ÄÄRETÖN matkailu: Saksa Bredburgin ihmissusi

Peter Stump: “Bedburgin Ihmissusi”

BedBurg: 50,9 Pohjoista leveyttä, 6,57 itäistä Pituutta

 bedburg, saksa

teksti aleksi lehtinen

1500 - ja 1600-luvuilla elettiin Euroopassa voimakkaan pelon vallassa vihaten ihmissusia, vaikka enemmän historiankirjoissa mainitaankin ja ollaan tietoisia noitavainoista. Eräiden aikakausitietojen mukaan yksistään Ranskassa otettiin kiinni lähes 30 000 ihmistä, joita syytettiin siitä, että he mahdollisesti olisivat kyseisiä petoja. Satoja jopa hirtettiin tai poltettiin roviolla, noitien seassa.

Vuosi 1582 Saksassa oli synkkää aikaa, kuten oli tuolloin kaikkialla muuallakin Euroopassa. Rutto ja sotaisat uskonpuhdistukset riivasivat kansaa. Pelot, vainoharhat ja aggressiivisuuden monet muodot hallitsivat ihmisiä ja heidän elämäänsä. Ihmiset olivat varuillaan ja kaikki, mikä aiheutti epäluuloja tai tuntui oudolta kasvatti paranoidista ympäristöä entisestään.

Ensimmäisenä pienen saksalaiskaupungin Bedburgin asukkaiden sydämiin huolen ja kauhun toivat karjan silpomiset. Aluksi niitä tapahtui vain silloin tällöin, mutta pikkuhiljaa tapauksia alkoi tulla lisää, kunnes ne muuttuivat päivittäisiksi. Aamuisin niityiltä löytyi lehmiä, jotka oli raadeltu kuin jonkun tuntemattoman riivatun hirviön toimesta palasiksi.

Aluksi raatelevaa petoa luultiin sudeksi, mutta sitten alkoi tapahtua kummia, mikä todisti muuta kuin oltaisiin uskallettu odottaakaan. Lapsia alkoi kadota, pelloilta työpäivän päätteeksi palaamassa olleita nuoria naisia katosi jättämättä jälkeäkään. Ne harvat muutamat, jotka löydettiin, eivät shokistaan pystyneet kertomaan mitään, koska tuntuivat kohdanneen jotain niin voimakasta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, että olivat menettäneet täysin puhekykynsä. Bedburgiin alkoi syntyä paniikki ja suunnaton pelko otti alueen asukkaat valtaansa. Hysteria oli syntynyt. bedburgin aSuKKaITa riivanneista tapahtumista ovat aikalaiset ylöskirjanneet seuraavaa.

Kaksi miestä ja yksi nainen olivat olleet matkalla kaupungin muurien ulkopuolella, kun kuulivat avunhuutoja tien vierellä olevasta metsästä. Yksi miehistä meni katsomaan, mikä valittajalla oli hätänä ja josko häntä voisi auttaa. Mutta, kun hän ei matkakumppaniensa luokse palannut, siirtyi toinen mies myös puiden suo-

jaan katsomaan, mihin ystävänsä jäi. Toisen miehenkin hävitessä puiden lomaan tieltä kuulumattomiin, lähti nainen hädissään juoksemaan kohti kaupunkia. Mutta silloin tuli metsästä esiin jokin ja hyökkäsi hänen kimppuunsa. Miesten ruumiit löydettiin myöhemmin silvottuina, mutta naisen ruumista, tai mitään muutakaan merkkiä hänestä ei löydetty. Päiviä myöhemmin alkoi hänenkin raajojaan – sekä lopulta ruumiinsa – ilmaantua läheisille pelloille kaupunkilaisten järkytykseksi. Oli selvää, että mikä tahansa olikaan metsästyskannalla, se ei ollut ihmisystävällinen! eräänä Kauniina päivänä, kun kaupungin lapset olivat leikkimässä ja paimentamassa lehmiä laitumella, jokin juoksi pellolle aggressiivisesti ja tarttui rajusti yhtä pienimmistä lapsista niskasta, yrittäen repiä tämän kurkun auki. Onneksi tytön mekossa oli niin korkea kaulus, että se esti petoa tekemästä verityötä ja hän sai huudettua apua. Lehmät ja toiset lapset pelästyivät niin, että alkoivat holtittomasti juoksemaan ja huutamaan apua paikalle. Tästäkös tuo murhanhimoinen olento pelästyi, vapautti tytön otteestaan ja juoksi takaisin metsän uumeniin. Tämä oli viimeinen pisara Bedburgin asukkaille ja niin he päättivät ottaa pedon kiinni. 1589 julkaistiin pergamentti, jonka mukaan kaupungin miehet metsästivät petoa väsymiseen asti, päiväkausia, koirien ja hirviön kaatamiseen soveltuvien aseiden kanssa. Päättäväisinä ja periksiantamattomina, apunaan vihan herkistämät vaistot, nämä rohkeat miehet lopulta löysivät etsimänsä.

