Meditaatiotekniikoiden salaisuus

Teksti: Anup Henrikki Takarautio

Meditaatiotekniikoiden salaisuus

Meditaatiotekniikat ovat kuin valo pimeässä. Ne tukevat meitä henkisen kasvun tiellä. Aloitamme matkan mielen harjoittamisen myötä ja lopussa olemme sen ”tuolla puolen”.

Tässä artikkelissa tutkin sitä olennaista silmänräpäyksellistä meditaation ydintä, jossa tekniikka transformoituu valaistumisen kokemukseksi. Jokaiseen meditaatiotekniikkaan sisältyy salaisuus, joka avautuu harvoille.

Aloittakaamme tutkimusmatkamme meditaation saloihin.

Sana ”mystinen” tarkoittaa hämmentävää, yliluonnollista, selittämätöntä. Jotain sellaista, jossa olemme jonkin järjellisesti tuntemattoman kokemuksen edessä. Tätä ilmaisumuotoa käytetään sekä uskonnoissa että myös alkujaan Intiassa syntyneissä tietoisuuden tieteissä. Vaikka molempien lähtökohdat ovat hyvinkin erilaisia, uskonnoissahan uskotaan tietämättä välttämättä tieteellisesti ja idän meditaatioissa tarkkaillaan ajatusten luomia mielen virikkeitä uskomatta niitä, kummatkin voivat kohdata samalla viivalla harjoittajiensa kehittyessä sisäisissä ponnisteluissaan.

Tämä siksi, koska vaikka tekniikat eroavatkin perusluonteeltaan, niitten lopullinen päämäärä on sama. Auttaa harjoittajaansa transformoimaan mielen luomien ajatusten virta totaaliseksi tämän hetken ajatuksettomuuden kokemiseksi.

Hartaus ja luottamus

Uskontojen ideologioista voimme löytää monia yhtymäkohtia idän filosofioihin, kuten hartauden ja luottamuksen tärkeys harjoittaessamme uskoamme tai meditaatiotamme. Tämä onkin ymmärrettävää, koska ilman oikeaa mielen asennetta on vaikeaa ottaa edes alkuaskeleita kohti sisäistä selkeyttä mielen torpedoidessa itseään silloin, kun se kyseenalaistaa omaa herkkyyttään. Alkaessamme tutkimaan meditaation ydintä, sen lopullista mystiikkaa, joudumme aloittamaan matkamme siitä kohdasta, jossa olemme nyt.

Tämän hetken olotilastamme, niistä ajatuksista, joita mielessämme pyörii. Kriittisyys omia uskomuksiamme kohtaan on tärkeää, koska ilman sitä, muutumme omien ajatustemme ja ulkopuolisten manipulaatioitten sekamelskaksi. Erilaiset pelot ja kuvitelmat voivat viedä jalat altamme ja löydämme itsemme lopulta jostakin kuvitteellisesta rinnakkaismaailmasta elämän kellomme tikittäessä armottomasti eteenpäin. Asettaessamme itsemme etusijalle, voimme saavuttaa kuuluisuutta ja valtaa, mutta sisäinen ydinkasvu mystisuuteen alkaa sinä hetkenä, kun emme reuhkaa omaa paremmuuttamme, vaan näemme luomakunnan yhdenvertaisena. Egokeskeisyyden sumuverhon haihtuminen on aidon hartauden edellytys. Ymmärtäessämme hartauden luonteen, olemme ottaneet askeleen kohti meditaation ydintä. Olemme ykseydessä johonkin suurempaan kuin mielemme on.

Biologisen perimän tietoinen transformaatio

Olemme ”laumaeläimiä” jotka hakevat turvaa ja seuraa toisista samankaltaisista.

