ÄÄRETÖN matkailu: Iona-saaren arvoitus

Skotlannin länsirannikko, sijainti 56,33 pohjoista leveyttä 6.40 läntistä pituutta

Teksti Aleksi Lehtinen

Skotlannissa on saari nimeltään Iona.

Se on pituudeltaan noin 5,6 kilometriä. Saari on tunnettu uskomattoman valkoisista, kauniisti auringossa hohtavista hiekkarannoistaan. Se tunnetaan myös hyvin maineeltaan ja taustaltaan olleen vuosisatojen ajan viimeinen leposija usealle tarunhohtoiselle Skotlannin kuninkaalle, mm. itselleen muinaiselle uljaiden tarinoiden Macbethille.

Kuten niin monilla muillakin Skotlannin saarista, myös Ionan saarella on oma rikas historiansa koskien mytologioita ja alueensa laajoja muinaisuskoja, jopa noituutta. Tämän vaikuttavan henkimaailmahistorian takia sen sanotaan olevan erikoinen, keijujen aikoinaan lumoama saari, jossa vain näkymätön huntu erottaa taianomaisen taivaan meidän ulottuvuuksistamme.

Syksyllä 1928 nuori ja hyvin henkisesti valveutunut okkultisti, mystikko Netta Fornario, kertoi ystävilleen Lontoossa viimein toteuttavansa jo pidempään unelmoimansa eräänlaisen tutkimusmatkan Ionan saarelle. Hän halusi tutkia saaren ympärille kätkeytynyttä mystistä ja monipuolista historiaa, josta hän tuntui olevan kovin kiinnostunut. Fornario mainitsi ystävilleen asiasta aivan silmät innosta loistaen, ja tunnusti toivovansa saada jonkinlaisen merkittävän kontaktin saaren muinaisiin henkiin. Toiveidensa mukaisesti Fornario kyllä tulisikin päätymään Ionalle, mutta mitä hän sieltä silloin tulisikaan todella oppimaan? Alkusyksystä vuonna 1929 33-vuotias Netta Fornario oli hyvin oppinut salatieteiden tuntija, joka oli vuosia opiskellut mm. Alpha & Omega temppelissä okkultistin ja teosofian taitajan Dion Fortunen seurassa.

Dion Fortune on maininnut Fornariolla olleen erityisiä lahjoja telepatiaan ja esimerkiksi, että tämä halutessaan kykeni parantamaan vihreällä energialla, eräänlaisella selittämättömällä voimalla, joka asettautuu meidän ja maagisempien “näkymättömien” ulottuvuuksien väliin niiden yhdistäväksi voimalliseksi materiaaliksi.

Ennen Lontoosta Ionalle siirtymistään Netta Fornariosta on otettu ohessa oleva kuva, jossa jotkut ovat sanoneet nähneensä hänessä heränneen runsaan henkisen tiedon ja ymmärryksen ihmismieleltä salatuista maailmoista.

33-vuotias Netta Fornario vuonna 1929

Pari kuukautta myöhemmin Fornario pääsi matkustamaan viimein Ionan saarelle.

Ionalle rantauduttuaan Netta Fornario vuokrasi itselleen hurmaavat asuintilat pienestä Traymoren kylästä paikallisen rouva MacRaen luota. Tulevat kuukaudet nuori neiti Fornario hämmästytti vuokraemäntäänsä suurilla tiedoillaan salatieteistä ja suorittamillaan mystisillä harjoitteilla. Vaihtokauppana rouva MacRae viihdytti Netta Fornariota omilla tiedoillaan ja tarinoillaan kotisaarensa mystisestä historiasta.

Päivisin Fornario vaelteli saaren rannoilla ja nummilla. Myöhään iltaisin ja öisin hän yritti saavuttaa yhteyden saarta vuosituhansien ajan asuttaneiden henkien kanssa, vaipuen näiden prosessien aikana pitkiksi toviksi syvälle transsin kaltaisiin tiloihin. Fornario vakuutti vuokraemännälleen, että vähän ennen saarelle saapumistaan hän oli kotonaan Lontoossa vaipunut samankaltaiseen transsiin, jonka väitti kestäneen yli viikon.

Jossakin vaiheessa Netta Fornario antoi tarkat ohjeet vuokraemännälleen: jos hän minkäänlaisissa olosuhteissa tulisi jälleen vaipumaan kyseenlaiseen tilaan, ei häntä tulisi missään nimessä häiritä eikä siitä herättää, taikka ottaa yhteyttä lääkäriin ja muuhunkaan mahdollisesti auttavaan tahoon. Siitä ei olisi hänen sanojensa mukaan kuin haittaa koskien hänen salaperäiseltä kuulostavia pyrkimyksiään. Rouva McRae oli hiljaa ja uskoi kuuliaisesti nuoren vuokralaisensa ohjeita. Hyvinkin pian nämä asiat mainittuaan, alkoi tapahtumaan kummia.

