Itsekkyyden kolme asetta: häpeä, syyllisyys ja arvottomuus

Itsekkyyden kolme asetta: häpeä, syyllisyys ja arvottomuus

Meidän on valmisteltava sielumme valmiiksi henkeä varten. Tämä on edellytys puhtaan hengenyhteyden syntymiselle. Jos sielu ei ole kokonaan puhdas, ei armo ja kastekokemus vapauta sitä elävän olevaisuuden kiertokulusta, vaan sielu pysyy edelleen kiinni itsekkyyden luomassa persoonassaan. Vaikka ihminen olisi kokenut aivan huikean henkisen kokemuksen, itsekkyyden pauloissa oleva sielu palauttaa hänet muutaman vuoden kuluessa, ei välttämättä täysin samanlaiseksi kuin aiemmin, mutta hieman erilaiseksi samaksi kuin aiemmin. Tämä on se syy, miksi hetkellisesti puhtauden saavuttaneet sielut muuttuvat rahastamaan hengellä ja opettamaan muille omia persoonallisia kokemuksiaan perimmäisenä totuutena.

Itsekkään tahdon, eli symbolisen saatanan pelikentät selviävät tutkimalla sielun rakennetta. Yksilösielun tasolla häpeä liitetään eniten tunnetasoon, jossa se ilmenee häpeän tunteena. Vastaavasti järjen tasolla vaikuttava yliminä pysyy itsekkyyden otteessa syyllisyyden kautta. Ja lopulta itsekkyys saa koko sielun huojumaan, jolloin uskomus omasta arvottomuudesta hyväksytään osaksi omaa totuutta.

Saatanan pelikentät peittävät koko yksilösielun sen kolmen pääaistikanavan kautta. Häpeä heijastuu tunteiden kautta, eli se on vahvasti kinesteettinen kokemus. Tutkimusten mukaan tuntoaistin lisäksi häpeä liittyy silmiin ja silmien alueeseen, eli se on myös visuaalinen kokemus. Jokainen muistaa vanhan kansan sananlaskun hävetä silmät päästään. Näin kasassa on jo kaksi kolmesta pääaistikanavasta. Viimeinen kanava, eli auditiivinen kanava tulee esiin syyllisyyden kautta. Syyllisyyshän ilmenee yliminässä, joka viittaa järjen tasoon. Järjen tasoon puolestaan hyvin usein viitataan sisäisen äänen tai järjenäänen avulla. Tämä tekee syyllisyydestä auditiivisen kokemuksen, ja yksinkertaisesti se täydellistää kasaan kaikki kolme pääaistikanavaa. Jos tämä ei saa tietämätöntä sielua alttiiksi sisäiselle arvottomuudelle, niin ei sitten mikään.

Vaikka itsekkyydellä on pelikenttänään koko sielu ja sen kaikki aistikanavat, on sitä vastaan onneksi olemassa täsmälliset vastalääkkeet.

Häpeän vastalääke on kohtuus kaikessa

Häpeää voi ja kannattaa lähestyä tunteiden näkökulmasta. Tällöin avarampi suhtautuminen saavutetaan maailmansielun kohdassa kohtuus. Kohtuudella viitataan täydellisen sielun puhtaaseen perustilaan, eli tasapainoon.

Häpeää ei voiteta tunteiden kieltämisellä tai edes sallimisella, vaan tasapainolla. Jos syöminen aiheuttaa häpeää, niin kannattaa paastota. Jos seksuaalisuus aiheuttaa häpeää, niin kannattaa pidättäytyä hetkeksi. Ja sama ohje toimii kaikkien häpeänlähteiden kanssa. Mutta jos häpeä on vääristänyt koko tunnetason, silloin voi olla syytä toteuttaa myös vastakohtia. Jos ihminen on paastonnut lihansyönnistä, hänen kannattaa syödä lihaa. Jos ihminen on ollut ilman telkkaria vuosia, hänen kannattaa katsoa jotain hömppäohjelmaa.

Häpeän voittaminen vaatii enemmän kurinalaisuutta ja ankaruutta kuin syyllisyyden käsittely, mutta tasapainon eli kohtuuden tulee silti olla pääroolissa. Kun sielu saavuttaa puhtaan perustilan, häpeä haihtuu itsestään.

Syyllisyyden vastalääke on armo

Syyllisyys lähestyy sielua vasemmasta alakulmasta, eli järjen kautta. Syyllisyys voi ilmentyä itsensä jatkuvana sättimisenä, tai se voi sekoittua häpeän tunteen kanssa. Syyllisyyteen on kuitenkin olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu: armo.

Kukaan ihminen ei ole koskaan maailmanhistoriassa ollut syytön. Jos ihmiset olisivat jo valmiiksi syyttömiä, tällöinhän hengen ja totuuden tuomaa armoa ei edes tarvittaisi. Armoa ei ole kukaan myöskään koskaan ansainnut. Vaikka maaperä voidaan valmistella, niin armo tulee aina yhtä yllätyksenä.