Tämä on ollut ihmisrodun selviytymisen avain, alkaen ajasta, jolloin esivanhempamme asuivat pitkin Afrikan savanneja puunuija ainoana aseenaan. Ajat muuttuvat ja nyt hallitsemme maapalloamme suvereenisesti muihin luontokappaleisiin verrattuna. Biologinen minämme on kuitenkin edelleen ”laumaan” perustuva ja mikäli haluamme transformoida perimämme, joudumme sulkemaan silmämme ja astumaan sisäiseen kokemiseen, jossa olemme yksin.

Kieli, jolla kommunikoimme, sisällyttää itseensä useimmille meistä vain muutamia tuhansia sanoja, joita eri tavoin peräkkäin asettaessamme luomme ja kuvaamme kokemaamme. Vuosituhansien aikana kehitimme puheen, jotta lauma-yhteisömme selviytyisi. Vaikka ajattelemme olevamme vapaita omissa ajatuksissamme, viimeaikaiset neurotieteen tutkimukset ovat osoittaneet, että ajattelemme päivästä toiseen enimmäkseen samoja ajatuksia. Ensimmäinen askel vapauteen on sen hyväksyminen, että olemme oman mielemme luomassa vankilassa. Olemme sekä vanki, että vankila. Olemme sekä vanginvartija, että vangittu. Joka hetki voimme avata vankilamme portit.

Kuinka ajatella mielen tuolle puolen?

Ajattelemme noin 40 000 ajatusta päivässä. Tästä ajatusten pikajunasta tiedostamme vain pienen osan. Jokaisen hereilläolomme sekunti sisältää muuttuvia määriä erilaisia ajatuksellisia bittejä yhdistyneenä toisiinsa aakkosten luomien sanojen koodauksissa. Yksinkertaisia lauseita ja toisinaan käsittämätöntä lörpötystä. Tärkeitä oivalluksia, jotka katoavat seuraavassa hetkessä ajatuksista pulppuavien tunnehyökyjen aaltoihin, onko tuttua?

Puhuessamme luomme ajatuksistamme astraalis-fyysisen todellisuuden. Aivojen synapsien informaatioverkosto yhdistää mielemme eri osaset oman itsensä itseilmaisuun.

Olemme eläimiin verrattuna poikkeusasemassa. Eläimet pystyvät ilmaisemaan itseään rajoitetusti, mutta ihmisen ainoat rajoitukset ovat hänen oman mielensä oppiman kielen asettamia.

Jotta pystyisimme luomaan uutta, meidän tulee jatkaa tietoisesti päivittäistä ajatustemme ”lörpötystä”. Ota jokin aihe, kuten esimerkiksi kahvikuppi ja ala luomaan erilaisia mietteitä, joissa tuo ”kahvikuppi” on keskeisenä teemana. Koeta tehdä tätä päivittäin kuukauden ajan. Jopa 5 minuuttia joka päivä harjoitettuna auttaa muuttamaan ajatusten automatiikasta irtautumiseen.

Mielen ajatusprosessien mystinen transformaatioalkaa sillä, että alamme tiedostamaan puhettamme, lopettaen automaattisen asioiden toistamisen ja luoden uusia mietteitä. Aivojen synapsit kaipaavat päivittäistä runoutta.

Mantran lausumisen myötä voit valaistua tai hypnotisoida itsesi uskomaan näin

Lausuessamme mantraa, alamme toistamaan äännettä, joka resonoituu kehossamme. Äänijänteittemme läpi virtaavan uloshengityksen aikaansaaman ilmavirran värinä heijastuu koko torsostamme tuoden huomiomme ja ajatuksemme fyysisen ja psyykkisen hyvän olon tuntemiseen.