Marraskuun 17. 1929 Fornario oli valittanut sinä aamuna herättyään vuokraemännälleen, että jotkut oudot henkilöt olivat alkaneet häiritä häntä telepaattisesti yön aikana ja että hän oli saanut näyn veneestä, joka oli halkonut taivaiden läpi. Fornario oli sanojensa mukaan saanut samalla hetkellä viestejä joistakin määrittelemättömistä toisista ulottuvuuksista. Rouva MacRae ihmetteli ja ehkä vähän epäilikin vuokralaisensa tarinoita sekä niiden mahdollista liitännäisyyttä tämän ehkä horjuvaan terveydentilaan. Mutta jotain todella erikoista oli edellisenä yönä käynyt. Fornarion kaulassaan pitämä hopeinen risti oli selittämättömästä syystä muuttunut pikimustaksi, Fornarion ollessa syvässä unessa. Yleensä niin hurmaavat silmät tuntuivat nyt saavan vivahdekkaita heijastuksia hulluudesta – vai saattoiko kyseessä olla jotain mystisempääkin?

Skotlannin hiekkarantoja

Aamupäivän saapuessa Netta Fornario alkoi pakkaamaan vimmatusti tavaroitaan ja hädissään vaati välittömästi kyydin pois saarelta, jotta voisi palata pikaisesti turvaan kotiinsa Lontooseen. Valitettavasti tuona päivänä hänen hartain toiveensa oli mahdoton toteuttaa. Kyseisenä päivänä lauttaliikenne oli näes tauolla, ja kukaan ei pääsisi saarelta sen avulla poistumaan. Kun Netta oli myöhemmin päivällä paniikiltaan rauhoittunut, hän päätti palata sänkyynsä ja täten vetäytyi huoneeseensa loppupäiväksi. Seuraavan aamun valjetessa hän oli poissa, eikä mistään talosta tai pihapiiristä löytynyt jälkeäkään hänestä.

Tunnit kuluivat ja päivä alkoi pimetä. Syrjäisen ja pienen Traymoren kylän asukkaat huolestuivat ja päättivät muodostaa etsintäpartion. Edellisenä iltana ja yönä kukaan ei ollut nähnyt tai kuskannut Fornariota mihinkään, kävellenkään ei Netta ollut voinut edetä kovin kauas. Kyläläiset tutkivat kaikkialta lähitienoilta, jos hänestä löytyisi edes jokin tapahtumia selventävä merkki. Pikkuhiljaa ihmiset alkoivat huolestua, kun marraskuisen kolea päivä alkoi kääntymään kuolettavan kylmäksi yöksi. Pitkän ja tuloksettoman etsinnän jälkeen etsintäpartio kävi suruissaan yösijoilleen, toivoen seuraavalta päivältä edes hieman parempia tuloksia. Seuraavan päivän päättyessä tulokset olivat kuitenkin yhtä huonot kuin aikaisempana päivänä, eikä vieläkään löydetty mitään merkkiä kadonneesta.

Kolmantena päivänä n. neljän kilometrin päässä rouva MacRaen talosta, Loch Staonaig -nimisen järven rannalla olevista muinaisen kylän raunioista, löysivät kaksi paikallista herrasmiestä Hector MacLean ja Hector MacNiven aamukävelyllään kierrellessään raunioita, sydäntä viiltävän näyn. Siellä, puoliksi pienen kukkulan päällä ja tämän rinteellä makasi Netta Fornarion eloton, kuollut ruumis. Fornario oli alasti muuten, paitsi osittain musta viittamainen kangas peitti hänen kehoaan. Kaulassaan hänellä roikkui tuo aiemmin mustaksi muuntunut hopeinen risti ja kädessään hänellä oli hopeinen tikari. Hänen alleen oli kaivettu oletettavasti samalla tikarilla iso ristinmuotoinen kuvio. Fornarion keho oli kokonaan raapimajälkien peittämä.

Hänen jalkansa oli raadeltu ja niistä oli tullut runsain määrin verta, kantapäät kuitenkin olivat täysin vaurioitumattomat.

Myöskin huomion saattoi kiinnittää hänen kehonsa asentoon. Fornario makasi oudossa asennossa siten, että toinen käsi piti tikaria otteessaan ja toinen käsi oli hänen päänsä sekä routaisen nummen välissä kuin eräänlaisena tyynynä.