Syyllisyyden ensimmäinen käsittelyvaihe sisältää ihmisen oman armon osoituksen itselleen. Oikeudessa tulee tapahtua kohtuus, eli järjessä sijaitseva yliminä ei saa olla liian tiukka – ei muita kohtaan, eikä edes itseä kohtaan. Kaikki se, mitä me suodaan muille ihmisille, se meidän tulee suoda myös itsellemme. Armo toimii tasa-arvon mukaisesti. Jos ihminen on valmis antamaan väärät teot ja ajatukset anteeksi lapsilleen tai parhaille ystävilleen, tulee hänen antaa anteeksi myös itselleen. Jokainen on ansainnut ainakin yhden mahdollisuuden enemmän kuin itse uskoo.

Arvottomuuden vastalääke on tasa-arvoinen rakkaus

Arvottomuuden vastalääke on se kaikkein kliseisin, mutta silti suurin – kyseessä on tietysti rakkaus. Jotta arvottomuus voi olla olemassa, on myös itsekkään tahdon oltava olemassa. Itsekäs tahto on se, joka arvostelee ja näin ollen luo mittariston, jossa tulokseksi voidaan saada arvokas tai arvoton. Jos tämä asia käännetään päälaelleen, eli ajatellaan, että sielussa ei olisi enää olemassa itsekästä tahtoa, niin tuolloinhan myöskään tuota mittaristoa ei olisi olemassa, eikä siksi sielu voisi enää olla arvoton. Karmanlain mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään, eikä siksi hengessä kukaan voi olla toista parempi. Vaakakuppi voi liikahtaa epätasa-arvoon vain maailmansielussa tai persoonan sisäisessä maailmassa.

Arvottomuuden kohtaamisen ensimmäinen vaihe on hyvän itsetunnon rakentaminen. Valitettavan usean ihmisen kohdalla lapsuudessa oman tahdon kehittyminen häiriintynyt ja siksi sieluun on jäänyt kipinä narsismista. Itsekäs kipinä voi ohjata sielua joko ylikorostamaan itseään, tai vastaavasti kääntymään kokonaan sisäänpäin. Sisäänpäin kääntymisen yhteydessä on käytetty termiä herkkänahkainen sisäänpäin kääntynyt narsismi. Jos ja kun ihminen huomaa ja tunnustaa narsismin siemenen itsessään, hänen tulee hyväksynnän jälkeen ryhtyä rakentamaan hyvää itsetuntoa. Tätä varten löytyy nykyään jo paljon erilaisia harjoituksia ja kirjallista materiaalia.

Arvottomuuden yhteydessä kannattaa huomioida nyky-yhteiskunnan raha- ja suorituslähtöinen ajattelutapa. Jos rahan ja omaisuuden näkee elämässään tavoittelemisen arvoisena palkintona, syntyy automaattisesti vertailua itsensä ja muiden paremmuudesta, ja näin itsekkyys raiskaa sielun sisäisen arvokkuuden. Arvo ja tasa-arvo hahmottuvat aina ensin sisältä päin, ja vasta tämän jälkeen sielu on valmis kohtaamaan ulkomaailman ja sen haasteet.

Henkisielu on syytön, hävytön ja tasa-arvoinen

Tasapainoista henkisielua voisi kuvata hieman humoristisesti, että se on syytön, hävytön ja tasa-arvoinen. Tasa-arvoisuus tulee siitä, että henkisielu elää karmanlain mukaisesti, eli se puntaroi asioita totuuden punnuksia käyttäen, ei omaa itsekästä tahtoaan ja ajattelutottumuksiaan käyttäen. Vastaavasti henkisielun hävyttömyys tulee siitä, ettei sen häpyä enää peitä symbolinen vaahteranlehti. Henkisielun ei tarvitse enää peitellä tai selitellä mitään, sillä oikeus ja kohtuus ovat sen vapauttaneet elämään karmanlain mukaisesti. Henkisielu elää armosta ja autuudesta käsin.

Henki on vapaa syyn ja seurauksen laista, eikä henkeä siksi mikään voi selittää, omistaa tai hallita. Henki toimii ilman syytä. Eikä näin ihmiselläkään, joka henkeä lähestyy, voi olla mitään syytä, muuten tuo syy kiinnittää hänet pois hengestä. Kuvainnollisesti, ja suomenkielestä nauttien voidaan todeta, että kun ihmisellä ei ole enää mitään syytä sielussaan, hän on syytön (eli ilman syytä). Kuolleiden kirjan sydämen punnitsemisen symboliikasta tiedetään, että sielun tulisi vastata painoltaan jumalallisen järjestyksen sulkaa. Ja näinhän tässä käykin, kunhan sielulla ei ole enää yhtään persoonallista syytä olla olemassa. Silloin henki tulee. Ja sielu on puhdas ja syytön. Näin hengen ja sielun avioliitto astuu voimaan.

Iisakki Totuudentalo

Iisakki Totuudentalo on hengellinen tutkija ja opettaja, sekä verkkosivusto Totuuden talon perustaja ja ylläpitäjä. Totuuden talo tarjoaa verkossa maksutonta opetusta henkisestä kasvusta, pyhistä kirjoista, sekä esimerkiksi NLP:stä, hypnoosista ja meditaatiosta. Iisakin syvällisempi opetus koskettaa lähinnä ikuisia ja äärettömiä aiheita, kuten totuutta ja rakkautta. Kun sydän punnitaan, kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja siksi jokaisen ihmisen sielussa on sama potentiaali tulla Jumalan kuvaksi. iisa@houseoftruth.education http://houseoftruth.education/fi