Sari Anneli – Lemmen kaksoisliekki leimahti

Haastattelu Pauli Liikala

Sari Anneli: Lemmen kaksoisliekki leimahti

Nuorena ei henkisyydellä ollut minulle mitään merkitystä, koska en tiennyt nimiä asioille, enkä tiennyt miten henkisyys voisi liittyä parisuhteisiin, tai miten se voisi muuttaa paremmaksi tai huonommaksi ihmisten välistä parisuhdetta. Vasta äidin kuolema 2011 avasi silmiäni ja "heräsin" henkisyyteen asteittain kovallakin tahdilla, jolloin imin kaiken henkisyyteen liittyvän joka puolelta. Tällöin aloin puhumaan paljon ex-aviomiehelleni kaikista henkisistä asioista ja tekemään havaintoja siitä, miten hän niihin reagoi. Huomasin kuitenkin, ettei koko henkisyys ollut lainkaan hänen juttunsa.

En ollut tietoinen tuolloin, miten suuri asia henkisyys voisikaan olla itselleni ja kuinka tärkeänä pitäisin sitä parisuhteissa, joten yllättäen ahdistuinkin siitä, miten vastenmielisenä aviomieheni koki henkisyyden. Tunsin ajautuvani hänestä kauemmaksi ja samalla tunsin avautuvani enemmän omaksi itsekseni, siksi henkiseksi ihmiseksi, joka olin todellisuudessa aina tiedostamattomasti ollutkin. Tämä eroavaisuus avioliitossani satutti, koska huomasin haluavani elää sellainen mies rinnallani, joka olisi samalla tasolla kanssani. Rakastin miestäni, mutta tuntui että olimme aivan erilaisia. Tästä johtuen tappelimme jatkuvasti ja näimme asiat täysin eri tavalla. Hyvääkin suhteessamme toki oli, mutta heti kun halusin pitää henkisyyttäkin osana suhdetta, se ei vain monien ristiriitojen vuoksi toiminut käytännössä.

Vuodesta 2013 alkaen mietin, oliko suhteemme lainkaan sitä, mitä olisin halunnut sen oikeasti olevan.

Tajusin yhä vahvemmin vuosi vuodelta, miten tärkeää henkisyys on itselleni parisuhteessa. Jos on kaksi ihmistä, jotka eivät löydä yhteistä säveltä, se vaikuttaa negatiivisesti koko suhdeympäristöön.

Eikä henkisyys tarkoita vain uskomista johonkin, vaan yleistä elämäntapaa, jonka näen positiivisena ajatteluna ja luottamisena tulevaan. Elämä kyllä kantaa, kun ei joka hetki pohdi negatiivisia asioita ja tapahtumia. Käytännössä parasta olisi siis elää nyt-hetkessä, ja siihen olen itse pyrkinytkin. Olen kuitenkin vain tavallinen ihminen ja omat traumani ovat toisinaan vieneet itseni pois positiivisesta ajattelusta.

Menneisyyden traumojen käsitteleminen on kuitenkin auttanut pysymään nyt-hetkessä entistä paremmin.

Vuoden 2017 lopulla olin henkisesti sellaisessa tilanteessa, jossa tunsin olevani kuin häkin nurkkaan ahdistettu eläin, ja eläväni omassa elämässäni kuin vangittuna, vapautta kaipaavana häkkilintuna.

En tarkoita, että mieheni olisi minut häkissä pitänyt, vaan itse itseäni siellä pidin, mutta koska huomasin toinen toisemme satuttavan omilla toiminnoillamme toisiamme, tiesin samalla mikä olisi kaikkien kannalta parhain päätös, mutta sen tekeminen oli äärettömän vaikeaa. Samalla sisälläni kasvoi toive sellaisesta ihmisestä rinnalleni, joka olisi täysin samanlainen kuin minä, ja jonka kanssa elo olisi helppoa ja vaivatonta. Ajattelin kuitenkin sen olevan jo mahdotonta, koska tiesin, ettei tämä välttämättä olisi mahdollista. Olin tietoinen kaksoisliekkiteoriasta, joka kuitenkaan sellaisenaan ei ihan täysin kolahtanut, vaan näin tämän asian itse hiukan eri tavalla.

Otin kuitenkin lopulta marraskuun tienoilla 2017 tutun yhteyden universumiin ja huusin sinne, että annan tämän sielun kaipuun universumin hoidettavaksi, etten enää jaksanut kantaa sitä, enkä toivoa, enkä pohtia mitään, koska sellainen pohdiskelu vain satutti itseäni.

