Kuolemanrajakokemuksia ja ympäristöanomalioita

Haastattelija Viktor Kerge Toim. Anni Kultajoki / Matti Kultajoki

Kahden hiljaisemman koronavuoden jälkeen, Suomen Parapsykologinen Tutkimusseura tuo keväällä vieraikseen kaksi mielenkiintoista luennoitsijaa Virosta: Karl Käsnapuun, joka tutkii kuolemanrajakokemuksia yliopistotasolla sekä joillekin suomalaisille jo tutun Igor Volken, monipuolisen paranormaali-ilmiöiden tutkijan, joka on aikaisemmin luennoinut Suomessa mm. ufo-aiheista.

Karl Käsnapuu kerää ja tutkii kuolemanrajakokemuksia Virossa sekä ohjaa yliopistolla myös nuoremman polven alan tutkijoita. Kuten ihmiset joskus kysyvätkin Karlilta: ”Kumpaa sinä sitten tutkit – elämää vai kuolemaa?”, niin on koko tanatologian – eli kuolemantutkimusalan idea välittää lähdössä olevien ja suuren tosiasian kanssa kosketukseen joutuneiden ihmisten kokemuksia meille elossa oleville.

Karl Käsnapuu

– Olen työskennellyt yli 10 vuoden ajan kuolemantutkimuksen parissa. Jos aikaisemmassa vaiheessa joku harva kyseli varovaisesti, pelkäänkö itse suuresti kuolemaa, niin viime vuosina on moneltakin taholta alettu kiinnostua minun tekemisistäni. Minua on haastateltu niin Viron valtiollisiin kuin muihinkin Viron isoimpiin TV-kanaviin.

Yliopistolla jotkut opiskelijat toivoivat minun ohjeistavan heitä ja ottavan mukaan omaan käsilläolevaan kuolemanrajakokemusten tutkimukseeni. Samaten on avautunut toivo laatia muutaman vuoden sisällä isompi tutkimusprojekti tunnettujen tiedemiesten kanssa.

Olen parhaillaan toteuttamassa koe haastatteluja erään nuoren ahkeran ohjeistettavani oppilaan kanssa Tarton Yliopiston uskonnollisessa tiedekunnassa. Kun ollaan liikkeellä tämmöisellä aiheella kuin kuolemanrajakokemukset, pitää haastattelijan olla aidosti itsevarma, ettei aiheesta eksyisi sivuraiteille. Nimittäin suuri osa kuolemanrajakokemuksen kokeneista

ihmisistä ovat henkisesti eläneet läpi niin kiinnostavia tilanteita, että keskustelu voi helposti siirtyä kaikenlaisiin henkisiin filosofointeihin. Mikä on elämässä oleellista, mitä on terveellistä syödä, tai minkälainen olisi terve ihmissuhde. Mutta tutkijana pitää pystyä pitämään tiukasti kiinni aiheista, joita paraikaa tutkitaan. Toisaalta olen itse oppinut kuuntelemaan ihmisten tarinat loppuun saakka. On kiinnostavaa todeta, että monet kuolemanrajakokemuksen läpi käyneet ihmiset ovat alkaneet saada ennakkoaavistuksia tuntemistaan henkilöistä, jotka tulevat lähiaikoina kuolemaan, olkootpa he sillä hetkellä kuinka kaukana tahansa. Joka tapauksessa kuolemanrajakokemuksen läpikäyneille ei kuolema ole enää mikään kaiken loppu. Suuri osa mainitsee, että he ovat varmoja, että jotakin jatkoa on olemassa. Fyysinen kuolema ei enää ole myöskään mikään pelon aihe.

IGOR VOLKE

– Synnyin tammikuussa 1950. Lapsuuteni vietin Tallinnan esikaupungissa, kauniissa luonnonmukaisessa paikassa. Jo aikaisin minussa heräsi kiinnostus akateemista ja uskonnollista maailmaa kohtaan. Nuoruusvaiheessa minuun vaikutti merkittävästi osittain brittiläinen rock-musiikki ja osittain Suomen televisio, jonka ohjelmat näkyivät myös Viron puolelle.

1972 opiskelin tallinnalaisessa Polyteknisessä Instituutissa talousmaisteriksi teollisuussuunnittelun erikoisalalla. Siinä aikana humanitääritieteiden ohella minulle oli muodostunut alati syvenevä kiinnostus myös luonnontieteitä kohtaan, lisättynä vielä ufologialla ja parapsykologialla.

