Messujen sunnuntain päivänavaus

Vaskilintu – Alkukantainen ääni

juhlasalissa sunnuntaina 13.10 klo 10.45

Vaskilintu eli Magdalena Mölsä aloitti musiikillisen polkunsa Kansallisoopperassa lapsena. Hän kiinnostui uudelleen musiikista, äänenkäytön parantavista ja terapeuttisista vaikutuksista vuonna 2017 lähtiessään Etelä-Amerikkaan missä tutustui erilaisiin seremoniallisiin parannuslauluihin ja musiikin tajunnantiloihin vaikuttavaan väkevään voimaan.

Häntä inspiroi kaksikulttuuriset juurensa, joissa yhdistyy Etelä ja Pohjoinen, sekä yleismaailmalliset sieluun kurottavat muinaiset alkukantaiset äänimaisemat.

Vaskilintu

vaskilintumusic@gmail.com FB: vaskilintu

• Miniseminaari "Alkukantainen ääni" sunnuntaina tilassa 3K klo 15.45 – 17.00, 3. krs. Hinta 5 €. Sisältää Vaskilintu LIVE-esityksen.

Anna Emilia Laurila - Elämälle

juhlasalissa klo 11.15

Taiteen keinoin syventyminen elämän ja kuoleman teemoihin. Kuin kuolema puhuisi, tanssisi vanteen (elämän) kanssa ja laulaisi elämälle. Mitähän kuolema haluaa kertoa elämälle?

”Elämälle”-niminen, n.15 min pituinen taiteellinen ilmaisu, joka sisältää alkurunon, liikkeellisen ilmaisun vanteen (elämän) kanssa Jon Henrik Fjällgrenin ”Daniel's Jojk”in tahtiin ja laulun rakkaudelle, jossa pyydän ihmisiä laittamaan silmät kiinni ja käden sydämelleen.

Esityksen vanneosio syntyi 20-vuotiaana, kun ensimmäistä kertaa kävin tunteissani elämän ja kuoleman rajalla, enkä enää oikein tiennyt jaksaisinko elää. Minun täytyi luoda vannenumero Sirkus Tähti -nimiseen kiertävään sirkukseen ja Jon Henrik Fjällgrenin joiku kutsui tekemään visuaalisen ilmaisun itsestään.

Jon Henrikin paras ystävä Daniel oli kuollut. Hän oli hyvin surullinen ja meni heidän yhteiselle lempikivelleen suremaan tapahtunutta. Siellä hän kuuli joikun ja meni suoraan kotiin säveltämään sen. Hän nimesi joikun näin, "Daniel's Jojk". Tästä inspiroituneena esitykseni sai nimekseen "Elämälle". Koen, että kyseisessä joikussa kuolema laulaa elämälle. Jätin kuolema-sanan pois ja jäi vain: elämälle.

Tuntui, että jokin elämän ihmeellinen virta johdatti minua esiintymään kaikkialla muuallakin kuin Sirkus Tähdessä ja lopulta esiinnyin "Elämälle" -vannenumerollani tuona keväänä ja kesänä n. 60 kertaa eri tilaisuuksissa ja paikoissa, jopa Italiassa kahdessakin eri tapahtumassa.

Esiintymiseen tuli pieni tauko, kun tulin raskaaksi ja sain lapsen. Lapsen ollessa vuoden ikäinen sain kutsun erääseen tapahtumaan esiintymään ja herättelin vannenumeroni uudelleen. Silloin syntyi nyt esittämäni alkuruno, jota olen sen jälkeen esittänyt esitykseni yhteydessä ikään kuin syventämään ja tekemään kokemuksesta vielä kokonaisvaltaisemman. Runo syntyi halusta kuvata sanallisesti, mitä esityksen uudelleen herättäminen minussa herätti, mihin tiloihin, tietoon ja tietoisuuksiin tuo esitys vie minut aina sen esittäessäni.

Esityksen loppuun lisäsin myös "Laulun rakkaudelle", joka on luotu tuttuun kelttiläiseen melodiaan "Scarborough fair". Loin tähän tuttuun melodiaan uudet sanat samalla kun tuuditin rakasta lastani nukkumaan ja laulamani laulu olikin lapseni uneensaattamislaulu pitkään. Tämä kanavointi syntyi äidin puhtaan rakkauden äärellä. Laulu rakkaudelle.

Anna Emilia Laurila, taiteilija

Olen 25-vuotias nuori äiti, jolla on koko iän sirkustausta. 18-vuotiaasta eteenpäin sirkus alkoi vaihtua kokonaisvaltaisesti taiteisiin ja nyt esityksissäni sirkus on enää yksi kertomisen tapa kertoa jotain syvästi merkittävää. Taiteeni sukeltaa elämän syvimpiin teemoihin ja kutsuu ihmisiä niiden ääreen. Olen huomannut taiteen valtavan suoraan sielusta sieluun puhuvan voiman. Herättäen näin parhaimmassa potentiaalissaan esiin kokijan sielua. Koen tämän yhdeksi elämäntehtäväkseni. Herättää tietoisuutta sielusta ja sen syvimmistä tunteista ja kokemuksista. anna.emilia.laurila@gmail.com