Vaikka mantralaulanta kuulostaa kauniilta ja siihen voi rentoutua, sen todellinen ydin on hiljaisuus. Seuraava tarina kuvaa tätä essenssiä:

Mestarihuilunsoittaja tuli esiintymään. Hän oli kiertänyt estradeja vuosikymmeniä ja hänet tunnettiin huilunsoiton taiturina, joka loi uskomattomia säveliä yksinkertaisesta bambuhuilustaan. Sali oli täynnä ja ihmiset odottivat innokkaina kuullakseen jälleen kerran noita jumalaisia säveliä. Huilunsoittaja tuli lavalle, otti huilunsa asettaen sen huuliaan vasten. Mutta tällä kertaa jotain oli muuttunut. Ainoa ääni mikä kuului, oli hiljaisuus. Kuulijat olivat yllättyneitä. Huilunsoittaja seisoi liikkumatta silmät suljettuina. Jonkin aikaa liikehdittyään, yleisö rauhoittui ja hiljaisuus täytti salin.

Huilunsoittaja oli saavuttanut musiikissaan tason, jossa instrumentti oli menettänyt merkityksensä. Jopa ihmiset, jotka eivät olleet tällä tasolla, tunsivat hänen sisäisen hiljaisuutensa.

Mantralausunta on tekniikka, jonka myötä liikumme äänestä hiljaisuuteen, liikkeestä sen toisella puolen olevaan liikkumattomuuteen. Mantran viimeisten värähdysten värähdellessä kehossamme, tietoisuutemme astuu äänen ja fyysisten rajojen toiselle puolen. Universumin hiljaisuus on läsnä.

Lausuessamme mantraa, koetamme tiedostaa sen hetken, jolloin ääni häviää ja hiljaisuus laajenee. Jokaisen erillisen mantran toistossa liikumme äänen mukana kehossa sisäänpäin ja äänen kaiotessa liikumme kehon rinnakkaiseen astraalikehoon. Mantran toistossa sen syvin ydintarkoitus ei ole kaunis ääni, tai syvä basso, vaan yksinkertaisesti mantran käyttäminen tietoiseen tämän hetken kokemiseen.

Vipassana-meditaatiotekniikka on tie valaistumiseen

Hengitykseen perustuvat meditaatiotekniikat ovat Intian tuhansia vuosia vanhan tietoisuuden tieteen lahja ihmiskunnalle. Vipassana-meditaatio sai alkunsa Buddhan myötä. Tästä meditaatiotekniikasta on luotu monia variaatioita vuosisatojen myötä, kuten zazen. Etsiessämme salaista ydintä, voimme löytää sen seuraavasta Buddhan alkuperäisestä meditaatiosta.

1. Istu selkä suorana liikuttamatta kehoa.

2. Ala seuraamaan hengitystäsi sen liikkuessa sisään ja ulos sieraimiesi kautta.

3. Tiedosta myös ne hetket jolloin tarkkaavaisuutesi katoaa.

4. Pyri tuomaan tietoisuutesi jokaiseen sisään- ja uloshengitykseen.

5. Kohdista nyt tarkkaavaisuutesi sisään- ja uloshengityksen muutoshetkeen, siihen sekunnin murto-osaan, jolloin toinen loppuu ja toinen alkaa. Hengitys muuttuu hyvin kevyeksi ja jokaisen sisään- ja uloshengityksen käännekohta tuntuu kestävän pidempään ja pidempään.

Vipassana-meditaatiotekniikassa alamme siis seuraamaan hengitystä, kuitenkaan muuttamatta sitä. Harjoittaessamme Vipassanaa mielemme liikkeet jäävät taka-alalle tietoisuutemme kasvaessa tähän hetkeen. Normaalissa mielentilassamme emme kykene tiedostamaan hengityksen muutoskohtaa, sisäänhengityksen vaihtuessa uloshengitykseksi.

Harjoituksen myötä juuri tuo muutoshetki tuntuu kasvavan ajallisesti, vaikkei se todellisuudessa muutukaan. Ollessamme tässä sekunnin murto-osassa totaalisen läsnäolevia, olemme samalla ajattomuuden tilassa, joka on toinen nimi valaistumisen kokemiselle. Tietoisuuden kasvun myötä olemme luoneet arkielämästä poikkeavan todellisuuden, jossa olemme suorassa yhteydessä laajempaan tietoisuuteen. Tämä tietoisuus on meditaation ydin.

