Henkisyys arjessa: Sisko Sinilintu

HENkISYYS arjessa

"henkisyys arjessa" -artikkelisarja alkaa. Toimitus kysyi lukijoiltaan henkisen polun kulkemisesta; miten henkisyys ilmenee käytännön elämässä. haluamme kuulla, millä eri tavoin ihmiset soveltavat henkisiä käytäntöjä jokapäiväiseen elämään. Millaista on oma henkisyytesi ja mitä se antaa sinulle? Ensimmäisenä kysymyksiin vastaa Sisko Sinilintu.

1. Lyhyesti: Kuka olet, ikä

Olen 56 -vuotias nainen ja ammatiltani olen graafinen suunnittelija ja kuvataiteilija. Olen opiskellut ja tehnyt myös energiahoitoja, kuten Reiki ja Shamballa MDH. Tällä hetkellä kuvataiteen tekeminen on minulle tärkeintä. Kuulun niihin hiljaisiin taustatyön tekijöihin, jotka tekevät valo- ja puhdistustyötä. Olen näkijä ja mystikko.

2. mitä henkisyys tai henkinen elämäntapa sinulle merkitsee?

Tulee mieleen kaksi asiaa. Henkisyys kysyy, uskallanko rakastaa ja olla rakastettu. Toiseksi; kuulin juuri terveydenhuollon alalla toimineesta korkeasti palkatusta henkilöstä, joka irtisanoutui. Hän ei halunnut katsella sitä valhetta koronaan liittyen. Kiteytetysti näitä asioita henkisyys on minulle.

Henkisyys läpäisee kaikki elämänalueet. Olen aina aistinut ja tuntenut paljon. Olen saanut vaistonvaraista tietoa ja pelkästään se ohjaa elämään tietoisempaa elämää. En voisi elää materialistisesti keskittyen vain fyysisen tason asioihin. Nuorempana kipuilin syvemmän merkityksen puutteesta. Sielun ja sydämen nälkäähän se oli. Henkisyys ja luoja-yhteys on rauhoittanut tuota nälkää.

Henkisyys on periaatteessa yksinkertaista; oivallan olevani kehoon asettunut sielu. Kuitenkin tuo sielu on mullistanut kaiken. Henkisyys merkitsee minulle kokonaiseksi ihmisyksilöksi tulemista, minuuden löytämistä kokonaisena ja keskeneräisenä. Kaiken kielletyn esiinnostamista ja hyväksymistä. Kokonaisuus sisältää myös suvun karman, edelliset elämät, ylisielun ja kosmiset yhteydet. Monta vuotta kului edellisten elämien teemojen käsittelyssä ja kohtasin pelkoja suhteessa muihin sivilisaatioihin.

Kokonaisena eläminen ei kuitenkaan tarkoita täydellistä eheyttä tai jeesusmaista hyvyyttä. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tunnistan itsessäni mahdollisuuden, vaikka pienenkin potentiaalin pahuuteen. Kutsun tätä henkiseksi aikuistumiseksi, kun tunnistan itsessäni epämiellyttäviä puolia, enkä juokse niitä pakoon. Kun löydän itsestäni heikkoutta vaikkapa ylpeyden tai omahyväisyyden muodossa. Otan vastuun heikkouksistani. Henkisyys on sen vuoksi radikaali juttu; sen tehtävä on nostaa totuus pöydälle. Löytyy kyky rakastaa, mutta myös tehdä pahaa. Rakkaus on radikalismia, koska se ei erottele ketään eikä mitään. Rakkaus tarvitsee rinnalleen rehellisyyden voiman.

Jos ei uskalla kohdata itsessään olevaa eläimellisyyttä ja pimeyttä, ei voi löytää omaa voimaansa. Oma voima ei nouse täydellisyyden tavoittelusta, vaan heikkouksien tunnistamisesta. Myös rikkonaisuuden ymmärtäminen ja hoivaaminen on aivan keskeistä. Vaikka otan kuinka isoja edistysaskelia, jään keskeneräiseksi. Itseinhon ja häpeän vaiheet on tullut koettua nekin. Fyysinen kehoni on oireillut niin monin eri tavoin, etten lähde sitä tässä kuvaamaan. Herkemmäksi muuttuminen tuo toisaalta vaikeuksia toimia tässä raskaiden energioiden maailmassa. Tarvitsen paljon lepoa ja yksinoloa. Minulla on krooninen uupumussyndrooma CFS, jota yritän hoitaa Bruno Gröningin avulla.

