Kolumni "Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi" - Sari Anneli

OSA XV

Stressi ja mukavuusalue

Kaikkihan me sen tiedämme, että otsikon sanat eivät sitten alkuunkaan sovi samaan lauseeseen ja taas toisaalta juuri jälkimmäisestä hypätessä pois, olemme ensimmäisen syövereissä päästä varpaisiin. Tavallaan kummatkin kytkeytyvät oleellisesti toisiinsa, tavallaan sitten taas ei millään tavalla.

Jos saisi valita ihmisenä tässä maailmassa pelkän mukavuusalueen, millä saisi tehdä töitä ja elää, se tarkoittaisi tehdä työkseen sitä mitä rakastaa ilman, että tarvitsisi miettiä, mistä saa rahaa elääkseen.

Silloin ei tarvitsisi miettiä, millä maksaa laskut ja miten elää. Mutta ihmisenä tämän hetken maailmassa rahasta on tehty negatiivinen ja sille luotu arvo, jota on vaikea monenkaan meikämannen, yhtään energioista mitään tietävän muuttaa miksikään.

Mutta uskon muutoksen voimaan joka hetki.

Vaikka miten elämääni on myllytetty ja rapatessa on roiskunut, on valon pilkahduksia ollut pitkin elämää ja juuri ne hetket ovat auttaneet uskomaan parempiin aikoihin.

Näen myös vahvasti ajan, joka on tulossa, jossa kenelläkään ei ole huono olla ja maapallo kukoistaa. Uskon sataprosenttisesti tähän näkyyni ja olen puhunut tästä jo vuodesta 2012, kun tämän näyn ensimmäisen kerran näin. Jopa vuosi on annettu tälle näylle, koska elämä olisi maailmassa tällaista.

Mutta en koskaan usko annettuihin vuosilukuihin tai yksityiskohtaisiin seikkoihin, joita näen.

Kun annetaan jokin näky, uskon siihen mitä tapahtuu, mutta en koskaan halua tietää, koska, miten ja missä, koska tällöin se on ennalta päätettyä, eikä ihmisen oikeus valita ja muuttaa elämäänsä ole vapaata.

Kukaan ei saa riistää kenenkään vapautta tehdä omia päätöksiään.

Muutoin ihmisestä kasvaa sellainen kuin minä olin: epävarma, pelokas ja muilta lupaa kysyvä ihminen. En luottanut alkuunkaan omiin päätöksiini, koska lapsena ja nuorena kaikki päätökset tehtiin puolestani, oli se sitten kaveri, aikuinen tai joku muu. Koskaan ei minun mielipiteitä arvostettu, saati haluttu edes tietää, mitä olen mieltä.

Tänä päivänä en välitä. Aivan sama kuka ajattelee minusta ja mitä ajattelee. Minulla on oikeus olla se, joka olen.

Arvostan ja kunnioitan itse jokaisen itsemääräämisoikeutta ja vapautta valita mieleisensä elämän. Samaa toivon muilta myös itseäni kohtaan, mutta en voi määrätä muiden ajattelevan samalla tavalla, joten annan ihmisten olla sellaisia kuin he ovat.

Usein kun ihminen käyttäytyy toista kohtaan negatiivisesti tai hyökkäävästi, on hän stressaantunut jostain. Stressi saattaa kummuta traumoista. Stressi yleisesti on tila, jossa tuntee epävarmuutta ja tietämättömyyttä sekä turvattomuutta.

Muutosvaltaisilla valo-olennoilla, joita meistä ihmisistä löytyy, jotka usein eniten saavat suomeksi sanottuna paskaa niskaansa, on työsarkaa muuttaa maailma, mutta se tulee onnistumaan. Sanokaa minun sanoneen: 2032 vuoteen mennessä elämme koko maailmassa parempaa elämää kokonaisvaltaisesti ja paha on suurimmalti osin kukistettu muutamia yksittäisiä lukuun ottamatta, koska balanssi pitää säilyä ja siksi paha ei kykene koskaan täysin häviämään, mutta hyvä saa yliotteen pahasta, jolloin maailmaan iskeytyy valtava rauhan tyyssija, eikä kenenkään tarvitse stressata.

Stressaaminen yrittäjänä

Herätin vanhan toiminimeni eloon tämän vuoden alusta. Ryhdyin kokoaikaiseksi yrittäjäksi, mitä olin jo pitkään miettinyt ja haaveillutkin, peläten samalla hyppyä tyhjyyteen ilman tietoa, onko turvaverkkoa olemassa.