Huusin, että tyydyn tähän elämään ja hyväksyn sen, minkä olen itse valinnut, tiedostamattani totuutta.

Tein samalla mielessäni ison irti päästämisen henkisyyden kaipuusta parisuhteessa.

Ja kuinka ollakaan paria kuukautta myöhemmin sain Facebookin Messengeriin yksityisviestin mieheltä nimeltään Kari Sämpi, joka kysyi, olenko lukenut kirjaa "Päästä irti." Ja nyt tätä tekstiä kirjoittaessani tajuan tuon tilanteen koomisuuden.

Olin juuri päästänyt irti fyysisesti ja henkisesti konkreettisella tasolla ja sitten mies kysyy, olenko lukenut kirjaa aiheesta. En ollut lukenut, mutta olin kokenut. En tuolloin vielä ajatellut syvempää yhteyttä koko asiassa, enkä myöskään sitä mikä mies tämä Kari oli.

Viestittelyihimme tuli parin kuukauden tauko ja jatkoimme keskusteluja huhtikuussa 2018, todella intensiivisesti, joka johti siihen, että olimme jatkuvasti ihmeissämme elämiemme yhtäläisyyksistä ja toisistamme. Olimme ihmeissämme myös tunteistamme, jotka vahvistuivat joka viestikerralla. Emme puhuneet rakkaudesta, mutta keskustelimme siitä, kuinka oli miellyttävää keskustella toisen kanssa ja miten luontevaa se keskustelu oli. Molemmat olimme tahoillamme naimisissa ja olimme kumpikin pohtineet avioeroa pitkän aikaa. Päätimme kuitenkin keskusteluissamme, ettemme kumpikaan antaisi toistemme vaikuttaa lopulliseen päätökseen, oli päätös sitten mikä tahansa, koska emmehän edes ihmisinä olleet tunteneet kuin pienen hetken. Olimme vasta tutustumisasteella ja kummallakin oli hyvin paljon asioita kiinni omissa elämissään, itselläni lisäksi vielä lapsetkin. Tämä oli mielemme ajatus asiaan.

Kumpikin kuitenkin tiesi, ettei meidän sielumme kykenisi olemaan enää erossa toisistaan, löydettyään sen kauan kaipaamansa omalta tuntuvan puoliskon.

Tämä selvisi meille kummallekin, kun keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja rajojen ulkopuolelta. Olin suorastaan hämmentynyt siitä, miten luonnolliselta ja helpolta tuntui puhua Karille henkisistä asioista ja kun hän ymmärsi niitä! Hän paljasti, että hänelläkin oli ollut henkisiä kokemuksia, ja kerrottuaan minulle niistä, reaktioni oli: WAU! Siinä hän oli! Ihka elävänä, vaikka olin silloin vielä varma, etten voisi tässäkään elämässä elää sielunpuoliskoni kanssa, ja että tämäkin elämä nyt sattui olemaan täynnä traumakäsittelyä ja itsensä löytämistä. Nyt yhtäkkiä elämääni oli kuitenkin aivan puskista ilmestynyt se tyyppi, jonka kanssa pystyin kaikenlaisiin keskusteluihin ilman minkäänlaisia rajoja, sellaisiin joissa löytyi todellista ymmärrystä puolin ja toisin vaikka kuinka paljon.

Avioeropäätös syntyi toukokuun lopulla ja tapailu sielunpuoliskon kanssa alkoi kesäkuussa. Tässä hetkessä, missä tätä kirjoitan, ennen tämän haastattelun julkaisua, asumme jo saman katon alla. Käymme omia traumojamme yhdessä läpi ja eheytämme yhdessä toisiamme.

Parisielut, kaksoisliekit ja sielunperheet

Tämä on yksi niistä isoista asioista tässä maailmassa, joista haluan puhua ihmisille. Netti on tänä päivänä pullollaan tietoa parisieluista, kaksoisliekeistä ja sielunperheistä. Kun itse kuulin näistä ensimmäisen kerran vuonna 2012, aloin haalimaan tietoa näistä tutkimalla nettiä, tiedostamatta vielä sitä, mikä on totuus omasta tietoisuudestani käsin.

Olin varma, että kaikki se, mitä netistä löysin parisieluista, kaksoisliekeistä ja sielunperheistä oli totta, koska ne tuntuivat resonoivan siinä hetkessä niin vahvasti oman sieluni kanssa.