Pystyn nauttimaan tavallisista asioista, elämä on kaunis auringonpaisteineen ja kukkasineen. Asennemuutos on ollut minulla iso. Olin ennen kyynisempi ja tyytymättömämpi.

Henkisyys antaa laajempaa perspektiiviä, jonka kautta näen kärsimysten tuomat oppiläksyt. Vaikeuksista voi oppia, eikä vain selviytyä. Onneksi polulle astuessani en tiennyt, että tämä vie 20 vuotta kahden vuoden

sijaan. Silti voi sanoa, että olen kulkenut nopeutettua tietä. Vastoinkäymiset ovat vaikeita paikkoja, mutta ikävä kyllä emme kehittyisi muuten. Emme anna periksi kovin helposti. Kun kokee muutoksen oman murtumisen kautta, se vähentää katkeruutta ja lisää lohdutusta, toivoa. Meillä on ihmislajina toivoa. Kun on selviytynyt melko helvetillisten vaiheitten läpi, pystyy katsomaan koronarumbaa aika rennosti. En menettänyt mitään, menetin sen kaiken kauan sitten. Koronan vuoksi moni menetti elantonsa. Niinhän minäkin menetin aikoinani elantoni, omien rajoitusteni ja tukosteni takia. Me tarvitsemme vaikeuksia, olemme luoneet ne kollektiivina ja yksilötasolla ihan itse. Mielestäni koronakriisi muistuttaa jollain tavoin sielun pimeää yötä. Siinä elämä kääntyy ylösalaisin.

En väitä, etteikö minuakin vaivaa toisinaan ärtymys ja turhautuminen maailman tilanteen vuoksi. Viime ajat ovat nostaneet minussa ahdistusta ja pettymystä yllättäviä asioita kohtaan. Koin odotusteni kanssa pettymistä epidemian aikana. Koin, että henkinen yhteisö loittonee minusta yhä kauemmas, että se ei enää edusta sitä mitä toivoisin. Koin, että se kehitys mitä itse kuvittelin saavutettavan, ei joko tullut esiin tai sitä ei ollut. Koin pikemminkin taantumista. Uskon, että moni pohtii näitä samoja asioita – omaa paikkaansa ja oman heimon löytymistä. Maailmankatsomukselliset riidat rikkovat ihmissuhteita. Milloin yhteisömme on tarpeeksi vahva avoimeen keskusteluun ja itsereflektioon?

Korkeampaan ulottuvuuteen astuminen ei vie meitä noin vaan ihanneyhteiskuntaan. Valoenergiat eivät automaattisesti tuo miljoonaa euroa pankkitilille. Ne tekevät minusta rehellisemmän ja todellisemman, rosoisenkin. Vaikka rakastankin enemmän kuin ennen, minussa on useita tie-

Emerald Green Healing II, digital art. Sisko Sinilintu

dostamattomia kohtia. Tämä tie vaatii paljon enemmän, kuin luullaan. Kuusen juurella voi kuvitella, että kunhan pääsen tuonne latvaan asti. Kun kiipeää kuusen latvaan, sieltä ne laajat näkymät vasta avautuvatkin.

Sielutietoisuuden kautta löydän yhteyden Jumalaan. Henkisyys auttaa syvemmän motiivin löytämisessä. Motiivi puolestaan liittyy merkitykseen; elän merkityksellistä elämää kun olen löytänyt sielu- ja sydäntietoisuuden. Vaikka olisi vaikeaakin, elämälläni on tarkoitus. elämä on Pyhää.

3. miten toteutat henkisyyttäsi arjessa? onko se joka päivä läsnä, noudatatko jotakin isompia esim. rituaaleja sykleittäin?

Lähdin opiskelemaan energiahoitoja saadakseni itselleni apua ja terapeuttista tukea, sillä olin burnoutissa ja elämäni rakenteet olivat hajonneet. Henkimaailma oli jo tuttua ja ymmärsin, että vain henkinen opettaja osaa minua auttaa. Energiahoidoista muodostui kannatteleva rutiini, joka on liittynyt arkeeni tähän päivään asti.