Tämä veto tiesi sitä, että kaikki vanhojen energioiden kytkökset räjähtivät rytinällä auki ja se tiesi suuren suurta paskan määrää. Samaan aikaan matka tähän päivään on ollut myös huikea, koska oppi mitä olen saanut lyhyessä ajassa itseni kanssa sielunpuoliskoni rinnallani, on ollut niin tuskaisaa, että siitä on samalla nauttinut, koska tuska tietää vapautta ja menestystä.

Tunne on ollut kuin kävelisi nuoralla, jossa meinaa kaatua kokonaan runsauteen ja menestykseen ja samaan aikaan on kaatumassa vanhaan ja kaikkeen siihen entiseen energiaan, joka musertaa ja painaa alas ja saa ahdistumaan ja tunteen että olisi pakko paeta ja luovuttaa, painua jonnekin maan alle piiloon ja jäädä sinne loppuiäksi.

Olisipa se niin ihana vain valita se mukavuusalue ja toivoa että – Simpsalabim! – kaikki muuttuisi taikaiskusta ilman että tikkuakaan tarvitsisi laittaa ristiin minkään asian suhteen.

Vaan eipä se mene ihan niin. Ei se maailma nyt niin vain pyöri, ettei tarvitsisi mitään tehdä menestyksen ja runsauden eteen.

Tietoisena sieluna tiedän ihmiselämän matkasta, mitä se parhaimmillaan ja pahimmillaan voi olla. Jännityksellä olen seurannut erilaisia matkoja, joissa ihminen on tuupattu sellaiseen pyöritykseen, että heikompia hirvittää. Jokaisessa tarinassa on ollut sekä onnistumisia että pettymyksiä. Pettymykset

usein kertovat siitä, ettei ole kyetty menemään sinne kipeimmille ja tuskaisimmille juurille, josta se kaikki vapautuu. Ei ole uskallettu tehdä työtä täysin kokonaan, vaan on jätetty puolitiehen.

Myönnän, että olen itsekin ollut joskus osana näitä pettyneitä. Ja syy on ihan täysin omani, kun en ole uskaltanut kohdata kipeimpiä osa-alueita, enkä varsinkaan ole kehdannut myöntää itselleni, saati muille, että minullakin voi olla jotain sellaista, mikä vaikuttaa hyvinkin oleellisesti kaikkeen elämässä.

Miksi? Koska minusta on aina sanottu, että olen vahva. Miten nyt vahvoilla voi olla mitään kannettavaa?

Pöh. Justiinsa niin. Ja kyllä muuten voi olla. Ja onkin. Ihan jokaisella, vaikka miten ei myönnettäisi. Ja lisäksi myös jokainen auttaja kantaa mukanaan asioita, jotka heidän tulisi avoimesti myöntää kaikelle kansalle, myös autettavilleen. Ei sitä tarvitse asiakkaalle alkaa itkemään silmiään päästään ja kauhistella asiakkaan tilannetta niin että asiakas jää miettimään, voiko tuolle nyt enää mitään kertoa. Vaan kertoa rehellisesti ja avoimesti siitä, että on itsekin ollut tilanteissa, jossa on käynyt pohjalla ja löytänyt avaimet, miten sieltä pääsee ylös.

Kun jakaa asiakkaille istunnoissa omia kokemuksiaan asioista, mistä asiakas puhuu, asiakas tuntee auttajan olevan häntä lähempänä ja luottamussuhde syntyy helpommin. Ei ole häpeä myöntää, vaan se on rohkeutta, uskallusta ja arvostettavaa.

Ihmisenä olen stressannut viimeisen kahden kuukauden ajan joka ikinen päivä. Asiaa ei auta ympärillä tapahtuvat ei-niin-hyvät muutokset. Mutta sisällä, sielussani uskon, että tällä on suurempi tarkoitus, mitä ihmisenä kukaan voi ymmärtää.

Uskon hyvään, uskon pahaan, mutta ennen kaikkea uskon tasapainoon, universaaliin tasapainoon, joka on tuloillaan ihan pian. Tätä isoa tunnetta sisälläni vaalien, uskallan jatkaa matkaa, enkä hitto vie luovuta, vaikka siltäkin tässä on kerennyt tuntua!

Stressi sai myös minut tässä viikko sitten sellaiseen tilaan kehoni kanssa, että pysähdyin ja otin tiukan keskustelun Universumin kanssa silloinkin.

Meillä on jokaisella oma tahomme, minkä kanssa keskustelemme ja jokaisen taho on yhtä oikea. Toiset puhuvat enkeleistä, toiset jumalasta, toiset Jeesuksesta ja jotkut kuolleista läheisistä. Itse puhun universumille, sinne alkulähteeseen, josta uskon sielujen saaneen alkunsa

ja näen sen olevan olemassa. Kuka muu siihen uskoo kuin minä, en voi sanoa, enkä tiedä, mutta itselle se on yhtä tosi kuin vesi ja yhtä tosi kuin toisille aikaisemmin mainitsemani jumala esimerkiksi.