Kolmannen silmän meditaatio yhdistää mentaalienergian ja sydämen lämmön

Kolmannen silmän harjoittaminen on aluksi yksinkertaista. Kohdistamme molemmat silmämme kulmakarvojen väliin. Pidämme silmät puoliavoimina tai suljettuina. Jonkin ajan päästä voit tuntea erilaisia tuntemuksia, kuumaa tai kylmää, väreilyä. Tosinaan on vaikeaa jatkaa ja hetkittäin voit tuntea, kuin silmät todellakin kohdistavat energiaa tuohon aluksi ihan kuvitteelliseen pisteeseen.

Jossakin vaiheessa voit nähdä hahmoja tai erilaisia kuvioita, jotka tuntuvat hurjan kiinnostavilta. Älä anna niitten häiritä meditoimistasi, vaan ole läsnäoleva. Kolmannen silmän meditaatiossa olemme suorassa linkissä alitajuntaamme ja sieltä alkaakin pulputa monenlaista unohtunutta tietoa tajuntaan.

Harjoittamisen myötä myös katseemme muuttuu. Toiset saattavat kokea silmämme läpinäkevinä, tai joskus jopa liiankin yksilöllisyyteen poraavina. Onkin tärkeää että emme käytä silmiemme mentaalienergiaa väärin, vaan pyrimme tuomaan sydämen tunteen katseeseemme kaikkea ulkoista kohtaan.

Lopullinen salaisuus meditaatiossa avautuu vasta silloin kun olemme itse siihen valmiita. Tämä on myös totuus kolmannen silmän meditaatiossa. Meidän tulee nähdä se rajoittuneisuus, että mielemme haluaa olla ainutlaatuinen, jopa meditaatiossamme. Voimme olla ajatuksissamme hyvinkin nöyriä, mutta sisällämme jossakin syvällä on vielä pieni osanen egoa, jalostuneena omaan itsekeskeisyyteensä.

Kolmannen silmän meditaatio on syvimmän tiedon saamista omasta itsestämme. Meditaation myötä matkaamme omaan sieluumme. Nähtyämme oman sielumme voimme nähdä jokaisen ihmisen sieluun.

Jopa suurimmassa skeptikossa voimme nähdä herkkyyden ja hartauden, vaikkei tämä henkilö olisi itse asiasta tietoinen. Emme kuitenkaan manipuloi ketään vastoin heidän omaa tahtoaan, koska jopa sisäisen pimeyden vankila voi olla vapaa valinta.

Kuoleman meditaatio on syntymä

Kuolemassa olemme tulleet maallisen elämän päätepysäkille.

Se on myös loppu kaikille meditaatiotekniikoille ja mystisille ajatuksillemme. Emme voi ottaa mitään tuonpuoleiseen. Kuoleman ymmärtäminen on synonyymi oman syntymämme ymmärtämiselle. Kuka edes muistaa omaa syntymäänsä, saati ymmärtää sitä?

Syntyessämme sielumme joutuu jättämään universaalin olotilansa jossakin ruumiittomassa rinnakkaisavaruudessa, josta meillä ei ole nykytietoisuudessamme mitään käsitystä. Tulemme erilaisesta universaalisuudesta tähän maailmaan ja aloitamme tiedon etsimisen kukin omien kykyjemme mukaan. Syntyessämme meillä on tieto tuosta jostakin mystisestä universumin essensistä, mutta kasvaessamme kadotamme sen, emmekä enää pysty muistamaan sitä. Kehitymme eläimiin nähden hyvin hitaasti ja aikuistuttuamme alamme useimmiten vasta etsimään unohdettua sisäistä totuuttamme, jonka myötä aikoinaan synnyimme.