Energioiden kautta sain kokea jumalallista rakkautta. Olen hoitanut ja vaikuttanut laajemminkin, mutta en mene tässä siihen.

Henkiset taidot kuten energianvälitys, meditaatio, näkeminen ja kanavointi ovat minulle työkaluja. Varsinaiset haasteet tulevat vastaan pääosin arjessa, tavallisena ihmisenä. Tietenkin taustalla on se mystinen tie, johon liittyy yllättäviä kontakteja, pelottaviakin asioita ja omituisia tapahtumia. Olen tavattoman utelias arkitoiminnan kautta tehdyn energiatyön suhteen. Kun olen puhdistanut vaikkapa kurkkucahkraani, eikö tuo uusi energia tulisi käyttää rohkeamman ja aidon itseilmaisun muodossa? Johonkin sen energian täytyy purkautua ja maadoittua. Arkitason muutos on työlästä mutta välttämätöntä. Itse asiassa se on kaikkein vaikein kohta kasvussa. Kun en ole aiemmin pitänyt puoliani, uusi energia työntää minua tekemään niin....suostunko ylittämään pelkoni? Moni ihmissuhde on loppunut, koska en enää suostunut esittämään sitä pientä roolia, jonka varaan tuo suhde perustui.

Suomessa ei saa oikein näkyä eikä kuulua, täällä pitää tyytyä kiltisti samanmielisyyteen ryhmän mukana. Huomasin tämän, kun aloitin työstämään kollektiivista haavaa. Vapaus ja tietoisuus ei välttämättä olekaan ympäristössä aina tervetullut. ”Radikaalissa rehellisyydessä” kysytään: jäikö minulta jotain tärkeää ilmaisematta? Tämä on käytännön psykologiaa eli energiatyötä, joka paljastaa sen sopeutumisen määrän, johon olemme itse kukin lukkiutuneet. Olen vapauttanut käyttäytymistäni, joten energiatkin muuttuvat ja päinvastoin. Ylikiltteys on ollut minun selviämiskeinoni, josta oli pakko päästä vapaaksi. Minulla on vieläkin töitä sen kanssa. Meillä on iso valta itseemme ja muihin. Tähän valtaan tutustuin purkaessani ylikiltin roolia. Ylikiltti pelkää valtaa, koska on jäänyt sen kanssa alakynteen. Olen kirjoittanut ylikiltteydestä kirjassani ”Valon ja varjon tiellä”.

Olen tullut tarkaksi siinä, miksi osallistun johonkin tai miksi jättäydyn ulkopuolelle. Pyrin siihen, että motiivini ovat mahdollisimman oikea. Omien motiivien tarkastelu on yksi kiusallisimmista tehtävistä, mutta sille perustuu kaikki itsensä kanssa tehty työ.

Luopuminen ja vastaanottaminen ovat nekin energiatyötä. Kaikkihan me ollaan rakkauden koulussa; osaanko aidosti kohdata toisen ihmisen? Osaanko kuunnella vai höpötänkö aina itsestäni? Helposti ajatellaan, että energioilla tarkoitetaan jotain enkeleitä tai demoneita. Mutta onhan se jatkuva itsekeskeinen höpötyskin yhdenlaista energiaa – joka vaientaa vastapuolen. Sellainen tuntuu olevan nykyajassa kovin paljon esillä.

Millainen oli se aito minä, jonka piilotin kiltteyden ja muiden miellyttämisen alle? Se oli äänekäs, aistillinen, kiroileva, boheemi ja vihainen minä. Se oli oivaltava, viisas, kriittinen, voimakas, lempeä, tarkkanäköinen ja perinjuurin valheellisuuteen sekä sosiaalisiin peleihin kyllästynyt minä. Tämä aito minä ei saanut kauhean paljon hurraa-huutoja ryhmissä. Aloin nähdä, miten paljon on pelkoa, kiellettyä ja tukahdutettua.

Pitkäaikaiset ja mutkikkaat ihmissuhdejutut ovat sinnikkyyslaji. Kun omat keinoni ovat loppuneet, olen pyytänyt jumalallista voimaa avuksi ratkaisemaan tilanne. Kaikensorttisia ihmeitä voi tapahtua. Pitää olla tarkkana ja nähdä, että jokin uusi on syntymässä. Täysin passiivisena ei siis voi odotella.