Samoihin aikoihin aloitin työt puolisotilaallisessa palokunnassa (v. 1991 Viron itsenäistymisen jälkeen nimi muuttui Pelastuslaitokseksi), välttääkseni tuolloin asevelvollisuuden neuvostoarmeijassa.

Pelastuslaitoksessa olin töissä 30 vuotta, toimiessani pääosin valtion sisäturvallisuuden puolella. Olen pitänyt satoja eri tasojen luentoja kodin ja valtiollisen turvallisuuden saralla. Tämän yhteydessä mainitsen mielelläni, että olen lukenut myös Suomen korkeimmat valtionsuojelun kurssit. Viimeiset 12 vuotta ennen eläköitymistä toimin Viron Kansalliskirjaston turvallisuuspäällikkönä.

Alkaen vuodesta 1970 on elämäni ja toimintani peruskiinnostus ollut ufologia ja anomalistiikka, sekä Viron ympäristöanomalioiden rekisteröinti ja tutkiminen. Olen Viron Ympäristöanomalioiden rekisteröinti- ja analysointilautakunnan (Anomaalsete Keskkonnanähtuste Registreerimise ja Analüüsi Komisjon, lyh. AKRAK) perustaja ja entinen puheenjohtaja. Olen johtanut tutkimuksia tähän päivään saakka epävirallisten yhdistysten, EUFONin ja AKRAKin kautta. Teoreettista ja akateemista perustaa ufologiassa, anomalistiikassa ja eniologiassa auttoivat muovaamaan yhtäältä tiivis yhteistyö neuvostoajan tuon aikaisten kyseisen kentän johtavien hahmojen kanssa, sekä toisaalta yhteydet lännen tutkijoihin.

Erityisesti haluan korostaa kiitollisuuttani suomalaisia ystäviäni kohtaan; sekä pelastusalan aateveljiäni Erkki Keljaa ja Harri Ruotsalaista kohtaan, että ufologian sekä parapsykologian toimijoita kohtaan. Erityiskiitos Tapani Koivulalle, jonka lämmin, ystävällinen, henkinen sekä alan ammattimainen tuki ja toiminta on ollut esimerkkinä myös tällä puolella Suomen lahtea.

Värikkäässä ja loistavassa rivissä silmieni edessä liikkuvat Tamara Maunonen, Timo Pyhälä, Allan Suoniemi, Marko Kananen, Jussi Kivi, Pertti Laine, Tapani ja Arja Kuningas. Tämän loistorivin lopussa seisoo ylpeästi ja arvokkaasti lipunkantaja Ahti Karivieri.

Ufologiassa olen Allen Hynekin sukupolven ja Jacques Valleen koulukunnan edustaja, syventäen heidän havainnointiaan kaiken luonnossa tapahtuvan suhteen – ympäristön ja sen erilaisten anomalioiden suuntaan, joista koetan keväisellä luennollani Helsingissä antaa katselmuksen, puhuen energiakentistä, ufoista, psykosomaattisista anomalioista, poltergeisteista yms. Haluan koskettaa sekä varhaisemman ufologian, että tämän päivän UAP-tutkimusten yhtäläisyyksiä ja erovaisuuksia, sekä myös sitä kehitystä, joka nykyisin suurelta osin tapahtuu Yhdysvalloissa.

Viron anomalioiden tutkimiseen tutustutan kuulijat sekä valmisteilla olevan antologian, että jo julkaistujen karttakokoelmien avulla. Pohdimme ympäristöanomalioita niin Raamatun tekstien, kuin myös hypersivilisaatioiden kautta.

Igor Volke

Suomen Parapsykologisen Tutkimusseuran järjestämät luennot osoitteessa Uudenmaankatu 33, 00120 Helsinki (Avartuva Ihmiskuva) Pääsymaksu: Vieraat 10 € / luento, seuran jäsenet 5 €.

25.4. klo 18.30 Tanatologi Karl Käsnapuu: Elämän lopun ongelmia – merkitys, tarkoitus, transsendenssi

16.5. klo 18.30 Ufologi, paranormaali-ilmiöiden tutkija Igor Volke: Anomaliat Virossa ja maailmalla

Lisätietoja: www.paratutkimusseura.org