Koirat saivat ensin hajusta kiinni, jäljittivät ja uuvuttivat jahdattavan. Metsästäjien ympäröidessä saaliin, tämä enimmäkseen suden tai karhun kaltaista eläintä muistuttava olento muuttui heidän silmiensä edessä ihmiseksi. Metsämiesten edessä oleva ihminen oli kaiken lisäksi joku, jonka he kaikki tunnistivat. Hän oli varakas maanviljelijä, hyvin pidetty, tuttu kaupunkilaismies Peter Stump. Stump tunnusti kaikki hurjimmatkin yksityiskohdat teoistaan ja varmisti Bedburgin asukkaiden pelot pahimmalla tavalla todeksi.

stumP Kertoi tehneensä sopimuksen paholaisen kanssa 12-vuotiaana, ollessaan vasta lapsi. Hän antoi sopimuksessa Saatanalle sielunsa sitä vastaan, että Vihtahousu täyttäisi hänen maalliset unelmansa. Mutta kuten kaikki tiedämme, ahneen sydämen toiveitahan on vaikea toteuttaa.. Stump itse sanoi kysyttäessä syytä hänen tekoihinsa: “Olen armoton julmuri, omaan estämättömän halun tuhota. Verenhimon ja viehätyksen raakuuteen.”

Stumpin unelman toteuttaakseen paholainen antoi tälle lumotun vyön, joka antaisi hänelle kyvyn unohtaa ihmisyytensä ja muuttua hirvittäväksi suden kaltaiseksi olennoksi. Vangitsijoille hän selitteli epäuskottavasti, että oli ottanut vyön pois metsässä, ettei häntä olisi tunnistettu sudeksi. Vaikka ei hänellä mitään vyötä ollut päällään, kun koirat olivat saaneet hänet kiinni. Mitään Stumpin kuvailemaa vyötä ei koskaan löytynyt. Kaikesta huolimatta vainoharhat, pelot ja kostonhimo saivat kaupunkilaiset julmasti kiduttamaan ja kuulustelemaan miestä. Hän kertoi katumatta kaikille vuosikymmenten julmat ja vailla järjen hiventä olleet tekonsa.

Stump paljasti mieltymyksekseen ja ilokseen usein kävelevänsä kaupungin halki, vilkuttaen niille samoille ihmisille, kenen perheenjäseniä hän oli armotta tappanut. Häntä ilahdutti kovin, kun kukaan ei osannut epäillä häntä veriteoistaan. Joskus hän kävelyillään kävi myös vaanimassa ja valikoimassa tulevia uhrejaan. Hän oli pohtinut kuinka saisi heidät kynsiinsä ja muurien ulkopuolel-

le. Stump myös tunnustamisen vimmassaan kertoi, että välillä hän verenhimoissaan meni tappamaan kerralla useita lampaita ja vuohia sekä piti siitä, että söi heidän raakaa lihaansa. Hän väitti jopa syöneensä syntymättömiä lapsia, mukaan lukien oman tulevan poikansa, kiskomalla riuhtoen ne ensin äitiensä kohduista, ja sitten pistäen parempiin suihin.

LoKaKuun 31.1589 Peter Stump teloitettiin. Hän sai rankaisijoidensa mukaan oikeudenmukaisen tuomion. Hänet laitettiin raajoistaan kiinni isoon renkaaseen ja nyljettiin tulikuumilla pihdeillä. Hänen kätensä ja jalkansa murskattiin täysin kirveen tylpällä päällä, lopuksi kirveen terällä hakattiin häneltä pää irti. Torso ja raajat poltettiin roviolla keskellä kaupunkia kaiken kansan edessä. Pyörä, mihin hänet oltiin sidottu, lyötiin korkean seipään nokkaan ja sen huipulle laitettiin sutta esittävä patsas, jolle iskettiin pääksi Stumpin irti leikattu pää.

Lopuksi

1589 kirjoitettua alkuperäistä saksankielisestä pergamentista ei ole olemassa ainuttakaan kopiota, mutta v. 1590 tehdystä englanninkielisestä käännöksestä on kaksi, toinen British Museumissa ja toinen Lambethin kirjastossa. Vuonna 1920 eräs englantilainen okkultisti nimeltään Montague Summers kirjoitti ihmissusista kertovan tietokirjan “The Werewolf”, jossa käytti suoria lainauksia käännetystä pergamentista.

Tämän artikkelin kirjoittaja on myös luonut Facebook-ryhmän "Tarinat ja Totuus Maailman salaperäisistä paikoista ja myyteistä". Hänen elämästään on myös ilmestynyt kirja: aleksi Oletukseton – erilaisuuden ja avoimuuden kuningasvoimat (kirjoittaja Taina Laane 2020)

*Kuvat ovat 1500-1600 lukujen taitteesta ja liittyvät Peter Stumpin tapaukseen.