3 minute read

Jihlavan maanalainen maailma

Jihlavan maanalainen maailma

Tšekki

Advertisement

Tsekin tasavallan kaakkois osassa sijaitsee kaunis Jih lava-kaupunki. Se on täynnä nähtävyyksiä – löytyy veistoksellisia katedraaleja, kuuluisa Radnice-kau pungintalo ja Jumalan Äidin Portti. Mutta eniten matkailijoita kiinnos  tavat Jihlavan salaperäiset katakom bit, joiden ympärille on kasvanut vuosien saatossa monia omituisia huhuja ja legendoja. Monet vierai  lijat väittävät, että katakombeissa tapahtuu outoja ilmiöitä.

Jihlava, joka pitkään tunnettiin sen saksankielisellä nimellä ”Iglau”, syntyi 1200-luvun puolessavälissä, kun sen läheltä löydettiin hopeava rantoja. Kuningas Ottokar II:n käs kystä lähelle kaivoksia perustettiin kaupunki, josta hyvin pian tulikin Tšekin kuningaskunnan yksi suurim mista ja rikkaimmista kaupungeista. Siellä oli suuren hopeakaivoksen lisäksi myös muuta pitkälle kehitty nyttä käsityö- ja kauppaliiketoimintaa, jotka tuottivat kaupun kilaisille vaurautta.

Kaivostyöläiset asuttivat kaupunkia, ja vaikka hopeava rannot ehtyivät 1300-luvulla, jatkoi kaupunki kasvuaan, sillä siitä oli muodostunut tärkeä tekstiiliteollisuuskaupunki.

Ei tiedetä tarkkaan, kos ka ensimmäiset katakombit ilmestyivät kaupungin alle. Tutkijoi den uusimman version mukaan ne kaivettiin suunnilleen 1300-1400-lu kujen vaihteessa.

Vilkas ja vauras kaupunki tarvitsi suuria varastoja elintarvikkeiden säilyttämiseen. Historiatietojen mu kaan paikalliset asukkaat piilotteli vat katakombeissa olutta ja viiniä, siellä säilytettiin myös hedelmiä ja vihanneksia, ja maan alla oli jopa kä sityöläisten työpajoja.

Eräs versio väittää, että Jihlavan katakombit kaivettiin kaupungin asukkaille piilo- ja turvapaikoiksi tulipalojen ja sotien varalle. Jihlavaan saapuneet mahdolliset viholliset löysivät autioituneen kaupungin, koska kaikki asukkaat piiloutuivat maan alle. Tämä yli viiden hehtaarin suuruinen maanalaisten käytävien verkosto on 25 kilometrin pitui  nen ja ulottuu 12 metrin syvyyteen saakka. Katakombien ensimmäises sä kerroksessa varastoitiin vettä ja ruokatarpeita, mikä antoi ihmisille mahdollisuuden elää maan alla pii  lossa pitkiäkin aikoja, sekä yllättää kaupunkiin tunkeutuneet viholliset yöaikaan nopealla yllätyshyökkäyksellä.

Toisen maailmansodan aikaan paikalliset asukkaat käyttivät ka  takombeja pommisuojana, vaikka kaupunkia miehittäneet saksalaiset yrittivät tukkia suurimman osan niis tä oman turvallisuutensa vuoksi – samalla maanalaiset käytävät tulivat heillekin tutuiksi.

Viime vuosisadan jälkipuoliskol la "Jihlava Underground" avautui uteliaille turisteille. Vierailijat voivat tutustua maanalaisiin käytäviin, joi den seinät on vahvistettu betonilla turvallisuuden varmistamiseksi ja romahtamisen estämiseksi.