Jokin tunne sisälläni kuitenkin oli siitä, ettei kaikki ole aivan niin kuin itse tunnen. Se oli kuin varoitus, mutta en osannut sitä varoituksena tai epäilyksenä edes tulkita, kunnes sitten vuonna 2017 ymmärsinkin tämän niin kutsutun varoituksen tarkoitusperän. Tietoisuuteni kasvoi joka vuosi ja joka hetki, samalla kun sieluni yhdistyi syvemmin kehoni ja mieleni kanssa. Tämä kehitys sai minut näkemään asioita sellaisesta perspektiivistä, joista harva puhuu ainakaan julkisesti ääneen, vaikka pohtisikin sisällään samoja asioita.

Oma totuuteni käsittää asiat näin: Universumissa on alkulähde, jossa ovat syntyneet kaikki ne sielut, jotka ovat valoa ja rakkautta, vaikka olisivatkin vaurioituneita*. Sen pystyy havaitsemaan isona pysyvänä pyörteenä, joka kimaltelee tähtivöinä, tähtisumuna ja sateenkaaren väreissä keskellä avaruutta. Tämä lähde on täynnä rakkaus- ja valoenergiaa, josta sielutkin ovat alkunsa saaneet. (*Vauriot ovat syntyneet inkarnoitumisten ja edellisten elämien saatossa, jotka tässä ajassa, useimmilla juuri tässä elämässä nousevat ihmistietoisuuteen käsiteltäviksi. Itse kutsun niitä tekstissäni traumoiksi).

Universumin takana sijaitsee pimeys ja pimeydessä oma alkulähteensä, jossa ovat syntyneet pimeät sielut. Jokainen sielu on jakaantunut kahtia syntyessään. Kuin kaksosia läjäpäin. Nämä sielut ovat erkaantuneet inkarnoitumisen kiertoradalle ja siitä hetkestä lähtien ovat jääneet etsimään puoliskoaan kuin kadonnutta kaksoissisartaan. Tämän yhdistän kaksoisliekkeihin, jotka koen ylimalkaisesti nostetuksi asiaksi, joka netin maailmassa saa negatiivista energiaa ja näin ollen muuttuu jopa uskonnonomaiseksi vauhkoamisaiheeksi.

Ihmiset ripustautuvat helposti mielensä energioilla kiinni siihen, että missä heidän puoliskonsa tai tässä tapauksessa kaksoisliekkinsä luuraa ja etsivät heitä paniikinomaisesti ympäriinsä, luullen heidän olevan lähes jokaisen nurkan takana. Kerron tämän, koska jouduin itsekin tähän pyöritykseen. Tähän haluaa myös tämä negatiivinen energia vaikuttaa, koska pimeys ei koskaan tahdo valon voittavan. Rakkaus- ja valosielut yhdistyessään nimittäin hohtavat niin suurta valoa ja rakkautta, ettei pimeydelle jää sijaa. Siksi negatiivinen taho tekee kaikkensa, etteivät nämä sielut löytäisi toisiaan ja ovatkin valitettavasti kaikki nämä miljoonat vuodet kyenneet monesti estämään tai hidastamaan tämän sielujen yhteyden muodostumista.

Satunnaisia yhdistymisiä on kyllä päässyt tapahtumaan, kun sielut erikseen ovat olleet riittävän vahvoja yhdistyäkseen ja vastustaakseen negatiivista energiaa, monesti tiedostamattaan. Mielestäni on äärettömän tärkeää tiedostaa negatiivisen tahon olemassaolo, sillä mikäli sitä ei tahdo ajatella olevan edes olemassa, syntyy myös sillä tavoin negatiivista energiaa, joka antaa tarttumapinnan oitis negatiiviselle taholle vaikuttaa. Kannattaa siis tiedostaa ja hyväksyä negatiivisen tahon olemassaolo ja tietoisesti päättää, ettei sillä ole mitään mahdollisuutta tarttua omaan sisimpään ja sitten tietoisesti suojata itsensä, sekä pysytellä jatkuvasti erossa tästä negatiivisesta energiasta. Ihmiselämässä se ei aina ole helppoa, sillä negatiivista energiaa on kaikkialla, ja maallisessa elämässä on paljon sellaisia madonreikiä, mistä negatiivinen energia pystyy saamaan tarttumapintaa tietoisempaankin sieluun. Siksi mielestäni on tärkeää tiedostaa tämä.

