Tsaritsynon palatsipuiston "Peikkojen silta"

Ääretön matkailu – Venäjä

Tsaritsyno (venäjä: Царицыно) on Moskovan eteläpuolella sijaitseva palatsimuseo ja sitä ympäröivä, pinta-alaltaan noin 400 hehtaarin puistoalue. Se perustettiin vuonna 1776 Katariina Suuren käskystä. Samaa nimeä kantaa myös aluetta ympäröivä kaupunginosa ja lähellä sijaitseva metroasema.

Vaikka alueella riittääkin nähtävää, erityistä huomiota on saanut puiston laidalla sijaitseva pieni kivisilta 1800-luvulta, jota paikalliset kutsuvat Peikkojen sil laksi ja yrittävät välttää sen lähellä liikkumista pimeän aikaan.

Outo legenda nimittäin kertoo, että sillan alla asustelee liuta pieniä, ilkikurisia peikkoja, jotka järsivät öisin sillan kaiteita ja purevat sillan kivistä palasia irti. Joka viikko kiviin ilmestyy pure majälkiä muistuttavia jälkiä, ja sillan satoja kertoja korjatut ja vaihdetut rautaiset kaiteet eivät pysy millään paikallaan. Tyylikäs groteski silta rakennettiin vuonna 1808. Jo muutama päivä sillan avaamisen jälkeen se jäi il man kaiteita. Siitä asti yhdetkään kaiteet eivät ole kuuleman mukaan pysyneet paikallaan puolta vuotta kauempaa. Ne putoavat sillan sivuille tai katoavat mitä salaperäisimmällä tavalla. Eräs l eg enda kertoo tytöstä, joka asui Bazhenovkan kylässä, joka oli perustettu Tsaritsynon palatsin rakentajien asuinpaikaksi. He asuivat siellä perheineen eräänlaisissa työsuhdeasunnoissa.

Yksi päivä tyttö katosi kesken kotiaskareiden. Sinä päivänä kyläläiset näkivät karvaisten kääpiöiden pakenevan kiireesti läheisen rotkon suuntaan. Huhut pahojen henkien esiintymisestä tsaarirakennuksen lähellä saavuttivat myös Pietarin kaupungin, josta lähetettiin tutkintavirkamies selvittelemään tytön outoa katoamista. Kaikki kyläläiset puhuivat yksimielisesti karvaisista olennoista. Tarkastaja päätti henkilökohtaisesti tarkistaa rotkon, johon olentojen nähtiin syöksyvän. Tarina ei kerro, mitä hän siellä näki – mutta tarkastaja pakeni paikalta huutaen kauhusta!

Sanotaan, että jälkiä peikoista havaitaan edelleen samassa pai kassa. Iltaisin kuuluu outoja ääniä, ja sillan kivisiin osiin ilmestyy sil loin tällöin kuin terävien hampaiden jälkiä. Myös salaperäisiä tummia kuvioita kerrotaan ilmestyvän ajoittain sillan sivuseinille. Enke lien, eläinten, kukkien ym. siluettikuvat ovat seinämissä näkyvillä muutamia päiviä, ja katoavat sitten jäljettömiin.

Vanhat viisaat ihmiset varoit tavat menemästä sillalle yöaikaan, koska pahat peikot voivat napata ihmisparan ja viedä ikiajoiksi maanalaiseen maailmaansa, peikkojen valtakuntaan...

Kun päivä pimenee, sillalta kuuluu usein omituisia nitiseviä ääniä, mutta ketään ei näy.

Eniten omituisuuksia voidaan nähdä Tsaritsynossa yöllä. Legenda varoittaakin ylittämästä siltaa pimeällä – peikot voivat kaapata silloin epäonnisen kävelijän valta kuntaansa. Päiväsaikaan alue on kuitenkin kaikille täysin turvallinen.

Peikko sillan alla

Seudulla on olemassa yleinen legenda siltojen alla elävistä peikoista, jotka ovat rakentaneet näitä siltoja. Peikko yleensä veloittaa siltamaksun, joko rahana tai palveluna. Joissakin legendan versioissa peikon elämä liittyy siltaan. Hän on joko mukana sillan rakentamisessa, tai ilmestyy heti sen rakentamisen jälkeen, ja sillan tuhoutuessa myös peikko kuolee.

Puisto on energeettisesti poikkeava

Vuonna 1993 Tsaritsynon puistoaluetta tutki ryhmä maasäteilyntutkijoita. Alueella todettiin poikkeavan voimakasta maaperästä nousevaa säteilyä.

Museon henkilökunta ja vierailijat toteavat myös, että alueella tuntuu erikoisen raskaat energiat. Jotkut ih miset valittavat huonovointisuutta. Siellä voi törmätä aivan hyvin myös haamuun.

Eräs opas valittaa, ettei tunne tois ta muistomerkkialuetta, jonka ympärillä liikkuisi niin paljon legendoja ja kummitustarinoita. ”Jokainen näkee täällä mitä haluaa: maagisia symboleita, lentäviä lautasia, aaveita, enkeleitä, demoneita, mustia munkkeja, velhoja jne. Tässä paikassa on valtava energia. Ei hyvä, ei paha, vain erilainen. Täällä olemme kuin toisessa todellisuudessa ja portti henkimaailmaan tuntuu olevan jatkuvasti auki”.

Musta muta

Moskovan salaperäisin tsaarien asuinalue tunnettiin joskus nimellä ”Musta muta”.

XI-XII vuosisatojen aikana tässä kauniissa paikassa asui Vyatichit (ve näjä: вятичи), aikaisten itäslaavien heimo. Täällä he rakensivat pyhäk köjä, pystyttivät alttareita ja tänne he hautasivat johtajansa. Tärkein kaikista haudoista, Tsaarin kurgaani (hautakumpu), oli myöhemmin tu houtunut Kashirsky-moottoritien rakentamisen yhteydessä. Legendan mukaan sinne haudattiin aikanaan pakanallinen keisari, joka asetti hautaansa kirouksen niille, jotka ikinä häiritsisivät hänen ikuista untaan.

Historioitsijat yrittävät vieläkin löytää selityksen, miksi alue kantoi nimeä Musta muta. Jotkut uskovat, että siellä oli soista maaperää, toiset yhdistävät tämän nimen lähistöllä oleviin parantaviin vesilähteisiin ja kivennäisainepitoiseen mutaan. Paikallisasukkaiden perinteisiin oli kuulunut sairauksien parannuskeinona levittää iholle tällaista mineraalimutaa ja käydä uinnilla luonnonvesilähteellä. Kyseinen öljyinen savi on muinaisen meren pohjaan aikojen kuluessa kerrostunutta se dimenttiä. Katariina II käytti sitä reuman hoitoon. Toivottomasti sairaille sanottiin ”Syö maata!”. Tulokset olivat radikaalit: potilas joko parani tai kuoli.

• Osoite: Moskova, Dolskaja katu 1. • Lähin metroasema: "Tsaritsyno".

Lähteet: tsaritsyno-museum.ru msk-guide.ru