Mystiset tapahtumat Aasiassa, osa 4 – Sigbin

“Hirviöistä ei voi tehdä julistusta. On vaikea sanoa: ‘tässä ovat hirviömme’ ilman, että ne muuttuvat heti lemmikeiksi” –Jacques Derrida

Sigbin on verenhimoinen hirviö, joka on kuin Chupacabra ja Chimera – puoliksi koira ja puoliksi vuohi.

Tämä olio on hyvin tunnettu Filippiinien Visayan ja Mindanaon alueilla, kyläläisten keskuudessa, jotka uskovat vahvasti myyttisiin olentoihin ja henkiin.

On sanottu, että Sigbin on Aswang-hirviön lemmikki (Aswan gista kerroimme edellisessä numerossa 1/2020). Itäisellä Visayan alueella se tunnetaan myös nimellä “Ama mayong”.

Aswang on kuitenkin kaikkein pelätyin olento Filippiineillä, joka myös tunnetaan useilla nimillä ku ten Witch (Noita), Ghoul (Paha henki), Viscera sucker (Sisälmysten imijä) ja Werewolf (Ihmissusi).

Kuten Aswangit, myös Sigbinit ovat verenhimoisia hirviöitä. Jot kut sanovat, että niillä on samoja ulkonaisia piirteitä kuin kenguruilla ja pää on hieman saman näköinen kuin lepakoilla. Sigbineilla on kui tenkin iso suu pitkillä torahampailla ja punertavat silmät sekä suuret korvat.

Oliolla on ohuet notkeat jalat, joissa on vaarallisen suuret kynnet ja silti se pystyy liikkumaan häm mästyttävän vikkelästi. Sillä on myös pitkä taipuisa häntä jota se voi ruoskan lailla käyttää puolustau tuakseen.

Sigbineillä on kauhistuttava kyky imeä veret uhristaan varjojen kautta. Niillä on myös kyky pysyä näkymättömänä paljaalle ihmissil mälle.

Pääsiäisen aika on heille vuoden paras aika lymyillä ja siepata lapsia. Sigbineilla on suuri halu metsästää lapsia ja tehdä amuletteja heidän sydämistään.

Sigbinilla on myös eräs ainut laatuinen tapa, josta hänet voidaan tunnistaa: se on hyvin notkea olento ja seisoo usein ylösalaisin, paikal lisella kielellä ilmaistuna “tuwad”. Notkeutensa vuoksi se pystyy myös helposti juoksemaan sekä kävele mään takaperin.

Sigbin on yöolento, joka liikkuu sekä metsästää vain öisin. Samoin kuin Aswang, Sigbin syö ihmisten sisäelimiä, kuolleita eläimiä sekä niiden ruhoja, koska mädäntyneen ruumiin haju vetää niitä puoleensa.

Ihmisten ja eläinten lisäksi Sig bin on “hiiltä syövä hirviö” ja tykkää syödä myös kurpitsoja. Paikallisten mukaan maaseudulla pyydystääk sesi Sigbinin täytyy olla pussillinen hiiltä houkuttimena.

Tässä erään paikallisen miehen erikoinen ja kauhistuttava kertomus kohtaamisesta Sigbinin kanssa:

“Tuona aikana muutimme vaimoni kanssa uuteen taloomme. Kaikki ei ollut aivan modernia ja valmista vielä. Keittiö sijaitsi ulkosalla ja käytimme puuta sekä hiiltä ruoan lämmitykseen. Eräänä iltana kuulin omituisia ääniä ulkokeittiön luota ja kun menin katsomaan, näin kuinka koirat ja kissat mellakoivat siellä. Tuhka ja hiilet olivat hujan hajan, sekä muutkin tavarat levällään. Päätin siivota vasta seuraavana päivänä, koska pihalla alkoi olla jo hämärää.