Mielestäni myös näitä parisielu, kaksoisliekki, sielunperhe käsitteitä on laadittu liikaa. Näen meidän kaikkien olevan yhtä. Toisilla on yhdessä enemmän yhteistä kuin toisilla. Ja sielut ovat syntyneet niin, että he ovat muodostaneet tietyllä tapaa perheen. Kuitenkin omasta tietoisuudestani käsin sielun perheyhteys käsittää enemmänkin sen, miten paljon sielut ovat olleet inkarnoituneita yhdessä ja etenkin sillä kaavalla, missä ollaan ihmiskehossa perhettä. Tarkoittaen myös sieluina elettyjä elämiä universumin eri planeetoilla. Parisielu ja kaksoisliekki kuvaavat toisiaan paljolti samankaltaisina. Itse näen tämän yhtenä ainoana, eli sielunpuolikkaana. Yksi sielu, jaettuna kahtia ja molemmat puolikkaat ajautuneina erilleen seikkailemaan, jääden heti kaipaamaan omaa puoliskoaan yhdistyäkseen uudelleen yhdeksi.

En kerro näitä siten, että nämä minun sanomani olisivat absoluuttinen totuus, mutta yritän selittää, miten negatiivinen energia pystyy vaikuttamaan kaikkeen tietoon. Siksi netissäkin oleva tieto näistä asioista sisältää negatiivista energiaa. Negatiivinen taho haluaa saada ihmiset "sekoamaan" ja takertumaan kouristuksenomaisesti väärällä tavalla näihin asioihin kuin uppoavan laivan viimeiseen pelastusrenkaaseen.

Maailmaan mahtuu paljon ihmisiä, joiden on vaikea tiedostaa näitä asioita, ja siksi näitä usein pidetäänkin syvemmän ymmärryksen puuttuessa aivan utopistisina henkimaailman hommina.

Minun tehtäväni ei ole kertoa vastauksia ihmisten henkilökohtaisiin elämänkysymyksiin, liittyen tulevaan tai suoranaisesti myöskään tähän hetkeen, vaan jokaisen on tunnistettava nämä asiat itsestään, omalta kohdaltaan. Jokaisen on löydettävä vastaukset itsestään.

Minä pystyn kuitenkin auttamaan ja tarjoamaan työkaluja ja apuvälineitä vastausten löytämiseen, mikäli ihminen on omien tuntemuksiensa kanssa solmussa. Pystyn jakamaan omakohtaisia kokemuksia, joista on ollutkin apua monen kohdalla, mutta jokaisen on tehtävä löytöretki itsessään vastausten löytämiseksi, nähtävä siis syy- ja seurausvaikutukset itsessään, hyväksyttävä täysin se mitä löytää, kohdattava kokonaisuus ja annettava anteeksi itselleen. Lisäksi olisi oltava armollinen itselleen ja tiedostettava, että rakkaus ja valo voittaa lopulta.

Aina ei valo ja rakkaus pysty voittamaan, koska pimeydellä on suurempi tarttumapinta ihmiseen, mutta tietoisuuden lisääntyessä jokaisen omassa elämässä maapallolla, ihmisten mielitietoisuuden ja sielutietoisuuden yhdistyessä, valo kasvaa koko ajan lisää ja pimeys vähenee vähenemistään, jolloin lopulta pimeys löytyy enää vain universumin takaa pimeimmästä kolkasta. Ulkopuoliset auttajat pystyvät hoitamaan pimeyttä yksilötasolla vähemmälle, mutta suurimman työn jokainen tekee itse henkilökohtaisella tasolla.

Vaikka olenkin nyt yhdessä kauan kaipaamani sielunpuoliskoni kanssa, ei tämä traumakäsittely ole vielä loppunut, eikä elämämme ole pelkkää auvoista ruusuilla tanssia. En tarkoita tällä sitä, että tappelisimme, vaan sitä, että hänen kanssaan pääsen nyt niille traumajuurille ja alkulähteisiin, joista jokainen trauma on saanut alkunsa.

Nyt pääsen todella käsittelemään ne syvimmät traumat ja alan paranemaan vihdoin. Kokonaiseen paranemiseen on matkaa ja samalla toteuttaessani unelmia pala palalta, olen myös näiden traumojen äärellä. Isoin juttu kuitenkin on, että rinnallani on ihminen, joka on turva, se turva, joka minulta on puuttunut koko tämän elämäni ajan.