Kuinkahan moni tietää, että inkarnoituminen kehoon saattaa olla vielä aikuisenakin kesken? Olen yksi niistä, joiden on pitänyt tehdä työtä laskeutuakseen tähän kehoon. Henkisyys on minulle Maahan syntymistä ja sielukapasiteetin laskeutumista kehoon. Ihmiskunnan energiakenttä on täynnä tuskaa. Silloin maadoittuminen eli kehoon laskeutuminen on vaikeaa. Silloin myös arkielämä on vaikeaa. Tässä tarvitaan hyvin osaavia parantajia avuksi.

Energioiden maadoittamisesta seuraa melkoisia juttuja. Joutuu pakostakin vastakkain maailman hulluuden kanssa. Ihan turha luulla, että lataamani rakkausvoima muuttaisi näppärästi ympäristön toiveitteni mukaiseksi. Vanhaa on turha yrittää muuttaa, se on jätettävä. Viimeksi koin haastetta ollessani palkkatyössä. Nykypäivän työpaikat ovat sekaisin, sillä ihmiset ovat sekaisin. Sinne menen minä, prosesseista uupuneena, pitääkseni puoliani usean johtajan edessä. Puhuin suuni puhtaaksi. Se oli voimaannuttavaa. Se kävi kuitenkin sydämen päälle, piti mennä lääkäriin. Mieluusti työskentelisin tervejärkisten ja oikeudenmukaisten ihmisten sekä instituutioiden keskellä, mutta sellaiset ovat katoamassa. Yhä rajummin näkyy se tasapainottomuus, joka ei ole astunut muutoksen polulle. Käväisin työskentelemässä, mutta palasin mielelläni takaisin omaan rauhaani ja vapaan taiteilijan rooliin. Mieluummin köyhä ja vapaa, kuin palkattuna orjana.

4. mitä hyötyä on henkisyyden soveltamisesta arkeen? entä mitä haasteita?

Elämästä tulee todella kiehtovaa ja Pyhää, kun astuu polulle. Tylsistyminen ei ainakaan vaivaa. Kaikilla lahjoilla on silti vastapuolensa. Se minkä koen lahjakseni ja voimavarakseni, sisältää aina myös haasteen. Lantilla on aina kaksi puolta. Se on elämän laki.

Olen löytänyt paikkani tässä maailmassa. Vaikka se on marginaalis-

sa, olen pääosin siihen tyytyväinen. Marginaali suo paljon vapautta, jota enemmistö ei koskaan pääse kokemaan. Henkisyyden soveltaminen vaatii jatkuvaa harjoittelua, kuten kaikki muutkin taidot. Se muuttuu luontevaksi. Esimerkiksi intuitio ja vaistonvarainen tietäminen on minulle niin arkista, että en osaa sitä ihmetellä. Vaistosin nopeasti erään ihmisen toimintatavat mennessäni uuteen työpaikkaan ja tämä auttoi ymmärtämään tulevia vaikeuksia.

Korkeammassa energiassa eläminen tuo soljuvuutta ja yksinkertaistaa prosesseja. Kun energiat liikkuvat minussa vapaammin ja olen kehittänyt toimintatapojani, sama pätee askareisiini. En ole koskaan ollut vauhdikas sähläri muutoinkaan, mutta silti koen yhä selkeämpiä prosesseja vaikkapa työssäni. Toistuvat palaverit ovat sen vuoksi lähes kidutusta, koska en koe tarvitsevani niitä. Pidän tätä teemaa massiivisen tärkeänä. Haluan konkretisoida, mitä tällä tarkoitan.

Lukija on varmasti kuullut epäonnistuneista rakennusprojekteista, joissa uusi kerrostalo vaatiikin pian remonttia. Kiire, alihinnoittelu, sählääminen, säästäminen väärissä paikoissa, epäselvä työnjako ja riittämätön ennakkosuunnittelu tuottavat lopulta huonosti rakennetun kerrostalon, jota pitää korjata. Säästämisen sijaan onkin tuhlattu. Työntekijät ovat uuvuksissa. Sählääminen ja energian säästäminen väärissä paikoissa on kolmannen ulottuvuuden sotkuista ja järjetöntä kaaosenergiaa. Se perustuu osin ahneudelle. Näemme tätä järjettömyyttä yhä enemmän maailmassamme, sillä kollektiivi ei osaa käyttää korkeampia energioita harmonisesti hyväkseen. Harmonia ei löydy, jos ahneutta ei haluta pistää aisoihin.

