMI

Kenen politiikka?

se on valittu. Eikä sen tarvitsekaan olla, kaikkien äänioikeutettujen on vain sitten otettava taas neljä vuotta mitä annetaan. Liian usein ihmiset tyytyvät olemaan maalla viisaita kun jotain sattuu. Kuinka monta kertaa maailmaa vaivaava finanssikriisi olisikaan ratkaistu jos oltaisiin kysytty Uuden Suomen nettikommentoijilta? Ravitsemustiedekin on enemmistöpäätöksiä päivän kysymyksenä -- kansa tietää että diabetes seuraa liiallisesta verensokerin käytöstä ja että THL yrittää myrkyttää Suomen. Tähän kaikkeen pitäisi olla aikaa sanoa vastaan koska saattaa olla, että nämä ihmiset oikeasti äänestävät. Ehkä asia mikä yhdistää persujen Hakkaraista, Musiikkitalon julistekieltoa ja ylioppilaskuntien laskevaa äänestysprosenttia on hämmennys siitä, kenen pitäisi tehdä, mille pitäisi tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Äänestäminen yhtään missään ei ole itsestään riitävää mutta se on alku. Varsinaisia päätöksiä harvoin äänestytetään. Ei tule mieleen itseasiassa yhtäkään. Ja jos kansa äänestää väärin, niin äänestys voidaan aina uusia (vrt. Tanskan liittyminen EY:hyn). Tämän takia on tärkeää, että ihmisten kiinnostus kulkee läpi koko poliittisen järjestelmän koska siellä päätetään asioista jotka koskettavat meistä ihan jokaista. Joten aloittakaahan käymällä äänestämässä edarivaaleissa.

ortuisin liiotteluun sanoessani viimekertaisen kolumnini herättäneen keskustelua. Se mitään herättänyt, pari kommenttia vain. Parempi sekin tietysti kuin ei mitään, mutta menneenä kuuna olen oppinut että raivoisa vastarintakin voi olla parempaa kuin yhdentekevä hiljaisuus. Ylioppilaskunnan edustajistovaalitkin ovat tällä viikolla. Lienevätkö menneet jo kun tämä lehti ilmestyy. Äänestysvilkkaus on ollut muutamia poikkeuksia lukuunottamatta laskeva koko maassa. Mikähän siinäkin on? Ylioppilaskunta päättää isoista rahoista ja opiskelijoiden mielipiteistä, mutta siitä huolimatta yhä isompi osa porukasta jättää äänestämättä. Vaatikaa nyt hei laatua jäsenmaksullenne. Toisaalta kun valtakunnan politiikkaa katsoo, tulee aina silloin tällöin tunne että siinähän se. Perussuomalaisten Hakkarainen menee ja tulee ja aina on jotain uutta viritteillä. Kyllä minä ymmärrän että ihmisen mielipiteet ovat toisenlaiset kuin omani, mutta jos persujen ryhmänjohtajan lääke on pyytää toimittajia olemaan soittelematta herra Hakkaraiselle kun se saattais taas sanoa, niin muistakaa jonkun Hakkaraisenkin eduskuntaan asiakseen halunneen. Voisin haukkua kaikki eduskuntapuolueet pystyyn ja pienpuolueita niin pitkälle kuin muistaisin, mutta ei siinä oikein uusia juttuja tulisi. Jostain syystä eduskuntaan on äänestetty vain muutama alle kolmekymppinen ja paljon keski-ikäisiä mahakkaita miehiä. Tämä ei varsinaisesti ole sen kansan kuva jota edustamaan