Nyt saan kokea sen turvan ja kykenen käsittelemään traumani. Itsehän minä traumani käsittelen, mutta sielun kokonaistuessa puolikkaan kanssa, traumat muuttavat muotoaan ja niistä tulee selkeämpiä käsiteltäväksi. Hän myös yhteisillä energioillamme nostaa traumani pintaan käsiteltäviksi, koska hän toisena puolikkaana saa ajettua minua kohti kaikkea sitä, mitä pelkään eniten, siis sitä mitä samaan aikaan haluan mutta pelkään, koska traumat ovat estäneet uskaltamasta toteuttaa itseäni.

Olen kiittänyt useampaan kertaa universumia ja hoitanut rakkaudella kiitollisuutta tuntien myös ympäröivää luontoa.

Unelmiani henkisenä yrittäjänä

Unelmahan olisi se, että voisin olla yhtaikaa kaikkea mitä haluaisin olla. Minut tunnettaisiin henkisenä auttajana, mutta myös puhujana, kouluttajana, laulajana, näyttelijänä, esiintymiskykyjä omaavana tietoisena ihmisenä, multitalenttina monitaiturina.

Haluaisin tuottaa ja antaa ihmisille tunteita, vertaistukea, motivaatiota, uskoa, positiivisuutta, tietoisuutta, ymmärrystä, kunnioitusta, arvostusta, läsnäoloa, kuuntelua, sekä palauttaa tähän aikakauteen se, minkä ihmiset ovat unohtaneet tai eivät siitä vielä tiedä.

Tavoitteenani on menestyä niin tavallisena kuin henkisenäkin yrittäjänä. En kaipaa kultaa enkä kunniaa, mutta tässä maailmassa tarvitsee vielä hetken aikaa fyysistä rahaa, joten tarvitsen sitä elääkseni sen verran, ettei tarvitsisi laskea jokaista penniä tai senttiä, mitä on joutunut vuosikaudet tekemään. Olen pärjännyt kyllä, mutta haluan pärjätä paremmin. Tavoitteeni on saada ihmiset näkemään minut maailmanlaajuisesti unelmiensa toteuttajana, joka halusi alkaa tekemään sitä, mitä rakastaa ja sielunpuoliskonsa tuen avulla vihdoin uskalsi lähteä toteuttamaan sen.

Olen jo julkaissut yhden kirjan, jonka kirjoittamiseen meni kolme vuotta. Kirjoittamalla kirjaani käsittelin useita traumoja itsestäni ja aloin näkemään traumojen merkitykset ja syyt elämässäni. Olen kohdannut sen, mitä traumoja on syntynyt tässä elämässä ja mitä traumajälkiä on syntynyt sieluun ja dna:- han jo aiemmin eletyistä elämistä. Myös tämän elämän isoisoisän sodan aikaiset traumat ovat kantautuneet dna:n mukana tähän hetkeen.

Olen koko pienen ikäni laulanut, mutten ole koskaan riittävästi uskonut itseeni. Koulukiusaaminen ja isäni sekä useiden muiden elämäni ihmisten mollaus unelmistani eivät ole auttaneet uskomaan itseeni. Vasta aikuisena olen lähtenyt tiedostamattani kohtaamaan pelkojani ja aloittanut ensin ikään kuin väkisin uskomaan itseeni osallistumalla laulukisoihin. Pisimmälle mitä olen tähän mennessä päässyt, on erään karaokekisan finaali, sekä ensi vuonna televisioon tuleva Voice of Finlandin 8. kausi. Pääsin ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen Voice of Finlandissa koelauluosioon, johon ylsi mukanani 500 koelaulajaa, ja sinne lähetettyjä videohakemuksia he kävivät läpi yli 1500.

Olen ylpeä itsestäni, että viimein ylsin tuonne saakka. Mutta paljon olen tehnyt töitäkin sen eteen. Vasta kuitenkin tänä vuonna aloitetut laulutunnit ovat auttaneet löytämään äänessäni sen, missä vielä mättää, miksi ääneni ei ole kyennyt soimaan kuten sen olen halunnut soida.

Olen tehnyt edelleen paljon töitä ääneni käsittelyssä ja samaan aikaan myös syvällisesti itsessänikin.