Keskustelu irrotti itsestäni ison kasan vanhaa pois ja tunsin helpotusta hengittää. Yhä huomaan stressaavani, mutta vähemmän.

Tämä irtipäästö toi myös uuden asiakkaan, joka oli samaan aikan toivonut apua oikealta taholta. Me kohtasimme. Uskon siihen voimaan, joka sisältämme kumpuaa, kun tahdomme jotain ja kun päätämme jotain.

Meillä jokaisella on oikeus elää onnellista ja hyvää elämää. Voida hyvin ja saada syödäksemme. Maailmassa on monta, joilla ei ole mitään ja hekin tulevat saamaan aivan varmasti vielä paljon.

Nöyryys on hyvästä ja ylimielisyys lopulta vie kaiken, jos ei ymmärrä, mitä se voi tehdä elämälle. Mutta liiallinen nöyryyskin on huono. Tällöin et osaa vaatia itsellesi mitään, vaan huomaamatta työnnät kaiken elämästäsi pois.

Vaatiessasi on hyvä muistaa, ettei kuitenkaan jää ripustautumaan siihen, mitä pyytää tai pakottamaan asioita tapahtumaan. Epätoivo, joka usein tulee esiin ja nostaa päätään stressin yhteydessä, saa aikaan sen, ettei ainakaan mitään asioita pääse tapahtumaan. Epätoivo on itselleni hyvin tuttu tunne, enkä edes aina huomaa sitä.

Yhä tänä päivänä saatan tuntea ihmisenä epätoivoa, mutta yhä enenevässä määrin olen yhtä sieluni kanssa ja uskoessani energioihin ja tunteiden vaikuttamiin asioihin ja muutoksiin, osaan hallita tunnetiloja niin, etteivät ne pääse vaikuttamaan negatiivisella tavalla. Voin kertoa, tämä on taitolaji! Vanhinkaan

mestari ei aina osaa ja jokainen meistä oppii joka päivä, kun muistamme, että elämme sieluina täällä ihmiskehossa ihmisinä.

Ihminen on erehtyväinen, ihmismieli monimutkainen. Kun ymmärrämme tämän kaiken, olemme jo pitkällä ja valmiita oppimaan ja ymmärtämään kaikkea ja vähän lisää.

Tänään, viimeistellessäni tätä tämänkertaista kolumnia, itkin universumille ahdistavaa olotilaani.

Raivosin siitä, miten voikaan sattua ja tuntua, ettei mistään tule hitto vie mitään, enkä vain kykene siihen, mitä tässä pitäisi tehdä, että saisi asiakkaita.

Yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta se iski vasten kasvojani, se tieto, se ymmärrys, ne avaimet sille, miksi minusta tuntui siltä. Ja miksi eri toten olen aina pyörinyt tämän taloudellisen turvattomuuden ympärillä. Toisinaan vähemmän, toisinaan enemmän, mutta aina, koko elämäni jollain muotoa. Kirjoitin tästä blogikirjoitukseni, jota voi käydä lukemassa Totuuden Torven kotisivuilta. Linkkejä löytyy sieltä sun täältä. Viimeisin blogikirjoitus on ”Tie menestykseen… vai köyhyyteen?”

Käy myös yritykseni sivuilla www.blea.fi ja tutustu yritykseeni sekä palveluihin. Nyt myös palveluistani on saatavilla rahaa takaisin sekä ostospisteitä. Mitä tämä tarkoittaa, kerron siitä mielelläni lisää. Kyseessä on upea universaali organisaatio, joka tarjoaa koko maailmaan parempaa tulevaisuutta. Olen innoissani mukana tässä niin omana itsenäni kuin yritykseni kanssa.

Ja uskon, että teistä jokainen voi saada tästä itselleen juuri sen, mistä ikinä elämässään unelmoikaan.

Sari Anneli

Sari Anneli

Energiaterapeutti, Marketer, Kokonaisvaltainen hyvinvointi: keho, mieli ja tunteet. Kirjailija sekä kolumnisti

Ikä: 36

Paikkakunta: Uusimaa

Facebook: facebook.com/Sartsa83, facebook.com/totuudensanat, facebook.com/intuitiivinenauttaja

Instagram: @sarpandee

S-posti: sarianneliturunen@gmail.com

Kotisivut: sariturunen.wordpress.com

www.blea.fi