Synnyimme kaiken totuuden myötä menettäen sen ja meditaation myötä synnymme uudelleen muistamaan. Meditaation tarkoitus on muistaa se, mitä jo joskus olimme. Kuoleman hetki on paras hetki muistaa alkuperämme, koska silloin syntymämme hetki on myös läsnä. Ympyrä sulkeutuu vain yhden kerran. Meditaatio valmistaa meitä tähän hetkeen.

Meditoi kuolemaa syntymällä myötätuntoon

Kuoleman meditoinnin ydinsalaisuus on totuus siitä, että jokainen elämämme hetki sisällyttää itseensä sekä kuoleman että syntymän. Meditoimme, jotta ymmärtäisimme tämän universaalin totuuden. Ymmärtäminen ei ole vain järjellistä tajuntaa, vaan jokaisen solumme ja tunteittemme avautumista vastaanottamaan tätä tietoa. Ymmärtäminen alkaa myötätunnosta. Tunnemme syvää myötätuntoa kaiken olevaisen rajallisuudelle, mukaanlukien itsemme.

Myötätunnon kehittäminen on yhteistä sekä uskonnoissa että idän filosofioissa. Ollessamme katkeria jotakuta kohtaan, mielemme on kiintynyt negatiivisuuden spiraaliin, emmekä pysty olemaan tämän hetken ajattomassa totuudessa. Myötätunnossa annamme vanhan tunteen tai ajatuksen haihtua rakkauteen, ymmärtämällä sen rajoittuneisuuden ja pysähtyneisyyden.

Peilaamme rakkauden tunteella oman mielemme rajoittuneisuutta. Tällä tavoin voimme antaa uuden hetken syntyä ilman menneisyyden painolastia. Skeptikko sisällämme saa myös rakkautta, eikä katkeroidu. Ei kannata kieltää yhtä puolta itsestämme, vaan olla kokonaisuus. On parempi olla sekä rakastava että yksinoleva. On parempi olla sekä syntinen, että pyhimys. Ulkonaisten pyhimysten palvomisen sijaan, on parempi palvoa kokonaisuutta itsessämme. Yleensä kun pyrimme idealisoimaan vain yhtä osaa itsessämme ja toisissa ihmisissä.

Mielen rentoutuminen on kaiken meditaation salainen ydin. Tähän olotilaan pääsemisen edellytys on totaalinen itsemme hyväksyminen, koska ainoastaan silloin, ihmeet realisoituvat.

Liikkuessamme syvemmälle sisäisessä tietoisuudessamme, tulemme aina kohtaamaan kaiken aikaisemmin kokemamme ja ajattelemamme. Sisäinen rakkaus ja ymmärrys puhdistaa mieltämme henkisyyden jalostamisessa. Tulemme kohtaamaan muita henkisen kasvun polulla olevia ihmisiä ja autamme heitä heidän kiirastulissaan. Omalla polullani olen kiitollinen niille kaikille viisaille ihmisille, joita kohtasin. Jokaiselta kohtaamaltamme voimme oppia yhden puolen omasta itsestämme ja jokaiselle heistä voimme lahjoittaa pikkuisen palasen sydämemme tietoa ja viisautta.

Myötätunto on jumalallisuutta inhimillisessä muodossaan. Mitä tahansa meditaatiotekniikkaa harjoitamme, myötätunnon myötä ne muuttuvat valaistumisen olotilaksi. Henkisen kasvun ydinsalaisuus on aina sydämessämme. Rakkaus kohtaa lopulta aina rakkautta.

Anup Henrikki

Anup Henrikki on syntyjään suomalainen. Yrittäjänä ja terapeuttina hän on työskennellyt Alankomaissa 26 vuoden ajan. Viime vuosina hän on asunut osan vuotta myös Suomessa.

Lisätietoa hänestä löydät kotisivuilta www.isness.fi, blogista anuphenrikki. wordpress.com ja omalta Youtubekanavalta www.youtube.com/user/ tautrino