Korkeammassa energiassa ei tuhlata toistuvasti voimavaroja ”harakoille” ja säästetä siellä, missä sitä eniten tarvitaan. Korkeampi energia lisää erottelukykyä, tunneälyä, malttia ja rauhallisuutta. Väittäisin, että jos henkisesti korkealle avautunut henkilö jatkuvasti sählää arjessaan, hän ei ole ottanut korkeita energioita syvälle kehoonsa ja persoonaansa. Korkea energia ei ole heilumista pilven reunalla marisätkän kanssa, kun lapset odottaa päivällistä.

Koska olen työstänyt tukoksiani, minusta on tullut vapaampi ja tyytyväisempi. Minusta on tullut rennompi ja parempi taiteilija. Vähemmällä ponnistuksella teen parempaa taidetta. Valitsemisen kykyni kehittyy. Arki soljuu luonnollisesti. Henkinen kasvu on auttanut minua sopeutumaan siihen, että apurahahakemuksiin tulee kieltävä vastaus. Olen satsannut todella paljon viime aikoina hakemuksiin ja suunnitelmissa on monenmoista hanketta. Kun kieltävä päätös tulee, harmittelen sitä muutaman hetken tai tunnin. Sen jälkeen en ajattele enkä koe paljoa mitään. Katkeruus on hellittänyt. Tämä harmonia kielteisten kokemusten äärellä lienee sitä kehittymistä. Moni saavuttaa saman välinpitämättömyyden kovettamalla itsensä ja silloinhan ei ole kyse kasvusta, vaan kovettumisesta. Henkisellä tiellä on tarkoitus tulla pehmeäksi, avoimeksi ja haavoittuvaiseksi. Eli sydämen on avauduttava. Moni sulkee sydämensä, kun sattuu. Silloin palaa takaisin kolmannen ulottuvuuden tapoihin. Olen peräänkuuluttanut oikeuttani olla avoin ja haavoittuva – siten löysin itselleni myös oikean kumppanin. Mieheni esa on seurausta siitä, että uskalsin avautua. Se ei ollut itsestäänselvää, sillä sydämeni oli haavoilla. Elämässäni on nyt rakkautta ja hengenheimolaisuutta. On iso haaste koko meidän kulttuurille pysyä avoimena ja tunteikkaana – ja vahvistua sitä kautta. Maailma kun yhä suosii ja palkitsee kovettuneita.

Kovan ja röyhkeän maailman kohtaaminen on minulle yhä vaikeaa. En ymmärrä, miksi niin moni toimii, kuten toimii. Miksi pitää kiusata, astua toisen päälle, estää toisen kukoistaminen käyttämällä valtaa väärin. Monet ovat käsittämättömän ahneita. Me elämme lapsiaikuisten aikaa. He haluavat itselleen kaiken, jopa köyhän taiteilijaplantun luovuuden. Voin tällaisesta pahoin.

Minun on yhä vaikeampaa piiloutua tai peittää tunteitani, kuten suuttumusta epäoikeudenmukaisuudesta. Olen aina ollut herkkä ja kokenut itseni vääränlaiseksi. Herääminen antoi uuden näkökulman; olenkin aito ja vahva, kun suutun vaikkapa työpaikkakiusaamisesta. Olen 90-luvulta asti odottanut, milloin alkaa isompi häly seksuaalisesta häirinnästä. Jouduin odottamaan lähes 30 vuotta #metoo`ta. Olen monessa asiassa ollut edelläkävijä ja siksi yksin. Kollektiivi on heräämässä ja siksi koenkin eläväni nyt omannäköistä aikaa. Asioista saa yhä enemmän puhua niiden oikeilla nimillä.

Henkisyys pelasti minut kuolemasta sekä fyysisesti että psyykkisesti. Sielun pimeä yö oli niin rankka, että se pakotti luopumaan kaikesta sekä menemään laaja-alaisesti itseeni ja siihen palettiin, joka olen. Henkinen polku vei minulta ensin kaiken ja vähitellen antoi takaisin, mutta paremmassa muodossa. Motiivini ja perustani oli muuttunut. Luopumisen prosessi on todellisuus, jota kolmas ulottuvuus ei ymmärrä eikä tue.