Tämä matka on antanut ymmärryksen moniin asioihin, kuten esimerkiksi siihen, että kiusaamistrauma sai aikaan minussa miellyttäjäroolin ottamisen, jollaisena elin liian kauan ja jollaisena tein itsestäni uhrin osaamatta nähdä kiusaajien sisään, eli miksi he minua kiusasivat ja olivat sellaisia kuin olivat minua kohtaan. Vihdoin ymmärsin, että kaikki toisiansa kohtaan negatiivisesti käyttäytyvät henkilöt kantavat sisällään pahaa oloa, eivätkä osaa käsitellä sitä itsessään, vaan he tuntevat helpoimmaksi kaataa se ulos toisen päälle haukkumalla, arvostelemalla, syyllistämällä, tuomitsemalla... eli kiusaamalla.

Osallistumalla luennoimisiin, laulukilpailuihin ja kaikkeen, missä ollaan esillä ja esiinnytään, työstän samalla esiintymispelkoani. Tunnen että minulla on annettavaa maailmalle, mutta samaan aikaan se pelottaa, kiusaamistrauman takia. Mitä enemmän kohtaan niitä pelkotilanteita, sitä enemmän pääsen trauman yläpuolelle, eikä trauma pysty enää vaikuttamaan läheskään niin paljon elämässäni.

https://www.blea.fi/

Unelmissani on tehdä myös oma levy ja saada sanoituksilleni sävellyksiä. Olen lakannut elättelemästä jatkuvia toiveita, koska huomaan, että olen ripustautunut roikkumaan joihinkin toiveisiini, kuten mm. yllämainittuun sielunpuolikkaan löytymiseen, josta tein edellä mainitun ison irti päästön. Samoja irti päästöjä olen tehnyt toiveitteni kanssa. Uskon että elämässä tapahtuu se, minkä on tarkoitus tapahtua, silloin kun energiat ovat kohdallaan. Annan kaiken tapahtua omassa tahdissaan, odottamatta ja varsinkaan olettamatta mitään sen tarkemmin.

Siis se, mitä haluan tehdä, on multitalenttina toimimista. Sykkimistä joka suuntaan, koska silloin olen eniten oma itseni. Jos samat asiat pitäisi kertoa ammattinimikkeillä, ne olisivat: kirjailija, luennoitsija, laulaja, tulkitsija, motivoija, terapeutti, parantaja, tapahtumakoordinaattori sekä esiintyjä. Kaikilla näillä on useita monia muitakin "ammattinimikkeitä" ja siksi en jää kiinni vain näihin yllämainittuihin, vaan teen sitä mitä osaan ja annan nimikkeiden muotoutua matkan varrella, jos on tarkoitus nimikoitua joksikin tietyksi.

Terapeutin työtä olen tehnyt jo lapsesta saakka. Ja se onkin innostanut auttamaan ihmisiä palautteen takia, mitä olen saanut. Parantajana olen auttanut jo yli 250 ihmistä viimeisen viiden vuoden aikana, joista joukossa on heitä, jotka ovat pyytäneet hoitoani useampaan kertaan. Tulkintoja olen tehnyt yli 300, joista joukossa on muutama, jotka ovat pyytäneet niin ikään uutta tulkintaa. Olen toiminut häissä esiintyjänä ja käynyt myös hää- ja juhlasuunnittelijan tutkinnon. Pääpaino kuitenkin siinä, mitä tahdon tehdä, on auttaa omana itsenäni ihmisiä. Käytännössä olen tuote, joka minun tulee saattaa ihmisten tietoisuuteen. Omien kokemusteni takia, niin tässä kuin edellisissä elämissä, ymmärrän ja pystyn samaistumaan ihmisten tilanteisiin. En vaadi unohtamaan asioita, en vaadi jättämään mitään, enkä myöskään kerro kenellekään valmiita vastauksia. Tärkein ominaisuus mitä annan, on läsnäolo. Sitä jaan ihmisille myös luennoillani.

Olinpa sitten ammatiltani tai nimityksiltäni mikä tahansa, tavoitteeni on saada maailma voimaan paremmin, rikkoa eriarvoisuutta ja auttaa ihmiskuntaa löytämään tasapaino, rakkaus ja tasa-arvoisuus. Haluan siis olla omalta osaltani ja omana itsenäni luomassa ihmiskunnalle parempaa maailmaa.

Sari Anneli Kirailija, kolumnisti, Näkijä-Parantaja, Kokonaisvaltainen hyvinvointi: keho, mieli ja tunteet Facebook: facebook.com/Sartsa83, facebook.com/totuudensanat, facebook.com/intuitiivinenauttaja Instagram: @sarpandee Sähköposti: sarianneliturunen at gmail.com tai nakija_parantaja@yahoo.com Kotisivut: sariturunen.wordpress.com blea.fi