Menin takaisin sisälle ja kun olin juuri sulkemassa ulko-ovea, huomasin jonkin seisovan ylösalaisin pihalla… Ensin luulin sen olevan vain koira, mutta kun näin hahmon selkeämmin sain kylmiä väreitä ja kaikki ihokarvani nousivat pystyyn. Sen iho oli pikimusta ja korvat todella suuret – ja sillä hetkellä minulle tuli mieleen, että sen täytyy olla Sigbin! Suljin oven välittömästi ja menin tarkistamaan, että kaikki ikkunat ovat teljet tyinä. Kävin läpi kaikki talon huoneet ja saavuin lopulta yläkerran makuuhuoneeseen.

Ikkuna oli hieman raollaan ja menin sulkemaan sitä. Kauhistuksekseni huomasin alhaalla aivan ikkunani alla muutaman met rin päässä talosta, tuon iljettävän otuksen! Näytti siltä, että se oli syömässä jotakin. Koi tin sulkea varovasti ikkunaa, ettei se kuulisi, mutta ikkunan saranasta lähti pieni narah dus ja otus jähmettyi. Sen isot korvat liikkuivat kuin olisivat etsineet, mistä ääni tuli.

Sillä hetkellä olin varma, että se oli Sig bin, tuo tarunomainen ja vaarallinen hirviö. Tunsin pelkoa, jota en ollut aikaisemmin kokenut. Olin paikallani ja toivoin, ettei se huomaisi minua ikkunassa. Se alkoi repiä vi haisesti kynsillään uhriaan, ja näin kuinka se söi sen sisälmyksiä. Seurasin edelleen otusta, koska en uskaltanut liikkua yhtään. Hetken kuluttua se viskasi ruhon jäänteet etäälle talosta ja haisteli ilmaa, ikään kuin se olisi yrittänyt etsiä jotain.

Juuri kun toivoin sen olevan kylläinen ja tyytyväinen ateriastaan ja poistuvan, se loi katseen ylös ikkunaani. Olin kauhusta jäykkänä, kun Sigbin alkoi lähestyä taloa ja vaikutti siltä, että se aikoo kiivetä seinää pit kin ylös. Vaimoni nukkui samassa huoneessa eikä tiennyt tuon taivaallista meneillään olevasta tilanteesta.

Juuri kun päätin juosta hakemaan isoisäni kivää rin komerosta, kuulin koirien haukkumista naapurista hieman etäällä sekä samalla äänekkään auton lähes tyvän taloamme. Suureksi helpotuksekseni huomasin, kuinka otus ilmeisesti säikähti ääniä ja vikkelästi kato si läheisen metsän pimeyteen. Velipoikani tuli autolla myöhäisvisiitille, mikä oli poikkeuksellista, mutta olin hänelle todella kiitollinen ja kerroin tapahtuneesta kun saavuimme sisälle. Hän päätti jäädä yön yli ja kaikki oli taas hyvin.” – Francisco Abella

“Esi-isämme uskoivat, että Sigbin voi tuoda hyvää onnea ja vaurautta heille jotka saavat sen vangittua. Perhettä joka pitää huolta Sigbinistä kuin lemmikistä, kutsutaan ’Sigbinaniksi’. He voivat komentaa sitä kuin lemmikkiä ja laittaa se asumaan isoon ruukkuun. Pedrosan perhelegendan mukaan isovanhempamme onnistuivat vangitsemaan Sigbinin Sanbowanissa Filippiineillä. Näytti siltä, että heidän liiketoimintansa kääntyi menestykseksi. Mutta jos Sigbin pääsee karkuun, yritys menee konkurssiin. Näin kävi isovanhempieni yritykselle, kun Sigbin karkasi.” – Pedrosan perhe

Pedrosan perhe ei antanut tarkempia yksityiskohtia siitä, kuinka heidän isovanhemmat nappasivat otuksen tai kuinka se pääsi karkuun.

Taivaasta karkotetut enkelit, jotka harhailevat keskuudessamme demoneina, ilmestyen monenlaisina iljettävinä hahmoina, voivat olla tälläkin hetkellä vierelläsi.