Henki ohjasi minua takaisin taiteen pariin – en minä itse. Se ei tapahtunut hetkessä, palapelin kokoamiseen kului vuosia. Henki oli taitava kanssani, sillä minulla oli isoja pelkoja. Lähes huomaamatta löysin itseni digitaalisen kuvantekemisen parista. Minua ei päästetty koulutukseen vaan sanottiin, että löydän itse tekniikat

ja tien, kukaan ei opettaisi minua. En tehnyt ainuttakaaan pakottavaa askelta taiteeseen. Samalla opin paljon henkitason toiminnan mekaniikasta. Jos en olisi asennoitunut uudella tavalla ja irrottautunut länsimaalaisen ihmisen suoritus-, pätemis- ja kiire-asenteista, olisin aiheuttanut itselleni paljon vahinkoa ja eksynyt.

Tielläni olen kohdannut mysteerioita ja olentoja, kuten Graalin ritarit, Ishtar-portit, Egyptin Tel Amarnan kauden, Raamatun apostolit ja monet muut. Se oli vuosien selvittely ja pureskelu kun tutkin, mitä ihmettä noilla asioilla on tekemistä minun kanssani. Kohtasin myös mustaa magiaa, ja löysin spontaanisti kyvyn puolustaa itseäni. Kohtasin paskamaisia tekojani, joista eräs entinen elämä on vielä työstössä. Tuossa elämässä olen harrastanut pimeän puolen juttuja, mikä tuntuu syyllisyytenä ja kehollisena kipuna. Oman varjon kohtaaminen muuttaa asenteita. Kun oma tie on vaikea, ei kuvittele kollektiivinkaan etenevän nopeasti. Tietenkin olen vihainen tämän maailman päättäjille. Mutta. En näe ”negatiivisen eliitin” olevan itsestäni erillinen pahuuden saareke, sillä me kaikki olemme yhtä. En odota eliitin kuolemaa enkä kuvittele, että heidän poistumisensa veisi meidät ”paremmat ihmiset” paratiisiin. Monet ajattelevat, että pahuus on vain noissa muissa. Niin kauan, kuin me kollektiivina kieltäydymme käsittelemästä varjoamme, me tulemme näkemään johtajissamme rikollisia.

Kaikki edellä kuvattu on henkisyyden soveltamista arkeen. Se on feminiinisten energioiden ja toimintatapojen haltuunottoa. Antautumista ja intuition kehittämistä...suorittamisen lopettamista.

Feminiinisillä toimintatavoilla ei kuitenkaan yksin selviä. Prosessoin myös maskuliiniisuutta, mitä on terve maskuliinisuus? Minulle oli tärkeää ymmärtää, että olin elänyt kynnysmattona ja rajattomana naisena. Maskuliinisuuden ruokkiminen itsessäni auttoi minua löytämään terveet rajat ja rohkeuden sanoa EI. Maskuliinisten energioiden nouseminen ilmeni toisinaan aika hauskalla tavalla. Unessa tunsin selvästi, että minulla on penis. Monet melko mystiset ja tässä sanottuna; hindulaisuuteen liittyvät kokemukset toivat pyhää maskuliinisuutta lähemmäksi, jotta pääsin peloistani. Vapauduin myös miehuuden kantamasta syyllisyydestä.

5. Vapaa sana lukijoille

Uskalla kyseenalaistaa henkisiä opetuksia. Älä niele purematta, tarkastele aika ajoin mikä opetus vastaa tilannettasi. Älä tyydy pintapuolisuuteen. Heittäydy kuitenkin tuntemaan ja kokemaan. Siten saat aidosti selville, kuka olet ja mikä on polkusi.

SISKO SInILInTu shamballaspirit@gmail.com shamballaart.wordpress.com shamballaishere.wordpress.com facebook / SiskoSinilintuArt facebook / valonjavarjontiella graafinen suunnittelija, kuvataiteilija, kirjoittaja New Paradigm MDT basic teacher & 13 D healer (ent. Shamballa MDH)

Haluatko haastateltavaksi sarjaan?

Laita meille viestiä! rtytoimitus@gmail.com