Katakombien rakentamisen aika  na kaivostyöläisiä menehtyi sekä rakentamistöissä maan sortuessa, että tappeluiden ja murhien kautta. Kuka tietää, kuinka monta heistä hautau tui elävänä Jihlavan alle. Paikalliset tietävät kertoa, että maanalaisessa labyrintissa kulkee vieläkin aaveita. On olemassa mm. legenda tai tavasta nuoresta urkurista, joka asui Jihlavassa 1500-luvulla. Hänen musi kaaliset kykynsä olivat niin hämmästyttävät, että inkvisitio, kirkon harhaoppisuutta vastustava laitos, piti selvänä että nuorukainen oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa ja saanut häneltä yliluonnolliset musisointitaidot. Lahjakas muusikko muurattiinkin rangaistuksena elävänä katakombin erääseen seinään, mutta kukaan ei tiedä tuon seinän tarkkaa sijaintia.

Uskotaan, että surullista urkumusiikkia voi kuulla vuosittain urkurin kuoleman päivänä. Monet turistit ovat kertoneet kuullensa katakombeissa uruilta kuulostavia selittämättömiä ääniä.

Tutkijatkin kuulivat selvästi urkujen äänen legendojen osoittamassa paikassa. Maanalainen tunneli, jossa urkujen ääni kuului, sijaitsee kymmenen metrin syvyydessä, eikä sinne olisi mitenkään voitu sijoittaa fyysisesti niin suurikokoista soitinta. Psykologit, jotka ovat tutkineet asian silminnäkijöitä, tai paremminkin korvinkuulijoita, hylkäävät massakuulohallusinaation mahdollisuuden, joten pelkkänä harhana tätäkään ilmiötä ei voida pitää.

Kesällä vuonna 1996 Jihlavassa työskenteli arkeologinen retkikunta, joka totesi, että Jihlavan katakombit piilottelevat joitakin outoja salaisuuksia, joita tiede ei voi vielä selittää.

Tärkein ja tunnetuin arkeologien löytö siellä oli valoa hohtavat kiviportaat, jotka löytyivät yhdes  tä vähiten tutkituista maanalaisista käytävistä. Portaiden olemassaolos ta ei edes paikallisilla asukkailla ollut aikaisemmin mitään tietoa, koska pelko on estänyt heitä menemästä sinne asti.

Kyseisistä varhaiskeskiajalla val mistetuista kiviportaista lähtee pimeydessä kirkasta valoa. Kivimateriaalin näytteet eivät vahvistaneet fosforin olemassaoloa. Silminnä  kijöiden mukaan portaikko ei ensi silmäyksellä vaikuta mitenkään eri  koiselta, mutta vähitellen se alkaa säteillä voimakkaampaa punerta  van oranssia valoa. Vaikka portaisiin suunnattu valo sammutetaan, portaiden luminesenssi ei lopu, eikä sen intensiteetti vähene. Myöhemmin eräästä toisesta käytävästä, kaupun gin kirjastorakennuksen alapuolel ta, löytyi jopa vieläkin kirkkaammin hehkuva esine, mutta tila on toistai seksi suljettu turisteilta. Joidenkin raporttien mukaan juuri kyseisessä tunneliverkoston osassa oli toisen maailmansodan aikana saksalaisso  tilaiden kasarmi. Yksi legendoista kertoo lisäksi, että natsitutkijat suo rittivat siellä samoihin aikoihin joita kin salaisia tieteellisiä kokeita.

Uskotaan myös, että Jihlavan katakombit eivät ole niin asumattomia kuin miltä ne vaikuttavat.

Eräs paikallinen asukas vakuutti, että hänen isoisänsä kohtasi katakombeissa oikean vampyyrin ja selvisi kuin ihmeen kaupalla ulos tunneleista, paeten henkensä uhalla verenhimoista hirviötä.

Ehkä siellä, syvällä maan alla, täysin tieteellisten tutkimusten ulottumattomissa, elää todellakin joitain salaperäisiä tietoisia olentoja. Toiset sanovat, että ne ovat kuolleiden ihmisten sieluja, toiset uskovat, että maan alla asuu hirvittäviä vampyyrejä. Vaikka ei olisikaan tänä päivänä olemassa yhtään henkilöä, joka olisi omin silmin nähnyt nämä aaveet, alueella asuvat ihmiset uskovat niihin vankasti edelleen, eivätkä varmaankaan ilman mitään todellista syytä.