Ruumis lepäsi pienellä kukkulalla, jonka saarelaiset tunsivat Keijukukkulana. Yleisen kyläläisten tietämyksen mukaan jo ammoisina aikoina, satoja vuosia sitten, olivat eräät druidit harjoittaneet siellä taikojaan, käyttäen sitä portaalina meidän ulottuvuutemme ja maagisimpien ulottuvuuksien välillä. Jo satoja, ellei jopa tuhansia vuosia aikaisemmin paikka oli saanut nimensä käytön mukaan, ja siitä oli tullut jollain tavalla paikallisille pyhä. Fornarion kuolinsyytä ei jostain syystä heti paljastettu julkisesti viranomaisten taholta. He vain sanoivat sen viitanneen mahdollisesti sydänkohtaukseen.

Myöhemmin sydänkohtauksen todettiin olevan huteralle pohjalle tekaistu päätelmä.

Mitkään haavoista eivät olleet tarpeeksi vakavia kuolinsyyksi, ja myöskään mitään päihteisiin tai myrkytykseen viittaavaa ei löytynyt. Viimein kerrottiin ihmisille, että määrittämättömänä ajankohtana suoritetussa ruumiinavauksessa loogisimmaksi syyksi oltiin määritelty sääolosuhteet.

Kuolinajan tarkka ajankohta oli myöskin mahdoton määritellä, joten ylösmerkattiin 17.11. klo 22 – 19.11 klo 13.30. Netta Fornario oli kuollessaan 33-vuotias.

Spekulointi Fornarion kuolemaan johtaneista syistä on myöhemmin ollut laajaa.

Oliko hän tarkoituksellisesti hakeutunut tuolle muinaiselle mystiselle paikalle? Oliko hän kenties yrittänyt suorittaa kukkulan laella jonkun tietynlaisen taikarituaalin, ja aliarvioinut transsitilassaan marraskuun petollisen ja kuolettavan kylmyyden? Vai olisiko hän sittenkin onnistunut yrityksessään mahdollisesti avata jonkinlaisen portin haluamaansa toiseen ulottuvuuteen? Maailmaan, jonka riskit ja vaarat olivatkin olleet huomattavasti suuremmat ja kohtalokkaammat, kuin hän oli alun perin saattanut arvioida? Jos hän jostain syystä ei ollut halunnut tai voinut palata takaisin ihmisten ulottuvuuteen, ja jäljet hänen kehossaan sekä kuolema olivat traaginen merkki tästä kaikesta?

On teorisoitu, että Netta Fornarion merkittävin syy matkata Ionan saarelle olisi ollut kohdata ja luoda jonkinlainen yhteys erääseen keijuvaihdokkaaseen, joka vuosisatoja aikaisemmin oli naispuolisessa ihmishahmossaan joutunut saarella eläneiden munkkien vainoamaksi ja poltettu väärin perustein elävältä noitana. Yllättäen tämä oli tapahtunut samalla kohtaa mistä Fornarion ruumis löydettiin. Nämä munkit olivat olleet Pyhän Columban seuraajia, joka vuonna 563 jkr. oli perustanut saarelle oppejaan vaalivan veljeskunnan ja luostarin. Columban oppeihin ja toimiin kuului mm. kitkeä Skotlannin pakanalliset kansanuskot ja kääntää heidät silloiseen moderniin katolilaiseen kristinuskoon.

Pyhän Columban luostari

Myöhemmin on myös merkintöjä löydetty seuraavasta: Fornarion kuoleman aikaan eräs silminnäkijä olisi havainnut kaukaa mystisiä ja merkillisiä sinisiä valoja nousevan ruumiin löytöpaikalta. Mainittiin myös erikoiseen kaapuun pukeutuneen miehen kulkeneen Fornarion löytöä edeltävien päivien aikana lähellä kuolinpaikkaa. Tämä henkilö ei ollut kuitenkaan huomioinut näkijöitään tai vastannut häntä puhuteltaessa.

Oli tullut myös vihjeitä, että paikalliset olisivat löytäneet kuolinpaikalta erikoisia kirjeitä, joissa olisi ollut merkillisen näköistä kirjoitusta. Huhutaan, että ne olisivat päätyneet välittömästi viranomaisille ja saarelaisilta saavuttamattomiin.

Fornarion ruumiin löytämisen jälkeisenä perjantaina hänet haudattiin saarelle ikuiseen lepoon, kiveen on hakattu hänen nimikirjaimensa, M.E.F. (Marie Emily Fornario).

Tämän artikkelin kirjoittaja on myös luonut Facebook-ryhmän "Tarinat ja Totuus Maailman salaperäisistä paikoista ja myyteistä". Hänen elämästään on myös ilmestynyt kirja: Aleksi Oletukseton – Erilaisuuden ja avoimuuden kuningasvoimat (kirjoittaja Taina Laane 2020)